pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 02.10.2018 14:35

Tuota juttua piiloutuneista cheyenneistä en ole lukenutkaan. Hieman jäi askarruttamaan se minne he piiloutuivat. No yritän etsiä, ehkä Bent itse piilotti heidät jonnekin nähtyään comanchien tulon.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 02.10.2018 19:04

Joo, löysin tuon cheyennien piilopaikan, josta Witko mainitsi ohimennen. Bent olisi aivan hyvin voinut antaa cheyenne-kaksikon comancheille, mutta tuntemattomasta syystä hän käski cheyennien ryömiä piiloon kauppatavara-paalien väliin. Paalit taas olivat erillisessä aitouksessa, jonne kauppiaat eivät päästäneet Bull Humpia ja hänen comanchejaan. Kohtaus sai uhkaavia piirteitä comanchien tunnistaessa cheyennien mokkasiinien jäljet. Lipeväkielinen (viittomakielikin voi olla lipevää) Bent onnistui kuin onnistuikin saamaan comanchet vakluuttuneeksi siitä, että cheyennet olivat jo häipyneet paikalta.

Selitys meni läpi ja comanchet jatkoivat matkaansa. Vasta pitkän ajan kuluttua Bentin piilottamat kaksi cheyenneä uskalsivat ryömiä esiin paalien välistä. Tapaus oli merkittävä niin Bentille, cheyenneille kuin tulevalle Amerikallekin. Tällä ystävällisellä teolla avattiin yli 20 vuotta kestävä vahva kauppasuhde cheyenneihin ja myös arapahoihin. Teon tarkan motiivin tiesi vain William Bent itse. Hän saattoi tehdä sen myötätunnosta tarinan kahta altavastaajaa (cheyenneä) kohtaan, mutta tietenkin historioitsijat vääntelevät ja kääntelevät kaikkea kuulemaansa ja näin ollen Bentin käytös saakin erilaisia tulkintoja. mutta mitäs me niistä. Voi vain todeta, että tiukan paikan tullen hän oli kylmähermoinen mies. Tuossakin oli oma henki pelissä.

[quote]
3. Cheyenne päällikkö Yellow Wolfilla oli hyvin älykäs näkymä josta hän kertoi William ja Charles Bentille minne rakentaa linnakkeen/kauppa-aseman. Hän piti mm. että Fountain Creek oli liian kaukana lännessä. Big Timbers oli paljon parempi paikka. Yellow Wolfilla oli kyllä oma lehmä ojassa myös. Tähän paikaan oli yhdeksän hyvää syytä ja Bentin veljekset tajusivat sen St. Vrainin kanssa että Yellow Wolf oli oikeassa.

Mitkä olivat nämät yhdeksän hyvää syytä rakentaa tämä linnake Big Timbersiin ?[/quote]
Big Timbersiin asti ei tätä linnaketta rakennettu, mutta kuitenkin hieman siihen suuntaan edellisestä Fountain Creekin kauppa-asemasta. Toisaalta monet historioitsijat väittelevät siitäkin minne Big Timbers alun perin ylettyi. Niin, että joka asiasta väitellään.

Noita yhdeksää syytä en yritäkään löytää, mutta sanotaan muutamia. Tämä cheyenne-päällikkö Yellow Wolfin osoittama oivallinen rakennuspaikka oli 1. suojaisa 2. sen ympärille oli hyvä leiriytyä koska hevosille riitti syötävää 3. Ympäristöstä löytyi paljon polttopuuta 4. Alueella vaelsi paljon biisoneita 5. Monilla heimoilla oli lyhyempi matka tänne kuin edelliselle kauppa-asemalle 6. Cheyennien eri leirikunnat tarjoaisivat tukeaan comanchien hyökkäyksiä vastaan.

Ja entäpä sitten ne muut intiaanikansat, jotka saattoivat tulla kauppa-asemalle? Cheyennet ja arapahot jo mainittiin aiemmin kuten myös comanchet. Sitten laitetaan mukaan kiowat ja kiowa-apachet. Rocky Mountainin utet ja shoshonet tulisivat lännestä ja Montanan rajoilta saattaisi tulla crowtten ja gros ventrein (atsinat) kaupparetkikuntia. Osaget ja pawneet eivät ilmeisesti kuuluneet potentiaalisiin asiakkaisiin, mutta eivät hekään mitenkään kaukana asuneet. Varmasti myös lakotat, ehkä jopa arikaratkin, saattoivat tulla kauppaamaan tuotteitaan.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 03.10.2018 18:14

Haukka kirjoitti:Joo, löysin tuon cheyennien piilopaikan, josta Witko mainitsi ohimennen. Bent olisi aivan hyvin voinut antaa cheyenne-kaksikon comancheille, mutta tuntemattomasta syystä hän käski cheyennien ryömiä piiloon kauppatavara-paalien väliin. Paalit taas olivat erillisessä aitouksessa, jonne kauppiaat eivät päästäneet Bull Humpia ja hänen comanchejaan. Kohtaus sai uhkaavia piirteitä comanchien tunnistaessa cheyennien mokkasiinien jäljet. Lipeväkielinen (viittomakielikin voi olla lipevää) Bent onnistui kuin onnistuikin saamaan comanchet vakluuttuneeksi siitä, että cheyennet olivat jo häipyneet paikalta.

Selitys meni läpi ja comanchet jatkoivat matkaansa. Vasta pitkän ajan kuluttua Bentin piilottamat kaksi cheyenneä uskalsivat ryömiä esiin paalien välistä. Tapaus oli merkittävä niin Bentille, cheyenneille kuin tulevalle Amerikallekin. Tällä ystävällisellä teolla avattiin yli 20 vuotta kestävä vahva kauppasuhde cheyenneihin ja myös arapahoihin. Teon tarkan motiivin tiesi vain William Bent itse. Hän saattoi tehdä sen myötätunnosta tarinan kahta altavastaajaa (cheyenneä) kohtaan, mutta tietenkin historioitsijat vääntelevät ja kääntelevät kaikkea kuulemaansa ja näin ollen Bentin käytös saakin erilaisia tulkintoja. mutta mitäs me niistä. Voi vain todeta, että tiukan paikan tullen hän oli kylmähermoinen mies. Tuossakin oli oma henki pelissä.

[quote]
3. Cheyenne päällikkö Yellow Wolfilla oli hyvin älykäs näkymä josta hän kertoi William ja Charles Bentille minne rakentaa linnakkeen/kauppa-aseman. Hän piti mm. että Fountain Creek oli liian kaukana lännessä. Big Timbers oli paljon parempi paikka. Yellow Wolfilla oli kyllä oma lehmä ojassa myös. Tähän paikaan oli yhdeksän hyvää syytä ja Bentin veljekset tajusivat sen St. Vrainin kanssa että Yellow Wolf oli oikeassa.

Mitkä olivat nämät yhdeksän hyvää syytä rakentaa tämä linnake Big Timbersiin ?
Big Timbersiin asti ei tätä linnaketta rakennettu, mutta kuitenkin hieman siihen suuntaan edellisestä Fountain Creekin kauppa-asemasta. Toisaalta monet historioitsijat väittelevät siitäkin minne Big Timbers alun perin ylettyi. Niin, että joka asiasta väitellään.

Noita yhdeksää syytä en yritäkään löytää, mutta sanotaan muutamia. Tämä cheyenne-päällikkö Yellow Wolfin osoittama oivallinen rakennuspaikka oli 1. suojaisa 2. sen ympärille oli hyvä leiriytyä koska hevosille riitti syötävää 3. Ympäristöstä löytyi paljon polttopuuta 4. Alueella vaelsi paljon biisoneita 5. Monilla heimoilla oli lyhyempi matka tänne kuin edelliselle kauppa-asemalle 6. Cheyennien eri leirikunnat tarjoaisivat tukeaan comanchien hyökkäyksiä vastaan.

Ja entäpä sitten ne muut intiaanikansat, jotka saattoivat tulla kauppa-asemalle? Cheyennet ja arapahot jo mainittiin aiemmin kuten myös comanchet. Sitten laitetaan mukaan kiowat ja kiowa-apachet. Rocky Mountainin utet ja shoshonet tulisivat lännestä ja Montanan rajoilta saattaisi tulla crowtten ja gros ventrein (atsinat) kaupparetkikuntia. Osaget ja pawneet eivät ilmeisesti kuuluneet potentiaalisiin asiakkaisiin, mutta eivät hekään mitenkään kaukana asuneet. Varmasti myös lakotat, ehkä jopa arikaratkin, saattoivat tulla kauppaamaan tuotteitaan. [/size][/quote]
************************************************
Nyt tuli sitten Haukalta harvinaisen oikea vastaus ja ei ollut helppo sellainen. Tuo oli hyvin tiedetty ja haettu tuo kahden Cheyennen tapaus ja piilopaikka sekä siinä olisi tullut täydellinen verilöyly/tuho Bentille, jos Bull Hump olisi löytänyt nämät Cheyennet. Tämä tapaus osoittaa taas kuinka todellakin vaarallista Kansaa Comanchet olivat. Comanche Empire on todella hyvä nimitys tälle Comancherian Kansalle. Jos ei 1849-luvulla olisi iskennyt Comancheihin tuo tappava koleraepidemia ja isorokko, joka sama iski myös Kiowiin, niin tätä pudotusta ei olisi tullut niin rajusti, vuodessa 18 000- 12 000 tuhanteen ja tästä eivät Comanchet enään nousseet samalle tasolle kuin ennen.

Kaikki syyt Haukka selvitti oikein niin paikka kuin itse yhdeksän Kansaa joita haettiin.

Jollei Yellow Wolf olisi ollut Missourilla, hän tuskin olisi osannut näin hyvin visualisoida näkemystään Benteille ja St. Vrainille. Samoin hän oli älykäs mies ja huomasi että Bentit olivat paljon parempia valkoisia kauppiaita mitä hän ennen oli tuntenut. Hän tiesi myös että puhvelit eivät olisi suurempina laumoina tulleet vuorille. Fountain Creek oli liian kaukana Lännessä. Miksi ei rakentaa linnaketta Big Timbersiin jossa oli vyöhyke poppelimetsää kahdenkymmenviiden mailin päässä tai jokea alemmaksi joen suulle Purgatoryyn. Se oli suosittu leirintäpaikka ja sinne Cheyennet uskaltaisivat tulla Comanche territoryssä. Siellä olisi hyviä suojapaikkoja, hyvät ruokinta-alueet poneille, riittävästi polttopuita, puhveleita riittävästi, jopa sankoin joukoin, linnake suojelisi Comancheilta(nyt oli oma lehmä ojassa), soturit voisivat suojata naisia joilla olisi monta hyvää piilopaikkaa parkita eläintennahkoja. Yellow Wolf itse takaisi että hän toisi koko klaaninsa tekemään kauppaa Bentien kanssa ja muut päällikköt seuraisivat häntä samoin. Hän oli puhunut ja hänen sanansa ovat totta.

Charles oli vaikuttunut. Hän tajusi että tässä olisi enemmän kauppamahdollisuuksia kuin pelkät Cheyennet asiakkaana. Tämä paikka oli sydänmaata tasankoilla ja rajana monille eri Kansoille niin Cheyennet, Arapahot, Kiowat-Apacet jotka vaeltelivat pitkin South Platten ja Arkansasin alueita, Utet vuoristosta tulivat hakemaan ruokaa puhvelien ja hevosten perässä, Comanchet ja Kiowat etelästä joen
suunnalta ja kiertelevät Crow bandit, Gros Ventresit ja Wyomingin Shoshonet vierailulla sukulaistensa luona tai vihollisten raideilla. Yellow Wof oli puhunut hyvät sanat. Veljekset miettivät asiaa pitkään.Lopulta linakkeen paikkaa siirrettiin alas jokea Fountain Creekiltä mutta ei kauas Big Timbersiin asti. Williamin myöhemmät todisteet eivät selvittäneet oikein miksi hän ei seurannut Yellow Wolfin näkemystä.

Miksi Bentit eivät valinneet Big Timbersiä on vaikea sanoa suoraa syytä ? Ehkä Charles halusi linnakkeen paikaksi lähemmäksi Uutta Meksikoa.
Tiedä häntä !

Kaikkiin pähkinöihin on Haukka vastannut oikein ja areena on vapaa uusille pähkinöille !


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 06.10.2018 16:33

Helppoja, mutta menköön.

1. Ketkä tekivät loppukesästä 1835 "Ikuisen rauhan ja ystävyyden" sopimuksen ja miten siinä sitten kävi?

2. Tämä mies matkusti vaaroja uhmaten comancheriaan vuonna 1835 ja asettui nykyiseen Oklahomaan erään tunnetun joen rantamille. Täällä hän herätti olemassaolollaan välittömästi comanchien ja kiowien huomion. Kuka mies oli ja mikä oli hänen tärkeä tehtävänsä comancheriassa?

3. William Bent päätti laajentaa kauppa-asema-toimintaansa 1840-luvun alussa. Hän matkusti valikoidun ryhmän kanssa uuteen ympäristöön ja perusti uuden kauppa-aseman alueelle, jossa se nopeasti herätti paikallisten intiaanien mielenkiinnon. Minne Bentin kauppa-asema siis rakennettiin ja mikä oli sen kohtalo?

4. Myöhemmin tämä samainen rakennus antoi nimensä kahdelle merkittävälle tapahtumalle kahdella eri vuosikymmenellä. Minkä nimisistä tapahtumista on kysymys ja millaisia ne olivat?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 06.10.2018 18:49

"Haukka"Helppoja, mutta menköön.

1. Ketkä tekivät loppukesästä 1835 "Ikuisen rauhan ja ystävyyden" sopimuksen ja miten siinä sitten kävi?

*************************************************************************

1. Vai helppoja pähkinöitä. Nämät nyt tietää jo jokainen teini ympäri maailmaa ja Witko ei ole teini vaan wanha rietastelija ja renttu päälle.

Great Plains vilisi eri Intiaani Kansoja 1830-luvulla ja rauhoja tuli ja meni ja niiden kesto tahtoi olla lyhyen puoleinen. Tälläiset Kansat löysin mutta en Bentin kirjasta, vaan eräästä muusta Stan Hoigin kirjasta. Osagein väkivaltaiset kampanjat Pawneita vastaan vain kiihtyivät Läntisillä Tasankoilla 1830-luvulla. He olivat olleet jo pitkäaikaiset veriviholliset keskenään ja painetta lisäsi mm. etelässä kun Lakotat puskivat invaasiota Pohjoisilla Tasankoilla. Eipä silti , väkivaltaa vain puhkesi lisää Eteläisillä Tasankoilla ja syynä olivat uudet tulokkaat Cheyennet ja Arapahot. Osageilla oli tekemistä 1840-luvulla kun kimpussa olivat Pawneet, Cheyennet ja Arapahot. Jatkuvasti olivat myös vihollisuudet niskassa Intiaani territorion rajoilla, kun uudet emigrantti Kansat Idästä tulivat. Osaget alkoivat miettiä 1830-luvun puolivälissä josko olisi mahdollisuuksia saada rauha näiden Idän tulokkaiden kanssa.

Vuonna 1834 Osage scoutit liittyivät Cherokee, Delaware ja Seneca metsästäjiin ja scoutit johtivat heitä taistelualueille Red Riverille, jossa heitä vastaan taistelivat Comanche, Kiowat ja Wichitat. Tarkoituksen oli hyökätä näiden kimppuun mutta sen sijaan he alkoivat puhua rauhasta.
Wichitat olivat kiinnostuneita, mutta Comanchet ja Kiowat eivät syttyneet rauhan sopimukseen tuolloin. Kumminkin kesällä-1834 kesärauha retkikunta eteni, mutta tuloset olivat laihanlaiset. He tapasivat Taovayasin kaupunkissa muutamia Kiowia ja Comanchen jotka olivat palaamassa Fort Gibsonista ja olivat halukkaita tapaamaan Itäisiä Kansoja. Mutta meni vielä seuraavan vuoden elokuuhun-1835, kun saatiin rauhan neuvottelut aikaan. Osaget joihin oli liittynyt Cherokeet, Creekit, Choctawit, Senecat ja Quopawit tulivat ulos Tasankoilta ja matkasivat Canadian Riverille paikkaan jonka nimi oli Camp Holmes(ei mitään tekemistä John Holmesin kanssa*kirjoittajan lisäys) ja he tapasivat siellä Comanche, , Kiowa ja Wichita bandit.

Tarinaa etenee huomenna koska on paljon asiaa tästä rauhasta ?................


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 07.10.2018 13:29

1. Jatkuu... En ottanut tähän Anne Hyden kirjasta paljoakaan joten näillä mennään. Camp Holmes 24.08.1835 ja Yhdysvaltain Hallituksen edustajat olivat myös paikalla. Chouteuasin perheestä oli mukana kolme veljestä jo maaliskuussa-1833, kun Yhdysvaltain Hallituksen komissaariot tapasivat 800. Osagea Fort Gibsonissa. Tässä oli monta riskiä sillä exe. Pawneet ja Kiowat olivat toistensa verivihollisia pitkältä ajalta ja kilpailivat Osagein kanssa.
Silti Camp Holmesissa 24.08.1835 vannottiin " Ikuista rauhaa ja ystävyyttä" juuri muuttaneiden "Viiden sivistyneen Kansan" välillä mukaan lukien Osaget, Cherokeet,ja Creekit Arkansasista ja "villit (haukkamaiset) Intiaanit tasankoilta ja pääasiassa tarkoitti Pawneita ja Wichitoita. Tough A.P. joka oli asunut Arkansasissa kauan, tiesi että tämä ikuinen rauha oli epätodennäköistä.

Ensinnäkin Comanchet, todelliset Eteläisten Tasankojen valtiaat, jotka kontrolloivat kaikkea kaupankäyntiä ja kauppasuhteita aina eteläisestä Arkansasista Meksikoon, eivät olleet noteranneet A.P. Chouteaun läsnäoloa mitenkään. Kiowat jotka palvelit Comancheita agentteina pohjoisessa, olivat täysin villejä sekä toimaan osana Comanchein taistelujoukkona. Kaikki eri artiklat jotka laadittiin Camp Holmesissa oli "lyhyt-ikäisiä" rauhanlupauksia. Hyvänä esimerkinnä toimi Osagein ja Comanchein sekä Wichitain kanssa tehty "ikuinen rauha". Väkivaltaisuudet jatkuivat Läntisten Kansojen ja Kaakkoisista tulleiden emigrantti Kansojen välillä. Idästä tulleet Kansat jatkoivat metsästyksiään yli Red Riverin Comanchein maahan l. Comancheriaan. Tasankojen Kansat hyökkäsivät Itäisten Kansojen kimppuun löytäessään heitä omilta metsästysmailtaan ja väkivallan kierre kasvoi koko ajan. Yhdysvaltain Hallitus yritti epätoivoisesti saada tuotua rauhan näille alueille. Vuonna 1837 yritettiin taas uutta rauhansopimusta Fort Gibsonissa Toukokuun 26.päivänä, 1837 Kiowain, Kiowa-Apachein, Comanchein, Wichitain, Cherokeiden, Creekien, Choctawien, Osagein, Senecain ja Quowapai Kansojen välillä. Minusta tässä on samat Kansat kuin jo v. 1835 Camp Holmesin rauhassa. Tuon on oltava kirjailijan virhe ei Anne Hyden vaan Stan Hoigin.

Tämäkin sopimus vain aiheutti sen että se palveli tuoda vanhat viholliset lähemmäksi kontaktiin ja muistutti ihmisiä vanhoista epäkohdista.
Vuonna 1840 Suuressa Rauhankokouksessa saatiin sentään jotain konkreettista aikaan Cheyennien, Arapahojen välillä Comanchein ja Kiowain.........


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 08.10.2018 15:44

Sellain oli ikuisen rauhan ja ystävyyden liitto, joka allekirjoitettiin suurten tasankojen itäisellä rajalla Camp Holmesissa. Elikä ei tullut ikuista rauhaa heimojen välillä, eikä sen enempää ikuista ystävyyttä. Toisena osapuolena olivat kotikontunsa idässä jättäneet niinsanotut ”sivistyneet heimot” kuten cherokeet, creekit ja tässä tapauksessa osaget. Vastapuolella taas ”villit tasankojen intiaanit” kuten comanchet ja wichitat.

Eipä silti, kyllähän näillä eri osapuolilla jonkinlaista yritystä oli, mutta siihen se sitten jäikin. Yhdysvaltain silloisella pressalla oli selkeät ja kunnianhimoiset päämäärät ja taustajoukoiksi hoitelemaan rauhansopimusta nimitetyt monet tärkeät viskaalit yrittivät saada homman sujumaan kivuttomasti. Valtava määrä eri kansojen päälliköitä ruksasi puumerkkinsä sopimuspapereihin. Papereissa muun muassa oli kohta, jossa sallittiin itäisten heimojen metsästää ja ansastaa vapaasti alueilla, jotka levisivät Oklahoman Cross Timbersistä länteen. Comanche-päällikkö Wolf jopa intoutui tilaisuudessa heittämään niin vakavaa tekstiä, että heikkopäistä hirvitti. Wolf lopetti puheensa kohdistamalla sanansa kansansa verivihollisiin osageihin: ...puolet minun kehostani kuuluu osageille, toinen puoli comancheille.
Kaikki kuuntelivat kuoleman vakavina näitä vakuuttavia sanoja. Tieto ikuisesta rauhasta ilmoitettiin myös Santa Fen reitin kauppiaille, jotka tuosta hetkestä eteenpäin voisivat turvallisin mielin käydä kauppaa tasangoilla liikkuvien intiaanien kanssa.

Samaan aikaan kun tämä tilaisuus pidettiin Fort Holmesissa oli Yhdysvallat laajentanut asutustaan Comancherian pohjoiselle rajalle, lähinnä tämä tietenkin tarkoitti vain Bentin linnaketta. Eversti Henry Dodgen yli satamiehinen retkikunta samoili intiaanialueilla Comancherian pohjoispuolella ja yritti saada pawneita ja arikaroja tekemään rauhan cheyennien kanssa. Tämä oli juuri tuota aikaa kun Dodge löysi tasangoilta tolkuttomassa humalatilassa olevan cheyennekylän. Mutta joko ennen tuon tapauksen tai heti sen jälkeen Dodge auttoi cheyennejä ja pawneita tekemään rauhan. Pawneet antoivat vastapuolelle lahjaksi 50 tuliasetta ja cheyennet puolestaan lahjoittivat pawneille sata hevosta.

Jos ikuinen rauha ei tullutkaan vielä jäädäkseen niin ikuinen alkoholi sen sijaan tuli. Muistaakseni pawneet eivät sortuneet juopotteluun, mutta cheyenneille menovesi maistui. Comanchien ja kiowien suhteesta viinaan en ole varma, sillä heillä riitti muutakin puuhaa. Texasin vastaperustettu tasavalta veti heidän huomionsa ja rajasodat Texasissa moninkertaistuivat.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.10.2018 17:17

Ikuinen rauha oli niin vaikea käsite näille Kansoille jotka olivat olleet jo niin kauan verivihollisia keskenään, että jo ajatus oli täysin mahdoton toteuttaa todellisuudessa. Tuosta alkoholista sen verran että en muista Comanchein ja Kiowain olleen mitenkään viinan perään ja samoin Pawneetkin. Kirjallisuudessa ei ole paljon törmätty humalaisiin Comancheihin tai Kiowiin ja sama pätee Pawneista. Cheyennet ja jossain määrin Arapahot olivat jo täysin viinakierteessä ja Apachet taas tekivät usein omat twistinit ja heillä säilyi humalassakin kontrolli vaikka monta verilöylyä kyllä tehtiin juuri humalaisten Apachein pariin 1830-1850 luvuilla mm.

Suuret Tasankot olivat niin monen Kansan asuttamia että mahdollisuus elää edes rauhassa oli aika vaikea muoto ja Utet pitivät huolta myös omista raideistaan, kun he laskeutuivat vuoriltaan Tasankoille riehumaan hevosten ja vankien otossa. Shoshonet olivat taas ryöstelytaitoihin niin piintyneet että ei ollut liikanimi sanoa heitä varkaiksi.

Comanchet Horseman on the Plains
Kuva


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.10.2018 18:46

Haukan Helppoja, mutta menköön.


2. Tämä mies matkusti vaaroja uhmaten comancheriaan vuonna 1835 ja asettui nykyiseen Oklahomaan erään tunnetun joen rantamille. Täällä hän herätti olemassaolollaan välittömästi comanchien ja kiowien huomion. Kuka mies oli ja mikä oli hänen tärkeä tehtävänsä comancheriassa?

***************************************************************
Haukan "jäätävän helpot" pähkinät sen kuin vain kiristävät Witkoa oikein koko rahan edestä.

2. Sano onko tämä mies kyseessä Auguste P. Chouteau sillä A.P. Chouteuan lisäksi on aika monta miestä tullut Comancheriaan vuonna 1835 ja heidätkin ovat kyllä Comanchet ja Kiowat huomioineet. Jos on A.P. Chouteaus kyseessä niin aloitan hänestä tämän kertomuksen ja mahdollisen vastauksen laadinnan. William Bent voisi jopa hädässä käydä tähän.

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 08.10.2018 18:58

On.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.10.2018 19:17

KIITOS!

Pelkäsin jo että olen taantunut takaisin lapsen asteelle joka on minulle oikea olotila.

Witko Wilpitön

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 09.10.2018 19:38

Haukan Helppoja, mutta menköön.


2. Tämä mies matkusti vaaroja uhmaten comancheriaan vuonna 1835 ja asettui nykyiseen Oklahomaan erään tunnetun joen rantamille. Täällä hän herätti olemassaolollaan välittömästi comanchien ja kiowien huomion. Kuka mies oli ja mikä oli hänen tärkeä tehtävänsä comancheriassa?

***************************************************************

2. Jos tämän kysytyn miehen henkilöhistoriaa aletaan kaivaa ja varsinkin sukuhistoriaa, niin menee melkoinen tovi. Tämä Chouteausin etnisen ranskalainen perhe alkoi jo 1700-luvun loppupuoliskolla Saint Lousista Missourista käsin tämän turkiskaupan sekä tavarakaupan ja Intiaanit olivat asiakkaita ja Osaget olivat numero ykkösiä ensin. Tämä bisnes oli itseasiassa erittäin menestyvä turkiskaupparyhmä. Nyt on kyseessä perheen yksi pojista vanhin Auguste Pierre A.P. Chouteau menestyvä elinkeinonharjoittaja, Yhdysvaltain Hallituksen yhteyshenkilö Intiaani Kansojen välillä, Yhdysvaltain Armeijan Akatemiasta West Pointissa neljäntenä valmistunut luokaltaan(siis ei mikään Custerin reppana) vuonna 1806 ja ei jatkanut sen paremmin militarista uraa, vaan katsoi että tulevaisuus on turkiskaupassa. Hänelle jäi tuon A.P. lisäksi nimi "Colonel" vaikka ei hänelle sen suurempaa sotakokemusta ollut. Nuorena A.P. oli mukana monissa eri kauppamatkareiteissä ja tutustui Amerikan eri Intiaani Kansoihin ja niiden kulttuureihin Mississippi-joen länsipuolella.

Pidemmälle matkalle Arkansas-joen alueelle Jules De Munnin kanssa vuosina 1815-1817. Tämä oli vaarallista peliä sillä tuolloin alueen kauppa-ja hallinto olivat tiukasti Espanjalaisten hallinnassa. Takaisin paluumatkalla St. Lousiin heitä kohtasi onnettomuus nykyisen Läntisen Kansasin alueella kun sotajoukko Pawneita hyökkäsi heidän kimppuunsa ja he pääsivät suojaan pienelle saarelle Arkansas-joella ja saaren nimi jäi myöhemmin historiaan Chouteau's Island. Yrittäen paeta ja piiloutua Pawneilta, niin he lähtivät etelään päin mikä oli suuri virhe, sillä siellä heidät pidättivät Espanjalaiset viranomaiset vieden heidät Santa Fehen ja vankilaan. Espanjan hallitus takavarikoi kaikki heidän turkiksensa ja kauppatavarat. A.P. arvioi menetyksen rahassa $ 30,000. He saivat kyllä palata turvassa mutta kaikki oli viety ja hänen veljensä ja lankonsa menettivät myös kaikki rahansa. A.P. ei koskaan maksanut heille tätä takaisin ja he eivät antaneet myöskään koskaan anteeksi tätä hänelle.

Sen verran vielä että A.P.lla oli monta Intiaani vaimoa ja vielä enemmän jälkeläisiä heidän kanssaan ja Osageita olivat pääsääntöisesti kaikki vaimot. Yksi josta puhun lisää oli hyvin kuuluisan päällikön tytär. St. Lousin perheensä hän hylkäsi Ranskalais-Kreolin vaimonsa ja heidän pienet lapsensa. Hänestä tuli Osage Kansan jäsen ja ensimmäinen Osage vaimo oli Mihanga ja tärkeän Osage päällikkö Clermontin tytär. Clermont kävi bisnestä monien sukupolvien Chouteausin perheen kanssa. Huomenna jatkuu A.P. huimat retket ja tapahtumat...................

Tässä lähdekirjat tähän
Stan Hoigin The Chouteaus
Kuva

Anne Hyden Empires, Nations and Families

Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.10.2018 18:38

Witko kirjoitti:Haukan Helppoja, mutta menköön.


2. Tämä mies matkusti vaaroja uhmaten comancheriaan vuonna 1835 ja asettui nykyiseen Oklahomaan erään tunnetun joen rantamille. Täällä hän herätti olemassaolollaan välittömästi comanchien ja kiowien huomion. Kuka mies oli ja mikä oli hänen tärkeä tehtävänsä comancheriassa?

***************************************************************

2. Jos tämän kysytyn miehen henkilöhistoriaa aletaan kaivaa ja varsinkin sukuhistoriaa, niin menee melkoinen tovi. Tämä Chouteausin etnisen ranskalainen perhe alkoi jo 1700-luvun loppupuoliskolla Saint Lousista Missourista käsin tämän turkiskaupan sekä tavarakaupan ja Intiaanit olivat asiakkaita ja Osaget olivat numero ykkösiä ensin. Tämä bisnes oli itseasiassa erittäin menestyvä turkiskaupparyhmä. Nyt on kyseessä perheen yksi pojista vanhin Auguste Pierre A.P. Chouteau menestyvä elinkeinonharjoittaja, Yhdysvaltain Hallituksen yhteyshenkilö Intiaani Kansojen välillä, Yhdysvaltain Armeijan Akatemiasta West Pointissa neljäntenä valmistunut luokaltaan(siis ei mikään Custerin reppana) vuonna 1806 ja ei jatkanut sen paremmin militarista uraa, vaan katsoi että tulevaisuus on turkiskaupassa. Hänelle jäi tuon A.P. lisäksi nimi "Colonel" vaikka ei hänelle sen suurempaa sotakokemusta ollut. Nuorena A.P. oli mukana monissa eri kauppamatkareiteissä ja tutustui Amerikan eri Intiaani Kansoihin ja niiden kulttuureihin Mississippi-joen länsipuolella.

Pidemmälle matkalle Arkansas-joen alueelle Jules De Munnin kanssa vuosina 1815-1817. Tämä oli vaarallista peliä sillä tuolloin alueen kauppa-ja hallinto olivat tiukasti Espanjalaisten hallinnassa. Takaisin paluumatkalla St. Lousiin heitä kohtasi onnettomuus nykyisen Läntisen Kansasin alueella kun sotajoukko Pawneita hyökkäsi heidän kimppuunsa ja he pääsivät suojaan pienelle saarelle Arkansas-joella ja saaren nimi jäi myöhemmin historiaan Chouteau's Island. Yrittäen paeta ja piiloutua Pawneilta, niin he lähtivät etelään päin mikä oli suuri virhe, sillä siellä heidät pidättivät Espanjalaiset viranomaiset vieden heidät Santa Fehen ja vankilaan. Espanjan hallitus takavarikoi kaikki heidän turkiksensa ja kauppatavarat. A.P. arvioi menetyksen rahassa $ 30,000. He saivat kyllä palata turvassa mutta kaikki oli viety ja hänen veljensä ja lankonsa menettivät myös kaikki rahansa. A.P. ei koskaan maksanut heille tätä takaisin ja he eivät antaneet myöskään koskaan anteeksi tätä hänelle.

Sen verran vielä että A.P.lla oli monta Intiaani vaimoa ja vielä enemmän jälkeläisiä heidän kanssaan ja Osageita olivat pääsääntöisesti kaikki vaimot. Yksi josta puhun lisää oli hyvin kuuluisan päällikön tytär. St. Lousin perheensä hän hylkäsi Ranskalais-Kreolin vaimonsa ja heidän pienet lapsensa. Hänestä tuli Osage Kansan jäsen ja ensimmäinen Osage vaimo oli Mihanga ja tärkeän Osage päällikkö Clermontin tytär. Clermont kävi bisnestä monien sukupolvien Chouteausin perheen kanssa. Huomenna jatkuu A.P. huimat retket ja tapahtumat...................

Tässä lähdekirjat tähän
Stan Hoigin The Chouteaus
Kuva

Anne Hyden Empires, Nations and Families

Kuva
2. Jatketaan A.P. Chouteausin edesottamuksia. Näitä Osage vaimoja todella riitti A.P. elämään, Rosalie Lambert oli yksi heistä vuonna 1822 jä tämän isä oli päällikkö Big Osage. Palattuaan epäonniselta Santa Fen matkalta A.P. meni töihin avustamaan isänsä kauppapaikan toimintaa Neosho-joelle, Salinasiin, Oklahoma. Liiketoiminta sai hyvää tukea kun mukaan astui kumppani Joseph Revoir ja he saivat yksinoikeuden kaupankäyntiin Osagein kanssa. A.P. laajensi menestyksekkäästi perheen kaupankäyntiä alueella ja myöhemmin rakensi uuden kauppapaikan Verdigsis-joelle Three Oaksin alueelle. 1820-luvulla hän menestyi ja Choteausit johtivat lähes kaikkea kaupankäyntiä Oklahomassa. Kun Three Oaksin alueen metsästys väheni ja mukaan tuli markkinoille uusia kauppiaita, niin A.P. laajensi kaupankäyntiä Intiaani Territorion muihin osiin. 1830-luvun puolivälissä hän aukaisi lisää kauppasemia muualle Keskiseen-ja Lounaiseen Oklahomaan. Vaikka hänen kaupankäyntinsä oli laajaa, niin muutamat isot muutokset finanssi-maailmassa veivät hänet vararikkoon. Yleismaailmallinen lama iski pahasti häneen jo vuonna 1819 $ 66.000 hän oli niin paljon velkaa Pierrelle Chouteausille ja ei pystynyt maksamaan tätä velkaa takaisin.

La Salinasin talossa jossa hän asui perheensä kanssa oli verinen menneisyys. Talon oli rakentanut puoliverinen Osage kauppias Joseph Rivar, jonka olivat vähän ennen Cherokeet tappaneet julmasti. Sieltä käsin hän alkoi tehdää kauppaa emigrantti Creekien, Cherokeiden ja Choctawsien, Euro-Americansien jotka muuttivat Missisippi Valleyltä ja Ranskalais-katolisten anglojen kanssa jotka tulivat pääosin Texasista. Nyt alkoi A.P. rooli tulla välittäjäksi Yhdysvaltain hallituksen ja eri Intiaani Kansojen välillä Comanchet, Kiowat, Delawaret, Osaget ja Wichitat. Tämä oli hänen kysytty työtehtävänsä täällä Comacherian alueella mm. Esimerkiksi hänen tärkeä roolinsa oli Liittovaltion hallituksen ja Comanchein sekä Kiowien ensimmäinen allekirjoitettu perussopimus vuonna. 1835. Monet Amerikan Nativet luottivat A.P. kykyihin ja eri toten Comanchet ja Osaget luottivat hänen sopimuksiin ja kykyyn tarjota haluttuja kauppatavaroita. A.P. tiesi itse asemansa vaarallisuuden. Hänen henkilökohtainen ja liiketaloudelliset suhteensa Osageihin teki sen, että he halusivat että hän suojelisi heidän etujaan, mutta hän ei saanut Yhdysvaltain Hallitusta lähentymään kauppasuhteissaan Osageihin.

Kun komissaarit tapasivat Osaget Fort Gibsonissa Maaliskuussa 1833, 800 Osagea ja kolme Chouteausin veljestä väittelivät mielipiteistään siitä mitää komissaarit esittelivät. A. P. asema oli nk. go-to mies l. juoksupoika Hallituksen ja Intiaanien kesken. Oli miten oli, niin elokuussa- 1835 hän sai niin kutsutun ikuisen rauhan-ja ystävyyden sopimuksen "sivistyneiden Kansojen" joita olivat Osaget, Cherokeet ja Creekit sekä nk. "villit Kansat" Pawneet ja Wichitat. Vaikka A.P. oli asunut Arkansasissa jo kauan, niin hän tiesi että mikään rauha ei ollut täällä ikuinen l. todellisuudessa hyvin epätodennäköinen. A.P. tuli merkittävä mies. Ensinnäkin Comanchet, todelliset eteläisten tasankojen valtiaat joilla oli täysin hallinnassa kaikki kaupankäynti ja kauppasuhteet Etelä-Arkansasista aina Mexicoon asti, eivät pitäneet häntä mitenkään merkittävänä miehenä. He lähettivät lähettiläitä tämän luokse selittämään mikä oli heidän asemansa ja A.P. selvisi miten perustaa erilainen linnake, kauemmaksi pohjoiseen ja länteen, Kiowat jotka palvelivat Comanchein agentteina pohjoisessa. Toiseksi Hallitus ja sotamimisteriö olivat erityiseen kiinnostuneita tai paremminkin mieltä siitä että eivät pitäneet A.P. taitoja ja luotettavuutta kovinkaan korkealla mitä tuli Nativeihin.

A.P. kuoli vuonna 1838 aivan rutiköyhänä , mutta hallitus jopa antoi sotilaalliset hautajaiset West Pointin käyneelle miehelle. Tästä A. P. on kyllä paljon enemmänkin tarinaa, mutta Haukka voi lisätä jotain mausteeksi vielä.

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 12.10.2018 15:12

Eipä Auguste Pierre Choteaun vaiherikkaaseen elämään juuri lisättävää ole. Kova heppu hän oli yrittämään, eikä häntä pelkuriksikaan voi sanoa. Vaimojakin oli kuin sieniä sateella lapsista puhumattakaan. Ennen kaikkea A. P. Oli hyvä mies. Hänen hyvyytensä näkyi siinä miten hän yritti touhuta osagien ja myös creekien parhaaksi. Hänen bisneksensä riippuivat 1830-luvun alussa eniten juuri noista kahdesta kansasta ja näiden varakkuudesta. Ja varsinkin creekeillä alkoi mennä heikosti. Heitä kerääntyi suuret määrät Arkansasjoen rannoille odottamaan, että Yhdysvaltain hallitus antaisi heille lupausten mukaan ruokaa, rahaa ja vaatteita.

Mutta mitä tapahtui? Hallitukselta ei irronnut mitään, creekit oli unohdettu. Voi sanoa, että Auguste Pierre syötti ja vaatetti heitä omasta pussistaan. Ja entä sitten kun hän pyysi hallitukselta takaisin niitä 5000 dollaria, jotka oli uponnut creekien ravitsemiseen. Hallituksen edustajat puistelivat päitään ja kieltäytyivä't jyrkästi maksamasta senttiäkään. Eikä siinä kaikki. Samaan aikaan hallitus näytti ylimielisyytensä A. P:lle ja osageille leikkaamalla osagien vuosittaisia määrärahoja. Samalla hallitus päätti antaa cherokeille palan osageille luvatusta maa-alueesta. Sikamaista touhua. Hallituksen määräämä intiaani-asiamies oli hänkin samoilla linjoilla ja käytti osageille tarkoitettuja rahoja viinaan, naisiin ja korttipeleihin.

A.P. Yritti vielä tulevissa neuvotteluissa saada hallitusta myötämieliseksi osageja kohtaan, mutta kaikki tämä osoittautui hyödyttömäksi puuhaksi. A.P:n vaatiessa osageille lisämaata ja suurempia vuosittaisia määrärahoja, Hallitus ei ottanut kuuleviin korviinsa pyyntöä, vaan moitti Choteauta yhteistyökyvyn puutteesta. Toisin sanoen hallitus kieltäytyi auttamasta asiassa. Varmasti tämä hyödytön neuvottelu huononsi ratkaisevasti A. P:n ja osagien välejä. Lopullisesti toivonkipinä sammui, kun Arkansasjoki alkoi tulvia. Tulviva vesi tuhosi rakennukset Verdigrisin Creek Agencyssä ja tuotti paljon huolia myös Arkansasjoen rannalle pystytetylle osagien asutukselle. Tämä luonnonvoimien aiheuttama tuho teki monista osageista hetkessä rutiköyhiä.

Auguste Pierre Choteau tiesi, että hänen elämässään oli päättynyt yksi merkittävä luku. Hän otti mukaansa kaksi vanhinta poikaansa ja matkusti comancheriaan, jonne hän päätti rakentaa uuden kauppa-aseman. Tasangoilla asuvat ”villit ja vapaat” intiaanit olisivat todennäköisesti paljon parempi tulolähde hänelle kuin pakkomuuttoon alistetut itäiset heimot.

Tuntematon osage-soturi hieman myöhemmältä ajalta.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 12.10.2018 17:27

A.P. oli todella hyväsydäminen mies joka vilpittömästi ajoi Intiaanien asemaa Intiaani Territoriossa ja mm. juuri Comanchet ja Kiowat tekivät hänen kanssaan kauppaa. Osaget olivat tietty se suosikki Kansa, mutta niin Creekitkin häneen luottivat. Yhdysvaltain Hallistus piti häntä minusta melkoisena juoksupoikana ja hän sai kärsiä Intiaaneille näistä varastetusta maa-alueista ym. Osaget ja päällikkö Clermont eivät häntä syyttäneet näistä Yhdysvaltain hallituksen rikkomuksista. Tasankojen Kansat jopa sanoivat pysäyttävänsä kaupanteon Euro-Americansien kanssa Santa Fen tiellä. Monet Osaget kieltäytyivät kaupanteosta näiden valheellisten lupausten johdosta joita Yhdysvallat heille antoi ainoastaan.

A.P. kuoleman jälkeen v. 1838 Osageilla meni vielä huonommin. Metsästysmaita vietiin ja Osaget eivät halunneet siirtyä reservaatio elämään. He löysivät itsensä keskellä emigrantti Kansoja Arkansasissa, läntiset ? Cheyennet, Kiowat ja lännessä Arapahot ja Comancheria etelässä. Osaget tajusivat että vahvimmat kumppanit olisivat ehdottomasti Comanchet ja he halusivat näiden kanssa kaupankäyntiä toimitamalla heille kaikkea amerikkalaista hyvää kauppatavaraa ja Comanchet vastaavasti toivat biisonien taljoja, koska asuivat biisonimaiden sydämessä. P. Liguest kirjoitti mm. Ylitarkastaja William Clarkille mitä tyhmyyksiä Hallitus teki, sillä he rakensivat agentuurin Intiaanien hautakummun päälle joka todella vihastutti Intiaaneja. A.P. joka tunsit Nativet hyvin, ei olisi koskaan moista tyhmyyttä tehnyt. Liian hyväsydäminen A.P. kuoli juuri rutiköyhänä , koska hän yritti tosissaan saada Hallituksen ja Intiaanit sopimuksiin jotka pitäisivät. Hänen viimein kauppa-asemansa syvällä Comancheriassa toi hänelle Comanche ja Kiowa asiakkaita.


Witko

Vastaa Viestiin