pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 06.04.2018 14:11

Kersantti Haukka tuo takavuosien reipas ja terhakka pystykorva on lyönyt kovat peliin ja luun kurkkuun Konilta.

1. Tämäkin alakuvassa poseeraava intiaanikersantti kuului "heihin"? Mutta keitä he olivat ja kuka heitä johti?

Kuva

2. Millainen heidän panoksensa oli Amerikan sisällissodassa.


**********************************************************

1.-2. Nyt on kyllä meikäläinen täysin jumissa ja johtuuko se Jerusalemin Itkumuurista vai siitä että tuo nk. Intiaanikersantti ei herätä mitään muuta, kuin ison sarjan kysymyksiä. Tuo oli pirun hyvä vihje että tämä turbaanin omistaja kuulu "heihin" ja he ovat jotain johtaneetkin ja antaneet päälle panoksen Yhdysvaltain Sisällissodassa. Ensinnäkin on todella ei päivettynyt kersantti , joka ei tuo mieleen mitään Nativea, ei Amerikasta kuin ei Euroopastakaan. Ei noin kesyn ja vinttikorvan näköinen tyyppi ole kyllä Quantrilin tai Bloody Bill Andersonin kanssa ratsastanut. Veikkaan että kaveri on Battle Brittonin kaveri Korkeajännitys sarjoista

Kuvasta selviäsi ainakin se, että juippi on Konfederaation univormussa ja miekka viittaa ratsuväkeen ja voisi olla guerilla porukkaa, vaikka heillä oli kyllä oma tyylinsä ja tämä setä ei siihen muottiin sovi. Cherokeet pitivät turbaaneita, mutta kovin on kalpea ja ei Intiaanin näköinen koljooppi tuon valokuvan jätkä. Terry's Texasin Rangersit olivat kovaa porukkaa Etelän riveissä ja olivat monessa mukana niin Gettysburgissa kuin muissakin juhlissa. Nyt on ehkä kiperin pähkinä vuosiin. Jos saisi pientä vinkkiä kun on tullut katsottua netistä ainakin toistasataa daguerrotyyppistä ja muutakin valokuvaa, mutta tämä jätkä loistaa poissaolollaan. Ehkä vetelys on Inuit, joka sekoittaa koko pakan. Tälläistä kuva-arvoitusta on siis Herra Haukka koko lomaviikkoni aikana juoninut ja nyt on Witko Woileipä Goljat nalkissa.

Älä vain sano vihjeessä "heitä "sanaa pyydän ja ei kasvoihin. Olen työtön Intiaani ja mannekiini

D.Witko


Tässä kuva heistä Terry's Texas Rangers. Kovaa porukkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. 275 eri konfliktia neljän vuoden aikana seitsemässä eri osavaltiossa.
Kuva

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Pe 06.04.2018 15:25

Niin, no nettikuvat on oikeastaan aika helppo jäljittää, niin tämäkin. Hyvä jos oli vaikea. Mutta vinkkinä voin sanoa, että tämä parinsadan intiaanin ryhmä kantoi ex-päällikkönsä nimeä. Ryhmää johti valkoinen mies.

Allaolevan vainajan nimi jäi elämään tämän kyseessä olevan intiaaniryhmän mukana.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 06.04.2018 18:21

Sokea apina löytää joskus jyvän kun sai hyvää vinkkiä petomaiselta kanssaeläjältä. Olin siinä puhumassa Billy Bowlessin Kansasta vertailin turbaanipäähineeseen. Ostin Tel Avivista tuon Billy Bowlessin Last Stand kirjan selvänä. Tämä päällikkö Skiajagustah se kävi Englannissa asti Kuninkaan George II luona huulta heittämässä ja nyt päästään itse pähkinään ja oikeaan porukkaan sekä päällikköön (muistoon) kiinni. Vetoan että oli matkaväsymystä, laivavosu huhtoi raipalla ja sitten iski vielä poskiontelotulehdus ja Panacoid pistää kaiken näkemään kolmena seli, seli, seli...............

Tosiasiassa pähkinä oli tosi vaikea ja erittäin hyvin laadittu, koska valokuvan jeppe sekoitti pirullisesti pakkaa ja itse asiassa en ole vielä tähän kuvan jeppeen päässyt tutustumaan. Tulee eteen kuin musta ja karwainen laivapeli huomenna, sillä toivon sitä jo ajatellen pelkästään jätkän perikuntaa. Näitä pähkinöitä lisää, niin Witko joutuu vetämään 5 kpl Panacoideja heti alkuun.

Huomenna aloitan kertomuksen ja kaikkien lasten ja lastenmielisten (Haukka) täytyy tarkasti kuunnella Witko Rakin kertomusta.
Nyt menen A aaa !

Witko aka Congo

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 06.04.2018 18:28

Se on sitten netistä Googlesta löydetty ImgBB-ilmainen kuvankäsittely ohjelma ja helppo kuin mikä laittaa kuva kuin kuva. Kaveri vinkkasi eilen kun soitin tämän ko. pulman. Jos minä osasin sen alla kahdessa minuutissa ladata valmiiksi koneelle, jossa se on nyt, niin silloin sen osaa idioottikin.

D. Witko tuleva kordinaattori ja ohjelmoitsija sekä renki

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » La 07.04.2018 15:46

Kysymyksiä:

1. Tämäkin alakuvassa poseeraava intiaanikersantti kuului "heihin"? Mutta keitä he olivat ja kuka heitä johti?

Kuva

2. Millainen heidän panoksensa oli Amerikan sisällissodassa.


********************************************************
1. No niin ! Nyt alkoi tulla valoa tunnelissa. Cherokeista on kysymys ja keitä olivat näitä Konfederatioon kuuluvia Cherokeita. Tätä osastoa johti valkoinen mies/miehiä ja ainoa sellainen, jonka olivat virallisesti Cherokeet julistaneet omaksi päällikkökseen. William Holland Thomas oli tämä valkoinen mies jolla ei ollut isää , mutta oli asunut niin kauan Cherokeiden kauppasemalle, että osasi Cherokeiden kielen täysin. Yonaguska aka Drowning Bear oli tämä päällikkö joka adoptoi William Holland Thomasin. Yonaguska oli myös suurien visioiden mies, sillä hän ajoi kaikki viinanmyyjät vuonna 1819 pois koko Intiaanien territoriosta.Tässä kuva tästä miehestä joka johti Cherokeita Konfederation joukoissa ja pahanenteiet nimet tulivat heille. Thomas oli Itäisten Cherokee bandien johtaja ja ainoa koko historiassa, että valkoinen mies oli johtajana Cherokee Kansassa.

Kun Sisällissota alkoi niin William ymmärsi että puolueettomaksi ei pääse, joten hän järjesti Cherokeet tukemaan Konfederaatiota.Hän rektyroi 400 soturia ja heistä kaksi erillistä komppaniaa. Hänellä oli kuusi valkoista johtamassa ja jotka olivat skotti-irlantilaisia ja sai kuuluisan nimen Thomas' Legion of Cherokee Indians and Higlanders. Se toimi itsenäisesti suoraan Konfederaation komennuksena olevassa It-Tenneseen osastossa. He toimivat pääsääntöisesti Itä-Tenneseessä-ja Pohjois-Etelä Carolinassa. Taistelutapana oli Unionin armeijain osastojen takalinjoissa toimiminen gerilla-sotana ja olivat hyvin pelättyjä siinä sodassa.

2. Thomas " Legio oli ainoa Pohjois-Carolinan legioista joka ei koskaan hävinnyt Unionin armeijalle. Tammikuun 6.päivänä, 1865 Thomas Legion ampui viimeisen laukauksen Itään Mississipistä White Shulpur Springissä Pohjois-Carolinassa. Thomas legion ei tiennyt mitää Kenraali Leen antautumisesta Appomatixissa. Joten he olivat viimeinen armeijan osasto joka ampui viimeiset laukaukset tässä julmuuden hullumyllyssä neljän vuoden ajan pyörinyt 620 000 ihmistä oli kuollut. Eniten koko Pohjois-Amerikan historiassa, Maailmasodat, Vietnamin sota ym. tulevat vasta kaukaa perässä.
Tässä kovia miehiä. Thomas Legionin Cherokee veteraaneja v.1903 New Orleans
Kuva

D.Witko

Kuva
[/size]

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » La 07.04.2018 16:56

Kaikki aivan oikeaa tietoa. Mutta tällä cherokeiden ryhmällä oli aivan oma nimensä, jolla heidät tunnettiin. Mielestäni tässä porukassa oli vain 200 cherokeetä. Yksi cherokeiden johtohahmoista oli täysverinen cherokeen-luutnantti John Asrooga Stoga, joka on kuvailtu monen lähteen voimin vallan pirun urheaksi intiaaniksi, Stoga ei pelännyt mitään eikä ketään, mutta eihän tuolla asenteella henkiin jäädä. Sen sai havaita myös Stoga haavoittuessaan kuolettavasti sodan melskeessä.

Mutta jäipä maine ja kunnia.
Haukka

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » La 07.04.2018 18:27

Katsos vaan tuo jäi sanomatta. Olisikohan tämä 200 soturin joukko saanut nimen Junaluska, heidän kuuluisan päällikkönsä mukaan huhtikuussa-1862 Pohjois-Carolinassa kun heistä koottiin 200 soturin pataljoona. Tätä Junaluskaa tarjoan.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Su 08.04.2018 07:31

Niin, tarkalleen ottaen tuon cherokee-ryhmän nimi oli Junaluska Zouaves. Ensimmäinen nimi tuli tietenkin edesmenneestä päällikkö Junaluskasta ja zouaves puolestaan merkitsi, ainakin minun tietojeni mukaan, jonkinlaista kevyen jalkaväen sotilasyksikköä. Wiliam H. Thomasilla oli siksi suuri vaikutusvalta itäisiin cherokeihin, että nämä eivät kehdanneet kieltäytymästä antamasta apuaan. Eihän tämä ollut cherokeiden sota, mutta ainahan kaveria pitää jeesata.

Hieman myöhemmin tästä porukasta muotoutui Thomasin legioona. Tässä William H. Thomasin legioonassa oli yhteensä yli tuhat sotilasta ja se muodostui jalkaväestä, ratsuväestä ja tykistöstä. Kaikkiaan Thomasin alaisuudessa taisteli noin 400 cherokeeta, joista noin puolet Junaluska zouavesissa. Tämä itäisemmistä cherokeista värvätty ryhmä sai alkuperäiseksi tehtäväkseen estää Virginiasta ja Tennesseestä tunkeutuvien Unionin sotilaiden eteneminen. Oikeastaan Zouavesit oli tarkoitettu lähinnä kodinturvajoukoiksi ja heidän ulkoasunsa oli melko värikäs. Tällainen ei jäänyt huomaamatta lehdistöltä ja Junaluska Zouaveista alkoikin ilmestyä nopeasti lehtijuttuja. Tätä intiaaniarmeijaa haukuttiin värikkäiksi barbaareiksi ja heistä varoiteltiin, sillä yleisesti heitä pidettiin erinomaisina ampujina.

Sodan loppuvaiheessa varsinkin Thomasin legioona kasvoi kooltaan merkittäväksi lähes 1500 miehen armeijaksi, joka näytteli tärkeää roolia läntisen Pohjois-Carolinan ja Itäisen Tennesseen taisteluissa.

Everstiluutnantti James R. Love kuului hänkin Thomasin legioonaan.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 09.04.2018 12:18

Haukka poika kyseli kimurantteja Amerikan Sisällissodasta.

3. Tämän kyssärin kenu syntyi Pohjois-Carolinassa 1810-luvun lopulla. Hän erosi Unionin armeijasta heti sisällissodan alussa ja liittyi etelävaltioihin. Mikä oli hänen nimensä ja minkä raskaan menetyksen hän koki 1840-luvun jälkipuolella?


***********************************************************************************

3. Tämän kysytyn Kenraalin saa esille kun ottaa mukaan Abraham Lincolnin " salamurha " salajuonen ja eritoten James Wilkes Boothin. Tarkka syntymäpäivä oli tälle kysytylle miehelle 15. Toukokuuta, Vuonna 1810. Leasburg, Pohjois-Carolina oli tarkka paikka.
Hän opiskeli lakia vuodesta 1832 alkaen. Tämä mies osallistui politiikkaan ja valittiin 26.vuosikongresissa ja palvelusaika olisi 1839-1851.
Sitten seurasi tälle toiminnan miehelle paha isku. Hänet nimitettiin Yhdysvaltain senaatiksi vuonna 1845, mutta hän ei koskaan saanut valiokuntaa ja paikka meni Joseph W. Chamlersille. Tämän seurauksena kertomuksen sankarille kävi huonosti, sillä hän lankesi krooniseen masennukseen ja alkoi juoda viinaa hyvin runsaasti. Tästä alkoholin nielusta hänet pelasti, hänen kaunis vaimonsa joka tukisti niin maan saatanasti retkua, jolta lähti isoja tukkuja hiuksia päästään.

Tämä oli hyvä herätys koska tarinamme mies oppi että tukattomana oli kelju olla ja pisti viinapullon korkin kiinni nippusiteillä ????.
Tarina tästä huijarista ja vakoojan prototyypistä eteni joutuisasti. Hänet valitiin Intiaaniasiain valiokunnan puheenjohtajaksi 29.Konfressin ajalta. Hän menetti uudelleenvalinnan 32.Congressiin ja palasi kylmän viileänä takaisin toimittamaan lakia vuoteen 1857, jolloin uusi ja vastavalittu presidentti James Buchanan nimitti hänet sisäministeriöön. Buchanin hallinnon aikana kabinetti tappeli kiivasti orjuuden vastustamisesta ja irtisanoutua koko nykyisestä orjuuden harjoittamisesta.Nyt tarinan juonittelija kannatti Confederaatiota ja erosi tammikuussa-1861 sisäsihteerin virastaan. New York Daily Tribune tuomitsi miehen petturiksi. Vielä oli tovi aikaa ennen Sisällissodan syttymistä ja päähenkilömme alkoi tehdä omia siirtojaan.

Hänestä tuli Konfederaation Armeijan komissaario l. eräänlainen Kenraalin nimikkeellä kulkeva pääkirjanpitäjä Konfederaation Armeijassa. Vaikka hän ei ollut sotilashenkilö, niin hän liittyi armeijaan ja osallistui erinäisiin verisiin taisteluihin mm. Battle of Shiloh, läntisellä näyttämöllä hän pääsi everstin asemassa mukaan Battle of Vicksburg, Battle of Tupelo ja Battle of Corinth.................

Jatketaan vähän myöhemmin tästä vielä persona non gratasta tarinaa eteenpäin............

D.Witko

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Ti 10.04.2018 15:58

3. Tämän kyssärin kenu syntyi Pohjois-Carolinassa 1810-luvun lopulla. Hän erosi Unionin armeijasta heti sisällissodan alussa ja liittyi etelävaltioihin. Mikä oli hänen nimensä ja minkä raskaan menetyksen hän koki 1840-luvun jälkipuolella?

4. Mikä oli syy miksi hän käänsi takkia sisällissodan alussa ja minne kaukaiseen maahan hän sirtyi palvelemaan kyseisen sodan loputtua?.

Ilman muuta hyväksyn vastauksen mikäli vain saat tuon kyseisen kenun toilailut sovitetuksi tuohon raskaaseen menetykseen ja sisällissodan jälkeiseen kaukaiseen maahan.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ti 10.04.2018 20:04

Haukka kirjoitti:
3. Tämän kyssärin kenu syntyi Pohjois-Carolinassa 1810-luvun lopulla. Hän erosi Unionin armeijasta heti sisällissodan alussa ja liittyi etelävaltioihin. Mikä oli hänen nimensä ja minkä raskaan menetyksen hän koki 1840-luvun jälkipuolella?

4. Mikä oli syy miksi hän käänsi takkia sisällissodan alussa ja minne kaukaiseen maahan hän sirtyi palvelemaan kyseisen sodan loputtua?.

Ilman muuta hyväksyn vastauksen mikäli vain saat tuon kyseisen kenun toilailut sovitetuksi tuohon raskaaseen menetykseen ja sisällissodan jälkeiseen kaukaiseen maahan.

Kuva


*****************************************************************

Jumankauta kun pelästyin Haukan tarkoitan Jacob Thompsonin valokuvasta. On sitten pakko olla Haukan verisukulainen, sillä ei voi olla maailmassa kahta noin jykevän ja kulmikkaan näköistä miestä. Tästä valokuvasta kuvastuu Syvän Etelän äijä karismaa sekä samalla alakuloista otusta, joka tietää että kaikki hävitään, niin sodat, orjat ja vosut. Pöljän näköisellä otuksella on silti haavoittuneen eläimen viisaus ja haistaa jo förskottiin mihin kannattaa vuoden 1865 tappion jälkeen hilpaista rahojen kanssa. Minähän kirjoitin jo että persona non gratan vastaukset jatkuvat ja nyt kun kuva sai nimen, niin Jacob Thompsonista siis puhutaan. Kylmä, kunnianhimoinen ja laskelmoiva mies hän oli. Hänellä oli kaunis nuorikko vuonna 1840 vihitty Catharine Jones (mitä ei voi uskoa todeksi, kun katsoo Jaakoppia valokuvassa) säälistä Catharine on miehen ottanut ja ehkä haistanut tämän pelimiehen merkit " rahaa laskelmoiva, kylmäluonteinen ja tunteeton panomies Syvästä Etelästä ". Catharine itse oli seksuaalisesti valistunut " nykyaikainen nainen" ei viktorianaikainen fridgi neitsyt ja haistoi heti Jakoopin kylttymättömän seksuaalisen himon ja arvasi että sukupuoliakteja oli tulevaisuudessa tulossa lukuisia tuon polkkatukkaisen mörkön kanssa ja paljon.

Tässä Catherine Jones ja mörköstä aviomiehestä ei tarvitse toista kuva laittaa. Pelästyy lapset näin illalla jos kaappinaamainen Jaakoppi kuvissa luuraa. Kuvan perusteella Jakooppi oli valmis mihin tekoon vain Catherinen puolesta ja vastaan. Miten vaan. Haukka tuntee paremmin omat verisukulaisensa. Tässä on Witko jo jaaritellut rivikaupalla pelkkää Jaakopin seksielämää ja olemusta. Asiaan sinä kurja Koni !
Kuva

Tuosta menetyksestä kirjoitin jo mitä Jacob Thompsonille tapahtui vuonna 1845 kun hänet valitiin Yhdysvaltain senaatiksi mutta hän ei koskaan saanut valiokuntapaikkaa, kun istuin meni Joseph H. Walkersille. Hän palasi vuonna 1852 takaisin lakiasiain pariin. Jos tarkoitat hänen talonsa polttoa niin se oli vasta 1864. Nyt mennään vuotta 1861 tammikuuta, kun Thompson erosi Unionin sisäministerin toimesta ja loikkasi Konfederaation puolelle. Niin kuin kerroin jo, niin vaikka hän ei ollut sotilashenkilö, niin hän esiintyi lukuissa eri taisteluissa, niin Läntisellä näyttämöllä everstin arvoisena. Tiivistän nyt näitä Thompsonin eri toilailuja ja menen vuoteen 1864, Maaliskuussa, kun Presidentti Jefferson Davis huomasi tämän opporturnistin ja pyysi tätä johtamaan Kanadassa toimivaa salaista valtuuskuntaa. Hän hyväksyi tehtävän ja saapui Toukokuussa-1864 Montrealiin.Thompson näytti olleen Canadan Confederation Secret Servicen -operaation johtaja. Näitä vakooja-agentteja oli runsaasti molemilla osapuolilla Konfederaatiolla kuin Unionilla ja monessa eri aselajissa ja osastoissa, niin naisia kuin miehiäkin.

Sieltä hän johti epäonnistunutta juonta/operaatiota Syyskuussa, 1864 vapauttamaan Konfederaation sotavankeja pakoon Johnsonin-saarelta aina Sanduskyyn, Ohioon. Hän myös järjesti höyrylaivan liikkumaan Great Lakesilla jonka tarkoitus oli häiritä kaikkea merenkulkua Great Lakesin alueilla.
Entisenä Pohjoisvaltioiden karttapiirtäjänä ja konsipriraattorina hänen nimensä yhdistettiin moniin eri osastoihin ja tämä aiheutti julkista hysteriaa.
Thompson toiminnan miehenä järjesti 13.06.1864 tapaamisen entisen New Yorkin kuvernöörin Washington Huntin kanssa Niagaran Putouksilla.
Ranskan Demokraattisen puolueen johtajan Clement Vallandighamin todistuksen mukaan Hunt tapasi Thompsonin, joka puhui hänelle Luoteis-Konfederaaton perustamisesta ja sai rahaa aseille jotka johdettiin suoraan armeijalle. Seuraavaksi Thompson antoi New York Daily Newsin omistajalle Ben Woodsille rahaa aseiden ostoon.

Tämä pitkä tarina saa huomenna loppuhuipennuksen.............................................Jos Haukka tuo suuri meneteys oli joku muu 1840-luvun loppupuolella kuin tuon valiokunnan istuinpaikan menettäminen, niin sitten en tiedä muuta tragediaa, koska kaunis Catherine vaimo eli ja voi kauniisti ja poikakin oli Ranskassa opiskelemassa lakia.

D.Witko

P.s. Haukalla on ilmiömäinen kyky löytää historiasta kaikki kiinnostavat kelmit ja murhamiehet. Hyvä koske heistä saa aina mielenkiintoisia aiheita kirjoittaa tänne.

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Ke 11.04.2018 08:16

Vastaus oli hyvä, joten eipä ole mitään syytä olla hyväksymästä sitä. Meinaan vaan, että siksi hyvin perusteltua tietoa sympaattisen ja leppoisalta vaikuttavan kewnraali Jacob Thompsonin vaiheista eri vuosikymmenillä. Ja aivan huikean hieno tuo Catherine Jonesin Amrbotype, mikäli hän nyt on ollenkaan Jacobin vaimo. Kyllä noita ambrotypejä alkoi ilmestyä 1850-luvun aikana, ensin Bostonissa ja myöhemmin muualla. Boston oli yksi valokuvaustekniikan keskuspaikkoja ja olihan Boston mukana lähes kaikessa muussakin toiminnassa. Bostonissa asuivat hienommat naiset, fiksuimmat miehet ja tunnottomimmat rikolliset. Jacob

Thompson vaimoineen ei kuitenkaan liittynyt Bostoniin muuta kuin sikäli, että he kävivät siellä huvittelemassa. Mikäli Jacobin kaltainen yrmy osasi huvitella sivistyneen ihmisen tavoin. Luulenpa, että vaimo piti aviomiehensä kaikkein alhaisimmat vaistot ja taipumukset siksi hyvin kurissa, että Jacobista muotoutui erittäin nöyrä ja tottelevainen aviomies. Mutta jo sitä ennen, 1830-luvulla, hän hankki Mississippistä palan maata ja perusti maatilan. Tietenkin kuvioihin kuuluivat myös mustat orjat, joiden joukossa oli kumpaankin sukupuolta. Seurallisena miehenä Jacob teki tuttavuutta joidenkin orjien kanssa. Tuttavuuden tarkempaa laatua ei ole määritelty, joten en pysty kertomaan tuosta sen kummempia.

Enemmän kuin farmari, Jacob oli lakimies. Hän ratsasti pikkukaupungista toiseen ja tarjosi laki-apua sellaisille, jotka sitä tarvitsivat. Jacobilla oli tapana yöpyä eri puolilla keskilänttä sijaitsevissa autiomökeissä, joten hän oli omalla tavallaan erähenkinen sälli. Näillä retkillään Jacob tutustui rikkaaseen John Peyton Jonesiin, jolla oli 14-vuotias tytär nimeltään Catherine Anne. Tyttöä kutsuttiin yleiseksi Kateksi.
Ja sitten se tapahtui. Jacob näki ensimmäisen kerran Katen. Kate oli tottunut olemaan miesten huomion kohteena ja hän osasi flirttailla. Olihan Jacob nähnyt jos jonkinmoista sutturaa nuoruuden reissuillaan, mutta silti Katen kauneus iski häneen lumouksen tavoin. Vahinko vain, että moni paikallinen poikamies oli päättänyt viedä kauniin Katen vihille. Kilpakosijoita siis riitti ja ei ihme, jos nämä katsoivat hieman karsaasti isokokoista ja hieman synkkäilmeistä Jaakobia, josta oli tullut todellinen uhka paikallisille nuorille miehille.
Haukka

Witko
Viestit: 7622
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ke 11.04.2018 17:45

Haukka kirjoitti:Vastaus oli hyvä, joten eipä ole mitään syytä olla hyväksymästä sitä. Meinaan vaan, että siksi hyvin perusteltua tietoa sympaattisen ja leppoisalta vaikuttavan kewnraali Jacob Thompsonin vaiheista eri vuosikymmenillä. Ja aivan huikean hieno tuo Catherine Jonesin Amrbotype, mikäli hän nyt on ollenkaan Jacobin vaimo. Kyllä noita ambrotypejä alkoi ilmestyä 1850-luvun aikana, ensin Bostonissa ja myöhemmin muualla. Boston oli yksi valokuvaustekniikan keskuspaikkoja ja olihan Boston mukana lähes kaikessa muussakin toiminnassa. Bostonissa asuivat hienommat naiset, fiksuimmat miehet ja tunnottomimmat rikolliset. Jacob

Thompson vaimoineen ei kuitenkaan liittynyt Bostoniin muuta kuin sikäli, että he kävivät siellä huvittelemassa. Mikäli Jacobin kaltainen yrmy osasi huvitella sivistyneen ihmisen tavoin. Luulenpa, että vaimo piti aviomiehensä kaikkein alhaisimmat vaistot ja taipumukset siksi hyvin kurissa, että Jacobista muotoutui erittäin nöyrä ja tottelevainen aviomies. Mutta jo sitä ennen, 1830-luvulla, hän hankki Mississippistä palan maata ja perusti maatilan. Tietenkin kuvioihin kuuluivat myös mustat orjat, joiden joukossa oli kumpaankin sukupuolta. Seurallisena miehenä Jacob teki tuttavuutta joidenkin orjien kanssa. Tuttavuuden tarkempaa laatua ei ole määritelty, joten en pysty kertomaan tuosta sen kummempia.

Enemmän kuin farmari, Jacob oli lakimies. Hän ratsasti pikkukaupungista toiseen ja tarjosi laki-apua sellaisille, jotka sitä tarvitsivat. Jacobilla oli tapana yöpyä eri puolilla keskilänttä sijaitsevissa autiomökeissä, joten hän oli omalla tavallaan erähenkinen sälli. Näillä retkillään Jacob tutustui rikkaaseen John Peyton Jonesiin, jolla oli 14-vuotias tytär nimeltään Catherine Anne. Tyttöä kutsuttiin yleiseksi Kateksi.
Ja sitten se tapahtui. Jacob näki ensimmäisen kerran Katen. Kate oli tottunut olemaan miesten huomion kohteena ja hän osasi flirttailla. Olihan Jacob nähnyt jos jonkinmoista sutturaa nuoruuden reissuillaan, mutta silti Katen kauneus iski häneen lumouksen tavoin. Vahinko vain, että moni paikallinen poikamies oli päättänyt viedä kauniin Katen vihille. Kilpakosijoita siis riitti ja ei ihme, jos nämä katsoivat hieman karsaasti isokokoista ja hieman synkkäilmeistä Jaakobia, josta oli tullut todellinen uhka paikallisille nuorille miehille.


*************************************************************

Jylhän komean mörökölli Jacob Thompsonin seikkailut Pohjois-Amerikassa, Kanadassa ja Englanissa jatkuvat. Luin yhden artikkelin miehestä ja sen oli joko joku ilkeämielinen ihminen kirjoittanut tai sitten todellinen Konfederaation patriootti. Jatkan siltä tästä lähteestäni Jacobin tarinaa.
Yksi juoni oli suunniteltu New York Cityn polttamiseksi 25.Marraskuuta, 1864. Teko olisi ollut kosto Unionin Kenraaleille Philip Sheridanille ja William Tecumseh Shermanille, näiden poltetun-ja hävitetyn maan taktiikasta jossa Sherman näytti kyntensä mm. Atlantan täydellisessä hävittämisessä. Molemmat veljekset käyttivät tätä samaa tuhoamistaktiikkaa Sisällissodan päätyttyä v. 1865 jälkeen sodankäynnissä Tasanko Intiaaneja vastaan. Tämä vihollinen oli siitä pirullinen että he kävivät jatkuvaa sissisotataktiikkaa Yhdysvaltain armeijaa vastaan, iskivät nopeasti ja pakenivat tuulennopeasti. Tämä oli vaikeampi pala koska Konfederaation joukot olivat isoja ja asemat pysyvämpiä kun taas Intiaanit olivat pienissä eri bandeissa.

Oli paljon spekulointia että James Wilkes Booth (Lincolnin murhaaja) ja Jacob Thompson tapasivat toisensa ennen salamurhaa, mutta siitä ei ole mitään vedenpitävää todistetta. Thompson teki paljon työtä sodan jälkeen, että hänen maineensa puhdistettaisiin Lincolnin salamurhasta ja tuskin hänellä oli mitää osaa eikä arpaa tähän salaliittoon. Sen verran Union muisti puolensavaihtajaa Jacob Thompsonia että vuonna 1864 he polttivat tämän upean plantaasin Oxfordissa, Mississipissä. Tämä hävitysretkikunta oli nimeltään AJ " Whisky Smithin" retkikunta. Kartano jota kutsuttiin nimellä " Home Place". Palon syttymishetkellä talossa oli Thompsonin pojan Maconin (poika oli sotapalveluksessä läntisellä näyttämöllä) vaimo Sally Thompson, tämän vastasyntynyt lapsi ja vaimo Catherine tyttärensä kanssa. Heidät työnnettiin ulos palavasta kartanosta ja silloin he muistivat että vastasyntynyt vauva oli vielä sisällä ja hänet saatiin viime hetkellä pelastettua.

Vaikka Thompson teki kaikkensa puhdistaakseen maineensa Lincolnin salamurhasta, niin tämän rohkea Catherine vaimo teki vaarallisen paon Unionin linjojen taakse Kanadaan jossa Jacob oli. He lähtivät yhdessä Englantiin ja tapasivat siellä Walesin prinssi ( tuleva kuningas Edward VII) ja kuningatar Victorian. Vuoteen 1869 mennessä oli tilanne Yhdyvalloissa niin rauhoittunut, että he uskalsivat palata takasin kotimaahansa. Kun he pääsivät Oxfordiin, niin he huomasivat että talo oli raunioina ja Thompson päätti että he muuttaisivat Memphisiin. Hänen poikansa Macon ja tämän perhe jäivät Oxfordiin jossa he asuivat isänsä vuonna 1869 rakentamassa talossa (talo on muuten edelleen paikoillaan ja siellä asutaan). Sen verran on pakko mainita että Jacob joka oli rauhallisuuden perikuva, niin sanoi pojalleen Maconille että nyt maistuisi kunnon Tennesseeläinen kotipoltettu ja niin isä ja poika vetivät viikon juoppoteluturneen, jonka molempien kauniit vaimot lopettivat, kun olivat katselleet miestensä ryömimistä mutavellissä pitkin maita ja mantuja.

Jacob Thompson oli viisasti järjestänyt raha-asiansa, sillä hänellä oli huomattava varallisuus eurooppalaisissa osakkeissa investoituna. Thompson oli palveluksessa Sewaneen ja Mississippin yliopistojen hallituksissa. Hän kuoli vuonna 1885, 75. vuotiaana arvostettuna miehenä niin perhepiirissä kuin yleisen näkökannan mukaan. Viisas ja arvostettu mies oli hänen perintönsä historiaan. Häntä ei koskaan syytetty virallisesti tästä salaliitosta ja hänellä oli tuskin mitään tekemistä sen kanssa koska hän ja Abraham Lincoln olivat hyviä ystäviä ja nautti myös Lincolnin luottamuksesta, sillä sen osoittaa jo yksi seikka, kun hän halusi laivapaikan Englantiin menevään laivaan ennen Lincolnin kuolemaa, niin Abe sanoi että sen voi huoletta antaa Jacobille.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Ke 11.04.2018 20:24

3. Tämän kyssärin kenu syntyi Pohjois-Carolinassa 1810-luvun lopulla. Hän erosi Unionin armeijasta heti sisällissodan alussa ja liittyi etelävaltioihin. Mikä oli hänen nimensä ja minkä raskaan menetyksen hän koki 1840-luvun jälkipuolella?

4. Mikä oli syy miksi hän käänsi takkia sisällissodan alussa ja minne kaukaiseen maahan hän sirtyi palvelemaan kyseisen sodan loputtua?.


Kysymykset menivät noin, joten vastaus on väärä. Mutta kuten sanoin niin hyväksyn sen. Nimittäin vastaus oli siksi hyvä ja kenraali Jacob Thompson puolestaan hyvin miellyttävän ja sympaattisen oloinen heppu. Erityisesti minua kiinnostaa tuo Lincolnin Aben tapaus. Kysymyksessä haettiin tuota alakuvan karvaturria, joka hänkin oli syntynyt 1810-luvulla Pohjois-Carolinassa. Hänen nimensä oli William Loring. Hän menetti toisen kätensä Meksikon sodassa ja palveli vanhoilla päivillään Egyptin armeijassa ja vieläpä johti Egyptin hyökkäystä Abessiniaan. Sattuuhan näitä erehdyksiä. Tässä varsinkin tämä kaukainen maa oli avain oikeaan henkilöön.

Mutta kuten sanottu, tässä Witkon vastauksessa löytyi kaveri, jonka tekemisiä seuraan vielä tuon Aben murhan aikoihiin.


Kuva

Laitetaan vielä kuva, joka liittyy Lincolnin Abeen keskimmäisen vesselin myötä. Siinä nimittäin poseeraa mies, joka päätti Aben vaelluksen lopullisesti. Heppulit ovat kovasti toistensa näköisiä joten sama isukki lienee ollut asialla joka kerta. Tai sitten teatterin maskeeraajalla on jäänyt hihna päälle ja hän on unohtanut kuka on kuka.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6171
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » To 12.04.2018 09:43

Tuli pakkomielle jatkaa edellistä, aikaa kun on. Täytyy tosiaan ottaa huomioon, että Amerikan sisällissota yhdisti kaksi ääripään kulkijaa: nimittäin näyttelijä John Wilkes Boothin ja kenraali Jacob Thompsonin. Booth toimi Thompsonin salaisena vakoojana Etelävaltioiden joukoissa. Kukaan ei oikein osaa kertoa varmaksi miten nämä kaksi tunsivat entuudestaan toisensa, mutta luultavasti joku yhteinen nimittäjä oli ollut jo ennen sotaa. Booth tunnettiin näyttelijänä ja häneen sopivatkin hyvin monet näyttelijään liitetyt kuvaukset. Hän oli hyvännäköinen, hyväkuntoinen ja jopa suhteellisen varakas kaveri, joka niitti suosiota naisten keskuudessa. Hän oli myös hyvin turhamainen. helposti asioista innostuva, rasistinen, verbaalinen ja typerä.

Näissä salaisen palvelun hommissa Booth joutui jatkuvasti tekemisiin kenraali Thompsonin kanssa, joten liittyiköhän tuo presidentti Lincolnin murhakin jotenkin tähän Boothin ja Thompsonin työsuhteeseen. Thompson antoi tehtävät ja Booth hoiteli ne kunnialla, mikäli taidot ja äly riittivät.
Täytyy myyten muistaa, että Booth suunnitteli aluksi Aben kidnappaamista. Hän värväsi joukon avustajia ja siepattu Abe piti vaihtaa etelävaltiolaisiin sotavankeihin. Sieppaussuunnitelma meni munilla ja lopulta Booth sitten päätyi tähän tunnettuun teatterimurhaan. Mutta mistä tulivat käskyt. Oliko kysymyksessä alun perin kenraali Thompsonin antama sotilaallinen tehtävä? Tappokäsky ei koskenut ainoastaan Abe Lincolnia, vaan tappolistalla oli monen muun korkean virkamiehen lisäksi tuleva presidentti Ulysses Grant.

Eihän tuohon koskaan selkoa tule, mutta kyllä joku Boothia fiksumpi kaveri oli koko salaliiton Mastermind. Saattoi myös olla, että Booth sävelsi omiaan. Kun suunnitelmat muuttuivat, Booth otti suuremman osan käsikirjoituksessa. Hän unohti olevansa parempi näyttelijänä kuin käsikirjoituksen tekijänä. Kyllähän Lincolnin murhasta tuli useammallekin hepulle kuolemantuomio, jopa yhdelle naiselle. Mutta käviköhän tuossa sittenkin niin, että muuan tärkeä suunnittelupuolen kaveri pääsi livahtamaan tuomiolta kuin koira veräjästä?

Kriminaali Mary Surratt oli eräs, joka sai kuolemantuomion Aben murhaan osallistumisesta.


Kuva
Haukka


Palaa sivulle “Intiaanit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa