pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 07.07.2017 15:16

Witko kirjoitti:
Haukka kysyi "eläimellisestä" johtavasta pääliköstä

3. Tämäkin heppu oli mukana tuossa edellisen kysymyksen vankilapaossa. Tämän “eläimellisen” ja hieman unohduksiin jääneen miehen veressä virtasi kolmea eri verta. Pikku-poikana 1810-luvulla häntä kutsuttiin meksikolaisittain Juaniksi, mutta itse asiassa hän asui ntiaanien parissa. Hänet tunnettiin rohkeudestaan, älykkyydestään ja erinomaisesta ampumataidostaan. Mikä hänen nimensä oli, millaista vaikuttavaa ryhmää hän johti 1840-luvulla?
**********************************************************

3. Nyt on pakko olla kyseessä Black-Seminole johtaja joka oli kolmen veren mixaus,äiti oli afrikkalainen,isä mustan ja espajalaisen sekoitus ja tästä miehestä kun puhutaan niin voidaan verratta niin fyysisyydessä kuin älykkyydessä sotakaveriinsa Seminole Päällikkö Wild Cattiin.Kuusi jalkaa pitkä,lihaksikas,sopusuhtaiset ja hienot piirteet omaava Black Seminole John Horse, joka tunnettiin monella eri nimellä Juan Caballo,John Cowaya ja Gopher John.Hän päästi ensimmäiset huutonsa v.1812 Floridassa.Oli jo alusta alkaen selvää että tästä vankkatekoisesta Black Seminolesta tulisi poikkeusellinen mies.Hän pukeutui upeasti kuten Wild Cat,täysin Seminole-tyyppisesti ja upeat eriväriset silkkihuivit olivat hänen tavaramerkkinsä sekä samoin helmillä koristellut pitkät legginssit.

Tästä John Horsesta on sanottu että hän oli koko Yhdysvaltain historian parhaiten menestynyt musta taistelija ja johtaja.Pitkän elämänsä aikana hän voitti kaikki Yhdysvaltain johtavat Kenraalit,tapasi kaksi presidenttiä,palveli Seminoli-päälliköiden neuvonantajana,Yhdysvaltain armeijan parissa johtavana Scouttina,Meksikon armeijan upseereiden univormujen koristelijana.Hän puolusti kolmella rajalla vapaita mustien siirtokuntia,ja sanottiin että hän rakasti lapsia,viskiä ja jaloa sekä uljasta hevostaan joka oli nimeltään American. Vuonna 1882 hän täytti pyrkimyksensä vapaasta kotimaastaan viimeisenä tavoitteenaan Pohjois-Meksikossa ja hän onistui siinä.Tänä päivänä hänellä on lukuisia perillisiä ja Kansansa ihmisiä Pohjois-Meksikossa vapaina ihmisinä.

On mielenkiintoinen legenda miten hän sai lempinimen Gopher John. Nyt joutuu Daavid Witkon Kepuli I lopettamaan kun tuli meno mutta huomenna kerrotaan John Horsen taistelujen täyttämästä elämästä ja muista mielenkiintoisista aihepiireistä pikku katko jatkuu.......................

D.Witko

Ja yritetään jatkaa John Horsen elämän taivalta josta ei tapahtumia puuttunut.Amerikkalaiset Kenraalit totesivat että kaikista pahimpia,julmimpia,eniten kostonhimosimpia vastustajia olivat juuri nämät Black Seminolet jopa enemmän kuin Intiaanit.Tietysti entiset orjat olivat katkeria Amerikkalaisille.Yhdysvaltain armeija oli väsynyt ja kyllästynyt taistelemaan juuri näitä Black Seminoleja vastaan ja he pelkäsivät eniten Black Seminole-kapinan levinnäisyyttä.Kenraali Jessup huomasi että John Horse oli noussut huomattavaan asemaan koko Seminolien parissa, sillä hän taisteli Wild Catin ja Chief Alligatorin rinnalla.Presidentti Andrew Jackson teki suuren virheen kun hän pakotti että kaikki Seminolet täytyisi siirtyä pois mailtaan Länteen yli Mississippin Intiaani Territorioon.V.1835 Black-ja Seminolet voimat olivat kyllästyneitä Amerikkalaisten jännitteisiin ja tästä alkoi erinomaisen verinen Toinen Seminole Sota.Seminolejohtajat John Cesar(karismaattinen Black-Seminole soturi) ja Seminole King Phillip alkoivat toden teolla sodan ja hinta oli kova.Plantaaseja tuhottiin,asutukset poltettiin,myllyt hävitettiin ja paljon valkoisia surmattiin ja mustat orjat rektyroitiin Black Seminoleihin.

Seminolejohtajat Osceola,King Phillip ja Wild Cat kieltäytyivät lähtemästä mihinkään kotiseuduiltaan ja heihin liittyi tasavertaisesti myös John Horse joka oli Wild Catin hyvä ystävä ja sissikaveri.John Horsen ja muiden Black Semiolien asema häiritsi paljon valkoisia Amerikkalaisia koska näiden negrojen asema oli hyvin arvostettu Seminolien parissa.Orjista tuli isäntiä ja tästä kertoi kiukkuisena eräs luutnantti John T. Sprague että nämät John Horse ja vastaavat keskustelivat armeijan kanssa Seminolien valtuuttamina ei orjina vaan isäntinä totesi Sprague.V.1836 Kenraali Jessup totesi että Black Seminolet ja Seminolet yhdessä olivat kova pala Yhdysvalloille.Hän totesi 25.vuotta ennen Lincolnia tämän emansipaation että nämät mustat olivat sotineet itselleen vapauden ja sitä ei heiltä saa mitenkään pois.Kun John Horse v.1838 vangittiin niin hän totesi että valkoiset olivat taas kerran pettäneet heidät kaikki.No tämä vankeus kesti kuten muistamme vain kuusi päivä kun John Horse ja Wild Cat ja 16. muuta Seminolea ottivat lippahivot Fort Marionista.

Kun John Horselta pyydettiin että hän palauttaisi"oman kansansa" jäseniä takasin entisille"omistajilleen"niin Horsen mitta oli täynnä. Hän liittyi Wild Catin Seminoleihin ja kokosi suuren joukon Blackejä n. 100 soturia mukaan sotaan.Hän ja Wild Cat menivät suoraan Meksikoon ja Horse sai vapautettua paljon mustia orjuudesta ja liittymään joukkoihinsa. Wild Cat ja John Horse lupasivat Meksikolle että saatuaan maata Coahuilasta mm. ja muita maaalueita asuttavaksi, niin he taistelisivat Meksikolaisten puolesta Apacheja ja Comancheja vastaan. John Horse sai Kapteenin arvon Meksikon armeijassa ja hevosen nimeltään"Americana".

Witko jatkaa kyllä vielä lisää John Horsen taisteluista ja murhayrityksistä mm. Washingtonissa v.1844.........
Viikonloppuna Irstas Kapteeni Daavid Witko palaa kirjoittamaan lisää Horsen Jokesta.....................

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 14.07.2017 13:20

Haukka kirjoitti ja kysyi seuraavaa

2. Paon johtaja oli mies, joka herätti pelkoa muun muassa eteläisillä tasangoilla ja Meksikon rajalla. Millaista suurta ja todella kunnianhimoiosta liittoa hän yritti solmia 1840-luvun lopulla ja miten liitolle kävi?
********************************************************

2. Tässä oli kyseesä Seminole Päällikkö jonka intiaaninimi oli Coacooocheen mutta paremmin tunnettiin nimellä Wild Cat ja häntä on historioitsijat sanoneet olleen koko 1800-luvun taitavin taktikko ja viisain Intiaani johtaja.Karismaattinen komea mies jonka taktikon taidot olivat huippuluokkaa ja joka rakasti taisteluja. Hän oli johtajana paossa jossa oli mukana hänen ystävänsä Black Seminole johtaja John Horse.Hänellä oli unelma liitosta Meksikon rajalla.V.1845-Joulukuussa Intiaani agentit veivät hänet rauhanneuvotteluihin Texasiin Comanchein kanssa ja hän sai perustettua eri Kansojen konfederaation perustuvan järjestelmän.Wild Cat vietti seuraavat neljä vuotta matkoilla Texasissa ja Meksikossa edistääkseen järjestelmänsä eri vihamielisten Kansojen kesken.V.1848 Robert S. Neighbors(veemäinen äijä) Texasin Intiaaniasiain ylitarkastaja syytti Wild Cattia vihamielisten eri Kansojen kiihottamisesta ja näin estäen neuvoteluja viedä näitä Kansoja Texasiin reservaatioihin.

Wild Cat jatkoi promootiokiertuettaan Arkansasissa Joulukuuhun-1849 asti jonne perustettetaisiin uusi Intiaani reservaatio.Wild Cat ei ollut saanut nimitystä esiintyä koko Seminole Kansan johtajana,joten hän lähti Seminolien ja Black Seminolien kanssa aina Brazos laaksossa koko talven yli ja samalla rektyroida lisää Kansoja liittonsa.Hän onnistui värväämään Eteläisiä Kickapoo-sotureita lähes 200 joukkkoonsa ja tämä oli kovan luokan liittolais-Kansa.Hän johti heidät autiomaan kautta aina Eagle Passin läpi Meksikoon.Hän ja hänen liitolaisena olivat tervetulleita Coahuilaan jossa heidät asetettiin valmiiksi sotilaallista toimintaa varten vihamielisiä Kansoja vastaan l. Comanchet ja Apachet pääsääntöisesti.Liittolaisille tarjottiin kaikkea apua aina ampumatarvikkeista kivääreihin ja ruokaa sekä hevosia jotta voisivat puolustaa omaa aluettaan mm. Coahuilassa.Wild Cat ja hänen soturinsa onnistuivat tässä hankkeessa ja tämä kuvaa hyvin Wild Catin karismaa ja taitoa saada näitä liittolaisia puolelleen.

He taistelivat myös Jose' MJ Carbajalia vastaan nk. Carjabal-sodassa ja hyökkäsivät v.1855 Callahanin Retkikunnan kimppuun.Tammikuussa-1857 tämä suuri mies Wild Cat kuoli isorokkoon Altossa,Coahuilassa Meksikossa.

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 14.07.2017 18:14

Korjaan sen verran että löysin kirjasta tarkennuksen tähän Kickapoiden lukuun jotka liittyivät Wild Catin Seminoleihin ja heitä oli tuhat Kickapoota ei 200 niin kuin äsken kirjoitin.Tämä armeija perusti uuden kommuunin/asutuksen Meksikoon jonka Meksikolaiset antoivat heille tunnustuksenaan heidän taistelusta Apacheita ja Comancheja vastaan. Wild Catin väitettiin sanoneen neuvoteltuaan silloin luutnantin arvoisen William T. Shermanin kanssa antautumisesta ja menosta Oklahomaan v.1841:Toivoin aina että minut tapettaisiin taistelussa ,mutta luoti ei koskaan saavuttanut minua..Wild Catin tuntien asia ei ollut lainkaan tuulesta temmattu sillä niin paljon tämä rohkea Seminole nautti taisteluista mutta isorokko oli lopullinen kohtalo v.1857.

Kuva

Aikalaisen piirros Wild Catista
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 15.07.2017 07:55

Heitä haettiin, John Horsea ja Wild Catia.
Jep, John Horse sai tuon lempinimensä Gopher-John jo pikku poikana myytyään samoja kahta kilpikonnaa yhä uudelleen ja uudelleen (Gopher tortoise on floridalainen kilpikonna, joten siitä tuo nimi). Kilpikonna oli harvojen herkkua, mutta jotkut pirivät sen lihasta yli kaiken. Todetaan tähän alkuun lyhyesti, että mustille seminoleille presidentti Andrew Jacksonin virkaanastujaiset olivat täydellinen katastrofi. Ja John Horse sattui juuri olemaan täkkainen musta seminole. Hänen isänsä Charles Cavallo tosin oli intiaani, mutta hänen äitinsä sattui olemaan musta orja, mahdollisesti Charles Cavallon omia orjia. Jackson määräsi poltettaviksi “Negro Fortin” ja antoi käskyn tuhota mustien asutukset Succaweessä. Eikä siinä vielkä kaikki. Jackson toi myös etelävaltioiden tyylisen orjuuden Floridaan. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että hän teki kaikkensa hajottaakseen mustien seminolien siirtokunnan ja saattaakseen Floridan neekerit orjan asemaan. Vaikka Floridan mustat olivat seminolien orjia, ei tuota orjuutta voinut millään lailla verrata siihen helvettiin, joka heitä odotti valkoisten plantaaseilla.

Toisessa seminole-sodassa, joka syttyi 1835, John Horse johti marooneita (Floridaan karanneita mustia orjia) Yhdysvaltain joukkoja vastaan, mutta lopulta hän antautui saatuaan takeet siitä, että hänet julistetaan vapaaksi mieheksi. Hän siirtyi seminolien matkassa Oklahoman intiaaniterritorioon. No eiväthän ne sodat mihinkään loppuneet ja Horse joutui moneen kahinaan seminolien puolella taistellessaan. Asetuttuaan Pohjois-Meksikoon Horsea alettiin kutsua sikäläisten keskuudessa El Capitán Juan Caballoksi koska hänet katsottiin Mascogosien (mustien seminolien) kiistattomaksi johtajaksi. Tämä John Horsen siirtokunta sijaitsi Pohjoisessa Meksikossa Coahuilan provinssissa ja vielä tarkemmin paikassa, joka tunnettiin nimellä Piedtas Negras. Ja heti alapuolella sijaitsi Wild Catin seminolien ja kickapoiden sotasiirtokunta. Nämä kaksi siirtokuntaa toimivat erinomaisena puskurina apachien, comanchien ja kiowien hyökkäyksiä vastaan. Ei siis ihme jos presidentti Santa Anna ja Meksikon hallitus ottivat pakolaiset ystävällisesti vastaan ja tarjosivat näille maata vastineeksi siitä, että Wild Cat joukkoineen hoitelee puolustuksen. Tälle rohkealle seminolipäällikölle jopa annettiin Meksikon armeijan everstin vakanssi. .
**************
Seminole-johtaja Wild Catista sen verran, että hänen suuri unelmansa oli perustaa eri rotujen välinen liitto, joka koostuisi untiaaneista ja neekereistä. Siis hän yritti viedä King Philipin, Pontiacin ja Temumsehin aiempia liittoja yhä kunnianhimoisempaan suuntaan. Jo vuodesta 1846 eteenpäin hän teki useita vierailuja Texasiin ja tapasi siellä kickapoita, lipan-apacheja ja tonkawia yhtä lailla kuin comancheja ja kiowiakin. Näiden kansojen päälliköt kuuntelivat kiinnostuneina vieraansa suunnitelmaa suuren intiaaniliitsta, joka taistelisi creekejä, uudisasukkaita ja kaikkia orjatyövoiman käyttäjiä vastaan. Siirtokunta tulisi Coahuilaan, joka sijaitsi heti Rio Granden eteläpuolella.

Wild Cat saikin taakseen paitsi seminoleja ja mustia seminoleja myös Meksikon kickapoita, joitakin creekejä ja cherokeita. Kiiowat ja comanchet sen sijaan pitivät seminole-päällikön suurta liittoa liian utopistisena, eivärkä lähteneet mukaan. Lisäksi Wild Catin unelma joutui muutenkin vastatuuleen, sillä vuonna 1849 Yhdysvaltain oikeuskansleri päätti, että mustat seminolet olivat edelleen Yhdysvaltain lain alaisia orjia. Lisää murheita toi anglo-amerikkalaisten ja creekien yhteinen vaatimus, että mustien seminolien on luovuttava aseistaan. Samoihin aikoihin oli mustien seminolien johtaja John Horse perustianut Oklahomaan Wewokan kaupungin ja johtanut sinne perheensä ja koko joukon mustia seminoleja. Hänen asettamansa vartijat patrulloivat kaupungin rajoilla ja käännyttivät kaikki, jotka tulivat vaatimaan “orjia”.

Samana syksynä Wild Cat, John Horse ja heidän kannattajansa satuloivat ratsunsa ja suunnisrivat kohti Meksikoa. Satoja seminoleja jätti intiaaniterritorion ja ylitti Rio Granden. Creekit eivät hyväksyneet tätä, sillä he olivat jo joutuneet Wild Catin ja John Horsen toiminnan vuoksi luopumaan liian monista mustista orjistaan. Yhdysvaltain armeija jäljitti Wild Catin joukkoja samaan aikaan kun seminole-soturit kuljettivat lautoillaan naisiaan ja lapsiaan yli Rio Granden. Saavuttuaan aamunkoitteessa joen rannalle sotilaat aloittivat armottoman tulituksen, mutta suurin osa seminoleista selvisi joen yli. Noihin aikoihin tuli muitakin ongelmia sillä comanchet innostuivat sieppaamaan kiinni eripuolilta Yhdysvaltoja paenneita mustia miehiä ja naisia ja luovuttivat näitä sitten näitä lunnaita vastaan lähinnä creekien sotapartioille. Lukaisat mustat yrittivät yhä livahtaa Meksikon puolelle, jossa orjuus oli kielletty, mutta useimmiten comanchet olivat nopeampia. He eivät ainoastaan vanginneet pakenevia mustia, vaan myös teurastivat ja silpoivat näitä.

Tässä vaiheessa Wild Cat huomasi, että hänen suunnittelemansa suuri intiaani/neekeri-siirtokunta uhkasi jäädä pelkäksi haaveeksi. Hän keräsi kokoon ne ketkä sai ja pyyhälsi joukkoineen yli Rio Granden. Ison joen eteläisellä puolella häneen liittyi vielä noin 500 kickapoota.

Vaikka villikissan suuri unelma jäi toteutumatta, meksikolaiset olivat vakuuttuneita, seminole-kickapoo rajapartioiden vakuuttavasta tehokkuudesta. Wild Catin pieni mutta pippurinen sotia-siirtokunta teki erittäin pätevää työtä. Jos hänen unelmansa suuresta rotujenvälisestä siirtokunnasta olisi toteutunut olisi Meksikon ja Yhdysvaltain välissä yhä tänä päivänä Wild Cat's Land, jossa asuisi miljoonia intiaaneja ja mustia. Kenties he olisivat tehneet vallankumouksen meksikolaisia vastaan ja koko Mexicoa ei tunnettaisi tuolla nimellä.

John Horse:
Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 18.07.2017 14:34

Haukka kysyi II Seminole-sodan hurjasta taistelusta

4. Molemmat aiempien kysymysten miehet olivat mukana hurjassa taistelussa jouluna 1837. Mikä oli tämän tapahtuman nimi ja millainen oli taistelun lulku

***************************************************************

4. Tämä taistelu on jäänyt Yhdysvalloilta aikalaiseen pimentoon Intiaani-sotien historiassa ja syystäkin, sillä turpiin tuli Seminoleilta vaikka Yhdysvallat väittivät tätä taistelua strateginen voitto Yhdysvalloille ja Seminoleille taktinen voitto. Totuus oli kuitenkin tappio armeijalle.
Tämän taistelupaikan Seminolet valitsivat ja paikka sekä aika oli Okeechobeen Järvi,Florida ja Joulupäivä v.1837.Yhdysvaltain komentajana oli "Intiaani tappajan" uraa luova eversti Zachary Taylor,orjien omistaja Lousianasta ja sotilaallista kunnianhimoa täynnä oleva mies, joka kuvitteli että istuvan presidentin Martin Van Burenin jälkeen hänestä tulisi Yhdysvaltain uusi presidentti koska hän voittaisi nämät Seminolet niin Intiaanit kuin mustat Seminolet ja tämä kirotun kallis sota loppuisi hänen ansiostaan.

Seminolien puolelta olivat eri mieltä seuraavat kuuluisat Päällikköt Wild Cat,Alligator,Billy Bowlegs,Abiaca ja Black Seminolien kiistaton johtaja John Horse.Eversti Taylorin armeijaan kuului 800. Jalkaväen sotilasta ensimmäisestä,neljännestä ja kuudennesta Jalkaväenrykmentistä,180. Tenneseeläistä Vapaaehtoista ja scoutteina toimivat 70. Delawarea. Taylorin komenossa oli siis yhteensä n.1 100 miestä Seminolien 380-480 soturia vastaan.Billy Bowlegs oli johdossa ja muut Päällikköt toivat omat joukkonsa mutta paperilla oli suhdeluku murskaavan ylivoimainen Yhdysvaltain 1.100 miestä vastaan n. 400 Seminolea.Taistelumaasto oli erittäin hyvin valittu Seminolien puolelta,vetistä suo-aluetta,rämettä ja yli viisi metristä veitsen terävää ruovikkoa joissa korkeimmat kohosivat yli viisimetrisiksi suolaruohoiksi ja viilteli sotilaiden kädet täyteen verisiä haavoja sekä lisäksi ennen järveä oli mudan ja veden syvyys n. kolme metriä. Hevosista ei ollut mitään hyötyä(Witkoa tuo seikka surettaa).Seminolet olivat polttaneet karrelle nurmikkoalutetta jotta he saisivat hyvät tähtäyspaikat ja heitä oli puissa snaippereina ja erilaisten puista kaadettujen ja tehtyjen barrikaadien takana.

Noin puolen päivän aikaan auringon polteessa suoraan yläpuolelta taivasta, Taylor siirsi ison armeijansa palaneelle kentälle suon laitaan ja aikoi tehdä suoran rintamahyökkäyksen Seminoleja vastaan eikä halunnut tehdä ympäryslinjaa tai pihtiliikettä. Ensin oli luonnottoman hiljaista vaikka näin suuri armeija eteni. Sitten etenivät aina rohkeat Delawaret joita oli 70.soturia eteen tunustellen ja sitten maailma räjähti Seminolien puolelta kun tuli raju yhteislaukausten sarja ja Delawaret pakenivat kauhuissaan koko Taistelupaikalta. 180. Tenneseen Vapaaehtoista olivat seuraavana vuorossa ja sitten alkoi taas Seminolien tappavan tarkka tulitus ja Tenneseeläisten upseeri kuolettavasti haavoittunut eversti Richard Gentry ei saanut miehiään kokoon paniikissa ja Tenneseen Vapaaehtoiset jättivät Taistelukentän ja pakenivat kauhuissaan.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 18.07.2017 15:22

Battle of Okeechobeen Lake jatkui ja seuraavaksi oli Taylorin laitettava vakituinen armeija l. Jalkaväenrykmentit tuleen mutta Seminolet ehtivät ennen sitä tekemään rajun vastahyökkäyksen kentälle jääneisiin sotilaisiin ja Vapaaehtoisiin ja silpoivat sotilaita minkä ehtivät ja scalppasivat heitä.Paniikin pystyi melkein haistamaan ilmassa ja kuolettavasti haavoittunut eversti Gentry oli ehdottanut Taylorille ennen taistelun alkua että paras olisi saada piiritettyä Seminolet mutta Taylor huusi että vain suora rintamahyökkäys ajaisi Seminolet kauhuun ja harhailemaan.Taylorin mieleen ei sitten tullut että taistelualue oli Seminoleille tuttua maastoa eikä heitä saisi mihinkään pakokauhuun millään eri hyökkäystyylillä.Taistelu saharuohikossa oli kaikkein tappavin vaihe Jalkaväen viidestä eri komppaniasta oleville sotilaille koska Seminolet kävivät ruovikon seasta mies miestä vastaan hyökkäyksiä ja iskivat aina salaman nopeasti toisessa kohdassa ja armeijan komppaniat olivat täysin sekaisin tästä sissitaktiikasta" hit and run".Kuolevia sotilaita,silvottuja ruumita oli sikinsokin ruovikkoa.Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin Seminolet hyppäsivät kanootteihinsa ja olivat jälleen valmiina taisteluun edempänä mutta Zachary-setä oli lyöty ja rovettu eikä päässyt enään eteen päin armeijansa kanssa.Sai hän sentään vähän sotasaalina nautoja ja hevosia.Taylor sai ivallisesti palkinnoksi Prikaatikenraalin arvon(annettiin yleensä palveluksesta poistumisesta) ja lempinimen josta ei taatusti pitänyt: Old Rough and Ready.Tällä viitattiin juuri tuohon Okeechobee Laken Taisteluun.Sitä voi suomentaa monellakin nimellä tuota Rough sanaa

Yhdysvallat menetti ainakin 26.miestä tapettuina sekä pahasti haavoittuneita oli vielä vähintään 112 miestä.Sillä välin kun taistelu raivosi niin Delawaret olivat ehtineet jo juosta Oklahomaan asti.Seminolet menettivät neljä miestä kaatuneina.Vuosia myöhemmin kun Billy Bowlegs vieraili Washingtonissa ja hän seurasi Capitolin varjossa olevia useita patsaita ja maalauksia niin hän pysähtyi yhtäkkiä Zachary Taylorin muotokuvan edessä ja tunnisti tämän kelmeän naaman ja hän virnisti sekä huudahti: Me whip.Minä piiskasin tämän.

Tässä taistelukentän maastoa
Kuva

Kuva

Taitelijan näkemys taistelun raivokkuudesta ja sekasorrosta sotilaiden parissa.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 19.07.2017 18:16

Sellainenhan se oli Okeechobeen Laken taistelu kaikessa hurjuudessaan. Eipä tuohon ole mitään lisättävää. Hieman etäiseksi jäänyt sota, josta ei liikoja ole kirjoitettu. Wild Cat, Alligator ja kumppanit pitivät hyvin puoliaan suoseuduilla ja heinikuissa sekä ja Palmetto-puiden katveessa. Lopultahan heikäläiset katosivat jonnekin Kissimmee riverin taa. Kissimmee riveristähän tulee mieleen Kissimmee Kid, joka joskus kinkerien alkuvuosina jakoi tietoa kinkeriläisille. Jotenkin nämä suoseutujen armottomat sissit seminolit eroavat noista muista neljästä "sivistyneestä", vaikka he vähän niinkuin creekejä ovatkin. Täytyy vielä vähän vilkaista tätä kyseistä sotaa netistä.

Ja kaipa kyssäritkin lähtevät tauolle ja palaavat ehkä myöhemmin hieman pienemmässä mittakaavassa. Katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan.


Old Rough and Ready

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 20.07.2017 12:46

Ja kaipa kyssäritkin lähtevät tauolle ja palaavat ehkä myöhemmin hieman pienemmässä mittakaavassa. Katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan.
Old Rough and Ready

Kuva

**************************************************************

Eivät kyllä jää millekkään tauolle Hauka-setä jos vain minusta on kiinni.Pientä loman tynkää voin sinulle antaa Elokuussa mutta pähkinät kyllä jatkuvat.Ei saa jäädä tuleen makaaman Witko Kaakki.Aika tuo tullessaan vain entistä vaikeimpia pähkinöitä ja joskus voi supistaa 2-3 pähkinään tilanteen mukaan mutta se on minimi.

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 20.07.2017 13:38

Tässä kolme pähkinää näin alkajaisiksi ja Texasin kuuman auringon alla.

1. Tämä Texas Rangers kapteeni oli syntynyt v.1795 Tenneseessä ja kun hän saapui Texasiin niin hän oli jo naimisissa ja neljän lapsen isä.Hän oli taistellut v.1812-sodassa Andrew Jacksonin kanssa,Comancheja vastaan v.1832 ja Meksikossa Texas- Vallankumouksen aikana v.1836.Jatkuvat Intiaanien hyökkäykset siirtolaisten kimppuun ylimpänä Brazos,-Trinity ja Coloradon-joen alueille saivat asukkaat vetoamaan apua Texasin Tasavallan Kongressiilta jotta saataisiin Rangereita alueille puolustamaan emigrantteja.

Tämä kyseinen Kapteeni ja sotamies Nathaniel Brookshire kohtasivat Sunnuntaipäivänä Toukokuussa 1839 kolme intiaania jotka olivat olleet puhvelin pyynnissä ja lastasivat puhvelinlihaa hevosten selkään ja silloin nämät Rangerit varastivat ja ottivat yhden hevosen näiltä Intiaaneilta joka oli täynnä puhvelinlihaa.Tapahtuma eteni kun vähän myöhemmin samana Sunnuntaiaamuna klo 09.00 pieni joukko Intiaaneja näkivät nämät valkoiset varkaat jotka olivat menossa hylättyyn Fort Smithiin.

Sitten alkoi nopea tapahtumasarja joka johti todelliseen taisteluun ja siihen osallistui 36.Rangeria ja Intaanien joukko kasvoi pian 200 soturiksi.

Mikä taistelu oli nimeltään ja miten se eteni ?

2. Molemmilta osapuolilta kuoli yksi tärkeä henkilö tässä taistelussa.
Minkä nimisiä he olivat ja miten he kuolivat ?

3. Mistä kolmesta Kansasta Intiaanit tulivat mukaan taisteluun ?

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.07.2017 18:31

1. Intiaanit olivat sen verran fiksuja, että pysyivät kiväärinkantaman ulkopuolella. Heitä oli aluksi noin 40 soturia ja he piirittivät rangerit, joita oli hieman pienempi määrä. Rangerit hyppäsivät hummiensa selästä ja taluttivat nämä läheiseen suojaisaan rotkoon. Joukossa oli kuitenkin yksi uppiniskainen sotamies ja hänen nimensä oli H. M.C Hall. Kyseinen Hall oli koko ikänsä ollut eri mieltä kuin muut ja oli oikeastaan ihme, että hän oli selvinnyt hengissä tähän saakka. - Minä poika istun satulassa, Hall virnisteli sen näköisenä kuin mitään vaaraa ei oliisi ollutkaan. Ylimielisyys koitui hänen kohtalokseen, sillä vihollisen luoti pyyhkäisi Hallin elävien kirjoista.

Piirityksen järjestäneet intiaanit lähettivät savumerkkejä ja tämä toimenpide tiesi rangereille aika kalseaa tulevaisuutta. Eipä aikaakaan, kun paikalle alkoi ilmestyä comancheja, caddoja ja kickapoita. Heidän määräkseen arveltiin noin 200 soturia. Määrä kertoi rangerien moninkertaisesta alivoimasta, mutta tarkalla kivääritulellaan Texasin pojat pitivät puoliaan kerrassaan ihailtavan hyvin. Aina kun joku sotureista uskaltautui lähemmäksi rangerit tervehtivät häntä luodeilla. Sotamies Thomas Gay kaatui ensimmäisenä. Hän tuupertui läheiseen ojaan kiväärinluoti ruumiissaan. Myös Jesse Nash siirtyi oikosääristen joukkoon. Häneen iskeytyi useampi nuoli, eikä mitään ollut tehtävissä. Kapteeni Bird yritti kannustaa joukkojaan ja näytti ihailtavaa rohkeutta hyppäämällä esiin suojapaikkansa takaa. Eteenpäin ja hyökkäykseen, miehet! Näytetään noille punaisille paviaaneille, mistä puusta rangerit on veistetty!"

Sanat jäivät Birdin viimeisiksi, sillä samalla hetkellä lähes 200 jaardin päästä ammuttu nuoli lävisti hänen sydämensä. (Melkoinen jousi-ampuja) Vihollisen tarkka tuli päätti myös kersantti William H. Weaverin maallisen vaelluksen. Vänrikki Allen ja sotamies Hensel haavoittuivat pahasti, mutta jäivät toistaiseksi henkiin. Comanche-päällikkö Buffalo Jump ja hänen 12 soturiaan yrittivät päästä lähemmäs tangereita, mutta kun sotapäällikkö ammuttiin, comanchet perääntyivät. Ilman johtajaa he olivat avuttomia. Myös muut intiaanit perääntyivät, sillä heidän taistelutahtonsa oli kadonnut. Rangerit kertoivat myöhemmin surmanneensa taistelun aikana yli 30 intiaania.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.07.2017 19:58

Buffalo Jumpin kuolemaa en osaa kuvata, sillä lähteeni ei kerro siitä mitään. Koko taistelu tunnetaan ainoastaan Texasissa. Rangerit piilottivat vainajaansa rotkosta löytämäänsä piilopaikkaan, josta ruumiit käytiin noutamassa myöhemmin. Ne haudattiin höyläämättömässä arkussa erään joen rannalla Fort Smithin lähellä.
Kolmesta Fort Smithiin kuljetetusta haavoittuneesta sotamies Hall menehtyi muiden kahden toipuessa vammoistaan.

Vainajien hautakivi


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.07.2017 20:05

Täydennystä edellisiin. Kone temppuilu sen verran, että yksi vastaus katosi. Taistelun nimi oli Bird's Victory ja se tosiaan tunnetaan vain Texasissa. Sielläkin erittäin huonosti. Taistelussa kaatuneista rangereista ei itse Birdiä lukuunottamatta ei tiedetä juuri mitään.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 23.07.2017 20:27

Haukka poika vastasi sitten koko vastauksen kerralla oiekin niin kuin Helsinkiläisen Rastapojan kuuluukin.
Bird's Creek Indian Fight joka käytiin tosiaan 26.päivänä Toukokuuta,1839 lähellä nykyistä Templea ja pienestä kahinasta tai itse asiassa varastelusta alkoi tämä Texasin Rangerien Kapteeni John Birdin(Haukan sukulaismies) ja 34. Rangerin taistelu n.200 päistä Comanche,Kickapoo ja Caddo sotureita vastaan.Alussa oli niin kuin Haukka saatanan tarkasti kertoi n. 40. Intiaania paikalla mutta savumerkit hälyttivät lähes 200. soturin joukon joka koostui näistä kolmesta em. Kansasta.Tosiaan huikean tarkka nuoli lähti tämän tuntemattoman soturin jousesta sillä väitetään että 200 metriä oli matka ja vielä Kapteeni Birdin sydämeen.Majuri John Henry Brown oli yksi todistajista.Toisten lähteiden mukaan Intiaaneja olisi ollut 240.soturia ja heidän tappionsa liikkuvat aina 30-100 soturiin.Veikkaan että tuo 30-40 on maksimi uhriluku.

Tähän on lisätty rajaseutu historian mytollogiaa lähentelevä laukaus jonka puhvelinmetsästäjä ja rajaseutujen mies Billy Dixonin laukaus Adobe Walssin Taistelussa 1874 jossa mies Sharpillaan ampui 1 533 metrin päästä Comanchen niin sitä ei pidetä uskottavana matkana tänä päivänä.Tämä laukaus ei olr voinut tappaa Comanchea ja jos on osunut niin soturi on ainoastaan pudonnut huumaantuneena hevosen selästä.Quonah Parker kertoi itse tästä laukausesta ja totesi vain että luoti oli tainnuttanut häänen soturinsa ei tappanut.Uskotaan Quonahia.

D.Witko


P.s Haukka ei ollut japania tuo lause Intiaani snaipperista. Vaimo ei edes tunnistanut ko. olevaa tekstiä.Humma oli syömässä..... oli taas japania ihan oikein.

Tässä toinen kuva myös Bird Creekin Taistelu paikasta joka on tosiaan jäänyt lähinnä Texasin sisäpiiri historiaan ja ertyisesti Rangerien.
Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 23.07.2017 20:30

Ja pirusti oli kirjoitusvirheitä Sir Witkolla

D.Witko Tunari

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 23.07.2017 21:01

Tapahtuman tiimoilta löytyy sittenkin lisää tietoa, joten eipäs hötkyillä. Palaan samaan aiheeseen huomenna.
Haukka

Vastaa Viestiin