pahkinoita purtavaksi

[Witko]

Salamyhkäinen ja- peräinen Daavid Witko kyllä jatkaa Asan edesottamuksista sillä niin kiinnostavan tavaran Asa-setä toi esiin.Daavidin sydäntä on aina lähellä myös Asa-setä.

D.Witko

[Witko]

Haukka kyseli naisista tietty koska naiset kuulemma kiinnostavat Haukkaa ja kyllähän Witkoakin innostaa kaikki naispuoliset olennot.

3. Minkä hyvin epätavallisen lastin Asa Mercer kuljetti Seattleen Washingtoniin vuonna 1865, mikä oli Mercerin tarkoitus lastinsa suhteen ja miksi hän lopulta luopui koko jutusta?

**************************************************************
3. Pakko laittaa ensin valokuva pohjustus tähän pähkinään sillä kysymyksessä olevan miehen tukka on hieno näyte 1860-luvun Rockabillyn esitaistelijasta ja tuolle tukalle häviää mm. Richard Harris 100-0 Asa-sedälle.

Blokien bloki Sir Asa


Vastaan kyllä oikein myös kunnollisesti, mutta Asa-sedän hellyyttävän olemuksen takia minun oli pakko aloittaa ensin näin........................................

D.Witko

Haukka kyseli naisista tietty koska naiset kuulemma kiinnostavat Haukkaa ja kyllähän Witkoakin innostaa kaikki naispuoliset olennot.

3. Minkä hyvin epätavallisen lastin Asa Mercer kuljetti Seattleen Washingtoniin vuonna 1865, mikä oli Mercerin tarkoitus lastinsa suhteen ja miksi hän lopulta luopui koko jutusta?

**************************************************************
3. Pakko laittaa ensin valokuva pohjustus tähän pähkinään sillä kysymyksessä olevan miehen tukka on hieno näyte 1860-luvun Rockabillyn esitaistelijasta ja tuolle tukalle häviää mm. Richard Harris 100-0 Asa-sedälle.

Blokien bloki Sir Asa


Vastaan kyllä oikein myös kunnollisesti, mutta Asa-sedän hellyyttävän olemuksen takia minun oli pakko aloittaa ensin näin........................................

D.Witko

************************************************************

3. Ja nyt tähän kullanarvoiseen rahtiin jota Asa Mercer toimitti.Asa Shinn Mercerin projekti pyöri nimillä Mercerin Girls ja Mercer Maids 1860-luvun alussa. Ideana oli tuottaa balanssiin Tyynemeren puoleinen Luoteisrannikko naisten ja miesten lukumäärissä, kun raavaat rajaseutujen miehet raatoivat minkä ehtivät, niin kyllä siinä alkoi nainenkin tulla mieleen.Tyynemeren Luoteisrannikolla Seatlessa oli melkoinen määrä miehiä kovassa timberien töissä l. puunkaato ja metsätyöt sekä kalastus.Naisia taas ei tämä rajaseutu paljon kiinnostanut.Yksi kymmenestä aikuisesta naisesta saattoi suostua ja mukana laskuissa oli myös yli 15.vuotiaat tytöt. Valkoiset eivät tunteneet paljon vetoa Salinashien Kansan naisiin joten Native osastokin oli loppu.Jopa prostitoidutkin karttoivat karua Luoteisosaa ja vasta tilanne parani kun kaikkien Sutenöörien esikuva ja sapelimies Pääsutikka John Pennell avasi kunnon kokoisen bordellin San Fransicoon mutta tavallisen timberin tie oli ohdakeinen kuten on aina ollut"Nuoren viikseenvetäjän tie on aina ollut ohdakkeinen"*kts.Martti Innasen aforismejä.

V.1864 lannistumaton Asa Mercier lähti naisjahtiin ja nyt oli tavoitteena lähteä itään asti houkuttelemaan tulevia emigrantti neitosia muuttamaan Puget Soundiin tähän eri vesistöjen suistoisiin saariin luoteisrannikolle.Mercer perinteisenä pelimiehenä tiesi mikä olisi hyvä veto joten hän palkkasi paikallisia aviopareja katsomaan yksinäisten naisten perään ja huolehtimaan Viktoriaanisen ajan tiukoista moraali etiketeistä. Washingtoni kuvernööri jopa antoi kelpo Asalle tukeaan mutta itse Hallitus ei antanut taalakaan Asalle.Mercer poika jatkoi turnetaan idässä ja aina Bostonista tekstiili kaupunki Lowelliin sekä Townsediin. Nyt Asalla tärppäsi ja hän sai kahdeksan tyttöä puhuttua ympäri ja siitä tuli Asalle niin hemmettin viriili olo että hän paukautti ensin taaksepäin Panamankannakselle ,vaikka San Franciscossa paikalliset asukkaat ja sutikat yrittävät houkutella Asan tyttöjä jäämään.

He saapuivat 16.päivänä Toukokuuta,1864 Seattleen jossa paikalliset järjestivät suurenmoisen vastaanoton jossa oli mukana Territorion Yliopistokin.
Kaikki kaksi naista oli naimisissa aika nopeasti.Susan Josephine Pearson joka kyllä kuoli odottamattoman nopeasti.Mary Elizabeth Ordway
oli yli 35-vuotias ja hän meni naimisiin myös.Asa Mercerin poika valittiin ensimmäikseksi Territorion lainsäätäjäksi joten ei mikään turha jätkä ollut.
Mercer joka ei pienistä lannistunut, niin yritti toisen kerran rahdata naisia ihanaisia Seattleen v.1865 ja pyysi miehiltä avustuksia $ 300 ja jos rahat tulisi niin hän hommaisi maksaneelle miehelle naisen.Asa saamari vie hukkui satojen kirjeiden saapumisiin sillä $300 oli pikku summa näille rajaseutujen karvakuonoille kunnon naisesta.Mutta nyt Asalla ei ollut onni matkassa sillä juuri Abraham Lincolnin salamurhan jälkimainingeissa meni täysin pieleen hanke uudella idän matkallaan.Keinottelija(Hawkin perikunnan miehiä) Ben Hollyday lupasi kuljetuksia naisille.

Jälleen kerran lehdistö pilasi tämänkin jutun, kun New York Herald sai tietoa hankkeesta ja alkoi julistaa että naisia odotti vesirajan alle sukellus l. hukkuminen tai heidän kaikki aviomiehensä olisivat vanhoja kääkkiä.Massachusettsin viranomaisilta ei myöskään sympatioita herunut naisille ja varsinkin Asalle.Koska Mercer oli lähdössä 16.Tammikuuta,1866 hänellä oli vain alle sata rektyrointia, vaikka hän oli luvannut viisi kertaa enemmän.Hänen aluksensa oli sisällissodan ajoilta peräisin oleva SS Continental joka purjehti länsirannikon ympäri kautta Kap Hornin.Panaman Kanava avattiin vasta v.1914 jolloin tämä yli 13 000 kilometrin erittäin vaarallinen Kap Hornin kautta kiertäminen teki. Asan sanotaan vetäneen kauheat jointit ja pössyt kun laiva oli selvinnyt Kap Hornin helvetistä ehjänä.Kolme kuukautta myöhemmin laiva saapui San Franciscoon mutta Kapteeni kieltäytyi jatkamasta matkaa.Asa yritti vakuuttaa kapteenille että tämä saa rahansa ja lähetti sähkeen Washingtonin kuvernööri Pickeringille mutta tällä ei ollut rahaa.Lopuksi hän lupasi kaiken puutavaran miehistölle ja ilmaisen matkan jos he purjehtisivat ja sinnikäs Asa sai varakkaalta bisnesmieheltä Hiram Burnetilta rahaa, josta tuli myöhemmin Seattlen kunniakansalainen ja sahan omistajat Pope & Talbot jonka sisko oli myös matkalla vaimoksi Seattleen ja tämä bisnesmies halusi lisää vaimoja työntekijöilleen. Muutama nainen jäi Kaliforniaan l. vanhat wosut ja rumat sellaiset ja hehkeät immet taas matkasivat Asan suojelevien siipien alla Seattleen jossa odotti satoja miehiä kanget kovina(siis rautakanki) .

Jotta tälle Asalle saataisiin onnellinen loppu niin Asa näytti esimerkkiä ja otti ja meni naimisiin yhden rahtitavaransa kanssa Annie Stephensin vain viikon kuluttua ja muutkin immet ottivat miehen itselleen. Asan tarinan opetus on ole sitkeä kuin takiainen äläkä lannistu ja muista viikseen vetäjäjistä vaan kulje tiesi suorana loppuun asti niin palkinto odottaa ja Annie oli vielä jumalattoman kaunis neito ja oli myös täysin otettu Asan Rockabilly letistä.Seatlessä kyllä valitsi vielä v.1882 lynkkauslaki ja ainakin neljä lynkkausta tehtiin tuonakin v.1882.Vaikka kehui itseään hyvin sivistyneeksi kaupungiksi.


Georgianna Pearson yksi Mercerin tytöistä.15.vuotias.


Tässä on tulossa iloinen lasti


D.Witko

[Haukka]

Daavidin vastaus oli kaiken kattava, mutta laitetaan hieman lisuketta: Tuohon alkuun voi lisätä, että Asan vanhempi veli Thomas Mercer oli eräs Seattlen alkuperäisistä asukkaista ja samalla arvostettu rajaseutujen pioneeri. Juuri tämä Thomas ehdotti tätä naisasiaa ensimmäisen kerran. Asa oli heti hyvin liikuttunut näin hienosta ideasta ja veljekset alkoivat kehitellä ideaa nuorten naisten tuomiseksi Seattleen. Asiaa pähkäiltiin kuvernöörin ja lainsäädäntöelimen kanssa ja vaikka jokainen kannatti ehdotusta, sen toteuttamista vaikeutti muuan ikävä asia. Valtiorahasto oli tyhjä, joten sieltä ei irronnut tukirahoja hankkeelle. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä yksityisten tekemät lahjoitukset mahdollistivat tyttöjen tuonnin toteutumisen.

Jos Asa olisi ollut kova ryyppymies, hän olisi dokannut fyrkat matkallaan Bostoniin. Mutta ei, sellaista ei tapahtunut. Asan ehdotus sai Bostonissa hyvän vastaanoton ja sadat naiset osoittivat halukkuuttaan lähteä Asan mukaan pitkälle matkalle. Määrä kuitenkin pieneni nopeasti ja lopulta vain 8 tyttöä oli valmis jättämään kotinsa ja ystävänsä ja lähtemään Asan matkaan. Suurin osa pimuista maksoi matkansa itse. Mukaan lähti myös yksi mies, sillä täytyihän Seattlelaisille äijille olla tarjottavana myös vaihtoehto-morsian. Tosin kyseinen mies väitti lähtevänsä matkalle ainoastaan terveydellisistä syistä. Tähän porukkaan liittyi New Yorkissa vielä kolme naista, joista vanhin oli yltänyt jo kukkeaan 45-vuoden ikään. Muut tytöt olivat parikymppisiä rääväsuita, sillä eiväthän kiltit ja hiljaiset tytöt arvanneet lähteä Asan-näköisen hepun mukaan.

Kun Asa sitten vuonna 1865 alkoi suunnitella toista tyttökuljetusta, olivat hänen tulevaisuudenkuvansa melko suuret: hän lupasi tuoda new Yorkista oli 300-700 sotaorpoa eli nuoria tyttöjä, jotka olivat menettäneet isänsä tai koko perheensä Sisällissodan melskeissä. Matka toteutui seuraavan vuoden alussa, mutta tyttöjen määrä oli huvennut minimiin ja SS Continentaliin sipsutteli vain 34 Seattlen avioliittomarkkinoille tarkoitettua naista. Melkoinen myrsky riepotteli alusta ja matkan nautinnot jäivät monen kohdalla melko vähäisiksi. Laivamatkan aikana muuan New York Timesin lehtimies kiinnitti huomionsa Asa Merceriin ja tämän äkisti muuttuneeseen käytökseen. Asa, jota tyylikkäästä kampauksestaan huolimatta pidettiin piintyneenä, nimittäin alkoi käyttäytyä perin juurin lammasmaisesti erään tytön seurassa. Amerikkalaisreportteri seurasi huvittuneena kaksikon touhuja ja tajusi nopeasti, että Asa oli korviaan myöten rakastunut erääseen vaaleaan ja hyvämaineiseen suojattiinsa. Tytön nimi oli Annie E. Stephens ja liitto solmittiin melko pian tuon jälkeen

SS Contineltal saapui Friscoon huhtikuussa 1866 ja sieltä 34 siveää neitosta kuljetettiin vaunuilla Seattleen, jossa paikalliset karvaturrit odottivat sormet syyhyten. Tosin määrä oli melko vaatimaton alkuperäisiin lukemiin verrattuna, joten osa Seattlen poikamiehistä joutui jatkamaan ilotteluaan chinook-tyttöjen tai muiden kulmakunnan maksullisten sutturoiden hellässä huomassa. Lehdistö ympäri Yhdysvaltoja otti hampaisiinsa tämän toisen matkan ja tyttökuljetusta ivattiin suureen ääneen. Tosin nuoret naiset olivat hyvin tervetulleita Seattleen. Suurin osa löysi miehen itselleen nopeasti, mutta tilanne oli silti hieman kiusallinen. Osa vanhoista kavereista tahtoi saman naisen itselleen ja tällainen tilanne aiheutti pahoja erimielisyyksiä. Osa naisista taas ei tahtonut kelvata kenellekään. No olihan loppu jotakuinkin onnellinen: naisista tuli opettajia, vaimoja ja samalla myös Seattlen kanta-äitejä, joiden jälkeläisten jälkeläiset täyttävät tämän päivän Seattlen.

Näin ollen Seattlen yli 600,000 asukasta ja myös Seattle Seeahawksin tyttöset saavat kiittää paljosta Asa Merceriä, jota ilman koko kaupunki olisi jäänyt käpykyläksi ja kutistunut kammottavaksi aavekaupungiksi.

[Witko]

Tässä yksi Mercerin tyttö ja kirja hänestä



Wyat Earpin onni se tuntui aina vain jatkuvan, sillä tämä Juutalaistyttö ja emigrantti Josephine Marcus oli kuvankaunis vaimo yrmylle Wyatille.


Eipä silti tässäkään tunnetussa kuvassa 19.vuotias Josephine Sarah Marcus Earp pahalta näytä.Kuva on otettu Tombstonessa.


D.Witko

[Witko]

Nyt tulee Witkolta vähän sekehedelmäsoppa pähkinöitä sieltä täältä.

1. Myöhäiskeväällä -1896 oli Arizonan ja Uuden-Meksikon Territoryssä 10.päivänä,1896 käynnissä erikoinen ja väkivaltainen yhteenotto joka ei oikein sopinut enään näin myöhäiseen ajankohtaan yli 10.vuotta myöhemmin viimeisestä yhteenotosta.Paikka oli lähellä Guadalupen Kanjonia.Ei pysytty silloin edes varmuudella sanoa oltiinko Yhdysvaltain puolella vai Meksikon puolella l. maassa.Nykypäivänä tapahtuma sijoitetaan Meksikoon.Tämä konflikti oli viimeinen Yhdysvaltain Apache-kampanjassa.Mukana oli eräs tunnettu soturi.

Mistä taistelusta oli kyse ja kuka oli tämä tunnettu soturi ja miten kaikki päättyi ?

2. Vaikka Yhdysvaltain armeija oli kentällä koko 1890-alussa aina 1896 asti ,niin silti tapahtui nk. viimeinen taistelu Apacheita vastaan Maaliskuussa-1890 ja siinä olivat hyökkääjinä Yhdysvaltain armeijan 4. ja 10. ratsuväen rykmentit. Tapahtuma oli Salt-joella,Arizonan Territoriossa.
Miten kävi tässä Taistellussa?

3. Mitä tapahtui Elizabeth Merrilille ja hänen isälleen Horatio Merrilille Jouluna-1895 ja myös Maaliskuussa-1896 Alfred Handsille Arizonassa ?

4. Chihenne ja Bedonkohe päällikkö Nana jonka espanjankielinen nimi tarkoitti isoäitiä tai kehtolaulua(ei sitten olisi Meksikolaiset huonompaa lempinimeä löytäneet) sillä tässä vanhuksessa oli julmuutta ja oveluutta enemmän kuin missään muussa tunnetussa Apache johtajassa. Kaz-Tziden oli Nanan Apache-nimi. Sanomalehtimies ja Intiaani aktivisti Charles Fletcher Lummins 1800-luvun loppupuoliskolla(s.1859-k.1928) kertoi Nanasta erään tärkeän yksityiskohdan jota hän väitti että Nana aina käytti ja mistä ne olivat tulleet ?

D.Witko

[Haukka]

4. Chihenne ja Bedonkohe päällikkö Nana jonka espanjankielinen nimi tarkoitti isoäitiä tai kehtolaulua(ei sitten olisi Meksikolaiset huonompaa lempinimeä löytäneet) sillä tässä vanhuksessa oli julmuutta ja oveluutta enemmän kuin missään muussa tunnetussa Apache johtajassa. Kaz-Tziden oli Nanan Apache-nimi. Sanomalehtimies ja Intiaani aktivisti Charles Fletcher Lummins 1800-luvun loppupuoliskolla(s.1859-k.1928) kertoi Nanasta erään tärkeän yksityiskohdan jota hän väitti että Nana aina käytti ja mistä ne olivat tulleet ?

D.Witko

Nana on mielenkiintoinen persoona. Vaikuttaa, että hänellä oli - kuten ihmisillä yleensäkin - kaksi eri puolta. Sodassa hän saattoi olla raaka ja armoton, mutta vapaa-aikoinaan kaikkea muuta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös Nanalla. Hänen alkuperäinen Kas-tziden-nimensä käännettiin murtuneeksi jalaksi ja Yllytyshulluksi, mutta parhaiten hänet tunnettiin Nanana, joka käännettiin yleensä isoäidiksi tai "kehtolauluksi". Kumpikin käännös on lähellä totuutta, sillä vapaa-aikoinaan Nana lauleli iso-äidin tapaan kehtolauluja lapsille. Mukava setä, joka oli äitien ja lasten mielestä turvallinen pehmo-nalle. Tarina ei kerro olivatko nuo Nanan hyräilemät kehtolaulut todellisuudessa chiricahua-apachien sotalauluja, mutta eipä tuolla ole merkitystä. Pääasia, että lapset nukkuivat Nanan syliin ja heidän äitinsä saivat hieman omaa aikaa. Ojo Calienten kuumilla lähteillä kaikki pitivät Nanaa suuressa arvossa, niin kansa kuin soturitkin.

Kun lähdettiin Raidille, lempeästä pehmonallesta ei näkynyt jälkeäkään. Ratsun selässä istui kokonaan toisenlainen Nana: Julmuus ja kostonhalu olivat palanneet hänen kasvoilleen ja peittivät niitä kuin paksu maali, jota oli vaikea pestä pois. Hänen katseessaan paloi hiljainen tuli, joka ei luvannut hyvää niille, jotka hänen tielleen asettuivat. Näillä ryöstöretkillään Nana sieppasi uhreiltaan monenmoista omaisuutta, joiden joukossa myöa kultakelloja. Kelloista hän otti kultaiset vitjat ja kantoi niitä riipuksina kummassakin korvanlehdessään. Tuo onkin ainoa vastaus kysymykseen, sillä en tiedä tästä jutusta sen enempää. Witko voi kertoa kultaisten kellonvitjojen yksityiskohdat.

Nanasta tosin tiedän. Kun julmuuden ja kostonhalun synnyttäneet kerrostumat pestiin hänen kasvoiltaan pois, paljastui niiden takaai hyvä ja älykäs ihminen. Tämän ovat todenneet monet Nanan tunteneet valkoiset, joten asiassa lienee perää. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, niin Nanan kova puoli ei olisi milloinkaan tullut esiin. Mutta tuon ajan lounaisosissa ei pehmeitä apacheja asunut, Yhdysvaltain ja Meksikon armeijat teki heistä armottomia selviytyjiä, joitka osasivat iskeä silloin kun oli tarve ja käyttää kaikki luonnon tarjoamat piilopaikat hyödykseen.

[Witko]

4. Chihenne ja Bedonkohe päällikkö Nana jonka espanjankielinen nimi tarkoitti isoäitiä tai kehtolaulua(ei sitten olisi Meksikolaiset huonompaa lempinimeä löytäneet) sillä tässä vanhuksessa oli julmuutta ja oveluutta enemmän kuin missään muussa tunnetussa Apache johtajassa. Kaz-Tziden oli Nanan Apache-nimi. Sanomalehtimies ja Intiaani aktivisti Charles Fletcher Lummins 1800-luvun loppupuoliskolla(s.1859-k.1928) kertoi Nanasta erään tärkeän yksityiskohdan jota hän väitti että Nana aina käytti ja mistä ne olivat tulleet ?

D.Witko

Nana on mielenkiintoinen persoona. Vaikuttaa, että hänellä oli - kuten ihmisillä yleensäkin - kaksi eri puolta. Sodassa hän saattoi olla raaka ja armoton, mutta vapaa-aikoinaan kaikkea muuta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös Nanalla. Hänen alkuperäinen Kas-tziden-nimensä käännettiin murtuneeksi jalaksi ja Yllytyshulluksi, mutta parhaiten hänet tunnettiin Nanana, joka käännettiin yleensä isoäidiksi tai "kehtolauluksi". Kumpikin käännös on lähellä totuutta, sillä vapaa-aikoinaan Nana lauleli iso-äidin tapaan kehtolauluja lapsille. Mukava setä, joka oli äitien ja lasten mielestä turvallinen pehmo-nalle. Tarina ei kerro olivatko nuo Nanan hyräilemät kehtolaulut todellisuudessa chiricahua-apachien sotalauluja, mutta eipä tuolla ole merkitystä. Pääasia, että lapset nukkuivat Nanan syliin ja heidän äitinsä saivat hieman omaa aikaa. Ojo Calienten kuumilla lähteillä kaikki pitivät Nanaa suuressa arvossa, niin kansa kuin soturitkin.

Kun lähdettiin Raidille, lempeästä pehmonallesta ei näkynyt jälkeäkään. Ratsun selässä istui kokonaan toisenlainen Nana: Julmuus ja kostonhalu olivat palanneet hänen kasvoilleen ja peittivät niitä kuin paksu maali, jota oli vaikea pestä pois. Hänen katseessaan paloi hiljainen tuli, joka ei luvannut hyvää niille, jotka hänen tielleen asettuivat. Näillä ryöstöretkillään Nana sieppasi uhreiltaan monenmoista omaisuutta, joiden joukossa myöa kultakelloja. Kelloista hän otti kultaiset vitjat ja kantoi niitä riipuksina kummassakin korvanlehdessään. Tuo onkin ainoa vastaus kysymykseen, sillä en tiedä tästä jutusta sen enempää. Witko voi kertoa kultaisten kellonvitjojen yksityiskohdat.

Nanasta tosin tiedän. Kun julmuuden ja kostonhalun synnyttäneet kerrostumat pestiin hänen kasvoiltaan pois, paljastui niiden takaai hyvä ja älykäs ihminen. Tämän ovat todenneet monet Nanan tunteneet valkoiset, joten asiassa lienee perää. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset, niin Nanan kova puoli ei olisi milloinkaan tullut esiin. Mutta tuon ajan lounaisosissa ei pehmeitä apacheja asunut, Yhdysvaltain ja Meksikon armeijat teki heistä armottomia selviytyjiä, joitka osasivat iskeä silloin kun oli tarve ja käyttää kaikki luonnon tarjoamat piilopaikat hyödykseen.

***********************************************
Haukalta tuli hyvä kuvaus Nanasta ja täyttä totta oli kaikki. Hän tosiaan oli se lempeä tuffa,isoäiti josta kaikki Apache bandin jäsenet pitivät sillä lapset suoraan rakastivat Nanan juttuja iltanuotiolla joissa Nana kertoi mitä ihmeellisimpiä tarinoita rohkeista sotureista aina karhujen kanssa painimiseen.Nana rakasti lapsia yli kaiken mutta niin kuin Haukka osuvasti totesi että kun Raidi kutsui niin Nana muuttui paholaiseksi ratsunsa selässä ja ampui ja ratsasti 80.vuotiaana paremmin ja taisteli myös kuin hänen puoli vuosisataa nuoremmat soturinsa. Hyvin älykäs mies ja oveluudessa päihtti kyllä Geronimonkin ja soturit pitivät myös Nanan taktiikkaa erittäin hyvänä koska Nana ei tehnyt koskaan mitään sellaista päätöstä että olisi turhaan vaarantanut soturiensa hengen Raideillaan, kun taas Geronimo ja Juh olivat äkkipikaisia miehiä jotka tekivät välillä kovia uhrauksia sotureillaan. Charles Lummins piti juuri Nanaa eniten arvossa joka suhteessa ja tietysti tuo oikea vastaus tuli Haukalta kuin tupesta.Kellon vitjat roikkuivat hänen molemissa korvissaan jotka hän oli ottanut uhreiltaan.Tästä ei minullakaan ole mitään tarkempaa selvitysta kuin tuo Simmonsin lausuma.

Tätä kirjaa käytin lähteenä joka on muuten julmetun hyvä kirja Eve Balliilta ja siinä oli juuri maininta tästä Geronimosta ja Juhista ja myös mielenkiintoinen totuus Naichen ja Geronimon väleistä vankeudessa.



Tässä kirjailija joka sai Apachein luottamuksen kovalla työllään 1900-luvun alusssa ja siitä aina 1980 asti.Naichen tytär Amelia Naiche kuoli v.1984.
Eve Ball


Ja tässä vielä toinen helmi häneltä l. oikea Apache raamattu. myös lähdekirjana toimi tämäkin.


D.Witko

[Haukka]

Tuossa tunnettuja apacheja kuten itse Geronimo äärimmäisenä vasemmalla ja vanha kunnon Nana kolmantena. Geronimon ja Nanan välissä seisoo Chihuahua ja Nanan oikealla puolella poseeraavar näyttävään tyyliinsä raikulipojat Loco ja Ulcana. Kuva on Alabaman Fort Vernonista ja vanhojen jeppejen vankeudestahan tässä on kysymys. Nana oli aikoinaan naimisissa Geronimon siskon kanssa ja tämä ilmeisestikin yhdisti näitä kahta. Nanallahan oli tuo pirullinen jalkamurtuma, joka sitten alkoi vaivata vanhempana. Hänen kävelynsä oli huonoa, eikä hän enää nähnytkään juuri mitään. Mutta hevosen päälle päästyään mies muuttui. Hän ratsasti kuin itse paholainen ja ilmavirta paransi hänen silmiensä näkökykyä.

Tämän kuvan perusteella Nana on aika hyvässä hapessa noin iäkkääksi papparaiseksi. Vaikuttaa kuvan kovakuntoisimmalta. Kuva on vuodelta 1893, Nana kuoli kolmisen vuotta myöhemmin vanhuuteen tarkoin määrittelemättömässä iässä.

[Haukka]

Nyt tulee Witkolta vähän sekehedelmäsoppa pähkinöitä sieltä täältä.

1. Myöhäiskeväällä -1896 oli Arizonan ja Uuden-Meksikon Territoryssä 10.päivänä,1896 käynnissä erikoinen ja väkivaltainen yhteenotto joka ei oikein sopinut enään näin myöhäiseen ajankohtaan yli 10.vuotta myöhemmin viimeisestä yhteenotosta.Paikka oli lähellä Guadalupen Kanjonia.Ei pysytty silloin edes varmuudella sanoa oltiinko Yhdysvaltain puolella vai Meksikon puolella l. maassa.Nykypäivänä tapahtuma sijoitetaan Meksikoon.Tämä konflikti oli viimeinen Yhdysvaltain Apache-kampanjassa.Mukana oli eräs tunnettu soturi.

Mistä taistelusta oli kyse ja kuka oli tämä tunnettu soturi ja miten kaikki päättyi ?

2. Vaikka Yhdysvaltain armeija oli kentällä koko 1890-alussa aina 1896 asti ,niin silti tapahtui nk. viimeinen taistelu Apacheita vastaan Maaliskuussa-1890 ja siinä olivat hyökkääjinä Yhdysvaltain armeijan 4. ja 10. ratsuväen rykmentit. Tapahtuma oli Salt-joella,Arizonan Territoriossa.
Miten kävi tässä Taistellussa?

3. Mitä tapahtui Elizabeth Merrilille ja hänen isälleen Horatio Merrilille Jouluna-1895 ja myös Maaliskuussa-1896 Alfred Handsille Arizonassa ?

D.Witko

Kolmoseen: Elizabeth Merrill ja hänen isänsä Horatio joutuivat apachien käsiin maaliskuun lopulla 1886. Tämä tapahtui Solomonvillessä, joka oli nimetty juutalaisen Solomon Wardin mukaan. Apachet surmasivat Merrillit ja vuotta myöhemmin he päästivät ilmat pihalle Albert Handsista, joka asusteli tukkimökissään chiricahua vuoristossa. Eräät lähteet niputtavat nämä kolme veritekoa apache-Kidin tilille, mutta myös mimbreno-apache Massaita on tarjottu tekojen tekijäksi. Geronimon ja kumppanien antautuessa vuonna 1886 Sierra Madrelle jäi joitakin kapinallisia apache-ryhmiä, jotka jatkoivat sissisotaansa Yhdysvaltoja ja Meksikoa vastaan. Nämä kapinalliset pitivät edelleen Sierra Madrea piilopaikkanaan.

Enpä tiedä juuri mitään noista kolmesta murhasta, mutta kuka oikeastaan oli tuo Massai? Oliko hän Yhdysvaltain armeijan scoutti, joka tuli Sierra Madrelle sotilaiden mukana. Miksi ihmeessä myös Massailta otettiin kivääri ja hänet niputettiin antautuneiden chiricahuoiden joukkoon? Palveliko hän kahta herraa ja kärähti kaksinaamaisuudestaan?

Angie Debon “Geronimo”-kirjan mukaan Massai pakeni vankeja kuljettavasta junasta hyppäämällä vaunun ikkunasta hieman ennen St- Louisia. Tuolloin veturi oli jo hidastanut vauhtiaan ja Massai pani urheilusuorituksensa täytäntöön. Hän tömähti maahan ja vieritti nopeasti itsensä läheisimpään pensaikkoon. Taidoiltaan Massaita pidettiin korkeintaan keskinkertaisena apachena, mutta hänen taitonsa kuitenkin näyttivät riittävän tyylikkään junapaon tekemiseen.

Jätettyään pensaikon Massai matkusti huomaamattomana läpi vieraiden seutujen, hankki ruokaa paikallisista kylistä ja kaupunkeista ja saapui viimein takaisin tuttuun vuoristoon. Koska Massain koko suku oli jäänyt vanki-junaan, hän sieppasi itselleen uuden vaimon mescalerojen joukosta. Aikoinaan sitten syntyi tarina Bronco-apachesta, josta tuli legenda. Oliko Massai tämä tarinan legendaarinen apache, en tiedä. Joidenkin lähteiden mukaan Massai ei hypännyt junasta yksin, vaan hänen seuranaan oli toinen scoutti nimeltään Grey Lizard. Tämä lisko oli tonkawa-verinen heppu.

Massai, hämäräperäinen apache

[Witko]

Nyt tulee Witkolta vähän sekehedelmäsoppa pähkinöitä sieltä täältä.

1. Myöhäiskeväällä -1896 oli Arizonan ja Uuden-Meksikon Territoryssä 10.päivänä,1896 käynnissä erikoinen ja väkivaltainen yhteenotto joka ei oikein sopinut enään näin myöhäiseen ajankohtaan yli 10.vuotta myöhemmin viimeisestä yhteenotosta.Paikka oli lähellä Guadalupen Kanjonia.Ei pysytty silloin edes varmuudella sanoa oltiinko Yhdysvaltain puolella vai Meksikon puolella l. maassa.Nykypäivänä tapahtuma sijoitetaan Meksikoon.Tämä konflikti oli viimeinen Yhdysvaltain Apache-kampanjassa.Mukana oli eräs tunnettu soturi.

Mistä taistelusta oli kyse ja kuka oli tämä tunnettu soturi ja miten kaikki päättyi ?

2. Vaikka Yhdysvaltain armeija oli kentällä koko 1890-alussa aina 1896 asti ,niin silti tapahtui nk. viimeinen taistelu Apacheita vastaan Maaliskuussa-1890 ja siinä olivat hyökkääjinä Yhdysvaltain armeijan 4. ja 10. ratsuväen rykmentit. Tapahtuma oli Salt-joella,Arizonan Territoriossa.
Miten kävi tässä Taistellussa?

3. Mitä tapahtui Elizabeth Merrilille ja hänen isälleen Horatio Merrilille Jouluna-1895 ja myös Maaliskuussa-1896 Alfred Handsille Arizonassa ?

D.Witko

Kolmoseen: Elizabeth Merrill ja hänen isänsä Horatio joutuivat apachien käsiin maaliskuun lopulla 1886. Tämä tapahtui Solomonvillessä, joka oli nimetty juutalaisen Solomon Wardin mukaan. Apachet surmasivat Merrillit ja vuotta myöhemmin he päästivät ilmat pihalle Albert Handsista, joka asusteli tukkimökissään chiricahua vuoristossa. Eräät lähteet niputtavat nämä kolme veritekoa apache-Kidin tilille, mutta myös mimbreno-apache Massaita on tarjottu tekojen tekijäksi. Geronimon ja kumppanien antautuessa vuonna 1886 Sierra Madrelle jäi joitakin kapinallisia apache-ryhmiä, jotka jatkoivat sissisotaansa Yhdysvaltoja ja Meksikoa vastaan. Nämä kapinalliset pitivät edelleen Sierra Madrea piilopaikkanaan.

Enpä tiedä juuri mitään noista kolmesta murhasta, mutta kuka oikeastaan oli tuo Massai? Oliko hän Yhdysvaltain armeijan scoutti, joka tuli Sierra Madrelle sotilaiden mukana. Miksi ihmeessä myös Massailta otettiin kivääri ja hänet niputettiin antautuneiden chiricahuoiden joukkoon? Palveliko hän kahta herraa ja kärähti kaksinaamaisuudestaan?

Angie Debon “Geronimo”-kirjan mukaan Massai pakeni vankeja kuljettavasta junasta hyppäämällä vaunun ikkunasta hieman ennen St- Louisia. Tuolloin veturi oli jo hidastanut vauhtiaan ja Massai pani urheilusuorituksensa täytäntöön. Hän tömähti maahan ja vieritti nopeasti itsensä läheisimpään pensaikkoon. Taidoiltaan Massaita pidettiin korkeintaan keskinkertaisena apachena, mutta hänen taitonsa kuitenkin näyttivät riittävän tyylikkään junapaon tekemiseen.

Jätettyään pensaikon Massai matkusti huomaamattomana läpi vieraiden seutujen, hankki ruokaa paikallisista kylistä ja kaupunkeista ja saapui viimein takaisin tuttuun vuoristoon. Koska Massain koko suku oli jäänyt vanki-junaan, hän sieppasi itselleen uuden vaimon mescalerojen joukosta. Aikoinaan sitten syntyi tarina Bronco-apachesta, josta tuli legenda. Oliko Massai tämä tarinan legendaarinen apache, en tiedä. Joidenkin lähteiden mukaan Massai ei hypännyt junasta yksin, vaan hänen seuranaan oli toinen scoutti nimeltään Grey Lizard. Tämä lisko oli tonkawa-verinen heppu.

Massai, hämäräperäinen apache

3. Mitä tapahtui Elizabeth Merrilille ja hänen isälleen Horatio Merrilille Jouluna-1895 ja myös Maaliskuussa-1896 Alfred Handsille Arizonassa ?

D.Witko

Kolmoseen: Elizabeth Merrill ja hänen isänsä Horatio joutuivat apachien käsiin maaliskuun lopulla 1886. Tämä tapahtui Solomonvillessä, joka oli nimetty juutalaisen Solomon Wardin mukaan. Apachet surmasivat Merrillit ja vuotta myöhemmin he päästivät ilmat pihalle Albert Handsista, joka asusteli tukkimökissään chiricahua vuoristossa. Eräät lähteet niputtavat nämä kolme veritekoa apache-Kidin tilille, mutta myös mimbreno-apache Massaita on tarjottu tekojen tekijäksi. Geronimon ja kumppanien antautuessa vuonna 1886 Sierra Madrelle jäi joitakin kapinallisia apache-ryhmiä, jotka jatkoivat sissisotaansa Yhdysvaltoja ja Meksikoa vastaan. Nämä kapinalliset pitivät edelleen Sierra Madrea piilopaikkanaan.

Enpä tiedä juuri mitään noista kolmesta murhasta, mutta kuka oikeastaan oli tuo Massai? Oliko hän Yhdysvaltain armeijan scoutti, joka tuli Sierra Madrelle sotilaiden mukana. Miksi ihmeessä myös Massailta otettiin kivääri ja hänet niputettiin antautuneiden chiricahuoiden joukkoon? Palveliko hän kahta herraa ja kärähti kaksinaamaisuudestaan?

Angie Debon “Geronimo”-kirjan mukaan Massai pakeni vankeja kuljettavasta junasta hyppäämällä vaunun ikkunasta hieman ennen St- Louisia. Tuolloin veturi oli jo hidastanut vauhtiaan ja Massai pani urheilusuorituksensa täytäntöön. Hän tömähti maahan ja vieritti nopeasti itsensä läheisimpään pensaikkoon. Taidoiltaan Massaita pidettiin korkeintaan keskinkertaisena apachena, mutta hänen taitonsa kuitenkin näyttivät riittävän tyylikkään junapaon tekemiseen.

Jätettyään pensaikon Massai matkusti huomaamattomana läpi vieraiden seutujen, hankki ruokaa paikallisista kylistä ja kaupunkeista ja saapui viimein takaisin tuttuun vuoristoon. Koska Massain koko suku oli jäänyt vanki-junaan, hän sieppasi itselleen uuden vaimon mescalerojen joukosta. Aikoinaan sitten syntyi tarina Bronco-apachesta, josta tuli legenda. Oliko Massai tämä tarinan legendaarinen apache, en tiedä. Joidenkin lähteiden mukaan Massai ei hypännyt junasta yksin, vaan hänen seuranaan oli toinen scoutti nimeltään Grey Lizard. Tämä lisko oli tonkawa-verinen heppu.

Massai, hämäräperäinen apache



*********************************************************
Oikeinhan tuo Haukka Wainaa III vastasi vaikka vaistosin että alahuuli väpätti liikutuksesta kun hän mietti edelleen Ramona Chihuahua Daklugieta ja se jos joku sekoittaa terävänkin miehen järjen ja suusta tulee vain alakuloista mölinää ja murahtelua. No minä reiluna The Konina annan Haukalle hautarauhan ja siinä se lepää.......................

Massai oli hämäräperäinen Apache ja myytti sekä todellisuus sekoittuivat yhteen.Apache Kidin toiminta ja Massain meni tapoissa aika sekaisin.Siihen kun lisäsi nämät Bronco Apachet jotka olivat Uudesta-Meksikosta kotoisin ja Chiricahua Apachein yksi bandi.Junasta pakeni siis ainakin kaksi Apachea l. Massai ja Fun.Eri aikoina tietty.Keskellä vuosikymmenta l. 1890-luvulla Apachein akviteetti oli nousussa vaikka Yhdysvaltain Armeija oli edelleenkin kentällä. Bronco Apachet murhasivat Elizabeth Merrilin ja tämän isän Horatio Merrillin 3.päivänä Joulukuuta,1895(Haukalle oli tullut liikkutuneessa mielentilassa painovirhe 1886) lähellä Solomonvilleä Arizona ja 28.päivänä Maaliskuuta,1896 he murhasivat Alfred Handsin mökkiinsä Chiricahua-vuorten itäpuolella.Alueen kansalaiset ja lehdistö vaativat armeijan toimintaa.Ainoa taistelu ennen 1895 käytiin Armeijan 4. ja 10.ratsuväkirykmentin(Buffalo soldiers) 7.päivänä Maaliskuuta,1890 jolloin nämät hyökkäsivät pienen Apache leirikunnan kimppuun Salt-joen yli 30 mailia Pohjoiseen Globessa,Arizonassa tappaen kaksi Apachea yksi nainen ja mies sekä kolme vankia yksi mies ja kaksi lasta.Armeija järjesti suuren takaa-ajon Massaille,Apache Kidille ja muille Bronco Apacheille mutta tulokset olivat laihat.Ei kertaakaan oltu edes lähellä heitä ajoajahdissa.

Mystisen Massain kuolemasta on sitten todella monta versiota.Yhden tarinan mukaan hän kuoli v.1906 kun hän otti tuberkuulosista kärsivän perheensä mukaan ,vaimo,lapset ja halusi palata takaisin Uuteen-Meksikoon Mescalerosiin.Matkalla kotiin hänet tappoi eräs posse länteen kaupungista Sam Marcial,Uusi-Meksiko,Socorro välillä Hot Springs.Vaikka ei mitään todisteita ole hänen tapostaan ja kuolemastaan. Toinen tarina kertoo että Apache Kid oli se mies joka tapettiin tuolloin Massaina.Kolmas tarina kertoo että Massai pakeni rajan yli Meksikoon ja asettuivat Sierra Madrelle muiden kapinallisten kanssa jotka eivät olleet antautuneet Geronimon kanssa 1886.

Tässä valokuvassa on vasemmalta lukien Massai,Apache Kid ja Rowdy.Rowdy oli saanut muuten Medal of Honourin scouttina ollessaan.Yuma Apache.


Yuma Apache Rowdy


D.Witko

[Haukka]

1. Myöhäiskeväällä -1896 oli Arizonan ja Uuden-Meksikon Territoryssä 10.päivänä,1896 käynnissä erikoinen ja väkivaltainen yhteenotto joka ei oikein sopinut enään näin myöhäiseen ajankohtaan yli 10.vuotta myöhemmin viimeisestä yhteenotosta.Paikka oli lähellä Guadalupen Kanjonia.Ei pysytty silloin edes varmuudella sanoa oltiinko Yhdysvaltain puolella vai Meksikon puolella l. maassa.Nykypäivänä tapahtuma sijoitetaan Meksikoon.Tämä konflikti oli viimeinen Yhdysvaltain Apache-kampanjassa.Mukana oli eräs tunnettu soturi. Mistä taistelusta oli kyse ja kuka oli tämä tunnettu soturi ja miten kaikki päättyi ?

Enpä kyllä tiedä tuon "taistelun" virallista nimeä, ellei se sitten ollut Guadalupe kanjonin taistelu. Sen niminen oli jo joskus aiemmin, mutta muutakaan nimeä en tuolle keksi.
Itse taistelussa oli näkyvästi mukana chiricahua-soturi nimeltään Adelnietze, mutta hänen nimensä on minulle ihan outo. Tietenkin mukana oli myös Geronimon ex-luottomies Massai, joka oli kookas, jäntevä, taitava ja kovakuntoinen, sanokoon kirjailijar Angie Debo mitä tahansa. Massai oli junapakonsa jälkeen ehtinyt luoda uuden uran bronzo-apachena ja ilmeisesti hän oli paljon tekemisissä Apache Kidin kanssa. Kid ja Massai olivat joskus toimineet Yhdysvaltain armeijan scoutteina, joten heillä oli kummankin rodun omaamia erityistaitoja. Tosin tässä tarinassa Kid ei ole mukana.

Luutnantti Sedwick Rice lähetettiin Meksikon rajalle jahtaamaan apache-luopioita, jotka edelleen aiheuttivat häiriöitä raja-alueella. Bronco-apacheina tunnetut apache-lainsuojattomat tekivät joitakin raakoja murhia (joista jo oli maininta). Luutnantti Ricen tehtävänä oli saattaa alueelle rauha ja järjestys, sillä Kansalaiset ja sanomalehdet vaativat armeijan nopeita toimenpidetta. Luti tietenkin teki niin kuin määrättiin ja hänen sotilaisiinsa liittyi monia niin sanottuja kunnon kansalaisia, jotka olivat valmiit lahtaamaan jokaisen näkemänsä apachen. Ensimmäisinä sotilaat ja kansalaiset hyökkäsivät erääseen hylättyyn apache-leiriin, josta ne nappasivat vangikseen pienen intiaanitytön. Myöhemmin tyttö passitettiin erään paikallisen farmarin ranchille, jossa hänet tunnettiin Apache May-nimellä.

Luutnantti Ricen pinna kiristyi nopeasti, sillä peloittavista bronco-apacheista ei näkynyt merkkiäkään. Kun tuli leiriytymisen aika, Rice lähetti intiaanitiedustelijansa tutkimaan lähemaisemia. Tiedustelijoiden joukossa oli muun muassa maineikas lähes 60-vuotias Merejildo Grijalva, joka tunsi rajaseudut paremmin kuin omat taskunsa. Nyt näyttikin tärppäävän sillä Merejildo Grijalvan punainen nenä haistoi välittömästi joidenkin kilometrien päässä sijaitsevan pienen leirin, jossa majaili kolme intiaaninaista ja kaksi miestä. Grijalvan suunnaton lihavuus esti häntä palaamasta omaan leiriinsä, joten hän lähetti kanssaan olleet apache-tiedustelijat viemään viestiä luutnantti Ricelle. Luti pomppasi välittömästi ylös saatuaan näin mehevän tiedon. Hän järjesti yöherätyksen sotilailleen ja lähti näiden kanssa matkaan. Mukaan liittynyt toinen luti nimeltään Nathan King Averill otti myös miehensä ja päätti koukata hieman eri reittiä apachien leirille.

Ricen sotilaat sijoittivat itsensä runsaat 200 metriä intiaanileirin yläpuolelle. Sen jälkeen he jäivät odottamaan auringon nousua. Hieman ennen kello 7.00 toinen leirin miehistä näyttäytyi. Hän oli Adelnietze, joka oli kymmenen vuotta aiemmin jäänyt Sierra Madrelle Geronimon ja Naichen sotureineen antautuessa. Samoihin aikoihin oli luutnantti Averillin ryhmä saapunut intiaanileirin alapuolelle niin että apachet jäivät sotilaiden väliin. Tästä ryhmästä erkani muutama sotilas tarkoituksenaan hiipiä lähemmäs leiriä. Samalla joku ylemmälle harjulle majoittuneista Ricen sotilaista avasi tulen kohti apache-leiriä. Adelnietze sai osuman, mutta ei jäänyt voivottelemaan, vaan pinkaisi pakoon lähimmän kalliomuodostelman taa. Ainakin yksi naisista juoksi hänen peräänsä. Toinen leirissä olleista apacheista oli vanha tuttumme Massai. Myös hän säntäsi pakoon tajutessaan olevansa tulituksen kohteena. Rice käski miestensä lopettaa ampumisen, sillä hän oletti apachien pakenevan suoraan Averillin miesten syliin. Mutta Averillin miehet olivat hajallaan siellä täällä ja apachet tuntuivat kadonneen. Eräs sotilaista löysi kuitenkin verijäljet ja kun niitä lähdettiin seuraamaan löytyi eräästä pensaasta veriset apachien käyttämät damaskihousut (legginsit). Niiden uskottiin luuluneen Adelneitzelle ja koska apache ei hevillä luovu housuistaan, hänen arveltiin kuolleen. Lopulta etsinnät tuottivat tuloksen ja Adelneitzen ruumis löydettiin. Samat etsinnät johtivat toisen ruumiin löytämiseen, mutta tämä uhri oli surmattu jo aiemmin käydyssä kahakassa.
Massai, joka jäi henkiin “taistelusta” jatkoi ryöstöretkiään entiseen malliin.

Sotasaalis Apassi May, joka joitakin vuosia myöhemmin paloi kuoliaaksi apachien sytytettyä tytön kasvatusisän farmin tuleen.

[Haukka]

Voi peevelien peeveli, olin mennyt sanomaan tiedustelija Merejildo Grijalvaa suunnattoman lihavaksi. Perikunta antoi tulikivenkatkuista palautetta ja pyydänkin nyt nöyrimmästi anteeksi lipsahdustani. Merejildo Grijalva ei ollut lihava, ainoastaan sopivasti pyöryköitynyt oikeista kohdin kuten vatsasta.

[Witko]

1. Myöhäiskeväällä -1896 oli Arizonan ja Uuden-Meksikon Territoryssä 10.päivänä,1896 käynnissä erikoinen ja väkivaltainen yhteenotto joka ei oikein sopinut enään näin myöhäiseen ajankohtaan yli 10.vuotta myöhemmin viimeisestä yhteenotosta.Paikka oli lähellä Guadalupen Kanjonia.Ei pysytty silloin edes varmuudella sanoa oltiinko Yhdysvaltain puolella vai Meksikon puolella l. maassa.Nykypäivänä tapahtuma sijoitetaan Meksikoon.Tämä konflikti oli viimeinen Yhdysvaltain Apache-kampanjassa.Mukana oli eräs tunnettu soturi. Mistä taistelusta oli kyse ja kuka oli tämä tunnettu soturi ja miten kaikki päättyi ?

Enpä kyllä tiedä tuon "taistelun" virallista nimeä, ellei se sitten ollut Guadalupe kanjonin taistelu. Sen niminen oli jo joskus aiemmin, mutta muutakaan nimeä en tuolle keksi.
Itse taistelussa oli näkyvästi mukana chiricahua-soturi nimeltään Adelnietze, mutta hänen nimensä on minulle ihan outo. Tietenkin mukana oli myös Geronimon ex-luottomies Massai, joka oli kookas, jäntevä, taitava ja kovakuntoinen, sanokoon kirjailijar Angie Debo mitä tahansa. Massai oli junapakonsa jälkeen ehtinyt luoda uuden uran bronzo-apachena ja ilmeisesti hän oli paljon tekemisissä Apache Kidin kanssa. Kid ja Massai olivat joskus toimineet Yhdysvaltain armeijan scoutteina, joten heillä oli kummankin rodun omaamia erityistaitoja. Tosin tässä tarinassa Kid ei ole mukana.

Luutnantti Sedwick Rice lähetettiin Meksikon rajalle jahtaamaan apache-luopioita, jotka edelleen aiheuttivat häiriöitä raja-alueella. Bronco-apacheina tunnetut apache-lainsuojattomat tekivät joitakin raakoja murhia (joista jo oli maininta). Luutnantti Ricen tehtävänä oli saattaa alueelle rauha ja järjestys, sillä Kansalaiset ja sanomalehdet vaativat armeijan nopeita toimenpidetta. Luti tietenkin teki niin kuin määrättiin ja hänen sotilaisiinsa liittyi monia niin sanottuja kunnon kansalaisia, jotka olivat valmiit lahtaamaan jokaisen näkemänsä apachen. Ensimmäisinä sotilaat ja kansalaiset hyökkäsivät erääseen hylättyyn apache-leiriin, josta ne nappasivat vangikseen pienen intiaanitytön. Myöhemmin tyttö passitettiin erään paikallisen farmarin ranchille, jossa hänet tunnettiin Apache May-nimellä.

Luutnantti Ricen pinna kiristyi nopeasti, sillä peloittavista bronco-apacheista ei näkynyt merkkiäkään. Kun tuli leiriytymisen aika, Rice lähetti intiaanitiedustelijansa tutkimaan lähemaisemia. Tiedustelijoiden joukossa oli muun muassa maineikas lähes 60-vuotias Merejildo Grijalva, joka tunsi rajaseudut paremmin kuin omat taskunsa. Nyt näyttikin tärppäävän sillä Merejildo Grijalvan punainen nenä haistoi välittömästi joidenkin kilometrien päässä sijaitsevan pienen leirin, jossa majaili kolme intiaaninaista ja kaksi miestä. Grijalvan suunnaton lihavuus esti häntä palaamasta omaan leiriinsä, joten hän lähetti kanssaan olleet apache-tiedustelijat viemään viestiä luutnantti Ricelle. Luti pomppasi välittömästi ylös saatuaan näin mehevän tiedon. Hän järjesti yöherätyksen sotilailleen ja lähti näiden kanssa matkaan. Mukaan liittynyt toinen luti nimeltään Nathan King Averill otti myös miehensä ja päätti koukata hieman eri reittiä apachien leirille.

Ricen sotilaat sijoittivat itsensä runsaat 200 metriä intiaanileirin yläpuolelle. Sen jälkeen he jäivät odottamaan auringon nousua. Hieman ennen kello 7.00 toinen leirin miehistä näyttäytyi. Hän oli Adelnietze, joka oli kymmenen vuotta aiemmin jäänyt Sierra Madrelle Geronimon ja Naichen sotureineen antautuessa. Samoihin aikoihin oli luutnantti Averillin ryhmä saapunut intiaanileirin alapuolelle niin että apachet jäivät sotilaiden väliin. Tästä ryhmästä erkani muutama sotilas tarkoituksenaan hiipiä lähemmäs leiriä. Samalla joku ylemmälle harjulle majoittuneista Ricen sotilaista avasi tulen kohti apache-leiriä. Adelnietze sai osuman, mutta ei jäänyt voivottelemaan, vaan pinkaisi pakoon lähimmän kalliomuodostelman taa. Ainakin yksi naisista juoksi hänen peräänsä. Toinen leirissä olleista apacheista oli vanha tuttumme Massai. Myös hän säntäsi pakoon tajutessaan olevansa tulituksen kohteena. Rice käski miestensä lopettaa ampumisen, sillä hän oletti apachien pakenevan suoraan Averillin miesten syliin. Mutta Averillin miehet olivat hajallaan siellä täällä ja apachet tuntuivat kadonneen. Eräs sotilaista löysi kuitenkin verijäljet ja kun niitä lähdettiin seuraamaan löytyi eräästä pensaasta veriset apachien käyttämät damaskihousut (legginsit). Niiden uskottiin luuluneen Adelneitzelle ja koska apache ei hevillä luovu housuistaan, hänen arveltiin kuolleen. Lopulta etsinnät tuottivat tuloksen ja Adelneitzen ruumis löydettiin. Samat etsinnät johtivat toisen ruumiin löytämiseen, mutta tämä uhri oli surmattu jo aiemmin käydyssä kahakassa.
Massai, joka jäi henkiin “taistelusta” jatkoi ryöstöretkiään entiseen malliin.

Sotasaalis Apassi May, joka joitakin vuosia myöhemmin paloi kuoliaaksi apachien sytytettyä tytön kasvatusisän farmin tuleen.

******************************************************************
1. Tuli sitten melkoisen oikea ja tyhjentävä vastaus.Battle of the Guadalupe Canyon on merkitty ja 17.päivänä Toukokuuta,1896 mutta ei se niin tärkeä tuo nimi ole vaan se miten kerroit koko tarinan May tyttöstä unohtamatta.Tämän taistelun on väitetty olevan viimeinen konflikti Yhdysvaltain ja Apachein välillä mutta Sierra Madrella ja Uudessa-Meksikossa oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Bronco Apacheja jotka tappoivat satunnaisesti joitain siviilejä.Meksikossa käytiin vielä 1930-luvulla kovia yhteenottoja Apachein ja Meksikolaisten kesken.Tässäkin tapahtuma sarjassa Apachet olivat edelleen niskan päällä, koska ei Yhdysvaltain Armeija saanut heitä kokonaa lyötyä v.1896.Merejildo Grijalva oli muuten tunnettu mies,sillä tuolla "valokuvia menneisyydestä" osiolla kirjoitin hänestä maininnan.Mies kun oli jo mukana v.1876 delegaatiossa jossa tämä meidän surullisen kuuluisa Taza oli mukana ja joka piti kovaa meteliä ennen junamatkaa miten hänen isänsä Cochise oli lyönyt Amerikkalaiset kerta toisensa jälkeen.Ei tuo lihavuus juttu ole Haukka tuulesta temmattu l. älä pyytele anteeksi Merejildon perikunnalta, sillä hän oli mukana tässä v.1896 viimeisessä Apache kampanjassa 56.vuotta oli mittarissa ja Apache scoutti Curley sanoi että kelpo pullukka Merejildon oli liian lihavassa iskussa, sillä hän viivästytti kampanjan vauhtia juuri tuon ylipainon takia.

Tietysti verevä Apache on pitelemätön maastossa jossa Apache pistää 80 mailia juosten vuorokaudessa.Merejildo Grijalva oli todella kuuluisa scoutti ja oli ollut alkujaan nuorena poikana 10. vuotiaana Apachein vankina ja oppinut heidän kielensä ja tavat.Hän pääsi 10.vankeusvuoden jälkeen pakoon aina Yhdysvaltoihin.Mies tuli lähes 100% Chiricahua Apache, vaikka olikin Otopa Intiaani syntyjään.Hän sai legendaarisen maineen scouttina Yhdysvaltain Armeijassa juuri Cochise Kampanjan aikana, koska hänellä oli ilmiömäinen taito löytää Chiricahuain eri piilopaikkoja.Cochisea hän ei kyllä kiinni saanut sillä se olisi jo liikaa meriittiä Otopa pojalle.

Ei löytynyt Apache Scout Curleystä kuvaa. Tiedä mikä miehen oikea nimi on.

Tässä kuvassa on mies vielä hyvässä hapessa mutta kuva on vuodelta 1882.14.vuotta vielä päälle niin ollaan vuoden 1896 Apache Kampanjassa.


D.Witko

[Haukka]

Hitto, katselin Witkon laittamia kuvia ja taisin muistella Ramonaa Rauman Tl. Lapista, liekö koko paikkaa enää ollenkaan.

No samalla tuli eilen tutkisteltua Massain varhaisempia vaiheita. Itse asiassa tuo heppu oli melkoinen kansankiihottaja ja yllytti syksyllä 1886 vangittuja chiricahuoita kapinaan joko junassa tai ennen sinne nousua. Chiricahuat eivät kuitenkaan halunneet enää sotia, vaan vaikuttivat alistuneilta kohtaloonsa. Tämän jälkeen Massai ja hänen tonkawa-ystävänsä alkoivat suunnitella omaa pakoaan, joka sitten menestyksekkäästi toteutettiin junan hidastaessa vauhtiaan ennen St. Louisia.

Massai oli muuten yksi niistä apacheista jotka pakenivat Geronimon kanssa San Carlosin vankeudesta. Mutta vain hieman myöhemmin Massai palasi takaisin San Carlosiin ja kertoi sotilaille, että oli kyllästynyt olemaan sotajalalla valkoisia vastaan. Häntä ei pidätetty, vaan hän sai tavata vapaasti perhettään.

Todellisuudessa Massai tuli takaisin Geronimon lähetettyä hänet hoitamaan erikoistehtävää, jonka tarkoituksena oli pestata reservaatin nuoria apacheja Gerryn sisseiksi. Miksi sitten juuri Massai sai kunnian olla Geronimon luottomiehenä, siihen löytyy syy tämän soturin fyysisistä ominaisuuksista: Hän oli nopea ja hyvin vahva. Hän liikkui pitkiä etäisyyksiä lyhyessä ajassa ja osasi hyödyntää kaikki ympäristötekijät hyvin tarkkaan. Kirjailija Angie Debo ei ollut viitsinyt ottaa selville Massain ominaisuuksia, kun meni arvioimaan tätä taidoiltaan korkeintaan keskinkertaiseksi apacheksi.

Kuudessa päivässä kovakuntoinen Massai selvitti tiensä Sierra Madren kallioisesta maastosta Santa Carlosin reservaattiin. Mutta hänen erikoistejtävänsä pestata sotureita epäonnistui, sillä hän aloitti kovan kännäämisen sukulaisensa tavattuaan. Ymmärsihän tuon, sillä Sierra Madressa ei Geronimon piilopaikassa paljon kitattu alkoholia, vaan vietettiin hyvinkin kurinalaista elämää. Korkeintaan Gerry itse otti iltaryypyt. No, jätetään tuo ja mennään Massaihin. Tiswin-olut kohosi hänen nuppiinsa kuin häkä, sillä hänen kova kuntonsa ei ollut tae siitä, että hän olisi kestänyt alkoholia. Humalapäissään hän jutteli suureen ääneen Geronimon suunnitelmista saada lisävahvistuksia sissiporukkaansa. Massain lanko höristeli uteliaana korviaan ja livahti sopivan tilanteen tullen sotilaiden puheille. Fort Apachessa Massain jutut herättivät siksi paljon kiinnostusta, että sieltä lähetettiin joukko riuskia sotilaita pidättämään Massain. Kavaltaja sai palkkioksi kenties vain kiitoksen tai ehkä vähän rahaa, kuka tietää.

Selvittyään humalastaan putkaan kuljetettu Massai tajusi ettei hän ollut kyennyt hoitamaan Geronimon antamaa tehtävää. Näin ollen Gerry ei saanut lisävoimia vaan joutui antautumaan.

Liikkeellä on ollut huhuja, että Geronimo oli alkoholisti. En voi ottaa asiaan mitään kantaa, mutta laitan kuvan asian tiimoilta

[Witko]

Hitto, katselin Witkon laittamia kuvia ja taisin muistella Ramonaa Rauman Tl. Lapista, liekö koko paikkaa enää ollenkaan.

No samalla tuli eilen tutkisteltua Massain varhaisempia vaiheita. Itse asiassa tuo heppu oli melkoinen kansankiihottaja ja yllytti syksyllä 1886 vangittuja chiricahuoita kapinaan joko junassa tai ennen sinne nousua. Chiricahuat eivät kuitenkaan halunneet enää sotia, vaan vaikuttivat alistuneilta kohtaloonsa. Tämän jälkeen Massai ja hänen tonkawa-ystävänsä alkoivat suunnitella omaa pakoaan, joka sitten menestyksekkäästi toteutettiin junan hidastaessa vauhtiaan ennen St. Louisia.

Massai oli muuten yksi niistä apacheista jotka pakenivat Geronimon kanssa San Carlosin vankeudesta. Mutta vain hieman myöhemmin Massai palasi takaisin San Carlosiin ja kertoi sotilaille, että oli kyllästynyt olemaan sotajalalla valkoisia vastaan. Häntä ei pidätetty, vaan hän sai tavata vapaasti perhettään.

Todellisuudessa Massai tuli takaisin Geronimon lähetettyä hänet hoitamaan erikoistehtävää, jonka tarkoituksena oli pestata reservaatin nuoria apacheja Gerryn sisseiksi. Miksi sitten juuri Massai sai kunnian olla Geronimon luottomiehenä, siihen löytyy syy tämän soturin fyysisistä ominaisuuksista: Hän oli nopea ja hyvin vahva. Hän liikkui pitkiä etäisyyksiä lyhyessä ajassa ja osasi hyödyntää kaikki ympäristötekijät hyvin tarkkaan. Kirjailija Angie Debo ei ollut viitsinyt ottaa selville Massain ominaisuuksia, kun meni arvioimaan tätä taidoiltaan korkeintaan keskinkertaiseksi apacheksi.

Kuudessa päivässä kovakuntoinen Massai selvitti tiensä Sierra Madren kallioisesta maastosta Santa Carlosin reservaattiin. Mutta hänen erikoistejtävänsä pestata sotureita epäonnistui, sillä hän aloitti kovan kännäämisen sukulaisensa tavattuaan. Ymmärsihän tuon, sillä Sierra Madressa ei Geronimon piilopaikassa paljon kitattu alkoholia, vaan vietettiin hyvinkin kurinalaista elämää. Korkeintaan Gerry itse otti iltaryypyt. No, jätetään tuo ja mennään Massaihin. Tiswin-olut kohosi hänen nuppiinsa kuin häkä, sillä hänen kova kuntonsa ei ollut tae siitä, että hän olisi kestänyt alkoholia. Humalapäissään hän jutteli suureen ääneen Geronimon suunnitelmista saada lisävahvistuksia sissiporukkaansa. Massain lanko höristeli uteliaana korviaan ja livahti sopivan tilanteen tullen sotilaiden puheille. Fort Apachessa Massain jutut herättivät siksi paljon kiinnostusta, että sieltä lähetettiin joukko riuskia sotilaita pidättämään Massain. Kavaltaja sai palkkioksi kenties vain kiitoksen tai ehkä vähän rahaa, kuka tietää.

Selvittyään humalastaan putkaan kuljetettu Massai tajusi ettei hän ollut kyennyt hoitamaan Geronimon antamaa tehtävää. Näin ollen Gerry ei saanut lisävoimia vaan joutui antautumaan.

Liikkeellä on ollut huhuja, että Geronimo oli alkoholisti. En voi ottaa asiaan mitään kantaa, mutta laitan kuvan asian tiimoilta

********************************************************************
Haukka on se Lappi TL edelleen olemassa ja ikivanha vitsi että Porista Lappiin on n. 45 kilometriä ja jos hyvä tuuri käy niin voi kasteisessa aamu-usvassa läpi niittyjen ja notkelmien nähdä useita alastomina kirmailevia nuorempia Ramonan jälkeläisiä.Witkolla on tieto tästä.
Mielenkiintoista tarinaa heitit Massaista ja otin kahdestakin kirjasta lisää hänestä tarinaa ja paljon löytyy kylllä Apache-kirjallisuudesta Massaista tietoa.

Olen lukenut jostain kirjasta ja netistä että Geronimo oli kovan luokan juomari ja alkoholisti.Tietysti ei hän umpihumalassa voinut olla koko ajan, sillä ei nyt sentään tuota sissisotaa pelkässä kännissä käydä.Exe Haukka tuo kuuluisa kuva jonka laitoit,niin väitetään että Geronimo oli melko kovissa promilleissa tässä Crookin neuvottelussa ja Crook oli todella vihainen Gerrylle mutta ei uskaltanut ruveta saarnaamaan sen enempää ettei hutera rauha rikkoontuisi.Apaheista sanottiin että he olivat hyviltä puoliltaan rehellisiä,kestäviä,uskolliisia,lapsirakkaita ja huumorintajuisia mutta kaksi vikaa heissä oli:He halusivat olla usein humalassa ja toinen vika oli että he halusivat tapella keskenään ja nämät olivat usein käsi kädessä.
.Jazon Betzinez kertoi tämän ja hän oli aika rehellinen Apache tulkki ja Geronimon lähisukulainen.

Tiswin oli läsnä Apache kulttuurissa vuosisatojen ajan milloin seremoniallisessa tapauksessa milloin pelkässä juopottelussa.Tiswin valmistettiin oluesta ja maissista.Naiset tekivät aina tämän tiswin ja se oli tarkkaa työtä sillä reseptit pidettiin salassa, koska saatiin kilpailla keskenään kenen tiswin oli paras l. paljon %.Mimbrenos päälllikkö Mangaksen vaimot Hueran ja Francesca olivat kaksi huippu valmistajaa.Maku saattoi mennä happamesta makean ja laimeammasta väkevään.Meksikolaiset jotka olivat jo paljon ennen Amerikkalaisia joutuneet kärsimään Apachein hyökkäyksistä, niin tiesivät tämän heikkouden ja siksi kun Apachet saapuivat kaupantekoon niin mescalia ei puuttunut.Apachet tiesivät tämän, mutta aina viina veti vain puoleensa ja humalaisia Apacheja oli helpompi tappaa, sillä selville Apacheille oli Meksikolaiset liian heppoista vastusta.Tietysti näitä verilöylyjä seurasivat julmat kostoiskut mutta näin se vain oli.

Chricahuat kunnioittivat Kenraali Crookia kyllä koska tämä puhui rehellisesti ja Crookilla oli vain kaksi vaatimusta että vaimoja ei saanut surmata tai leikata nenää aviorikoksesta ja toinen oli tiswin juominen.Tässä yksi esimerkki Toukokuun 15.päivänä,1885 Crookin leirissä oli aamulla neljä täysin tolkuttomassa kunnossa olevaa Apachea,Geronimo,Nana,Naiche ja Chihuahua.Vanha Nana kertoi suuttuen tulkille että sanoo Nantan Enchaulle(Crookin apache-nimi) että hän ei voi keroa minulle miten minä käsittelen naisiani sillä hän on vasta poika ja olen tappanut paljon miehiä ennen jo hänen syntymäänsä.Ei Crook ihan poikanen ollut enään, mutta Nanaa ei voinut hänkään ylittää.Kerran Naiche ja Geronimo olivat juopotelleet niin rajusti että Naiche haavoitti yhtä vaimoaan vahingonlaukauksella. Toisen kerran kun Crook neuvotteli Geronimon ja Naichen kanssa,niin Naiche oli yöllisen juoppotelun jälkeen niin kovissa promilleissa ettei pystynyt seisomaan alkuunkaan.

Tämä oli lyhyt tiivistelmä ja mielenkiintoinen aihe jatkaa koska näitä humalassa päin tehtyjä murhia oli todella paljon ja aivan 1800-luvun alusta alkaen.Putosihan iso korsto Juh hevosen selästä yöllä jokeen ja hukkui kun oli täydessä humalassa.Juhin Raidi loppui lyhyeen.

Tässä kovemman luokan Apache taistelijoita


D.Witko