pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.05.2017 13:16

"Haukka"Piti tässä työn lomassa selata Ranskan palloiluhistoriaa, mutta törmäsinkin tähän:

Koko maailman ensimmäinen kuumailmapallo nousi ilmaan jo 5.6.1783. Sen olivat rakentaneet ranskalaiset Montgolfierin veljekset. Jo seuraavana vuonna myös Suomen Oulussa vietettiin suurta ilmailun juhlaa, sillä Ruotsin kunkku Kustaa III oli palannut kotiin hämäriltä kulttuurimatkoiltaan Euroopan vanhimpiin bordelleihin. Tämän hienon matkan kunniaksi porvaristo vietti suurta juhlaa ja ikäänkuin pisteeksi iin päälle apteekkari, luonnontutkija ja keksijänero Johan Julin oli rakentanut pihavajassaan Pohjoismaiden ensimmäisen kuumailmapallon, jota oli tarkoitus lennättää kuninkaallisissa juhlissa. Tietenkin palloon oli kirjailtu kuninkaan monogrammi.

Yleisö hurrasi pohjalaisen jäyhään tapaan, kun Julin ja hänen kuumailmapallonsa kärrättiin torille. Julin oli ottanut ennen näytöksen alkua sen verran tuhdin annoksen miestä väkevämpää, että oli kohtuullisen kovassa etukenossa saapuessaan juhlapaikalle. Tämä ei kuitenkaan haitannut juhlayleisöä, joka itsekin oli enemmän tai vähemmän liikuttuneessa mielentilassa. Julin röyhtäili hillitysti sisäänpäin ja yritti näyttää suurmieheltä. Maaherra avasi tilaisuuden ja “Julinin kuulan” matka kohti yläilmoja saattoi alkaa. Tosin Julin itse ei ollut lennolla mukana, sillä varmuuden vuoksi pallo oli miehittämätön. Miehitettyjä lentoja toki tehtiin myöhemmin, mutta niiden aika ei ollut vielä. Paitsi Ranskassa, jossa sikäläiset pelle pelottomat olivat tehneet ensimmäisen miehitetyn lennon jo marraskuussa 1783.

Apteekkari Julin muuten oli myös loistava taikuri ja huhut hänen taikatempuistaan kiirivät Lappiin asti. Siellä muuan kuusamolainen shamaani suhtautui perin juurin epäluuloisesti Julinin taikoihin ja yhtenä päivänä tämä Lapin noitamies ilmestyi Ouluun. Nytpä myö laitethaan kunnon kilpailu mies miestä vastaan, ja katsothaan kumpi se on oikea taikamies, shamaani uhosi. Utelias ja itsevarma Julin suostui kisaan siltä seisomalta.

Kisassa Kuusamon miehelle kävi ikävästi, sillä ovela Julin turvautui sähköhoitoon. Hän järjesti shamaanille niin mojovia sähköiskuja, että tämä pinkoi pakoon Oulun pääraittia pitkin, eikä koskaan näyttäytynyt uudelleen Oulun seuduilla.
***********************************************
Naima-Aslakin ja kumppanin Kalttapään? tunnistaa aina. Tuo Julinin juttu oli mielenkiintoinen.Ranskassa käytettiin todellakin näitä Kuumailmapalloja ja 26.Kesäkuuta,1894 Fleuruksen Taistelussa ranskalaiset käyttivät yhtä niistä Itävaltaa ja Hollantia vastaan.Itävaltalaiset valittivat että nämät kuumailmapallot olivat vastoin sodan sääntöjä mutta ranskalaiset antoivat piutpaut näille aatoksille ja he voittivat ko. taistelun.Paljonko siitä oli kuumailmapallon ansiota tiedoillaan armeijan liikkeistä on vaikea sanoa ja myös Napoleon innostui myös kokeilemaan näitä veikeitä kuumailmapalloja Egyptin Kampanjan aikaan v.1797 suositteli Charles Coutelle(pallojen keksijä ja aeronautti)kuumailmapalloja Napoleonille ja tämä otti niitä mukaansa mutta britit piru vie ampuivat ja tuhosivat niitä Aboukirin Taistelussa 1798.Palattuaan v.1799 Ranskaan,niin Napoleon oli vi......nut koko palloihin, että käski hävittään loputkin. Silti Ranskalaiset voittivat monta taistelua 1790-luvulla juuri näiden pallojen ansiosta koska niistä saatu tieto ja vakoilu vihollisen rintamalinjoista ym. vastaavista oli tuottavaa tietoa Ranskalaisille.

Kuumailapallo L'Entrepremant Fleuruksen Taistelussa 26.Kesäkuuta,1794.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 11.05.2017 16:08

Ja kun ilmailun varhaishistoriassa kerran liikutaan niin ei sovi unohtaa ranskalaista Madame Elisabeth Thibleä, joka maailman ensimmäisenä naisena nousi ilmaan vapaasti kelluvalla kuumailmapallolla jo 4. kesäkuuta 1784, siis jo samoihin aikoihin kuin oululainen apteekkari Johan Julin lennätteli omaa miehittämätöntä palloaan. Ja jo ennen Elisabethiä oli kaksi ranskatarta (Podenasin kreivitär ja Miss de Lagarde) saanut kunnon kyytiä kuumailmapallossa, mutta heidän pallonsa oli ollut sidottuna.

Sanottakoon tuohon, että Elizabeth ei noussut taivaisiin aivan omassa seurassaan, vaan hänen kaverinaan oli pallon pilottina toimiva Monsieur Fleurant. Elizabeth oli oopperalaulajatar ja hän oli pukeutunut Jumalatar Minervaksi. Töllistelijöiden joukossa oli kovan tason kermaa kuten lumoava kaunotar Maria Antoinette ja erään Ruotsi-nimisen suurvaltion kuningas nimeltään Kaarle III. Ranskalaiset halusivat mielistellä ja ristivät kuumailmapallon La Gustaveksi Ruotsin kunkun mukaan. Elämä oli upeaa ja kenelläkään ei vielä ollut hajuakaan joitakin vuosia myöhemmin puhkeavasta Ranskan Suuresta Vallankumouksesta.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.05.2017 18:32

Tässä on nyt Haukka menossa mielenkiintoinen aihe sillä kaikki erikoisuudet kiehtovat meitä kumpaakin. Kirjoitan tähän toisen tapauksen joka ei päättynyt niin kuin exe. Madame Elizabeth Thiblen lento. Nyt oli kyseessä myöhäisempi tapaus ja yksi silminnäkijä oli englantilainen turisti John Poole joka oli saanut jo kokea Montmartella sen mistä ranskalaiset naiset olivat niin kuuluisia.Voipunut John Poole oli hotellissaan(tällä kertaa ilman daamia)illalla 6.päivänä,Heinäkuuta,1819 ja todisti jotain upeaa ja samalla järkyttävää.Naisen nimeltään Sophie Blanchardin oli noussut taivaisiin kuumailmapallolla ja hänen oli määrä päästää ilotulitusraketteja lentoon korista mutta sitten tapahtui jotain kauheaa josta elpynyt Poole kertoi näin:

Muutaman minuutin ajan ilmapallo peittyi pilveen ja tuli hetkeä myöhemmin takaisin näkyviin ja sitten nähtiin hetkellinen liekki ja muutamassa sekunnissa nähtiin miten poloinen olento, joka sotkeentui pallon verkkoihin ja kaatui hirvitävällä kaatumalla Rue de Provencen talon kaltevalle katolle ja sieltä aina kadulle.Madame Blanchardin murskaantunut ja palanut ruumis otettiin lakanoihin ja vietiin pois kadulta johon oli kertynyt melkoinen joukko ihmisiä ja aina lapsista alkaen näkemästä tätä kauheaa näkyä.No kyllä Ranskan lapset olivat nähneet Ranskan Vallankumouksessa päättömiä ruumita tämän tästä ja verisiä sellaisia.

Tämän dramaattinen kuolema Sophie Blanchardista,"uraauurtava ballonisti",ilmoitti balloon-manian lopun alkua,joka pyyhkäisi koko Manner-Eurooppaan ja Englantiin lähes 40.vuotta ja osallistui useita naisia joilla oli keskeisiä rooleja näissä lennoissa. Tuo kertomus oli John Poolen kertomus ja teksti oli kodikkaan vanhanaikaista kieltä,olento raukka,poloinen ym.


Balloonist Sophie Blanchardista taiteilijan näkemys.
Kuva

D.Witko

P.s. Ei ollut Octave Aubryn kirjasta.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.05.2017 19:10

"Haukka"Kysymyksiä:


2. Tätä kenraalia pidetään Yhdysvaltain sotahistorian nerokkaimpana strategina. Hän palveli hyvin Konfederaation armeijaa kunnes toukokuun alussa 1863 hänelle tapahtui jotakin tavallaan hyvin epätavallista. Kuka kenraali oli, mitä hänelle tapahtui ja miksi tämä tapahtui?
**************************************************************

2. Nyt on todella historian havinaa ilmassa sillä Haukka kysyi kenraalista joka oli yhtä legendaarisessa maineessa kuin Konfederaation Komentaja Kenraali Robert E. Lee.Tämä Leen sanoma",Old Blue Light,Old Jack,Tom Fooll" oli lempinimensä mukaan kuin kivimuuri mutta ei paikoillaan oleva sellainen vaan koko Konfederaation parhain taktikko ja sotilaalliset historioitsijat ovat kautta aikojen sanoneet häntä yksi parhaimmista taktikoista ja komentajista koko Yhdysvaltain historiassa.Hänen epätavallinen kuolemansa vasta 39.vuotiaana v.1863 10.Toukokuuta oli valtava takaisku Etelälle niin moraalin kannalta kuin sotilaallisesti,sotilaiden ja yleisön silmissä kun parhain Kenraali poistui riveistä maan päältä.Hän vietti hyvin vaikean lapsuuden köyhyydessä,kuolemantapauksissa ja hänen isovanhempansa olivat syntyneet ja asuneet Irlannissa ja olivat siellä rikollisia,isoäitikin Elizabeth yli 180 cm pitkä nainen ja roteva mutta samalla hyvin kaunis vaaleaverikkö ja hyvät naiselliset muodot omaava sanoivat hänestä aikalaiset.

Tämä tuleva Konfederaation ikoni syntyi Clarksburgissa,Virginiassa 21.päivänä Tammikuuta,1824.D.Witko jatkaa huomenna mielellään tämän miehen edesottamuksista sillä on todellakin mielenkintoinen henkilöhahmo ja karismaattinen komentaja............................................

Tässä miehen nimikko Revolveri Navy Colt 1851-36 Cal. Right Blue Crush.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » To 11.05.2017 19:55

Keskeytän arvon herrojen pähkinät tiedotuksen muodossa: Adlibriksessa sunnuntaiseen asti tarjouksessa 10€ lahjakortti kaupanpäälle kun ostaa 30€ lahjakortin. Toisin sanoen, -25% alennus...

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 12.05.2017 12:35

Tiedotus otettu vastaan, joten kiitos vaan. Adlibris ei tällaisesta ole ilmoitellut ainakaan sähköpostilla, mutta varmaan heidän etusivultaan löytyy. Tuli pari päivää sitten tilattua yksittäinen kirja Dunmore's War. Silloin en huomannut tällaista tarjousta, mutta varmaan on ollut.


Witkon vastaus on oikea, mutta koska jatkoa on tulossa, en keskeytä
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 14.05.2017 19:34

Kenraali Stonewall Jacksonin elämä alkoi todella kurjissa olosuhteissa.Isä joutui kamppailemaan elannosta ja kuoli jo Jacksonin ollessa nuori ja äiti seurasi pian myös hautaan.Jackson vietti elämänsä sukulaisten asutuksissa ja elämä oli melkoisen kiertolaisen elämää,Perheet vaihtuivat ja köyhällä Jacksonilla ei ollut paljon vaihtoehtoja mutta kuin ihmeen kaupalla v.1842 hän pääsi West Pointiin ja Yhdysvaltain Kadettikouluun.Hitaan alkunsa jälkeen valmistui vähän myöhässä 17.sijalle omassa luokassaan,toinen Luutnantti tykistössä.Hän osallistui Meksikon-sotaan ja kuinkas muuten, eräs toinen mies joka tunnettiin Kenraali Robert Leen nimellä,niin tutustui tähän nuoreen Jacksoniin ja tämä teki lähtemättömän vaikutuksen Leehin ominaisuuksiltaan joista hän tuli hyvin kuuluisaksi,kekseliäisyys,kykyy pitää päänsä ja rohkeus vihollisen edessä tulessa ja erittäin taitava taktikko jo silloin.Hän jäi palvelukseen ensin Yliluutnanttina ja sitten brevert Majuriksi Meksiko Cityyn miehitysjoukoissa.

Keväällä 1851 Thomas päätti ryhtyä opettajaksi tykistön koulutuksessa ja vielä professoriksi mutta Thomas pojasta ei tullut okein suosittua opettajaa.Irvileukaisert opiskelijat antoivat kivan lempparinimen"Tom Fool"Jacksonille ja pitivät tätä kovana kurinpitäjänä,uskonnollisesti liian vanhurskas ja vielä elämäntavatkin olivat aika oudot siis eksentriset.Hän harvoin söi paljon,paitsi kekseistä ja maidosta hän piti todella paljon,nukkui tosi pienillä yöunilla ,paitsi otti kyllä joskus pikku snapsit n. vartin luokkaa ja taas oli mies menopäällä.Mineraalikylpyjä hän rakasti myös.Orjuuteen tällä mineraalikylpyjen hemmona oli vähän ristiriitainen näkökanta, sillä Jacksonilla oli kuusi orjaa mutta hän kumminkin tuomitsi ihmisen orjuuttamisen jo kristillisistä syistä mutta hän ajatteli että koska Jumala näin oli antanut orjuuden Etelälle niin tämä ei voinut olla täysin väärin ja katseli orjuutta kuin lasipallon takaa.

V.1853 hän sai maistaa ensin rakkautta ja meni naumisiin Ellinora"Ellie" Junkin kanssa jonka isä oli hyvin kuuluisa George Junkin.Elliot synnytti ensimmäisen lapsen kuolleena 22.lokakuuta,1854 ja kuoli itse myös synnytksen aiheuttamaan verenvuotoon.V.1857 otti Thomas toisen vaimon ja sukupuolihurjastelu sai taas jatkua.Tämä neito totteli nimeä Mary Anna Morrison.V.1859 oli John Brownin Raidin jälkimaininkeja, mutta niissä ei tullut mitään verisiä yhteenottoja. Nyt täytyy jatkaa huomenna loppuosa Stonewall Jacksonin Sisällissodan ajoista jolloin hän nousi gloriaan ansaitusti......

Jatkuu tämä mutta veikkaan että Leijonien tie ei valitettavasti jatku tämän illan jälkeen

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 17.05.2017 11:55

Vihdoin pääsee jatkamaan ja nyt on pakko vähän tiivistää Thomas"Stonewall"Jacksonin elämää ja varsinkin eri tapahtumia. Uusissa naimisissa siis oltiin ja "Verinen Kansas" jäi myös taakse.Jacksonin viimeiset vuodet Lexintonissa(ainoa koti joka oli Jacksonilla ollut eläessään) ennen Sisällissotaa hän vietti rehellisenä ja yhteisön kunnioittamana uskovaisena miehenä.Hän ei juonut,tupakoinut eikä edes pelannut, niin mitä voi sanoa miehestä enempää. Kun v.186i Virginia liittyi Unioniin niin Jackson oli valmis Konfederaation everstiksi ja lähti Sisällissotaan ja ei koskaan enään palannut elossa Lexintoniin.
Jackson ihme kyllä toivoi että hänen kotivaltionsa Virginia olisi pysynyt uskollisena Unionille mutta kun päätös tuli niin hän liittyi Konfederaatioon.

Jackson sai tämän kuuluisan lempinimensä kun Ensimmäistä Taistelua Bull Runissa(Manassas) käytiin Heinäkuussa 1861, kun Unionin joukot ryntäsivät rintamalinjassa Konfederaation linjoihin, niin Jackson huomasi heti tilanteen ja lähti sulkemaan aukkoa linjoissaan ja niin Ensimmäinen Taistelu Bull Runista päättyi Jacksonin ja Konfederaation voittoon, niin sotilaat huusivat: Katsokaa miehet,Jackson on seisomassa kuin"Kivimuuri".Jacksonista tuli Kenraalimajuri lokakuussa-1861.Keväällä-1862 Jackson ohjasi Shenandoah Valleyn Kampanjaa.Hänellä oli 15.000-18.000 sotilasta niin Jackson pystyi lyömään ylivoimaisen Unionin armeijan jossa oli 60 000 sotilasta toistuvasti loistaviilla taktisilla siirroilla.Jacksonin joukot liikehtivät niin nopeasti, että saivat nimen"Jalka-Ratsuväki".Kun Union joutui jakamaan armeijansa kolmeen eri osaan, niin silloin Jackson näytti mikä oli miehiään oikein olan takaa.Hän käytti hyvin liikkuvaa sotaa ja jakoi joukkojaan niin kuin guerrilla-sissit. Kesäkuun lähestyessä loppuun niin Jacksonin Kampanja oli päättynyt useisiin eri taisteluiden voittoihin ja jopa Unionin kenraalit ihailivat miehen taitavuutta.Etelässä hän nousi Leen rinnalle vähintään ja oli koko Etelän sankari.

Jackson liittyi Kesäkuussa-1862 Leen armeijakuntaan ja Lee oli päättänyt että Jackson oli varmistanut Virginian voittonsa.Jacksonin rohkeus ja taktiset kyvyt nousivat taas esiin kun käytiin seuraavia verisiä koitoksia, kuten Bull RuninToinen Taistelu,Antietamiin Taistelu ,Fredericksburghin Taistelu ja Chancellorsvillen Taistelu(kohtalokas Jacksonille).Lokakuussa-1862 hän oli Kenraaliluutnatti ja noussut legendaariseen osaan kansan ja sotilaiden keskuudessa.Mutta hän oli upseereilleen hankalan miehen maineessa, sillä hän piti kovaa kuria sekä ei paljon kertonut heille suunnitelmiaan.Sotilaitaan hän kohteli taas tasavertaisesti ja oli reilun komentajan maineessa.Leen ja Jacksonin kuuluisin voitto oli juuri tuo Chancelorsvillen Taistelu-toukokuussa,1863.Hän ja Lee ottivat voiton 60 000 sotilaallaan Unionin 120 000 sotilaasta Virginiassa omilla kotikunnillaan.Hän löi Unionin Kenraali Joseph Hookerin(kiva sukunimi äijällä).Jackson veti nopeasti kuin kanin hatusta 28 000 miestä hyökkäämään Huora Jooseppin kimppuun ja aiheutti massiviset tappiot Horolle.

Mutta ei voittoa ilman suuria menetyksiä.Kun pimeys tuli illalla 2.päivänä ,toukokuuta,1863 ja Jackson oli palaamassa etulinjasta takaisin joukkojensa luo metsänreunaan, niin nämät panikoivat pimeässä ja North-Carolinan 11.Jalkaväkirykmentin miehet luulivat heitä Unioinin ratsujoukoiksi ja huusivat: Seis,kuka siellä? .Mutta odottamatta vastausta muuan majuri joka totteli nimeä John D. Barry räyhäsi että tuo on joku Jenkkien pirullinen temppu(ei tarvitse varmasti sanoa että Barry ei saanut Mr. Virginia titteliä-1863 eikä myöskään Hall of Famea ja Arlingtonin sotilashautausmaa ei suostunut ottamaan miestä multiin kun kuolema tuli vain 27.vuotiaana, mutta miehen sotilasuraa ei tämä ampumatempaus vienyt, koska nousi myöhemmin samana vuonna everstiksi ja kävi mm. pikkukoitoksen Gettysburgin Taistelun ja haudattiin v.1867 pahvisessa kenkälaatikossa.)Sanottiin että Barry kuoli rikkoutuneesta sydämestä kun hän tajusi että oli ampunut Stonewallin.

Tässä sakilainen ja anti-sankari Eversti John D. Barry
Kuva

Kaikkiaan Jacksoniin osui kolme luotia yksi oikeaan käsivarteen ja 2.vasempaan käsivarteen mutta se kohtalokkain vasemman käden luoti meni kainaloon.Luoti oli raastanut juuri vasemman olan alta ja oli pimeää ja päätettiin että ainoa tapa pelastaa Jackson oli amputoida paareilla heti vasen käsi pois.Pimeässä Jackson sai melko kovakouraista käsittelyä ja tämän veikataan aiheuttaneen kohtalokkaan keuhkokuumeen. Kenraali Jeb Stuart otti komennon väliaikaisesti ja aamulla Jackson siirrettiin kenttäsairaalaan läheiselle tilalle.Lee kirjoitti Jacksonille että voisiko tämä ohjata sängystä taistelun etenemistä, koska näytti että Jackson paranee.Keuhkokuumekomplikaatio vei tämän suuren sotilaan hautaan vain kahdeksan päivää myöhemmin 10.Toukokuuta,1863.Hän pysyi loppuun asti uskovaisena ja lujana ja huusi joitain taistelukäskyjä ja sitten totesi että Sunnuntai on paras päivä kuolla.Viimeinen lause oli: Ylitän joen yli ja lepään puiden varjossa. Kun Lee sai kuulla ystävänsä kuolemasta niin hän sanoi että Jackson menetti vasemman kätensä mutta minä menetin oikean käteni.

Kenraali Thomas"Stonewall"Jackson.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 17.05.2017 15:12

No niin, siinä tuli paljon tietoa Stonewell-Jcksonista, joten tähän tuskin on juurikaan lisättävää

. . .Iltakahdeksaan tultaessa pimeys päätti toukokuun toisen päivän hyökkäyksen ja Jackson miehineen palasi sotakentältä leiriytyäkseen yöksi. Alue oli tiheän aluskasvillisuuden verhoama ja illan tullen puiden paksu lehvistö ja kallioiden varjot peittivät alleen suurimman osan maastossa liikkuvista sotilaista. Tosin ilma oli kuulas ja kuu valaisi omalta osaltaan maisemia. Vahinko vain, että Jacksonin porukat ratsastivat kahden etelä-carolinalaisrykmentin selustassa, jossa oli tehty havaintoja myös Unionin sotilaista. Juuri kuun takia Jackson miehineen erottui silhuettina carolinalaisille sotilaille. Tapahtumaa on tutkittu perusteellisesti 1900-luvun aikana ja viisaat tutkijat ovat päätyneet lopputulokseen, jonka mukaan kuutamo aiheutti tähän episodin. Nähdessään ratsastajien silhuetit joku carolinalaisista veteraaneista huusi römeästi: "Hei sinä siellä, seisahdu heti" Toinen ääni vastasi heti perään, että kyllä jenkkien metkut tiedetään. (Olihan näillä veteraaneilla kokemusta jenkkien metkuista yllin kyllin)

Sitten paukkui, silla vastausta odottamatta carolinalaiset avasivat tulen Jacksonia ja hänen miehiään kohden. Ensin avasi tulen carolinalaisten 33. rykmentti ja siihen yhtyi hieman kauempana asemissa ollut 18. rykmentti. Kolme luotia ruumiissaan Jackson putosi maahan, mutta oli tuolloin vielä hengissä. Monet hänen miehistään menettivat ratsunsa etelävaltion sotilaiden pippuroidessa musketeillaan. Kun räiske taukosi tulituksen kohteeksi joutuneista joukoista kantautui luja huuto ” Lopettakaa ampuminen, hemmetin älykääpiöt. Täällä on omia joukkoja!” Huutaja oli luutnantti Joseph G. Morrison, jolta oli ammuttu ratsu alta heti ensimmäisessä yhteislaukauksessa.

Carolinalaiset vilkuilivat pimeässä toisiaan ja joku huusi ” Älä valehtele, unionin miehiä sinä olet!” Ja uusi yhteislaukaus kajahti ilmoille. Vasta hieman myöhemmin karvas totuus paljastui carolinalaisille veteraaneille: Hitto vieköön pojat, nyt taisi tulla tehdyksi oikein emämunaus! Ammuttiin omia.

Siinä se. Kuten Witko kertoi, Stonewall Jackson menehtyi hieman myöhemmin.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 17.05.2017 18:56

Jatkan vielä tuota äskeistä. Jackson joukkoineen käytti vanhaa hakkuutietä vetäytyessään illalla tiheään metsään. Hän ei itse tuntenut maastoa, mutta hänen oppaansa Virginian ratsuväen David J. Kyle oli sikäläisiä heppuja. Kyle oli viettänyt lapsuutensa mökissä, joka sijaitsi hakkuutien loppupäässä. Näin ollen Kylen seurassa oli turvallista edetä metsän siimekseen. Samaan aikaan samaan suuntaan etenevä Konfederaatin kenraali A.P. Hill ei ollut tietoinen vanhasta hakkuutiestä, vaan käytti 9 miehensä kanssa metsän reunaa myötäilevää hyväkuntoisempaa lankkutietä, joka eteni lähes samansuuntaisena kuin Jacksonin käyttämä metsän kätkemä tie. Pahaksi onneksi Unionin pennsylvanialainen jalkaväkijoukko oli kompuroinut iltahämärissä Konfederaation carolinalaisten linjoille sillä seurauksella, että carolinalaiset sieppasivat osan Unionin sotilaista. Tämä taas aiheutti sen, että carolinalaisilla olivat hermot pinnassa. He odottivat joka hetki, että Unionin joukkoja ilmestyisi lisää.

Ja silloin ilmestyi kuunvalaisemaa iltataivasta vasten tumma hahmo, joka lähestyi. (Myöhemmin selvisi, että hahmo oli Stonewall Jackson, joka oli pukeutunut mustaan kumiseen sadetakkiin, joka erottui hyvin kuunvalossa) Hermostuneille Carolinan veteraaneille tämä riitti ja muskettien yhteislaukaus rikkoi hiljaisuuden. Sanottakoon, että myös lankkutiellä edenneet kenraali Hillin joukot joutuivat tulitukseen ja heidän hevosensa säntäsivät paniikissa Unionin linjoille. Hill itse selvisi ammuskelusta makaamalla maastossa litteänä kuin kampela, mutta hakkuutieltä tulleelle Jacksonille kävi köpelommin. Carolinalaisten ammunta oli eräänlainen ketjureaktio. Kun ensimmäinen mies laukaisi aseensa hän tuli töytäisseeksi vierustoveriaan, joka myös ampui. Näin tämä laukaisureaktio liikkui aallon tavoin etelästä pohjoiseen läpi koko Konfederaatin linjan.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 17.05.2017 19:17

[quote]Haukka kysyi seuraavaa

4. Etelävaltioiden vankilat kuten alabamalainen Morganin linna ja georgialainen Andersonville sylkäisivät sisältään suuret joukot sotavankeja vuoden 1865 aikupuolella. Sadoille vangeille vapautuminen osoittautui kohtalokkaaksi, sillä varhain eräänä huhtikuisena aamuna 1865 he totesivat olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Mitä heille tapahtui?
[/quote]

*************************************************************

4. Nyt on Daavidin pojan pakko myöntää että Haukka oli tehnyt todella hyvät ja monipuoliset pähkinät kattaen kaasupallo-historiasta aina suureen onnettomuuten väliltä.

Eletään Huhtikuun 27.päivää,1865 ja Abraham Lincoln on edeltävänä päivänä salamurhattu ja verinen sisällissota on viralisesti päättynyt Konfederaation Kenraali Leen antautumiseen Appomattoxissa 9.päivänä Huhtikuuta,1865.Etelän pahamaineiset vankileirit Andersonville,Cahaba lähellä Selmaa,Lounais-Carolinassa vapauttivat suuret joukot Unionin vankeja joista monet olivat kyllä pystyyn kuolleita ja tutisevia aliravittuja hermoraunioisia ihmispoloja.Komennossa Kapteeni(irstas kapteeni oli Hawkien laajaa bandiitti perikuntaa) J.Cass Mason St.Lousista ja alla oli kelpo höyrylaiva Sultana.Mason oli kuullut jo matkallaan että Lincoln on murhattu ja tämä sekoitti aikalailla pakkaa mutta Mason ei pienistä lannistunut ja päästyään Vicksburgiin,Mississippiin asti niin tällä ilkeällä ja rietaalla kapteenilla oli vain yksi asia mielessä kun hän tapasi Everstiluutnantti Reuben Hatchin raha.Selvisi myöhemmin minulle että tämä Reuben Hatch olisi ollut oikea päävastuullinen tässä onnettomuudessa eikä sittenkään Kapteeni Mason.

Yhdysvaltain hallitus olivat luvanneet maksaa jokaisesta sotamiehestä $ 5/hlö ja upseereista $10/hlö kuljetusmaksua Sultanalla takaisin Pohjoiseen.Tässä kohtaa D.Witkoa alkaa korpeamaan kapteeni ja mätisäkki Mason ja vielä enemmän Hatch(kun tiedän vielä mihin perikuntaan mies kuului) tämän kylmän laskelmoima matematiikka että niin paljon sotilaita että esimerkiksi Tenneseen ja Michiganin rykmenttien miehet ahdettiin niin piukkaan alakannelle ja pohjaan että he eivät pystyneet kuin seisomaan,liikuttamatta itseään ollenkaan.Monet heidän upseereistaan tieisivät tämän mutta eivät välittäneet omista miehistään, jotka olivat selviytyneet ensin veriistä taisteluista ja päälle hirveistä vankileireistä. 25.päivänä Huhtikuuta Sultana oli lähtenyt New Orleansista 100 matkustajan kera.R.G.Taylor(joka oli taas rehellinen ja uljas D.Witkon perikuntaan kuuluva) boilermarkkeri kertoi luonnottomalle kapteeni Masonille että kaksi höyrykattilaa oli vaihdettava tai paremmin uusia kokonaan,niin tähän tuli iljettävältä kapteeni Masonilta rento letkaus,,ei mitään vaihdeta,menee aikaa ja huom! rahaa, koska nyt tulisi Sultanalle sellainen lasti että oksat pois.Sen verran Mason antoi periksi että käski boilerimarkkerin laastaroida ja tehtävä pikku viritys levyn kappaleilla ja vasta sitten myöhemmin kun laiva saapuisi St.Lousiin niin sitten voidaan harkita kattiloiden uusimista?.

Ilkeä kapteeni ja isäpuoli Mason vakuutteli kaikille sotilasviranomaisille Vicksburgissa, että hänen Sultanaan mahtuu kaikki sotilaat/matkustajat vaikka paikalla oli myös kaksi muuta höyrylaivaa.Niin sitten Sultana lähti lopulliselle matkalle mukanaan 2100 sotilasta ja 100 siviili matkustajaa.Kuusinkertainen määrä sen kokonais kantokapasiteetetistaan.Matkan teko oli vaikeaa hirveän painolastin ansiosta ja ei sitä ainakaan helpottanut Mississipin kovat tulvat ja vastavirta sekä pyörteet.Illalla 26.päivänä,Huhtikuuta,1865 höyryalus pysähtyi Memphis-joen yläpuolella ennen kuin lähti hakemaan joen poikki hiiltä Arkansasista.Kun se höyrysi Memphis-jokea ylöspäin kuuli kuin ukkosenjyrähdys olisi iskenyt suoraan höyrylaivaan ja alus repetyi kahtia.Kattiloiden metallit ja tulikuumat höyryt tappoivat satoja sotilaita ja saman sai kokea useat sadat muut jotka paiskautuivat suoraan hyisen joen koviin virtauksiin.Sultanassa oli vain yksi pelastusvene ja muutama muu elämän säilyttävä korkkikiliivi. 600 ihmistä pelastui tästä suurimmasta Yhdysvaltain historian vesionnettomuudesta, sillä yli 1 800 ainakin hukkui ja räjähteli palasiksi joten Titanicin onnetomuus oli pienempi 1500 hukkunutta.

Onnettomuustutkijalautakunta määritteli että syynä ei ollut riittävästi vettä kattiloiden ylivuotoon ja asia jäi sikseen.Mitään syytteitä ei tästä tuhoisimmasta vesionnettomuudesta annettu, vaikka kapteeni Mason olisi vähintään täytynyt ristiinnaulita, mutta olin väärässä kun luin toisesta kirjasta että Mason oli vastustanut tätä ylikuormitusta ja eräät upseerit pakottivat hänet ottamaan tämän jätti lastin.Konfederaation sotilaitakin osallistui näihin pelastustöihin joten asevelihenkeä oli kuitenkin.Historian ironiaa, kun olet selviytynt lähes viisi vuotta kestäneestä tappamisesta niin kuolet kun olet pääsemässä kotiin.Kentuckyn ja Tenneseen sotilaat kuolivat ensimmäisenä koska heidät oli sijoitettu niin tiukasti höyrykattiloiden viereen.Täytyy muistaa että joki oli myös hyvin tulvainen ja vesi oli huhtikuussa jäätävän kylmää.Tästä on vähemmän puhuttu mutta totuus oli että Konferaation sotilaita oli pelastamassa Unionin miehiä hyisestä joesta ,jotka he olisivat muutamaa viikkoa aiemmin tappaneet.

Harpers Weekly julkaisi 20.Toukokuuta,1865 tälläisen kaiverruksen Sultanan kohtalon hetkistä.
Kuva

Tässä on enteellinen valokuva otettu Sultanasta vain kaksi vuorokautta ennen onnettomuutta.
Kuva

Tässä valppaan näköinen ketale joka on valmiina pinkomaan pakoon tarpeen vaatiessa Kapteeni John Cass Mason.Lopetan nyt muuten tämän 35.vuotiaan Kapteenin parjauksen oikeasti ,koska selvisi että hän meni laivansa upotessa joen pohjaan ja hukkui sekä Mason oli vastustanut tätä ylikuormausta mutta eräät upseerit painostivat hänen ottamaan koko lastin.Eipä silti tasapuolisuuden vuoksi Unionin upseereita ja kapteeneita oli yhtä syypäitä koska halusivat ahtaa laivan täyteen.Ketään heistä ei saanut kuitenkaan syytteitä ja toiset ehtivät jo kuollakkin, kunnes asiaa alettiin myöhemmin tutkia uudelleen.On siinä ollut Mississippin Jättimonneilla ja Kissakaloilla ollut lihavat päivät sekä Härkähailla.Witkon makabeeri ja korni lause jääköön omaan arvoonsa..................
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 18.05.2017 20:46

On kyllä hieman kohtuutonta, että Abraham Lincolnin murha peitti lähes täysin alleen SS Sultanan onnettomuuden. Yhden sotasankarin ja pressan kuolema oli siis paljon tärkeämpi kuin sotilaiden ja muiden Sultanan matkustajien kokema joukkotuho hyisessä meressä. Mutta näinhän se taitaa tänäkin päivänä olla. Jos salamurhaaja onnistuisi nitistämään jenkkipressa Trumpin, niin tämä uutinen peittäisi alleen kaiken muun.

SS Sultanan onnettumuus menee ehkä useammankin henkilön piikkiin, mutta sanotaan nyt vain, että tuo oli ikävien sattumien (eli turhan kiireen ja vaaran vähättelyn ) summa. Vicksburgissa heppoisesti korjattu höyrykattila oli se painavin syy onnettomuuteen. Korjauksen puutteellisuus menee suurimmalta osalta kapteeni Kassu Masonin niskoille, mutta ei ihan kokonaan. Myös konemestari Nathan Wintringer oli kuvassa mukana . Nimittäin juuri Wintringer etsi käsiinsä paikallisen höyrykattila-specialisti R: G: Taylorin, joka sai tehtäväkseen korjata yhdessä kattilassa havaitun vaurion. Taylorilla oli alalta 28 vuoden kokemus ja tämän kokemuksen antamalla syvällä rinta-äänellä hän esitti mielipiteensä, että ei ehtisi esitetyn työajan sisällä tekemään turvallista korjausta vuotavaan höyrykattilaan. Hän väitti työhön menevän vähintään 20 tuntia, kun taas Masonin mielestä siinä oli rutkasti liikaa. Sinnikäs Wintringer juoksi laivasta poistuneen Taylorin perään ja sai lopulta houkuteltua tämän korjaustyöhön. Kun korjaaminen sitten alkoi, Wintringer oli koko ajan hoputtamassa Tayloria. Pidä kiirettä. Meillä ei ole aikaa jäädä lorvimaan satamaan. Kyllä se kattila kestää tämän matkan. St. Louisissa kattila sitten korjataan perusteellisemmin.

Okei, varmasti kapteeni Mason oli painostanut Wintringeriä ja ehkäpä Taylor sai nopeasti tehdystä työstä hieman ylimääräistä extraa. Joka tapauksessa Taylor varoitteli vielä pikatyönsä tehtyään, että korjaus ei ollut missään nimessä täysin turvallinen. Hän jopa epäili, ettei yksikään höyrykattiloista tulisi kestämään, vaan ne kuumenesivat liikaa. Tämän hän kertoi myös onnettomuuden jälkeisissä kuulusteluissa, kun pääsyyllistä tapahtumaan etsittiin.

Mutta laivassa kapteenin sana on laki. Masonin määräyksellä puutteellisesti korjattu ja hurjasti ylikuormitettu SS Sultana höyrysi kohti vääjäämätöntä loppuaan. Ja vaikka jotkut yrittivät jälkeenpäin levittää huhua Konfederaation miesten joukossa olleen vakoilijan räjäyttämästä pommista, niin juuri kukaan ei uskonut juttuun.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 23.05.2017 10:13

Haukka kyseli naisista tietty koska naiset kuulemma kiinnostavat Haukkaa ja kyllähän Witkoakin innostaa kaikki naispuoliset olennot.

3. Minkä hyvin epätavallisen lastin Asa Mercer kuljetti Seattleen Washingtoniin vuonna 1865, mikä oli Mercerin tarkoitus lastinsa suhteen ja miksi hän lopulta luopui koko jutusta?
**************************************************************
3. Pakko laittaa ensin valokuva pohjustus tähän pähkinään sillä kysymyksessä olevan miehen tukka on hieno näyte 1860-luvun Rockabillyn esitaistelijasta ja tuolle tukalle häviää mm. Richard Harris 100-0 Asa-sedälle.

Blokien bloki Sir Asa
Kuva

Vastaan kyllä oikein myös kunnollisesti, mutta Asa-sedän hellyyttävän olemuksen takia minun oli pakko aloittaa ensin näin........................................

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 23.05.2017 16:09

Aivan oikean henkilön on Witko löytänyt. Sir Asahan se siinä. Asalla oli paljon helkutin hienoja ideoita ja tämä yksi oli varsinainen kuningasidea. Kuoriko Asa itse parhaat päältä vai mikähän meni pieleen. En muista äkkipäätä mistä kirjasta tämän yritteliään hepun löysin, mutta jossakin hänestä oli juttua. Ja käviköhän tuossa peräti niin, että Asan tuoma "tavara" ei tahtonut oikein kelvata. Olivatkohan eräät Seattlen asukkaat ehtineet jo käväistä paikassa, josta sai hienosti paketoitua priimatavaraa väliaikaiskäyttöön? Heille oli kentiies jäänyt päälle hieman turhan kovat vaatimukset. Enpä muista, joten täytyy kaivaa lähteet esiin.

Mutta ei siitä mihinkään pääse: yritteliäs heppu tämä Asa oli. Ja kampaus oli kulmakunnan upein. Asa oli siitä hyvin ylpeä.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 24.05.2017 07:55

Seattlessa oli vuosina 1864 – 1866 alta tuhat asukasta, mutta kaupunkilta odotettiin paljon. Washingtonin territorion laajennushankkeet oli jo aloitettu, mutta tämä edellytti sitä, että alueelle saataisiin edes hieman naisia. Vain joka kymmenes asukas oli nainen. Toki alueella asui flathead-intiaaneja, mutta heidän naisensa eivät tunteneet riittävää kiinnostusta valkoisia tukkijkatkiä ja kalastajia kohtaan.

Prostituutiokin oli Seattlen alueella hieman harvassa harjoitettua, mutta ei toki tuntematonta. Nimittäin Friscolainen ilotalo-operaattori John Pinnell sääli siksi paljon Seattlen miehiä, että päätti järjestää näille mahdollisuuden rentouttavaan huvitteluun . Pinnellin “Browdyhouse” eli irstailujen talo kohosi Seattlen kulmille jo vuonna 1861. Rakennus oli kirveellä veistetyn näköinen hökkeli, jossa oli vain sahanpurulattia ja mukavuuksia ei ollenkaan. Virallisesti paikan nimi oli “Illahee” (chinookin kielestä kotipaikka) mutta paikalliset kutsuivat sitä hullujen taloksi ja sahanpurulääväksi. No ainahan ihmiset ovat ilkeitä. Tässä tapauksessa seattlelaiselle “hienostolle” tuntui olevan liikaa se, että herra Pinnell hyvänhyvyyttään järjesti köyhille kalastajille ja tukkijätkille hieman iloista meininkiä kohtuuhintaan. Tätä iloista viihdettä tarjosivat – yllätys yllätys – chinook-tyttöset.

Tässä vaikeessa alkoi olla aika kutsua esiin Asa Mercel. Seattlesta oli rakennettava kunnon ihmisten kunnon kaupunki, joten D. Witko voi sopivan paikan tullen jatkaa Seattlen historian etenemistä 1860-luvulla....



https://books.google.fi/books?id=WTNA8K ... mn&f=false
Haukka

Vastaa Viestiin