pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 09.03.2018 14:26

Sen verran korjaan että kirjassani puhuttiin että mukana olevat Intiaani-liittolaiset olisivat olleet 125. Delawarea ja Caddoa ja neljä komppaniaa sotilaita 225.sotilasta ratsuväen puolelta. Tawakonis ja Wacot olisivat olleet vakoojina/scoutteina.Tiedä häntä. Jatkan illalla..............................

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 09.03.2018 16:15

Omista kirjoistani ainakin neljä kertoo tästä tapahtumasta. Van Dornin joukkoihin liittyi 135 tawaconia, wacoa, caddoa, tonkawaa ja delawarea. Joidenkin kirjojen mukaan tawakoni- ja waco-vakoojat aiheuttivat koko liikekannallepanon, mutta ainakin yksi kirja totesi syypäiksi tonkawa- ja caddo-vakoojat. Mutta samaa porukkaa kaikki. Tiedustelijoitahan nämä vakoojat olivat. Heidän tehtävänsä oli tutkiskella ympäristöä ja ilmoittaa jos jotakin epätavallista näkyy. Tällä jatkuvalla tarkkailullaan nämä reservaatti-intiaanit juuri osoittivat tarpeellisuutensa. He olivat aina valmiit auttamaan ja liittymään amerikkalaisiin joukkoihin - varsinkin määrätyissä intiaanisodissa.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 10.03.2018 13:05

Haukka kysyi seuraavaa:

2. Millainen sotaretkikunta leiristä lähti, kuka joukkoja komensi ja keitä vastaan he iskivät seuraavan kuukauden alussa?

3. Millä nimellä taistelua on kutsuttu ja miten siinä kävi?
************************************************

2.-3. Jatketaan kertomusta. Tosiaan Lokakuun.1.päivänä, 1858 Majuri Earl Van Dornin johtama 225. sotilaan Toinen Ratsuväkirykmentti vahvistettuna "Kapteeni" Lawrence Sullivan Rossin johtamalla 135. Intiaaniliittolaisella, Delawareja, Caddoja, Tawakonis ja Wacos soturia saapuivat varhain aamulla Rossin scouttien ansiosta 500. Peneteka Comanchen kylään, lähellä Wichita Villagea (Tämä taistelu jäi historiaan nimellä Battle of Wichita Village) Intiaani territoriossa. Kylän päällikkönä oli tuttu mies päällikkö Potsanaquahip aka Buffalo Hump. Comanchet yllätettiin täysin, mikä minusta on aika harvinaista ( tai ei oikeastaan kuten nro neljän pähkinässä tullaan toteamaan ) . Alkoi raivoisa taistelu ja ilma täyttyi ruudinsavusta, huudoista,kiroilusta ja kivääritulituksesta. Rossin johtamat Intiaaniliitolaiset saivat Comanchet epäedulliseen asemaan ajettua heidän hevoslaumansa hajalleen ja Comanche ilman hevosta on todella avuton. Kun monet Comanchet yrittivät paeta loukustaan vuoristoon, niin Rossin yksi scoutti ja Toisen Ratsuväkirykmentin Luutnantti Cornelius Van Camp sekä yksi sotilas huomasivat pakenevien Comanchein joukossa valkoisen lapsen.

Kapteeni Rossin käskystä yksi hänen scouteistaan tarttui lasta ja sai hänet mukaansa. Neljä muuta Rossin soturia kääntyivät taistelemaan 25. Comanche soturia vastaan. Luutnantti Van Camp ja hänen yksi sotilaansa ammuttiin nuolilla kuoliaaksi ja Ross itse sai samalla nuolen olkapäänsä läpi. Yksi Comanche tarttui armeijan karabiiniin ja ampui 0,58 kaliberisen luodin suoraan Rossin rintaan. Comanche joka ampui Rossia oli tämän lapsuudentuttu Comanche urho Mohee. Kun Mohee lähestyi vaikeasti haavoittunutta Rossia scalppiveitsi kädessään, niin Toisen Ratsuväkirykmentin Luutnantti James Morris ampui nopealla heittolaukauksella Moheen kuoliaaksi. Kolme tunnin raivoisan taistelun jälkeen Comanchet alkoivat vetäytyä taistelualueelta Buffalo Humpin johdolla. Taistelun lopputuloksesta eli voitosta Comancheita, niin avusta saa kiittää Rossia ja tämän Intiaaniliittolaisia, sillä heidän taistelutaitonsa oli huippuluokkaa ja Comanchein hevoslaumojen vauhkoontuminen oli loistava strateginen teko.

Kuolleiden Comanchein määrästä on eri lukuja monessa eri kirjassa mutta ainakin 56. Comanche ruuumit löydettiin, mutta todennäköisin kuolleiden määrä oli 90. Comanchea. Armeija menetti viisi miestä kuolleena ja kaksitoista haavoitunutta. Rossin Nativet eivät menettäneet yhtään miestä, vain muutaman haavoittuneen soturin. Yli kolmesataa hevosta saatin kaapattua ja 120. asumusta poltettiin ja tuhottiin täysin. Kapteeni Rossin tilanne oli vakava jos oli myös Majuri Earl Van dornin. Rossin haavat olivat niin vakavat että hän makasi viisi päivää puun alla taistelukentällä sillä häntä ei uskallettu siirtää. Hänen haavansa infektoitiin ja hän pyysi kovissa tuskissaan että miehet ampuisivat hänet. Kun hän vihdoin pääsi matkustamaan pois, niin hän kuljetettiin muulin ja kahden miehen olkapäillä olevilla puunoksista tehdyillä paareilla. Majuri Van Dor kirjoitti lehtiin ja ylisti Rossin rohkeutta ja taistelutaktiikkaa. Dallas Herald julkaisi ensimmäisenä tämä kirjoituksen 10.päivänä Lokakuuta, 1858.

Tässä Lawrense Sullivan"Sul" Ross, Konfederaation Prikaatikenraali ja Texasin Kuvernööri
Kuva

D. Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 10.03.2018 21:38

Vastaus on oikein. Riding for The Lone Star-kirjassa majuri Van Dorn kerskuu tunteettomasti: Heidän leiristään ei jäänyt mitään merkkiä paitsi tuhkaa ja ruumiita!

Ruolla Van Dorn tietenkin tarkoitti tuota comanchien leiriä, joka oli juuri pystytetty vanhan wichita-kylän lähelle. Sotaretkikunta pyyhkäisi pois koko kylän. Lähellä oleva wichita-kylä kuului Taovaya-heimolle, joka oli eräs wichitojen alaheimo. Myös Van Dornin alaisena toimivat wacot ja tawakonit olivat wichitoja, mutta he edustivat kansan amerikkalaismielistä haaraa. Taoavayat olivat kutsuneet Buffalo Humpin penetake-comanchet suuriin pitoihin ja mikäpä siinä. Kyllä ruoka ja juoma comancheille kelpasi, mutta matkan tarkoitus oli kuitenkin toinen paljon tärkeämpi asia. Wichita-kylä vain sattui olemaan reitin varrella. Brazos-joen reservaatti-intiaanit sattuivat näkemään comanchejoukon liikkeellä ja tästä vaelluksesta välitettiin nopea tieto Van Dornille ja kumppaneille. Taistelu kesti noin puolitoista – kolme tuntia ja Witko jo kuvasikin sen vaiheet. Tarinan comanche-soturi Moheestakin löysin, en tosin omista kirjoistani.

Brazosjoen reservaatti-intiaanit palasivat voitokkaina sotareissustaan ja toivat mukanaan paljon poneja ja fedelmiä. Valkoiset silminnäkijät kertoivat intiaanien pitäneen hurjat voitonjuhlat.

Taovayat, jotka olivat kutsuneet comanchet suuriin pitoihin, joutuivat muiden comanchien silmätikuiksi. Suurin osa comancheista nimittäin uskoi, että taovayat olivat houkutelleet Buffalo Humpin penetekat pirulliseen ansaan, jonka Van Dorn sotajoukkoineen laukaisi. Comanchien mahdollinen kosto peloitti taovayat niin perinpohjin, että he pakenivat kylästään. Alapuolen kuvassa on viisas wichita-päällikkö Esadora, josta oli juuri tullut taovaya-heimon päällikkö, kun tämä juttu tapahtui.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 11.03.2018 11:36

Tätä iloista ja virnistelevää Wichita päällikköä Nyen kirjasta varmaan hait. Kyseessä on velmujen velmu Wichita päällikkö Heap Wolves aka Eswosa tai Isadowa.

Kuva

Tämä Comanche päällikkö kävi kuumana Wichitoille tai paremmin siis Tavoayille l. Buffalo Hump perheineen.
Kuva

Robert Utleyn kirjasta löysin tämän Moheen tarinan.On myös Wikipediassa Sullivan Rossin tiedoissa.
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 11.03.2018 15:56

Haukka kysyi seuraavaa:
Pysytään lähellä Texasia mutta mennään vuosissa eteenpäin ja hypätään rajan yli Oklahoman puolelle. Tämä sotilasleiri oli syyskuussa 1858 nimetty erään kuolleen puolalaisen upseerin mukaan ja se sijaitsi lounaisessa Oklahomassa.

4. Mikä hyvin tärkeä asia joukkojen komentajalta oli jäänyt tietämättä? (Asia liittyi olennaisesti vastapuoleen.)
****************************************************************************************************
4. Tämä oli todella hyvin tärkeä seikka, sillä muuten ei Comancheja olisi noin helpolla yllätetty. Majuri Earl Van Dorn oli halukas tulemaan kuuluisaksi Intiaanitaistelijaksi ja hän halusi että Yhdysvaltain armeija voisi käyttää samoja keinoja kuin Texasin rangerit. Hän halusi että joukot pääsisivät syvälle Intiaanien maalle perustamaan perusleirejä, joista voisi käynnistää hyökkäyksiä ratsuväen kanssa. Tässä tapauksessa oli kyse tunkeutumisesta Comancheriaan. Tämä oli syy miksi Camp Radzinsky perustettiin Van Dornin käskystä, sillä se oli lähellä Otter Creekiä, Intiaani territoriossa. Pian Sul Rossin scoutit toivat tiedon että he olivat löytäneet Comanchein leirin lähellä Wichita Villagea Rush Creekissä. Van "Hönö" Dorn määräsi välittömästi salamyhkäisen hyökkäyksen Comanche-leiriin.

Comanchet ja Wichitat olivat tuolloin rauhassa sekoittuneet leiriinsä Rush Creekillä tietämättä Yhdysvaltain armeijan vaarasta- ja hyvistä syistäkin. Varastettujen hevosten palauttamisesta Wichitoille rauhantuomisina juuri paluustaan ja se tärkein asia oli että Comanchet olivat juuri tehneet rauhan -sopimuksen Yhdysvaltain Armeijan Kapteeni //Postikomentaja W.Princen kanssa Fort Arbucklessa, joka sijaitsi vähän itään Wichita Villagesta. Rauhantekijöinä oli Comanchein puolelta Buffalo Hump, Hair-Bobbed-on-One-Side ja Over-the-Buttes kaikki samasta Buffalo Humpin bandista. Kapteeni Prince ei tiennyt mitään majuri Van Dornin hyökkäyssuunnitelmista. Heti seuraavana aamuvarhaisella 01.10.1858 Van Dornin joukot ja Rossin Intiaaniliittolaiset aloittivat julman yllätyshyökkäyksen lähes nukkuvaan kylään.

Rossin Intiaanijoukot onnistuivat ajamaan Comanchein hevoslaumat karkuun ja mitä sen jälkeen tapahtui, niin ei se ollut taistelua vaan verilöylyä. Comanchet yrittivät epätoivoisesti jalkaisin taistella ja samalla suojella naisia ja lapsia pakoon. Van Dorn pisti todellisen hävityksen käyntiin sillä kaikki 120.asumusta tuhottiin täysin, ammukset, aseet, ruuat, vaatteet, kaikki tarvikkeet, joten pakenevilla Comancheilla oli vain vaattensa päällä. 90. Comanchea tapettiin ja haavoittuneiden määrästä ei ole mitään tarkkaa lukua, mutta paljon. 300 hevosta varastettiin. Epätoivoiset Wichitat jotka selviytyivät taistelusta, jäivät ilman ruokaa, vaatteita, asumuksiaan ja he kävelivät epätoivoisena jonona Fort Arbuckleen jossa armeija antoi heille ruokaa, vaatteita ja tilapäistä majoitusta..

Yksi Comanche bandin sotapäälliköistä Hair-Bobbes-on-One-Side ei luottanut armeijan rauhaan vaan he olivat edelleen epäileviä. He eivät menneet nukkumaan Syyskuun 30.päivän yönä,1858 ja he pelastuivat Van Dornin hyökkäyksessä seuraavana päivänä 1. lokakuuta, 1858 aamuvarhaisesta.
Kovat kosto raidit alkoivat kyllä Comancheriassa tämän verilöylyn jälkeen ja moni settleri kirosi Dornin ja Rossin alimpaan helvettiin. Kaillis voitto.

Nyt oli omasta takaa todella hyvä kirja jonka olin unohtanut hyllyyni ja olin ostanut sen aikoinaan kovakantisena Amazonista S.C. Gwynnen Empire of the Summer Moon,v. 2010 ilmestynyt ja 371.sivua tarkaa tietoa. Sieltä löytyi tietoa tästä taistelusta mm.
Kuva

D.Witko

P.s. Olen oikeastaan tyytyväinen tämä nro 5. pähkinän jossa tiedustellaan tämän töyhtöhyypän loppua ja isoja kärsimyksiä Amerikan Sisällisodassa Konfederaation Komentajana jota ei Unionin luoti tappanut. Ainoa tunnustus on että Van Dorn oli pelimies l. ymmärsi hyvin naisten päälle.
Tässä nuorena gigolona vielä
Kuva

Tässä jätkä on jo Konfederaation komentajana, Kenraali Earl "naughty and lewd " Dorn.
Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 11.03.2018 21:20

Joo tuo rauhansopimus oli se, jota hain. Van Dornia ei ollut saanut siitä informaatiota ollenkaan. Ainakin hän väitti itsepintaisesti, ettei tiennyt mitään rauhanneuvotteluista. Mutta silti joissakin kirjoissa on luettavissa rivien välistä, että hän saattoi sittenkin tietää. Brazosjoen reservaatti-intiaaneillehan tässä tarjoutui hieno mahdollisuus iskeä comanche-vihollisten leiriin, eikä pelkoa tappiosta ollut. Myös Van Dorn tiesi, että tällaista mahdollisuutta ei voisi jättää käyttämättä. Siis varsin likaista peliä Van Dornilta, sanokoon isäinmaalliset Texasin ystävät sitten aivan mitä tahansa.

Kyllähän comanchet jälkeenpäin ihmettelivät valkoisen miehen käytöstä: samanaikaisesti puhuu rauhasta ja samanaikaisesti hyökkää. Eipä ihme jos comanchien johtajat pitivät amerikkalaisia upseereita kaksinaamaisina ja täysin epäluotettavina. Comanchet nimittäin olivat tuossa aivan oikeassa. Ei tämä ollut ainoa tapaus, jossa niinsanotusta tarkoitus pyhitti keinot. Comancheria oli saatava hajalle lopullisesti. Tautiepidemiat, varsinkin aasialaisperäinen kolera, olivat jo laittaneet alulle comanchien lyömisen kymmenkunta vuotta aiemmin ja siitä oli helppo jatkaa. Kun vielä biisonit olivat kaikonneet eteläisiltä tasangoilta, oli comanchien turvauduttava yhä enemmän muunlaiseen ravintoon. Hevosvarkaudet olivat comanchien ykkösjuttu, mutta kaikenlainen rätöstely luontui heiltä hyvin. Van Dorn oli lopultakin vain yksi monista, joka johti armeijaa comancheja vastaan.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa comanchet olivat matkalla Fort Arbucklen rauhanneuvotteluihin, jotka oli tarkoitus pitää 1. päivänä lokakuuta. Wichitat, joiden kylä oli matkan varrella, kutsuivat comanchet suuriin pitoihin. Tämän vuoksi comanchet olivat leiriytyneet lähelle wichitojen kylää. Siellä he olivat kuin tarjottimella Van Dornin sotaretkikunnalle.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 13.03.2018 18:58

Haukka kysyi erään Häntäheikki majurin haavoittumisista Battle of Wichitassa 01.10.1858

5. Miten kyseinen komentaja haavoittui taistelussa ja miksi hän koki väkivaltaisen kuoleman myöhemmin vuonna 1863. [/size]
*************************************************************************************

5. Kova koitos oli tuo Wichita Expedetion vuonna 1858, niin Sul Rossille kuin Majuri Earl"Horny Buck" Van Dornille. Sul Ross teki kuolemaa viisi päivää taistelukentällä ja Van Dorn oli aika pahasti myös haavoittunut. Hän haavoittui neljä eri kertaa taistelussa Comancheja vastaan ja tässä Battle of Wichita Village, hän sai nuolesta vasempaan käteen sitten toisen nuolen oikealle puolelle vahingoittaen vatsaa ja keuhkoja. Miehistö oli varma että Van Dorn kuolisi. Mutta ei piru hylkää omiaan ja viisi viikkoa vietettyään toipparia niin mies oli taas kentällä. Van Dorn teki kuusi ratsuväenhyökkäystä keväällä-1859 Comancheja vastaan ja mukana oli taas Brazos Reservaation iloiset Nativet liittolaisina.

Hyppään vähän yli Dornin seikkailuja ja menen Yhdysvaltain Sisällissotaan jossa Van Dorn oli Konfederaation riveissä eikä mikä tahansa tykkimies , vaan ensin Eversti ja sitten Kuvernööri. Sisällissodan verisillä tappotantereilla tämä huimapää oli kuin kotonaan, sillä rohkeutta tältä Pulaskin kokoiselta pikkumieheltä ei puuttunut. Kritiikkiä tuli ja jopa tulinen Dorn vaati kaksintaistelua kunnianloukkauksesta mutta se jäi taistelematta. Toimenmiehenä hän pärjäsi juuri ratsuväen joukoissa, sillä hän oli erittäin hyvä ratsastaja niin hevosten kuin naisten parissa.

Van Dorn oli lyhyestä koostaan huolimatta naisten mielestä hyvin komea leveäharteinen "Syvän Etelä herrasmies" jopa taidemaalari. Vaikka Dorn oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta, niin vieraat naiset kiinnostivat tätä "dixie gigoloa".Itse tarina on aika pitkä jä tämä tohtorin rouva ei ollut takuulla ainoa impi jonka Dorn oli kaatanut. Lyhyesti miten tämän tapahtui: Jossain vaiheessa v. 1863 Dorn tapasi tohtori George Petersin 25.vuotta nuoremman kolmannen vaimon, joka oli aikalaisten mukaan hyvin kaunis nainen Jessie McKissack Petersin. Aviomies oli hyvin varakas maanomistaja sekä eläkeellä oleva lääkäri. Peters oli välillä kolmekin kuukautta matkoilla Tenneseen valtion lainsäätäjien jäsenenä. Jessie oli usein nähty vieras tuolloin Van Dornin komentopaikassa. Nyt on pakko olla realistinen ja sanoa että siellä naitiin ja pidettiin helvetillisiä orgioita joissa Earl-setä oli välillä Comanche kuteissa ja Jessie vastaavasti Seminole kuteissa. Autenttista seksielämää 1860-luvun Syvässä Etelässä.

Juorut levisivät kuin kulovalkea ja kun Peters saapui kotiin niin hän kuuli että hän olisi "aisankannattajana". Lääkäri oli kovaluonteinen mies ja lähetti palvelijan kautta Dornille sanan että hän räjäyttää koko saatanan gigolon aivot pellolle. Van Dorn tuo rohkea viikseenvetäjä pelästyi ja vannoi että hän kirjoittaa julkisen lausunnon että Jessien kunniaa ei ole tahrattu. Varhain aamulla 7.toukokuuta, 1863 tohtori Peters saapui talolle jossa Dorn piti kortteeria ja asteli sisään muina miehinä. Pian talon emäntä huusi tai kirkui että Dorn on ammuttu. Dorn makasi pitkin kirjoituspöytää ja pieni kaliberisen pistoolin luoti oli hänen takaraivossaan ja hän oli samanlaisessa tilassa kuin Lincoln kaksi vuotta myöhemmin. Luoti oli aivoissa mutta ei tappanut Dornia heti ja tämä oli lajuttomana lähes viisi tuntia ennen kuin kuoli pystymättä puhumaan mitään ennen kuin kuoli.

Tohtori Peters ratsasti Nashvilleen ja kertoi viranomaisille mitä hän oli tehnyt. Häntä ei syytetty mistään vaan pidettiin "kunnian tappona". Peters muutti myöhemmin pois ja kelpo Jessie sai anteeksi kun vakuutteli pahan pukinpartaisen Van Dornin yrittäneen häväistä hänet. Joka kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee, oli Van Dornin motto.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 13.03.2018 19:55

Niinpä, Van Dorn oli yksi kiistellyimmistä sisällissodan kenraaleista. Hänen naistenmiehen maineensa oli hyvin tunnettu asia ja monet pitivätkin häntä varsinaisena irstailijana. Lähes kaikki myönsivät, että hän näytti enemmän keikarilta kuin kenraalilta. Van Dorn tietenkään ei välittänyt näistä jutuista, vaan iski naisia surutta. Ja tämä mieltymys kauniinpaan sukupuoleen osoittautuikin lopulta kuolettavaksi. Tri Petersin nuori ja viehkeä vaimo Jessie ”Helen” McKissick Peters jäi Van Dornin hurmurintaitojen viimeiseksi uhriksi. Heleniä pitää ymmärtää, sillä hänen miehensä oli puolet vanhempi ja vielä jatkuvasti pois kotoa. Kukapa nainen sitä jaksaa istua yksin illasta toiseen ja kutoa villasukkaa. Ainakaan Helen ei jaksanut. Hän lankesi Van Dornin maskuliiniseen lumovoimaan. Eikä ihmekään, sillä Van Dorn käänsi naisten katseet kaikkialla minne meni. Kokematon Helen oli kuin vahaa maineikkaan naistenkaatajan käsissä.

Tietenkin paikalliset juoru-akat levittivät juttua, että muuan kenraali pistäytyy epätavallisen usein kauniin Helenin luona. Vastaavasti myös Helen vieraili Van Dornin päämajassa. Lisäksi paikalliset ämmät huomioivat, että pari liikkui vaunuilla yhdessä sangen avoimesti ilman ”esiliinaa”.
Tutkin juttua eri lähteistä, mutta olennaisia eroja tapauksen kulusta en löytänyt. Kun tri Peters palasi reissultaan kotiin, hän sai osakseen paikallisten ivallisia huomautuksia. mitä vanha aisankannattaja ja muuta vastaavaa. Peters kyllästui nopeasti pilkkaan ja ilmoitti ampuvansa Van Dornin tai kenet tahansa kuka astuisi jalallaan hänen kiintöistöönsä. Sanojensa vakuudeksi tohtori jäi kyttäämään asuntonsa ulkopuolelle. Odottaminen palkittiin, sillä Van Dorn saapui yön tullen kuvitellen tri Petersin lähteneen reissuun. Helen odotti uljasta rakastajaansa sydän läpättäen.

Hilpeästi viheltelevä kenraali ei aavistanut vaaraa kauniin Helenin laskiessa hänet sisään. Peters hiipi sopivan ajan kuluttua perässä ja noin kello 2,00 aamuyöllä hän löysi lemmenparin kiihkeässä syleilyssä. Ensin tohtori aikoi ampua armoa anelevan kenraalin mutta muutti mielensä Van Dornin onnistuttua vakuuttamaan tohtorille olevansa hyödyllisempi elävänä. Miehet päättivät keskustella tapauksesta myöhemmin kahden kesken.

Mutta kuten Witkon vastaus osoittaa, Van Dorn kohtasi väkivaltaisen loppunsa 7. toukokuuta 1863. Muistosanat kirjoitti tri Petersin pistooli. Sitä ennen miehet olivat keskustelleet tohtorin hienossa asunnossa, mutta keskustelu oli johtanut umpikujaan. Van Dornin hieman ivallinen hymy hyytyi sillä hetkellä, kun hän tajusi, että tohtori ampui tappaakseen. Jotkut lähteet väittävät, että kenraali eli vielä 4 tuntia ennen kuin henki pakeni.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 14.03.2018 07:58

Korjaanpa virheeni, silä Witko oli oikeassa. Nimittäin ampuminen tapahtui kenraali Earn Van Dornin kotitalossa, joka on alakuvassa. Kenu söi aamupalansa jyläkerrassa ja mennessään noin klo 8,00 samassa rakennuksessa olevaan ensimmäisen kerroksen toimistohuoneeseen, tri Peters oli jo odottamassa siellä. Tapaaminen oli sovittu ja Peters halusi paperit, jotka Van Dorn oli luvannut allekirjoittaa. Paperit eivät kuitenkaan olleet valmiina. Peters antoi kenraalille puoli tuntia aikaa täydentää papereista puuttuvat kohdat. Paperien sisältöä en tiedä, mutta ne liittyivät rouva Petersin ja kenun suhteeseen ja Van Dornin tulevaisuuteen. Peters poistui puoleksi tunniksi talosta, mutta huomautti lähtiessään, että mikäli Van Dorn ei tee vaatimusten mukaan, teolla tulee olemaan seurauksensa.

Palatessaan takaisin tri Peters näki, että Van Dorn kirjoitti papereita työpöydällään. Tohtori luki ensimmäisen sivun ja totesi, että Van Dorn oli käsittänyt asian oikein. Mutta vilkaistessaan paperien kakkos-osaa tohtori huomasi, että Van Dorn kirjoitti täyttä puppua ja oli muutellut tietoja. Selitykseksi Van Dorn sanoi, ettei voinut myöntyä kaikilta osin Petersin vaatimuksin. Jos hän tekisi niin, hänen maineensa olisi ikipäiviksi mennyt - varsinkin jos asia vuotaisi julkisuuteen. Tohtore oli tyytymätön vastaukseen ja sanoi kalseasti Et ajatellut noin 30 tumtia sitten, kun henkesi oli käsissäni! Silloin olit valmis lupaamaan mitä tahansa. Nyt luulet, etten voi tehdä mitään ja että olen vallassasi. Mutta erehdyt raskaasti. Jos et toteuta vaatimustani aivosi lentävät seinälle.

Se oli painavaa tekstiä, mutta Van Dorniin se ei tehonnut. Hänen huulilleen kohosi ivallinen hymy. -Sinä pahuksen jänishousu ja kapinen rakki, takanasi on ovi. Häivy tai potkin sinut ulos.
(eipä ehtinyt kirjoittaa loppuun... Suomennettu kirjasta :

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 14.03.2018 11:54

No niin, tuo äskeinen loppuun. Tohtori vetäisi esiin pistoolinsa ja suuntasi laukauksen suoraan Van Dornin otsaan. Mutta kenraali ehti liikauttaa päätään ja luoti osui vasemman korvan taa. Veri vuoti oikoisenaan luodinreiästä ja värjäsi kenraalin niskan ja hänen takanaan olleen ikkunalasin. Peters oli vakuuttunut, että Van Dorn oli kuollut. Nopeasti tohtori sieppasi kirjoituspöydällä olleet paperit ja poistui ovelle.
Muutamaa sekuntia aikaisemmin Van Dornin talon (Martin Cheairs House) edustalle oli saapunut Ken Odel, 11-lapsisen perheen isä, joka oli yksi tämän tarinan lähteistä. Odel oli puolisen tuntia aiemmin tarjonnut tulta tohtorille, jonka oli innokas piippumies. Talon ulkoportaiden luona Odel kuuli kolme laukausta, jotka muistuttivat hieman ääntä, joka tulee kun joku tömäyttää jaloillaan lattiaa. Heti laukausten perään tri Peters ilmestyi talon ovelle savuava pistooli molemmissa käsissään. (Mistä toinen pistooli tuli vai oliko mr. Odel ehtinyt vetää aamukännit ja näki aseen kahtena?) Tohtori tuijotti pikkumiestä ohikiitävän hetken ja syöksyi sitten juoksuun kohti lähellä olevaa presbyteeristä kirkkoa, jonka luo hän oli jättänyt hevosensa. Lähes samanaikaisesti rakennuksen nurkalle rynnisti parasta vauhtiaan paikan valvojan hommia hoitava Neely McMeen.

- Neely, onko täällä joku taistelu? pikkumies Odel kimitti.
- Taisteluko? McMeen ihmetteli. - Joo, taistelu oli. Tohtori Peters tappoi juuri kenraali Van Dornin.

Van Dornin päämajan lähellä liikkunut Joseph Henry Fussellin johtama ratsuväki karautti paikalle nopeasti. Fussell työntyi Van Dornin toimistohuoneeseen ja löysi tämän istumasta tuoliltaan eteenpäin lyyhistyneenä kädet työpöydällä. Fussell nosti varovasti kenraalin yläruumista ja näki tämän hengittävän yhä. Luodinreiästä valui verivana Van Dornin kaulukselle ja selkään. Luoti oli jäänyt kalloon jonnekin aivojen alapuolelle.

Entä minne tri Peters pakeni? Hän ratsasti kotiinsa, jonka ovella kaunis vaimo odotti. Tohtori seisautti ratsunsa ja pysähtyi sanomaan Ammuin Van Dornin ja nyt aion liittyä sodassa jenkkeihin. (Van Dorn taas oli edustanut Etelävaltioita) Tämän sanottuaan Peters ratsasti tiehensa. Palvelustyttö saapui rouvan luo ja kysyi miksi tämä itki. Jessie Helen Peters katsoi tyttöä kyynelsilmin ja sanoi hiljaa. -Nyt ovat kaikki paholaiset irrallaan. Ensin menetin mielitiettyni ja nyt oma äijäkin ratsastaa pois. Ja kaikki tämä yhtenä samana päivänä. Yhyyyy


https://books.google.fi/books?id=iPbkDa ... rs&f=false {siv 62 eteenpäin)
Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 14.03.2018 14:53

Hyvä linkki ja luin sitä ja Van Dornin sisko Emily Van Dorn Miller kirjoitti kirjan v. 1903 ja salaliittoteoriaa oli kovasti mukana. Lukemani perusteella ymmärsin että Petersin pariskunta olisikin ollut Unioni-mielisiä ja tämä murha lavastettiin intohimorikokseksi, jossa kunniallinen Etelän lääkäri joutui puolustamaan mainettaan " naistenkaatajana" tunnetun Van Dornin takia, joka hänti häntimistään kaunista Jessietä.. Täytyy lukea vielä lisää tuosta linkistäsi, koska kirjaa pääsee aika hyvin lukemaan googlessa.

Mielenkiintoista Herra Haukka !

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 14.03.2018 17:09


[quote]Van Dornin päämajan lähellä liikkunut Joseph Henry Fussellin johtama ratsuväki karautti paikalle nopeasti. Fussell työntyi Van Dornin toimistohuoneeseen ja löysi tämän istumasta tuoliltaan eteenpäin lyyhistyneenä kädet työpöydällä. Fussell nosti varovasti kenraalin yläruumista ja näki tämän hengittävän yhä. Luodinreiästä valui verivana Van Dornin kaulukselle ja selkään. Luoti oli jäänyt kalloon jonnekin aivojen alapuolelle.[/quote]

Jos tuo pitää kutinsa, Van Dorn oli vielä elossa. No ehkäpä hän oli. Kirjassahan heitettiin väite, jonka mukaan Van Dorn oli ammuttu tri Petersin maatilan yhdessä mökissä ja kuljetettu päämajaan. Joseph Henry Fussellia tuskin kuitenkaan oli lahjottu valehtelemaan kenraalin tilasta. Fussell nimittäin oli maineikas Etelävaltioiden sotilas kuten Van Dornkin. Mutta Petersin ja hänen kauniin vaimonsa sympatiat Pohjoisvaltioilla olivat ilmeiset. Mitäpä sitä ei vaivalla hankitun omaisuutensa eteen tekisi. Salaliittoteoria on mainio ja jopa melko todennäköinen. Jessie Helen Peters tiosin teki hommansa liian silmiinpistävästi. Jos suhde olisi haluttu salata eivät Jessie ja Van Dorn olisi näyttäytyneet julkisesti. Nyt he tekivät niin koko ajan ikäänkuin varmistaakseen, että kaikki juorutädit varmasti näkivät heidät yhdessä. Petersistä oli tehtävä julkisesti aisankannattaja, jolla oli motiivi murhaan. Itserakkaasta ja kerskailevasta Van Dornista tehtiin törkeästi salaliiton uhri. Eikä siinä kaikki, sillä hänestä tehtiin myös vainaja.

Pakko sanoa, että onnittelut rouva ja herra Peters. Te teitte hommanne hienosti.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 14.03.2018 18:23

Tästä Van Dornin kuolemasta on yksi ainoa asia mistä ei ole kiistaa, niin hänet ammuttiin pieni kaliberisella luodilla, todennäköisesti Derringer-tyyppisellä pistoolilla ja luoti jäi hänen aivohinsa puristuksiin( niin kuin Abraham Lincolnilla kaksi vuotta myöhemmin) ja hän teki kuolemaa yli neljä tuntia , mutta ei pystynyt puhumaan mitään koska oli tiedottomassa tilassa. Yksi asia kyllä sotii tuo Unionmielisen Petersin motiivia Unionin salamurhaksi, koska miehellä oli valtavat plantaasialueet ja yli 150 orjaa, joten hän ei olisi kyllä voittanut mitään jos Konfederaatio häviäisi sodan. Vuonna 1863 Toukokuussa ei oltu käyty edes vielä Gettysburgin taistelua joka oli ensimmäinen kunnon voitto Unionille. Tilanne oli keväällä-1863 vielä parempi Leelle ja koko Etelälle. Tai sitten Peters kaukaa viisana miehenä tiesi että Pohjoisten materaali ja miesylivoima tulisi lopulta kaatamaan Etelän.

Kyllä tuo salaliittoteoria on silti hyvin mahdollinen, koska siinä käytettiin Jessie vaimoa oivana syöttinä, naisista aika paljon kiinnostuneelle Van Dornille ja taas Petersin nk." kunniamurha "säilytti heidän kasvonsa ja aikakausi oli Van Dornia vastaan, koska hän oli hyvin "custermainen "Kenraali, kiivas, ankara ja kopea komentaja josta ei paljon pidetty Etelän komentajien ja ei edes sotilaiden parissa. Hän oli vaatinut Nathan Bedfordia Forrestia kaksintaisteluun, joka oli kritisoinut kovasti Dornin tappiota, mutta se nyt ei onnistunut. Hän sai kahdessa kiivassa taistelussa v. 1862 "miestentappaja maineen" jolle ei painanut omien sotilaiden henki mitään. Dorn oli valmis uhraamaan oman kunnianhimonsa tähden hullulla suoralla rynnäköllä hyvissä asemissa olevien Jenkkien Sharpshooterien kimppuun ja Etelä kärsi hirvittävät tappiot tuon maissipellon valtausyritityksessä. Union sai näistä voitoista Dornista hyvät kontrolli Missourin-alueella.

Tuo Peters, rikas plaantasien ja hyvin laajojen maa-alueiden sekä 150 orjan omistajana, ei kyllä Jenkki sympatioita herättänyt, koska Union olisi vienyt kaikki nämät omistukset. Se voi olla kyllä että pariskunta järjesti tämän Van Dornin murhan yhteistuumin mutta oliko kumminkin toimeksiantajana Etelän kapinallisten oma hanke, jolla saatin Van Dorn kätevästi pois palveluksesta "ikuisesti" ja oiva syy oli järjestää mustasukkaisuus murha. Peters pääsi murhasta kuin koira veräjästä vaikka tappoi hyvin korkea-arvoisen upseerin takaapäin ampumalla. Tälläisen väittämän löysin tästä kirjasta. Tiedä häntä, niin ainakin Van Dorn marttyrikuolemallaan piti nimensä elossa yli 150.vuotta. Tässä kirjassa väitetään että takana olisi ollut Petersin perheen ja Jessien oma synkkä salaisuus johon ei Van Dornilla ollut mitään osaa eikä arpaa. Kaikki teoriat ovat kyllä hyvän tuntuisia.

Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 14.03.2018 19:38

Tuo Peters, rikas plaantasien ja hyvin laajojen maa-alueiden sekä 150 orjan omistajana, ei kyllä Jenkki sympatioita herättänyt, koska Union olisi vienyt kaikki nämät omistukset. Se voi olla kyllä että pariskunta järjesti tämän Van Dornin murhan yhteistuumin mutta oliko kumminkin toimeksiantajana Etelän kapinallisten oma hanke, jolla saatin Van Dorn kätevästi pois palveluksesta "ikuisesti" ja oiva syy oli järjestää mustasukkaisuus murha. Peters pääsi murhasta kuin koira veräjästä vaikka tappoi hyvin korkea-arvoisen upseerin takaapäin ampumalla. Tälläisen väittämän löysin tästä kirjasta. Tiedä häntä, niin ainakin Van Dorn marttyrikuolemallaan piti nimensä elossa yli 150.vuotta. Tässä kirjassa väitetään että takana olisi ollut Petersin perheen ja Jessien oma synkkä salaisuus johon ei Van Dornilla ollut mitään osaa eikä arpaa. Kaikki teoriat ovat kyllä hyvän tuntuisia.
Jos minulta kysytään niin tämä on mielenkiintoisin juttu aikoihin. Kuin salapoliisitehtävä, johon ei voi löytää oikeaa vastausta. Kuka ensinnäkin ampui Van Dornin. Oliko teon takana tohtorin kaunis Jessie-rouva vai tehtiinkö rikos yhdessä?. Oliko kenties vaimo sekaantunut johonkin toiseen rikokseen, jonka peittämiseksi kenraali piti vaientaa? Oliko tuo toinen rikos juuri se joissakin lähteissä mainittu karmea perhesalaisuus, joka tuhosi Petersien avio-onnen?

Van Dornin kuolemaa pidettiin niin selvänä mustasukkaisuusmurhana, ettei sitä edes tutkittu. Todennäköisesti murhan taustalla ei siis todellakaan ollut sisällissota, vaan vallan toisenlasiset asiat. Nyt kun lukee juttua, niin tuntuu selvältä, että tri Petersin ja 11-lapsisen perheen isän Kerr Odilin kohtaaminen oli ennalta suunniteltu juttu. Nimenomaan Petersin suunnittelema. Hän halusi yhden lisätodistajan ja kertoili Odilille hankalasta tilanteestaan kenraali Van Dornin kanssa. Odin taas kertoi myöhemmin tästä muille. Monet eri henkilöt vahvistivat kuvaa intohimorikoksesta, jossa mustasukkainen aviomies listi kilpailijansa. Kaikenkaikkiaan melko ironista, että maineikkaasta naistenkaatajasta tuli likaisen pelin räikeä uhri. Mieli tekee etsiä lisätietoa, josko asia raottuisi hieman enemmän. Tietenkään mikään ei ole faktaa, muuta kuin se, että 150 vuotta vanha "lavastus" ja valhe jatkaa edelleen omaa elämäänsä ja varjostaa Petersin sukua.
Haukka

Vastaa Viestiin