pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 03.12.2017 19:39

Alamosta on monta eri myyttiä jäänyt historian lehdille ja puhun tästä yhdestä vain nyt l. David Crokettin kuolemasta yhden kirjailijan näkökannalta ja on siinä tietysti monta lähdettä käytetty myös.Sankariksi meinasi jäädä meksikolainen kenraali Castrillon sillä tämä mies yritti pelastaa David Crockettin elämän sekä tämän kuuden kohtalotoverinsa.Kun tämä 90.minuutin verinen taistelu Alamosta oli ohi niin kuusi texasilaista tuli ulos kappelin raunoista ja kun Kenraali Santa Anna kuuli tästä, niin hän sanoi että yhtään vankia ei jätetä eloon.Meksikolaisten kiväärit ja pistimet olivat heihin suunnattu ja Santa Anna ylpeänä sanoi että kaikki vangit teloitetaan ja siitä Kenraali Castrillon alkoi väitellä ja riidellä Santa Annan kanssa että nämät vankit eivät ansaitse teloitusta.
Davy Crocket väitteli myös että Santa Anna säästäisi heidät sotalakien mukaan ja ainakin hänen toverinsa.Itsensä kohdalta hän sanoi että jos hänen teloituksensa säästää hänen tovereidensa hengen niin hän ei väitä vastaan omasta kohtalostaan vaikka sanoi että väärin olisi myös hänen kuolemansa.

Santa Annalta paloi pinna ja hän määräsi välittömästi teloituksen kaikille.Kenraali Castrillon suuttui tästä määräyksestä ja poistui suuttuneena telttaansa ja samoin monet läsnäolevat upseerit pitivät tätä käskyä barbaarimaisena tappaa avuttomia sotavankeja.Kuiten toiset upseerit jotka halusivat saada Santa Annan huomion ja arvostuksen olivat valmiiita tappamaan vangit kivääreillä ja pistimillä sekä niin sitten kävi että Crockett ja hänen kumppaninsa tapettiin bajoneteillä survoen hengiltä.Meksikolainen luutnantti De La Pena joka oli paikalla silloin niin kirjoitti myöhemmin: Että vaikka nämät vankit kidutettiin ennen heidän tappamistaan niin he eivät valittaneet eivätkä nöyrtyneet ennen kiduttamista ja tappamista.Castrillon ei halunut olla paikalla eikä tullut ulos teltastaan vaikka Santa Anna häntä komensi paikalle seuraamaan tappamista.

Se oli ainoa raportoitu asia tästä että Crockett ja kourallinen Alamon puolustajia vangittiin ja tapettiin brutaalisesti.Itse asiassa se oli yleistä tietoa 1900-luvulle asti.Kuitenkin 1950-luvulla Walt Disney osoitti että Davy Crockett käänsi Old Betsynsä alaspäin. Croketilla oli kivääri jota hän kutsui"Pretty Betsy"mutta tuota asetta hänellä ei ollut mukana Alamossa vaan hän otti Texasiin mennessä mukaansa vanhan aseensa joka oli vain nimeltää Betsy.Walt Disney luultavasti loi tuon Old Betsyn Alamoon.John Wayne elokuvassaan Alamo esitti että Davy Crockett kuoli kun hän räjäytti viimeisillä voimillaan ruutihuoneen.Itse asiassa tuota ruutihuonetta koitti yksi puolustaja räjäyttää mutta ei onnistunt siinä.John Waynen autenttisen kuvan tekeminen oli tuiki mahdotonta Alamosta kun tietää miehen taidot joita hän esitti elokuvassaan Green Baretts joka on maailmanhistorian surkeimpia elokuvia Vietnamin sodasta.

1970-ja 1980 luvuilla oli monia kiistoja De La Penan kirjoituksista ja siksi jäi tämä teloitus kuolema kiistanalaiseksi.Kirjailija oli 1990-luvulla puhunut varovaisen keskustelun Alamon meksikolaisen kuraattorin kanssa ja mainitsi että Crockett antautui, niin kuraattori sanoi että: Ei kukaan sanonut että hän antautui vaan hänet otettiin vangiksi ja tapettiin.History Channel teki Alamosta dokumentin jossa kerrottiin David Crockettin antautumisesta ja teloituksesta.Tässä dokumentissa käsiteltiin asia todellisesti ja autenttisesti eikä mainita mitään myyttejä ja ristiriitoja.Viimeinen Alamosta tehty elokuva käyttää Crockettin kuolemasta samaa De La Penan kirjoitusta ja History Channellin dokumettia jossa Crockett vangitaan ja survotaan pistimillä hengiltä.

Tässä yksi tälläinen piirros myyttisestä kuolemasta David Crockett.Kiista jatkuu silti edelleen
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 03.12.2017 19:41

Witko kirjoitti:Alamosta on monta eri myyttiä jäänyt historian lehdille ja puhun tästä yhdestä vain nyt l. David Crokettin kuolemasta yhden kirjailijan näkökannalta ja on siinä tietysti monta lähdettä käytetty myös.Sankariksi meinasi jäädä meksikolainen kenraali Castrillon sillä tämä mies yritti pelastaa David Crockettin elämän sekä tämän kuuden kohtalotoverinsa.Kun tämä 90.minuutin verinen taistelu Alamosta oli ohi niin kuusi texasilaista tuli ulos kappelin raunoista ja kun Kenraali Santa Anna kuuli tästä, niin hän sanoi että yhtään vankia ei jätetä eloon.Meksikolaisten kiväärit ja pistimet olivat heihin suunnattu ja Santa Anna ylpeänä sanoi että kaikki vangit teloitetaan ja siitä Kenraali Castrillon alkoi väitellä ja riidellä Santa Annan kanssa että nämät vangit eivät ansaitse teloitusta.
Davy Crocket väitteli myös että Santa Anna säästäisi heidät sotalakien mukaan ja ainakin hänen toverinsa.Itsensä kohdalta hän sanoi että jos hänen teloituksensa säästää hänen tovereidensa hengen niin hän ei väitä vastaan omasta kohtalostaan vaikka sanoi että väärin olisi myös hänen kuolemansa.

Santa Annalta paloi pinna ja hän määräsi välittömästi teloituksen kaikille.Kenraali Castrillon suuttui tästä määräyksestä ja poistui suuttuneena telttaansa ja samoin monet läsnäolevat upseerit pitivät tätä käskyä barbaarimaisena tappaa avuttomia sotavankeja.Kuiten toiset upseerit jotka halusivat saada Santa Annan huomion ja arvostuksen olivat valmiiita tappamaan vangit kivääreillä ja pistimillä sekä niin sitten kävi että Crockett ja hänen kumppaninsa tapettiin bajoneteillä survoen hengiltä.Meksikolainen luutnantti De La Pena joka oli paikalla silloin niin kirjoitti myöhemmin: Että vaikka nämät vankit kidutettiin ennen heidän tappamistaan niin he eivät valittaneet eivätkä nöyrtyneet ennen kiduttamista ja tappamista.Castrillon ei halunut olla paikalla eikä tullut ulos teltastaan vaikka Santa Anna häntä komensi paikalle seuraamaan tappamista.

Se oli ainoa raportoitu asia tästä että Crockett ja kourallinen Alamon puolustajia vangittiin ja tapettiin brutaalisesti.Itse asiassa se oli yleistä tietoa 1900-luvulle asti.Kuitenkin 1950-luvulla Walt Disney osoitti että Davy Crockett käänsi Old Betsynsä alaspäin. Croketilla oli kivääri jota hän kutsui"Pretty Betsy"mutta tuota asetta hänellä ei ollut mukana Alamossa vaan hän otti Texasiin mennessä mukaansa vanhan aseensa joka oli vain nimeltää Betsy.Walt Disney luultavasti loi tuon Old Betsyn Alamoon.John Wayne elokuvassaan Alamo esitti että Davy Crockett kuoli kun hän räjäytti viimeisillä voimillaan ruutihuoneen.Itse asiassa tuota ruutihuonetta koitti yksi puolustaja räjäyttää mutta ei onnistunt siinä.John Waynen autenttisen kuvan tekeminen oli tuiki mahdotonta Alamosta kun tietää miehen taidot joita hän esitti elokuvassaan Green Baretts joka on maailmanhistorian surkeimpia elokuvia Vietnamin sodasta.

1970-ja 1980 luvuilla oli monia kiistoja De La Penan kirjoituksista ja siksi jäi tämä teloitus kuolema kiistanalaiseksi.Kirjailija oli 1990-luvulla puhunut varovaisen keskustelun Alamon meksikolaisen kuraattorin kanssa ja mainitsi että Crockett antautui, niin kuraattori sanoi että: Ei kukaan sanonut että hän antautui vaan hänet otettiin vangiksi ja tapettiin.History Channel teki Alamosta dokumentin jossa kerrottiin David Crockettin antautumisesta ja teloituksesta.Tässä dokumentissa käsiteltiin asia todellisesti ja autenttisesti eikä mainita mitään myyttejä ja ristiriitoja.Viimeinen Alamosta tehty elokuva käyttää Crockettin kuolemasta samaa De La Penan kirjoitusta ja History Channellin dokumettia jossa Crockett vangitaan ja survotaan pistimillä hengiltä.

Tässä yksi tälläinen piirros myyttisestä kuolemasta David Crockett.Kiista jatkuu silti edelleen
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 10.12.2017 16:09

]
Pähkinöitä kuuman Texasin auringon alta

1. Myöhään Tammikuussa 1836 yksitoista miestä Kapteeni William Pattonin johdolla ratsastivat Andrew Kentin farmille.Miehet vaihtoivat kuulumisia ja seuraavana aamunan Pattonin ryhmä jatkoi matkaansa.Neljä viikkoa myöhemmin Sunnuntaina,21.Helmikuuta,1836 Andrew Kent ratsasti Gonzalesiin ja ajatteli viipyä kaksi päivää sillä rouva Kent mm. tarvitsi uutta tekstiiliä vaatteiden ompelemiseen ja tekemiseen.

Hänellä oli myös vanhin poika Davy ja mitä hänelle oli tapahtunut ja missä tämä oli ja keiden kanssa?

2.Ensimmäinen asia mitä Andrew Kent kuuli tuona Sunnuntai-iltapäivänä oli karmaiseva. Mitä Andrew kuuli tuolloin Gonzalesissa ?

3. Matkalla Bexariin niin myös Santa Annan armeija joutui kokemaan kovia.Suurin osa eri puroista ja lammikoista oli niin alkaalipitoista että miehet oksensivat verta ja hevoset,muulit eivät suostuneet juomaan tätä vettä. Santa Anna saapui iltapäivällä 12.Helmikuuta.1836 Guerreroon.Ramirez y Sesma oli viiden mailin päässä ylittänyt juuri Rio Granden matkalla Bexariin.

Mikä vakava sairaus tappoi ja vaivasi Santa Annan ja Sesman sotilaita ?

4. Tämä oli pienempi probleema sillä matkan edetessä oli toinen suuri uhka.Eräänä päivänä armeija marssi tiellä ja siellä heitä odotti toinen uhka ja edessä päin oli lisää ongelmia tiedossa.

Mitä tapahtui tuona päivä kun tuo uhka tuli eteen ja mikä se uhka oli ?

4. A. Kun uutiset Alamosta saapuivat Washingtoniin ja sieltä muutama tunti myöhemmin San Felipeen niin James Robinson lähetti raivoisan viestin Sam Houstonille.Mitä Sam Houston oli tekemässä juuri silloin ja keiden kanssa ?

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 12.12.2017 19:46

Myöhään Tammikuussa 1836 yksitoista miestä Kapteeni William Pattonin johdolla ratsastivat Andrew Kentin farmille.Miehet vaihtoivat kuulumisia ja seuraavana aamunan Pattonin ryhmä jatkoi matkaansa.Neljä viikkoa myöhemmin Sunnuntaina,21.Helmikuuta,1836 Andrew Kent ratsasti Gonzalesiin ja ajatteli viipyä kaksi päivää sillä rouva Kent mm. tarvitsi uutta tekstiiliä vaatteiden ompelemiseen ja tekemiseen.
Hänellä oli myös vanhin poika Davy ja mitä hänelle oli tapahtunut ja missä tämä oli ja keiden kanssa?
1. Nyt tuli kyllä siksi epäselvä kysymys, ettei tuohon oikein pysty vastaamaan mitä tapahtumaa haetaan. ((Tämä on ilmeisesti jostakin Witkon kirjasta ) David Kentille oli tapahtunut paljonkin, esimerkiksi syksyllä 1835 hän sieppasi isänsä Andrewin avustuksella meksikolaisen tykin. Saman vuoden joulukuussa hän oli mukana Bexarin piirityksessä, jossa haavoittui, ei kylläkään vakavasti. Isänsä kielloista huolimatta hän palasi takaisin Texasin armeijaan ja toimi lähetin kaltaisissa tehtävissä, koska oli vain 18-vuotias. Alkuvuodesta 1836 David auttoi siirtolaisia pakenemaan Gonzalesista ja syynä tähän pakoon oli tietenkin Meksikon armeijan saapuminen . Helmikuussa 1836 David ohjasi karjalauman preerialle ja osallistui arvoesineiden kätkemiseen hyviksi katsottuihin piilopaikkoihin. Hän oli myös suojelemassa raaskaampia arvoesineitä lainsuojattomien ja intiaanien ryöstöyrityksiltä. Tietenkään nuori David ei hoidellut hommia yksinään, vaan teki sen eräänlaisen ”turvallisuuskaartin” kanssa.

Kakkoseen en keksi muuta kuin, että isä Kent kauhistui kuullessaan meksikolaisten miehittäneen Gonzalesin. Santa Annan myöhäisempien raporttien mukaan ratsuväki, kenraali Joaquín Ramírezin y Sesma n johdolla piti suorittaa yllätyshyökkäyksen helmikuun 23 aamuna. Syy siihen miksi hyökkäystä ei suoritettu oli se, että siepattu tiedustelija nimeltään Trinidad Coy valehteli kirkkain silmin kenraali Sesmalle, että texasilaiset aikoivat hyökätä meksikolaisten joukkojen kimppuun. Trinidad lisäsi, että suuret texasilaisjoukot ympäröivät koko laajaa aluetta valmiina käymään tositoimiin. Sesnan alahuuli väpätti syvästä liikutuksesta ja kauhunsekaisesta pelosta ja hän perui hyökkäyskäskyn jääden odottamaan lisävahvistuksia. Samanaikaisesti alamolaiset olivat vielä täysin valmistamattomia meksikolaisten hyökkäykseen, johon tosin menikin vielä hetken aikaa

David-pojusta tuli jämäkkä äijä:.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 12.12.2017 21:08

[quote="Haukka"][quote]Myöhään Tammikuussa 1836 yksitoista miestä Kapteeni William Pattonin johdolla ratsastivat Andrew Kentin farmille.Miehet vaihtoivat kuulumisia ja seuraavana aamunan Pattonin ryhmä jatkoi matkaansa.Neljä viikkoa myöhemmin Sunnuntaina,21.Helmikuuta,1836 Andrew Kent ratsasti Gonzalesiin ja ajatteli viipyä kaksi päivää sillä rouva Kent mm. tarvitsi uutta tekstiiliä vaatteiden ompelemiseen ja tekemiseen.
Hänellä oli myös vanhin poika Davy ja mitä hänelle oli tapahtunut ja missä tämä oli ja keiden kanssa?[/quote]


1. Nyt tuli kyllä siksi epäselvä kysymys, ettei tuohon oikein pysty vastaamaan mitä tapahtumaa haetaan. ((Tämä on ilmeisesti jostakin Witkon kirjasta ) David Kentille oli tapahtunut paljonkin, esimerkiksi syksyllä 1835 hän sieppasi isänsä Andrewin avustuksella meksikolaisen tykin. Saman vuoden joulukuussa hän oli mukana Bexarin piirityksessä, jossa haavoittui, ei kylläkään vakavasti. Isänsä kielloista huolimatta hän palasi takaisin Texasin armeijaan ja toimi lähetin kaltaisissa tehtävissä, koska oli vain 18-vuotias. Alkuvuodesta 1836 David auttoi siirtolaisia pakenemaan Gonzalesista ja syynä tähän pakoon oli tietenkin Meksikon armeijan saapuminen . Helmikuussa 1836 David ohjasi karjalauman preerialle ja osallistui arvoesineiden kätkemiseen hyviksi katsottuihin piilopaikkoihin. Hän oli myös suojelemassa raaskaampia arvoesineitä lainsuojattomien ja intiaanien ryöstöyrityksiltä. Tietenkään nuori David ei hoidellut hommia yksinään, vaan teki sen eräänlaisen ”turvallisuuskaartin” kanssa.

Kakkoseen en keksi muuta kuin, että isä Kent kauhistui kuullessaan meksikolaisten miehittäneen Gonzalesin. Santa Annan myöhäisempien raporttien mukaan ratsuväki, kenraali Joaquín Ramírezin y Sesma n johdolla piti suorittaa yllätyshyökkäyksen helmikuun 23 aamuna. Syy siihen miksi hyökkäystä ei suoritettu oli se, että siepattu tiedustelija nimeltään Trinidad Coy valehteli kirkkain silmin kenraali Sesmalle, että texasilaiset aikoivat hyökätä meksikolaisten joukkojen kimppuun. Trinidad lisäsi, että suuret texasilaisjoukot ympäröivät koko laajaa aluetta valmiina käymään tositoimiin. Sesnan alahuuli väpätti syvästä liikutuksesta ja kauhunsekaisesta pelosta ja hän perui hyökkäyskäskyn jääden odottamaan lisävahvistuksia. Samanaikaisesti alamolaiset olivat vielä täysin valmistamattomia meksikolaisten hyökkäykseen, johon tosin menikin vielä hetken aikaa

David-pojusta tuli jämäkkä äijä:.


Kuva[/quote]

***********************************************************

Kyllä kysymys oli kirjasta ja aivan näillä mennään.Annetaan nyt miehelle jotain vinkkiä että pääsee eteenpäin.Kirjoista ne ja varsinkin hyvistä sellaisista nämät pähkinät tehdään eikä mistään Davisin tuherruksesta Kolmen Hampin tiestä Alamoon.En voi antaa mitään nimiä koska se olisi liikaa köyttä ainakaan tästä rajusta uutisesta mitä Andrew Kent kuuli tuolloin Gonzalessa.Annoin tarkan päivämäärän,kuukauden,vuoden ja paikan missä hän kuuli tuon rajun uutisen.

Andrew Kentistä on myös paljon kerrottavaa mutta ei nämät tähän pähkinään auta jos ei niistä lue mistään kirjasta..Andrew Kentistä tulii poliittisesti aktiivinen ja itsenäisyys asia oli tärkeä hänelle koska hänen isänsä oli ollut mukana Amerikan Vallankumouksessa.Hänellä oli salainen tapaaminen sovittuna Heinäkuussa 1835 Lavacan ja Navidad Jokien asukkaiden kanssa.Kent ratsasti 35 mailia naapurien talolta toiselle ja kertoi Santa Annan politiikasta ja tämän vastatoimista mihin tämä voi johtaa.Nyt otetaan mukaan poika Davy josta Haukka luennoi jo sopivasti.Muutamaa kuukautta myöhemmin Andrew ja Davy Kent ratsastivat Stephen Austinin Armeijan sekä Bexarin asukkaiden kanssa.Isä ja poika osallistuivat pitkään piiritykseen ja taisteluun siellä mutta he palasivat kotiin Jouluksi. Davy haavoittui lievästi olkapäähänsä.Tätä kysyin myös mihin Haukka luennoi oikein.

Nyt tullaan tuohon pähkinään joka jatkuu myöhään Tammikuun lopulle 1836 kun nuot yksitoista miestä Kapteeni William Pattonin johdolla ratsastivat Kentin farmille.Tuon lyhyen tapaamisen jälkeen Sunnuntai päivänä 21.Helmikuuta Andrew Kent ratsasti Gonzalesiin ja shoppaili.Davy oli haavoitunut mutta lievästi ja lähti Pattonin miesten kanssa Bexariin ja liittyi kahden kuuluisan miehen komennon alle.?Davy oli niin kuin Haukka luennoi hyvä käsittelemään karjaa mm.

Nyt tuli mainittua tuo haavoittuminen jota kysyin mutta se keiden kanssa hän liittyi tuli sanottua nyt yksi miehen nimi l. vastasin sen melkein Haukan puolesta mutta oli lisäksi kaksi kuuluisaa miestä myös.Nyt sitten mennään tuohon Sunnuntaihin takaisin ja ensimmäinen asia mitä Andrew kuuli Gonzalessa. Tähän on tarkka vastaus nimineen ja tapahtumineen l. mitä oli tapahtunut ja sen verraan helpotan Haukka Raukan piinaa edes että nyt ei ole kysymys ollenkaan Santa Annasta eikä edes mistään meksikolaisista.

Tähän loppuivat vihjeet sillä nimiä ja tapahtumaa en nyt sentään anna.Osta kunnon kirjoja niin löydät näitä vastauksia mutta ei niihiin riitä Davisin tuherrus kirja eikä lastenpainos Alamo Sourcebook 1836.Näin se vain menee.Ei netistä sentään kaikkia löydä samoin kuin surkeista kirjoistakaan.

D.Witko


P.s Tuosta Davyn kuvasta saat pikku ansion näin bonuksena Joulun alla.Witkolla on aina joulumieli vähäosaisia ja waiwaisia kohtaan joulun alla.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 12.12.2017 21:17

Jatkan hiukan omaani. Painava suojalumi on aiheuttanut ongelmia, joten siistittävää riittää ulkona. Tuo Davidin isukki nimeltään Andrew Kent kuului Gonzalesin ratsastaviin rangereihin ja hän oli yksi niistä, joka menehtyi Alamon puolustuksessa. Nimittäin 25. päivänä helmikuuta nuo Gonzalesin rangerit kutsuttiin palvelukseen. Kent hyvästeli perheensä ja lähti kohti Alamoa 27. helmikuuta seuranaan rangerit William Summers ja Isaac Millsaps. Andrew Kentin David-poika olisi halunnut lähteä isänsä sijaan, mutta ei onnistunut taivuttamaan tämän päätä. Nuori tytär Mary Ann hyvästeli vimeisenä isänsä. Kyyneleet valuivat tytön poskille aivan kuin hän olisi tiennyt, ettei näkisi isäänsä enää koskaan. Alamo osoittautui kohtalokkaaksi myös Summersille ja Millsapsille.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.12.2017 08:20

Otinpa vapaata, kun tuli rankasti pihahommia. Olin ulkotöissä jo alustavasti kuudesta seitsemään tekemässä raivaustöitä ja jatkan pian uudelleen.

Tällaiset kysymykset mitä joku kuuli silloin ja silloin ovat aika vaiketa. Niinkuin nytkin ne ovat kirjasta, joka sinulla on ja minulla ei. Kysymys on älyttömän helppo tehdä kun sen lukee kirjan sivulta. Kirja on ilmeisesti samalla ainoa lähde tälle tiedolle. Tällä kertaa vastaus löytyi. Eilen illalla löysin itiedon, että comanchet olivat vierailleet erään mr. Hubbensin perheen luona. Kyseiset Hibbensit olivat juuri palanneet Yhdysvalloista Texasiin ja comanche-vieraat olivat saapuneet niin sanottuina kutsumattomina vieraina. Isännän toivomuksia ei ollut kuunneltu, vaan vieraat olivat temmanneet esiin terä-aseensa ja aloittaneet teurastuksen. Samoihin aikoihin Andrewin poika David oli Bexarin varuskunnassa, joka tuohon aikaan oli Jim Bowien ja William B. Travisin komennossa. David oli lähetetty maaseudulle hankkimaan häränlihaa.

Ja mikä vika onkaan kirjassa Three roads to The Alamo, kun Witko sitä niin moittii. Kannattaisikohan ehkä lukea kirja ja haukkua vasta sitten.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 13.12.2017 12:04

Haukka kirjoitti:Otinpa vapaata, kun tuli rankasti pihahommia. Olin ulkotöissä jo alustavasti kuudesta seitsemään tekemässä raivaustöitä ja jatkan pian uudelleen.

Tällaiset kysymykset mitä joku kuuli silloin ja silloin ovat aika vaiketa. Niinkuin nytkin ne ovat kirjasta, joka sinulla on ja minulla ei. Kysymys on älyttömän helppo tehdä kun sen lukee kirjan sivulta. Kirja on ilmeisesti samalla ainoa lähde tälle tiedolle. Tällä kertaa vastaus löytyi. Eilen illalla löysin itiedon, että comanchet olivat vierailleet erään mr. Hubbensin perheen luona. Kyseiset Hibbensit olivat juuri palanneet Yhdysvalloista Texasiin ja comanche-vieraat olivat saapuneet niin sanottuina kutsumattomina vieraina. Isännän toivomuksia ei ollut kuunneltu, vaan vieraat olivat temmanneet esiin terä-aseensa ja aloittaneet teurastuksen. Samoihin aikoihin Andrewin poika David oli Bexarin varuskunnassa, joka tuohon aikaan oli Jim Bowien ja William B. Travisin komennossa. David oli lähetetty maaseudulle hankkimaan häränlihaa.

Ja mikä vika onkaan kirjassa Three roads to The Alamo, kun Witko sitä niin moittii. Kannattaisikohan ehkä lukea kirja ja haukkua vasta sitten.
*********************************************************
No niin tiesin että Haukka kyllä löytää oikean vastauksen kun vähän hakee.Tästä Hubbensin perheen teurastamisesta on hyvin tarkka selostus James Donovanin kirjassa Blood of Heroes(aika paljon on Nativeitakin käsitelty lyhyesti joka luvussa) ja löytyy myös Savage Frontier sarjan Vol I.Donovanin kirjasta löytyy keitä kaikkia perheenjäseniä nimineen Comanchet tappoivat ja tarkka aika ja paikka myös.Ei ole mikään yksi ainoa lause.Samoin tuokin oli Haukalta oikein kun Davy poika lähti ensin Pattonin joukon mukana ja liittyi vähän myöhemmin Jim Bowien ja William B. Travisin komennon alle Bexarissa.
Tämä lähdekirja on parhaimmasta päästä kun käsitellään vähän laajemmin Texasin Tasavallan ja Itsenäistymisen ajoilta Alamoa unohtamatta.James Donovan ja 508.sivua tietoa.
Kuva

Tietysti myönnän että tälläiset pähkinät ovat vaikeita kun ei ole mitään netistä haettavaa vaan kirja tai kirjat paremmin.En olisi itsekään tuota tiennyt millään jos ei olisi ollut sattumalta hyviä kirjoja luettavana.Three roads to The Alamoa olen vain selaillut sieltä täältä ja kyllä siellä mielenkiintoisia aiheita on kun käydään kaikkien kolmen Bowien,Travisin ja Crockettin tekemisiä jo paljon ennen Alamoa mm.Mutta kirjan saatanan surkea päällikansi tökkii niin pahasti että ei pysty ottamaan hyllystä ilman pahoinvointia.Davisin kirja on minulle vähäisessä lukuvaiheessa sieltä sun täältä mutta ei sytytä.Onhan tuo lapsellisuuden huippu kun aikuinen äijä(Witko) puhuu vain päällikannesta sillä sisältö on tietysti tärkein asia joka kirjassa, mutta Davis on tehnyt surkeaa työtä jo kirjan kannessa.Olen lukenut selaillen Alamo Sourcebook 1836 ja nyt kyllä vaihdan mielipidettäni että kirja olisi hyvä tai edes kohtalainen.En puhu nyt ala-arvoisista piirroksista kokonaan, vaan kirja on köyhä kuin mikäkin ja sopisi hyvin Valittujen Palojen postikirjastoon.Nämät kaksi em. kirjaa ovat surkeinta antia mitä koko Texasista ja Alamosta on tehty minun mielestäni.

Tässä minusta omalla pienellä kokemuksella kolme parasta Texas ala' Alamo ja Itsenäisyys-aiheista kirjaa joissa on todella laajasti ja selkeästi kirjoitettu nämät asiat.Sivujakin on riittävästi vaikka Davisin tuherrus kirjassakin on mutta se ei pelasta Davisia.

Kuva
Kuva
Kuva

Näillä tulee pitkälle toimeen.

Jos veemäisiä pähkinöitä haluaisin niin tässä kirjassa niitä on koko rahan edestä.Elizabeth John ja 805.sivua tiukkaa tekstiä 1540-1795 väliseltä ajalta.Tässäkin on päällikansi aika heppoinen mutta teksti on niin vakuuttavaa vaikka tätä yli 800.sivuista jättiä olen vain sieltä täältä lueskellut aina silloin tällöin.
Kuva

Haukka minä tein omat lumityöni eilen illalla ja aamulla oli enään vartin duuni edessä.Hesassa tuli nähtävästi enemmän lunta kuin Porissa.Ota rauhallisesti ja keskity pähkinöihin niin lumi ehtii jo sulaa itsekseen sinä hunsvotti!

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.12.2017 14:39

4. A. Kun uutiset Alamosta saapuivat Washingtoniin ja sieltä muutama tunti myöhemmin San Felipeen niin James Robinson lähetti raivoisan viestin Sam Houstonille.Mitä Sam Houston oli tekemässä juuri silloin ja keiden kanssa ?
Kun ajattelee tätä kysymystä maalaisjärjellä, niin siinä on jotakin outoa. Siis mistä Washingtonista tässä nyt puhutaan? Kirjasta sen on pakko selvitä. Ei ainakaan pääkaupunki Washingtonista. Ja sitten, oliko tuo viesti Robinsonin itsensä kirjoittama?
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.12.2017 14:57

Okei, selvisihän tuo. Se on Washington-on-the-Brazos ja sijaitsi kuten nimikin kertoo Texasin Brazos-joen varrella. Kaipä tämä paikka lyhennetään Washingtoniksi ainakin Texasissa. Myös Witkon lähde on käyttänyt tätä lyhennystä.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 13.12.2017 19:40

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti:Otinpa vapaata, kun tuli rankasti pihahommia. Olin ulkotöissä jo alustavasti kuudesta seitsemään tekemässä raivaustöitä ja jatkan pian uudelleen.

Tällaiset kysymykset mitä joku kuuli silloin ja silloin ovat aika vaiketa. Niinkuin nytkin ne ovat kirjasta, joka sinulla on ja minulla ei. Kysymys on älyttömän helppo tehdä kun sen lukee kirjan sivulta. Kirja on ilmeisesti samalla ainoa lähde tälle tiedolle. Tällä kertaa vastaus löytyi. Eilen illalla löysin itiedon, että comanchet olivat vierailleet erään mr. Hubbensin perheen luona. Kyseiset Hibbensit olivat juuri palanneet Yhdysvalloista Texasiin ja comanche-vieraat olivat saapuneet niin sanottuina kutsumattomina vieraina. Isännän toivomuksia ei ollut kuunneltu, vaan vieraat olivat temmanneet esiin terä-aseensa ja aloittaneet teurastuksen. Samoihin aikoihin Andrewin poika David oli Bexarin varuskunnassa, joka tuohon aikaan oli Jim Bowien ja William B. Travisin komennossa. David oli lähetetty maaseudulle hankkimaan häränlihaa.

Ja mikä vika onkaan kirjassa Three roads to The Alamo, kun Witko sitä niin moittii. Kannattaisikohan ehkä lukea kirja ja haukkua vasta sitten.
*********************************************************
No niin tiesin että Haukka kyllä löytää oikean vastauksen kun vähän hakee.Tästä Hubbensin perheen teurastamisesta on hyvin tarkka selostus James Donovanin kirjassa Blood of Heroes(aika paljon on Nativeitakin käsitelty lyhyesti joka luvussa) ja löytyy myös Savage Frontier sarjan Vol I.Donovanin kirjasta löytyy keitä kaikkia perheenjäseniä nimineen Comanchet tappoivat ja tarkka aika ja paikka myös.Ei ole mikään yksi ainoa lause.Samoin tuokin oli Haukalta oikein kun Davy poika lähti ensin Pattonin joukon mukana ja liittyi vähän myöhemmin Jim Bowien ja William B. Travisin komennon alle Bexarissa.
Tämä lähdekirja on parhaimmasta päästä kun käsitellään vähän laajemmin Texasin Tasavallan ja Itsenäistymisen ajoilta Alamoa unohtamatta.James Donovan ja 508.sivua tietoa.
Kuva

Tietysti myönnän että tälläiset pähkinät ovat vaikeita kun ei ole mitään netistä haettavaa vaan kirja tai kirjat paremmin.En olisi itsekään tuota tiennyt millään jos ei olisi ollut sattumalta hyviä kirjoja luettavana.Three roads to The Alamoa olen vain selaillut sieltä täältä ja kyllä siellä mielenkiintoisia aiheita on kun käydään kaikkien kolmen Bowien,Travisin ja Crockettin tekemisiä jo paljon ennen Alamoa mm.Mutta kirjan saatanan surkea päällikansi tökkii niin pahasti että ei pysty ottamaan hyllystä ilman pahoinvointia.Davisin kirja on minulle vähäisessä lukuvaiheessa sieltä sun täältä mutta ei sytytä.Onhan tuo lapsellisuuden huippu kun aikuinen äijä(Witko) puhuu vain päällikannesta sillä sisältö on tietysti tärkein asia joka kirjassa, mutta Davis on tehnyt surkeaa työtä jo kirjan kannessa.Olen lukenut selaillen Alamo Sourcebook 1836 ja nyt kyllä vaihdan mielipidettäni että kirja olisi hyvä tai edes kohtalainen.En puhu nyt ala-arvoisista piirroksista kokonaan, vaan kirja on köyhä kuin mikäkin ja sopisi hyvin Valittujen Palojen postikirjastoon.Nämät kaksi em. kirjaa ovat surkeinta antia mitä koko Texasista ja Alamosta on tehty minun mielestäni.

Tässä minusta omalla pienellä kokemuksella kolme parasta Texas ala' Alamo ja Itsenäisyys-aiheista kirjaa joissa on todella laajasti ja selkeästi kirjoitettu nämät asiat.Sivujakin on riittävästi vaikka Davisin tuherrus kirjassakin on mutta se ei pelasta Davisia.

Kuva
Kuva
Kuva

Näillä tulee pitkälle toimeen.

Jos veemäisiä pähkinöitä haluaisin niin tässä kirjassa niitä on koko rahan edestä.Elizabeth John ja 805.sivua tiukkaa tekstiä 1540-1795 väliseltä ajalta.Tässäkin on päällikansi aika heppoinen mutta teksti on niin vakuuttavaa vaikka tätä yli 800.sivuista jättiä olen vain sieltä täältä lueskellut aina silloin tällöin.
Kuva

Haukka minä tein omat lumityöni eilen illalla ja aamulla oli enään vartin duuni edessä.Hesassa tuli nähtävästi enemmän lunta kuin Porissa.Ota rauhallisesti ja keskity pähkinöihin niin lumi ehtii jo sulaa itsekseen sinä hunsvotti!

D.Witko
Witkon lähdekirja on aika ilkeä ja Donovanin James on piru mieheksi.Palaan tuohon uutiseen johon Haukka antoi oikean vastauksen sivut 229-230.
Haukka ei muuten Andrew Kentin vaimo sokea ollut.Kaksi hänen naapuriaan tuli Kentin farmille lähtemään Bexariin Kent mukanaan ja nämät naapurit olivat Isaac Millsaps ja William Summers.Summers oli nuori poikamies vielä mutta 41.vuotias Millsaps joka oli taistellut Vuoden 1812-sodassa teini-ikäisenä oli sokea vaimo ja kuusi lasta.Sivu 230. Comanchet olivat tehneet väijytyksen John Hibbensille ja tämän perheelle jotka olivat tulossa takaisin kotiin Texasin rannikolle käytyään Valloissa/Pohjoisessa.Comanchet tappoivat Hibbensin ja hänen lankonsa sekä ottivat mukaansa Johnin vaimon Sarah Hibbensin ja kaksi hänen lastaan,vauvan ja kuusivuotiaan pojan.John Hibbens oli jo toinen aviomies jonka Sarah oli menettänyt Intiaaneille.

Gonzalessa oli tuona päivänä huomattavasti enemmän siirtolaisia ja kun he kuulivat tästä Comanchein väijytyksestä niin he päättivät tehdä partion.Maanantaina 22.päivänä Helmikuuta Byrd Lockhartin värväsi mukaansa Gonzalesin Ranging Companyn Mounted Volunteersin.Yksi kolmen rangerin militia ryhmästä lähti eteenpäin läntistä rajaseutua kutsuen väliaikaiselta San Felipen hallitukselta joukkoja suojaamaan Intiaanien hyökkäyksiltä ja hävitykseltä aluettaan siirtomaakunnissa.23. rangeria DeWitt's siirtomaakunnasta lähti ja he partioivat kaksi viikkoa mukaan lukien Andrew Kent.

Näitä Comancheita oli kolmetoista jotka hyökkäsivät heidän leiriin Rocky Creekillä Lavaca Countyssä.Tällä naisella Sarah Hibbinsillä oli ollut todella huonoa onnea aviomiestensä kanssa.Hän oli syntyjään Sarah Creath ja meni naimisiin John McSherryn kanssa Illinoisissa ja muuttivat Texasiin vuonna 1828.Hänen ensimmäisen aviomiehen tappoivat Intiaanit seuraavana vuonna 1829 ja hänen nuorin poikansa John Jr. jäi eloon tässä hyökkäyksessä.Sitten hän meni naimisiin John Hibbinsin kanssa joka adoptoi nuoren pojan John Jr:n.Käytyään pohjoisissa vierailulla Sarah Hobbins vauvansa,poikansa sekä veljensä George Creath kanssa jonka he ottivat matkaan Columbiasta Brazosista ja aviomiehensä olivat paluumatkalla kotiinsa .Yhdessä he tekivät matkaa La Bahia Tietä pitkin kotiinsa joka oli DeWittin Piirikunnassa.Heidän leirinsä oli vain viidentoista mailin päässä kodistaan kun Comanchet iskivät.Comanchet ottivat vangiksi Sarahin,vauvan ja hänen vanhimman pojan John McSherryn.

Comanchet liikuivat nopeasti Guadalupen ja Colorado-joen väliä niin sitten tapahtui lisää julmuuksia kun vauva alkoi itkeä niin yksi Comancheista löi vauvan päin puuta ja aivot levisivät Sarahin leningille.Samana yönä Sarah pääsi pakoon kun Comanchet nukkuivat mutta hän joutui jättämään poikansa vihollisten armoille.Seuraavan kahdenkymmenenneljäntunnin aikana Sarah ryömi,juosi varovaisesti ja hänen vaatteensa olivat aivan riekaleina.Hän yritti kuulisiko hän karjan ääntä jolloin oli toivoa päästä erämaasta siivilisaation pariin.Lopulta tämä sitkeä ja kaunis vaaleahiuksinen nainen hoippui Ranger Kapteeni Tumlinsonin leiriin ja tarina jatkuu edelleen Comanche-jahdissa mutta nyt taidan lopettaa tämän seikkailun kun menee jo yli aihepiirin pähkinässä.

Tämä kaikki extra tieto löytyi Stephen Mooren-kirjasta Savage Frontier Vol I sivut 74-81.James Donovan kertoi tuon lyhyemmän version kirjassaan Blood of Heroes.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 13.12.2017 20:12

4. A. Kun uutiset Alamosta saapuivat Washingtoniin ja sieltä muutama tunti myöhemmin San Felipeen niin James Robinson lähetti raivoisan viestin Sam Houstonille.Mitä Sam Houston oli tekemässä juuri silloin ja keiden kanssa ?
Ei varmaa tietoa, sillä en päässyt Witkon lähdekirjan oikeille sivuille. Mutta tarjoan tätä tapahtumaa: Houstonilla oli suuri neuvottelu cherokeiden ja heidän liittolaistensa kanssa juuri noihin aikoihin kuin Robinsonin kirje tuli. Houston oli jo aiemmin itse hyväksytty cherokeiden jäseneksi koska hänen vaimonsa oli puoliverinen cherokee. Tuohon korkean tason neuvotteluun osallistui cherokeiden lisäksi ainakin shawneiden, delawarien, choctawien ja quapawien päämiehiä. Neuvottelut sujuivat kaikin puolin hillitysti ja sillä hetkellä siihen osallistuneiden heimojen tulevaisuus näytti Texasissa lähes turvatulta. Rosvoilevat ja agressiiviset comanchet pystyttäisiin laittamaan kuriin lisäämällä rajavalvontaa ja samalla menetelmällä pystyttäisiin hillitsemään myös lainsuojattomien ryöstökulttuurin leviämistä Texasiin.

Rauhantahtoisena miehenä Houston oli toki valmis neuvottelemaan myös comanchien kanssa ja halusi tavata näiden päälliköitä kasvoista kasvoihin. Hän lupaili lahjoja ja muuta mukavaa ja pyrki antamaan kuvan hienosti toimivasta intiaanipolitiikastaan. Mutta se ei toiminut sittenkään. Comanchien herkät vaistot käskivät heitä olemaan varuillaan, sillä he olivat jo oppineet sen, että valkoiseen mieheen ei voinut luottaa. Mitä ilmeisemmin comanchet tiesivät, että Houston oli hyvä mies, mutta se ei riittänyt. Suurin osa Yhden Tähden tasavallan kansalaisista vihasi comancheja ja tätä vihaa ei kukaan kyennyt muuttamaan rakkaudeksi.

En päässyt käsiksi siihen lähteeseen, josta Witko tämän on ottanut. Mutta uskon, että tätä neuvottelua tässä etsitään. Ja neuvottelusta sen verran, että siinä tehty rauhansopimus lähti vasta loppuvuodesta vuonna 1836 senaatin hyväksyttäväksi. Sopimus hylättiin ja Senaatilla oli valmiina hyvin perusteltu syykin tähän hylkäämiseen: Houston kumppaneineen olii ylittänyt valtuutensa mennessään vahvistamaan cherokeiden maankäyttöoikeuden. Senaatin näkemykseen yhtyi täysin rinnoin Texasin tuleva presidentti Mirabeau Bonaparte Lamar, jonka mielestä Houston oli pahimman luokan nuoleskelija ja nuoleskelun kohteena tietenkin intiaanien peräpeilit.

No tämä onkin sitten taas sitä Texasin tasavallan tulevaa historiaa, jossa synkät pilvet vyöryivät Texasiin vähän joka suunnalta. Samalla cherokeiden ja texasilaisten välit muuttuivat erittäin mutkikkaiksi. Kun intiaaneille alun perin luvatut maa-alueet vielä avattiin uudisasukkaille, oli tuloksena lähes ylikiehunut soppa, joka kupli ja porisi verestä punaisena.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 14.12.2017 13:31

Haukka kirjoitti:
4. A. Kun uutiset Alamosta saapuivat Washingtoniin ja sieltä muutama tunti myöhemmin San Felipeen niin James Robinson lähetti raivoisan viestin Sam Houstonille.Mitä Sam Houston oli tekemässä juuri silloin ja keiden kanssa ?
Ei varmaa tietoa, sillä en päässyt Witkon lähdekirjan oikeille sivuille. Mutta tarjoan tätä tapahtumaa: Houstonilla oli suuri neuvottelu cherokeiden ja heidän liittolaistensa kanssa juuri noihin aikoihin kuin Robinsonin kirje tuli. Houston oli jo aiemmin itse hyväksytty cherokeiden jäseneksi koska hänen vaimonsa oli puoliverinen cherokee. Tuohon korkean tason neuvotteluun osallistui cherokeiden lisäksi ainakin shawneiden, delawarien, choctawien ja quapawien päämiehiä. Neuvottelut sujuivat kaikin puolin hillitysti ja sillä hetkellä siihen osallistuneiden heimojen tulevaisuus näytti Texasissa lähes turvatulta. Rosvoilevat ja agressiiviset comanchet pystyttäisiin laittamaan kuriin lisäämällä rajavalvontaa ja samalla menetelmällä pystyttäisiin hillitsemään myös lainsuojattomien ryöstökulttuurin leviämistä Texasiin.

Rauhantahtoisena miehenä Houston oli toki valmis neuvottelemaan myös comanchien kanssa ja halusi tavata näiden päälliköitä kasvoista kasvoihin. Hän lupaili lahjoja ja muuta mukavaa ja pyrki antamaan kuvan hienosti toimivasta intiaanipolitiikastaan. Mutta se ei toiminut sittenkään. Comanchien herkät vaistot käskivät heitä olemaan varuillaan, sillä he olivat jo oppineet sen, että valkoiseen mieheen ei voinut luottaa. Mitä ilmeisemmin comanchet tiesivät, että Houston oli hyvä mies, mutta se ei riittänyt. Suurin osa Yhden Tähden tasavallan kansalaisista vihasi comancheja ja tätä vihaa ei kukaan kyennyt muuttamaan rakkaudeksi.

En päässyt käsiksi siihen lähteeseen, josta Witko tämän on ottanut. Mutta uskon, että tätä neuvottelua tässä etsitään. Ja neuvottelusta sen verran, että siinä tehty rauhansopimus lähti vasta loppuvuodesta vuonna 1836 senaatin hyväksyttäväksi. Sopimus hylättiin ja Senaatilla oli valmiina hyvin perusteltu syykin tähän hylkäämiseen: Houston kumppaneineen olii ylittänyt valtuutensa mennessään vahvistamaan cherokeiden maankäyttöoikeuden. Senaatin näkemykseen yhtyi täysin rinnoin Texasin tuleva presidentti Mirabeau Bonaparte Lamar, jonka mielestä Houston oli pahimman luokan nuoleskelija ja nuoleskelun kohteena tietenkin intiaanien peräpeilit.

No tämä onkin sitten taas sitä Texasin tasavallan tulevaa historiaa, jossa synkät pilvet vyöryivät Texasiin vähän joka suunnalta. Samalla cherokeiden ja texasilaisten välit muuttuivat erittäin mutkikkaiksi. Kun intiaaneille alun perin luvatut maa-alueet vielä avattiin uudisasukkaille, oli tuloksena lähes ylikiehunut soppa, joka kupli ja porisi verestä punaisena.

Kuva
**********************************************************

Täysin oikea vastaus ja täydellinen sellainen.Tätä Donovan kirjoitti että Sam Houston oli neuvottelemassa Cherokeiden ja muiden eri bandien kanssa kun tämä posti tuli ja lähettäjä James Robinson oli raivoissaan?.Donovanin kirjassa ei ollut noin täydellistä vastausta joten tämä oikea vastaus tuli Haukalta kokonaisuudessaan.Minusta hyvin tiedetty koska tämä oli minusta aika vaikea pähkinä myös.Sam Houstonilla oli todellakin ne Cherokee sympatiat jo menneisyydestä.Vaimo oli ollut Cherokee ja Samppa oli sympatico.Sam Houston oli Washington Brazosissa kun tämä itsenäisyys julistettiin 2.päivänä Maaliskuuta,1836.Houston matkusti joTexasiin vuonna 1832 ja alkoi myöhemmin neuvottella Texasin eri Kansojen keskuudessa sekä Cherokeiden kanssa myös Yhdysvaltain puolesta.Sam Houston oli viettänyt monta vuotta nuorempana Cherokeiden parissa.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 14.12.2017 20:13

3. Matkalla Bexariin niin myös Santa Annan armeija joutui kokemaan kovia.Suurin osa eri puroista ja lammikoista oli niin alkaalipitoista että miehet oksensivat verta ja hevoset,muulit eivät suostuneet juomaan tätä vettä. Santa Anna saapui iltapäivällä 12.Helmikuuta.1836 Guerreroon.Ramirez y Sesma oli viiden mailin päässä ylittänyt juuri Rio Granden matkalla Bexariin.

Mikä vakava sairaus tappoi ja vaivasi Santa Annan ja Sesman sotilaita ?

4. Tämä oli pienempi probleema sillä matkan edetessä oli toinen suuri uhka.Eräänä päivänä armeija marssi tiellä ja siellä heitä odotti toinen uhka ja edessä päin oli lisää ongelmia tiedossa.

Mitä tapahtui tuona päivä kun tuo uhka tuli eteen ja mikä se uhka oli ?
En päässyt perille mitlä sairaudet tappoivat eniten Santa Annan miehistoä. Kolera tosin riehui Texasissa, mutta en sano mitään varmaa. Heitän matkanteosta ja sen vaiheista kuitenkin tämä pikku selonteon:

Useimmat lähteet väittävät, että Santa Annan miehitysjoukkoihin kuului lähes 6000 miestä. Tuosta on turha kiistellä, joten hyväksytään se. Tietenkään kaikki eivät olleet miehiä, joukosta löytyi myös innokkaita nuoria naisia jotka tunnettiin nimellä soldadedas. Tämä aika oli Meksikon armeijan ehdotonta kukoistuskautta ja näiden naispuolisten sotanaisten työkuva oli varsin moniulottoinen: he tekivät kaikkea mitä naiset yleensä tekevät, mutta sen lisäksi monet heistä osasivat myös ampua. Kerrotaan, että Santa Anna yritti laittaa pannaan tämän naisten mukaantulon, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Eikä naisten mukanaolo juurikaan haitannut matkan etenemistä, vaan suuremmat ongelmat syntyivät vallan eri asioista. Kaiken lisäksi Santa Annalla oli soldadera-tyttösten joukossa oma mielitietty, joka täytti kaikki isäntänsä toiveet. Tosin heidän kommunikoinnissaan oli muuan ongelma. Tyttö puhui vain englantia kun Anna puolestaan jokelsi vain espanjaa. Mutta puhumatta paras.

Ja sitten vastaukseen. Santa Annan joukkojen marssi Teksasiin ei sujunut niin hyvin kuin oli ennakkoon kuviteltu. Eräs hieman odottamattomista vastoinkäymisistä tuli lumimyrskyn muodossa. Se alkoi helmikuun 13. päivänä tappavan purevana tuulena ja muuttui nopeasti pirulliseksi lumimyrskyksi, joka aikakirjoissa tuntee nimen ”Blue Northern”. Tämä rajuilma syntyy kun Kanadasta matkannut kylmä rintama törmää Meksikonlahden kosteaan ja lämpimään ilmaan. Myrskyn nimi taas juontaa pilvien ympärille syntyvästä sinisestä reunuksesta. Lunta tuli hetkessä monta kymmentä senttiä ja armeija joutui kahlaamaan polvia myöten lumessa. Jotkut marssijoista jäätyivät kirjaimellisesti pystyyn ja menehtyivät kuumeeseen. Suurin osa heistä Yakatanin pataljoonan intiaaniverisiä sotilaita. Lopulta märkä lumi muuttui jäätyneeksi sohjoksi kunnes päivälämpötilan nopea kokoaminen muutti sohjon mutavelliksi, jossa marssimista monet kuvailivat pahemmaksi kuin lumessa tarpomista. Sotatarvike-kärryjä vetäneet härät juuttuivat painavan lastinsa kanssa mutaan, eivätkä jaksaneet ponnistella eteenpäin vaan menehtyivät työnsä ääreen. Laumaeläimet paleltuivat kuoliaaksi ja taakse jäänyt maa näytti taistelukentältä, jossa rikkinäistet pyörät, hylätyt vaunut ja kuolleet eläimet täyttivät maiseman. Myös osa marssijoista hyytyi. He eivät jaksaneet kantaa reppujaan eivätkä aseitaan vaan jäivät makaamaan mutaan.

Upseerien tiukat komentosanat ja kiroukset halkoivat helmikuista ilmaa, mutta mikään ei auttanut. Yhä enemmän väsähtäneitä kertyi matkan varrelle. Osa hautautui mutaan, osa siirrettiin vaunuun, josta muodostui nopeasti ruumisvaunu. Santa Anna, joka ratsasti ensimmäisen divisioonan kärjessä, oli eristetty tästä kaikesta kurjuudesta. Mitäpä se hänelle merkitsi, jos joku köyhä sotamies menehtyi nälkään tai tukehtui mutaan isänmaallisen asian puolesta.

Ennen kuin saavuttiin San Antonioon, myös comanchet aiheuttivat hyökkäyksillään yllin kyllin ongelmia. Meksikolainen uutislehti El Mosquito Mexicano kuitenkin vähättelii matkalla aiheutuneita ongelmia uutisoimalla seuraavaa: Vaikka matkan varrella koettiin joitakin menetyksiä. Ne osoittautuivat melko vähäisiksi. Nämä menetykset vain kannustivat Santa Annan armeijaa entistä suurempaan tarkkaavaisuuteen.

Mutta mikä oli totuus, sen voi Witko kertoa.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 15.12.2017 12:16

Haukka kirjoitti:
3. Matkalla Bexariin niin myös Santa Annan armeija joutui kokemaan kovia.Suurin osa eri puroista ja lammikoista oli niin alkaalipitoista että miehet oksensivat verta ja hevoset,muulit eivät suostuneet juomaan tätä vettä. Santa Anna saapui iltapäivällä 12.Helmikuuta.1836 Guerreroon.Ramirez y Sesma oli viiden mailin päässä ylittänyt juuri Rio Granden matkalla Bexariin.

Mikä vakava sairaus tappoi ja vaivasi Santa Annan ja Sesman sotilaita ?
4. Tämä oli pienempi probleema sillä matkan edetessä oli toinen suuri uhka.Eräänä päivänä armeija marssi tiellä ja siellä heitä odotti toinen uhka ja edessä päin oli lisää ongelmia tiedossa.

Mitä tapahtui tuona päivä kun tuo uhka tuli eteen ja mikä se uhka oli ?
En päässyt perille mitlä sairaudet tappoivat eniten Santa Annan miehistoä. Kolera tosin riehui Texasissa, mutta en sano mitään varmaa. Heitän matkanteosta ja sen vaiheista kuitenkin tämä pikku selonteon:

Useimmat lähteet väittävät, että Santa Annan miehitysjoukkoihin kuului lähes 6000 miestä. Tuosta on turha kiistellä, joten hyväksytään se. Tietenkään kaikki eivät olleet miehiä, joukosta löytyi myös innokkaita nuoria naisia jotka tunnettiin nimellä soldadedas. Tämä aika oli Meksikon armeijan ehdotonta kukoistuskautta ja näiden naispuolisten sotanaisten työkuva oli varsin moniulottoinen: he tekivät kaikkea mitä naiset yleensä tekevät, mutta sen lisäksi monet heistä osasivat myös ampua. Kerrotaan, että Santa Anna yritti laittaa pannaan tämän naisten mukaantulon, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Eikä naisten mukanaolo juurikaan haitannut matkan etenemistä, vaan suuremmat ongelmat syntyivät vallan eri asioista. Kaiken lisäksi Santa Annalla oli soldadera-tyttösten joukossa oma mielitietty, joka täytti kaikki isäntänsä toiveet. Tosin heidän kommunikoinnissaan oli muuan ongelma. Tyttö puhui vain englantia kun Anna puolestaan jokelsi vain espanjaa. Mutta puhumatta paras.

Ja sitten vastaukseen. Santa Annan joukkojen marssi Teksasiin ei sujunut niin hyvin kuin oli ennakkoon kuviteltu. Eräs hieman odottamattomista vastoinkäymisistä tuli lumimyrskyn muodossa. Se alkoi helmikuun 13. päivänä tappavan purevana tuulena ja muuttui nopeasti pirulliseksi lumimyrskyksi, joka aikakirjoissa tuntee nimen ”Blue Northern”. Tämä rajuilma syntyy kun Kanadasta matkannut kylmä rintama törmää Meksikonlahden kosteaan ja lämpimään ilmaan. Myrskyn nimi taas juontaa pilvien ympärille syntyvästä sinisestä reunuksesta. Lunta tuli hetkessä monta kymmentä senttiä ja armeija joutui kahlaamaan polvia myöten lumessa. Jotkut marssijoista jäätyivät kirjaimellisesti pystyyn ja menehtyivät kuumeeseen. Suurin osa heistä Yakatanin pataljoonan intiaaniverisiä sotilaita. Lopulta märkä lumi muuttui jäätyneeksi sohjoksi kunnes päivälämpötilan nopea kokoaminen muutti sohjon mutavelliksi, jossa marssimista monet kuvailivat pahemmaksi kuin lumessa tarpomista. Sotatarvike-kärryjä vetäneet härät juuttuivat painavan lastinsa kanssa mutaan, eivätkä jaksaneet ponnistella eteenpäin vaan menehtyivät työnsä ääreen. Laumaeläimet paleltuivat kuoliaaksi ja taakse jäänyt maa näytti taistelukentältä, jossa rikkinäistet pyörät, hylätyt vaunut ja kuolleet eläimet täyttivät maiseman. Myös osa marssijoista hyytyi. He eivät jaksaneet kantaa reppujaan eivätkä aseitaan vaan jäivät makaamaan mutaan.

Upseerien tiukat komentosanat ja kiroukset halkoivat helmikuista ilmaa, mutta mikään ei auttanut. Yhä enemmän väsähtäneitä kertyi matkan varrelle. Osa hautautui mutaan, osa siirrettiin vaunuun, josta muodostui nopeasti ruumisvaunu. Santa Anna, joka ratsasti ensimmäisen divisioonan kärjessä, oli eristetty tästä kaikesta kurjuudesta. Mitäpä se hänelle merkitsi, jos joku köyhä sotamies menehtyi nälkään tai tukehtui mutaan isänmaallisen asian puolesta.

Ennen kuin saavuttiin San Antonioon, myös comanchet aiheuttivat hyökkäyksillään yllin kyllin ongelmia. Meksikolainen uutislehti El Mosquito Mexicano kuitenkin vähättelii matkalla aiheutuneita ongelmia uutisoimalla seuraavaa: Vaikka matkan varrella koettiin joitakin menetyksiä. Ne osoittautuivat melko vähäisiksi. Nämä menetykset vain kannustivat Santa Annan armeijaa entistä suurempaan tarkkaavaisuuteen.

Mutta mikä oli totuus, sen voi Witko kertoa.

Kuva
*****************************************************************
Tämä tauti oli yksi pelättymistä koska se iski usein juuri sodassa kun oli huonot hygienia olosuhteet ja poikkeustilat. Dysanteria oli tämä nimi l. Punatauti.Verinen ripuli ei taistelukuntoa kyllä kasvattanut ja sitä paitsi tämä bakteeriperäinen tauti oli tappavaa.Sitä esiintyy vain kädellisillä.Santa Anna ei paljon miestensä kunnosta ja hengestä välittänyt sillä niin kuin Haukka totesi niin 6 000 miehen armeija ynnä ihanat soldadesasit olivat vain sieluja Santa Annalle.Donovan kirjassaan totesi samaa että Santa Anna jos olisi heivannut soldadesasit pois, niin kapina olisi ollut valmis sillä kaiken muun palvelun ohella he tarjosivat sitä parasta mitä mies voi haluta. Olihan Wabash-1790 kampanjanssa Harmarin joukoissa suuri määrä siviileitä aina tavallisista pesijöistä huoriin.Porukka oli kuritonta sen päälle.Suomessa vuonna 1850 Hämeenlinnan piirilääkärin alueella riehui punatauti ja yli 2 000 ihmistä kuoli siihen.

Tuo lumimyrsky on täysin totta ja Donovan kertoi että meksikolaisten sotilaiden asusteet olivat täysin sopimattomat tälläisiin olosuhteisiin,tiukat univormut ja kevyet jalkineet aiheuttivat paleltumia ja aika moni mies menetti varpaitaan tai sormiaan paleltumisen osalta.Comanchet olivat todellakin edessäpäin myös hyvin vakava uhka koska heille ei riittänyt edes hevosten varastelu vaan nopeat hyökkäykset jälkijoukkoihin olivat heidän tapansa ja Comancheria oli hyvin vaarallinen alue 1830-luvulla jopa armeijalle.

[quote]Annan vinkkin tuohon yhteen suureen ja ensimäiseen uhkaan mikä kohtasi heitä marsiessaan tietä pitkin.Olivat Nativeita mutta mitä Nativeita he olivat vaikka heillä piti olla rauhansopimus voimassa Meksikon kanssa. [/quote]

D.Witko

Vastaa Viestiin