Nyt siirrytään Texasin lämmöstä aika paljon ylemmäs kartalla mutta aikajakso on lähes sama.
1. Tämä Kansa oli yksi monista jotka osallistuivat Prairie du Chienissä Wisconsinissä 19.Elokuuta,1825 pidettyyn rauhanneuvotteluun jossa oli monta eri Kansaa edustettuina ja piti samalla jakaa maa-alueet Kansojen kesken. Tästä Kansasta käytettiin kahta tunnettua nimeä ja molemilla nimillä he jäivät historiaan.Algonquian Kansat antoivat heille nimen mikä tarkoitti"pysyvän veden ihmisiä".Ranskalaisilla oli omat nimensä heille.Tapahtumapaikka oli Ylä-Mississippi-joen alueella v.1826-puoliskolla.Tämä sota jäi omalla nimellään historiaan ja Kapina oli toinen nimitys.
Kaikki sodan alkuvaiheet liittyivät eniten huhuihin ja todennäköisesti vääriin sellaisiin.Myös kaivostoiminta valkoisille oli toinen hyvä syy sotia tätä Kansaa ja heidän liittolaistaan vastaan.
Mikä oli tämä huhu josta tämä kysytty Kansa raivostui ja ketkä sen olivat laittaneet kiertämään ?
2. Seuraavaksi Keväällä-1826 tapahtui julma uudisasukkaiden joukkomurha tämän Kansan toimesta ja paluuta rauhaan ei ollut.
Minkä maalaiset siviilit ja perhe tapettiin julmasti kesken heidän vaahterasiirapin keruuttaan ?
3. Sitten Kesällä tämä Kansa teki yllättävän teon ja lähettivät kuusi Kansalaistaan Morganiin Fort Grawfordiin.
Mitä oikein tapahtui Yhdysvaltain puolelta ja miksi nämät kuusi Kansan miestä oli lähetetty ?
4. Keväällä-1827 Dakotat ottivat yhteen/hyökkäsivät Ojibwayn kimppuun lähellä Fort Snellingiä, niin Yhdysvaltain eversti Snelling teki törkeän teon ja tämän teon seurauksena tätä Kapina kansaa tuli auttamaan tämä loukattu hyökkääjä Kansa ?
4.A. Miten tämä sota oikein loppui ja mitkä Päälliköt saivat rangaistuksen Yhdysvalloilta?
4.B. Tämän kapinoivan Kansan päällikkö sai nimensä asustaan joka hänellä oli olkapäillä. Mikä oli tämän päällikön nimi englanniksi ?
D.Witko
pahkinoita purtavaksi
Re: pahkinoita purtavaksi
Ykköseen, kakkoseen, kolmoseen ja neloseen on aika vastata erikseen koska nuo kaikki jutut liittyvät saumattomasti yhteen. Neljän eri lähteen yhteenvetona vastaus näyttää tällaiselta:
Niin, tuossahan on kysymys winnebagoista ja heidän kapinastaan. Winnebagoilla ei ollut mitään sen suurempaa valittamista valkoisesta valtaväestöstä, sillä sopu antoi tilaa. Ainakin niin kauan kun winnebagot saivat kaivaa lyijyä omilta mailtaan Galenojoen rantamilta Wisconsinin ja Illinoisin nykyrajalta. Valkoiset kauppiaat ostivat lyijyä mielellään, sillä se oli korkeassa kurssissa 1820-luvulla. Valitettavasti alueelle vaelsi myös yhä enemmän amerikkalaisia lyijynkaivajia. Vielä valitettavampaa oli se, että hallitus halusi nämä lyijystä rikkaat maa-alueet Yhdysvalloille ja lähetti intiaaniagentin kieltämään winnebagojen hyvin alkaneen lyijykaupan. No sen arvaa mitä tästä seurasi. Winnebagot kerääntyivät suureen neuvotteluun ja heidän korkeasti arvostettu päällikkönsä Red Bird oli vielä tavallistakin vakavamman näköinen. Hän ja hänen kansansa käsittivät viimeistään nyt, että tulevaisuudella ei ollut annettavanaan mitään hyvää...
Maaliskuussa 1826 alkoi tapahtua, sillä nuoria winnebago-sotureita oli vaikea hillitä. He halusivat näyttää heidän mailleen tunkeutuville uudisasukkaille, että jossakin kulki raja. Aluksi joukko nuoria winnebagoja surmasi vaahterasiirappia keränneen ranskalais-kanadalaisen perheen. Oikeastaan vain perheen isä oli ranskalaissyntyinen, sillä hänen vaimonsa oli intiaani ja viisi lasta puoliverisiä. Seikkailija-kirjailija William Snellingille tämä oli erittäin surullinen tapahtuma, sillä hän oli pitänyt madame Methodea maailman kauniimpana naisena. Kun intiaani-agentti Nicholas Boilwin tutki rikosta, winnebago-päällikkö Decorah myönsi tosiasian, että jotkut hänen kylänsä nuoret soturit olivat saaneet tulilientä ja tehneet viinapäissään verityön. Se oli viski, joka suoritti nämä murhat, päällikkö täsmensi.
Hieman myöhemmin Kaksi nuorta winnebagoa pidätettiin, mutta he karkasivat. Amerikkalaiset sotilaat puolestaan ottivat kaksi panttivankia ja vaativat winnebagoilta murhaajien palauttamista. Heinäkuussa 1826 winnebagot lähettivät 80-jäsenisen valtuuskunnan Fort Crawfordiin ja luovuttivat kuuliaisesti peräti kuusi heimonsa jäsentä kuulusteltaviksi murhista. Yksikään heistä ei kuitenkaan ollut murhaaja. Tämä temppu olikin vain winnebagojen keino kääntää huomio pois heistä itsestään. Näihin aikoihin alkoi kiertää huhu, että winnebagot hyökkäävät Fort Crawfordiin vapauttamaan vangit. Linnaketta vahvistettiin monelta osin, mutta hyökkäystä ei tullut. Sen sijaan winnebagot luovuttivat linnakkeen komentaja eversti Josiah Snellingille oikeat murhaajat.
Lokakuussa 1826 armeija päätti luopua Fort Crawfordista ja siirtyä Fort Snellingiin Minnesotan puolelle. Myös pidätetyt winnebago-murhaajat siirrettiin muun väen mukana.
Toukokuussa 1827 väkivallan aalto levisi dakota-siouxien ja ojibwojen keskuudessa. Heidän vanhat riitansa purkaantuivat aseellisiksi yhteenotoiksi. Eversti Snelling pidätti neljä dakota-soturia ja lähetti nämä ojibwoille, jotka päättivät teloittaa dakota-vankinsa. Muut dakotat hyödynsivät edellämainittua teloitusta ja heittivät ilmoille huhun, jonka mukaan eversti Snelling oli lähettänyt myös pidätetyt winnebago-murhaajat ojibwojen teloitettaviksi. Eihän tuossa ollut mitään järkeä, mutta winnebagot ottivat huhun tosisaan. Tämä oli dakotojen tarkoituskin, sillä he halusivat winnebagojen liittolaisuutta niin amerikkalaisia kuin ojibwojakin vastaan. Suuri joukko winnebagoja liittyi dakotojen sotapartioon ja käväisi ottamassa hengiltä 20 ojibwaa. Nyt sitten jo lähestyttiin aikakautta, jolloin winnebagojen ja amerikkalaisten välit purkautuivat winnebagojen kapinaksi. Päällikkö Red Bird yritti puhua toisille päälliköille rauhan puolesta, mutta nämä ivasivat punaista tipua ja syyttivät tätä vaivaiseksi pelkuriksi. Red Bird myöntyi muiden tahtoon ja ilmoitti sotureilleen, että amerikkalaisten veren vuodattaminen on ainoa keino hoidella tulehtunut tilanne. Ja kun verenvuodatus alkoi, siihen syyllistyivät molemmat osapuolet...
Minulla ei ole muuten varmaa tietoa mitä noille winnebago-vangeille tapahtui.
Myöhemmän aikakauden tapaaminen Red Birdin patsaallai
Niin, tuossahan on kysymys winnebagoista ja heidän kapinastaan. Winnebagoilla ei ollut mitään sen suurempaa valittamista valkoisesta valtaväestöstä, sillä sopu antoi tilaa. Ainakin niin kauan kun winnebagot saivat kaivaa lyijyä omilta mailtaan Galenojoen rantamilta Wisconsinin ja Illinoisin nykyrajalta. Valkoiset kauppiaat ostivat lyijyä mielellään, sillä se oli korkeassa kurssissa 1820-luvulla. Valitettavasti alueelle vaelsi myös yhä enemmän amerikkalaisia lyijynkaivajia. Vielä valitettavampaa oli se, että hallitus halusi nämä lyijystä rikkaat maa-alueet Yhdysvalloille ja lähetti intiaaniagentin kieltämään winnebagojen hyvin alkaneen lyijykaupan. No sen arvaa mitä tästä seurasi. Winnebagot kerääntyivät suureen neuvotteluun ja heidän korkeasti arvostettu päällikkönsä Red Bird oli vielä tavallistakin vakavamman näköinen. Hän ja hänen kansansa käsittivät viimeistään nyt, että tulevaisuudella ei ollut annettavanaan mitään hyvää...
Maaliskuussa 1826 alkoi tapahtua, sillä nuoria winnebago-sotureita oli vaikea hillitä. He halusivat näyttää heidän mailleen tunkeutuville uudisasukkaille, että jossakin kulki raja. Aluksi joukko nuoria winnebagoja surmasi vaahterasiirappia keränneen ranskalais-kanadalaisen perheen. Oikeastaan vain perheen isä oli ranskalaissyntyinen, sillä hänen vaimonsa oli intiaani ja viisi lasta puoliverisiä. Seikkailija-kirjailija William Snellingille tämä oli erittäin surullinen tapahtuma, sillä hän oli pitänyt madame Methodea maailman kauniimpana naisena. Kun intiaani-agentti Nicholas Boilwin tutki rikosta, winnebago-päällikkö Decorah myönsi tosiasian, että jotkut hänen kylänsä nuoret soturit olivat saaneet tulilientä ja tehneet viinapäissään verityön. Se oli viski, joka suoritti nämä murhat, päällikkö täsmensi.
Hieman myöhemmin Kaksi nuorta winnebagoa pidätettiin, mutta he karkasivat. Amerikkalaiset sotilaat puolestaan ottivat kaksi panttivankia ja vaativat winnebagoilta murhaajien palauttamista. Heinäkuussa 1826 winnebagot lähettivät 80-jäsenisen valtuuskunnan Fort Crawfordiin ja luovuttivat kuuliaisesti peräti kuusi heimonsa jäsentä kuulusteltaviksi murhista. Yksikään heistä ei kuitenkaan ollut murhaaja. Tämä temppu olikin vain winnebagojen keino kääntää huomio pois heistä itsestään. Näihin aikoihin alkoi kiertää huhu, että winnebagot hyökkäävät Fort Crawfordiin vapauttamaan vangit. Linnaketta vahvistettiin monelta osin, mutta hyökkäystä ei tullut. Sen sijaan winnebagot luovuttivat linnakkeen komentaja eversti Josiah Snellingille oikeat murhaajat.
Lokakuussa 1826 armeija päätti luopua Fort Crawfordista ja siirtyä Fort Snellingiin Minnesotan puolelle. Myös pidätetyt winnebago-murhaajat siirrettiin muun väen mukana.
Toukokuussa 1827 väkivallan aalto levisi dakota-siouxien ja ojibwojen keskuudessa. Heidän vanhat riitansa purkaantuivat aseellisiksi yhteenotoiksi. Eversti Snelling pidätti neljä dakota-soturia ja lähetti nämä ojibwoille, jotka päättivät teloittaa dakota-vankinsa. Muut dakotat hyödynsivät edellämainittua teloitusta ja heittivät ilmoille huhun, jonka mukaan eversti Snelling oli lähettänyt myös pidätetyt winnebago-murhaajat ojibwojen teloitettaviksi. Eihän tuossa ollut mitään järkeä, mutta winnebagot ottivat huhun tosisaan. Tämä oli dakotojen tarkoituskin, sillä he halusivat winnebagojen liittolaisuutta niin amerikkalaisia kuin ojibwojakin vastaan. Suuri joukko winnebagoja liittyi dakotojen sotapartioon ja käväisi ottamassa hengiltä 20 ojibwaa. Nyt sitten jo lähestyttiin aikakautta, jolloin winnebagojen ja amerikkalaisten välit purkautuivat winnebagojen kapinaksi. Päällikkö Red Bird yritti puhua toisille päälliköille rauhan puolesta, mutta nämä ivasivat punaista tipua ja syyttivät tätä vaivaiseksi pelkuriksi. Red Bird myöntyi muiden tahtoon ja ilmoitti sotureilleen, että amerikkalaisten veren vuodattaminen on ainoa keino hoidella tulehtunut tilanne. Ja kun verenvuodatus alkoi, siihen syyllistyivät molemmat osapuolet...
Minulla ei ole muuten varmaa tietoa mitä noille winnebago-vangeille tapahtui.
Myöhemmän aikakauden tapaaminen Red Birdin patsaallai
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Minulla ei ole muuten varmaa tietoa mitä noille winnebago-vangeille tapahtui.
*********************************************************************
Aivan oikein Haukka vastaa tähän Winnebago Kapinaan ja vaikka sota termi ehkä kuullostaa liioiteltuna ,niin aika paljon tässä kuoli kuitenkin niin valkoisia siirtolaisia kuin Intiaanejakin.Löysin tiedon eräästä Encyclopedia-kirjastani The North American Indians Wars Vol II.Nämät kaksi Winnebagoa jotka vangittiin niin ensin heidät vietiin talvella-1825-1826 Fort Crawfordiin vartiotaloon l. vankilaan/putkaan Prairie de Chienissä koska nämät kaksi Winnebagoa olisivat tehneet jotain levottomuuksia.Lokakuussa-1826 Fort Crawford hylättiin ja varuskunta muutti kokonaisuudessaan Fort Snellingiin.Komentaja otti myös mukaansa nämät kaksi Winnebagoa.Keväällä-1827 raportit kertoivat että nämät kaksi Winnebagoa jotka oli lietsoneet levottomuuksia Prairie de Chieniin alueella niin heidät tapettiin sotilaiden toimesta ja komentajan käskystä.Tämän huhun että Chippewat olisivat tappaneet kaksi Winnebagoa niin oli todennäköisesti Dakotain alullepanema huhu.
Oli selvää että vihamielisyydet Lounais-Wisconissa leimahtivat Intiaanien ja siirtolaisten välillä .28.Kesäkuuta,1827 Red Bird ja We-Kaw ja kolme heidän soturiaan alkoivat tappamisen Rigeste Gagnierin talolla.......................
Red Bird,Winnebago päällikkö.
D.Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Ei voi pitää mitenkään paikkaansa. Murhatkin tehtiin vasta keväällä 1826, joten Tucker tai hänen lähteensä on sekoillut.Löysin tiedon eräästä Encyclopedia-kirjastani The North American Indians Wars Vol II.Nämät kaksi Winnebagoa jotka vangittiin niin ensin heidät vietiin talvella-1825-1826 Fort Crawfordiin vartiotaloon l. vankilaan/putkaan Prairie de Chienissä koska nämät kaksi Winnebagoa olisivat tehneet jotain levottomuuksia.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Tai pitää se paikkansa siinä tapauksessa mikäli murhaajat pidätettiin keväällä 1826. Mutta hehän olivat välillä karkuteilläkin, joten eivätköhän winnebagot luovuttaneet tappajat vasta joskus kesällä 1826. Näin ollen tuo talvi ei oikein sovi kuvaan.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Olin oikeassa. Murhaajiksi ryhtyneet herrat Wau-koo-kau ja Man-ne-tah-peh-keh tuotin Fort Crawfordin vankilaan vasta kesällä 1826. Kirja sauk-päällikkö Black Hawkista vahvistaa asian. Tuckerin ja kumppaneitten The Encyclopedia of North American Indian Wars 1607–1890 tiiliskivestä löytyy yhtä jos toistakin korjailtavaa. Sen verran olen sitä netistä aikoinani lukenut. Täydellistä virheettömyyttä noin paksulta opukselta on turha vaatiakaan. Nuo kaksi winnebagoa kuuluivat Wisconsin riverin jengiin ja heillä oli erityisen huono vaikutus muihinkin winnebagoihin. Pirukaan ei tiedä olivatko he edes todelliset murhaajat, mutta tällaisista retaleista oli hyvä hankkiutua eroon. Tällä tapahtumalla ei ollut mitään tekemistä tulevan winnebagojen kapinan kanssa, vaan koko verilöyly juonsi alkunsa tavallisesta ryöstöyrityksestä. Jokin ei mennyt suunnitelmien mukaan ja humaltuneet winnebagot aloittivat tappamisen.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
En minä nyt pelkän Spencer Tuckerin Encyclopedian varassa ole.Se nyt vain oli käsillä heti sen turhia hakematta hyllystä.Minulla on tuo kirja myös Black Hawkin sodasta.Tässä tämä netti artikkeli jossa viitataan näiden kahden Winnebagon kohtaloon.Epäselvästi vähän ilmoitettu ja vuosiluku pitää kyllä kutinsa koska raportti oli laadittu keväällä-1827.
Tässä linkki ja heti alussa on tuo maininta
http://www.usgenweb.info/wicrawford/books/chap6.htm
Näissä vanhoissa kertomuksissa on kyllä sekoilua vuosilukujen kanssa.Se on oppinut monien vuosien aikana.Siksi tuo absoluuttinen totuus on välillä vaikeaa kenelle vain.Kirjailijat tekevät virheitä niin kuin muutkin ihmiset,lähteissä voi olla väärä käännös ym.
D.Witko
Tässä linkki ja heti alussa on tuo maininta
http://www.usgenweb.info/wicrawford/books/chap6.htm
Näissä vanhoissa kertomuksissa on kyllä sekoilua vuosilukujen kanssa.Se on oppinut monien vuosien aikana.Siksi tuo absoluuttinen totuus on välillä vaikeaa kenelle vain.Kirjailijat tekevät virheitä niin kuin muutkin ihmiset,lähteissä voi olla väärä käännös ym.
D.Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Vaikka tämä ei kysymykseen kuulunutkaan, laitetaan kuitenkin. Tästä tapahtumasta tulevat winnebagojen ja amerikkalaisten yhteenotot sai vat tuulta alleen.
Kesäkuun lopulla 1827 winnebago-päällikkö Red Bird otti mukaansa pari soruriaan ja matkusti Prairie du Chieniin . Miesten tarkoituksena oli kostaa kahden winnebago-soturin kuviteltu teloittaminen. Tarkempi koston kohde oli valitsematta, joten sellainen valittiin tuurilla. Päävoiton tässä arvonnassa sai Registre Gagnier, joka oli yksi afro-afrikkalaisen kätilön täti Mary-Annin pojista. Ihonväristään huolimatta Registre oli herrasmies ja pyysi kohteliaasti winnebago-vieraitaan astumaan perämmälle sisään. Red Bird olui ollut tunnettu rauhantahtoisuudestaan, joten hänen vierailunsa ei tuntunut ollenkaan pelottavalta.
Gagnier pyysi nälkäänsä valittavia winnebagoja ruokailemaan ja tarjosi näille kalaa ja maitoa. Ei siis mikään varsinainen juhla-ateria, mutta kuitenkin ravitseva. Vieraat istuutuivat pöydän ääreen ja mättöivät vaatimattomia antimia poskeensa. Paikalla oli Gagnierin ja hänen nuoren vaimonsa lisäksi palkkarenkin Solomon Lipcap ja perheen kaksi lasta: 10-vuotias poika ja alle vuodenikäinen tytär. Ruokailun jälkeen Red Bird esitti kiitoksen ampumalla perheen isännän ja Little Buffalo-niminen winnebago puolestaan surmasi tämän palkkarengin keinutuoliin lähelle takkaa. Kolmas winnebago, joka tunnettiin nimellä The Sun, näytti varjoisimman puolen luonteestaan ja sieppasi lapsen äitinsä sylistä. Kun madame Gagnier yritti ottaa lasta Sunilta pois, tämä heitti puukottamansa tytön lattialle ja suuntasi aseensa naiseen. Rouva ei jäänyt odottamaan luotia vaan sivalsi aseen Sunin kätösestä. Samalla nainen sieppasi seinustalta musketin ja osoitti sillä Red Birdiä suoraan rintaan. Winnebago-päällikkö seisoi jähmettyneenä paikallaan, mutta sen sijaan että olisi ampunut nainen pakeni. Hän otti poikaansa kädestä ja he juoksivat läheiseen metsään. Winnebago-kolmiko jäljitti heitä ja onkin pienoinen ihme, etä äiti ja poika selvisivät hengissä lähimpään kaupunkiin.
Tässä ei vielä päästy koko kapinaan, mutta laitoin tämän. Eri lähteet kertovat tapahtuman eri tavoin. Oma lähdekirjani oli:
Kesäkuun lopulla 1827 winnebago-päällikkö Red Bird otti mukaansa pari soruriaan ja matkusti Prairie du Chieniin . Miesten tarkoituksena oli kostaa kahden winnebago-soturin kuviteltu teloittaminen. Tarkempi koston kohde oli valitsematta, joten sellainen valittiin tuurilla. Päävoiton tässä arvonnassa sai Registre Gagnier, joka oli yksi afro-afrikkalaisen kätilön täti Mary-Annin pojista. Ihonväristään huolimatta Registre oli herrasmies ja pyysi kohteliaasti winnebago-vieraitaan astumaan perämmälle sisään. Red Bird olui ollut tunnettu rauhantahtoisuudestaan, joten hänen vierailunsa ei tuntunut ollenkaan pelottavalta.
Gagnier pyysi nälkäänsä valittavia winnebagoja ruokailemaan ja tarjosi näille kalaa ja maitoa. Ei siis mikään varsinainen juhla-ateria, mutta kuitenkin ravitseva. Vieraat istuutuivat pöydän ääreen ja mättöivät vaatimattomia antimia poskeensa. Paikalla oli Gagnierin ja hänen nuoren vaimonsa lisäksi palkkarenkin Solomon Lipcap ja perheen kaksi lasta: 10-vuotias poika ja alle vuodenikäinen tytär. Ruokailun jälkeen Red Bird esitti kiitoksen ampumalla perheen isännän ja Little Buffalo-niminen winnebago puolestaan surmasi tämän palkkarengin keinutuoliin lähelle takkaa. Kolmas winnebago, joka tunnettiin nimellä The Sun, näytti varjoisimman puolen luonteestaan ja sieppasi lapsen äitinsä sylistä. Kun madame Gagnier yritti ottaa lasta Sunilta pois, tämä heitti puukottamansa tytön lattialle ja suuntasi aseensa naiseen. Rouva ei jäänyt odottamaan luotia vaan sivalsi aseen Sunin kätösestä. Samalla nainen sieppasi seinustalta musketin ja osoitti sillä Red Birdiä suoraan rintaan. Winnebago-päällikkö seisoi jähmettyneenä paikallaan, mutta sen sijaan että olisi ampunut nainen pakeni. Hän otti poikaansa kädestä ja he juoksivat läheiseen metsään. Winnebago-kolmiko jäljitti heitä ja onkin pienoinen ihme, etä äiti ja poika selvisivät hengissä lähimpään kaupunkiin.
Tässä ei vielä päästy koko kapinaan, mutta laitoin tämän. Eri lähteet kertovat tapahtuman eri tavoin. Oma lähdekirjani oli:
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
**************************************************************''Haukka kirjoitti:Vaikka tämä ei kysymykseen kuulunutkaan, laitetaan kuitenkin. Tästä tapahtumasta tulevat winnebagojen ja amerikkalaisten yhteenotot sai vat tuulta alleen.
Kesäkuun lopulla 1827 winnebago-päällikkö Red Bird otti mukaansa pari soruriaan ja matkusti Prairie du Chieniin . Miesten tarkoituksena oli kostaa kahden winnebago-soturin kuviteltu teloittaminen. Tarkempi koston kohde oli valitsematta, joten sellainen valittiin tuurilla. Päävoiton tässä arvonnassa sai Registre Gagnier, joka oli yksi afro-afrikkalaisen kätilön täti Mary-Annin pojista. Ihonväristään huolimatta Registre oli herrasmies ja pyysi kohteliaasti winnebago-vieraitaan astumaan perämmälle sisään. Red Bird olui ollut tunnettu rauhantahtoisuudestaan, joten hänen vierailunsa ei tuntunut ollenkaan pelottavalta.
Gagnier pyysi nälkäänsä valittavia winnebagoja ruokailemaan ja tarjosi näille kalaa ja maitoa. Ei siis mikään varsinainen juhla-ateria, mutta kuitenkin ravitseva. Vieraat istuutuivat pöydän ääreen ja mättöivät vaatimattomia antimia poskeensa. Paikalla oli Gagnierin ja hänen nuoren vaimonsa lisäksi palkkarenkin Solomon Lipcap ja perheen kaksi lasta: 10-vuotias poika ja alle vuodenikäinen tytär. Ruokailun jälkeen Red Bird esitti kiitoksen ampumalla perheen isännän ja Little Buffalo-niminen winnebago puolestaan surmasi tämän palkkarengin keinutuoliin lähelle takkaa. Kolmas winnebago, joka tunnettiin nimellä The Sun, näytti varjoisimman puolen luonteestaan ja sieppasi lapsen äitinsä sylistä. Kun madame Gagnier yritti ottaa lasta Sunilta pois, tämä heitti puukottamansa tytön lattialle ja suuntasi aseensa naiseen. Rouva ei jäänyt odottamaan luotia vaan sivalsi aseen Sunin kätösestä. Samalla nainen sieppasi seinustalta musketin ja osoitti sillä Red Birdiä suoraan rintaan. Winnebago-päällikkö seisoi jähmettyneenä paikallaan, mutta sen sijaan että olisi ampunut nainen pakeni. Hän otti poikaansa kädestä ja he juoksivat läheiseen metsään. Winnebago-kolmiko jäljitti heitä ja onkin pienoinen ihme, etä äiti ja poika selvisivät hengissä lähimpään kaupunkiin.
Tässä ei vielä päästy koko kapinaan, mutta laitoin tämän. Eri lähteet kertovat tapahtuman eri tavoin. Oma lähdekirjani oli:
Tuota kirjaa juuri tarkoitin ja se paras mitä olen lukenut näistä Black Hawkin sotaa koskevia historioita.
Nämät ovat lisäksi meikäläisellä ja viimeinen on kompa-kirja.
Tuo on tarkka kertomus Winnebagojen vierailusta. Kun lukee tästä Winnebago kapinasta, niin minulle tulee mieleen että melkoiset vihanpidot olivat ilmassa jo entuudestaan koska ei tämä huhu vielä normaalisti tuollaista teurastamista tue, siinähän oli kyse kahden eri perheen teurastamisesta..Oliko jo Prairie de Chinen v.1825 sopimus jo liikaa ja tämän kaivoksen raaka pakko-ottaminen Winnebagoilta piste iin päälle.Minnesota-1862-oli jo nälkäkapina.
Tuo linkki jonka laitoin on aika epäselvä tarkoitukseltaan koska siinä ei lue suoraan mitkä Winnebagot tapettiin-1827-keväällä ja oliko se armeija vai Chippewat vai provo-mielessä(salaa) jopa Dakotat Minnesotasta koska siinä olisi tullut Winnebagoista liittolaiset Minnesotan Dakotoiile jos olisi laitettu armeijan tai Ojibwayn syyksi nämät tapot.
No ei tuo ole tärkeää tapettiinko todella kaksi Winnebagoa vai oliko se pelkkä huhu.Raportti sana ei todista vielä mitään sen enempää ja ei tuota tietoa ole oikein missään kirjassa selvitetty tarkemmin.Vangittiin kyllä kaksi Winnebagoa koska se on lähes kaikissa eri lähteissä mainittu.Tappaminen onkin jo korkeampaa tiedettä.
D.Witko
P.s. Olivat muuten Haukka Wainaa Frinorin parempia kalapuikkoja mitä tarjottiin Winnebagoille pöytään että tiedä se sinä huijari!
Re: pahkinoita purtavaksi
Ps. Niin olivat senkin ketale. Kala on aina ollut winnebagojen herkkua, joten kyllä Registre Gagnier tiesi mitä vieraille piti tarjota. Mutta ehkä kotitekoiset kalapuikot olivat hieman kylmiä ja niissä oli liikaa ruotoja. Red Bird kumppaneineen päätti huomauttaa asiasta.
Kuvassa tarjolla kalaa winnebagojen makuun. Ja viimeiset vastaukset myöhemmin
Kuvassa tarjolla kalaa winnebagojen makuun. Ja viimeiset vastaukset myöhemmin
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Verilöylyssä esiintynyt tyttövauva oli nimeltään Maria Louisa ja hän selvisi hengissä. The Sun palasi tappamaan lattialle heittämäänsä vauvaa, mutta tämä oli kontannut sängyn alle ja käpristynyt sinne pieneksi nyytiksi. Sadistinen Sun kiskoi tytön näkyviin ja potkaisi tätä olkapäähän. Oman kertomuksensa mukaan Sun aikoi katkaista lapsen pään muistoksi, mutta muut kaksi winnebagoa huutelivat ulko-ovelta ja kehoittivat häntä pakenemaan nopeasti. Sun ehti viiltää lasta kaulaan, mutta lopetti työnsä siihen ja jätti tytön makaamaan lattialle, josta hänet myöhemmin löydettiin elossa. Tapahtuman silminnäkijä oli Pashal Menior, joka onnistui pakenemaan ampumahaavastaan huolimatta.
Tuon jälkeen Red Bird, Sun ja Little Buffalo pakenivat kyläänsä, joka sijaitsi Bad Axel riveriin suulla. Joitakin päiviä myöhemmin kaksi amerikkalaista kölivenettä nimeltään General Ashby ja Oliver ,H. Perry lipuivat Missississipijokea pitkin tuomaan tarvikkeita Prairie du Chieniin. Alukset poikkesivat myös winnebago-kylän rantaan tekemään joitakin hankintoja. Kylä oli Bad Axel riverin suulla ja sattui kuulumaan Red Birdille. Rommia tiuhaa tahtia naukkaillut miehistö tarjoili tulijuomaa joillekin tapaamilleenm intiaaneille, mutta tapaaminen muutti luonnettaani kun humaltuneet venemiehet sieppasivat useita intiaani-naisia ja raiskasivat nämä. Naisia pidettiin vankeina veneissä. ööööö
Tapahtuma aiheutti voimakkaan vasta-reaktion soturien joukossa. Yli sata winnebagoa ja joitakin dakotoja ryhtyi kostotoimiin ja päätti vapauttaa naiset. Seuraavasta tapahtumasta on hieman eriäviä tietoja, mutta niputetaan ne yhteenvedoksi:
Alukset etenivät Mississippijoen sivuhaaran Bad Axe riverin suulla kun Intiaanit tekivät hyökkäyksensä usealta eri suunnalta. Osa avasi muskettitulen rannalta käsin, osa lähestyi kanooteilla ja osa tulitti vastakkaiselta rannalta. Kaikkein ripeimmät winnebagot pääsivät tunkeutumaan Oliver H. Perryn kannelle, mutta taistelu kääntyi nopeasti amerikkalaisten eduksi. Laukaukset kajahtelivat tiuhaan tahtiin ja sotahuudot repivät raakaa Wisconsinin ilmaa. Intiaaneja molskahteli jokeen ja myös jokunen amerikkalainen pääsi tutustumaan Bad Axen likaisenharmaaseen veteen. Uimarien joukko lisääntyi nopeasti, sillä siepatut naiset pääsivät yhteisrynnäköllä pakenemaan. He hyppäsivät muiden uimarien joukkoon ja läksivät kauhomaan vettä rivakkaan tahtiin kohti rantaa. Winnebagojen peruskasvatukseen kuului hyvä uimataito myös tyttölasten kohdalla, joten hamaväellä ei tehnyt vaikeuksia selviytyä lähimpään rantaan. Samalla kun likomärät naiset rämpivät rantakasvillisuuden suojaan, käytiin veneiden ympärillä armotonta taistelua elämästä ja kuolemasta. Seitsemän winnebagoa sai surmansa ja 14 haavoittui. Myös joitakin laivan miehistöön kuuluvia menehtyi.
Uutiset winnebagojen hyökkäyksestä levisivät kulovalkean tavain ja aiheuttivat valtavan paniikin Chigacossa asti. Monet perheet Prairie du Chienissä ja sen ympäristössä jättivät farminsa ja kaikkein rohkeimmatkin ryhtyivät vahvistamaan asuinpaikkansa puolustusta uuteen uskoon. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, sillä winnebagoja vastaan lähetettiin sellaiset joukot, jotka olisivat jyränneet helposti monta kertaa suuremman intiaani-armeijan. Amerikkalaisiin liittyi kaiken kukkuraksi yli 100 meniminee-soturia ja hieman pienempi joukko stockbridgen intiaaneja New Yorkista. Red Bird katsoi parhaakseen antautua. Hänet ja hänen kuusi lähintä miestään pidätettiin, joukossa myös The Sun & Little Buffalo. Pidätetyt lähetettiin Fort Crawfordiin, joka sai toimia vankilana. Winnebagojen ylin päällikkö Nawkaw matkusti Washingtoniin puhumaan Red Birdin puolesta. Presidentti John Quincy Adams oli leppoisalla tuulella ja päätti vapauttaa Red Birdin. (Tietenkään Adams ei tehnyt tätä hyvästä sydämestään vaan hänellä oli ruma takaa-ajatus.) Myös The Sun ja Little Buffalo armahdettiin. Kaksikko pääsi siviiliin jatkamaan elämäänsä, mutta Red Birdille kävi paljon huonommin. Masennus oli vienyt hänen kaikki voimansa ja punatauti huolehti lopusta ennen kuin hän ehti vapautua.
Elokuussa 1829 jäljelläolevat winnebagojen päällliköt kokoontuivat suureen rauhanneuvotteluun , joka tunnetaan nimellä treaty of Prairie du Chien. Kuten arvata saattaa he luopuivat lähes kaikista maistaan. Ei tullut winnebagoista rikkaista lyijykaivosten omistajia, vaan katkeria ja köyhiä intiaaneja.
Ja viimeiseen: Nimi Red Bird tuli punaisista tipuista, joita hän kantoi henkselien tavoin olkakapäillään. Tiput tuskin olivat eläviä eivätkä sen enempää kuolleitakaan, vaan kysymyksessä lienee jonkinlainen kuvioitu nahkahihna tai koru.
Tuon jälkeen Red Bird, Sun ja Little Buffalo pakenivat kyläänsä, joka sijaitsi Bad Axel riveriin suulla. Joitakin päiviä myöhemmin kaksi amerikkalaista kölivenettä nimeltään General Ashby ja Oliver ,H. Perry lipuivat Missississipijokea pitkin tuomaan tarvikkeita Prairie du Chieniin. Alukset poikkesivat myös winnebago-kylän rantaan tekemään joitakin hankintoja. Kylä oli Bad Axel riverin suulla ja sattui kuulumaan Red Birdille. Rommia tiuhaa tahtia naukkaillut miehistö tarjoili tulijuomaa joillekin tapaamilleenm intiaaneille, mutta tapaaminen muutti luonnettaani kun humaltuneet venemiehet sieppasivat useita intiaani-naisia ja raiskasivat nämä. Naisia pidettiin vankeina veneissä. ööööö
Tapahtuma aiheutti voimakkaan vasta-reaktion soturien joukossa. Yli sata winnebagoa ja joitakin dakotoja ryhtyi kostotoimiin ja päätti vapauttaa naiset. Seuraavasta tapahtumasta on hieman eriäviä tietoja, mutta niputetaan ne yhteenvedoksi:
Alukset etenivät Mississippijoen sivuhaaran Bad Axe riverin suulla kun Intiaanit tekivät hyökkäyksensä usealta eri suunnalta. Osa avasi muskettitulen rannalta käsin, osa lähestyi kanooteilla ja osa tulitti vastakkaiselta rannalta. Kaikkein ripeimmät winnebagot pääsivät tunkeutumaan Oliver H. Perryn kannelle, mutta taistelu kääntyi nopeasti amerikkalaisten eduksi. Laukaukset kajahtelivat tiuhaan tahtiin ja sotahuudot repivät raakaa Wisconsinin ilmaa. Intiaaneja molskahteli jokeen ja myös jokunen amerikkalainen pääsi tutustumaan Bad Axen likaisenharmaaseen veteen. Uimarien joukko lisääntyi nopeasti, sillä siepatut naiset pääsivät yhteisrynnäköllä pakenemaan. He hyppäsivät muiden uimarien joukkoon ja läksivät kauhomaan vettä rivakkaan tahtiin kohti rantaa. Winnebagojen peruskasvatukseen kuului hyvä uimataito myös tyttölasten kohdalla, joten hamaväellä ei tehnyt vaikeuksia selviytyä lähimpään rantaan. Samalla kun likomärät naiset rämpivät rantakasvillisuuden suojaan, käytiin veneiden ympärillä armotonta taistelua elämästä ja kuolemasta. Seitsemän winnebagoa sai surmansa ja 14 haavoittui. Myös joitakin laivan miehistöön kuuluvia menehtyi.
Uutiset winnebagojen hyökkäyksestä levisivät kulovalkean tavain ja aiheuttivat valtavan paniikin Chigacossa asti. Monet perheet Prairie du Chienissä ja sen ympäristössä jättivät farminsa ja kaikkein rohkeimmatkin ryhtyivät vahvistamaan asuinpaikkansa puolustusta uuteen uskoon. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, sillä winnebagoja vastaan lähetettiin sellaiset joukot, jotka olisivat jyränneet helposti monta kertaa suuremman intiaani-armeijan. Amerikkalaisiin liittyi kaiken kukkuraksi yli 100 meniminee-soturia ja hieman pienempi joukko stockbridgen intiaaneja New Yorkista. Red Bird katsoi parhaakseen antautua. Hänet ja hänen kuusi lähintä miestään pidätettiin, joukossa myös The Sun & Little Buffalo. Pidätetyt lähetettiin Fort Crawfordiin, joka sai toimia vankilana. Winnebagojen ylin päällikkö Nawkaw matkusti Washingtoniin puhumaan Red Birdin puolesta. Presidentti John Quincy Adams oli leppoisalla tuulella ja päätti vapauttaa Red Birdin. (Tietenkään Adams ei tehnyt tätä hyvästä sydämestään vaan hänellä oli ruma takaa-ajatus.) Myös The Sun ja Little Buffalo armahdettiin. Kaksikko pääsi siviiliin jatkamaan elämäänsä, mutta Red Birdille kävi paljon huonommin. Masennus oli vienyt hänen kaikki voimansa ja punatauti huolehti lopusta ennen kuin hän ehti vapautua.
Elokuussa 1829 jäljelläolevat winnebagojen päällliköt kokoontuivat suureen rauhanneuvotteluun , joka tunnetaan nimellä treaty of Prairie du Chien. Kuten arvata saattaa he luopuivat lähes kaikista maistaan. Ei tullut winnebagoista rikkaista lyijykaivosten omistajia, vaan katkeria ja köyhiä intiaaneja.
Ja viimeiseen: Nimi Red Bird tuli punaisista tipuista, joita hän kantoi henkselien tavoin olkakapäillään. Tiput tuskin olivat eläviä eivätkä sen enempää kuolleitakaan, vaan kysymyksessä lienee jonkinlainen kuvioitu nahkahihna tai koru.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Haukka vastasi täysin oikein ja perusteellisesti tähän Winnebago Kapinan surkeasta lopusta.Ho-Chunk Kansakunta sai maistaa katkeraa tappiota ja todellakin Yhdysvallat asetti sellaiset asevoimat käyttöönsä että Red Birdin ja alaisten olisi ollut täysin mahdoton voittaa Amerikkalaisia.Militiaa,vakinaista armeija,Menomineesia,Stockbridge,Oneida.600.sotilasta ja militian miestä kokoontui Prairie de Chieniin ja Green Bayn alueelta vielä 100 militian miestä lisää vahvistettuna 150 soturilla em. Intiaaniliittolaisilta.Ho-Chunkien tapana oli luovuttaa syylliset Amerikkalaisille jolloin sai toivoa armoa edes vähän koko Kansan osalta.Red Bird ei oikein ollut hyvässä hapessa vankilassa vaan otti ja kuoli dysanteriaan l. punatautiin ennen oikeudenkäyntiään.Punatauti tulee pääsääntöisesti hyvin saastaisista elinoloista ja hygieniasta joten mikään sviitti ei ollut Red Birdin selli.Intiaanien vankiloissa istuminen oli aika tappavan tarkaa touhua mm. Osceola,Satanta,Crazy Horse ym. muuta eri aikakausien kuuluisuutta.Yli 80 000 Unionin sotilasta kuoli punatautiin Amerikan Sisällissodassa.
Nyt ei tarvinnut edes miettiä Yhdysvaltain miten kaivostoiminta menisi,koska Winnebagot hävisivät 100-0 tämän kapinan.Tämä konflikti auttoi Yhdysvaltain Intiaanipolitiikaan muuttamista Nativeihin siten että nyt todettiin että kaikenlainen sopiminen tai sivistäytyminen,sulautuminen/assimiloutua valkoiseen väestöön oli täysin mahdotonta ja siksi ainoa keino oli siirtää Intiaanit pois.
Unionin valtioissa 2.päivänä Joulukuuta,1828 lähtien lähtevä presidentti "aina iloinen" Adams ilmoitti reippaasti niin että julistus kuului aina Itärannikolta Tyynenmeren rannikolle(Adamsilla oli hyvin kaikuva ja kumea ääni joka kantoi käyttäjäänsä jopa tuhansien mailien matkan) että sivilisaatiopolitiikka oli täysin epäonnistunut ja että "Intiaanien poistaminen"-Kansojen siirtäminen länteen-oli tulevaisuuden politiikka. Ja kuten arvata saattaa niin mies joka piti lupauksensa kuin haltijatonttu painoi helvetin syvästi tämän mieleensä ja ajatteli: Että tämä poika pitää ex pressa Adamsille lupauksensa tulevasta Intiaanipolitiikasta ja kyseessä oli"kaikkien voimannostajien isä"tuleva Presidentti Andrew"Miserable"Jackson ja tämän lupauksen hän piti kuin mies ja sen saivat kyllä Intiaanit tuta että tämä lihaskimppu ja kehonrakentajan oloinen juoppo renttu alkoi todella siirtää Kansoja länteen ja vähän hemmetin pitkälle ensin Mississippin yli ja lopuksi Inuitien kavereiksi tulevaan Alaskaan.
Areena on vapaa heittiöille !
Tässä melkoisen vanha kuva terhakkaasta Andrew Strong Jacksonista v.1844.Setä on kuvassa 78.vuotias renttu.
D.Witko
Nyt ei tarvinnut edes miettiä Yhdysvaltain miten kaivostoiminta menisi,koska Winnebagot hävisivät 100-0 tämän kapinan.Tämä konflikti auttoi Yhdysvaltain Intiaanipolitiikaan muuttamista Nativeihin siten että nyt todettiin että kaikenlainen sopiminen tai sivistäytyminen,sulautuminen/assimiloutua valkoiseen väestöön oli täysin mahdotonta ja siksi ainoa keino oli siirtää Intiaanit pois.
Unionin valtioissa 2.päivänä Joulukuuta,1828 lähtien lähtevä presidentti "aina iloinen" Adams ilmoitti reippaasti niin että julistus kuului aina Itärannikolta Tyynenmeren rannikolle(Adamsilla oli hyvin kaikuva ja kumea ääni joka kantoi käyttäjäänsä jopa tuhansien mailien matkan) että sivilisaatiopolitiikka oli täysin epäonnistunut ja että "Intiaanien poistaminen"-Kansojen siirtäminen länteen-oli tulevaisuuden politiikka. Ja kuten arvata saattaa niin mies joka piti lupauksensa kuin haltijatonttu painoi helvetin syvästi tämän mieleensä ja ajatteli: Että tämä poika pitää ex pressa Adamsille lupauksensa tulevasta Intiaanipolitiikasta ja kyseessä oli"kaikkien voimannostajien isä"tuleva Presidentti Andrew"Miserable"Jackson ja tämän lupauksen hän piti kuin mies ja sen saivat kyllä Intiaanit tuta että tämä lihaskimppu ja kehonrakentajan oloinen juoppo renttu alkoi todella siirtää Kansoja länteen ja vähän hemmetin pitkälle ensin Mississippin yli ja lopuksi Inuitien kavereiksi tulevaan Alaskaan.
Areena on vapaa heittiöille !
Tässä melkoisen vanha kuva terhakkaasta Andrew Strong Jacksonista v.1844.Setä on kuvassa 78.vuotias renttu.
D.Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Tuosta Witkon laittamasta kuvasta tuli mieleen tällainen:
1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?
2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan?
3. Samaan arkkuun laitettiin monen muun ohelle erään toisenkin kuuluisuuden jäännökset. Kuka hän oli ja millaisiksi hänen viimeiset hetkensä on kuvailtu ?
1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?
2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan?
3. Samaan arkkuun laitettiin monen muun ohelle erään toisenkin kuuluisuuden jäännökset. Kuka hän oli ja millaisiksi hänen viimeiset hetkensä on kuvailtu ?
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
[quote]Haukka kysyi hyvin suurista legendoista
1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?
2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan? [/quote]
3. Samaan arkkuun laitettiin monen muun ohelle erään toisenkin kuuluisuuden jäännökset. Kuka hän oli ja millaisiksi hänen viimeiset hetkensä on kuvailtu ?
******************************************************
3. Tämä mies oli legenda jo eläessään ja hän kehitti mm. veitsen joka kantoi hänen nimeään l. Bowie-veitsi.Tämä mies oli aika pahasti alkoholisoitunut ja tässä viimeisessä taistelussaan hän oli humalassa ja todennäköisesti keuhkokuumeessa joka oli vienyt hänen voimansa niin että makasi sängyssään tai oven päällä joka oli nostettu ja laitettu makuuasentoon sekä vähän yläosaa nostettu kivien päälle jotka oli linnakkeen raunioista syntynyt.Tämän rajaseutujen legendan elämä alkoi v.1796 Kentuckyssä James"Jim"Bowien nimellä ja hän eli suuren osan alkuelämästään Lousianassa.Hän oli hyvin kookas mies lähellä 190 cm ja 100-kiloinen.Hänen kuuma luonteensa johti usein eri tappeluihin ja hänen maineensa kasvoi v.1827 nk. Sandbar Fight nimisessä tapahtumassa joka alkoi kahden muun miehen kesken kaksintaistelussa jossa Bowie ampui ja puukotti Rapides Parishin sheriffin ja tappoi hänet lopulta todella isolla veitsellään l. Bowie-veitsi.Tästä alkoi legenda elää ja Bowiie-veitsi nousi kuuluisuuteen rajaseuduilla.
Vuonna 1830 hänestä tuli Texasin kansalainen.Texasin Vallankumouksen alkaessa hän liittyi Texasin sotilasjoukon johtaviin voimiin ja osallistui mm.Concepcionin taisteluun ja Grass Fightiin myös.Tammikuussa vuonna 1836 hän saapui Alamoon jossa hän komensi vapaaehtoisten joukkoa.Sairauden(todennäköisesti keuhkokuume) ja alkoholismin riuduttamana hän joutui vuodelepoon eikä pystynyt johtamaan joukkoja.Bowie oli rohkea mies mutta hyvin äkkipikainen ja humalssa arvaamaton jopa omiensa keskellä. Tästä alkoholismista ei ole paljon mainittu koska kaikki Alamon puolustajat nostettiin gloriaan heidään kuoltuaan ja ainoa tosiasia monien kohdalla oli, että he kaikki kuolivat mutta kuolintavoista onkin jo monta eri versiota. Jatketaan vähän ajan päästä Jim Bowien loppuhetkistä ja oikeastaan jo Alamoon tulostaan ja ennen lopullista Alamon taistelua hän riehui humalassa kaksi vuorokautta.............................................
Tässä järeä veitsi jolla tappoi miehestä Grizzlyyn väliltä....................
D.Witko
1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?
2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan? [/quote]
3. Samaan arkkuun laitettiin monen muun ohelle erään toisenkin kuuluisuuden jäännökset. Kuka hän oli ja millaisiksi hänen viimeiset hetkensä on kuvailtu ?
******************************************************
3. Tämä mies oli legenda jo eläessään ja hän kehitti mm. veitsen joka kantoi hänen nimeään l. Bowie-veitsi.Tämä mies oli aika pahasti alkoholisoitunut ja tässä viimeisessä taistelussaan hän oli humalassa ja todennäköisesti keuhkokuumeessa joka oli vienyt hänen voimansa niin että makasi sängyssään tai oven päällä joka oli nostettu ja laitettu makuuasentoon sekä vähän yläosaa nostettu kivien päälle jotka oli linnakkeen raunioista syntynyt.Tämän rajaseutujen legendan elämä alkoi v.1796 Kentuckyssä James"Jim"Bowien nimellä ja hän eli suuren osan alkuelämästään Lousianassa.Hän oli hyvin kookas mies lähellä 190 cm ja 100-kiloinen.Hänen kuuma luonteensa johti usein eri tappeluihin ja hänen maineensa kasvoi v.1827 nk. Sandbar Fight nimisessä tapahtumassa joka alkoi kahden muun miehen kesken kaksintaistelussa jossa Bowie ampui ja puukotti Rapides Parishin sheriffin ja tappoi hänet lopulta todella isolla veitsellään l. Bowie-veitsi.Tästä alkoi legenda elää ja Bowiie-veitsi nousi kuuluisuuteen rajaseuduilla.
Vuonna 1830 hänestä tuli Texasin kansalainen.Texasin Vallankumouksen alkaessa hän liittyi Texasin sotilasjoukon johtaviin voimiin ja osallistui mm.Concepcionin taisteluun ja Grass Fightiin myös.Tammikuussa vuonna 1836 hän saapui Alamoon jossa hän komensi vapaaehtoisten joukkoa.Sairauden(todennäköisesti keuhkokuume) ja alkoholismin riuduttamana hän joutui vuodelepoon eikä pystynyt johtamaan joukkoja.Bowie oli rohkea mies mutta hyvin äkkipikainen ja humalssa arvaamaton jopa omiensa keskellä. Tästä alkoholismista ei ole paljon mainittu koska kaikki Alamon puolustajat nostettiin gloriaan heidään kuoltuaan ja ainoa tosiasia monien kohdalla oli, että he kaikki kuolivat mutta kuolintavoista onkin jo monta eri versiota. Jatketaan vähän ajan päästä Jim Bowien loppuhetkistä ja oikeastaan jo Alamoon tulostaan ja ennen lopullista Alamon taistelua hän riehui humalassa kaksi vuorokautta.............................................
Tässä järeä veitsi jolla tappoi miehestä Grizzlyyn väliltä....................
D.Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
3. Jatkuu Jim Bowien uskomattomalla elämän taipaleella.Luin miehestä vähän lisää ja hänellä oli todennäköisesti keltakuume jonka hän oli saanut Länsi-Íntian orjakauppiaana ollessaan orjilta jotka elivät saastaisisa olosuhteissa.Myöhemmin tämä keltakuume muuttui tuberkuloosiksi ja rankka alkoholin käyttö vain pahensi tautia.Hän olisi kuollut todennäköisesti vuoden kuluessa kumminkin Alamon taistelusta koska tauti ja aliravitsemus sekä runsas alkoholin käyttö lyhensivät hänen elämäänsä.Alamo tarjosi hänelle legendaarisen kuoleman josta kiistellään vain miten hän kuoli koska Santa Annan joukkojen tultua Alamoon Bowie ei pystynyt edes nousemaan sängystään vaan makasi täristen kovan kuumeen kourissa ja vahvassa humalatilassa haki liennystä oloonsa juomalla koko ajan rommia.Tuskin oli edes tajuissaan kun meksikolaiset sotilaat ryntäsivät huoneeseen.
Tämä todella ristiriitainen mies oli koko elämsä tottunut kovaan väkivaltaan,saanut mainetta Intiaanitaistelijana,orjakauppiaana,merirosvona,salakuljettajana ja sotilaana Texasin joukoissa. Hän oli ollut mukana vuoden 1812-sodassa vain 16.vuotiaana.Hän luopui 1826 Yhdysvaltain kansalaisuudesta ja muutti Meksikoon jossa hänestä tuli Meksikon kansalainen. Naituaan San Antonion pormestarin tyttären Ursula Veramendin hän solmi nopeasti suhteita viranomaisiin.Itseasiassa hän joutui lähtemään Lousianasta Texasin puolelle koska hän oli jäämässä kiinni eri petoksista ja samoin velkojat olivat perässä.Taistelustaan Tawakoni intiaanien kanssa hopeakaivoksesta jonka hän löysi niin hänen maineensa vain kasvoi Texasissa ja hänet tunnettiin miehenä jolle ei kannattanut soittaa suutaan,varsinkin jos hän oli humalassa.Itseasiassa muuten hänen veljensä Rezie keksi ja teki tuon Bowie-veitsen mutta jäi historiaan James"Jim"Bowien veitsenä.Vuonna 1833 hän menetti vaimonsa ja tämän vanhemmat koleraan joka iski lujasti Meksikoon tuolloin.Hän vaipui pitkäksi ajaksi krooniseen masennukseen ja juoppoputkeen.
Alamoon tultuaan hänellä tuli riita Everstiluutnantti William Travisin kanssa kuka johtaa joukkoja ja Jim veti kaksi päivää viinaa kitusiinsa ja vapautteli meksikolaisia perheitä,riehui,tappeli ja ahdisteli Travisin miehiä jotka olivat vakinaista armeijaa.Sitten Travis ja Bowie tekivät sovinnon että Bowie johtaa omia vapaaehtoisiaan ja Travis vakinaista armeijaa. Kun Travis kysyi että kuka jää puolustamaan Alamoa ja veti miekalla hiekkaan viivan niin kuolemansairas Bowie kannettin sängyssä tämän viivan yli.Sitten koitti 6.päivä Maaliskuuta,vuonna 1836 ja kello oli varhain aamulla n. 8.00 kun Santa Annan joukot hyökkäsivät Alamoon.Ylivoima oli murskaava yli 2 000 meksikolaista vastaan n. 200 texasilaista.Taistelu kesti n. kaksi tuntia maximi. William Travis oli ensimmäisiä kuolleita sillä hän sai muurilla luodin kasvoihinsa ja kuoli välittömästi.Bowie makasi vähän korotetulla kenttävuotellaan sisällä kappelissa olevassa huoneessa ja sitten on muutamakin eri versio miten hän kuoli.Meksikolaiset sotilaat ryntäsivät huoneeseen ja hakkasivat bajoneteilla ja miekoilla lähes tajuttoman Bowien kuoliaaksi.Toinen on se että kun sotilaat ryntäsivät huoneeseen niin Bowie veti viimeisillä voimillaan pistoolinsa ohimoon ja teki itsemurhan ja kolmas versio on että hän makasi vuoteella ja kummassakin kädessä oli pistoolit viritettyinä ja kaksi Bowie-veistä vuoteen reunalla ja hän ampui useita meksikolaisia sotilaita ennen kuin hänet ammuttiin hengiltä tai survottiin pistimillä ja miekoilla kuoliaaksi.
Lukiessa autenttisia tietoja hänen kunnostaan loppuhetkillä niin uskon että tuo ensimmäinen versio oli todellisin l. Bowie oli tajuttomana tai niin kovassa horkassa että hän ei pystynyt tekemään mitään ja meksikolaiset hakkasivat hänet pistimillä ja miekoilla kuoliaaksi.Tietysti tuo versio että hän oli pistoolit kourissa tappamassa useita meksikolaisia on hohdokkain,varsinkin amerikkalaisille joille Alamosta tuli pyhä reliikki.
Tässä taiteijan näkemys Bowien kuolemasta.
Tässä minusta aidompi piirros
D.Witko
Tämä todella ristiriitainen mies oli koko elämsä tottunut kovaan väkivaltaan,saanut mainetta Intiaanitaistelijana,orjakauppiaana,merirosvona,salakuljettajana ja sotilaana Texasin joukoissa. Hän oli ollut mukana vuoden 1812-sodassa vain 16.vuotiaana.Hän luopui 1826 Yhdysvaltain kansalaisuudesta ja muutti Meksikoon jossa hänestä tuli Meksikon kansalainen. Naituaan San Antonion pormestarin tyttären Ursula Veramendin hän solmi nopeasti suhteita viranomaisiin.Itseasiassa hän joutui lähtemään Lousianasta Texasin puolelle koska hän oli jäämässä kiinni eri petoksista ja samoin velkojat olivat perässä.Taistelustaan Tawakoni intiaanien kanssa hopeakaivoksesta jonka hän löysi niin hänen maineensa vain kasvoi Texasissa ja hänet tunnettiin miehenä jolle ei kannattanut soittaa suutaan,varsinkin jos hän oli humalassa.Itseasiassa muuten hänen veljensä Rezie keksi ja teki tuon Bowie-veitsen mutta jäi historiaan James"Jim"Bowien veitsenä.Vuonna 1833 hän menetti vaimonsa ja tämän vanhemmat koleraan joka iski lujasti Meksikoon tuolloin.Hän vaipui pitkäksi ajaksi krooniseen masennukseen ja juoppoputkeen.
Alamoon tultuaan hänellä tuli riita Everstiluutnantti William Travisin kanssa kuka johtaa joukkoja ja Jim veti kaksi päivää viinaa kitusiinsa ja vapautteli meksikolaisia perheitä,riehui,tappeli ja ahdisteli Travisin miehiä jotka olivat vakinaista armeijaa.Sitten Travis ja Bowie tekivät sovinnon että Bowie johtaa omia vapaaehtoisiaan ja Travis vakinaista armeijaa. Kun Travis kysyi että kuka jää puolustamaan Alamoa ja veti miekalla hiekkaan viivan niin kuolemansairas Bowie kannettin sängyssä tämän viivan yli.Sitten koitti 6.päivä Maaliskuuta,vuonna 1836 ja kello oli varhain aamulla n. 8.00 kun Santa Annan joukot hyökkäsivät Alamoon.Ylivoima oli murskaava yli 2 000 meksikolaista vastaan n. 200 texasilaista.Taistelu kesti n. kaksi tuntia maximi. William Travis oli ensimmäisiä kuolleita sillä hän sai muurilla luodin kasvoihinsa ja kuoli välittömästi.Bowie makasi vähän korotetulla kenttävuotellaan sisällä kappelissa olevassa huoneessa ja sitten on muutamakin eri versio miten hän kuoli.Meksikolaiset sotilaat ryntäsivät huoneeseen ja hakkasivat bajoneteilla ja miekoilla lähes tajuttoman Bowien kuoliaaksi.Toinen on se että kun sotilaat ryntäsivät huoneeseen niin Bowie veti viimeisillä voimillaan pistoolinsa ohimoon ja teki itsemurhan ja kolmas versio on että hän makasi vuoteella ja kummassakin kädessä oli pistoolit viritettyinä ja kaksi Bowie-veistä vuoteen reunalla ja hän ampui useita meksikolaisia sotilaita ennen kuin hänet ammuttiin hengiltä tai survottiin pistimillä ja miekoilla kuoliaaksi.
Lukiessa autenttisia tietoja hänen kunnostaan loppuhetkillä niin uskon että tuo ensimmäinen versio oli todellisin l. Bowie oli tajuttomana tai niin kovassa horkassa että hän ei pystynyt tekemään mitään ja meksikolaiset hakkasivat hänet pistimillä ja miekoilla kuoliaaksi.Tietysti tuo versio että hän oli pistoolit kourissa tappamassa useita meksikolaisia on hohdokkain,varsinkin amerikkalaisille joille Alamosta tuli pyhä reliikki.
Tässä taiteijan näkemys Bowien kuolemasta.
Tässä minusta aidompi piirros
D.Witko