pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 01.05.2018 15:47

Haukka kysyi bisneksistä

2. Seuraavien vuosien aikana modocit oppivat ymmärtämään mitä naapurit pohjoisemmilla alueilla halusivat. Samalla modocit oivalsivat, että ei kannattanut tehdä itse kaikkea sellaista mitä joku toinen saattoi tehdä heidän puolestaan. Mitä kahta kansaa modocit hyödynsivät tulevissa bisneksissään ja miten Yainax Butte liittyi asiaan?


***************************************************************

2. Maailman "vanhinta ammattia" tarjoaminen tuli Modoceille mieleen, kun he huomasivat mitä Pohjoisten-alueiden Kansat halusivat. Modocit eivät olleet mitään turkisten- tarjonta ihmisiä, mutta se ei haitannut tahtia kaupankäynnissä Pohjoisten Horse Intiaanien kanssa, jotka asuivat pohjoiseen Columbiasta ja Snake River Valleyn alueella. Nopeasti Modocit huomasivat mitä hevosten ja rihkaman kauppaan oli paras artikkeli ja se oli kauniit orjatytöt. Pohjoiset Intiaanit olivat valmiita maksamaan erityisen kovan hinnan tyttö-orjista. He ottivat tyttöjä joko jalkavaimoiksi tai kaupalliseen bisnekseen prostitoiduiksi ja heistä saatiin hyvä rahallinen arvo ja tuotto pitkällä juoksulla.

Seuraavan kymmenen vuoden ajan tuli Modoceista maineeltaan pelottomia ja säälimättömiä ratsastajia l. Oregonin gerilloita. Säälittömästi he saalistivat heidän naapuri Kansoja ja ottivat orjia säilöön tai suoraan vangeiksi. Useat orja raidit he pistivät maksamaan Pit Riverin tai Shasta Kansan. Vaikka välillä Modocien raidit johtivat Paiutein kimppuun tai ylämaan Takelma Kansan, jotka olivat näitä Rogue Riverin eri Kansoja. Vaikka useimmiten raidit tulivat juuri Shastasien kimppuun, niin nämät yrittivät piilotella eloonjääneitä ajan myötä, kun Modocien raidit iskivät yhä useammin. Eritoten lapset joutuivat silminnäkijöiksi näille äkillisille ja rajuille Modocien hyökkäyksille. Aikuiset taas menivät kylissään hikimajoihin piiloon , jotka sijaitsivat kallion luolissa ja lohkareiden piilossa kun Modocit iskivät. Pikkulapset kylissä saivat olla pääsääntöisesti vahinkoittumatta, mutta aikuiset teurastettiin armottomasti ,kun nämät tulivat kylpypaikoistaan esiin. Nuoremmat l. teinit ja nuoret naiset otettiin armotta hevosten selkään ja vietiin pohjoiseen kaupattavaksi. Miespuolinen nuori oli hinnaltaan yleensä yhden ponin arvoinen.

Pienet tytöt pitivät korkeamman hinnan ja murrosikäiset tytöt ja kypsät nuoret naiset saattoivat hyvinkin nousta viiden ponin arvoiseksi, riippuen heidän puoleensavetävyydestä l. jos oli kuuma teinityttö ja naisen muodot, niin paljon sai hummia pulittaa, Vähintään viisi hevosta oli alkuhinta. Modocit itse olivat harvoin The Dallesissa. He hoitivat kaupankäynnin vankeistaan välittäjien kautta, jotka olivat useimmiten Klamatheja tai Warm Springs Intiaaneja. Aina muutamen kuukaisen välillä, alkoi kauppa-sesonki aika, usein miten alkoi sesonki Huhtikuussa ja Modocit ja Klamathit tapasivat toisensa lähellä Yainax Buttea" pieni kukkula Klamathien kielellä", joka oli pieni vuori lähellä Klamathien reservaatiota Oregonissa. Yainax Butte oli markkinapaikkana, missä vangitut tytöt joutuivat odottomaan hevoskauppoja heistä.

Tilaisuus oli samalla sosiaalinen tapahtuma, uhkapeliä ja hevosten kilpa-ajoa yöt ja päivät läpeensä ja joskus solmittiin avioliittoja liitolaisten kesken ja pidettiin kovia juhlia. Ajat muutuivat kun valkoiset saapuivat Suuren Syvänkön alueelle. Ennen kuin kaupanteko alkoi, niin tärkein mies oli koko Syvänkön alueen Intiaaneille mahtava Shamaani, papin ja lääkemiehen yhdistelmä.

Mitä enemmän luen Modoceista uudestaan taas, niin olen 100% varma, että Haukan sukujuurissa on Modoceja, sillä juuri tämä tyttöbisnes on kuin voi silmään Haukan mielihaluille. Hooker tai Whore Hawk on ollut esi-isän nimi.

Vähintään 20 ponia on lähtöhinta tällä morsiamella jos edes lähtee.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 01.05.2018 17:11

Vähintään viidenkymmenen - jopa sadan ponin tyttö.

Kuva

Oikein oikein. Lähdekirjojen mukaan modocit ryöstösaaliiksi soveltuivat erityisen hyvin pit riverin intiaanit, shastat ja paiutet. Tämä lähinnä siksi, että modoceilla ei ollut juurikaan muuta kaupattavaa. He olivat karujen maiden kasvatteja, eivä heidän maillaan liikkunut majavia eikä muita turkiseläimiä. Oli siis turvauduttana ryöstöretkiin ja ne taas kävivät helpommin, kun alla oli hyväkuntoisia ratsuja. Hevosia puolestaan ei saanut ilmaiseksi, vaan ne piti ostaa tai varastaa. Tasangoille modocit ilmeisestikään eivät uskaltautuneet mennä, vaan heidän oli pakko pysytellä vuoristossa. Vuoristossa heitä ympäröi pelon ja vihan ilmapiiri, mutta samalla he nauttivat myös kunnioitusta ja monet ympäristön soturit liittyivät heihin.

Sanotaan vielä tähän väliin, että orjatyttöjen lisäksi modocien kauppaamiin ”kulutushyödykkeisiin” kuului obsidiaani eli laavalasi, jota muut heimot himoitsivat nuolenpäihin ja kirveisiinsä. Mutta näistä orjista vielä sen verran, että modoceilla oli mukanaan myös siepattuja poikia kuten Witko-koni taisi mainitakin.. Näillä sai yhden humman, mutta tytöt sen sijaan olivat monta kertaa arvokkaampia. Taloustöihin soveltuvalla tai muuten puoleensavetävällä tytöllä nimittäin sai vaihdossa jopa viisi hevosta. Eipä siis ihme jos jotkut modocit erikoistuivat neidonryöstöihin. Näillä modocien äkillisillä ja säälimättömän rajuilla hyökkäyksillä oli myös silminnäkijöitä. Eräs nuori shasta-heimon tyttö kertoi miten hänen kylänsä vanhemmat olivat menneet höyrymajaan puhdistautumaan vähää ennen kuin modocit tulivat. Kylän lapsille ei aiheutettu harmia, mutta löylymajassa olleet aikuiset teurastettiin säälimättömällä tavalla.

Välittäjinään modocit käyttivät klamatheja tai Warm Springsin intiaaneja. Kauppakausi alkoi yleensä Yainax Butten markkinatorilta. Paikka oli Kalifornian ja Oregonin rajalla ja itse tilaisuus oli hyvin sosiaalinen tapahtuma. Witko jo kertoikin, että Yainax Buttessa solmittiin jopa avioliittoja. Olihan siellä nuoria nättejä intiaani-tyttöjä, joihin joku valkoinen kauppias saattoi ihastua niin paljon, että otti muijakseen saman tien. Ettei vaan vanha kehveli ja Kalliovuorten pikku kulkijapoika Kit Carsonkin olisi käynyt norkoilemassa Yainaxissa josko näkyisi uusia sopivia vaimoehdokkaita. Oli meinaan cheyenne-vaimo Making-out-road lempannut Kitin pihalle.

Mutta asiaan. Vanhemmat modocit eivät yleensä käyteet Brittiläisessä Columbiassa Dallesin putousten kauppapaikalla, vaan sinne lähetettiin lähes aina nuorempia. Dallesissa he opettelivat Chinook-jargonin kauppakielen ja palasivat takaisin kotin uusissa viimeisen tyylin mukaisissa vaatteissa. Samalla näiden nuorten soturien arvovalta nousi kansan silmissä, kun taas aiemmin arvostetut vanhat shamaanit kadottivat osan vallastaan. Uudet tuulet puhalsivat modocien kyliin.

Mitä uudisasukkaihin tuli, modoceilla oli kyllä omat syynsä vihata näitä. Kun kultaa löydettiin Kaliforniassa vuonna 1848 läheltä Trekaa, loputtomat määrät kullanhimon valtaamia ihmisiä vankkureineen pyyhälsi modocien maiden läpi. Varhain 1850-luvulla sadat uudisasukkaat asuttaivat asumaan modocien maille kysymättä lupaa näiltä. Kun yhteenotot yleistyivät, uudisasukkaat organisoivat kodinturva-joukkoja kostamaan modoceille sen, että nämä uskalsivat puolustaa maataan. Käsittääkseni näihin aikoihin modocit lopettivat orjakauppansa, mutta vastaavasti jotkut heidän naisensa ajautuivat prostituution pariin ansaitakseen rahaa. Palkkio suoritetusta työstä kuitenkin maksettiin useimmin alkoholina, joten prostituoidut modoc-naiset vain vajosivat syvemmälle ahdinkoonsa. Tietenkin monia modoc-naisia käytettiin vain tavallisissa kotitaloustöissä, mutta tuskinpa he niistä paljon hyötyivät ainakaan taloudellisesti.
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Ti 01.05.2018 18:11

Pitää tulla oikein kehumaan nuoria urhoja Falkkonia ja Witkulia, että kyllä on vuosien varrella tietoa kumuloitunut ja sehän tarkoittaa sitä, että tämä vähäinen porukka alkaa ymmärtää yhä paremmin Amerikan intiaanihistorian kokonaisuutta.

Modocit kuuluivat tosiaan ja valitettavasti siihen porukkaan joille orjakaupasta tuli jollei suoraan elinkeino, niin ainakin tapa hankkia statusta. Modocit ja lähistön kansat, eli lähinnä Pit riverit, klamathit ja molallat muodostivat omanlaisensa kulttuurin mitä voisi kuvailla jonkinlaiseksi Kalifornian, syvänteen ja Columbian ylängön sekoitukseksi. Yksi piirre jota aamu-unisena en tässä kulttuurissa hirveästi arvosta, oli ahkeruuden ja työn suuri merkitys. Ei niin ettenkö olisi jossain muodossa melko tehokaskin työntekijä, mutta näille intiaaneille henkilö joka nukkui auringon noustessa oli laiskuri. Jengi siis pelasi uhkapelejä aamuyöhön ja nousi parin tunnin unien jälkeen puuhastelemaan arkisia askareitaan koska kulttuuri vaati tätä. Noh, totta kai siellä oli poikkeuksia jotka vetivät sata varmasti tirsoja pidempään tai piilossa, eihän kenenkään terveys kestä muutaman tunnin unilla...

Yksi asia mikä modoceissa ärsytti 1860-luvulla amerikkalaisia, oli ampumatarvikkeiden myynti sotiville paiuteille. Modocejahan oli muutamia paikalla mm. Infernal Cavernsin taistelussa:


https://www.sierranevadageotourism.org/ ... 137702408B

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 02.05.2018 09:34

Pitää tulla oikein kehumaan nuoria urhoja Falkkonia ja Witkulia, että kyllä on vuosien varrella tietoa kumuloitunut ja sehän tarkoittaa sitä, että tämä vähäinen porukka alkaa ymmärtää yhä paremmin Amerikan intiaanihistorian kokonaisuutta.
Kehut kelpaavat aina, ei niitä koskaan liikaa tule. Samalla hauskan humoristinen toteamus.
Modocien ja kumppanien kulttuurissa tosiaan taisi olla selvästi havaittavia ympäristön vaikutteita. Ymmärtäähän sen, että tuollaisten karujen seutujen kasvatit joutuivat käyttämään hyödykseen kaikki mahdolliset edut. Ilman hevosia kaupankäynti olisi junnannut ikävästi paikoillaan lähimpien naapurien kanssa. Eikös tuo modocien oma kielikin ollut aika harvinainen tai oliko peräti sekoitus monista eri kielistä.

Ja eivät olleet modocit ainoita orja-kauppiaita Oregonin ympäristössä. Eniten pelättiin pohjoisten paiutien ja bannockien ryöstöretkiä. Eteläiset paiutet taisivat olivat useampien heimojen kohteena silloin kun naisia ja lapsia ryöstettiin ja Ilmeisesti myös nuo Warm Springin intiaanit olivat otollisia kohteita naisenryöstäjille. Paiutien ute-sukulaiset eivät paljon muuta tehneetkään kun jahtasivat paiute-naisia ja -lapsia.

Tuo pohjoiset paiutet on kyllä niin laaja käsite, että olen aina mennyt heissä vähän sekaisin. Olivatkohan he itse asiassa pohjoisia shoshoneja, bannockeja vaiko todellakin pohjoiseen levinneitä paiuteja. Jotkut kutsuivat heitä paviotsoiksi ja heitä pelättiin jopa chinookien ja muiden rannikkokansojen keskuudessa..

Ylemmässä paiuteja ja alempana bannockeja, joiden tasankokulttuuri näkyy vaatetuksesta..


Kuva
Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 02.05.2018 19:26

Haukka kysyi julmuudesta

3. Tätä nöyryyttävää kokemusta intiaaninainen ja hallituksen tulkki Jennie ei unohtanut milloinkaan. Se tapahtui Port Orfordin mutaisella pääkadulla helmikuussa 1856. Mies pakotti Jennien tekemään jotakin, jota nainen ei olisi halunnut? Mistä oli kysymys?



*******************************************************************

3. Tämän teon teki mies, joka on alla olevan valokuvan James Kirkerin sielunveli tai oikeastaan vielä pahempi maineeltaan ja teoiltaan. Sadismin huippu.
Tästä kysytysta sedästä tulee Hummalta viimeisessä pähkinässä melkoinen essee. En pysty olemaan yhtään objektiivinen, kun hänestä puhutaan.

Tässä toiseksi jäänyt psykopaatti Irlannin lahja maailmalle James Kirker, Scalp Hunter, The King of New Mexico tittelinä.
Kuva

Sitten Helmikuun 25.päivään, vuonna 1856 ja sateen pieksemän ja mutaisen Port Orfordin pikku mainari kaupunkiin Curryn Piirikunnassa,Oregonissa.
Chetcoe Jennie niminen Intiaaninainen, todennäköisesti Klamath tai Modoc oli Hallituksen palveluksessa oleva tulkki. Hän oli ollut vähän aikaan jopa rakastajattarena tällä sadistiselle miehellä, joka oli taas kovana alkoholistina vetänyt täyden humalan ja jos mahdollista, niin tämä mies oli humalassa vieläkin julmempi jos se nyt on edes mahdollista. Jopa kovapintaiset mainaritkin kaupungissa pitivät skandaalina, mitä tapahtui mutaisella pääkadulla tuona päivänä. Humalainen Ben-setä aloitti ensin kovalla pahoinpitelyllä Jennien käsittelyn ja sitten hän riisui tämän täysin alasti tai oikeammin repi Jennien vaatteet ja alkoi ruoskimaan Jennietä piiskalla ja viskasi kuin märän rätin Jennien mutaiselle pääkadulle, jota rankkasade hakkasi.Hän ruoski alastonta Jennietä piiskalla ajaen häntä koko kaupungin pääkatua pitkin. Alaston ja piiskattu Jennie yritti saada jotain suojaa itsensä ympärille, mutta joutui makaamaan mudassa alastomana pitkän hetken, ennen kuin pääsi pois ihmisten silmistä.

Sitten Jennie näytti että tämä ei jää tähän vaan lähti verikoston tielle........................

Cheewa James kertoi kirjassaan vielä rankemmin tämän tapahtuman. Chetcoe Jennie ei ollut koskaan ajatellut ennen tätä tapahtumaa, että hänen täytyisi tehdä joskus henkilökohtainen kosto. Hänet nimitettin vuonna 1855 Hallituksen tulkiksi ja hän oli iloinen, että saisi näin auttaa Kansaansa toimimalla valkoisten ja Intiaanien välillä. Tuohon aikaan ei ollut naisella paljon mahdollisuuksia päästä tälläiseen asemaan ja hän oli ylpeä itsestään. Kun hän oli pieni tyttö, niin hän oli jo silloin kiinnostunut sanoista ja niiden oppimisesta. Hänen vanhempansa olivat ylpeitä tyttärensä lahjasta. Hän oli muutenkin ulospäin suuntautunut tyttö ja hänen oli helppo solmia vieraiden ihmisten kanssa kontakteja.

Hänellä oli ollut pitkä ja rankka päivä eri työvelvollisuuksissaan, kuten usein ennenkin. Yö oli tullut kun hän käveli pitkin Port Orfordin lautakatua, niin hän näki varjon joka seurasi häntä. Hän pysähtyi ja huomasi pitkätukkaisen Intiaani agentin, joka oli pukeutunut rajaseudun asuun. Hän tunnisti miehen. Hän huomasi että mies oli vahvasti humalassa ja oli tietoinen tämän maineesta, varsinkin humalassa ollessaan.
Mainaritkin juttelivat kauhutarinoita tästä miehestä, että ei ollut yksinäisen naisen hyvä kulkea yksin tuolloin kun agentti ryyppäsi. Jennie pysähtyi ja samalla mies otti nopeasti hänestä kiinni ja paiskasi kiviseinää päin. Miehen viskin tuoksuinen hengitys haisi , kun tämä alkoi nuolla hänen kasvojaan. Hän läimäytti miestä hänen kädelle ja jalalle, mutta se oli virhe. Mies huusi kirosanoja ja repi hänen hameensa ja heitti hänet kadulle. "Ei hyvä Intiaani. Sinä joudut maksamaan kun löit minua". Sitten hän repi Jennien alastomaksi ja alkoi hakkaamaan häntä vyöllä ja ruoski hänen jalkansa verille. Ihmiset katselivat sisältä ikkunoista kauheaa väkivaltaa, mutta kaikki pelkäsivät tätä miestä. Mies käveli tai oikeammin ajoi mudassa ryömivää Jennietä piiskaten häntä koko kadun päähän ja Jennie vuosi verta kasvoistaan ja pitkin hänen alastomasta ruumistaan. Hänen haavansa vuosivat verta valtoimenaan, ennen kuin mies jätti hänet metsän reunaan. Tästä oli oikeastaan vieläkin pitempi versio Cheewan kirjassa mutta antaa olla jo..............

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 04.05.2018 09:09

Niin siinähän se tuli koko raaka tarina kaikessa ankeudessaan. Jenniestä en paljon muuta löytänytkään tämän pahoinpitelyn tiimoilta. Teon tekijä osoitti teollaan valkoisen rodun ylivertaisuutta ja tietenkin sitä, että intiaaneilla eikä heidän naisillaan ollut mitään arvoa. Arvatenkin oli aivan nautinnollisen upeaa retuuttaa alastonta Jennieä pitkin pikkukaupungin katuja ja antaa ruoskan laulaa. Ehkä Jennie rukoili armoa tai sitten häneätä ei päässyt inahdustakaan koko esityksen aikana. Jos selviän tästä, voit olla varma, että maksat tämän kuolemallasi! Mutta Jennie ei sanonut sitä ääneen.

Tarinan paha mies siis erehtyi raskaasti. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että Jennie kuului naisiin, joita ei voi kohdella miten vain. Kenties mies oli kohdellut kymmeniä naisia samalla tavalla, mutta naiset olivat alistuneet suosiolla ja vaienneet kohtelustaan.

Rogue Riverin Whalesheadin ranta on tänään luultavasti harmiton paikka, mutta helmikuun lopulla 1856 siellä tanssiivat Roguen intiaanit. Samalla siellä haudottiin kostoa, jonka täytäntöönpano toteutettiin kylmän harkitusti.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 25.05.2018 18:22

Haukka se kysyi aikoja sitten jo Chetcoe Jenniestä ja tämän nöyryytyksestä ja kostosta.

3. Tätä nöyryyttävää kokemusta intiaaninainen ja hallituksen tulkki Jennie ei unohtanut milloinkaan. Se tapahtui Port Orfordin mutaisella pääkadulla helmikuussa 1856. Mies pakotti Jennien tekemään jotakin, jota nainen ei olisi halunnut? Mistä oli kysymys?

4. Jennie päätti kostaa. Hän tarvitsi kuitenkin apulaisen ja tällaiseksi ilmoittautui Fremontin retkikunnan entinen opas. Miten kaksikko hoiti kostonsa ja mitä heidän kerrotaan tehneen kostonsa päätteeksi?

**********************************************************
Witkon melkoisen pitkäksi venähtänyt vastaus ja vihdoin on aikaa taas paneutua kinkereihin takaisin ja mielenkiintoiseen tapahtumasarjaan.

4. Jennie Chetcoen kostosta on kolmekin eri versiota, jossa yhdessä hän oli puukottamassa Benjamin Wrightia yhdessä Enos oppaan kanssa, mutta pitäydyn tässä vastauksessa mitä kirjoissa luki. Jennien koko sydän huusi kostoa Wrightille tämän julkisen nöyryytyksen uhrina. Hän tiesi että yksin hän ei tuota psykopaattia pysty tappamaan, mutta hän sai apua kostoon entiseltä Fremontin Retkikunnan oppaalta ja scoutilta, joka oli puoliverinen Shoshone-Kanadalais-Ranskalainen mixi ja tunnettiin nimellä Enos. Enos oli ollut Wrightin palveluksessä myös, mutta oli tapahtunut jotain vakavaa hänen ja Wrightin välillä, sillä hän vihasi Wrightia tästä piilossa olevasta loukkauksesta. Kirjat eivät tunne Enosin motiivia tähän vihaan, mutta oli selvä kun Jennie kääntyi hänen puoleen verikosto asiassa, niin hän suostui tähän ilomielin.

Tämä tapahtui 23. päivänä Helmikuuta, 1856 aikaisin aamulla Roque Riverin suulla jossa Wright ja hänen apulaisensa Militian Kapteeni John Poland yöpyivät mökissä. Aamulla anivarhain tulivat Tututnis Intiaanit mökille ja valittivat Wrightille että pahamaineinen lainsuojaton Enos niminen Shoshone mixi aiheutti heidän kylässään ongelmia. Wright ja Poland heittivät kanootin joelle, mutta Intianit ottivat sen kiinni välittömästi. Poland tapettiin saman tien ja Wright käveli polkua pitkin, niin Enos oli hänen takanaan kirves kädessä ja hakkasi Wrightin pään lähes irti ja sanotaan että Jennie olisi antanut puukkoa myös Wrightin käsivarsiin ja olkapäähän. Wright silvottiin täysin ja he tekivät suuren nuotin ja söivät Wrightin sydämen. saadakseen tämä julmat voimat itseensä. Todennäköisesti Wright syötiin lähes kokonaan ja silvottu alaston torso jäi vain tappopaikalle.

Enoksen kävi myöhemmin huonosti, sillä useita kuukausia myöhemmin vigilantet saivat hänet vangiksi Grand Rosen Reservaatiosta, joka sijaitsi länteen Salemista Oregon Coast Range. He ottivat Enoksen mukaansa Port Orfordiin missä mainarit lynkkasivat hänet 12. päivänä Huhtikuuta, 1856. Jenniesta sain sen verran tietoa, että tämä olisi mennyt naimisiin valkoisen miehen kanssa, joka oli nimeltään Randolph Tichenor. Toisissa kirjoissa sanotaan että Jennie katosi täysin verikoston jälkeen.

Viikonloppuna vastaan viimeiseen pähkinään ja mässäilen tällä ehkä psykopaattisten tappajien kiistattomalla johtajalla Benjamin Wrightilla, joka jätti itsensä historiaan sadistisena ja psykopaattisena Intiaanien tappajana. Tässä kveevakkarin ?? rievussa ei ollut mitään inhimillistä.

Cahuila Intiaani nainen Kaliforniasta Kansanmurhan jälkeen eloonjäänyt.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 27.05.2018 16:21

Jep, aivan oikein. Jennie päätti kostaa, eikä hänellä ollut vaikeuksia löytää apulaisia. Suurin osa paikallisista roguen intiaaneista vihasi Wrightiä. Jenny turvautui kuitenkin loppupeleissä shoshone-karju Enosiin, jolla oli aivan erityinen syy vihata Wrightiä. Tätä syytä ei mainita, mutta uskon, että shoshonen motiivit olivat riittävät. Wright oli tehnyt tekoja, joista kukaan ei voinut olla ylpeä.

Murhapäivänä joukko oregonilaisia oli hankkinut ryhmän nuoria intiaanityttöjä saeuralaisikseen, ja sen kyllä arvaa minkälaista seuraa oregonilaiset halusivat. Mustasukkaiset rogue riverin intiaanisoturit kerääntyivät kyseisen joen rantaan aikeenaan kurittaa oregonilaisia lapsenraiskaajia. Muuan vanha trapperi kiirehti kertomaan Wrightille, että Enos-niminen shoshone yllytti muita intiaaneja väkivaltaisuuksiin oregonilaisia vastaan. Wright lähti tutkimaan huhun todenperäisyyttä ja otti mukaansa ystävänsä Polandin. Miehet eivät aavistaneet, että matka jäi heidän viimeisekseen. Jennie ja Enos odottivat ja Witko kertoikin miten tuossa kävi. Jennie katosi hyvin pian Wrightin paloittelun jälkeen joskin hänestä löytyy hieman eriävääkin tietoa.

Wright, hyvin paha mies.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 28.05.2018 18:30

Haukka kysyi Ben Wrightista joka oli ihmiseksi pukeutunut perkele ja demoni.

5. Mikä koston uhriksi joutunut oli miehiään? Modocit tunsivat hänet vallan hyvin.
******************************************************************

5. Tästä miehestä ei ole mitään positiivista kerrottavaa ja James Kirker exe. oli lievä psykopaatti Ben Wrightiin verrattuna. Idän roskakirjallisuus kutsui häntä Rajaseutujen Ritariksi. Tämä ehtoonpuolen Kveekkari saapui Indianasta n. 20.vuotiaana renttuna Kansasiin ja keksi hienon tarinan hänen Intiaanivihalleen. Kun hän teki vuonna 1847 matkaa Oregonin Traililla niin Intiaanit olisivat tappaneet nuoren valkoisen tytön Oregonin matkalla ja tästä alkoi Ben-sedän suunnaton Intiaaniviha. Tarinassa ei ollut totuuden häivääkään mutta silti tämä taitava jäljittäjä ja metsästäjä sai upean nimen Rajaseutujen Partisaani(Kurtisaani olisi ollut oikea nimi). Ben oli surkea kveekkarina. Hän oli armoton alkoholisti. Hän tykkäsi raiskata nuoria tyttöjä. Pahoinpitely oli hänestä hauskaa ja varsinkin nuoret tytöt olivat hänelle mieluista saalista. Hänestä ei tullut pasifistia vaan hän uskoi eniten tappamisen olevan hänen vakaumuksensa.

Pian Oregonin saavuttuaan hän liittyi Militia joukkoihin ja alkoi metsästää, siis tappaa Cayuse Kansaa ja siinä hän tunsi olevansa vakaumuksen saanut ja omistautui täysin rinnoin Intiaanien tappamiseen josta tuli hänen kutsumuksensa. Nuori mies sopeutui hyvin rajaseutuelämään, hän oli hyvä ratsastaja, hyvä ampuja, hyvä seuraihminen????. Hänessä oli synnynnäistä johtajuutta, hän pukeutui mielellään " vuorten mieheksi "kentällä ollessaan ja piti huolta upeista pitkistä kiharoistaan ja paras taito oli likaisen työn tekeminen Intiaaneja metsästäessä ja tappamisessa, josta hän nautti ja paljon. Hän tappoi lyhyen elämänsä aikana todella paljon Intiaaneja. Cayuset antoivat hyvän alkulähdön tälle psykolle. Nyt tuli paljon postiivista kehumista Benistä mutta täysi narsistisena äijänä tästä ei paljon iloa ollut.

Wrightin kääntyi etelään Kaliforniaan ja siellä asettui pohjoiseen Cottonwood Creekiin. Nyt Ben pääsi tositoimiin koska oli Tule-järven alueella ongelmia Modocien kanssa, jotka varastivat karjaa ja tekivät kostoiskuja pakkaajien ja mainarien leireihin. Ben päätti että tämä saatanallinen peli loppuu top tykkänään ja sen sanan hän piti kuin mies. Jatkan huomenna tästä mustan huumorin kujeilijasta Ben Wrightista lisää, koska nyt saatiin mukaan Modocit pieniin Benin käytännönpiloihin............................

Witko korpee......................

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 30.05.2018 20:52

Ja takaisin psykopaatin hauskaan elämänkertaan l. Ben "Knight" Wrightin seikkailuihin Oregonin ja Kalifornian Nativein parissa. Yrekan kaivostyöläiset nostivat 65 miestä olevan Militian joukon kentälle ja itseoikeutettu johtaja oli Ben-setä. Nyt oli tarkoitus lähteä itään rankaisemaan Intiaaneja ryöstelyistä, mutta retkikunta oli huono-onninen, sillä ei löytynyt yhtään Intiaania ja oppitunnit jäivät pitämättä. Takaisin tulomatkalla Militian kimppuun hyökkäsivät yöllä Intiaanit Pitum-joen maakunnasta ja useita Militian miehiä haavoittui. Nyt oli Militian sotilaiden mitta täynnä ja oli aika kostaa. He saivat kostonsa seuraavana aamuna, kun löysivät 14 Modocia kesäleiristä, jossa he valmistelivat aamuruokaa. Modocit eivät tarjonneet mitään uhkaa, mutta Militialle riitti että he olivat Intiaaneja ja ampuivat kaikki 14 Modocia ja scalppasivat heidät samalla kertaa. Ben-setä oli elementissään.

Tämä oli vasta alkuverryttelyä, sillä toinen ryhmä Modoceja lähestyi heitä vähän myöhemmin ja nämät kyselivät kahvia, pekonia ja leipää. Tarjonta oli se että kaikki Modocit lahdattiin saman tien ja scalpattiin sekä silvottiin julmasti. Militia palasi scalppi kokoelmansa kanssa takaisin Yerakaan. Ben-setä oli vähän alakuloinen, koska tapettuja Modoceja oli näin vähän ja ei kunnon tappaja kehdannut näin pientä scalppi määrää esitellä Yerekassa. No, kunnon ritari sai tilaisuuden kasvattaa kokoelmiaan. Wright oli mukana monessa tälläisessä "metsästysreissussa" Oregonin ja Kalifornian välillä olevilla alueilla. Wright rupesi tarjoamaan aseellista saattajan/suojelijan roolia emigranteille ja sai samalla tyydytyksen intohimolleen l. Intiaanien metsästykseen. Vigilantet antoivat seuraavat kolme kuukautta suojaa vaunujunille Clear Laken laelta Upper Klamatah Lakelle.

Tämä tapahtuma antoi arvon ritarille mahdollisuuden tappaa Intiaaneja ja sen sanan hän piti kuin mies. Ben ja muutama Militan mies näkivät kaksi Modoc-naista jotka tulivat heitä vastaan kävellen ja vastaus oli että toinen ammuttiin heti hengiltä. Toinen nainen yritti piiloon, mutta entinen Kveekkari ampui tätä käteen ja sen jälkeen silppoi naisen jalat ja jätti tämän tielle kitumaan. Ben oli luovalla päällä ja ritarillinen naiselle koska ei tappanut ihan heti.
Näille tapahtumille joita oli paljon niin annettin nimi "Tappamot l. Teurastamot" ja sanottin "Ben Wright Massacre" ja tulivat julkisuuteen marraskuussa-1852. Tämä verilöyly pimeänä yönä sai tuon nimen kun Ben ja kumppanit tappoivat yöllä tai paremmin teurastivat 30-90 Modocia, joka oli suuri menetys bandille jossa oli kaikkiaan muutama sata Modocia. McNally kirjoitti että Wrightin kutsumus oli tappaa mahdollisimman monta Modocia ja luovana ritarina Ben kokeili myrkyttää Modoc bandin stryktiinillä, mutta myrkky oli mennyt huonoksi ja Modocit ainoastaan oksensivat vatsansa tyhjäksi ja Ben joutui ruumilliseen työhän, eli teurastamaan Modoceja asein ja miekoin. Silppomisen huvi ja scalpit siinä tulivat palkinnoksi sentään.

Ei voi mitään, mutta Witko-setä haluaa jatkaa huomenna vielä kelpo ritarimme edesottamuksista ja nyt edelleen Modocien parissa. Kaikki Nativet olivat Benin riistaa mutta Modocit olivat ykkösosassa...............Jatkuu

Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 31.05.2018 20:26

Ja loppu requim Ben Wrightille ja tämän ilmiömäiselle uralle Intiaanien tappajana. Hän oli jo henkilönä täysin ristiriitainen, välillä Ben asusti Intiaanien parissa, lähinnä nuorten naisten, öljysi mustaa kiiltävää kiharaa tukkaansa ja näytti pimeässä kuin Intiaani. Hänen henkilökohtainen kokoelmansa koostui Intiaanien scalpeista, korvista, nenistä ja kaulassaan hän piti usein Intiaanien sormiluista tehtyä kaulakorua. Tämä Modocien jahtaaminen oli hänelle tärkeä mission ja Bloody Pointin Verilöyly heitti bensaa liekkeihin. Elokuussa-1852 Wright ja vigilantet löysivät kuolleita emigrantteja ainakin 22. ja joukossa oli hiiltyneitä naisten ja lasten ruumita. Tule-järvellä Modocit olivat tuhonneet ainakin yhden täyden vaunujunan ja arviot paljonko Modocit olivat tappaneet tuona kesänä, olivat jopa 70 emigranttia. Tämä jäi historiaan Bloody Pointin Verilöylynä.

Oregonin "Vapaaehtoiset" liittyivät Wrightin joukkoihin ja kostoa haettiin. He löysivät yhden valkoisen naisen joka oli raiskattu, kurkku leikattu auki, molemmat rinnat leikattu pois ja täysin alasti riisuttu. Miehet vannoivat kovaa kostoa ja sen aika tuli pian. Ainakin 40. Modocia tapettiin ja huhu että heidät olisi myrkytetty tarjoamalla stryksiiniä ruuassa, niin siitä ei ollut täyttä näyttöä. Itse Ben sanoi että ei se ollut sporttista metsästämistä tuo myrkyn käyttö, vaan kiväärien ja puukkojen kanssa oli Modocien tappaminen paljon rennonmpaa ajanvietettä. Marraskuun puolivälissä-1852 Ben toi joukkonsa Lost Riverin rannalla olevaan Modocien talvileiriin ja alkoi hioa taktiikkaa, että kaikki Modocit saataisiin hengiltä. Ben heitti kovan bluffin ja käveli aamulla Modoc-leiriin poncho päällään ja sen alla oli kaksi Dragoon pistoolia valmiiksi viritettynä. 20. hänen miestään oli väijymässä kiväärit valmiina läheisellä kukkulalla. Ben sanoi Modoceille että hän haluaa kaksi valkoista naista jotka olivat vangittu, niin heidät vapaaksi. Wright haki kylän päämiestä Schonchin Johnia, mutta ei löytänyt ja kysyi toiselta vastaan tulevalta Modocilta vankien luovuttamista. Tämä kieltäytyi ja silloin Ben heitti ponchonsa sivuun ja ampui pistooleillaan Modocin heti hengiltä.

Wrightin miehet avasivat tulen ja sitten alkoi ankara teurastus. Modocien heikko nuolisade ei osunut yhteenkään Wrightin mieheen ja läheiseen jokeen pakenevat Modocit ammuttiin surutta, niin miehet kuin naiset ja lapset. Frank Riddle oli tuolloin mukana ja todisti että tämä ei ollut taistelua , vaan Modocit tapettiin kuin kaniinit metsällä. Kaikki kivensuojat ja piilopaikat käännettiin ja itkeviä naisia ja lapsia lyötin kallioon päitä mäsäksi mm. Valkoisia vangeja l. naisia ei edes löytynyt koko kylästä. Vain kaksi Modocia pääsi karkuun, miehet jotka olisivat pääosassa yli 20. vuotta myöhemmin Modoc-sodassa Schonchin John ja Curly Headed Doctor.

Tämän "perkeleen joka oli ihmisen hahmossa" Benjamin Wrightin teurastus ura jatkui , kunnes muuan Shoshone scoutti Enos ja Jennie tyttönen tappoivat Ben Wrightin. Rajaseutujen Partisaani oli kuollut ja lehdistö kirjoitti suoranaisia surukirjoituksia, kun näin maineikas Intiaanien hävittäjä päätti päivänsä niin julmalla murhalla ja nuorella iällä. Todellisuudessa näitä Wrightin tapporeissuja oli koko 1850-1856 välisenä aikana todella paljon, sillä hänen palkkiorahansa tapetuista Intiaaneista kohosi $ 21.000 nykyrahassa. Kalifornia kun maksoi hyvän hinnan Intiaanien scalpeista. Bisnesmies Ben-setä oli ja vain joskus tämä iloinen seuraveikkonen ja alkoholisti veti vähän ööveriksi, mutta syy oli Intiaaneissa ja varsinkin Modoceissa, koska minkä ihmeen takia heidän täytyi elää koko Kalifornian ja Oregonin territoriossa. Olisivat muuttaneet vaikka El Tiburron saarelle elämään Seri Kansan luo, pois ihmisten ja Ben-sedän jaloista. Lopussa kiitos seisoo kun muistele leirinuotilla Benin railakoita tempauksia ja teurastamoita. Liikaa huumorintajuista Beniä nyt lyödään, koska kyllä joka miehellä on oikeus sporttiseen elämäntyyliin ja ritarina esiintymiseen.

Tässä valokuva vuodelta n. 1850-luvulta ja upean uljas Old Shasta ja myöhemmin Yreka on esillä. Empire Hotelli ja Oikeustalo jossa varmasti Ben-setä piti peijaisiaan.
Kuva

Benin urotöistä saisi vähintään pienen kirjasen tänne foorumille, mutta antaa miehen levätä rest on piece. Sitä lopussa kirjoittaja kiintyy päähenkilöönsä ja tulee haikea olo kun joutuu jättämään Ben Wrightin pois ja tilalle tulee vain joitakin valjuja amatöri tappajia.

Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 01.06.2018 09:13

Korjaus* Rest in peace l. RIP.

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 02.06.2018 08:27


Näin teki Witko Benjamin Wrightista kinkerien kaikkien aikojen negatiivisemman hahmon. Ei auttanut Benin voimakkaasti uskonnollinen perhetausta eikä Indianan hienot maisemat. Ehkä Ben oli kuitenkin omalla tavallaan ”äidin pikku mussukka”, silla vasta äipän kuoltua Ben läksi kotoaan ja liittyi Oregoniin matkaavaan vankkurikaravaaniin. Oregonin tiellä intiaanien hyökkäyksessä kuollut teinityttö oli Benin itsensä mukaan alkulähde hänen intiaanivihalleen, mutta Benin tunteneet ovat väittäneet, että jätkä oli synnynnäinen tappaja. Kun Ben ei voinut enää lymyillä piilossa äidin hameen alla, hän päästi kaikki huonot puolensa irralleen ja alkoi toteuttaa itseään. Mikä olikaan soveliaampi kohde kuin intiaanit.

Mutta koska Witko kertoi jo kaiken Benin pimeästä puolesta, en puutu siihen. Plussapuoliakin löytyi: hän oli erinomainen ratsastaja ja tiedustelija. .Hän omaksui koko joukon intiaanien ominaisuuksia ja väitetään, että hän oli tavoiltaan enemmän intiaani kuin nämä itse. Hän antoi kiharat mustat hiuksensa kasvaa pitkiksi ja väitetään, että moni kadehti hänen hiuksiaan. Tehdessään matkaa hänellä oli mukanaan paljon naispuolisia seuralaisia. Tarkalleen ottaen nämä olivat jalkavaimoja ja vielä tarkemmin ottaen intiaaneja. Tytöt olivat joskus vain vähän yli 12-vuotiaita ja joku aikalaiskirjoitus väitti, että selvänä ollessaan Ben kohteli tyttöjään noin päällisin puolin ihan hyvin. Mutta ikävää asiassa on se, että Ben ei juuri koskaan ollut selvä. Alkoholi muutti voimakkaasti hänen persoonaansa ja jalkavaimot saivat vastaanottaa kirouksia, iskuja, potkimisia ja muuta vastaavaa.

Marraskuussa 1852 tapahtuneesta Wrightin verilöylystä, jossa Ben Wright kodinturva-vigilantteineen tappoi 30 – 90 modocia voimassa olevan aselevon aikana, kiistellään yhä ja tullaan kiistelemään vielä ensi vuosisadallakin, Eräiden lähteiden mukaan Wright laittoi strykniiniä modocien ruokaan, mutta tiettävästi myrkkyä ei päätynyt modocien suihin ainakaan tappavina annoksina. Kukapa tuota silti varmaksi tietää. Ja esimerkiksi nuori eversti ja journalisti William Thompson, joka myöhemmin taisteli modoceja vastaan, yritti puhdistaa Wrightin maineen väittämällä, että kaikki edellämainittu oli täyttä potaskaa. Thompsonin mukaan modocit olivat itse vastuussa kaikesta siitä, mistä Wrightiä oli aiemmin syytelty. Tosin Thompson oli lähes vauva-ikäinen Wrightin saavutusten aikoihin, joten vähän vaikea on mennä uskomaan noin 6-vuotiaan silminnäkijöhavaintoja..

Kuten huomaamme niin Pohjois-Amerikan historia on täyttä vääryyttä ja väkivaltaa, olivat ne sitten liioiteltuja juttuja tai ei.
Haukka

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » La 02.06.2018 10:45

Haukka kirjoitti: Ja esimerkiksi nuori eversti ja journalisti William Thompson, joka myöhemmin taisteli modoceja vastaan, yritti puhdistaa Wrightin maineen väittämällä, että kaikki edellämainittu oli täyttä potaskaa. Thompsonin mukaan modocit olivat itse vastuussa kaikesta siitä, mistä Wrightiä oli aiemmin syytelty. Tosin Thompson oli lähes vauva-ikäinen Wrightin saavutusten aikoihin, joten vähän vaikea on mennä uskomaan noin 6-vuotiaan silminnäkijöhavaintoja..

Kuten huomaamme niin Pohjois-Amerikan historia on täyttä vääryyttä ja väkivaltaa, olivat ne sitten liioiteltuja juttuja tai ei.
Joo Thompson ei ollut aluella Wrightin aikoihin, joten kaikki äijän muistelmat ovat kuulopuheita tai keksittyä.
Eikä muuten kannata sekoittaa ukkoa Erwin Thompsoniin, joka kirjoitti varsin asiallisen kronologin modc-sodasta. Joku virhe siihenkin mahtuu, mutta nuo kartat ovat parhaat mitä intiaanisodista on tehty. Kirjaa pystyy lukemaan kansallispuiston sivultakin, mutta jokunen vuosi sitten painettu pehmeäkantinen versio on puoli-ilmainen, itsellä joskus muinoin tilattu kovakantinen noin viidenkympin hintaan jostain ulkolaisesta antikvaarista:


Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 02.06.2018 16:01

Ei Haukka Witko Benjamin "Guggenheim" Wrightia lyönyt, sillä hän oli minusta ihanteellinen ritari ja rajaseutujen partisaani. Benjamin oli hyvä scoutti vähintään yhtä hyvä kuin Intiaanit ja tykkäsi kunnon "pedofiilina" hyvin nuorista Intiaanitytöistä, osasi raiskata yksin ilman auttajia, pystyi jynkimään yhtäsoittoisesti vuorokauden, hyvä kiväärin käsittelijä, tukki oli myös käytössä, kun lyötiin Intiaanilasten päitä kivasti rusahdellen mäsäksi, hienosti pukeutunut, hyvä seuramies, ainakin Modocien mielestä, tuppasi olemaan sosiaalinen ihminen, sillä teki vierailuja moniin Modoc-leireihin, hyvä laulunääni(virret), hurskas kveekkarin perillinen, aina kohtelias ja humaani seuramies, ainakin selvinpäin, tykkäsi myös tyttöjen lisäksi hevosista, koska ne antoivat hyvää vastapotkua, oli vakaumuksensa kuulias uhri, kiltti kuin nallekarhu hyvin pienille lapsille, oppinut useita kieliä mm. Serien kielen ja puhui ranskaakin kaksi sanaa, oli voittanut Yrekassa tavauskilpailun ja saanut palkinnoksi 11. vuotiaan Cayuse-tytön kovaan käyttöön kovissa keleissä ja piti pienoisvankkurien tekemisestä, oli rehti kuin kyyhkynen, uskomattoman komea, muulit tykkäsivät Benjamista, tykkäsi banaaneista, oli hyvä kätilö kentällä taistelun melskeessäkin, vartalo oli sorja kuin pajupoppeli, tykkäsi myös isoista karwaisista sedistä, antoi aina rahaa lainaksi ja korkokin oli kohtuullinen 78% /viikko, söi biisonien lantaa myös ilman mausteita ja oli kova koiramies- ja soturi. Luki kuin Caligula, piti hyvistä viineistä mm. Sorbus ja Cordita.

Ihailen suunnattomasti Benjaminia ja jos hän olisi saanut elää vanhemmaksi, niin Kalifornian Native historia olisi ollut paljon lyhempi ja eikä olisi tullut v. 1873 raakaa Modoc-sotaa, koska ei sotaa ilman Modoceja. Kalifornian tympeät kukkaislapsi Nativet olisivat olleet jo vihdoin v. 1865 poissa maan päältä ilmaa pilaamassa ja emigrantteja kiusaamaasta. Miksi tätä partisaani ja firabeli ritari ei ole saanut kunnon muistomonumentteja ympäri Yhdysvaltoja. Jollekin tylsälle Custerille niitä väsättiin kyllä. Benjamin pystyi olemaan myös vuorokauden ilman ruokaa jos tuli kova paikka taistelussa.
Loppujen lopuksi miesten mies ja todellinen Launcelot ja Kurtisaani ala' rajaseudut. Liikutuin ja jotain Witkon sydämessä liikahti kun aloin muistelemaan Benjaminia ja hän hienoa käytöstä ja upeaa huumorintajuaan. Olen lähes murtunut Benjamin poismenosta ja onneksi luopio Shoshone Enos lynkattiin ja Jennie joutui kiinalaisten huoraksi riisipalkalla San Franciscoon ja päätyi lopulta laskiämpäriin mainareiden toimesta.

Nyt on pakko lopettaa koska jouduin niin kovaan tunnekuohuun Bejamin muistelemisesta.

Witko

Vastaa Viestiin