pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 14.03.2018 21:04

Haukka kirjoitti:
Tuo Peters, rikas plaantasien ja hyvin laajojen maa-alueiden sekä 150 orjan omistajana, ei kyllä Jenkki sympatioita herättänyt, koska Union olisi vienyt kaikki nämät omistukset. Se voi olla kyllä että pariskunta järjesti tämän Van Dornin murhan yhteistuumin mutta oliko kumminkin toimeksiantajana Etelän kapinallisten oma hanke, jolla saatin Van Dorn kätevästi pois palveluksesta "ikuisesti" ja oiva syy oli järjestää mustasukkaisuus murha. Peters pääsi murhasta kuin koira veräjästä vaikka tappoi hyvin korkea-arvoisen upseerin takaapäin ampumalla. Tälläisen väittämän löysin tästä kirjasta. Tiedä häntä, niin ainakin Van Dorn marttyrikuolemallaan piti nimensä elossa yli 150.vuotta. Tässä kirjassa väitetään että takana olisi ollut Petersin perheen ja Jessien oma synkkä salaisuus johon ei Van Dornilla ollut mitään osaa eikä arpaa. Kaikki teoriat ovat kyllä hyvän tuntuisia.
Jos minulta kysytään niin tämä on mielenkiintoisin juttu aikoihin. Kuin salapoliisitehtävä, johon ei voi löytää oikeaa vastausta. Kuka ensinnäkin ampui Van Dornin. Oliko teon takana tohtorin kaunis Jessie-rouva vai tehtiinkö rikos yhdessä?. Oliko kenties vaimo sekaantunut johonkin toiseen rikokseen, jonka peittämiseksi kenraali piti vaientaa? Oliko tuo toinen rikos juuri se joissakin lähteissä mainittu karmea perhesalaisuus, joka tuhosi Petersien avio-onnen?

Van Dornin kuolemaa pidettiin niin selvänä mustasukkaisuusmurhana, ettei sitä edes tutkittu. Todennäköisesti murhan taustalla ei siis todellakaan ollut sisällissota, vaan vallan toisenlasiset asiat. Nyt kun lukee juttua, niin tuntuu selvältä, että tri Petersin ja 11-lapsisen perheen isän Kerr Odilin kohtaaminen oli ennalta suunniteltu juttu. Nimenomaan Petersin suunnittelema. Hän halusi yhden lisätodistajan ja kertoili Odilille hankalasta tilanteestaan kenraali Van Dornin kanssa. Odin taas kertoi myöhemmin tästä muille. Monet eri henkilöt vahvistivat kuvaa intohimorikoksesta, jossa mustasukkainen aviomies listi kilpailijansa. Kaikenkaikkiaan melko ironista, että maineikkaasta naistenkaatajasta tuli likaisen pelin räikeä uhri. Mieli tekee etsiä lisätietoa, josko asia raottuisi hieman enemmän. Tietenkään mikään ei ole faktaa, muuta kuin se, että 150 vuotta vanha "lavastus" ja valhe jatkaa edelleen omaa elämäänsä ja varjostaa Petersin sukua.
**************************************************************
On mielenkiintoinen murha 150.vuoden takaa ja olen sitä mieltä että kaivetaan lisää esiin, koska Van Dornin tapauksesta on kyllä netissä aika hyvin eri tietoa, niin kirjoina kuin artikkeleina. Olen samaa mieltä että tuskin tässä Sisällissota on ollut kummankaan puolelta asialla, siis ei Union eikä Konfederaatio. Tuo mikä minua kiinnostaa ja mistä on kirjoissa vihjauksia Petersin ja Jessien oma synkkä tragedia, perhesuhteissa on ollut jotain, ei valonkestävää ja nyt en puhu Dornin viettelystä vaan oliko plantaaseilla ollut jokin synkkä tapahtuma, joka liittyisi vaikka mustiin orjiin. Orja tyttö ja lapsi Petersille tai musta orjamies painanut raskaaksi Jessien exe. Tämä mustasukkaisuustappo oli paras keino kääntää huomio toisaalle ja Peters on ollut todella mahtimies niin virkojensa kuin omaisuutensa takia ja siinä ei yksi Etelän upseeri ole paljon painanut.

Ajatusleikkinä, jos vaikka tämä olisi tapahtunut exe. kapteenin arvoiselle ( siis tekijänä), niin veikkaan että hirsipuu olisi odottanut eikä mitään kunniamurhaa palkittu. Kenraalin Van Dornin jos olisi tappanut joku kapteeni exe. niin ei olisi kunniamurhaa hyväksytty. Petersillä on ollut niin mahtavia taustavoimia että tuo lavastus on ollut helppoa. Samana aamuna kun Peters saapui talolle, niin kuistilla oli iso joukko Konfederaation upseereita ja kukaan ei kysynyt mitään Petersiltä että mitä asiaa miehellä on ja ampumisen jälkeen kun naiset kiljuivat niin ei kukaan upseereista lähtenyt Petersin perään.

Tämä on mielenkiintoinen tarina ja tutkitaan sekä hutkitaan. Koitetaan löytää mikä oli tuo perhetragedia josta on outoja vihjailuja.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 08:44

Töiden odottelua. Koska tuo elefanttikirja on novelli, tarina Petersien tai Jessie Mck sukutragediasta voi olla kokonaan keksitty. Ehkä siinä silti on mukana jotakin, josta aikoinaan on kuiskailtu Tennesseessä.

Allanäkyvä Robert Hartjen kirja Van Dornista kertoo paljon nimihenkilön hyvistä ominaisuuksista. Hänen komeutensa, leveäharteisuutensa ja mieskuntonsa on itsestään selvä, mutta hän oli myös hyvä tarinankertoja ja kaikkiruokainen kirjojenlukija jolla riitti sitaatteja joka lähtöön. Hartjen mukaan Van Dorn oli myös erittäin valoisa luonne ja erinomaista pöytäseuraataa: Suosittu seuralainen niin naisten kuin miestenkin keskuudessa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että hän oli piilohomo, vaan ainoastaan sitä, että myös miehet viihtyivät hänen seurassaan. Toisaalta kirjailijan on kai lueteltava mahdollisimman paljon hyviä ominaisuuksia Van Dornin perikunnan tyytyväisyyden takaamiseksi.

Tri Petersin itsensä väittämän mukaan voimakkaasti humaltunut Van Dorn pakeni talon alla olevaan tilaan sinä yönä, jolloin tohtori yllätti hänet vaimonsa sängystä. Piilopaikassaan kenraali aneli armoa tohrorin heilutellessa asettaan. Tätä väitettä Hartje ei ota todeksi. Nimittäin Van Dorn oli tunnetusti urhoollinen sotilas ja upseeri, joka ei anelisi armoa. Peters on siis sepittänyt ainakin tuon osan tarinastaan.

Edelleen kirjaa lainaten: Tri Peters halusi ehdottomasti saada itselleen kulkuluvan, joka sallii hänen liikkumisensa Pohjois- ja Etelävaltioiden linjojen välillä. Luvan saattoi saada korkea-arvoiselta upseerilta ja tällaiseksi henkilöksi valikoitui kenraali Van Dorn. Oma mielipiteeni on, että Peters laati suunnitelman, jonka avulla naiskauneudelle heikko Van Dorn houkuteltiin ansaan. Jessielle tehtävä oli mieluinen, sillä mikäs oli nuorelle naiselle sen mukavampaa kuin hurjastella komean upseerin kanssa.

Yllätettyään parin rysän päältä tri lupasi säästää Van Dornin vain mikäli tämä kirjoittaa hänelle etuoikeuden ”Tulla ja mennä koska vain yli linjojen”. Kenraali lupasi tehdä näin , mutta muutti mielensä eikä kirjoittanutkaan vaadittua läpikulkulupaa. Sen sijaan kenu kylläkin myönsi papereissaan syyllistyneensä aviorikokseen rouva Petersin kanssa, mutta kulkuluvalle hän sanoi ei. Tämä olisi siis ollut ampumisen syy. Peters oli tuon mukaan likainen kiristäjä, joka käytti vaimoparkaa houkutuslintuna. (Miksi lupa oli niin tärkeä? Oliko tohtorilla omia hämäriä bisneksiä sotalinjojen takana.)

Houkutuslintuja Amerikan sisällissodan aikaan.

Kuva

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 10:53

Ei ei ja ei. Tuossa on jotakin mikä ei osu yksiin totuuden kanssa. En usko olevani väärässä jos sanon, että murhan ainoana tehtävä oli kääntää huomio pois jostakin paljon pahemmasta rikoksesta. Mikäpä sellainen voisi olla? Ehkä joukkomurha tai joku muu raskas rikos johon toinen tai molemmat Petersit olivat syyllistyneet.

Nimittäin Van Dorn oli saattanut päästä jyvälle tästä kyseisestä rikoksesrta. Onnensa kukkuloilla leijaileva Jessie Helen Peters innostui kenties lörpöttelemään jotakin perhesalaisuuteen liittyvää. Jotakin, johon Van Dorn tarttui kiinni kaksin käsin. Näin ollen kenraali saattoi olla kiristäjä hänkin. Hänen tietonsa olivat siksi vaarallisia, että hänet oli vaiennettava ennen kuin salaisuus tulee julki. Pariskunta ei luultavasti toiminut yksin, vaan heillä lienee ollut ainakin yksi avustaja. Kenties jopa useita. Likaiset perhesalaisuudet voivat olla sysimustia ja kattaa joskus koko suvun.

Joskus perhesalaisuus voi paljastua puurarhan mullan alta. (Kuva Tennesseesta, ei välttämättä Petersin suvun mailta)


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 15.03.2018 10:59

Haukka miten pääsit lukemaan tuota kirjaa, koska Amazonissa tämä v. 1967 julkaistua kirjaa en päässyt lukemaan. Se mikä on faktaa, niin tohtori George Petersillä oli mahtava omaisuus, ystäviä hyvin korkeissa viroissa ja tämä kulkulupa olisi varmasti tuonut lisää valinnanvapautta. Luin tuossa yhden google-kirjan ja siinä kyllä kannuttiin tähän mustasukkaisuus draamaan. Ei Petersin olisi tarvinnut Dornia ampua saadakseen luvan kiristettyä, sillä Petersin veli oli oli suoraan Kenraali Polkin paras ystävä päämajassa, mies itse istui Tenneseen valtion lainsäätäjä valtuutetttuna virassa, joten totuus voi olla kuitenkin tuo "aisankannattajan" osa mitä mahtavassa asemassa ollut mies ei sulattanut. Van Dornin kuolema taisi olla todellakin normaali vihanpuuskassa tehty tappo ja Jessie oli viehtynyt komean upseerin pauloihin. Tätä asiaa kun ajattelee realistisesti niin vastaus taitaa olla juuri tämä dramaattinen tappo. Anastasiastakin oli lähes 70.vuotta mitä kaikkea, ennen kuin DNA paljasti kaiken ja Anna Andersonista tuli tylsä juttu l. Puolalainen tehtaantyöntekijä eikä Suuriruhtinatar Venäjän viimeisen Tsaarin tytär. Nämät teoriat salaliittoista ovat siitä erikoisia, että ne tulevat yleensä kymmeniä vuosia myöhemmin jonkun omaisen toimesta kirjana ja siitä on helppo alkaa, koska aikalaistodistajat ovat jo moni mullan alla.

Tässä tälläinen yksi monista eri blogeista netissä ja ei Jessie paljon perään itkenyt kun kelpo tohtorimme otti ja kuoli. Huomasin että olit kirjoittanut samaan aikaan ja tuo teoria voi pitää paikkansa. Kulkulupaan en usko, sillä Petersin tapaisen mahtimiehen ei tarvinnut anoa Dornin kaltaiselta mieheltä sitä.
http://trrcobb.blogspot.fi/2013/12/the- ... bands.html


D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 12:24

En löytänyt tähän hätään tuota edellistä lähdekirjaa. Tietsikan muisti antaa kyllä päälikansi-sivun, mutta ei sitä sivua, jolla kävin. Nyt kun hain tuota lähdettä törmäsin tällaiseen . Ennen kuin tämä hukkuu laitetaan se tähän:

https://books.google.fi/books?id=ra4Vsc ... s.&f=false (ei hemmetti, nyt ei aukea sivu 134, jolla hetki sitten kävin ja josta kirjoitin tuon alun)

Kirja mainitsee upseerien suulla, että ennen murhaa Peters oli heittänyt mystisen kommentin siitä, että oli menettänyt tilansa ja mustat orjansa Arkansasissa, mutta uskoi voivansa tehdä jotakin niiden takaisin saamiseksi. Lisäksi upseerit väittivät, että Peters oli viikkoa ennen murhaa vannonut lojaalisuuttaan Pohjoisvaltioille. Saman tarinat toteavat nuoren rouva Petersin miehensä rikostoveriksi - siis Van Dornin tapauksessa. Huhumylly jauhoi juttua eteenpäin ja katkeroituneen aviomiehen kosto nähtiin yleisesti hyväksyttynä perheasiana.

Muuan toinen huhu kertoo, että tohtori sieppasi Van Dornin niin sanotusti housut kintuissa. Muitta mutkitta Peters tappoi tämän paikanpäällä, pakeni ja keitti kokoon peitetarinan päästäkseen livistämään syytteeltä. Van Dornin miehet raahaasivat kenraalinsa päämajaan ja toivat sen jälkeen ilmoille tiedon Van Dornin verisestä murhasta.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 15.03.2018 15:03

Tämä Haukan tuoma kirja True Crime in the Civil War vaikutti ehkä realistisimmiltä kaikista muista kirjoista joissa on kirjoitettu tämä Van Dornin ja George/Jessie Petersin tragedia. Kirjailija Tobin Bukh on kirjoittanut jonkin verran niin Sisällisodasta kuin muistakin rikostapauksista. Tässähän kirjassa käydään läpi kaikkia Sisällissotaan liittyviä rikostapahtumia aina William Quantrilli'stä alkaen. 16. eri tapausta Sisällisodan ajalta. Löytyisi Adlibrksestä 16 euroa nidottuna ja tuo kirja kiinnostaa siksi, että en tämän pelkän Van Dornin tapauksen takia ostamaan rupeaisi, mutta kun kirjassa on Andersonvillestä, Quoantrill'stä, Fort Pillowin Massacresta ym. Dornista on 11.sivua kirjoitusta. Harkintaan meni.

Paikka ja päivämäärä sekä aika on eri kuin muissa lähteissa. Murha olisi tapahtunut jo 06.05.1863 illalla ja paikkana olisi ollut yksi George Petersin mökki hänen plantaasillaan. Plantaasin mökki sijaitsi noin kuusi mailia kaupunkista ja Cheairsin talosta Spring Hillistä, jossa murhan väitetään tapahtuneen 07.05.1863 aamulla. Sen verran olin huolimaton ja naivi, kun kirjoitin että orjien parissa olisi tapahtunut jotain raakuksia. Unohdin täysin että Etelän plantaasien orjat eivät ollet edes koiran arvoisia, vaan omistaja saattoi tappaa orjan tuosta noin ilman mitään selittelyä. Olihan se jo ollut "julkinen salaisuus" miten omistajat paukuttivat kauniita mustia orjatyttöjä mielin määrin ja jos tuli lapsi niin hyvällä tuurilla jäi eloon tai tapettiin heti. Etelän naisväki ei oikein uskaltanut sekaantua miesorjiin, koska siitä olisi tullut vakavia ongelmia. Tuohon George Boddie Petersiin olisi kiva löytää jotain kunnon taustatietoa mutta hyvin niukasti löytyy. Van Dornista taas on pilvinpimein tietoa. Georgellä oli vähän epämääräinen suhde kauniiseen tyttäreensä Claraan, joka ei ollut ihan isänrakkauta vain. Thomas poika teki itsemurhan v. 1864 ja vakavan syfiliksen takia todennäköisesti.

Jessie Helen McKissacista on vielä vähemmän tietoa. Hyvin kaunis on ollut, mutta valokuvaa ei löydy kuin yksi ainoa 70.vuotiaana otettu.
Boddie-sedästä löytyi kuvia. Tuo Union empatia on kyllä häiritsevä tekijä jos vain on perää, samoin kun tuo tieto Petersin taloudellisesta ahdingosta. Itse ajattelen että joko se oli melodraaman huipennus jossa" aisankannattaja" saa vaimon itse teosta kinni ja ampuu pamauttaa "don juanin" hengiltä. Toinen mikä mieltä painaa on tuo Jessien ja Boddie-sedän keskenäinen salassapito ja onko kyseessä sukurutsaus exe. Clara vai vielä pahempi asia murha. Jessien outo tulkinta kun Peters oli kuollut ja hautajaisia järjestettiin, niin Jessie tokaisi: Ei paljon kiinnosta koko mies, mutta olen Georgelle niin paljon velkaa menneisyydestä että hänen on muistettava Georgea. Peters erosi muuten seuraavana vuonna 1864 Jessiestä mutta pariskunta palasi yhteen 1866. Asuivat kyllä eri taloissa. Ai niin kirjassa oli mukana Van Dornin kupeiden hedelmä todennäköisesti Medora Wharton Peters joka oli Jessien ja todennäköisesti yhden tutun Kenraalin aikaansaannos.

Tässä valokuvia:

D.R.George Boddie Peters
Kuva

Jessie Helen Kissack Peters 70.vuotiaana.
Kuva

Nunna Clara Peters, tytär
Kuva

Thomas Peters,poika.Itsemurha
Kuva

Medora Wharton Peters perheineen
Kuva

Tässä vielä linkki tuohon novelliin johon ennen jo vinkkasin
https://www.whereelephantsfought.com/

D.Witko "Ehtoonpuolen etsivä"

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 15:35

Ja minä löysin juuri H-hetkellä käyttämäni lähteen, joka oli hukassa:

https://books.google.fi/books?id=auII9Q ... ll&f=false

En ehdi nyt tutkia miltä sivulta mikäkin juttu löytyy, mutta joka tapauksessa sivulla 315 on väite, jonka mukaan Peters oli menettänyt Arkansasin maatilan ja mustat orjansa, mutta uskoi saavanse ne takaisin. Liittovaltion takavarikoimana, tietty. Myös Petersin "Hämärät motiivit" mainitaan murhan yhteydessä.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 18:25

Ja jatkoa omaani. Luin myös nuo Witkon lähteet ja sieltä löytyi montakin kirjoista tuttua juttua. Näistä tämä: myös kenraalimajuri Benjamin F. Cheatham liitetään Etelävaltojen kaunotar Jessie Helen Petersiin. Cheathamin sanotaan olleen etelävaltojen kenuista kaikkein kovin ryyppymies, ainakin jos uskoo erästä kirjalähdettä. Mutta ilmeisesti Cheathan ymmärsi myös naisten päälle. Hänen ja Jessien yhteyksien laatua tutkitaan edelleen.

Kenraalimajuri Benjamin Franklin Cheatham, joka myös piti päämajaansa Martin Cheairs Housessa kuten Van Dornkin. Aidonnäköiset värit vanhaan kuvaan.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 15.03.2018 19:52

Haukka kirjoitti:Ja minä löysin juuri H-hetkellä käyttämäni lähteen, joka oli hukassa:

https://books.google.fi/books?id=auII9Q ... ll&f=false

En ehdi nyt tutkia miltä sivulta mikäkin juttu löytyy, mutta joka tapauksessa sivulla 315 on väite, jonka mukaan Peters oli menettänyt Arkansasin maatilan ja mustat orjansa, mutta uskoi saavanse ne takaisin. Liittovaltion takavarikoimana, tietty. Myös Petersin "Hämärät motiivit" mainitaan murhan yhteydessä.
**********************************************************
Pääsin lukemaan tätä kirja linkkiäsi ja totean että tämä kirja tuntuu olevan aika pikkutarkkaa tietoa täynnä ja nyt menee Witko Haukkujen Haukku ala' Carson sekaisin Marista. Todellakin Peters olisi ollut menettämässä Arkansasin plantaasin ja neekeriorjat. Nyt näyttää taas että mahdollinen salamurha olisi ollut sittenkin Unionin puolelta ja Peters olisi vaimoineen olleet Pohjoisen agentteja. Tämä olisi ollut tietysti todella hyvä motiivi, koska siitä olisi tullut varmasti kunnon palkkio. Toisaalta Peters jatkoi elämäänsä aika hyvissä olosuhteissa Sisällissodan päätyttyä Etelässä. Hän asui Memphissä ja Arkansasissa hyvin suosittuna miehenä ja palveli edelleen valtiota lainsäädännössä mm. Avioero Jessiestä ja takaisin naimisiin kaksi vuotta myöhemmin, niin mitä ihmettä pariskunta touhusi. Kirjailija kysyy hyvin loppuluvussaan että kumpi oli tämä Van Dornin kuoleman syynä, salamurha vai henkilökohtainen vendetta l. verikosto ala' George Peters. Nyt täytyy Haukan vääntää Witkolle rautalangasta missä mennään vai onko Hawkien perikunta tämänkin takana, koska heitä asui Sisällissodan aikana Etelä-Carolinan rämealueilla muutamien luopio Intiaanien parissa.

Veikkaan että The Pertti"Monster" Hawk tietää totuuden koska oli rämemajavannäköinen ja kiihkeä orjuuden vastustaja jo "Verisestä Kansasista" 1850-luvulla. Ilkeä ja pahankurinen Unionin vakooja kaiken päälle.
Tässä valokuva Bleeding Kansas v.1856-1857 ja The Pentti Hawk seisoo oikealla surkea tötsä päässä kuvassa ja kovassa darrassa.
Kuva

D.Goljat Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 15.03.2018 21:15



Kyllä tuo Petersien ja Van Dornin kolmiodraama jää ikävä kyllä mysteeriksi. Tapauksesta löytyy koko ajan toisista eroavia olettamuksia ja sen vuoksi siitä ei osaa sanoa mitään varmaa. Mutta tapahtumana äärettömän mielenkiintoinen.

Ja tennesseeläisten kunniaksi. Kuvassa 48. Tennesseen jalkaväki Camp Douglasissa erään verisen sisällissodan taistelun jälkeen. Tai tarkemmin sanoen ne valitut, jotka kuvaan toimertuivat. On siellä Hawkin poikiakin ainakin kaksi ja taisi olla yksi sotamies Witkokin, joka ei tehnyt muuta kuin pilaili toisten kustannuksella ja puhui kaksimielisiä.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 16.03.2018 14:51

Haukka kirjoitti:

Kyllä tuo Petersien ja Van Dornin kolmiodraama jää ikävä kyllä mysteeriksi. Tapauksesta löytyy koko ajan toisista eroavia olettamuksia ja sen vuoksi siitä ei osaa sanoa mitään varmaa. Mutta tapahtumana äärettömän mielenkiintoinen.

Ja tennesseeläisten kunniaksi. Kuvassa 48. Tennesseen jalkaväki Camp Douglasissa erään verisen sisällissodan taistelun jälkeen. Tai tarkemmin sanoen ne valitut, jotka kuvaan toimertuivat. On siellä Hawkin poikiakin ainakin kaksi ja taisi olla yksi sotamies Witkokin, joka ei tehnyt muuta kuin pilaili toisten kustannuksella ja puhui kaksimielisiä.


Kuva
*******************************************************
Oikeassa olet veli hopea tässä kolmiodramaassa tai paremmin sen ratkaisusta. Erittäin mielenkiintoinen tapaus ja ei ole 155 vuotta tuonut muuta kuin uusia teorioita ja muistan omasta Anastasia mysteeristä, että kirjoja tuli luettua jäätävästi ja aina kun yksi kirjailija hihkui että nyt on 100% tietoa, niin sen kumosi taas toinen kirja. Silloin päätin kaverini kanssa että salaliitot ovat mielenkiintoisia, mutta syövät ihmistä ja menee tuo pää aivan jumiin.
Sama tuntuu toistuvan tässä Earl Van Dornin ja Mrs. & Mr. Petersin tapauksessa. Aina on toinen kirja joka kumoaa toisen uusilla tiedoilla ??? , että näin on mennyt ja se upseeri sanoi sitä ja toinen tuota. Mistä tiedämme mikä on oikeata faktaa kun ko. ihmiset ovat jo kuolleet aikoja sitten.

Onhan toki vanhoja päiväkirjoja, eri lausuntoja ja sanomalehtiä ym. vastaavaa olemassa. Tuo ihmisen mieli tekee vain kepposet kun alkaa myöhemmin muistella mitä joku sanoi ja toinen antoi uutta tietoa. Kirjailijoille tälläiset jännitävät murhamysteerit ovat herkkua, koska kirjoja saa myytyä paljon paremmin, kun ilmoittaa että nyt on uutta tietoa ja paljon. Tästäkin tapauksesta on kirjoja melkein jo pilvin pimein. Silti tämä oli loistava pähkinöiden jatko, koska herätti noin paljon kirjoittelua ja omaa tutkimista ko. tragediasta. Tälläiset extrat pähkinöissä on minusta herkkua ja lisää vain aina kun löytää jotain kiehtovaa menneisyydestä. Myönnän että tämä Van Dornin aihe oli mielenkiintoisempi kuin Osage-murhat, vaikka siinä tuli ruumita paljon enemmän.

Sitten tuohon upeaan valokuva löytöön Haukalta. Sotamies Reinhald Witko on tuossa kuvassa takarivissa oleva neljäs mies vasemmalta lukien. Reinhaldin tunnistaa tuosta partajeesus lookista ja tekohurskaasta ilmeestä. Aika kapinen on ollut Witkon esi-isä Sisällissodan tappotantereilta.
Tuo Hawkin perikunnan miehen tunnistaa jo kaukaa. Eturivissä istuva valkopaitainen Hönö neljäs vasemmalta lukien. Mies tottelee nimeä Wiljami Khan Hawk ja tietoa löysin sen verran, että jo Sisällissodan aattona Wiljami oli tunnettu mies eri plantaasien hienostorouvien keskuudessa, koska Wiljamin maine oli jo silloin tunteeton panomies, jolle kelpasi kaiki naispuoliset jotka vain jotenkuten liikkuivat. Oli firabelina "panopuuna" mustille orja tytöille myös ja himo oli erittäin kova Pomo Intiaanien naisten perään ja Serie Kansan naiset kiinnostivat myös Wiljamia, mutta Sonora oli jo liian vaarallinen paikka häntiä, sillä Wijami oli saanut Sereistä esimakua jo Tiburon saarelta.

Yksi teoria vielä Van Dornin murhasta. Vuonna 1859 kun Majuri Dorn jatkoi Intiaanisotaansa Texasissa, niin hän olisi sutinut erään Seri kansan kuvankaunista tyttöä ja tästä Serien shamaani Mano-La-Diablo antoi tappokäskyn neljä vuotta myöhemmin ( kosto on paras jääkylmänä oli Serien motto) ja Dornin taloon olisi yksi Serie hiipinyt ja ampunut puhallusputkella pienen myrkkuolen Dornin takaraivoon. Vendetta oli saatu ja Seri soturi pisti hölkäksi ja juoksi Sonoraan kertomaan että verikosto oli tehty.

Tänään tai huomenna kajahtaa uudet pähkinät ja nyt ei olla ihan Texasissa.
Tässä Seri tyttö Candeleria jonka Van Dorn oli häpäissyt
Kuva

Tässä kostaja Seri-soturi. Takarivistä toinen vasemmalta oleva julman nököinen mies.
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 16.03.2018 19:35

Nyt mennään Eteläisille-Tasankoille ja siellä asuviin Kansoihin.

1. Samana syksynä kun tapahtui Sand Creekin Verilöyly, niin koettiin toinen verilöyly. Vuosi 1864 oli ollut huono vuosi mm. Konfederaatiolle, mutta oli se ollut myös Eteläisillä Tasankoillakin huono vuosi. Loppusyksystä koettiin Texasin valtion historian yksi verisimmistä raideista. Kahden hurjan Kansan liittouma, joita johti yksi hyvin tunnettu päällikkö ?

Kuka oli tämä päällikkö ja mitkä kaksi Kansaa olivat kyseessä ja paljonko oli sotureita ?

2. Ensiksi heillä paha ja raastava taistelu Texasin Rajaseutu Ratsuväkirykmentin kanssa. Tämän jälkeen he tunkeutuivat uudisasutuksiin Elm Creekillä, seitsemänkymmentä mailia luoteeseen Forth Worthista. Mitä silloin tapahtui kun he saapuivat emigranttien tiloille ?

3. Useita vuosia myöhemmin Elizabeth Ann Fitzpatric kertoi että kun hän oli istunut silloin intiaaniponin selässä hajareisin, niin yksi sotureista oli jäänyt hänen mieleensä nimellä "Satine" kun he olivat ratsastaneet tauotta kaksi yötä ja päivän Pease Riveriä Texasin Panhandleen. Soturi oli jäänyt hänelle mieleen eräästä erikoisesta esineestään. Kenestä kuuluisasta miehestä hän puhui ja mikä oli tämä esine mistä mies tunnettiin hyvin ?

4. Kuka hyvin kuuluisa tutkimusmatkailija oli tavannut tämän saman soturin myöhään 1860-luvulla ja mitä hän kertoi tästä miehestä joka teki vaikutuksen häneen monessa mielessä ?

5. Tämän kuuluisan miehen äiti oli Arapaho ja jo 1790-luvulla Black Horse niminen rohtomies oli valmistanut kuusi eri kilpeä taisteluita varten. Kun tämä mies oli tullut kuuluisaksi soturiksi ja johtajaksi ,niin Black Horse antoi yhden kilvistä hänelle. Valkoinen nainen joka asui Fort Chadbournessa Texasissa nykyisen San Angelon ja Abilenen välillä näki kun tämä mies ratsasti v. 1857 postiasemalle, niin hän näki tämän kilven ja mitä erikoista siinä kilvessä oli silloin ?

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 18.03.2018 12:33

Nyt mennään Eteläisille-Tasankoille ja siellä asuviin Kansoihin.

1. Samana syksynä kun tapahtui Sand Creekin Verilöyly, niin koettiin toinen verilöyly. Vuosi 1864 oli ollut huono vuosi mm. Konfederaatiolle, mutta oli se ollut myös Eteläisillä Tasankoillakin huono vuosi. Loppusyksystä koettiin Texasin valtion historian yksi verisimmistä raideista. Kahden hurjan Kansan liittouma, joita johti yksi hyvin tunnettu päällikkö ?

Kuka oli tämä päällikkö ja mitkä kaksi Kansaa olivat kyseessä ja paljonko oli sotureita ?

2. Ensiksi heillä paha ja raastava taistelu Texasin Rajaseutu Ratsuväkirykmentin kanssa. Tämän jälkeen he tunkeutuivat uudisasutuksiin Elm Creekillä, seitsemänkymmentä mailia luoteeseen Forth Worthista. Mitä silloin tapahtui kun he saapuivat emigranttien tiloille ?

1 ja 2 menee samaan kyytiin. Tuo vuoden 1864 tapaus tunnetaan historiassa Elm Creekin Raidin nimellä. Tosin jotkut väittävät, että tätä tapahtumaa on paisuteltu ja muut vastaavat tapaukset ovat puolestaan jääneet lähes unholaan. Tuohon en voi sanoa juuta enkä jaata, muuta kuin sen, että ärsytetyt intiaanit heimosta riippumatta olivat arvaamatonta sakkia. Ja comancheja sekä kiowia oli ärsytetty monin eri tavoin. Hieman pohjoisempana käytiin jatkuvia pikku kahakoita Yhdysvaltain armeihan ja cheyennien välillä koska sielläkin olivat eri osapuolten näkökannat menneet pahasti ristiin.

Mutta nyt tähän Elm Creekiin. Tätä iskua johti comanche-päällikö Little Buffalo, joka oli koonnut taakseen yli 350 comanchea ja kiowaa. Tämän päällikön johtamina soturit tekivät sotaisen kiertueen länsi-Texasiin. Intiaanien vierailu oli samalla yksi Texasin osavaltion historian synkimmista. Ensin otti siipeensä Texasin rajavartion ratsuväkiyksikkö ja menestyksensä innoittamina soturit hyökkäsivät Elm Creekin varrella sijaitseville asutuksille. Kyllähän tuohon väliin mahtui paljon muitakin iskuja, mutta kaikkia ei ole kirjattu ja Elm Creekin tapaus oli syystä tai toisesta kaikista tunnetuin. Little Buffalo oli koonnut joukot yhteen, mutta ilmeisesti sotapäällikön hommat jakaantuivat useammalle soturille. Jotkut henkiinjääneet mainitsivat jälkeenpäin, että muuan roteva kiowa puhalsi signaaleja merkinantotorvellaan ja ilmeisestikin ilmoitti tällä tavalla taistelukäskyjä muille kiowille. Tämän pasuunansoittajaan palataan myöhemmin.

En tiedä tarkalleen miten Elm Creekin tapahtuma eteni, mutta se päättyi 9 - 11 siirtolaisen kuolemaan. Heidän joukossaan useita naisia joista yksi oli musta orja. Vangiksi päätyi 7 naista ja lasta. Heistä kuoli myöhemmin vähintään kolme, kaksi tyttöä ja yksi pieni poika. Myöhemmässä vastauksessa tarkemmin. Yksi vangituista oli Elizabeth Ann FizPatrick, joka sitten myöhemmin antoi joitakin kuvauksia tapahtumista.

Kun tämä mies puhalsi torveensa, syntyi kiowissa vipinää. Mutta siitä seuraavassa vastauksessa.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 18.03.2018 15:08

Jatkan tuota intiaanien iskua ja sen jälkeistä ajanjakson vielä muutamalla rivillä. Alan specialisti Gregory Michnon mukaan tuo comanche-kiowa vierailu Youngin piirikunnassa Texasissa aiheutti yleisen kaaoksen siirtolaisten keskuudessa. Elm Creekin juttu oli vain yksi monista. Jotkut alueen siirtolaisista piiloutuivat, jotkut pakenivat ja jotkut ratsastivat hakemaan apua lähiseutujen rancheilta. Lukuisat uudisasukkaat linnoittautuivat George Braggin ranchille. Tämä ranchi sai kutsumanimen Fort Bragg ja yhdessä vastaavan "Fort Murrahin" kanssa nämä paikat olivat siksi vahvasti aseistettuja, että intiaanit pysyivät niistä loitolla. Tosin comanchet yrittivät tunkeutua Fort Braggsiin, mutta homma jäi lopulta toteutumattomien suunnitelmien joukkoon. nimittäin comancheja johtanut Little Buffalo sai surmansa kesken taistelun. Tämä antoi muille comancheille miettimisen aihetta, ja lopulta he vetäytyivät. Sotilaat ajoivat comancheja takaa ja parikymmentä soturia jäi ikilepoon taistelutantereelle. Kiowista en voi sanoa mitään, mutta mahdollisesti he olivat eronneet comancheista heti Elm Creekin jälkeen.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 18.03.2018 16:51

Haukka kirjoitti:
Nyt mennään Eteläisille-Tasankoille ja siellä asuviin Kansoihin.

1. Samana syksynä kun tapahtui Sand Creekin Verilöyly, niin koettiin toinen verilöyly. Vuosi 1864 oli ollut huono vuosi mm. Konfederaatiolle, mutta oli se ollut myös Eteläisillä Tasankoillakin huono vuosi. Loppusyksystä koettiin Texasin valtion historian yksi verisimmistä raideista. Kahden hurjan Kansan liittouma, joita johti yksi hyvin tunnettu päällikkö ?

Kuka oli tämä päällikkö ja mitkä kaksi Kansaa olivat kyseessä ja paljonko oli sotureita ?

2. Ensiksi heillä paha ja raastava taistelu Texasin Rajaseutu Ratsuväkirykmentin kanssa. Tämän jälkeen he tunkeutuivat uudisasutuksiin Elm Creekillä, seitsemänkymmentä mailia luoteeseen Forth Worthista. Mitä silloin tapahtui kun he saapuivat emigranttien tiloille ?

1 ja 2 menee samaan kyytiin. Tuo vuoden 1864 tapaus tunnetaan historiassa Elm Creekin Raidin nimellä. Tosin jotkut väittävät, että tätä tapahtumaa on paisuteltu ja muut vastaavat tapaukset ovat puolestaan jääneet lähes unholaan. Tuohon en voi sanoa juuta enkä jaata, muuta kuin sen, että ärsytetyt intiaanit heimosta riippumatta olivat arvaamatonta sakkia. Ja comancheja sekä kiowia oli ärsytetty monin eri tavoin. Hieman pohjoisempana käytiin jatkuvia pikku kahakoita Yhdysvaltain armeihan ja cheyennien välillä koska sielläkin olivat eri osapuolten näkökannat menneet pahasti ristiin.

Mutta nyt tähän Elm Creekiin. Tätä iskua johti comanche-päällikö Little Buffalo, joka oli koonnut taakseen yli 350 comanchea ja kiowaa. Tämän päällikön johtamina soturit tekivät sotaisen kiertueen länsi-Texasiin. Intiaanien vierailu oli samalla yksi Texasin osavaltion historian synkimmista. Ensin otti siipeensä Texasin rajavartion ratsuväkiyksikkö ja menestyksensä innoittamina soturit hyökkäsivät Elm Creekin varrella sijaitseville asutuksille. Kyllähän tuohon väliin mahtui paljon muitakin iskuja, mutta kaikkia ei ole kirjattu ja Elm Creekin tapaus oli syystä tai toisesta kaikista tunnetuin. Little Buffalo oli koonnut joukot yhteen, mutta ilmeisesti sotapäällikön hommat jakaantuivat useammalle soturille. Jotkut henkiinjääneet mainitsivat jälkeenpäin, että muuan roteva kiowa puhalsi signaaleja merkinantotorvellaan ja ilmeisestikin ilmoitti tällä tavalla taistelukäskyjä muille kiowille. Tämän pasuunansoittajaan palataan myöhemmin.

En tiedä tarkalleen miten Elm Creekin tapahtuma eteni, mutta se päättyi 9 - 11 siirtolaisen kuolemaan. Heidän joukossaan useita naisia joista yksi oli musta orja. Vangiksi päätyi 7 naista ja lasta. Heistä kuoli myöhemmin vähintään kolme, kaksi tyttöä ja yksi pieni poika. Myöhemmässä vastauksessa tarkemmin. Yksi vangituista oli Elizabeth Ann FizPatrick, joka sitten myöhemmin antoi joitakin kuvauksia tapahtumista.

Kun tämä mies puhalsi torveensa, syntyi kiowissa vipinää. Mutta siitä seuraavassa vastauksessa.


Kuva
********************************************************************
1.-2. Menivät samaan putkeen perusteellisen oikein vastattuna. Eteläiset Tasankot ovat Haukalla hallussa. En tiedä miksi tämä Elm Creekin Raid on jäänyt historiaan nimellä ja mainintana verisin Raid koko Texasin historiassa. En käyttänyt nyt kirjaani Gregory Michnon Settlers War vaan Charles m. Robinson III kirjaani, mutta samat tiedot. Comanchein ja Kiowain 350- 400 soturin joukko se lähti veriselle Raidille Lokakuussa-1864. Ei tähän perusteelliseen vastaukseen ole oikein mitään lisättävää. Ylävirralla kauempana Young Countyllä asuva tohtori (paha termi tällä hetkellä) Thomas Wilson, Thomas Hamby ja hänen Konfederaation sotilaspoikansa Thornton K. Hamby kuulivat hyökkäyksen äänet ja ratsastivat hälyttämään muita naapureita ja puolustamaan George Brabbin tilaa, jossa oli jo muita naapureita tullut pakoon. Thomas Wilsonin olisi ollut parempi jäädä hoitamaan potilaita omalle vastaanotolleen ja samoin Thomas Hambyn olisi ollut myös parempi jäädä leikkimään veteraani Konfederaation sotilasta kotiinsa, sillä Intiaanit tappoivat Wilsonin ja haavoittivat pahoin Thomas Hambyä ja samoin haavoittui George Brabb.

Jotkut lähteet väittivät että Maaliskuussa-1865 Brittin Johnson meni Comanchein luo ja maksoi lunnaat perheestään ja rouva FitzPatrickista. Useat ihmiset pitivät Johnsonin tarinaa pelkkänä legendana ja asiat menivät oikeastaan näin, että ystävällismielinen Comanche päällikkö Asa-Havey neuvotteli ja maksoi lunnaat Kesäkuussa-1865 ja toimitti Johnsonin perheen Intiaani agentille, joka palautti heidät Brittin Johnsonille. Yhdysvaltain joukot vapauttivat rouva FitzPatricin Marraskuussa-1865.

Konfederaation Eversti James Bourlandin komennossa oleva Rajaseuturykmentti tuli apuun mutta Intiaanit kuulivat laukaukset ja lähtivät varastetun karjan-ja hevosten kanssa ratsastamaan pohjoiseen. Luutnantti Wilson johti toista osastoa, joka joutui suoraan Intiaanien väijytykseen ja menetti viisi sotilasta kuolleina ja lisäksi useita haavoittui. Tämä siis tapahtui tuolloin Lokakuussa-1864 Elm Creekin Raidilla. Kiowat ja Comanchet eivät olleet mitään kevyitä vastustajia ja sen saivat Armeijan joukot tuntea.

D. Witko

Vastaa Viestiin