pahkinoita purtavaksi

[Haukka]

Kyllä sae oli luutnantti David Bell, jonka väitettiin henkilökohtaisesti tappaneen jicarilla-päällikkö Lobo Blancan. Ja kyllähän luutnantti Davidson saattoi sankari olla, mutta hän valehteli väittäessään, että jicarillat väijyivät hänen joukkojaan ja aloittivat sodan.

No niin, kyssäreihin.

1. Mitä eräs kuuluisa “polunlöytäjä” sai aikaan Sacramento riverillä huhtikuisena päivänä 1846 ja miksi tämä tapahtui.?

2. Hieman myöhemmin joukko intiaaneja hyökkäsi yöllä leiriin, jossa Kit Carsonkin oli. Milten hyökkäys päättyi, ketkä yhteenotossa kuolivat ja millaisen näytteen Carson antoi raakuudestaan?

3. Tämän vuoristojen vahvan ja pelkoa herättävän miehen väitetään olleen Beckwourthin lisäksi ainoa mulatti Rocky Mountainsin äijien keskuudessa. Hänessä virtasi afrikkalaisen ja eurooppalaisen veren lisäksi intiaaniveri. Mikä oli hänen nimensä, millainen oli lyhyesti kerrottuna hänen elämänkaarensa ja ketkä surmasivat hänet 1830-luvulla?

[Witko]

Haukka kysyi Vuorten miehestä.

3. Tämän vuoristojen vahvan ja pelkoa herättävän miehen väitetään olleen Beckwourthin lisäksi ainoa mulatti Rocky Mountainsin äijien keskuudessa. Hänessä virtasi afrikkalaisen ja eurooppalaisen veren lisäksi intiaaniveri. Mikä oli hänen nimensä, millainen oli lyhyesti kerrottuna hänen elämänkaarensa ja ketkä surmasivat hänet 1830-luvulla?

*************************************************************
Hyvät ja vaativat pähkinät ovat Haukalla nyt ilmassa.

3. Tämä kysytty mies tuli tunnetuksi minulle Hugh Glassin kirjasta ja löysin hänestä vähän lisää eri kirjoista ja artikkeleista.Tätä miestä olisi muutenkin voinut verrata Jim Beckwourthiin sillä niin värikkään ja samantyyppisen elämän hän eli mm.Crowien parissa.Kuolemasta on nyt kiistaa kuoliko Hugh Glassin kanssa järven jäällä v.1833 Yellowstonen lähellä Arikarain toimesta vai olivatko Reet tappaneet hänet eri porukan matkassa.

Tällä miehellä oli lempinimiä kuten Cut Nose,Five Scalps ja Nez Cope.Jokainen lempinimi oli ansaittu eri teoista.Hänen varhaisesta lapsuudesta ei ole paljoakaan tietoa ei edes tarkasta syntymäajasta mutta n. v.1780 liippaa läheltä.Isä oli eurooppalainen kauppias ja äiti oli Cherokee/negro veren mixi.Louisville,Kentucky on ollut syntymäpaikkana.Tämä mies oli tunnettu rohkeudestaan ja sanottiin että hän oli"kova ja villi" ja täysin ilman pelkoa.Parjattu on myös huijariksi mutta hän eli kahdessa maailmassa Crowien parissa sekä valkoisten miesten maailmassa.Hän oli monille tuleville Vuorten miehille esimerkkinä taidoistaan jäljittää,monen eri Intiaanikielen tuntijana hyvä tulkki mutta myös hyvin omapäinen.Tuli ja meni miten itse halusi.18.vuotiaana hän pestautui jokiveneeseen miehistön jäseneksi ja matkusti New Orleansiin ja siellä alkoi hurjempi vaihe hänen elämässään.Hän sai nopeasti mainetta kovana rosvona jokiveneiden kimpussa ja villinä taistelijana.Näistä tappeluista tuli ensimmäinen lempinimi Cut Nose koska veitsitaistelussa häneltä reväistiin puukolla iso pala nenästä ja hän oli myös täynnä veitsen arpia pitkin kehoa .

V.1806 hän oli jo pioneerina St.Lousissa ja keväällä-1807 hän liittyi Manuel Lisan johtamaan Prikaatiin ylös Missouri-jokea ja alkoi rakentamaan linnoitusta joka sai nimensä Fort Raymond(Hawkien perikunnan wanhan jäärän Raimon nimen mukaan) Big Hornin ja Yellowstonen jokien yhtymäkohtaan.Manuel Lisan tarkoitus oli käydä suoraa kauppaa Intiaanien kanssa turkiksista sekä itse pyytää majavia/ turkiksia joista ja puroista suoraan.
Retkikunta saapui valitettavasti liian myöhään syksyllä(johtuen Raimo Hawkista joka kiukutteli joka asiasta joten Cut Nose hakkasi Raimon täysin kävelykyvyttömäksi ja Raimo vaipui koomaan eikä sen koommin enään herännyt).

Tämän villin ja rajun turkismetsästäjän vaiheet jatkuvat vähän myöhemmin .................................................

D.Witko

[Haukka]

Retkikunta saapui valitettavasti liian myöhään syksyllä (johtuen Raimo Hawkista joka kiukutteli joka asiasta joten Cut Nose hakkasi Raimon täysin kävelykyvyttömäksi ja Raimo vaipui koomaan eikä sen koommin enään herännyt).

Kyllä Raimo muuten heräsi. Tässä todiste: Mountain Man Raymond Hawk joskus 1860-luvulla. Hän vietti monta vuotta nez percein parissa ja piti 1850-luvulta eteenpäin pientä sekatavarakauppaa Oregonin rajoilla.

[Witko]

Pakko on uskoa Sir Haukkaa koska valokuva on autenttinen todiste Raimon elämästä.Vai sai Raimo Nez Perceiltä kyläpaikan ja kuvasta päätellen Raimo on saanut aika monta nättiä Nez Perce tyttöä kellistettyä sillä on niin elostelijan näköinen mies.Meikäläisellä oli huono lähdekirja kun ei tätä tietoa Raimosta antanut.Lyhyttavarakauppaa siis Raimo teki ja veikkaan vahvasti että ponun keitto oli yksi tuottoisa bisnes Mountain Men Raimolle.
Olen kyllä jostain lukenut että 1860-luvulla oli Wallowan laaksossa melkoinen käry ja savu kun Raimon tehdas pyöri täydellä teholla.Blackfootit pelkäsivät mennä Wallowa laaksoon edes kurkistamaan, koska helvetillinen mökä ja tehtaan pössyttely pisti tunteen että joku Perkelleellinen Demoni on muuttanut Nez Percein kyliin ja maille.

Raimon ja velipoika Reinon ponutehdas talvi käytössä.


D.Witko

P.s. Aina oppii jotain lisää meikäläinen näistä Haukan autenttisista valokuvista ja tiedoista.

[Haukka]

Hieno otoksen on Witko löytänyt Wallova-laakson talvisista maisemista ja sinnikkäistä Hawkin veljeksistä, joita pahimmatkaan sääolosuhteet eivät lannistaneet. Vaikka nez percet eivät olleetkaan yhtä persoja alkoholin perään kuin jotkut naapurinsa, niin kyllä heidänkin keskuudessaan ymmärrettiin väkevien päälle. Valkoisia kauppiaita asui nez percein keskuudessa ja kaupankäynti kävi vilkkaana. Ja moniko tulee edes ajatelleeksi, että suurin osa vuoristojen miehistä oli itse asiassa intiaaneja: paikallisten heimojen kauppamiehiä ja sitten joukko idästä saapuneita irokeesejä. Valkoisista kauppiaista ranskankielisiä oli eniten. He olivat tulleet Mississippin laaksosta tai Missourista. Tietenkin joukossa oli Kentuckystä ja Virginiasta saapuneita englanninkielisiä heppuja ja joitakin eurooppalaisia. Porukat tulivat kohtuullisesti toimeen keskenään vaikka noissa vuosittaisissa kokoontumisissa nähtiinkin monia tappeluita, jotka eivät aina päättyneet verettömästi..

Kalliovuorten varhaisissa vuosittaisissa Rensezvouseissa kokoontui yjteen myös paljon intiaaneja kunnes tapahtumat lopetettiin vuonna 1840. Enpä muista äkkipäätä koko lopetuksen syytä. Ja kyllähän jälkeenpäinkin kokoonnuttiin, mutta hieman pienimuotoisemmin.

[Witko]

Haukka kysyi Vuorten miehestä.

3. Tämän vuoristojen vahvan ja pelkoa herättävän miehen väitetään olleen Beckwourthin lisäksi ainoa mulatti Rocky Mountainsin äijien keskuudessa. Hänessä virtasi afrikkalaisen ja eurooppalaisen veren lisäksi intiaaniveri. Mikä oli hänen nimensä, millainen oli lyhyesti kerrottuna hänen elämänkaarensa ja ketkä surmasivat hänet 1830-luvulla?

*************************************************************
Hyvät ja vaativat pähkinät ovat Haukalla nyt ilmassa.

3. Tämä kysytty mies tuli tunnetuksi minulle Hugh Glassin kirjasta ja löysin hänestä vähän lisää eri kirjoista ja artikkeleista.Tätä miestä olisi muutenkin voinut verrata Jim Beckwourthiin sillä niin värikkään ja samantyyppisen elämän hän eli mm.Crowien,Arikarain,Omahain parissa.Kuolemasta on nyt kiistaa kuoliko Hugh Glassin kanssa järven jäällä v.1833 Yellowstonen lähellä Arikarain toimesta vai olivatko Reet tappaneet hänet eri porukan matkassa.

Tällä miehellä oli lempinimiä kuten Cut Nose,Five Scalps ja Nez Cope.Jokainen lempinimi oli ansaittu eri teoista.Hänen varhaisesta lapsuudesta ei ole paljoakaan tietoa ei edes tarkasta syntymäajasta mutta n. v.1780 liippaa läheltä.Isä oli eurooppalainen kauppias ja äiti oli Cherokee/negro veren mixi.Louisville,Kentucky on ollut syntymäpaikkana.Tämä mies oli tunnettu rohkeudestaan ja sanottiin että hän oli"kova ja villi" ja täysin ilman pelkoa.Parjattu on myös huijariksi mutta hän eli kahdessa maailmassa Crowien ja muiden Intiaanien parissa sekä valkoisten miesten maailmassa.Hän oli monille tuleville Vuorten miehille esimerkkinä taidoistaan jäljittää,monen eri Intiaanikielen tuntijana hyvä tulkki mutta myös hyvin omapäinen.Tuli ja meni miten itse halusi.18.vuotiaana hän pestautui jokiveneeseen miehistön jäseneksi ja matkusti New Orleansiin ja siellä alkoi hurjempi vaihe hänen elämässään.Hän sai nopeasti mainetta kovana rosvona jokiveneiden kimpussa ja villinä taistelijana.Näistä tappeluista tuli ensimmäinen lempinimi Cut Nose koska veitsitaistelussa häneltä reväistiin puukolla iso pala nenästä ja hän oli myös täynnä veitsen arpia pitkin kehoa .

V.1806 hän oli jo pioneerina St.Lousissa ja keväällä-1807 hän liittyi Manuel Lisan johtamaan Prikaatiin ylös Missouri-jokea ja alkoi rakentamaan linnoitusta joka sai nimensä Fort Raymond(Hawkien perikunnan wanhan jäärän Raimon nimen mukaan) Big Hornin ja Yellowstonen jokien yhtymäkohtaan.Manuel Lisan tarkoitus oli käydä suoraa kauppaa Intiaanien kanssa turkiksista sekä itse pyytää majavia/ turkiksia joista ja puroista suoraan.
Retkikunta saapui valitettavasti liian myöhään syksyllä(johtuen Raimo Hawkista joka kiukutteli joka asiasta joten Cut Nose hakkasi Raimon täysin kävelykyvyttömäksi ja Raimo vaipui koomaan eikä sen koommin enään herännyt).

Tämän villin ja rajun turkismetsästäjän vaiheet jatkuvat vähän myöhemmin .................................................

D.Witko

Haukka kysyi Vuorten miehestä.

3. Tämän vuoristojen vahvan ja pelkoa herättävän miehen väitetään olleen Beckwourthin lisäksi ainoa mulatti Rocky Mountainsin äijien keskuudessa. Hänessä virtasi afrikkalaisen ja eurooppalaisen veren lisäksi intiaaniveri. Mikä oli hänen nimensä, millainen oli lyhyesti kerrottuna hänen elämänkaarensa ja ketkä surmasivat hänet 1830-luvulla?

*************************************************************
Hyvät ja vaativat pähkinät ovat Haukalla nyt ilmassa.

3. Tämä kysytty mies tuli tunnetuksi minulle Hugh Glassin kirjasta ja löysin hänestä vähän lisää eri kirjoista ja artikkeleista.Tätä miestä olisi muutenkin voinut verrata Jim Beckwourthiin sillä niin värikkään ja samantyyppisen elämän hän eli mm.Crowien parissa.Kuolemasta on nyt kiistaa kuoliko Hugh Glassin kanssa järven jäällä v.1833 Yellowstonen lähellä Arikarain toimesta vai olivatko Reet tappaneet hänet eri porukan matkassa.

Tällä miehellä oli lempinimiä kuten Cut Nose,Five Scalps ja Nez Cope.Jokainen lempinimi oli ansaittu eri teoista.Hänen varhaisesta lapsuudesta ei ole paljoakaan tietoa ei edes tarkasta syntymäajasta mutta n. v.1780 liippaa läheltä.Isä oli eurooppalainen kauppias ja äiti oli Cherokee/negro veren mixi.Louisville,Kentucky on ollut syntymäpaikkana.Tämä mies oli tunnettu rohkeudestaan ja sanottiin että hän oli"kova ja villi" ja täysin ilman pelkoa.Parjattu on myös huijariksi mutta hän eli kahdessa maailmassa Crowien parissa sekä valkoisten miesten maailmassa.Hän oli monille tuleville Vuorten miehille esimerkkinä taidoistaan jäljittää,monen eri Intiaanikielen tuntijana hyvä tulkki mutta myös hyvin omapäinen.Tuli ja meni miten itse halusi.18.vuotiaana hän pestautui jokiveneeseen miehistön jäseneksi ja matkusti New Orleansiin ja siellä alkoi hurjempi vaihe hänen elämässään.Hän sai nopeasti mainetta kovana rosvona jokiveneiden kimpussa ja villinä taistelijana.Näistä tappeluista tuli ensimmäinen lempinimi Cut Nose koska veitsitaistelussa häneltä reväistiin puukolla iso pala nenästä ja hän oli myös täynnä veitsen arpia pitkin kehoa .

V.1806 hän oli jo pioneerina St.Lousissa ja keväällä-1807 hän liittyi Manuel Lisan johtamaan Prikaatiin ylös Missouri-jokea ja alkoi rakentamaan linnoitusta joka sai nimensä Fort Raymond(Hawkien perikunnan wanhan jäärän Raimon nimen mukaan) Big Hornin ja Yellowstonen jokien yhtymäkohtaan.Manuel Lisan tarkoitus oli käydä suoraa kauppaa Intiaanien kanssa turkiksista sekä itse pyytää majavia/ turkiksia joista ja puroista suoraan.
Retkikunta saapui valitettavasti liian myöhään syksyllä(johtuen Raimo Hawkista joka kiukutteli joka asiasta joten Cut Nose hakkasi Raimon täysin kävelykyvyttömäksi ja Raimo vaipui koomaan eikä sen koommin enään herännyt).

Tämän villin ja rajun turkismetsästäjän vaiheet jatkuvat vähän myöhemmin .................................................

D.Witko


3. Tämä kysytty mies tuli tunnetuksi minulle Hugh Glassin kirjasta ja löysin hänestä vähän lisää eri kirjoista ja artikkeleista.Tätä miestä olisi muutenkin voinut verrata Jim Beckwourthiin sillä niin värikkään ja samantyyppisen elämän hän eli mm.Crowien ja eri Intiaanien parissa.Kuolemasta on nyt kiistaa kuoliko Hugh Glassin kanssa järven jäällä v.1833 Yellowstonen lähellä Arikarain toimesta vai olivatko Reet tappaneet hänet eri porukan matkassa.

Tällä miehellä oli lempinimiä kuten Cut Nose,Five Scalps ja Nez Cope.Jokainen lempinimi oli ansaittu eri teoista.Hänen varhaisesta lapsuudesta ei ole paljoakaan tietoa ei edes tarkasta syntymäajasta mutta n. v.1780 liippaa läheltä.Isä oli eurooppalainen kauppias ja äiti oli Cherokee/negro veren mixi.Louisville,Kentucky on ollut syntymäpaikkana.Tämä mies oli tunnettu rohkeudestaan ja sanottiin että hän oli"kova ja villi" ja täysin ilman pelkoa.Parjattu on myös huijariksi mutta hän eli kahdessa maailmassa Crowien parissa sekä valkoisten miesten maailmassa.Hän oli monille tuleville Vuorten miehille esimerkkinä taidoistaan jäljittää,monen eri Intiaanikielen tuntijana hyvä tulkki mutta myös hyvin omapäinen.Tuli ja meni miten itse halusi.18.vuotiaana hän pestautui jokiveneeseen miehistön jäseneksi ja matkusti New Orleansiin ja siellä alkoi hurjempi vaihe hänen elämässään.Hän sai nopeasti mainetta kovana rosvona jokiveneiden kimpussa ja villinä taistelijana.Näistä tappeluista tuli ensimmäinen lempinimi Cut Nose koska veitsitaistelussa häneltä reväistiin puukolla iso pala nenästä ja hän oli myös täynnä veitsen arpia pitkin kehoa .

V.1806 hän oli jo pioneerina St.Lousissa ja keväällä-1807 hän liittyi Manuel Lisan johtamaan Prikaatiin ylös Missouri-jokea ja alkoi rakentamaan linnoitusta joka sai nimensä Fort Raymond(Hawkien perikunnan wanhan jäärän Raimon nimen mukaan) Big Hornin ja Yellowstonen jokien yhtymäkohtaan.Manuel Lisan tarkoitus oli käydä suoraa kauppaa Intiaanien kanssa turkiksista sekä itse pyytää majavia/ turkiksia joista ja puroista suoraan.
Retkikunta saapui valitettavasti liian myöhään syksyllä(johtuen Raimo Hawkista joka kiukutteli joka asiasta joten Cut Nose hakkasi Raimon täysin kävelykyvyttömäksi ja Raimo vaipui koomaan eikä sen koommin enään herännyt).

Tämän villin ja rajun turkismetsästäjän vaiheet jatkuvat vähän myöhemmin .................................................

D.Witko

******************************************************************

3. Jatketaan Cut Nosen joka parhaiten tunnettiin nimellä Edward Rose elämää Vuoristojen miehenä.Rose oli jo nuorena poikana elänyt Crowien luona Montanassa ja Wyomingissa sekä oppinut heidän kielensä ja tapansa.Manuel Lisa palkkasi Rosen mukaan v.1807 kun Missouri Fur Tradea johtava Manuel Lisa palkkasi Rosen tulkiksi ja oppaaksi Lisan-turkiskauppa retkikuntaan Bighorn-joen vesille nykyisessä Montanassa.Rose viihtyi hyvin Intiaanien kanssa samoin eurooppalaisten ja trapperien kanssa.V.1809 Rose työskenteli edelleen Lisan ja uuden tulokkaan Andrew Henryn kansa Knife River Postilla, nykypäivän Pohjois-Dakotassa.V.1811 Wilson Price Hunt eräs John Jacob Astorin palkkalistoilla olevan turkiskauppiaan kanssa joka käytti Rosea oppaana Crow Territoryssä.Roselle kävi kuitenkin erikoiset sillä hän sai potkut ja syynä oli että kauppiaat epäilivät hänen johtavan retkikunnan Crowien väijytykseen.

Rose ei pienistä masentunut sillä ammattitaitoisista tulkeista ja vuorten miehistä oli aina pulaa.Seuraavana vuonna l. 1812 toiminnan mies Rose teki melkoisen urotyön kun Manuel Lisan kanssa pystyi pitämään Missourin yliset Kansat liittoutumasta Brittien kanssa v. 1812-sodassa.V.1820 Rose oli oppinut myös Arikarain kielen koska hän oli asunut Arikarain luona Pohjois-Dakotassa.Vuonna 1823 Rose oli oppaana ja tulkkina William Henry Ashleyn Retkikunnalle Missouri-joella.Rose antoi varoituksen Asheylelle tulevasta Ree hyökkäyksestä mutta Ashley ei ottanut kuuleviin korviinsakaan koko varoitusta.Olisi kyllä kannattanut ottaa.Arikara hyökkäyksen jälkeen v. 1823 eversti Henry Leavenworth johti kampanjaa Arikaroja vastaan ja silloin käytiin tuo Arikara-sota nimeä kantava kampanja.Rose työskenteli Fort Leavenworthissa tuolloin Intiaanien tulkkina ja lähettiläänä valkoisten ja intiaanien välillä.

Laitan vähän yksityisempää tietoa vielä Edward Rosesta mutta kaikki jos kirjoittaisi niin tulisi melkoinen essee.
v.1811. kun Wilson Price Hunt johdatti Overland Astorians mantereella Fur Empire John Jakob Astoria niin hän saapui Arikara-kylään ja siellähän Rose piti majaa.Hunt halusi miehen joka tunsi maaston ja osasi puhua muutamaa eri Intiaani-kieltä sekä tämän maaston tuntemus oli omaa luokkaansa, niin hän palkkasi Rosen tulkiksi ja scoutiksi.Hunt alkoi epäillä että Rose johtaisi heidän harhaan ja väijytykseen ja kirjoitti 2.päivänä,Syyskuuta,1811 mm.Meillä on palveluksessa Rose-niminen metsästäjä joka on erittäin epämiellyttävä ja pahamaineinen mies.
Meitä on varoitettu siitä että kun törmäämme Croweihin niin Rose auttaa heitä tappamaan meidät ja viemään koko lastin ja hevoset.Siksi ehdotin Rosele että maksan hänelle 1/2 vuoden palkan,hevosen,kolme majavan pyydystä ym. muita hyödykkeitä jos vain eroaa meidän porukasta ja palaa Intiaani veljiensä luo.Rose stoalaisesti otti tarjouksen vastaan ja otti sitten ritolat.Tämä kirjoitus oli paljon pitempi mutta tiivistin sitä.

V.1812 jälkeen Rose muutti asumaan Omahain pariin ja siellä alkoi synkempi vaihe Rosen elämässä muutaman vuoden.Hän otti vaimoksi yhden Päällikön tyttären ja sai kaksi lasta.Hän nousi heti alussa jo Omahain parissa ylempään asemaan koska hän jakoi auliisisti kaikki kauppatavarat heille.Synkkä kausi oli se että Edwardille alkoi viina maistua oikein kunnolla, sillä sitä oli helposti saatavissa läheisestä kauppapaikasta.Rosella alkoi rankka ryyppämis kausi ja hän oli humalassa hyvin väkivaltainen.Omahat jotka olivat rauhallista Kansaa niin he alkoivat pelätä Rosen väkivaltaista taisteluviettiä jotka loppuivat usein vasta puukotuksen jälkeen.Omahaille kuin valkoisille kauppiaille alkoi Rosesta tulla niin suuri ongelma että mies lyötiin rautoihin ja kuljetettiin aina St.Lousiin asti.Vapautuksen jälkeen hän teki lyhyen matkan New Orleansiin jossa joutui puukkotappeluun ja puukotti yhden kauppiaan lähes hengiltä.Nyt oli aika häipyä ja Rose palasi vastaavasti Crowien luo ja asui seuraavat 8-10.vuotta heidän parissaan.Vuodesta 1820-1823 hän asui pääsääntöisesti Reiden(Arikaree) luona.

Sitten kun tuli Arikara-sota ja sen jälkeen Eversti Leavenworth joutui myöntämään että on vain yksi mies joka uskaltaa kulkea pitkin Reiden maata ja mennä heidän kyliinsä yksinään ja se oli Edward Rose.Jedediah Smithin retkikunnan aikana tuli Smithin ja Rosen välillä kovat jännitteet melkein heti alkumetreillä.Smithiä harmitti se että kaikki Intiaanien kaupat ja yhteydet he halusivat tehdä vain Rosen kautta ei Smithin.Syynä oli tietysti se että Rose osasi heidään kieltään ja oli asunut niin kauan heidän keskuudessa että tunsi heidän tapansa.Kauppatavarat menivät Croweille Rosen niitä jakaessa ja Tammikuun puolivälissä-v.1824 Smith ja 15. muuta trapperia lähtivät Crow-leiristä vaikka oli hyytävän kylmä sää ja syvät nietokset.Smith päätti että he eivät enään alistu Rosen tyranniaan.

Kun Rose ja Lisa riitautuivat niin Rose palasi 1808 Crowien pariin ja siellä hän osoitti taitonsa taistelijana ja mies miestä vastaan puukoilla.Crowt ja Minnetaarit(Hidatsat) ottivat yhteen ja Crowt olivat jo luovutamassa hyökkäyksen niin Rose nappasi käteensä kaksi Crow-kilpeä ja aseistautunut vain veitsellä ja tomahawkilla,niin yksinään hyökkäsi Hidatsojen linnaketta kohti.Lähellä linnaketta hänen kilpiinsä osui yhtäaikaa kolme luotia ja Rose lennähti taaksepäin kaatuneena.Aivan kuin yliluonnolliset voimat olisivat olleet takana niin Rose nousi ylös ja heilutti tomahawkia ja veistä ja Hidatsat saivat täyden shokin.Rose tappoi viisi Hidatsaa kirveellä ja hän sai Croweilta nimen Chee-ho-carte(The five scalps).Tämän jälkeen Crowt pitivät Rosea kovan lääkkeen ja rohdon miehenä mitä ei kukaan pysäytä.
Tässä huomaa kun lähteet ovat noinkin varhaiselta ajoilta niin kertomukset ovat eriäviä.Toisessa tarinassa Rose sai tämän The Five Scalps-nimen viiden Blackfootin tappamisesta ja tässä oli taas Hidatsat uhreja.Samoin monissa vuosiluvuissa on päällekkäisyyksiä ja johtuen siitä paljon, että Rose asui niin monia eri vuosia eri Intiaanien parissa ja oli itseasiassa ensimmäisiä nk. Mountain Men.Hänen sanotaan olleen n. 55.vuotias kuollessaan joko v.1833 tai 1834, että hän oli tosiaan syntynyt n. v. 1780.Hän oli siis jo vuosisadan vaihteessa kaksikymppinen mies ja se oli siihen aikaan jo miehen ikä.

Jätän vielä tuon Edward Rosen kuoleman kirjoitamatta koska siitä on löytynyt uutta tietoa ja oliko Hugh Glass samaan aikaan vai ei.............jatkuu

D.Witko.

[Witko]

3. Nyt Epitaph Edward Rosesta. On kaksi versiota Rosen kuolemasta.Ensimmäinen oli että hän kuoli Arikarojen käsissä v.1833 Hugh Glassin ja toisen trapperin kanssa Tammikuussa Yellowstonen-joen lähellä olevan pienen järven jäällä.Hän olisi ollut n. 53.vuotias kuollessaan.Väitetään että nämät olisivat olleet samat Arikarat 30.soturia jotka kävivät William Asheleyn ja 22.trapperin kimppuun Kesäkuussa v.1823.Hugh Glass oli mukana silloin myös.

Nyt on The Revenant elokuvan johdosta muuan maallikko alkanut tutkimaan nimeltään Clay Landry,eläkeellä oleva pankkiiri että kuoliko Edward Rose Hugh Glassin kanssa Tammikuussa v.1833 järven jäällä Reiden tappamina.Hänen mukaansa ei kuollut ja moni historioitsija on samaa mieltä.
Hugh Glassin seuralaisina olivat kaksi trapperia nimeltään Menard ja Rose. Huom! Hilain Menard ja Colin Rose.Landry tarkisti molempien miesten täydelliset nimet American Fur Companyn Upper Missourin Outfitin kirjanpidon kirjauksista.Kirjojen mikrofekkokopiot tallennetaan Montanan Historical Societyin arkistoon Helenassa.Menardin kirjan alareunassa oli merkintä Reet tappoivat Keväällä-1833 lähellä Fort Cassia Hilain Menardin ja Colin Rosen.

Tässä tämän aika irstaan näköisen ex pankkiiri Clay Landryn väittämä
http://helenair.com/news/state-and-regi ... c91ca.html

Monet historioitsijat sanoivat että Edward Rosen tappoivat Reet v.1832 l.vuotta aiemmin talvella.Tässä koruton linkki siihen että Edward Rose kuoli Arikarain käsissä jo v.1832.
http://archiver.rootsweb.ancestry.com/t ... 0924925716

Tässä vähän loittoneva maalaus Edward Rosesta


D.Witko

[Haukka]

Vastaus on perusteellinen ja oikea. Mitäpä tuohon sitten paljon muuta voi sanoa. Eri lähteet antavat ristiriitaista tietoa, mutta se jo todettiinkin. Noista lempinimistä Cut Nose, Five Scalps ja Nez Cope sekä ensimmäinen että viimeinen tarkoittavat samaa asiaa kahdella eri kielellä. Niiden alkuperästä löytyy useita selityksiä, joten eipä niihin voi juuri puuttua.

Rosella oli kyllä valtava kokemus eri heimoista kun ajattelee, että hän asusti vähintään kolmen kansan kylissä, joissa puhuttiin kolmen eri kieliryhmän murteita. Ja hän oppi ne kaikki. William Nesterin Arikara Warissa Edward Rose ja jokseenkin tuntematon Aron Stephens kieltäytyvät tottelemasta William Ashleyn määräyksiä ja menevät arikara-kylään nauttimaan naisten palveluista. Rose tunsi arikarat hyvin ja tiesi tarkoin näiden tavat. Mutta siitä huolimatta arikarojen kylässä tapahtui tuona yönä jotakin kammattovaa, jota Rosen tietämys arikaroista ei pystynyt estämään. Mitä nämä kaksi miestä tekivät on arvoitus.

Samana aamuyönä, kun Rose ja Stephens olivat arikara-kylässä, heräsi matkanjohtaja Ashley joelle ankkuroidun Rocky Mountain-aluksen kannelta kantautuvaan meluun. Ashley pomppasi pystyyn ja sieppasi aseen käteensä. Murha-aikeissa tulleet arikarat pysähtyivät hytin ovelle aseen nähdessään ja säntäsivät pakoon. Samanaikaisesti myös rannalla tapahtui. Rose pyyhälsi sprintterin vauhdilla kohti rannalla olevaa kauppiaiden leiriä. Arikarojen paalukylästä kantautui veret seisauttavia sotahuutoja, joka kertoi karua kieltään siitä miten asiat olivat edenneet huonoon suuntaan. Rose pyyhälsi leiriin ja ilmoitti huohottaen, että arikarat olivat tappaneet Stephensin. Hieman myöhemmin kirjassa selviää, että Stephensiltä oli katkaistu pää ja hänet oli silvottu julmasti. Tämä lisäsi paniikkia retkikunnan miesten joukossa, sillä vain Rosella ja Jed Smithillä oli kokemusta intiaanien raakuuksista.

Tuli mieleeni tämä juttu ja tarkistin, että kirjasta ei löydy varsinaista selitystä mitä kylässä oli tapahtunut ennen Rosen silmitöntä pakoa.

[Haukka]

Jatkan vielä, sillä Witkon viesteistä jokainen voi päätellä, että mieleenkiintoinen hahmo tuo Rose. Täytyy oikein tutkia mitä kaikkea hänestä löytyy. Tuosta arikara-jutusta vielä vähän. Jotenkin Rose yritti käyttää väärin arikarojen vieraanvaraisuutta ja yliarvioi vaikutusvaltansa näihin. Tai sitten hänen kaverinsa Stephen loukkasi arikaroja niin raskaasti, että nämä tarttuivat aseisiinsa. Enemmän kyllä luulen, että Stephenin tappaminen ei liittynyt henkilökohtaiseen loukkaukseen, vaan yksinomaan Ashleyn retkikunnan paikallaoloon. Arikarat halusivat näyttää vahvuutensa ja surmasivat Stephenin pelotteeksi. Ehkäpä muut arikarojen kylät olisivat hyväksyneet kauppiaiden läsnäolon, mutta tässä nimenomaisessa kylässä amerikkalaisuus oli kuin punainen vaate härälle. Arikaroja repivät sisäiset ristiriidat olivat johtaneett siihen, että heidän kaikki kolme pääkyläänsä vetivät eri linjaa yhteisen kansanjohtajan puuttuessa. Ehkä Rosea kunnioitettiin enemmän muissa kylissä kuin tässä kyseisessä, jossa amerikkalaisyys nähtiin ykdinomaan uhkana.

Se, että Rose on jäänyt hieman muutaman muun vuorostolaisen varjoon, johtuu yksinomaan hänen afrikkalaisverisyydestään. Ilman tätä piirrettä hänestä olisi tehty satoja kirjoja ja Suomessakin olisi luettu Edward Rosen seikkailuista sarjakuvina ja nuortenkirjoina.

Yksi mystinen asia monen muun joukossa on Rosen kuolema. Nimittäin on olemassa myös havaintoja, jotka väittävät hänen eläneen yhä vuonna 1834, siis vuosi tai kaksi "kuolemansa" jälkeen. Nuo havainnot ovat eräästä crow-kylästä Montanasta. Ei ehkä todellisia, mutta niitäkään ei voi sivuuttaa. Olihan hän viettänyt paljon aikaansa crow'tten parissa, joten kenties hän palasi takaisin. Crow-kylissä oli nähty muitakin mulatteja ja jopa kokonaan mustia miehiä. Jopa tutkimusmatkailija Lewisin York-nimisen palvelijan väitettiin asuneen jossakin crow-kylässä vuosikausien ajan.

Crow-kaksikoita

[Witko]

Siksi innostuin kirjoittamaan tästä Edward Rosesta sillä hän on jäänyt aika pimentoon myöhäisempien Vuorten miesten henkilöistä.John Colter oli yksi samaa ikäluokkaa v.1773 syntynyt. Suurin osa näistä Vuoristojen miehistä olivat syntyneet 1800-luvun alussa tai 1790-luvulla.Sen kyllä huomasin että Rose on ollut melkoinen opportunisti ja kyllähän tämä mulatti henkilönä ei ollut suuren yleisön kiinnostuksena.Rose on kyllä ollut ehkä eniten Intiaanien parissa asuva trapperi ja ei häntä valkoisen miehen maailma ole kiehtonut paljoakaan paitsi viina ja tavarat.Ei elämäntapa.Uskon että vaarallisuutensa lisäksi hän on ollut aika kiero mies ja petoksia on takuulla tapahtunut.Omahain parissa mies sai itsensä kahleisiin kun alkoi viinakierteessä väkivalta maistua.

Marraskuussa-1807 Manuel Lisa lähetti John Colterin ja myöhemmin talvella Rosen ja George Drouillardin samalla asialle l. ilmoittamaan alueen Intiaaneille että kauppapaika olisi keväällä auki ja kaupanteko voisi alkaa.Colter teki hyisessä talvisäässä yli 500 mailin lenkin ja piilotti myyntitavaroita pitkin aluetta.Rose poika ei aikonut itseään palelluttaa ja vietti Crowien luona ylellisyydessä koko talven jakaen Lisan kaikki kauppatavarat.Ei ollut ihme että Lisalta paloivat päreet kun Rose saapui keväällä,vailla mitään kunnon selitystä missä kauppatavarat ovat.15.miehen joukko pisti Rosen koville ja tämä otti ja lähti takaisin Crowien pariin.

V.1823 oli Ashleyn Retkikunta liemessä koska Missouri Fur Companyn miehet olivat tappaneet kaksi Reetä ja vaikka Ashley yritti näytttää että heillä oli erilaiset vaatteet täysin, niin Reet pitivät että kaikki valkoiset miehet ovat pahoja.31.Toukokuuta,1823 yöllä Edvard Rose olisi alkanut riidan Ree naisen kanssa Arikara kylässä ja tämä olisi johtanut yhden trapperin kuolemaan.Seuraavana aamuna Reet sitten hyökkäsivät.Reet ja Blackfoot ovat olleet 1820-1830 luvuilla aika vihamielisiä valkoisia kohtaan ja tämän saivat monet trapperit tuntea alueella.Absaroket ovat olleet minusta vähemmän vihamielisiä.Tietysti tätä turkiskauppa käytiin juuri Arikarojen ja Blackfootein alueilla mutta oli siellä muitakin Kansoja.Siouxit ovat olleet aika säyseitä noihin aikoihin jopa.

Ree sotureita tai paremmin Yhdysvaltain Armeija scoutteja.


D.Witko

[Haukka]

Ja olihan Rose kovemman luokan kauppias. Thoussaint Charbonnaun (Sacagawean ex- aviomies) kanssa hän osti snake-shoshoneilta näiden vankina olleita arapaho-naisia ja -tyttöjä ja myi ne vaimoiksi Ylä-Missourin kauppa-asemien trappereille. Varmaankin noista kaupoista tuli sievoiset voitot kummankin herran taskuun.

Löysin myös tuon riitajutun arikarojen kylässä. Seksiin ja kauppatavaroihin tuo näyttää liittyneen. Ilmeisestikin arikara-sutturat olivat nirsolla päällä ja eivät halunneet myydä itseään niin halvalla kuin Rose ja Stevens oliisivat halunneet. No varmaankin arikarat olivat päättäneet jo tuota kaupankäyntiä ennen yllättää amerikkalaiset sopivan hetken tullen. Olihan Ashley juuri vähää aiemmin myynyt heille parikymmentä muskettia vaihtamalle ne hevosiin ja turkiksiin. Arikarat aikoivat napata ratsut takaisin, sillä olihan heillä nyt upouusia tuli-aseita. Heidät oli kasvatettu parinkymmenen vuoden ajan vihaamaan amerikkalaisia aina siitä asti kuin kaksi ääliömäistä tutkimusmatkailijaa nimeltään Lewis & Clark olivat syksyllä 1804 käyneet uhoamassa amerikkalaisten voimalla. Ja arikara-päällikkö Grey Eyesillä oli ihan henkilökohtainen syykin kostoon, sillä amerikkalaiset olivat hieman aiemmin tappaneet hänen poikansa. Eivät tässä siis Rosen viettämät vuodet arikarojen parissa paljon painaneet. Hän vain luuli tuntevansa intiaanit riittävän hyvin ja luotti sokeasti vaikutusvaltaansa.

Arikara warrior (kuin yanktonai-sioux, mutta olivathan he naapureita. Jompi kumpi matki pukeutumisessa jompaa kumpaa)

[Witko]

Haukka kysyi eräästä todellä rankasta Verilöylystä

1. Mitä eräs kuuluisa “polunlöytäjä” sai aikaan Sacramento riverillä huhtikuisena päivänä 1846 ja miksi tämä tapahtui.?

***************************************************************
Täytyy palata myöhemmin vielä tuohon Edward Roseen,sillä oli niin mielenkiintoinen mies. Sitten todella törkeään teurastukseen sillä verilöyly on liian lievä termi.Itse mukana ollut Kit Carson jopa joutui myöntämään että tämä Sacramento Riverin Verilöyly oli todellinen teurastus.Tässä nähdään kuinka humaaneja tyyppejä ovat maanmittarit ja muut vastaavat TVHL:n päällysmiehet/fremontit.Tekniikan miehiä jotka ymmärsivät vain mittausten ja lukujen sekä asteiden päälle.Intiaanit ja muut vastaavat olivat vain abstraktinen käsite näille matematiikan miehille ja sitten asiaan Witko Raukka.

Polunlöytyjä ja kunnianhimoinen mies Kapteeni John Fremont joka teki tarkkaa työtä retkikuntansa kanssa ja itseasiassa tässä tapauksesa vielä laittomasti.Yhdysvaltain silloinen Presidentti James Polkin siunauksella Kapteeni Fremont jonka piti vain valtuuksien mukaan mennä tekemään tutkimusretkeään Keski-Rocky Mountaisin alueelle.Fremont vastusti tälläistä vajaata tutkimusta ja paineeli aika suoraan Kaliforniaan joka oli tuolloin v. 1846 Meksikon hallussa olevaa maata.Polk taas antoi salaisen siunauksen saada"mainetta ja voimaa"Kaliforniassa ja valtaamaan sen.Fremont lietsoi paikallisten Amerikkalaisten keskuudessa vahvaa patriootti mieltä ja Meksikon viranomaiset olivat huolissaan tästä Fremontin salahankkeesta.Toimittaja John Sullivanin käsite 1840-luvulla oli tätä Manifest Destinyä joka ohjaisi nuorta Amerikan Kansakuntaa ottamaan valtaansa koko Pohjois-Amerikka.

Tässä ei paljon kyselty Kalifornian Intiaanien mielipidettä eikä tietysti Meksikonkaan.V.1845 oli Fremontin johdolla sotilasjoukkue tunkeutunut jo Keski-Rocky Mountaisille ja nyt 30.Maaliskuuta,1846 tämä Fremontin osasto saapui Kaliforniaan Lassen Ranchille(Kuuluisan Lassien isoisän isä joka oli aivan koiran l. Lassien näköinen). Siellä he tapasivat Amerikkalaisia emigrantteja jotka kertoivat että Intiaanit valmistelivat suurta hyökkäys- kampanjaa valkoisia vastaan ajaakseen heidät ulos koko Kaliforniasta.Tämä oli todellisesti melkoista humpuukia koska alueen Kansat olivat ensinnäkin hyvin rauhallista ja huonosti aseistettua väkeä.Fremont innostui kuin villi orhi ja lähti joukkoineen etsimään tälläisiä vihamielisiä Intiaaneja ja antamaan heille todellisen taistelun.Osapuoli saapui Readings'in Ranchille(nykyinen Reddington,Kalifornia) 5.Huhtikuuta,1846 ja havaitsivat suuren Intiaanileirin joka oli todennäköisesti hyvin rauhanomaisten Wintu intiaanienleiri jossa oli myös Yana Kansan väkeä.Wintut olivat ensimmäistä kertaa olleet tekemisessä Euroamerikkalaisten kanssa v.1826 kun Jedediah Smithin retkikunta tapasi heidät.1830-1840 lukujen välisenä aikana Wintuihin iski malariaepidemia joka tappoi ehkä 75% Kansasta.

Samoin Amerikkalaisten uudisasukkaiden karja ja lampaat tuhosivat Wintujen viljelyksiä ja heiltä alkoi loppua myös ravinto.Kaiken päälle Gold Minersin kaivostominta saastutti joet ja Wintut saivat maistaa myös koleraa.Wintuja otettiin kaivoksiin töihin ja ottaa sana oli väärä termi sillä Wintut menivät orjiksi kaivoksille jossa heitä kuoli kuin kärpäsiä huonon ravinnon ja kohtelun johdosta.Tälläisen Kansan kimppuun uljas Kapteeni Fremont iski ja mukana oli Intiaanien kanssa kauan asunut Vuorten Mies muuan Kit"humaani"Carson.Kapteeni Fremont antoi heti määräyksen joukoilleen että etenevät välittömästi Intiaanien leiriin.Jokainen mies oli ratsailla sekä hyvin aseistautunut,kivääri,kaksi pistoolia sekä iso veitsi.Kit Carsonilla oli näiden aseiden lisäksi jumalattoman iso puinen mela,jota muut miehet nauroivat hiljaa että mitä Carson tekee melalla rutikuivassa maastossa mutta pelkäsivät Carsonin mainetta ja eivät siksi uskaltaneet isoon ääneen nauraa.

Jatkuu...... Wintujen teurastuksella

D.Witko

[Witko]

Otin pienen lukuhetken välissä jotta saisin kunnon tietoa lisää tästä Verilöylystä ja ensimmäisenä luin Memoirs of My Life,John Fremontin elämänkertaa ja täysin oli mies unohtanut Wintujen teurastuksen.Fremont kyllä selitti mitä Carson myöhemmin teki seuraavassa taistelussa mutta kun otin toisen kirjan luettavaksi Tom Dunlayn Kit Carson & The Indians niin sieltä löytyi Carsonin huomautus että Fremont ei kirjoittanut tästä Wintujen,Maidujen ja Yanain Verilöylystä missään kirjeessään koska aihe oli kuuma, sillä Meksiko-Amerikan välinen sota oli syttymässä.Lassen's ranch oli saksalaisen emigrantin tila ja hän käytti itsestään amerikkalaista nimeä Peter Lawson's.(Oli silti koiran näköinen mies l. Lassie).

Kapteeni Fremontin joukoissa oli tuona päivänä 5.huhtikuuta,1846,75. voimakkaasti aseistautunutta miestä,mukana kolme Delaware Scouttia.Leirissä oli yli 1 000 Wintua.Maidua ja Yanaa.Aseistus oli todella heikko.Aika tehottomia jousija,puukkoja.Ei tuliaseita.Naisten ja lasten osuus oli 70% koko kylästä.Fremontin käskystä hänen miehensä saarsivat leirin ja ensimmäisenä vaiheena he hakivat ampumisetäisyydet,sitten toinen vaihe oli tappavan tarkan tulituksen alkaminen ja kolmas vaihe oli se että he ryntäsivät Intiaanien kimppuun ja ampuivat niitä joita oli jäänyt jäljelle niin naiset kuin lapsetkin.Monet yrittivät uida joen yli mutta sotilaiden tarkka tulitus tappoi suurimman osan jokeen ylittäneistä.Wintut eivät pystyneet pakenemaan leiriin koska naiset ja lapset olivat heidän edessään ja he yrittivät laittaa puolustuslinjan heti heidän taakseen.

Retkikunnan jäsen Thomas E. Breckenridge kertoi että määräykset miehille olivat mitään ei kysytä ja eikä myöskään anneta.Sitten alkoi miesten yhteistulitus linja linjalta ja yhteislaukaukset niittivät Intiaaneja kuin räsynukkeja.Intiaanien nuolet olivat tehottomia pitkältä matkalta ja seuraavaksi miehet ryntäsivät suoraan pistoolien,kiväärien ja veitset hampaiden välissä ja joillakin oli myös sapeleita mukana näiden kanssa Intiaanien kimppuun.Alkoi kuvottava silppominen ja kiduttaminen jota kesti koko kaksi tuntia.Naiset ja lapset heitettiin alas kalliolta kuin teuraslampaat.Tämä teurastus oli vertaansa vaille mitä koko Lännessä oli ennen nähty.Miehet eivät lakaneet juoksemasta ja hakemasta kaikkia Intiaaneja ennen kuin he olivat varmasti kuolleet.Käsky oli että yhtäkään ei jätetä eloon.Jäljellä olevat Intiaanit yrittivät juosta pakoon joko jokea pitkin tai kallioille mutta silminnäkijä Wiliam Isaac Tustin kertoo että Fremontin miehet ajoivat hevosilla kiinni näitä Intiaaneja joita he hakkasivat kiväärinperillä ja sapeleilla.

Toiset Intiaanit jotka uivat joessa joutuivat kiväärien tulituksen kohteeksi rantapenkalla olevasta miesten linjasta.Heitä ammuttiin kuin kyyhkysiä Tustin kertoi.Breckenridgen ja Thomas Martin sanoivat että Intiaaneja kuoli ainakin 150 tai yli 175.Tustin sanoo taas että maalla kuoli 600-700 Intiaania ja vedessä vielä 200 Intiaania päälle.Jotain kertoo Intiaanien vihamielisyydestä ja aseista että yhtään Fremontin miestä ei kuollut.
Brecekenkridge sanoi Uskon että vihaan Intiaaneja yhtö paljon kuin muutkin mutta en ymmärrä tälläistä teurastusta kun yksi hyökkä ja toiset yrittävät pakoon.

Tämä Sacramento Riverin Massacre jäi Kansanmurhana Kalifornian Intiaanien historiassa ja se on aivan oikea nimitys tälle hulluudelle.Tustinin mukaan niin Fremont kuin Carson ajoivat kilpaa Intiaaneja takaa ja hakkasivat heitä sapeleilla,puukoilla ja kirveillä etsien heitä niin naisia ja lapsia kuin miehiäkin kuin susia.

Tässä tämä Kansanmurha jossa Kit Carson kunnostautui niin kuin 2. pähkinässä Haukka kysyy ja siihen sitten annetaan vastaus myöhemmin.Tämä tässä nyt.

D.Witko

[Haukka]

Enpä juuri ihmettele jos Fremont halusi vaieta Sacramentojoen verilöylystä. Mutta miten ihmeessä Fremontin kaltaisesta romanttisten seikkailutarinoiden kirjoittajasta ja intohimoisesta kartantekijästä kehittyi kylmäverinen matkanjohtaja, joka antoi määräyksen käydä wintujen kimppuun?

Oliko osasyyllinen verilöylyyn vanha kunnon Petteri Lasse, joka tanskalaisena siirtolaisena eleli Sacramentojoen laaksossa ja kertoi havainnoistaan Fremontille ja Carsonille. Vai olivatko nämä edes Petterin omia havaintoja vaiko toisen käden tietoja. Joka tapauksessa joku ollut näkevinään alueen wintujen ja näiden naapuriheimojen keskuudessa jonkinlaista levotonta liikehdintää. Intiaanien määräksi arveltiin vähintään tuhat, mutta varmaankin tuosta määrästä puolet oli lapsia ja naisia. Varmasti osa oli myös vanhuksia, joten mahdollisten soturien määrä jäi muutamaan sataan.

Kaiken lisäksi Fremontin retkikunnan hyökkäys tapahtui vielä meksikolaisten hallussa olevalla alueella. Varmasti Fremont äijineen oli vaikuttava näky liikkuessaan kohti Sacramentoa. Kuutisenkymmentä hirvennahkoihin pukeutunutta valkoista miestä, joista jokainen oli varustettu Hawkens-kiväärillä, kahdella pistoolilla ja teurastuspuukoilla ynnä muilla aseilla. Kun joukon lisukkeena oli vielä kymmenkulta delawarea ja pari paikallista intiaania, oli joukko sellaisenaan aika pelottava. Miehet lähestyivät kolmelta eri suunnalta Sacramentojokea, joka oli jo sulanut jäistä ja lumista.

On erikoista ettei Fremont edes yrittänyt käyttää diplomatiaa vaan hänelle oli jo ehtinyt muodostua päähänpinttymä intiaanien surmaamisesta. Witko jo kertoikin mitä sitten tapahtui. Wintuille ja heidän ystävilleen ei jätetty muuta mahdollisuutta kuin puolustautua tai paeta. Tämä verilöyly on ollut kenties pahin koko Yhdysvaltain historiassa ja lisäksi vähiten raportoitu. Kuten tuo lähdekirja mainitsi, kysymyksessä oli alkusoitto kymmenille, kenties sadoille samanlaisille verilöylyille. Muistakaa jätkät pitää turpanne kiinni tästä verilöylystä!

Mutta kaikki äijät eivät varoituksesta huolimatta pitäneet kitusiaan kiinni, vaan myöhemmin julkisuuteen tihkui herrojen Martin, Beckenridge & Tustin antamia kuvauksia verilöylyn uhriluvuista, jotka Witko jo luetteli. Ensinmainittu eli Thomas Martin kertoi myös, että Wintut olivat juuri pitäneet sotatanssin. Fremont puolestaan kuvaili sotatanssia ja muisti mainita, että wintut olivat maalanneet kasvonsa mustiksi niin kuin olisivat lähdössä sotaan. Nyt herää kysymys kuka retkikunnasta voi tietää millainen wintujen sotatanssi on? Kysymyksessä on voinut olla mikä tahansa tanssi. Myöskin tuo musta maali on epätodennäköinen, sillä sitä käytettiin lähinnä tasangoilla, ei Kaliforniassa.

Jos intiaanit tosiaan tanssivat sotatanssin, syy on ollut alueella asuneissa amerikkalaisissa. He olivat saattaneet suututtaa wintut, jotka todella aikoivat tehdä kostoiskun. Oli niin tai näin, Fremont ja hänen retkikuntansa kuvitteli noin. Kit Carsonille tämä sopi kuin nenä päähän, sillä hänen lapsuutensa Missourissa saukien, foxien ja kickapoiden hyökkäykset olivat olleet yleisiä. Kit oli helposti manipuloitava luonne ja valmiina antamaan intiaaneille kovemman luokan kurinpalautusta. Lisäksi Kit pelkäsi arvovaltaisia ihmisiä ja yleensä totteli mukisematta näiden toiveita ja käskyjä. Tosin retkikunnassa tuskin oli korkea-arvoisia upseereita, mutta siellä saattoi olla miehiä, jotka näkivät kaikki intiaanit vihollisina. He saattoivat valmistella Kitiä hyökkäykseen. Fremont tuskin oli se, joka antoi hyökkäyskäskyn, vaikka toimikin retkikunnan johtajana.

Kit Carson ja Fremontin retkikunta

[Witko]

Enpä juuri ihmettele jos Fremont halusi vaieta Sacramentojoen verilöylystä. Mutta miten ihmeessä Fremontin kaltaisesta romanttisten seikkailutarinoiden kirjoittajasta ja intohimoisesta kartantekijästä kehittyi kylmäverinen matkanjohtaja, joka antoi määräyksen käydä wintujen kimppuun?

Oliko osasyyllinen verilöylyyn vanha kunnon Petteri Lasse, joka tanskalaisena siirtolaisena eleli Sacramentojoen laaksossa ja kertoi havainnoistaan Fremontille ja Carsonille. Vai olivatko nämä edes Petterin omia havaintoja vaiko toisen käden tietoja. Joka tapauksessa joku ollut näkevinään alueen wintujen ja näiden naapuriheimojen keskuudessa jonkinlaista levotonta liikehdintää. Intiaanien määräksi arveltiin vähintään tuhat, mutta varmaankin tuosta määrästä puolet oli lapsia ja naisia. Varmasti osa oli myös vanhuksia, joten mahdollisten soturien määrä jäi muutamaan sataan.

Kaiken lisäksi Fremontin retkikunnan hyökkäys tapahtui vielä meksikolaisten hallussa olevalla alueella. Varmasti Fremont äijineen oli vaikuttava näky liikkuessaan kohti Sacramentoa. Kuutisenkymmentä hirvennahkoihin pukeutunutta valkoista miestä, joista jokainen oli varustettu Hawkens-kiväärillä, kahdella pistoolilla ja teurastuspuukoilla ynnä muilla aseilla. Kun joukon lisukkeena oli vielä kymmenkulta delawarea ja pari paikallista intiaania, oli joukko sellaisenaan aika pelottava. Miehet lähestyivät kolmelta eri suunnalta Sacramentojokea, joka oli jo sulanut jäistä ja lumista.

On erikoista ettei Fremont edes yrittänyt käyttää diplomatiaa vaan hänelle oli jo ehtinyt muodostua päähänpinttymä intiaanien surmaamisesta. Witko jo kertoikin mitä sitten tapahtui. Wintuille ja heidän ystävilleen ei jätetty muuta mahdollisuutta kuin puolustautua tai paeta. Tämä verilöyly on ollut kenties pahin koko Yhdysvaltain historiassa ja lisäksi vähiten raportoitu. Kuten tuo lähdekirja mainitsi, kysymyksessä oli alkusoitto kymmenille, kenties sadoille samanlaisille verilöylyille. Muistakaa jätkät pitää turpanne kiinni tästä verilöylystä!

Mutta kaikki äijät eivät varoituksesta huolimatta pitäneet kitusiaan kiinni, vaan myöhemmin julkisuuteen tihkui herrojen Martin, Beckenridge & Tustin antamia kuvauksia verilöylyn uhriluvuista, jotka Witko jo luetteli. Ensinmainittu eli Thomas Martin kertoi myös, että Wintut olivat juuri pitäneet sotatanssin. Fremont puolestaan kuvaili sotatanssia ja muisti mainita, että wintut olivat maalanneet kasvonsa mustiksi niin kuin olisivat lähdössä sotaan. Nyt herää kysymys kuka retkikunnasta voi tietää millainen wintujen sotatanssi on? Kysymyksessä on voinut olla mikä tahansa tanssi. Myöskin tuo musta maali on epätodennäköinen, sillä sitä käytettiin lähinnä tasangoilla, ei Kaliforniassa.

Jos intiaanit tosiaan tanssivat sotatanssin, syy on ollut alueella asuneissa amerikkalaisissa. He olivat saattaneet suututtaa wintut, jotka todella aikoivat tehdä kostoiskun. Oli niin tai näin, Fremont ja hänen retkikuntansa kuvitteli noin. Kit Carsonille tämä sopi kuin nenä päähän, sillä hänen lapsuutensa Missourissa saukien, foxien ja kickapoiden hyökkäykset olivat olleet yleisiä. Kit oli helposti manipuloitava luonne ja valmiina antamaan intiaaneille kovemman luokan kurinpalautusta. Lisäksi Kit pelkäsi arvovaltaisia ihmisiä ja yleensä totteli mukisematta näiden toiveita ja käskyjä. Tosin retkikunnassa tuskin oli korkea-arvoisia upseereita, mutta siellä saattoi olla miehiä, jotka näkivät kaikki intiaanit vihollisina. He saattoivat valmistella Kitiä hyökkäykseen. Fremont tuskin oli se, joka antoi hyökkäyskäskyn, vaikka toimikin retkikunnan johtajana.

Kit Carson ja Fremontin retkikunta

******************************************************************
Benjamin Madleyn kirja An American Genocide................................on murheellista luettavaa sillä kyllä Californian Intiaanit ovat eniten kärsineet valkoisten teurastuksista ja sitä ennen Espanjalaisten alistamista.Koko 1850-lukukin on ollut samaa kaavaa verilöylyjä verilöylyn perään ja hyvin huonosti aseistautuneiden ja rauhanomaisten Intiaani Kansojen teurastusta.Eteläisillä Tasankoilla ei tämän tyyppinen teurastus oikein onnistunut koska siellä olevat Kansat olivat hyvin sotaisia ja paremmat aseet mm. Comanchet ja Kiowat exe.Karuilla Lounaisalueilla olivat taas Apachet vastassa ja joitakin verilöylyjä tehtiin mutta niihin kyllä Apachet vastasivat samoin mitoin.

Tuo luonnehdinta Kit Carsonista Haukalta oli aivan oikein.Tämä taikauskoinen ja lukutaidoton Vuorten mies pelkäsi eniten tai siis kunnioitti sulavia poliitikkoja ja myös korkea-arvoisia komentajia.Carson ei ollut kotonaan näiden miesten joukossa mutta huomasi sen että kun käskyjä toteltiin niin hänenkin tyyppinen mies saattaa kohota ylös.Tässä yksi arvonnousu Josefa Jaramillon,rikkaan Taosilaisen perheen tytär.

Kit Carson julkisesti ilmoitti vihaavansa Apacheja ja eritoten Jicarilla Apacheja jotka olivat kaikista huonoimpia ja vaikeimpia Intiaaneja mitä koskaan on ollut.Uskon kyllä että tässä Sacramento-joen Verilöylyssä silminnäkijäin kertomukset eivät olleet tuulesta temmattuja ,sillä kolme miestä vannoi valan näistä todistuksista.Onko Fremont antanut hyökkäyskäskyn niin siitä ei ole tarkaa tietoa mutta Fremontin ja myös Carsonin käytös Wintujen parissa oli jumalatonta teurastamista ja uskon että Kit Carson on ollut elementissään koska hän oli nuorempana taistellut niin monia eri Intiaaneja vastaan että tämä väkivalta tuskin häntä häiritsi.Fremontin käytös oli kyllä eriskummallinen polunlöytäjälle ja retkikunnan johtajalle. Siinä on mopo päässyt Fremontilta irti ja innostunut ensimmäistä kertaa hurmeessa kahlaamisesta ja varsin vaarattomasta sellaisesta sillä Wintuista ei ollut mitään vastusta tälle vahvalle retkikunnalle.

Carsonista on tehty julkisuudessa ikoninen hahmo joka oli aina oikeudenmukainen ja jalo luonne.Rohkea mies ja todellinen Vuorten mies hän on ollut ja yksi suurista, mutta lasken silti hänen edelle Jedediah"Strong"Smithin vaikka tämä kuoli sangen nuorena vain 32.vuotiaana Comanchein käsissä.

D.Witko