pahkinoita purtavaksi

[Witko]

Haukka wainaa III kysyi seuraavaa

3. Minkä nimiseen soturien eliittiryhmään päällikkö kuului tai oli kuulunut ja mistä tuo eliittiporukka erityisesti tunnettiin?



************************************************************

3. Kiowain yksi kovimmista päälliköistä ja viimeinen samalla Lone Wolf aka Guipago oli soturi kiltain eliittiporukkaan kuulunut Koitsenko klaanilainen.He allekirjoittivat mm. v.1865 Little Arkansasin sopimuksen.Siinä olivat Intiaanien puolelta Kiowat,Kiowa-Apachet,Comanchet,Eteläiset Cheyennet ja Eteläiset Arapahot. Kiowain puolelta oli kovat nimet mukana Satanta ja Satank.Valkoisten puolelta olivat mukana Kenraali Harney,William Bent,Kit Carson mm.Tämä oli yksi lyhimmistä sopimuksista.Kesto alle kaksi vuotta.

Koitsenkot olivat Kiowain kymmenestä eri soturi killasta tärkein ja suurin.He olivat samalla sotureita jotka eivät paenneet taistelusta ja heiltä odotettiin paljon.Yksi kovan luokan vanha jermu oli Satank joka kuului Koitsenkoihin ja tapettiin vankien kuljetus matkalla Warren Wagon Train Raidin Massacren jälkilöylyissä oikeudenkäyntiin, mutta Satank oli päättänyt että häntä ei vankilaan lyödä ja vanha Satank repi hampaillaan ranteittensa lihaa irti jotta saisi käsiraudat irti.Kun tämä oli tapahtunt huovan alla niin hän puukotti välittömästi yhden sotilaan kuoliaaksi ja yriti vielä toista mutta ammuttiin suoraan ojaan ja vankivaunu seisoi yli kaksi tuntia kun Satank teki kuolemaa mutaisen ojan pohjalla.Tämä hidas kuolema oli siis joku kosto sotilailta nähtävästi.

Koitsenkot valittiin eri soturi yhdistyksistä "Dog Soldier".Samaa nimitysta käyttivät Cheyennien Hotamineot.Koitsenkot valittiin kaikkien eri soturijärjestöjen jäsenistä.Kiowailla oli kuusi soturijärjestöä nomadien aikana.Koitsenkot tunnettiin myös nimellä Real Dogs.He valvoivat järjestystä leirissä ja osallistuivat metsästykseen johtajina ja samoin jokaiseen sotaretkeen.Kieltäytyminen oli suurin häpeä mitä Koitsenko voisi tehdä tai jos hän murhaisi toisen Koitsenkon tappelussa.He olivat todella soturien eliittiä.Heidän odotettin jo nuorena Dog Soldier luokkaan kuuluessa antamaan elämänsä oman Kiowa Kansan puolustamisen hyväksi.Heidän merkkinsä oli kymmenen yhteiskunnan kymmenen soturin merkkinä silkkiä oleva nauha/vyö,musta,punainen ja laikullinen antiloopin nahkavyö kuului johtajalle. Satankin valokuvasta näkee hyvin tämän antilooppi nahkaisen vyön yli olkapään.Kovan luokan miehiä jokainen joka kuului tähän Koitsnko kiltaan.Nykypäivänäkin Kiowat pitävät perinteinä eri soturi kiltoja elossa.

D.Witko

Tässä näkyy hyvin tuo Satankin olkavyö joka on merkki Koitsenkojen johtajasta.

[Haukka]

Aivan oikein. Koitsenko-soturiseura, joka on käännetty muotoihin urheista urheimmat, Punaiset koirat ja joskus jopa hummien hummat. Täysin verrattavissa cheyennien Dog Soldiers-seuraan, vahinko että koitsenko-seuraa käsittelevä artikkeli on häipynyt netistä. Koitsenko-soturien punaisilla vyöhihnoilla oli aivan erityinen merkitys, sillä taistelun aikana yksi sotureista kiinnitti nauhansa maahan niin, ettei voinut perääntyä. Tämä onnistui hihnojen päässä olevan piikin tai koukun avulla. Siinä sitten olit maahan kiinnitettynä ja odotit hyökkäävää vihollista ilman mitään mahdollisuutta luikkia karkuun. Soturi itse ei saanut itseään irrottaa, vaan sen sai tehdä ainoastaan toinen saman seuran soturi. Koitsenkoihin ei samanaikaisesti kuulunut kuin kymmenen soturia.

Kaikilla niin sanotuilla tasankoheimoilla oli eri tavoin luokitellut omat soturiseuransa, joissa taistelukelpoiset miehet jaettiin erillisiin yksiköihin. Ainakin kiowilla oli myös iän mukaan jaettuja seuroja kuten nuorien jannujen pupujussi-seura. Joskus tuntuu lukiessa, että näiden eri seurojen monia erikoisuuksia on tulkittu kirjallisuudessa hieman vapaalla kädellä. Ainakin sikäli, että seurojen tehtävät muuttuvat kummasti eri lähteissä. Mutta Koitsenkot olivat miesten valioita, ainakin mitä rohkeuteen tuli. Siitä kaiki ovat yhtä mieltä.

Ps. Jonkun taka-vuosina luetun kirjan mukaan Koirasoturi Satankin karvankasvu oli jokseenkin vaatimatonta. Kuitenkin hänellä on muhkeat viikset kuten Witkon kuva kertoo. Tästä on siis pakko tehdä pikainen johtopäätös. Viikset eivät ole omat, vaan Satank kuljetti ne sotasaaliina eräästä yhteenotosta ratsuväen kanssa. Hän leikkasi ne erään vanhahkon upseerin naamasta. Ihailtuaan aikansa viiksiä Satank kääntyi tyttöystävänsä puoleen ja kuiskutti tälle jotakin. Tyttöystävä oli kovasti hämillään, mutta kaivoi sitten vasustaan tasankojen eri-keeperiä ja siveli sitä viiksien takapuolelle. Ja kas kummaa, seuraavana aamuna Satankilla oli komeat viikset ,

[Witko]

Tuo Haukan kertoma viiksi episodi oli muuten täyttä totta, mutta liimana tämä nuori hehkeä Kiowa tyttönen ei käyttänyt surkeaa eri-keeperiä vaan kunnon pikaliimaa l. Arkansin Lidlistä varastettua Loctiteä ja jopa karaistunut Satank vanhana murhaajana huusi Kiowain slangilla tyttöselle: Polttaa Polttaa niin maan saatanasti ui ui ui ui!.Tämä pikaliima temppu muutti Satankin synkän sielun vieläkin mustemmaksi sillä kipu ei hellittänyt oikein koskaan ja kuontalo oli loppuelämän saatanan punertava ja näppylöitä tiheästi ja niistä valui visvaa ja ehkä tämä oli se lopullinen niitti että mies parka teki tämän itsemurhahyökkäyksen ja pääsi taivaan rauhaan kivuistaan l. onnellinen loppu kuitenkin ja oli äijä jo vanha haaskakin joten eiköhän siinä oikeus tapahtunut luomakunnankin puolesta.Yksi ainoa hyvä puoli oli että nämä soltun viikset eivät tuon putkilon jälkeen lähteneet ikinä irti ja sen oli Satank testannut yhden kerran kunnon Eteläisten Tasankojen Tornadossa jossa kaikki muu lähti irti jopa vaatteet päältä, mutta viikset eivät edes värähtäneet.Kappale Tasankojen veristä historiaa menneisyydestä.

Tässä tämä Arkansasin Lidlistä varastettu kidutusaineputki.Järeän luokan kamaa ja sen kertoo putkilon malli ja nro 3090.Ei ihme että Satank Ukko lauloi kuolinlauluaan että vihdoin me Koitsenkot pääsemme kivulta rauhaann.


D.Witko

[Haukka]

Rakennus on yhä jäljellä. meinaan Arkansasin ja koko Yhdysvaltain ensimmäinen Lidl-kauppa. Lidl-ketjun perustajana pidetty Josef Schwarz ei tietenkään ikinä myöntänyt asiaa, vaan väittää että ketju lähti pyörimään vasta 1930-luvulla. Kiowat, comanchet ja osaget tietävät paremmin, sillä he olivat tämän Arkansasin puljun kanta-asiakkaita. Hemmetin hyvän liiman lisäksi kaupassa myytiin vahvaa saksalaista olutta ja kaikkea muuta mukavaa saksanmaalta kuskattua tarviketta. Itse kauppias tuomittiin haureuden harjoittamisesta vankilaan 1880-luvulla, mutta veljenpojat jatkoivat myyntitöitä kunniakkaasti kunnes pulju sitten lopetti toimintansa 1900-luvun alussa. Meni kolmekymmentä vuotta ennen kuin Lidl avasi taas ovensa - tällä kertaa saksassa.

[Witko]

[quote]Haukka kysyi aika kinkkistä pähkinää
2. Minkä niminen päällikkö oli intiaanien johdossa ja miten eräs taistelussa kaatuneista vastapuolen hepuista yhdisti ikuisiksi ajoiksi toisiinsa päällikön ja erään nuoren soturin?

***************************************************[/quote]
Vaikea on pähkinä ja laatija on pirullinen otus.
2. En tiedä hakeeko Haukka tätä vastausta mutta tätä tarjoan ensin.

Lost Valley Fight joka käytiin 12.päivänä Heinäkuuta,1874 Texasissa, oli sinänsä harvinainen taistelu että tulitus oli todella rajua koko vuorokauden ,mutta kuolleita tuli vähän kaksi rangeria ja todennäköisesti Intiaaneja ei yhtään.Lone Wolf aka Guipago joka oli silloin johdossa oli viimeinen Kiowain päällikkö ja kovan luokan sellainen. Tämä oli hänelle henkilökohtainen kosto raid edellisen vuoden 1873 tapahtumista. Silloin hänen ainoa poikansa Tau-aunkia ja suosikki veljenpoikansa Guitan 15.vuotta vanha tapettiin Yhdysvaltain 4.Ratsuväkirykmentin puolelta lähellä Fort Clarkia. Guitan joka yritti pelastaa Tau-ankian kuoli samoin.He olivat olleet varastamassa valkoisilta varkailta hevosia Meksikossa jotka taas olivat varastaneet hevosia Kiowailta.

Tämä kahden nuoren miehen menetys oli suuri suru Kiowaille.Kiowa Long Horn palasi piilottamaan ruumit rauhaan häväistykseltä mutta mukaan hän ei niitä saanut.Hän tuli tuomaan Kiowaille tämän suru-uutisen 13.päivänä Tammikuuta,1874.Guitain isä Aupia-goodle aka Red Otter joka oli Lone Wolfin veli lähtivät Toukokuussa,1874 hakemaan ruumita takaisin kotiin mutta Fort Conchossa oleva Ratsuväkirykmentti pakotti heidät luopumaan poikien ruumista.

Heinäkuussa 12.päivänä Heinäkuuta,1874 tuli Lone Wolfille mahdollisuus saada kostonsa valkoisten rangerien joukosta.Taistelussa nuori soturi joka oli nimeltään Mamaydayte sai tapettua ratsailla olevan rangerin nimeltään David Bailey ja meni Lone Wolfin luo ja tämä katkaisi Baileyn pään tai hakkasi irti käden(vaihtelee eri lähteissä) ja David Baileyn ruumis silvottiin lähe tunnistamattomaksi mm. suolistettiin ja scalpattiin sekä ammutiin täyteen nuolia. Lone Wolf julisti että poikien kuolemat on kostettu ja tämän Mamandayten ansiosta Lone Wolf adoptoi hänet pojakseen ja antoi nimen Lone Wolf Younger.

Elikkä Mamandayten yhdisti Lone Wolfiin loppuelämäksi tapettu ranger David Bailey.

Tässä Mamay-day-te


Lisäksi Lone Wold aka Guipago


Ranger David Baileystä ei ole otettu ikinä valokuvaa koska mies oli vanha velkaorja Karibialta ja ex-koira rankkuri Mainesta ennen kuin säälistä pääsi rangeriksi ja hänen kuolemaansa surivat vain Comancherot ja Hauvat sekä yksi plantaasinomistaja Karibialta Wiljami Hawk.

D.Witko

[Haukka]

Noinhan se meni. Rangeri David Bailey yhdisti kuolemallaan vanhan päällikön Lone Wolfin ja nuoren soturin Mamadayten. Lone Wolf janosi kostoa poikansa kuoleman vuoksi ja Mamadayte toimi koston toteuttajana ampumalla Baileyn. Tämän tekonsa ansiosta Mamadaytesta tuli Lone Wolfin ottopoika.

Jos kiowat olisivat jatkaneet piiritystä he olisivat voineet helposti surmata kaikki rangerit, mutta heille riitti kaksi ruumista. Toinen kuolluthan oli William Glass, joka myös viipaloitiin aika ilkeän näköiseen kuntoon. Muutamassa kirjassa mainittu kiowien tarkka-ampuja nimeltään Tsen-au-sain onnistui ampumaan rangeri Lee Cornia olkapäähän, mutta Cornilla kävi tuuria, sillä John W. Wheeler raahasi hänet turvaan läheiseen pusikkoon. Yhdessä nämä kaksi puskajussia piileskelivät pensaston kätköissä samaan aikaan kun muut rangerit majuri John B. Jonesin johdolla ampaisivat parempaan suojapaikkaan läheiseen rotkoon. Pensaston suojassa kaksikko Corn & Wheeler viettivät useita tunteja peläten joka hetki kiowien löytävän heidän piilopaikkansa. Kiowat puolestaan luulivat, että kaikki rangerit olivat rotkossa olevassa ojassa, eivätkä siksi osanneet etsiä texasilaisia muualta.

Eräänlaisena loppuhuipentumana jompi kumpi joko Corn tai Wheeler meinasi ampua hengiltä rangeri Mel Porterin, joka vedenhakumatkallaan päätyi uimasille Canyon Creekiin. Ja juuri tämän kyseisen Porterin kanssa vedenhakumatlalle lähtenyt David Bailey joutui kiowien käsiin tunnetuin seurauksin.

Majuri John B. Jones

[Witko]

Huomasin muuten että oli käyttänyt suomen kieliopin mukaan väärää taivutus muotoa Kiowa-nimen monikosta.Tietysti se oli Kiowien eikä Kiowain.
Täytyy alkaa vanhan Konin opetella taivutusmuotoja uudelleen ja palata takaisin Porin Lyseon niin pirun tylsälle pulpetille takaisin.

Aika harvinainen kuva Lost Valleyn Taistelun ajoilta Ranger Kapteeni Dan Robertsin Komppania ruokatauolla.Charles Robinson III kirjasta
The Man Who Wear The Star.


Tässä aika tuiman näköiset rangerit.Kuva on v. 1868 James Thomas Bird ja John J.Haynes


D.Witko

[Witko]

Laitetaan nopeat pähkinät Texas Rangerien ja Intiaanien taisteluista 1850-luvulla.

1. Tapahtumapaikkana oli kristallin kirkasvetinen Etelä-Canadian Joki Etelä-Oklahomassa ja liikutaan 1850-luvun loppupuolella keväällä.Tämä oli itseasiassa kolmen taistelun tapahtuma.
Tammikuussa valittiin rangerien johtajaksi Kapteeni John "Rip" Ford.Kuvernööri Runnels antoi täydet valtuudet Fordille tuhoamaan ja rankaisemaan Intaaneja niin paljon kuin pystyi. Ford lähti keväällä 102 rangerin voimin etenemään mukanaan neljästä eri Kansasta koottu 113.vapaaehtoisten soturien joukko joilla oli ainakin yksi nimekäs päällikkö.

Kuka oli tämä päällikkö ja mistä Kansasta ja mitä merkittävää osaa hän näytteli ensimmäisessä taistelussa tai pikemmin verilöylyssä ?

2. Vastapuolen Intiaanien joukossa oli nimekäs päällikkö jolla oli vahva taika mutta sekin murtui toisessa taistelussa.

Minkä niminen oli tämä päällikkö ja mikä oli tämä taika ja kuka(niminen) sen mursi ja miten ?

3. Fordia syytettiin silmittömästä naisten ja lasten ampumisesta ja hän vain tokaisi että oli niin pirun vaikeaa erottaa heidät sotureista.
Todelliset verijuhlat pidettiin vasta taistelun jälkeen ja ketkä olivat siinä pääosassa ja mitä he oikein tekivät ?

4. Mitä Rangerit pyysivät Intiaaniliittolaistensa laittavan päälleen ennen taistelua ja miten siinä oikein kävi kumminkin?

D.Witko

[Haukka]

Hyviä kysymyksiä mielenkiintoisesta aiheesta,. Vastaan ykköseen ja kakkoseen.

Kyseeessä on tietenkin Little Robe Creekin taistelu ja comanchien-päällikkö Iron Jacket eli Rautapaita. Aloitetaan tästä päälliköstä. Eikä tämä liikanimi ihan syyttä tullut, sillä äijä todellakin kantoi yllään rautapaitaa, tarkalleen ottaen ikivanhaa espanjalaista haarniskaa. (Ei ollut muuten ihan ainoa sillä kantrikinkerien vanha tuttu cheyennien matkarakastaja Alight-on-a-cloud piti samanlaista, ei toki sentään mielitiettynsä Lola Montezin kanssa hengaillessaan). Aika vähän tiedetään Iron Jacketista, jonka oma heimonimi oli Pohibit Quasha tai .Po-bish-e-quash-o . Hänen uskotaan olleen Comanchien perinnöllinen päällikkö,jo vuosikausien ajan ja hänen soturien hyökkäysten kohteeksi joutuivat yhtä lailla texasilaiset kuin meksikolaisetkin. Varsinaisissa sodissa sotilaita tai rangereita vastaan Iron Jacket ei ollut kunnostautunut. Hän piti leiriä jossain Texasin pohjoisemmissa sopukoissa eikä niille seuduin uskaltautunutkaan juuri kukaan. Kaikki tunsivat Iron Jacketin ja hänen comanchiensa maineen. Iron Jacketia pidettiin intiaanien keskuudessa yliluonnollisena olentona koska rautapaita teki hänestä kuolemattoman. Siihen kilpistyivät nuolit ja luodit.

Huhu Iron Jacketin kuolemattomuudesta levisi tietenkin myös Texasin valkoisen väestön keskuuteen ja upseerit päättivät tiedustella asian todenperäisyyttä joiltakin tonkawa-scouteilta. Tiedustelijat kertoivat päällikön haarniskasta. Samoihin aikoihin, siis vuonna 1858, Texasin uusi kuvernööri Hardin R. Runnels sai tarpeekseen comanchien jatkuvasta häiriköinnistä ja tulevaa kurinpalautusjoukkoa pääsi johtamaan kapteeni John Salmon ”Rip” Ford.. Witkon mainitsemat 102 texasilaista rangeria saivat vahvistusta Brazosin reservaatin tonkawista, shawneista, delawareista ja caddoista. Oli siellä muutama puoliorpo waco-soturikin joukon jatkona. Fordin tonkawa-scoutit nuuhkivat tarkkaan jokaisen jäljen, joka haisi comanchilta. Vaikka texasilaiset vihasivat tonkawia näiden väitetyn kannibalismin takia, niin Ford luotti vakaasti scouttien nokkamieheen Jim Pockmarkiin.

Varhain aamulla 12. toukokuuta tonkawat jäljittivät comanchien leirin, ensin pienemmän muutaman tiipiin leirin ja sitten kolmen mailin päästä suuremman 70 tiipiitä käsittävän leirin. Tarinan jatko riippuu taas kerran lähteestä mutta lainaan vanhaa kunnon Fehrenbachia, koska hänen comanche-kirjansa on omassa hyllyssä. Yli-innokkaat tonkawat tekivät hyökkäyksen tuohon pienempään kylään ja kävivät nukkuvien comanchien kimppuun. Ne Kaksi comanchea, jotka pääsivät pakoon verilöylyä, kiirehtivät tietenkin varoittamaan suurempaa leiriä. Samanaikaisesti kapteeni Ford ryhmitteli miehiään taistelujärjestykseen ja pyysi tonkawia ja muita reservaatti-intiaaneja sitomaan päähänsä valkoiset nauhat, jotka taistelun melskeessä estäisivät texasilaisia sekoittamasta heitä comancheihin.

Comanchet olivat jo saaneet varoituksen uhkaavasta vaarasta ja pitivät nopean kokouksen. Kokouksen lopputuloksena Iron Jacket ilmestyi tiipii-kylänsä edustalle ja ratsasti ylimielisenä edestakaisin ikään kuin olisi yllyttänyt texasilaisia ja reservaatti-intiaaneja ampumaan. Samalla Iron Shirt päästeli vertahyytäviä sotahuutoja ja ivasi rangereita ja näiden liittolaisia.

Mutta liiallinen itsevarmuus kostautui, sillä kaikessa omahyväisyydessään comanchien päällikön mieleen ei juolahtanut, että vastapuoli oli saanut kauaskantavia ja tarkkoja biisoni-kivääreitä Mississippin takaa. Iron Jacket nimittäin oli sotinut vain muita heimoja vastaan ja näissä taisteluissa hänen rautapaitansa oli toiminut henkivakuutuksena. Nyt oli toinen ääni kivääreissä. Kun reservaatti-intiaanit ampuivat yhteislaukauksen, eräs luodeista osui Iron Jacketin hummaan. Pahan osuman saanut hevonen nousi takajaloilleen ja heitti päällikön selästään. Iron Jacket tuli nelinkontin maahan, mutta ponnahti saman tien seisomaan. Hän taistelisi jalkaisin ja näyttäisi kuolemattomuutensa valkoisille äpärille ja heidän intiaani-ystävilleen. Mutta viimeistään nyt karisivat Iron Jacketin viimeisetkin suuret luulot. Tonkawa-scoutti Jim Pockmark otti hänet tähtäimeensä ja painoi liipasinta. Hämmästynyt ilme levisi Iron Jacketin kasvoille ja hänen väsyneet silmänsä katsoivat moittivina espanjalaista haarniskaa. Hänen jalkansa menivät voimattomiksi ja hän alkoi lyhistyä kasaan Rautapaita oli pettänyt hänet...

Rautapaita, ehkä samanlainen kuin tarinan Iron Jacketilla

[Witko]

Hyviä kysymyksiä mielenkiintoisesta aiheesta,. Vastaan ykköseen ja kakkoseen.

Kyseeessä on tietenkin Little Robe Creekin taistelu ja comanchien-päällikkö Iron Jacket eli Rautapaita. Aloitetaan tästä päälliköstä. Eikä tämä liikanimi ihan syyttä tullut, sillä äijä todellakin kantoi yllään rautapaitaa, tarkalleen ottaen ikivanhaa espanjalaista haarniskaa. (Ei ollut muuten ihan ainoa sillä kantrikinkerien vanha tuttu cheyennien matkarakastaja Alight-on-a-cloud piti samanlaista, ei toki sentään mielitiettynsä Lola Montezin kanssa hengaillessaan). Aika vähän tiedetään Iron Jacketista, jonka oma heimonimi oli Pohibit Quasha tai .Po-bish-e-quash-o . Hänen uskotaan olleen Comanchien perinnöllinen päällikkö,jo vuosikausien ajan ja hänen soturien hyökkäysten kohteeksi joutuivat yhtä lailla texasilaiset kuin meksikolaisetkin. Varsinaisissa sodissa sotilaita tai rangereita vastaan Iron Jacket ei ollut kunnostautunut. Hän piti leiriä jossain Texasin pohjoisemmissa sopukoissa eikä niille seuduin uskaltautunutkaan juuri kukaan. Kaikki tunsivat Iron Jacketin ja hänen comanchiensa maineen. Iron Jacketia pidettiin intiaanien keskuudessa yliluonnollisena olentona koska rautapaita teki hänestä kuolemattoman. Siihen kilpistyivät nuolit ja luodit.

Huhu Iron Jacketin kuolemattomuudesta levisi tietenkin myös Texasin valkoisen väestön keskuuteen ja upseerit päättivät tiedustella asian todenperäisyyttä joiltakin tonkawa-scouteilta. Tiedustelijat kertoivat päällikön haarniskasta. Samoihin aikoihin, siis vuonna 1858, Texasin uusi kuvernööri Hardin R. Runnels sai tarpeekseen comanchien jatkuvasta häiriköinnistä ja tulevaa kurinpalautusjoukkoa pääsi johtamaan kapteeni John Salmon ”Rip” Ford.. Witkon mainitsemat 102 texasilaista rangeria saivat vahvistusta Brazosin reservaatin tonkawista, shawneista, delawareista ja caddoista. Oli siellä muutama puoliorpo waco-soturikin joukon jatkona. Fordin tonkawa-scoutit nuuhkivat tarkkaan jokaisen jäljen, joka haisi comanchilta. Vaikka texasilaiset vihasivat tonkawia näiden väitetyn kannibalismin takia, niin Ford luotti vakaasti scouttien nokkamieheen Jim Pockmarkiin.

Varhain aamulla 12. toukokuuta tonkawat jäljittivät comanchien leirin, ensin pienemmän muutaman tiipiin leirin ja sitten kolmen mailin päästä suuremman 70 tiipiitä käsittävän leirin. Tarinan jatko riippuu taas kerran lähteestä mutta lainaan vanhaa kunnon Fehrenbachia, koska hänen comanche-kirjansa on omassa hyllyssä. Yli-innokkaat tonkawat tekivät hyökkäyksen tuohon pienempään kylään ja kävivät nukkuvien comanchien kimppuun. Ne Kaksi comanchea, jotka pääsivät pakoon verilöylyä, kiirehtivät tietenkin varoittamaan suurempaa leiriä. Samanaikaisesti kapteeni Ford ryhmitteli miehiään taistelujärjestykseen ja pyysi tonkawia ja muita reservaatti-intiaaneja sitomaan päähänsä valkoiset nauhat, jotka taistelun melskeessä estäisivät texasilaisia sekoittamasta heitä comancheihin.

Comanchet olivat jo saaneet varoituksen uhkaavasta vaarasta ja pitivät nopean kokouksen. Kokouksen lopputuloksena Iron Jacket ilmestyi tiipii-kylänsä edustalle ja ratsasti ylimielisenä edestakaisin ikään kuin olisi yllyttänyt texasilaisia ja reservaatti-intiaaneja ampumaan. Samalla Iron Shirt päästeli vertahyytäviä sotahuutoja ja ivasi rangereita ja näiden liittolaisia.

Mutta liiallinen itsevarmuus kostautui, sillä kaikessa omahyväisyydessään comanchien päällikön mieleen ei juolahtanut, että vastapuoli oli saanut kauaskantavia ja tarkkoja biisoni-kivääreitä Mississippin takaa. Iron Jacket nimittäin oli sotinut vain muita heimoja vastaan ja näissä taisteluissa hänen rautapaitansa oli toiminut henkivakuutuksena. Nyt oli toinen ääni kivääreissä. Kun reservaatti-intiaanit ampuivat yhteislaukauksen, eräs luodeista osui Iron Jacketin hummaan. Pahan osuman saanut hevonen nousi takajaloilleen ja heitti päällikön selästään. Iron Jacket tuli nelinkontin maahan, mutta ponnahti saman tien seisomaan. Hän taistelisi jalkaisin ja näyttäisi kuolemattomuutensa valkoisille äpärille ja heidän intiaani-ystävilleen. Mutta viimeistään nyt karisivat Iron Jacketin viimeisetkin suuret luulot. Tonkawa-scoutti Jim Pockmark otti hänet tähtäimeensä ja painoi liipasinta. Hämmästynyt ilme levisi Iron Jacketin kasvoille ja hänen väsyneet silmänsä katsoivat moittivina espanjalaista haarniskaa. Hänen jalkansa menivät voimattomiksi ja hän alkoi lyhistyä kasaan Rautapaita oli pettänyt hänet...

Rautapaita, ehkä samanlainen kuin tarinan Iron Jacketilla

**********************************************************

1.-2. Haukka vastasi tyhjentävän oikein joten ei tuohon voi paljoakaan lisätä ja sama Comanche-raamattu T.R. Fehrenbachin Comanches The History lähes 600.sivuinen tiilikivi oli minullakin lähteenä pääsääntöisesti. Tästä kolmesta eri taistelusta käytettiin myös nimeä Battle of Antelope Hills mutta tuo Little Robe Creek on tunnetumpi nimi.Tämä väkivaltaisuus alkoi kasvaa jo v.1856 ja huipentui vuoteen 1858. Yksi syy oli että valkoisten siirtolaisten nopea kasvu ja levittäytyminen ulottui jo itse Comancheriaan ja Comanchet huomasivat että metsästysalueet olivat pienentyneet pikku hiljaa.Ironista että suuri sysäys Comanchein murhista oli neljän valkoisen lainsuojattoman tekemä teko.Nämät kun naamioituivat Comancheiksi ja tappoivat James B. Cambrenin ja tämän kaksi poikaa jotka olivat kyntämässä uutta peltoa kotinsa äärellä joka rajoittui Brazos-joen ja Young Countyn luoteisosaan.Kaksi uutta siirtokunnan emigranttia Thomas Mason ja vaimonsa Mary kuulivat laukaukset ja riensivät paikalle auttaakeseen Cambrenin perhettä ja heidät ammuttiin myös.Texasin kuvernööri Hardin Runnels käytti murhia syynä vihan lietsomiseen ja antoi 27.01.1858 määräyksen ranger majuri John Salmon "Rip" Fordille kokoamaan ranger pataljoonan rankaisuretkikunnaksi ja tappamaan Comanchet pois maanpäältä ja polttamaan heidän kylänsä.

Tonkawien johtajana oli itseoikeutetusti Chief Placido ja hän se järjesti tämän aamuisen verilöylyn nukkuvaan Comanche kylään. Jälki oli myös sen näköistä.Fordia kyllä myös syytettiin turhasta naisten ja lasten tappamisista.Ford oli itseasiassa mieluisesti suostunut Placidon pyyntiin hyökkäykseen tähän "epäillyttävään" metsästysleiriin.Comanche soturit taistelivat viimeiseen hengenvetoon sillä heistä oli häpeä joutua vangiksi.Mitä tässä enään on lisättävää paitsi jos Comancheita pidettiin julmina niin ei vastapuolikaan ollut mitään tiernapoikia....................Samat teurastukset tekivät Fordin rangerit ja Intiaaniliittolaiset kuin Comanchetkin.


Tässä valokuva nykypäivän Antelope Hillsistä



Lähdekirja


D.Witko

[Haukka]

Jatkoa tuohon edelliseen sen verran, että Iron Jacketin kaatuessa sotatantereelle alkoi varsinainen taistelu. Kapteeni Ford hyökkäsi kylään pääryhmänsä kanssa ja sai aikaan täydellisen sekasorron. Comanchet eivät ehtineet asettua kunnon puolustukseen, eivätkä heidän nuolensa ja keihäänsä vastanneet tehokkuudessa vihollisen kauaskantoisia revolvereja ja kiväärejä. Vaikka taistelu kesti useita tunteja se muodostui etupäässä pakenevien comanchien takaa-ajosta , sillä texasilaiset eivät missään vaiheessa antaneet comancheille tilaisuutta järjestää joukkojaan kunnon puolustukseen. Tosin comanche-päällikkö Peta Nocona (Quanah Parkerin isä) kiiruhti sotureineen apuun ja heidän ja rangereiden joukossa sotivien reservaatti-intiaanien kesken kehittyi mies-miestä-vastaan taisteluita. Nyrkkeillä intiaanit eivät osanneet mutta kaikki vapaapainin hienoudet käytettiin vastustajan kaatamiseksi. Pienikokoiset comanchet eivät näissä lähitaisteluissa olleet erityisen hyviä raskastekoisempia vastustajiaan vastaan.

Vastoin kapteeni Fordin määräystä osa reservaatti-intiaaneista oli poistanut päänsä ympäriltä valkoiset huivit koska kirkas kangas teki heistä helppoja uhreja comanchien tarkka-ampujille. Tämä aiheutti ongelmia myös rangereille, jotka eivät enää voineet varmuudella erottaa omia intiaani-liittolaisiaan comancheista. Lisäksi Ford sai tiedon, joka kertoi comanche-päällikkö Buffalo Humpin pitävän suurta leiriä jonkin matkan päässä. Tämä tieto laimensi rangerien intoa. He luopuivat comanchien takaa-ajosta ja aloittivat paluun tarvike-vankkurien luo

Rangerit ja heidän intiaaniliittolaisensa ottivat vangiksi kaikkiaan kymmeniä comancheja,(Eräät silminnäkijät väittävät, että vankeja oli yli 60 ja Ford upseereineen myi näitä orjiksi Camp Runnelliin saavuttuaan)
Saapuessaan iltahämärissä tarvikevankkurin luo, rangerit huomasivat tonkawien tehneen vankkurien lähelle leirin. Leirissä istui useita intiaaneja nautiskelemasta hyvästä ruoasta. Rangerit olettivat ensin että tonkawat viettivät hirvipeijaisia tai olivat pyydystäneet biisonin. Tarkempi vilkaisu osoitti, että kysymyksessä oli comanche-peijaiset. Comanchien leikattuja raajoja roikkui koristeina hevosten kyljissä ja pitopöydästä löytyi vastakypsytettyä comanchenlihaa. Äänekäs maiskutus kantautui ruokailijoiden ryhmästä. Eräs ronskeimmista rangereista kumartui tonkawien sotapäällikkö O'Quinnin puoleen ja kysyi piloillaan minkämaalainen ihmisliha oli kautta aikain ollut herkullisinta syötävää. Sotapäällikkö heitti lonkalta, että kaikkein suurinta herkkua oli ollut suuri ja lihava hollantilainen, jonka hänen soturinsa olivat tappaneet Guadalupe-joella vuonna 1849, siis 9 vuotta sitten.

Pahaksi onneksi rangerien totinen torvensoittaja Billy Holzinger kuuli O'Quinnin vastauksen ja otti sen verisenä loukkauksena saksalaisia maanmiehiään kohtaan. Hän nimittäin luuli päällikön pistävän halvalla saksalaisia. (vaikka sotapäällikkö puhui hollantilaisesta). Holzinger vetäisi colttinsa esiin ja haastoi tonkawapäällikön kaksintaisteluun. Myös muut tonkawat ja rangerit tapailivat aseitaan ja lyhyen hetken näytti siltä, että heidän välillään puhkeaisi tulinen yhteenotto. Kapteeni Fordin väliintulo ja hänen antamansa tiukka palaute laukaisivat tilanteen. Tonkawat jatkoivat äänekästä maiskutteluaan niin kuin ei välikohtausta olisi ollutkaan, mutta rangerit olivat valppaina. Tonkawille ei kannattanut kääntää selkäänsä...

Fordin ollessa vetäytymässä ruokailupaikalta päällikkö O'Quinn tarttui hänen hihaansa. - Maistaa comanchea, kapteeni. Hyvin hyvä liha!
Ford veti hihansa irti ja käveli pois paikalta sanomatta mitään. Mutta hänkin oli varuillaan ja jäi seuraamaan vaiteliaana tonkawien ateriointia.

En tiedä onko O'Quinn yhtä kuin tonkawa-päällikkö Placido, vaiko eri heppu. Joskus on ollut ainakin Tienpään kanssa juttua tästä tonkawien kannibalismista. Monet nykyhistorijoitsijat tyrmäävät koko asian huu-haana, mutta ainakin kirjallisuudessa riittää mainintoja vastaavista tilaisuuksista, joissa tonkawat mässäilivät – lähinnä juuri comanchien lihalla.

Verilöylyssä ja sitä seuranneessa taistelussa kirjattiin kuolleiksi kaikkiaan 76 comanchea. Texasilaisten menetykset jäivät pieniksi, sillä vain yksi rangeri ja yksi waco-soturi menettivät henkensä. Molemmat oli keihästetty kuoliaiksi.

[Witko]

Jatkoa tuohon edelliseen sen verran, että Iron Jacketin kaatuessa sotatantereelle alkoi varsinainen taistelu. Kapteeni Ford hyökkäsi kylään pääryhmänsä kanssa ja sai aikaan täydellisen sekasorron. Comanchet eivät ehtineet asettua kunnon puolustukseen, eivätkä heidän nuolensa ja keihäänsä vastanneet tehokkuudessa vihollisen kauaskantoisia revolvereja ja kiväärejä. Vaikka taistelu kesti useita tunteja se muodostui etupäässä pakenevien comanchien takaa-ajosta , sillä texasilaiset eivät missään vaiheessa antaneet comancheille tilaisuutta järjestää joukkojaan kunnon puolustukseen. Tosin comanche-päällikkö Peta Nocona (Quanah Parkerin isä) kiiruhti sotureineen apuun ja heidän ja rangereiden joukossa sotivien reservaatti-intiaanien kesken kehittyi mies-miestä-vastaan taisteluita. Nyrkkeillä intiaanit eivät osanneet mutta kaikki vapaapainin hienoudet käytettiin vastustajan kaatamiseksi. Pienikokoiset comanchet eivät näissä lähitaisteluissa olleet erityisen hyviä raskastekoisempia vastustajiaan vastaan.

Vastoin kapteeni Fordin määräystä osa reservaatti-intiaaneista oli poistanut päänsä ympäriltä valkoiset huivit koska kirkas kangas teki heistä helppoja uhreja comanchien tarkka-ampujille. Tämä aiheutti ongelmia myös rangereille, jotka eivät enää voineet varmuudella erottaa omia intiaani-liittolaisiaan comancheista. Lisäksi Ford sai tiedon, joka kertoi comanche-päällikkö Buffalo Humpin pitävän suurta leiriä jonkin matkan päässä. Tämä tieto laimensi rangerien intoa. He luopuivat comanchien takaa-ajosta ja aloittivat paluun tarvike-vankkurien luo

Rangerit ja heidän intiaaniliittolaisensa ottivat vangiksi kaikkiaan kymmeniä comancheja,(Eräät silminnäkijät väittävät, että vankeja oli yli 60 ja Ford upseereineen myi näitä orjiksi Camp Runnelliin saavuttuaan)
Saapuessaan iltahämärissä tarvikevankkurin luo, rangerit huomasivat tonkawien tehneen vankkurien lähelle leirin. Leirissä istui useita intiaaneja nautiskelemasta hyvästä ruoasta. Rangerit olettivat ensin että tonkawat viettivät hirvipeijaisia tai olivat pyydystäneet biisonin. Tarkempi vilkaisu osoitti, että kysymyksessä oli comanche-peijaiset. Comanchien leikattuja raajoja roikkui koristeina hevosten kyljissä ja pitopöydästä löytyi vastakypsytettyä comanchenlihaa. Äänekäs maiskutus kantautui ruokailijoiden ryhmästä. Eräs ronskeimmista rangereista kumartui tonkawien sotapäällikkö O'Quinnin puoleen ja kysyi piloillaan minkämaalainen ihmisliha oli kautta aikain ollut herkullisinta syötävää. Sotapäällikkö heitti lonkalta, että kaikkein suurinta herkkua oli ollut suuri ja lihava hollantilainen, jonka hänen soturinsa olivat tappaneet Guadalupe-joella vuonna 1849, siis 9 vuotta sitten.

Pahaksi onneksi rangerien totinen torvensoittaja Billy Holzinger kuuli O'Quinnin vastauksen ja otti sen verisenä loukkauksena saksalaisia maanmiehiään kohtaan. Hän nimittäin luuli päällikön pistävän halvalla saksalaisia. (vaikka sotapäällikkö puhui hollantilaisesta). Holzinger vetäisi colttinsa esiin ja haastoi tonkawapäällikön kaksintaisteluun. Myös muut tonkawat ja rangerit tapailivat aseitaan ja lyhyen hetken näytti siltä, että heidän välillään puhkeaisi tulinen yhteenotto. Kapteeni Fordin väliintulo ja hänen antamansa tiukka palaute laukaisivat tilanteen. Tonkawat jatkoivat äänekästä maiskutteluaan niin kuin ei välikohtausta olisi ollutkaan, mutta rangerit olivat valppaina. Tonkawille ei kannattanut kääntää selkäänsä...

Fordin ollessa vetäytymässä ruokailupaikalta päällikkö O'Quinn tarttui hänen hihaansa. - Maistaa comanchea, kapteeni. Hyvin hyvä liha!
Ford veti hihansa irti ja käveli pois paikalta sanomatta mitään. Mutta hänkin oli varuillaan ja jäi seuraamaan vaiteliaana tonkawien ateriointia.

En tiedä onko O'Quinn yhtä kuin tonkawa-päällikkö Placido, vaiko eri heppu. Joskus on ollut ainakin Tienpään kanssa juttua tästä tonkawien kannibalismista. Monet nykyhistorijoitsijat tyrmäävät koko asian huu-haana, mutta ainakin kirjallisuudessa riittää mainintoja vastaavista tilaisuuksista, joissa tonkawat mässäilivät – lähinnä juuri comanchien lihalla.

Verilöylyssä ja sitä seuranneessa taistelussa kirjattiin kuolleiksi kaikkiaan 76 comanchea. Texasilaisten menetykset jäivät pieniksi, sillä vain yksi rangeri ja yksi waco-soturi menettivät henkensä. Molemmat oli keihästetty kuoliaiksi.

*******************************************************************

Täysin oikein Haukka vastasi ja perusteellisesti ja tässä on tuo sama linkki jossa on mm. tuo Tonkawien lihansyönti mässäilyt sekä hollantilaisen syöminen..............
http://www.historynet.com/rip-fords-ris ... r-raid.htm

Tässä on toinen linkki jossa kuvataan näiden neljän valkoisen lainsuojattoman suorittamia murhia Comancheiksi naamioituna ennen Battle of Antilope Hillsiä.
http://westernamericana2.blogspot.fi/20 ... hills.html

Mitä tulee tuohon Tonkawien kannibaali maineeseen niin varmasti sitä on liioiteltu, mutta aika monien lähteiden mukaan he olivat aikalaisten mukaan todella kannibaaleja ja siksi muut Kansat vihasivat heitä vaikka olihan kannibalismia Huronien,Irokeesien mm. parissa tapahtunut jo 1600-vuosisadalta alkaen niin Champlainin kuin monen jesuiitta papin kertomuksista ja olihan muillakin eri Idän Kansoilla samoja tapoja Miamit yksi esimerkki mutta näitä kaikkia yhdisti se että tämä kannibalismi kohdistui yleensä pieneen lukumäärään uhreista ja sekin oli paremmin uskonnollinen riitti kuin ihmisen lihan himoaminen.Urhea vihollis soturi saatettiin syödä jotta saataisiin hänen voimansa ym. vastaava.Cheyennet ja Kiowat söivät joskus miehen sydämmen saadakseen myös voimaa.Herman Lehmann joka eli Comanchein parissa niin kertoi myös Tonkawien kannibalismista silminnäkijänä.

Tässä vähän toistakin näkökantaa Tonkawien kannibalismista
http://nativeamericanindianstories.com/tonkawas/

D.Witko

P.s Tarkoitukseni ei ollut mikään linkki kertomus vaan Haukka kun oli kertonut jo kaiken lähes oikein niin pistin siksi vain nuot linkit antamaan näkökulmaa myös.

[Witko]

Lueskelin vähän lisää tästä Tonkawien kannibalismista ja myös Karanwankasit sekä Lipan Apachet.Useat Kansat söivät todellakin urhean soturin ja ei aina pelkkää sydäntä vaan koko ihmisen mutta se oli rituaalista ihmissyöntiä eikä mitään herkutelua jota valitettavasti Tonkawat tekivät.Sillä he lisäsivät eri ruumiinosiin haudottua maissia eri kasveja jotta siitä tulisi maukasta ja joko keittivät tai paistoivat tulella ruumiinosia. Inuiitit oli toinen ryhmä joka syyllistyi kannibalismiin mutta heidän kohdallaan se oli vaikeissa olosuhteissa uhrautumista jonkun oman bandin puolesta antamalla oman ruuminsa ruuaksi bandille jotta muut saisivat ruokaa.

Tonkawat olivat kyllä lapsipuolen asemassa jo 1800-luvun alkupuolella niin lukumäärässä kuin aseistuksessa ja he olivat 1850-luvulla lähes alastomia,aliravittuja,likaisia ihmisraunioita jotka kulkivat lähes alasti joten heidän kohdallaan oli myös kysymys myös henkiinjäämisestä.Silti täytyy olla joku oikea syy miksi tuo maine tuli lähes joka Kansan suusta,Comanchet ja Kiowat olivat jo luontaisia vihollisia joten sen ymmärtää mutta anglotkin jotka tapasivat heitä alkoivat sanoa samaa.

Tässä hyvä lähdekirja mieheltä joka taisteli 30.vuotta Texasin puolesta,Ranger,John Holland Jenkins joka tuli tunnetuksi Intiaanitaistelijana,Konfederaation puolella taisteli Yhdysvaltain sisällissodassa.

Tässä miehen muistelmateos ja siinä on hyvä lähdekirja jossa hän kertoo omakohtaisesti Tonkawista.Tietysti joku voi sanoa että tämä oli pienen murto-osan tämä kertomus mutta jotain suuntaa antavaa siinä on kuitenkin


https://lisawallerrogers.com/2010/03/01 ... r-enemies/

D.Witko Andeilta käsin

[Haukka]

John Holland Jenkins on sennäköinen heppu, jonka juttuihin en menisi luottamaan pätkääkään. Mutta tuo waco-tonkawa tapaus lienee tosi, mitäpä syytä Jenkinsillä olisi valehdella. Kuten vähän kaikki kirjat antavat ymmärtää, tonkawilla ei ollut ystäviä naapuriheimojen joukossa. Jenkinsin tarina osoittaa, että myös wacot olivat vihollisia ainakin sen jälkeen kun olivat tappaneet viisi tonkawaa. Ja tarina osoittaa myös, että tonkawille kelpasi valmiiksi tehty waco-vainaja, ei tarvinnut tappaa itse. Tietenkin tuo palottelu ja waco-lihan syöminenkin saattoi olla eräänlainen kosto, mutta kyllä tuossa myös nojattiin uskomukseen, jossa vihollisen lihan syöttäminen vaimoväelle lisäisi tulevien tonkawa-soturien rohkeutta ja kaikenpuolista kelpoisuutta.

Tonkawat eivät olleet muuten alkuperäinen intiaanikansa, vaan eräänlainen 1600-luvulla tuhottujen texasilaisten heimojen yhteenliittymä. Uusi kieli opeteltiin myöhemmin ja kulttuuri muotoutui vähitellen. La Veren Texas Indians kertoo heistä yhtä ja toista. Vanhat espanjalaiset ja ranskalaiset aikakirjat eivät tiedä mitään tonkawien kannibalismista, vaan kaikki maininnat ihmissyönnistä tulevat 1800-luvulta. Tosin texasin intiaaneista ainakin karankawia ja atacapoja kuvailtiin kannibaaleiksi, joten ehkäpä tavat tarttuivat tai sitten tonkawat eivät vain päästäneet 1700-luvun valkoisia heimorituaaliensa silminnäkijöiksi.

[quote="Witko"]Haukka kun oli kertonut jo kaiken lähes oikein niin pistin siksi vain nuot linkit antamaan näkökulmaa myös.[/quote]
Niin mikä olikaan kerrottu väärin?

[Witko]

Ei mitään ollut Haukka väärin kertonut.Tämä oli vain Ruunan ludicium. Jenkinsin takkutukka syö miehen uskottavuutta tosi pahasti mutta tuo on kyllä totta mitä La Verden kirjassa lukee Tonkawista että mitään kannibalismia ei esiintynyt ranskalaisten ja espanjalaisten puolelta kerrottuna ja kannibalismi alkoi olla puheenaihe vasta 1800-luvulla kun Tonkawat jo vetelivät viimeisiä vetoja.Yksi Tonkawien ryhmä pyörittää nykyään tuottoisaa Casino-bisnestä joten kyllä liha miehen rahassa pitää ja bisnekset loistavat.

Tuonne Haukan tie käy ja sitten pelaat kunnon summilla about $ 10.000 on vasta alkupanos vaikkapa ventissa ja rosvossa myös sinä kapinen lutka.Ainoa huono tieto on Haukalle kerrottava että Musta Pekkaa ei pelata tuossa pelihelvetissä.


Unohda sinä vosu nämät kortit kotiin sitten että ei mene iso mies munaamaan Suomea Yhdysvaltoihin ja vielä Nativeille.


Daavid Witko