pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 03.01.2018 19:23

Minusta tuossa oli jokin osa James Donovanin Blood of Heroes ja Brandisin kirjasta ja sitten oli ainakin kaksi eri netti arttikelia.
Kuva

Tuossa on jonkin muistamani netti artikkeli myös
http://alabamacoushatta.weebly.com/the- ... crape.html

https://indiancountrymedianetwork.com/h ... ans-texas/

Siinä joitain eri lähteitä joita yhdistelin ja voipi olla jokun muukin netti artikkeli vielä

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 03.01.2018 19:57

Ylistit Blood of Heroes-kirjaa kaikin mahdollisin sanakääntein ja kehuit miten paljon tietoa kirjassa on muun muassa Texasin intiaanien suhteista Houstonin porukkaan. Tunnin selaamisen perusteella ihmettelen juttujasi. Oletko sekoittanut mielessäsi kaksi eri kirjaa toisiinsa? En löytänyt Donovanin teoksesta halaistua sanaa alabamojen ja couchattojen osuudesta tuolla pakomatkalla. Yksi google-kirja tosin antoi tapahtumasta pitkän pätkän, mutta koska samat asiat käydään läpi noissa artikkeleissa, vedän kysymykseni saman tien pois. Ei siis tule uusia kyssäreitä tällä erää.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 04.01.2018 07:10

Palaan ehkä aiheeseen illalla ja muutan kyssäreitä. Pysyttelen kuitenkin alabamoissa ja couchattoissa, sillä minulla alkaa olla heistä jonkin verran tietoa.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 04.01.2018 11:29

Haukka kirjoitti:Ylistit Blood of Heroes-kirjaa kaikin mahdollisin sanakääntein ja kehuit miten paljon tietoa kirjassa on muun muassa Texasin intiaanien suhteista Houstonin porukkaan. Tunnin selaamisen perusteella ihmettelen juttujasi. Oletko sekoittanut mielessäsi kaksi eri kirjaa toisiinsa? En löytänyt Donovanin teoksesta halaistua sanaa alabamojen ja couchattojen osuudesta tuolla pakomatkalla. Yksi google-kirja tosin antoi tapahtumasta pitkän pätkän, mutta koska samat asiat käydään läpi noissa artikkeleissa, vedän kysymykseni saman tien pois. Ei siis tule uusia kyssäreitä tällä erää.
*******************************************************************
En lopeta ylistystä Donovanin kirjasta sillä siitä saa hyviä linkkejä joilla pääsee muihin artikkeleihin käsiksi ja eihän nyt 500.sivussa voi olla koko Nativein historiaa Alamon osalta vaan pidän kirjaa hyvänä ja selkeänä kirjana jossa on mielenkiintoiset asiat käsitelty lyhyesti vain, mutta huonompia kirjoja on kyllä tullut esiin juuri tässä Alamo-kirjallisuudessa.Makuasia mutta mitään yleispätevää Alamo ja Nativet kirjaa ei ole tullut vielä vastaan,no Brandsin paksu raamattu on aika laaja mutta enemmän keskittyy tähän Itsenäisyys asiaan ja Texasin syntyyn.
Comanchet taitavat olla ne ainoa Kansa mistä Brandis jotain pientä heittää.Odotan tuota tällä viikolla tuleva kirjaa l. tätä
Kuva
Tässä oli ainakin Lipaneista juttua mitä pääsin lukemaan esikatselussa..............

Ikävä juttu ettei Donovan purrut sinuun sillä itse pidän siitä kirjasta ja on arvostelut ainakin Amazonissa melkoisen korkeat.
Ei ole pakko laittaa kyssäreitä.Tämä on harrastus ei työnteko, koska ei tästä tulee palkkaa yhtään vaan ainoastaan kirjoista kovat maksut.
Ei kannata Haukka sinun tilata kirjoja koska tulee vain pettymyksiä ja pistä netti artikkeleista tietoa sillä sieltä löytää varsin paljon tietoa eikä maksa mitään ja ei tule pettymyksiäkään.Kukin taplaa tyylillään.

D.Witko

P.s. Nyt saa joku muu alkaa heittämään pähkinöitä ja vastauksia sillä Witko lopettaa tämän shown, sillä en ole mikään asiantuntija kirjojen suhteen enkä muidenkaan tietojen specialisti joten viisaammat jatkakoon.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 05.01.2018 18:45

No niin Frank,anna palaa pähkinöitä.Witko nousi kuin Fenix-lintu tuhkasta ja on valmis ottamaan kaikki mahdolliset pähkinät purtaviksi.Ja Donovan on tabu juttu.Kirjoista ei sitten kiistellä paitsi mielipiteet tietysti.Olen edelleen otettu Robinsonin Lipan-kirjan kansista kun ne tänään sain Ärrältä ja Kolme Hamppiakin on kiikun kaakun mutta pakko on kestää, sillä ohdakkeinen on verevän iItiaaniharrastajan tie.Saamari ei tullut tänäänkään tätä kirjaa .
Kuva

Tämän laitoin poiketen Amazonista tilaukseen(kun ei Adlibriksestä löytynyt) T.H.Fehrenbachin raamatun 792.sivua ja on takuulla myös nativeista juttua hyvinkin paljon, mitä esikatselusta luin eri hakusanoilla.Otin uutta vastaavan kovakantisena koska pokkari olisi ollut huono koko ja luettavavuus. $ 27 ja postimaksu oli ilmainen yli $ 25 tilauksesta ja pitäisi tulla n. about 2. viikkoa ja se täytyy kestää nyt.Tämä kun saapuu niin sitten on Texas-osasto täynnä kuin myös Alamokin.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 06.01.2018 10:47

Pohjustus.
Trinityjoen rannassa Alamon taistelua seuranneiden yhteenottojen sotapakolaiset totesivat pettymyksekseen, että joen ylitykseen tarkoitetut lautat oli kuljetettu pois. Huhtikuiset kaatosateet olivat saaneet joen tulvimaan ja muuttaneet sen laajalle levittyneeksi mutavelliksi, joka erotti heidät vesistön toisella puolella olevasta turvasatamasta. Jos tämä näky oli masentava, niin vielä paljon pahempaa näkyi vastakkaisella rannalla. Sinne oli kerääntynyt joukko intiaaneja, jotka tuijottivat heitä hievahtamatta. Texasilaisten pakokauhu oli ilmeinen ja he uskoivat, että intiaanit olivat Santa Annan kanssa liittoutuneita cherokeita, jotka tukkivat pakoreitin. Miesten sormet hapuilivat levottomina aseita ja äidit sulkivat lapsensa tiukemmin rintojaan vasten. Nopea vetäytyminen Trinityjoen rannalta oli mahdottomuus, sillä huhtikuinen maaperä oli liejuinen ja upottava. He eivät voineet muuta kuin odottaa intiaanien hyökkäystä...
Yksinäinen intiaani hevosineen laskeutui rinteeltä jokeen. Pakolaiset katselivat hievahtamatta miten kahlaava hevonen ja ratsastaja lähestyivät heitä.
...No niin, mies oli couchattojen vanha päällikkö Colita, joka oli saanut Sam Houstonilta selvät ohjeet järjestää pakolaisille lauttakuljetukset joen yli ja ruokkia nämä hyvällä liharuoalla. Siihen couchottoilla ja alabamoilla oli varaa, sillä heillä oli karjaa riittävästi.
**************************************
Ja kyssärit.

1. Jopa paatunut intiaanien vihaaja ja tuleva presidentti Mirabeau Bonabarte Lamar suosi päällikkö Colitaa ja puolusti alabamoja ja couchattoja niin, että nämä saivat reservaatin Texasin rajoilta. Vuonna 1840 kuitenkin tapahtui jotakin, jonka vuoksi nämä kaksi heimoa saivat saivat äkkilähdön Texasista. Millainen tapahtuma tässä on kyseessä?

2. Lännen Napoleon Santa Anna ei tietänkään ottanut juuri mitään opikseen, vaikka texasilaiset murskasivat hänen joukkonsa San Jacinton taistelussa. Alamosta ei ehtinyt vierähtää kovinkaan pitkää aikaa kun Santa Anna pääsi jälleen puolustamaan rakasta isänmaataan. Mikä tämä taistelu oli, keitä vastaan sitä käytiin ja minkä kovan menetyksen Santa Anna koki isänmaan puolesta kuten hän muisti myöhemmin muistuttaa joka käänteessä.

3. Vuonna 1877 lipan apachet alkoivat olla epätoivoisessa tilanteessa. Juuri kukaan ei pitänyt heistä ja tämä tilanne johti yhä traagisimpiin tapahtumiin. Aivan heinäkuun alussa tuona samana vuonna lipanit olivat viettämässä rauhallista aamuhetkeä kylässään Zaragosan länsipuolella, kun 30 toisen heimon soturia saapui kylään. Tulijoita ei ollut kutsuttu pitoihin eikä kokoukseen, vaan he tulivat kokonaan toisenlaisissa tarkoituksissa. Keitä vieraat olivat ja millaista jälkeä he tekivät kylässä?

4. Millainen paraati nähtiin hieman myöhemmin Zaragosan kaduilla ja millainen huhu kaupunkilaisten keskuudessa liikkui?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 08.01.2018 20:05

Haukka kysyi Lipan Apachein alamäestä

3. Vuonna 1877 lipan apachet alkoivat olla epätoivoisessa tilanteessa. Juuri kukaan ei pitänyt heistä ja tämä tilanne johti yhä traagisimpiin tapahtumiin. Aivan heinäkuun alussa tuona samana vuonna lipanit olivat viettämässä rauhallista aamuhetkeä kylässään Zaragosan länsipuolella, kun 30 toisen heimon soturia saapui kylään. Tulijoita ei ollut kutsuttu pitoihin eikä kokoukseen, vaan he tulivat kokonaan toisenlaisissa tarkoituksissa. Keitä vieraat olivat ja millaista jälkeä he tekivät kylässä?
********************************************************

3. Lipan Apachein alamäki alkoi jo pikkuhiljaa vuonna 1869 kun Meksikon armeijan joukot siirrettiin Montereystä Zaragosaan ja tehtävänä oli eliminoida Lipan Apachet jotka Meksikon mielestä olivat suurin syyn alueen ongelmiin ja rettelöintiin.Useisiin Lipan leireihin Meksikon joukot hyökkäsivät ja tarkoitus oli ajaa heidät poiis ja tappaa ja henkiinjääneet pakenivat Mescaleros-alueelle Uuteen-Meksikoon.Sitten vuosina 1875-1876 Yhdysvaltain armeija yhtyi leikkiin ja käynnistivät useita sotakampanjoita liittyen Meksikon armeijan vastaaviin kampanjoihin ja tarkoitus oli eliminoida Lipanit Coahuilan valtiosta, Pohjois-Meksikossa.Kesäkuun 29.päivänä,1877 Yhdysvaltain 4.Ratsuväkirykmentti luutnantti John L. Bullin komennossa seurasivat Lipanien jälkiä kohti Rio Grandea ja löysivät varastetun karjalauman jäljet.Bulls seurasi jälkiä aina yli joen ja jatkoi takaa-ajoa kolme päivää.Kolmantena päivänä Bullis löysi Lipanit jotka olivat lepäämässä leirissään ja teki heti välittömän hyökäyksen viimeisellä tunnilla ennen päivän loppua..Bullisin armeija haavoitti useita sotureita ja ottivat 23. hyväkuntoisinta varastettua hevosta saaliiksi.

Tähän retkeen sisältyi todennäköisesti tamä kuuluisa kahden Lipan lapsen vangiksi otto joka tunnettiin nimellä Kesetan ja Jackin tarina.Nyt tähän kysyttyyn hyökkäykseen joka tapahtui noin kolmisen viikkoa myöhemmin Heinäkuussa,1877 kolmekymmentä vihaista Mexicon Kickapoota hyökkäsi Lipanien leiriin aamunkoitossa länteen Zaratogasta.Kickapoot olivat vihaisia ehkä juuri Lipanien raideista heitä kohtaan myös ja pohjoiseen osaan Coahuilasta.Lipan bandit pohjoisessa Coahuilassa ja Durangossa aiheuttivat pahoja ongelmia juuri 1877 -vuodella.Lipanit olivat sitä paitsi olleet hevosvarkaissa Kickapoo bandin luona joilla oli leiri lähellä Nacimentoa.Kolmekymmnetä Kickapoota seurasi Lipanien jälkiä ja todella aamunkoitossa he iskivät raivoisasti Lipanien kimppuun ja tappoivat kaikki naiset ja seitsemäntoista soturia mukaan lukien pahamaineiset Lipan päälliköt Colorado,Tejano ja Enrique.123 hevosta varastettiin myös.Kaikki tapetut silvottiin julmasti.Kickapoot näyttivät että hevosvarkaus heiltä oli kohtalokasta leikkiä hengellä.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 09.01.2018 16:04

Joo, aivan oikein. Vastaus kertoi juuri sen mitä hain.

Lipan apachien elämä ei ollut helppoa ja yhä vaikeammaksi se tuntui muuttuvat 1870-luvun myötä. He ilmestyivät Pohjois-Meksikon Coahuiluun joskus 1850-luvun alussa ja saivat meksikolaisilta luvan jääfä asustamaan Villa of San Fernando de Rosasiin, joka oli muuttanut nimensä Zaragosaksi. Vahinko vain, että Coahuila oli ottanut adoptiopojikseen myös kickapoot. Nämä kaksi agressiivista heimoa eivät tulleet toimeen keskenään, vaan nahistelut alkoivat lähes heti.

Kickapoilla oli yksi suuri etu puolellaan. He auttoivat meksikolaisia Yhdysvaltain puolelta tunkeutuvia ryhmiä vastaan ja pysyivät tällä tavalla väleissä emämaansa hallitukseen, Lipanit sen sijaan olivat lähes kaikkien vihaamia rosvoja. Joskus 1860-luvun lopulla Monterreystä saapunut Meksikon armeija sai tehtäväkseen häivyttää lipanit maansa rajojen ulkopuolelle. Mikäpä siinä, lipanit noudattivat armeijan vaatimuksia ja pakenivat New Mexicon mescalerojen luo. Yhdysvaltain osoittama reservaatti ei kuitenkaan kelvannut sen enempää lipaneille kuin mescaleroillekaan ja osa kummastakin kansasta siirtyi takaisin pohjois-Meksikon Coahuilaan. Sekä Yhdysvaltain että Meksikon armeija yrittivät muodostaa keskinäistä sotaretkeä lipaneita vastaan ja sotilaiden yhteistoiminta pani lipanit yhä ahtaammalle. Heidän suorittamansa ryöstöretket herättivät pahaa verta myös Coahuilaan jääneissä kickapoissa ja tämä seikka sai kickapoot tekemään tuon murhaiskunsa. Tietenkin noihin kolmeen vuosikymmeneen mahtuu paljon kaikenlaista mielenkiintoista, mutta näin pähkinänkuoressa tuo lipanien Meksikon historia meni näin.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 09.01.2018 17:06

Jatkan omaani vielä vähän. Nyt on lähdekirjakin vierellä. Nimittäin Sherry Robinsonin ”Taistelin hyvän taistelun”-kirjassa kerrotaan muun muassa lipanien ja comanchien yhteisistä sotaretkistä. Eräällä tällaisella raidilla nämä rosvot sieppasivat vangeikseen kaksi veljestä: 9-vuotiaan Jefferson Smithin ja hänen 11-vuotiaan Clinton-veljensä. Sieppaus sattui Texasin puolella poikien ollessa paimentamassa isänsä lampaita. Rangerit yrittivät jäljittää sieppaajia, mutta intiaanit jakaantuivat moniksi eri ryhmiksi ja sytyttivät tulipaloja maastoon hävittääkseen jälkensä.

Joitakin kuukausia myöhemmin nuorempi pojista eli Jefferson myytiin chiricahua-apachien leppoisalle johtohahmolle, joka tunnettiin nimellä Geronimo. Tämän jälkeen pojat näkivät toisiaan vain sattumoisin Geronimon apachien ja comanchien pystyttäessä yhteisleirin (tuollaistakin siis tapahtui jos Robinsoniin uskoo) . Geronimon matkassa kulkenut Jefferson kertoi myöhemmin, että Gerry oli äärettömän epäluuloinen ja kuvitteli, että meksikolaiset yrittivät saada lipanit sieppaamaan hänet palkkiota vastaan. Pojalle Gerry sanoi, että me emme viivy pitkään tämän heimon (lipanien) luona.

Jeff Smith tunnetaan monissa lähteissä Geronimon orjana, joten Sherry R. puhunee totta.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 09.01.2018 19:28

Haukka kysyi voiton paraatista

3. Vuonna 1877 lipan apachet alkoivat olla epätoivoisessa tilanteessa. Juuri kukaan ei pitänyt heistä ja tämä tilanne johti yhä traagisimpiin tapahtumiin. Aivan heinäkuun alussa tuona samana vuonna lipanit olivat viettämässä rauhallista aamuhetkeä kylässään Zaragosan länsipuolella, kun 30 toisen heimon soturia saapui kylään. Tulijoita ei ollut kutsuttu pitoihin eikä kokoukseen, vaan he tulivat kokonaan toisenlaisissa tarkoituksissa. Keitä vieraat olivat ja millaista jälkeä he tekivät kylässä?

4. Millainen paraati nähtiin hieman myöhemmin Zaragosan kaduilla ja millainen huhu kaupunkilaisten keskuudessa liikkui?
*****************************************

Löysin tuon Mexican Kickapoo kirjani hyllystäni ja ei ollut käytetty vaan uutuutta hohtaen mutta tilattu ainakin viisi vuotta sitten Amazonista.

Kickapoot jotka jäivät Mexicoon jatkoivat edelleen raidejaan Texasiin mutta eivät tehneet iskuja meksikolaisten alueille eikä tietysti Meksikossa vaan olivat näitä puolustajia mm. Apacheita ja Comancheja vastaan ja puolustivat pohjoisen Mexicon uudistiloja näiden hyökkäyksiltä ja Lipanit raukka parat ottivat Heinäkuussa,1877 kohteeksi Kickapoiden hevoset lähellä El Nacimentoa.Kickapoot lähtivät jalkaisin takaa-ajoon ja lopputulos tiedetään miten aamunkoittessa kävi.Kaikki Lipani naiset tapettiin ja seitsemäntoista soturia mukaan lukien em. mainitut kolme pahamaineista päällikköä tapettiin ja silvottiin. Yhdysvaltain armeija teki pelkästään neljä hyökkäystä mm. Bullsin komenossa v.1877 Lipanien kyliin.Mukana oli Black Seminole scoutteja jotka olivat omaa luokkaansa jäljityksessä ja taas Lipaneita lyötiin koko rahan edestä.

4. Kickapoot tulivat esittelemään voittoparaatissaan Muzquizin kaupunkin asukkaille jotka ryntäsivät tervehtimään voitokkaita Kickapoita kun 17.scalppia roikkui Kickapoiden keihäiden päissä ja useita naisvankeja sekä 125 hevosta jotka Lipanit menettivät.Santa Rosan kaupunkilaiset olivat usein osallistuneet hyökkäyksiin Kickapoiden kanssa Lipaneita vastaan.Ei siis riittänyt että Lipaneita kurittivat Kickapoot vaan päälle vielä Santa Rosan meksikolaiset kaupungin miehet.Zaragosan asukkaat kertoivat että he näkivät kaksi Lipan miestä ja useita Lipan naisia jotka surullisina laahustivat niin heidät lävistettiin käsivarsistaan ja jaloistaan sekä näyttivät miten olivat kärsineet tuhoisasta hyökkäyksestä.Jos Kickapoot tappoivat monta Lipan soturia kertoi eräs Yhdysvaltain armeijan komentava upseeri niin lähellä oli että he eivät pyyhkäisseet kaikkia Lipaneita pois l. tuhota.
Niin vaikuttavan raaka oli tämä Kickapoiden voiton triumfi Muzquizin kaupunkin kadulla Santa Rosan alueella.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 10.01.2018 07:11

Ninpä. Zatagosan asukkaat tekivät kickapoiden skalppi-paraatin aikoihin havaintoja muutamasta lipan-miehestä ja useista lipan-naisesta, jotka olivat itse viilelleet käsiään ja jalkojaan merkiksi jostakin äskettäin tapahtuneesta tuhosta. Siis Saragosalaiset ja kickapoot eivät viillelleet näitä raukkoja, vaan lipanit keräsivät myötätuntpa kaupunkilaisilta tällä oman käden tempullaan. Nuo kickapoiden heiluttamat skalpit osoittivat kuitenkin vääjäämättömästi sen tosiasian, että lipanit todella olivat kokeneet menetyksiä. Lisäksi Zaragosassa liikkui sitkeä huhu, että lähes koko lipanien kansakunta oli tuhottu.

No, tuo huhun levittämä tieto oli loppujen lopuksi reippaasti liioiteltu, sillä itse asiassa useita lipan perheitä oli saapunut Arizonan San Carlosin reservaattiin jo kuukautta ennen tuota verilöylyä. Näin ollen nämä lipan pakolaiset selvisivät hengissä älyttyään jättää Meksikon juuri oikealla hetkellä. San Carlosissa lipanit tutustuivat vaikuttavaan apache-johtajaan, joka tunnettiin nimellä Victorio. Tämä tapaaminen merkitsi osalle lipan-sotureista uutta elämää ja epäröimättä he liittyivät Victorion pieneen mutta pippuriseen sissijoukkoon.

Mutta tuo onkin jo sitten toinen juttu...


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 10.01.2018 14:24

Haukka kirjoitti:Siis Saragosalaiset ja kickapoot eivät viillelleet näitä raukkoja, vaan lipanit keräsivät myötätuntpa kaupunkilaisilta tällä oman käden tempullaan.
Todennäköisemmältä kuitenkin tuntuisi, että kickapoot päästivät tarkoituksella muutamia lipaneja menemään silvottuaan näitä vain näytöstyyliin. Ehkä kickapoille tuotti mielihyvää tietää, että lipanit painuisivat oikotietä Saragosaan näyttämään vammojaan ja kertomaan heimonsa kohtaamasta tuhosta. Samaan aikaan kickapoot suorittivat oman näytöksensä ja ratsastivat skalpit kepinnokissa liehuen läpi maakunnan ja kaupungin katujen. Kenellekään saragosalaiselle ei jäänyt epäselväksi mitä oli tapahtunut. Eiväthän nämä skalpinesittelytilaisuudet mitenkään harvinaisia olleet ja yhtä lailla niitä harrastivat meksikolaiset. Väittipä joku aikoinaan nähneen eversti Chivingtoninkin skalppikokoelman erään kuuluisan verilöylyn jälkeen. Uskokoon ken lystää.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 10.01.2018 18:36

Haukka kirjoitti:
Haukka kirjoitti:Siis Saragosalaiset ja kickapoot eivät viillelleet näitä raukkoja, vaan lipanit keräsivät myötätuntpa kaupunkilaisilta tällä oman käden tempullaan.
Todennäköisemmältä kuitenkin tuntuisi, että kickapoot päästivät tarkoituksella muutamia lipaneja menemään silvottuaan näitä vain näytöstyyliin. Ehkä kickapoille tuotti mielihyvää tietää, että lipanit painuisivat oikotietä Saragosaan näyttämään vammojaan ja kertomaan heimonsa kohtaamasta tuhosta. Samaan aikaan kickapoot suorittivat oman näytöksensä ja ratsastivat skalpit kepinnokissa liehuen läpi maakunnan ja kaupungin katujen. Kenellekään saragosalaiselle ei jäänyt epäselväksi mitä oli tapahtunut. Eiväthän nämä skalpinesittelytilaisuudet mitenkään harvinaisia olleet ja yhtä lailla niitä harrastivat meksikolaiset. Väittipä joku aikoinaan nähneen eversti Chivingtoninkin skalppikokoelman erään kuuluisan verilöylyn jälkeen. Uskokoon ken lystää.
******************************************************************
Itse tulkitsin Mexican Kickapoo kirjasta että Kickapoot olisivat silpponeet käsivarsiin ja jalkoihin näitä Lipaneita ja antoivat heidän mennä Zaragosaan näyttämään surkeaa kohtaloaan ja eräs paikalla ollut Amerikkalainen upseeri totesi että nähtyään tämän silvottujen kahden miehen ja muutamien naisten kulkueen Zaragosan kaduilla tai itseasiassa Muzquizin kaupunkin nimellä tunnettiin silloin Santa Rosa de Muzquiz,Coauhuilan kunta nykyisin Zaragoza niin hänestä näytti että Kickapoot olisivat pyyhkäisseet Lipanit pois melkein maan päältä, sillä niin masentunut oli tämä Lipan joukko.Eipä silti Brittenin kirjassa Lipanit olisivat itse viillelleet suuren surun vallassa itseän ja tämähän oli usein hyvin monien Intiaani Kansain tapa kun omaisia oli kuollut tai muuten tapahtunut jotain murheellista, niin viiiltely ja sormen pois hakkaaminen oli usein käytetty tapa ilmaisemaan surua sekä Apachet ainakin leikkasivat pitkät hiuksena lyhyiksi jos lähiomainen oli kuollut. Eivät Zaragosan asukkaat olleet mitenkään sekaantuneet tähän viiltelyyn vaikka olivat olleet usein Kickapoiden apuna kun Lipanien leireihin hyökättiin.

No ei tuo ole oleellista vaan se että Lipanit olivat lievästi sanottuna alamäessä ja Kickapoot osasivat kyllä diplomatiankin jalon käytön väkivallan lisäksi ,sillä he pitivät sanansa meksikolaisille että he puolustivat meksikolaisten uudistilojen puolesta Pohjois-Meksikossa niin Apachein kuin Comanchein hyökkäyksiltä ja sama päti kaikkiin"villeihin Intiaaneihin".Coahuila antoi kodin Meksikon Kickapoille.Lipaneilla ei ollut oikein mitään neuvotteluvalttia sen paremmin Yhdysvaltain kuin Meksikonkaan kanssa.Kerron tästä yhden esimerkin Luutnantti Bullis lähetti kirjeen Tammikuun 1.päivänä,1879 erään salaisen agentin välityksellä ja tämä kirjoitti Kenraali Jeronimo Trevinolle että lähettää Kickapoo sotapartion Presidio San Carlosiin missä oli 81.Mescaleroa vangittuna varuskunnassa ja saisivat vapaat kädet tehdä Mescaleroille joten meksikolaisa ei voisi syyttää mistään.Noblen veljekset antoivat ja varasivat kunnon maa-alueita Semiinoleille ja Kickapoille sekä Negroille.

Lähteenä oli The Mexican Kickapoo Indians-kirja.Tämä oli lyhyt tiivitelmä vain kirjasta.

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 10.01.2018 19:10

Haukka kirjoitti:Jatkan omaani vielä vähän. Nyt on lähdekirjakin vierellä. Nimittäin Sherry Robinsonin ”Taistelin hyvän taistelun”-kirjassa kerrotaan muun muassa lipanien ja comanchien yhteisistä sotaretkistä. Eräällä tällaisella raidilla nämä rosvot sieppasivat vangeikseen kaksi veljestä: 9-vuotiaan Jefferson Smithin ja hänen 11-vuotiaan Clinton-veljensä. Sieppaus sattui Texasin puolella poikien ollessa paimentamassa isänsä lampaita. Rangerit yrittivät jäljittää sieppaajia, mutta intiaanit jakaantuivat moniksi eri ryhmiksi ja sytyttivät tulipaloja maastoon hävittääkseen jälkensä.

Joitakin kuukausia myöhemmin nuorempi pojista eli Jefferson myytiin chiricahua-apachien leppoisalle johtohahmolle, joka tunnettiin nimellä Geronimo. Tämän jälkeen pojat näkivät toisiaan vain sattumoisin Geronimon apachien ja comanchien pystyttäessä yhteisleirin (tuollaistakin siis tapahtui jos Robinsoniin uskoo) . Geronimon matkassa kulkenut Jefferson kertoi myöhemmin, että Gerry oli äärettömän epäluuloinen ja kuvitteli, että meksikolaiset yrittivät saada lipanit sieppaamaan hänet palkkiota vastaan. Pojalle Gerry sanoi, että me emme viivy pitkään tämän heimon (lipanien) luona.

Jeff Smith tunnetaan monissa lähteissä Geronimon orjana, joten Sherry R. puhunee totta.


Kuva
*************************************************
Kyllä tuo poikien vangitseminen oli täysin totta ja viisi vuotta vierähti Jeffersonilla Apachein vankina tarkemmin Geronimon bandin kun taas kelvoton juoppo velipoika oli Comanche päällikön hoivissa.He sopeutuivat takaisin valkoisten maailmaan mutta muistelivat myös mielellään elämää Chricahuain ja Comanchein kanssa.Amazonissa on juipeista oikein kirja ja päällikannesta vaikenen kuin hauta.Gerrystä on tehty kanteen oikein kuva"Itse Wanhasta Kehnosta".
Kuva

Sherry Robinson kyllä vakuutti minut tiedoillaan kirjassaan Apache Voices jossa hän toisen Apache special kirjailijan Eve Ballin kertomuksista teki tämän kirjan.Aika erikoista että Apachet ovat kiehtoneet naiskirjailijoita runsaasti kuten Angie Debo,Eve Ball,Sherry Robinson mm.
Kuva

Silti rohkenen vähän epäillä Sherry-tyttösen väitöstä Comanchein ja Geronimon yhteisleiristä sillä nämät Apachet olivat kyllä leppymättömiä vihamiehiä Comancheille ja toisin päin myös.Voi se silti olla totta ennen kuin toisin väitetään jossain kirjassa exe Angie Debon Geronimo-raamatussa.
Onhan väitetty että Little Big Hornista pelastautui yksi sotilas polkemalla helvetinmoista kyytiä pakoon yli rotkojen ja laaksojen viritetyllä Isolla Jopolla ja aina Albertaan asti Kanadaan tämä sotamies nimeltään Wellington Waranauskis pääsi. James Donovan tuo kaikkien kirjojen isä kertoi tästä kirjassaan jonka satun omistamaan A Terrible Glory......................560.sivua tarinaa LBH:sta.
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 11.01.2018 16:00

Haukka kirjoitti:Pohjustus.
Trinityjoen rannassa Alamon taistelua seuranneiden yhteenottojen sotapakolaiset totesivat pettymyksekseen, että joen ylitykseen tarkoitetut lautat oli kuljetettu pois. Huhtikuiset kaatosateet olivat saaneet joen tulvimaan ja muuttaneet sen laajalle levittyneeksi mutavelliksi, joka erotti heidät vesistön toisella puolella olevasta turvasatamasta. Jos tämä näky oli masentava, niin vielä paljon pahempaa näkyi vastakkaisella rannalla. Sinne oli kerääntynyt joukko intiaaneja, jotka tuijottivat heitä hievahtamatta. Texasilaisten pakokauhu oli ilmeinen ja he uskoivat, että intiaanit olivat Santa Annan kanssa liittoutuneita cherokeita, jotka tukkivat pakoreitin. Miesten sormet hapuilivat levottomina aseita ja äidit sulkivat lapsensa tiukemmin rintojaan vasten. Nopea vetäytyminen Trinityjoen rannalta oli mahdottomuus, sillä huhtikuinen maaperä oli liejuinen ja upottava. He eivät voineet muuta kuin odottaa intiaanien hyökkäystä...
Yksinäinen intiaani hevosineen laskeutui rinteeltä jokeen. Pakolaiset katselivat hievahtamatta miten kahlaava hevonen ja ratsastaja lähestyivät heitä.
...No niin, mies oli couchattojen vanha päällikkö Colita, joka oli saanut Sam Houstonilta selvät ohjeet järjestää pakolaisille lauttakuljetukset joen yli ja ruokkia nämä hyvällä liharuoalla. Siihen couchottoilla ja alabamoilla oli varaa, sillä heillä oli karjaa riittävästi.
**************************************
Hauka kysyi maiden menettämisestä

1. Jopa paatunut intiaanien vihaaja ja tuleva presidentti Mirabeau Bonabarte Lamar suosi päällikkö Colitaa ja puolusti alabamoja ja couchattoja niin, että nämä saivat reservaatin Texasin rajoilta. Vuonna 1840 kuitenkin tapahtui jotakin, jonka vuoksi nämä kaksi heimoa saivat saivat äkkilähdön Texasista. Millainen tapahtuma tässä on kyseessä?
****************************************

1. Nyt oli kyllä niin hyvin laadittu pohjustus Haukalta että vaati myös kunnon vastauksen.Coushattasit ja Alabamat ovat todella kaksi (nykyään yhdistyneet)mielenkiintoista Kansaa joiden historia alkaa jo 1600-luvulta. Ranskalaisten kanssa he olivat hyviä ystäviä ja kauppakumppaneita ja kun Napoleon myi Lousianan v.1803 Yhdysvalloille niin Dr. John Sibley halusi luoda hyvät suhteet kumpaankin Kansaan.Vuonna 1805 Sibley oli Yhdysvaltain hallituksen edustajana ja hänelle annettiin valtuudet luoda hyvät suhteet territorion Intiaaneihin.Alabamas ja Coushattasit osoittivat uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja saivat vastalahjaksi eri lahjoja.Coulita joka oli yksi merkittävimpiä Intaani päällikköitä Itä-Texasin alueella jonka ylin päällikkö oli tuolloin Long King(k.1838).Molemmat Kansat halusivat elää rauhassa naapureidensa kanssa mutta yksi tärkeä seikka oli ,he osasivat olla tarpeen vaatiessa piin kovia sotureita ja tehokkaita taistelijoita joutuessaan taisteluun.

Monien vuosien ajan Alabamasit ja Coushattasit taistelivat menestyksekkäästi Choctaweja vastaan kun nämät yrittivät tunkeutua territorioon ja sama päti mihin tahansa Kansaan, sillä he eivät pelästyneet mistään viholliskansoista.Heidän sodankäyntitaitonsa oli erinomainen sillä he pystyivät taistelemaan useampiakin Kansoja vastaan samanaikaisesti jos se oli välttämätöntä.John Sibley mainits iettä he taistelivat ja tekivät useita hyökkäyksiä Osageita vastaan ja ottivat scalpit heiltä ja palauttivat Osagein Caddoilta varastetut hevoset.Jean Louis Berlandier kirjoitti vuonna 1830 Alabamaista että he olivat taitavia maanviljelijöitä ja metsästäjiä mutta tarpeen vaatiessa kovia sotureita sodassa mitä tahansa vihollista vastaan.Coushattasit olvat kunnostautuneet Meksikon Itsenäisyys sodassa vuosina 1812-1813 ja useat kronologit mainitsivat heidän rohkeudestaan ja taidoistaan taisteluista San Antonion ympärillä kapinassa Espanjalaisia vastaan.Stephen Austin oli hyvin tietoinen näidem kahden Kansan sotimisen taidoista.Sam Houston alkoi käyttää heidän taistelukykyään Texasin Vallankumouksessa.Vuonna 1839 Comanchein suuri sotajoukko saapui Long Kingin kylään pohjoisen suunnasta ja Coushattasit odottivat ja tarkkailivat mitä rupeaa tapahtumaan.Coushattasit veivät taistelun Comancheita vastaan Long King Creekin laaksoon ja voittivat Comanchet jotka joutuivat pakenemaan niin ettei koko sotajokko olisi tuhoutunut.

Nyt tuli katkoa mutta jatkan tänään tai huomenissa............Hyvä aihepiiri ja mielenkiintoinen on Haukan valinta ollut.

D.Witko

Alabama ja Coushattas morsian menneisyydestä

Kuva[/size]

Vastaa Viestiin