pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 16.08.2018 09:12

Pöllönaisen ja William Bentin asuinjärjestelyt olivat hieman erikoiset, mutta homma toimi mukavasti. Samaa voisi suositella tämän päivän pariskunnille, jos välillä ahdistaa toisen läsnäolo.

Mutta asiaan.Neil Van Sicklen ja kumppanien kohtuullisen mielenkiintoisen The Indian Way, Indians and American Fur Trade-kirjan mukaan comanchet kauppasivat joka vuosi lähes koko 1840-luvun ajan noin 30,000 biisonintaljaa Bentin kauppakeskukseen . Tämän lisäksi comanchet kaatoivat vuosittai noin 130,000 biisonia kansansa elatukseen, ravitsemukseen ja asuintarpeisiin. Suuria määriä mikäli pitävät paikkansa. Ei ihme jos biisonikanta harveni, kun vastaavaan ylimetsästykseen syyllistyivät myös valkoiset. Eikä cheyennien, kiowiien ja arapahojenkaan määrät jääneet vähäisiksi. Sama lähde kertoo cheyennien kantaneen Bentille biisoninnahkoja 40,000 kappaleen vuosivauhtia ja kiowienkin yltäneen 20,000 lukemiin. Eteläisten tasankojen biisonipopulaatio oli vähintäänkin 6 miljoonaa ja määrät pysyivät vielä suurina 40-luvulla kunnes naaraspuolisten biisonien metsästys lisääntyi näiden pehmeämmän nahkan vuoksi. Kun biisonilaumat sitten äkkiä alkoivat vähentyä ja jopa kadota kokonaan, tuli metsästäjille hätä käteen. Muun muassa Tommi T. on joskus kirjoitellut foorumille näistä biisonilaumojen vaelluksesta ja määrien romahtamisesta.

Bentin vanhan linnakkeen tuho ei silti liittynyt ainakaan suoranaisesti biisoneihin, vaan enemmänkin muihin juttuihin.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 17.08.2018 19:35

[quote]Vaihdetaanpa vähän maisemia ja vedetään esille tällainen kova kolmikko.

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä niminen kova kolmikko sen oli pystyttänyt 1830-luvun alkupuolella?

2. Kuka oli mies, jonka antoi rakennuksen polttomääräyksen ja mitkä syyt johtivat tähän toimenpiteeseen?[/quote]

*******************************************************************

2. Bentin Old Fort sai v. 1846 jo huomata että Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota sotki Intiaanien kanssa tehtyä kaupantekoa ja vaikka puhvelien määrä alkoi laskea läheisiltä tasankoilta ylimetsästyksen seurauksena, niin ne eivät olleet silti pääsyy miksi linnake tuhottiin.
Vanhemman Charles Bentin kuolema väkivaltaisesti oli kova isku Williamille ja St. Vrainille, koska Charles oli perustajajäsen tässä Old Fortissa ja kun hänen inspiraationsa sekä innoittajana toiminen puuttui, niin William ja St. Vrain masentuivat pahasti. Jo vuonna 1840 St.Louisissa toimiva kauppahuone otti vastaan yli 70 000 puhvelinkiveä, joka oli pakkauslaite johon mahtui 8-10 puhvelinvuotaa/paketti ja painoi yksi painokivilaatta noin 100 paunaa. Kyllähän tämän ylimetsästyksen takia alkoivat puhvelilaumat huveta ja varsinkin kun tapettiin naaraita enemmän kuin härkiä. V. 1850 oli kyllä Suurilla Tasankoilla vielä noin 20 000 000 puhvelia ja v. 1880 löytyi kokonaiset 500 puhvelia. Cheyennet olivat kovin porukka tappamaan puhveleita, koska he himoitsivat valkoisten tavaroita, aseita ja alkoholia. Tämä siis alkoi jo 1840-luvulla. Kun puhvelit alkoivat huveta, niin Cheyennet joutuivat muuttamaan yhä pidemmälle linnakkeesta laumojen perässä ja tämä toi myös kaupankäyntiin vaikeuksia.

Mutta lopullinen niitti oli tuo Meksiko-Yhdysvaltain sota v. 1846-1848. Samoin kun oli taika mennyt puhvelien, preeriaruohon ja puiden hävittyä, niin alkoi tulla masennuskaudet Bentille ja Cerain St. Vrainille. Lisää ongelmia kasaantui ja kaksi lopullista syytä oli että alkuvuodesta 1849 St. Lousista todennäköisesti lähtenyt tappava koleraepidemia iski Oklahomaan ja Tasankoille tappaen mm. puolet Eteläisistä-Cheyenneistä ja tietysti muitakin Kansoja ja tämä teki kaupankäynnin huonoksi kun tärkeät kauppakumppanit kuolivat. St. Vrain antoi oman osuutensa Williamille jotta tämä voisi myydä ne Yhdysvaltain armeijalle. Armeija joka oli itse ottanut tavaraa linnakkeesta sodan aikana, ei ollut edes maksanut niistä suurinta osaa ja tämä teki kovan loven rahavirtaan. Armeija kieltäytyi maksamasta tavaroista yhtään mitään vaikka he olivat käyttäneet Bentin palveluita hyväkseen. William suivaantui tästä ja pakkasi kaikki jäljellä olevat tavarat 20. eri vaunuun ja lähti linnakkeelta.

Kun reittijoukko palasi 22. elokuuta,1849 linnakeelle, niin he löysivät sen tyhjänä ja tuhottuna osaksi sekä poltettuna. Nyt tulee vaihe mistä historiassa kiistellään oliko tämä ikuinen mysteeri kuka sen tuhosi ja todennäköisesti William oli kiukuspäissään pistänyt rakennuksiin vähän ruutia, jotta linnaketta ei voisi enään käyttää. Tuskinpa hän käytti kallisarvoista ruutia paljoakaan, vain sen verran että räjähteet tuhoaisivat tulisijat, keittiövälineet, kaivon, sepän liikkeen ja kaikki muut mitkä saattaisivat olla arvokkaita Liittovaltion hallitukselle. Jäynää se pienempikin.
Kolera oli myös toinen varma teoria hylkäämiselle, mutta Bentiä otti päähän kun hallitus oli käyttänyt häntä hyväkseen ja jäänyt maksut maksamatta. Toimen miehenä William olikin jo perustamassa v.1853 perustamassa New Bent Fortia Big Timbersiin, Arkansas-joen tuntumaa. Se onkin jo eri tarina.

William Bent mies jolla oli visiot ja myös unohtamatta Charles Bentiä sekä Ceran St. Vrainia.

William Bent
Kuva

Charles Bent
Kuva

Ceran St. Vrain
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 18.08.2018 07:03

Pääsin käsiksi aika moneen lähteeseen, mutta noinhan se juttu meni kuten Witko kertoi.

Bentin vanha linnake ehti palvella reilusti yli 10 vuoden ajan turvapaikkana trappereille ja turkismetsästäjille sekä tietenkin kauppa-asemana intiaaneille kunnes vuonna 1846 Meksikon ja Yhdysvaltain välillä puhjennut sota muutti merkittävällä tavalla Bentin tulevaisuudensuunnitelmia. Sodan alussa kenraali Stephen W. Kearnyn amerikkalainen armeija valitsi Bentin linnakkeen kohtaamispaikakseen. Linnakkeesta tuli samalla paikka, josta Kearnyn armeija valmistautui tekemään invaasion Meksikoon. William Bent ei missään nimessä olisi halunnut kauppa-asemaansa sotilaalliseen käyttöön, mutta tässä tapauksessa hänen mielipiteillään ei juuri ollut merkitystä. Linnakkeesssa majapaikkaa pitävä majuri William Gilpin jopa teki joitakin rangaistusiskuja lähistön intiaaneja vastaan. Ei ihme jos cheyennet ja muut alkoivat kaihtaa kauppa-asemaa, josta oli tullut militaarinen tukikohta. Kaupankäynti tyrehtyi lähes kokonaan. Eikä tuossa vielä kaikki. Ceran St. Vrain sai tarpeekseen ja purki sopimuksensa William Bentin kanssa. St. Vrain näki New Mexicon paljon kiinnostavampana ja tuottoisampana paikkana tulevaisuutta ajatellen.

Lisää syytä linnakkeen hävittämiseen lienee antanut kolera-epidemia, joka pyyhki mennessään puolet eteläisten tasankojen intiaaneista. Comanchien ja kiowien menetykset olivat tuntuvimmat, mutta joidenkin lähteiden mukaan myös eteläiset cheyennet kärsivät kovia menetyksiä koleran kourissa. Unohtaa ei voi myöskään 1840-luvun pitkiä kuivia kausia, jotka ajoivat nälkiintyneet ja janoiset biisonilaumat kohti itää. Myös cheyennien ja arapahojen leiripaikat muuttivat sijaintiaan ja olivat nyt enemmän Big Thimbersin alueella. Bent halusikin perustaa uuden kauppa-aseman juuri Big Thimbersiin, joka oli karkeasti arvioiden noin 50 kilometrin päässä Arkansasjoen varrella. Kaupankäynti oli kuihtunut vuoden aikana ja Bentin alaiset raivasivat irtaimistoa uuteen paikkaan uutta kauppa-asemaa varten.

Saatuaan tärkeimmän irtaimiston siirrettyä pois Bent yritti myydä riisuttua linnakettaan, mutta ostajia ei ilmaantunut. Tai jos ilmaantui, he eivät tarjonneet linnakkeesta riittävää summaa. Näin ollen Bent päätti polttaa paikan tai ainakin sellaiset osat linnakkeesta, jotka olisivat muuten menneet sotilaalliseen uusiokäyttöön. Witko tuosta kertoikin. Toiselle vaimolleen Yellow Womanille Bent kertoi, että oli tuhonnut linnakkeen siksi, että siihen liittyi liian paljon surullisia muistoja. Williamin ensimmäinen vaimo ja kaksi veljeä nimittäin olivat kuolleet linnakkeessa. (Tuo ei kuitenkaan ole totta, sillä nuori Robert Bent ei kuollut linnakkeessa vaan comanchet surmasivat hänet Pawnee Forkissa.) Oman lisänsä tähän linnakkeen tuhoamis juttuun heittää William Bentin poika George, joka väittää isänsä polttaneen Vanhan linnakkeensa vasta syksyllä 1852. George oli tuolloin ollut isänsä mukana tämän vankkureissa. Tästä vuosiluvusta ilmeisesti kiistellään edelleen, vaikka 1849 lieneekin useammin käytetty.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 18.08.2018 14:26

Kirjoitin tänne osioon nyt, vaikka on sekalaista asiaa. Ensin luin eilen tuota kirjaa Halfbreed joka kertoo Georgen Bentin elämän, mutta mukana on hyvin paljon alussa tuosta Bent's Old Fort alkaen ja hyvin mielenkiintoisia tapahtumia täynnä. Taos-kapinan jälkeinen kostoretkikunta mm. ja kyllä William Bent linnakkeen jätti ja tuhosi osittain v. 1849 alku-kesästä. Tässä kirjassa on kyllä kaikkea sitä mitä olen halunnut tietää 1840-1870 Cheyennien ja Bentien elämästä. Loistava kirja. Täynnä todellista nippelitietoa ja takuulla faktaa tietoa. 458 sivua ja tuollainen helmi on ollut lukematta hyllyssä. Paljon kerrotaan muistakin eri Kansoista ja sodista myös. George Bent on elänyt todella tapahtumarikkaan elämän jos oli isä Williamkin.

George Bent menetti kolera-epidemiassa isoäitinsä ja tätinsä sekä setänsä. Samassa kirjassa kerrotaan miten tämä kolera iski Eteläisiin Cheyenneihin ja mitä kautta se tuli heidän pariinsa jotka asuivat lähellä Bentin linnaketta. Vaimoista sen verran että ensimmäinen vaimo oli tosiaan Black Kettlen tytär Magpie ja kerrotaan tarkasti miten tämä avioliitto solmittiin ja valokuva otettu keväällä-1866 ei 1867. Hääkuva on tosiaan tuo ainoa valokuva heistä ja valkoinen valokuvaaja otti sen liikkuvassa studiossaan ja kumpikaan ei kuvassa hymyillyt, koska Magpie pelkäsi tätä toimitusta ja George oli myös hyvin vakavan jäykkä valokuvassa. George Bent oli iso mies yli 185 cm pitkä ja lähes satakiloa painava mies. Seuraava vaimo oli tämä Kiowa Woman joka oli toinen vaimo, niin hän oli 18.vuotias ja orpo. Custerin joukot olivat tappaneet hänen vanhempansa Washitassa v. 1868.

Cheyenne-tavan mukaan Georgen olisi pitänyt ottaa toiseksi vaimoksi Magpien sisar, mutta George ei siitä traditiosta välittänyt. Nämät häät olivat perinteiset ja valokuvia ei otettu ja myöhemmin loppuvuodesta 1868 olivat häät. Tätä vaimoa George ei kauheasti rakastanut vaikka tyttö oli kiltti ja arka. Sitten on paljon eri tapahtumia tästä kakkosluokan vaimosta ja miksi ei asiat menneet hyvin. Sitten astui kuvaan vaimo nro 3 ja hän oli eksoottinen Pohjoinen-Cheyenne ja hyvin kaunis nainen Little Chiefin bandista. Aika oli joulukuu v. 1878 vähän jälkeen Dull Knifen ja Litlle Wolfin pakomatkasta Darlingtonista. 20.vuotias nainen Standing Out Women ja hän oli villi ja vapaa Powder Riveriin maasta kotoisin oleva ylpeä Cheyenne. Hän käänsi kaikkien päät kun hän kulki, pitkät ja kiiltävän mustat palmikoidut hiukset, vaalea ja hieno kasvojen pehmeä iho.
Tähän vaimoon meni George huonoon happeen aina kun näki. Hänellä oli kuulemma upea lauluääni. Tämä nainen rakasti traditionaalista elämää ja hänellä oli vahva luonne ja kauniin ylpeä. Kuoli vasta v.1945.

Tämä oli kuin Regina-sarjaa, mutta kirjassa on todella muutakin kuin romansseita. Enemmän ollaan sodassa ja kuoleman kanssa tekemisessä. Uskon että tämä vuosiluku on tuo 1849 linnakkeen hylkäämisessä/tuhossa, sillä kirjassa on todella kovat lähteet ja George Bentin itse kertoma elämänkerta.


Witko

Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 19.08.2018 10:20

Eipä mitään, Bent kuin Bent. Minulla on tuossa Grinnellin kirjoittama pienoiskirja Bentin vanhan linnakkeen rakentajista ja linnakkeen historiasta. Täällä George Bentin numeromuisti tuomitaan eli vuosi 1852 mainitaan vää'räksi tiedoksi tuon linnakkeen tulipalon suhteen. Se löytyy sivulta 55 ja viite numero on 95 pienenä tekstinä alalaidassa. Tässä pienoiskirjassa on mielenkiintoisia tapauksia, muun muassa maininta shoshonien sotapartion aggressiivisesta vierailusta. Pakoonhan nuo Rocky Mountainin pahat pojat lähtivät, mutta yksi oli joukosta pois. Shoshone-vainajan päänahka päätyi cheyenneille ja arapahoille. Miten voitonmerkki jaettiin, ei tietoa.

https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id= ... 1up;seq=55
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 19.08.2018 15:43

Haukka kirjoitti:Eipä mitään, Bent kuin Bent. Minulla on tuossa Grinnellin kirjoittama pienoiskirja Bentin vanhan linnakkeen rakentajista ja linnakkeen historiasta. Täällä George Bentin numeromuisti tuomitaan eli vuosi 1852 mainitaan vää'räksi tiedoksi tuon linnakkeen tulipalon suhteen. Se löytyy sivulta 55 ja viite numero on 95 pienenä tekstinä alalaidassa. Tässä pienoiskirjassa on mielenkiintoisia tapauksia, muun muassa maininta shoshonien sotapartion aggressiivisesta vierailusta. Pakoonhan nuo Rocky Mountainin pahat pojat lähtivät, mutta yksi oli joukosta pois. Shoshone-vainajan päänahka päätyi cheyenneille ja arapahoille. Miten voitonmerkki jaettiin, ei tietoa.

https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id= ... 1up;seq=55

*******************************************************************
Luin uudestaan tuosta Halfbreed-kirjasta tämä linnakkeen tuhoutumisesta ja William Bent sanoi että linnakkeeseen liityi monta ikävää muistoa sillä niin monta tuttua oli kuollut siellä. George on ollut v. 1849 kuusivuotias joten ei tuo muisti mikään 100% ole tuon ikäisenä ja yli 50. vuotta myöhemmin. William kyllä tuhosi linnakkeen, koska George oli kysynyt äitipuoleltaan mikä musta pilvi takana savuaa ja äitipuoli oli sanonut että linnake palaa surullisten muistojen takia, kun vaunuilla mentiin Short Timber Creekiin ja tässä kohtaan on v. 1852 menossa. George alkoi koulun talvella-1852-1853 10.vuotiaana, sisko Mary ja veli Robert alkoivat koulun samana talvena Westportissa, Missouri.

George kirjoitti myöhemmin tästä vuodesta 1850 talvella vuosina 1852-1853 : Muistin hyvin tuon talven. Cheyennet tappoivat Pawneiden sotajoukon Smoky Hill Riverillä jotka olivat varastaneet hevosia Arapaho päällikköThunder Bullsin bandiltä Crooked Creekillä. Pawneita oli yhdeksän soturin sotajoukko ja Cheyennet ottivat kaikki Pawneiden hevoset ja tarvikkeet ja tappoivat heidät kaikki. Muistan kun Cheyeneillä oli heidän kaikkien scalpit mukana scalp-tanssissa ja muissa seremonioissa rakennuksen edessä olevassa scalp-tanssissa. Rakennuksen v. 1850 ?
Isäni antoi heille lahjoja juhlan kunniaksi. Ota nyt selvä mikä v. 1849, 1850, 1851 ja 1852 oli se oikea. Eniten kirjoissa puhuaan v. 1849 mutta tässäkin tuli eri tietoa Halfbreed-kirjasta kuitenkin. Luin tuon linkkisi ja ristiriitaiseksi meni ensin oli v. 1852 mutta alaviite nro 95 oli virallisia eri henkilöiden raportteja ja vuodet olivatkin 1849. Armeijan eri henkilöiden ja Intiaani agentin Fitzpatrickin 1849 -Joulukuu-Helmikuu-1850. Carvalho heitti että Intiaanit tuhosivat rakennuksen v. 1852. George poika vallaton oli matkalla tuolloin v. 1852. Tämä olikin jo uutta tietoa.


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 20.08.2018 17:17

Niin, ei tuosta vuosiluvusta täyttä selkoa saa. Yhdysvaltain hallitus tarjoutui ostamaan Bentin linnakkeen vuonna 1849, mutta Bent ei myynyt. Joko hinta oli liian alhainen tai Bent ei vain ylipäätään halunnut myydä linnaketta hallitukselle koska sotilaalliseen käyttöönhän koko rakennus olisi mennyt. Mutta kauanko linnake oli tyhjillään ennen kuin Bent poltti sen? Intiaanit sitä eivät polttaneet, se on lähes varmaa. Suurin osa lähteistä kallistuu vuoteen 1849, joten kallistun samaan vuosilukuun. Helpostihan noita muutaman vuoden heittoja tulee tällaisissa tapauksissa, joissa alkuperäislähteet ovat eri mieltä. Eipä ihme jos tuosta vieläkin väitellään.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 21.08.2018 18:11

Haukka kysyi nro kolmessa murhasta

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

*******************************************************************

3. Bentin 11. lapsen perheen vanhin lapsi oli Charles Bent ja tämä mies oli mukana perustamassa Bentin Old Fort 1831-1833 veljensä Williamin ja Cerain St. Vrain kanssa. Neljästä veljestään hän oli vanhin ja mukana jo v. 1822 perustamassa Vanhaan Villiin Länteen rajaseuduille kauppapaikkoja. Kaikki he olivat kovia rajaseutujen miehiä ja Charles lähti v. 1823 Virginiasta 23.vuotiaana tullakseen Missourin Fur Trade Companyn kauppiaaksi. Kun tämä Company tuhoutui John Jacob Astorin vahvan amerikkalaisen Fur Companyn myötä, niin Charlesista tuli kauppias Santa Fen reitille. Rakentaen kumppaneidensa kanssa uusia kauppapaikkoja Mexicon kaupungeihin, Santa Fe ja Uusi-Meksiko, niin hän oli myös mukana perustamassa Intiaanien kauppa-asemaa Arkansasin-joelle, Coloradossa ja sitä kutsuttiin Bents Fort. Bent ja liikekumppanit loivat lopulta suurimman kauppalaitoksen Lounaisosassa.

Charles Bentin taloudelliset, poliittiset ja henkilökohtaiset edut alkoivat yhä enemmän keskittyä Taosin, Uuteen-Meksikoon. 1830-luvulla hän muutti sinne ja avioitui Maria Ignacia Jaramillon kanssa, joka oli varakas leski vaikutusvaltaisesta ja tunnetusta meksikolaisesta perheestä. Marian nuorempi sisko Josefa Jaramillo meni naimisiin Kit Carsonin kanssa ja siitä oli reipas Haukku Kit iloinen kuin mangusti. Bentin uusi vaimo (reittä pitkin) ja hänen huomattava oma varallisuutensa auttoivat häntä saamaan hyväksynnän Meksikon poliittisen eliitin keskuudessa ja hänestä tuli hyvä ystävä uuden meksikolaisen kuvernööri Manuel Armijon kanssa. Kuitenkin kun Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota puhkesi v. 1846, niin silloin Charles paljasti todellisen värinsä ottamalla vastaan Kenraali Stephen Kearnyn( ei ole mitään sukua Hawkin perikunnalle jotka olivat kaikki maa-ja seksi orjia) ja auttoi tätä antamalla mm. aseistusta ja auki reittejä Uuden Meksikon valloitukselle. Sotilaskuvernööri Kearny nimitti Charlesin Uuden-Meksikon uudeksi siviili-kuvernööriksi syksyllä-1846.

Amerikan verisen voiton jälkeen Meksikon ja Amerikan välisen sodan aikana, monet Uuden-Meksikon asukkaat eivät olleet tyytyväisiä uusiin amerikkalaisiin ja eri sääntöihin ja määräyksiin. Monet surivat vanhan yhteyden menettämistä Meksikoon, toiset pelkäsivät yksityisen omaisuutensa menettämistä ja toiset vihasivat uutta Meksikon alueellista kuvernööriä Charles Bentiä. Charles Bent palveli ja toimi Yhdysvaltain puolella ja Charles suhtautui hyvin negatiivisesti meksikolaisiin. Hänen on sanottu olleen hyvin ylimielinen ja kopea meksikolaisia kohtaan joita hän ei pitänyt oikein minään. Tästä kopeasta ja ylimielisestä käytöksestä on monessa eri kirjassa mainittu useaan otteeseen. Joulukussa-1846 alkoivat monet Meksikon valtion vaikutusvaltaiset perheet suunitella kapinaa uusia käskyjä ja määräyksiä vastaan. Kuvernööri ja eversti Price paljastivat tämän salaliiton etukäteen. Jotkut Taosilaiset-vallankumous johtajat pidätettiin, mutta kaksi tärkeintä johtajaa pääsi pakoon. Nyt alkoi kello ja aika hupenemaan Charles Bentin elämän puolesta.................Jatkuu


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 22.08.2018 17:57

Niinpä. Charles Bentin toimintavat olivat varsin omavaltaisia. Taosin lähellä asuvat intiaanit eivät pitäneet Bentistä siksi, että hän kävi kauppaa pohjoisten heimojen kanssa, Ja entäpä Bentin ylimielinen näkemys New Mexicon latinalaisamerikkalaisesta kansasta? Se epäilemättä myötävaikutti vihamiesten hankkimiseen. Kirjeissään amerikkalaisille Bent haukkui surutta meksikolaisia Bentin lentävä lause oli että
Meksikolainen tyyppi on kokoonpantu tyhmyydestä, jukuripäisyydestä, täydellisestä tietämättömyydestä, kaksinaamaisuudesta ja turhamaisuudesta.
Voiko sitä enää paremmin ilmaista? No tuskinpa vain. Tällaisilla kommenteillaan Bent nopeutti omaa kohtaloaan, sillä kuvaus niin terävä kuin se olikin, osui arkaan paikkaan .

Olkaa hyvä ja jatkakaa sir. Sitä ennen tuossa annos 1900-luvun alun meksikolaisuutta.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 22.08.2018 20:20

Witko kirjoitti:Haukka kysyi nro kolmessa murhasta

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

*******************************************************************

3. Bentin 11. lapsen perheen vanhin lapsi oli Charles Bent ja tämä mies oli mukana perustamassa Bentin Old Fort 1831-1833 veljensä Williamin ja Cerain St. Vrain kanssa. Neljästä veljestään hän oli vanhin ja mukana jo v. 1822 perustamassa Vanhaan Villiin Länteen rajaseuduille kauppapaikkoja. Kaikki he olivat kovia rajaseutujen miehiä ja Charles lähti v. 1823 Virginiasta 23.vuotiaana tullakseen Missourin Fur Trade Companyn kauppiaaksi. Kun tämä Company tuhoutui John Jacob Astorin vahvan amerikkalaisen Fur Companyn myötä, niin Charlesista tuli kauppias Santa Fen reitille. Rakentaen kumppaneidensa kanssa uusia kauppapaikkoja Mexicon kaupungeihin, Santa Fe ja Uusi-Meksiko, niin hän oli myös mukana perustamassa Intiaanien kauppa-asemaa Arkansasin-joelle, Coloradossa ja sitä kutsuttiin Bents Fort. Bent ja liikekumppanit loivat lopulta suurimman kauppalaitoksen Lounaisosassa.

Charles Bentin taloudelliset, poliittiset ja henkilökohtaiset edut alkoivat yhä enemmän keskittyä Taosin, Uuteen-Meksikoon. 1830-luvulla hän muutti sinne ja avioitui Maria Ignacia Jaramillon kanssa, joka oli varakas leski vaikutusvaltaisesta ja tunnetusta meksikolaisesta perheestä. Marian nuorempi sisko Josefa Jaramillo meni naimisiin Kit Carsonin kanssa ja siitä oli reipas Haukku Kit iloinen kuin mangusti. Bentin uusi vaimo (reittä pitkin) ja hänen huomattava oma varallisuutensa auttoivat häntä saamaan hyväksynnän Meksikon poliittisen eliitin keskuudessa ja hänestä tuli hyvä ystävä uuden meksikolaisen kuvernööri Manuel Armijon kanssa. Kuitenkin kun Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota puhkesi v. 1846, niin silloin Charles paljasti todellisen värinsä ottamalla vastaan Kenraali Stephen Kearnyn( ei ole mitään sukua Hawkin perikunnalle jotka olivat kaikki maa-ja seksi orjia) ja auttoi tätä antamalla mm. aseistusta ja auki reittejä Uuden Meksikon valloitukselle. Sotilaskuvernööri Kearny nimitti Charlesin Uuden-Meksikon uudeksi siviili-kuvernööriksi syksyllä-1846.

Amerikan verisen voiton jälkeen Meksikon ja Amerikan välisen sodan aikana, monet Uuden-Meksikon asukkaat eivät olleet tyytyväisiä uusiin amerikkalaisiin ja eri sääntöihin ja määräyksiin. Monet surivat vanhan yhteyden menettämistä Meksikoon, toiset pelkäsivät yksityisen omaisuutensa menettämistä ja toiset vihasivat uutta Meksikon alueellista kuvernööriä Charles Bentiä. Charles Bent palveli ja toimi Yhdysvaltain puolella ja Charles suhtautui hyvin negatiivisesti meksikolaisiin. Hänen on sanottu olleen hyvin ylimielinen ja kopea meksikolaisia kohtaan joita hän ei pitänyt oikein minään. Tästä kopeasta ja ylimielisestä käytöksestä on monessa eri kirjassa mainittu useaan otteeseen. Joulukussa-1846 alkoivat monet Meksikon valtion vaikutusvaltaiset perheet suunitella kapinaa uusia käskyjä ja määräyksiä vastaan. Kuvernööri ja eversti Price paljastivat tämän salaliiton etukäteen. Jotkut Taosilaiset-vallankumous johtajat pidätettiin, mutta kaksi tärkeintä johtajaa pääsi pakoon. Nyt alkoi kello ja aika hupenemaan Charles Bentin elämän puolesta.................Jatkuu


Witko
Witko kirjoitti:Haukka kysyi nro kolmessa murhasta

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

*******************************************************************

3. Bentin 11. lapsen perheen vanhin lapsi oli Charles Bent ja tämä mies oli mukana perustamassa Bentin Old Fort 1831-1833 veljensä Williamin ja Cerain St. Vrain kanssa. Neljästä veljestään hän oli vanhin ja mukana jo v. 1822 perustamassa Vanhaan Villiin Länteen rajaseuduille kauppapaikkoja. Kaikki he olivat kovia rajaseutujen miehiä ja Charles lähti v. 1823 Virginiasta 23.vuotiaana tullakseen Missourin Fur Trade Companyn kauppiaaksi. Kun tämä Company tuhoutui John Jacob Astorin vahvan amerikkalaisen Fur Companyn myötä, niin Charlesista tuli kauppias Santa Fen reitille. Rakentaen kumppaneidensa kanssa uusia kauppapaikkoja Mexicon kaupungeihin, Santa Fe ja Uusi-Meksiko, niin hän oli myös mukana perustamassa Intiaanien kauppa-asemaa Arkansasin-joelle, Coloradossa ja sitä kutsuttiin Bents Fort. Bent ja liikekumppanit loivat lopulta suurimman kauppalaitoksen Lounaisosassa.

Charles Bentin taloudelliset, poliittiset ja henkilökohtaiset edut alkoivat yhä enemmän keskittyä Taosin, Uuteen-Meksikoon. 1830-luvulla hän muutti sinne ja avioitui Maria Ignacia Jaramillon kanssa, joka oli varakas leski vaikutusvaltaisesta ja tunnetusta meksikolaisesta perheestä. Marian nuorempi sisko Josefa Jaramillo meni naimisiin Kit Carsonin kanssa ja siitä oli reipas Haukku Kit iloinen kuin mangusti. Bentin uusi vaimo (reittä pitkin) ja hänen huomattava oma varallisuutensa auttoivat häntä saamaan hyväksynnän Meksikon poliittisen eliitin keskuudessa ja hänestä tuli hyvä ystävä uuden meksikolaisen kuvernööri Manuel Armijon kanssa. Kuitenkin kun Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota puhkesi v. 1846, niin silloin Charles paljasti todellisen värinsä ottamalla vastaan Kenraali Stephen Kearnyn( ei ole mitään sukua Hawkin perikunnalle jotka olivat kaikki maa-ja seksi orjia) ja auttoi tätä antamalla mm. aseistusta ja auki reittejä Uuden Meksikon valloitukselle. Sotilaskuvernööri Kearny nimitti Charlesin Uuden-Meksikon uudeksi siviili-kuvernööriksi syksyllä-1846.

Amerikan verisen voiton jälkeen Meksikon ja Amerikan välisen sodan aikana, monet Uuden-Meksikon asukkaat eivät olleet tyytyväisiä uusiin amerikkalaisiin ja eri sääntöihin ja määräyksiin. Monet surivat vanhan yhteyden menettämistä Meksikoon, toiset pelkäsivät yksityisen omaisuutensa menettämistä ja toiset vihasivat uutta Meksikon alueellista kuvernööriä Charles Bentiä. Charles Bent palveli ja toimi Yhdysvaltain puolella ja Charles suhtautui hyvin negatiivisesti meksikolaisiin. Hänen on sanottu olleen hyvin ylimielinen ja kopea meksikolaisia kohtaan joita hän ei pitänyt oikein minään. Tästä kopeasta ja ylimielisestä käytöksestä on monessa eri kirjassa mainittu useaan otteeseen. Joulukussa-1846 alkoivat monet Meksikon valtion vaikutusvaltaiset perheet suunitella kapinaa uusia käskyjä ja määräyksiä vastaan. Kuvernööri ja eversti Price paljastivat tämän salaliiton etukäteen. Jotkut Taosilaiset-vallankumous johtajat pidätettiin, mutta kaksi tärkeintä johtajaa pääsi pakoon. Nyt alkoi kello ja aika hupenemaan Charles Bentin elämän puolesta.................Jatkuu


Witko

*******************************************************************************

3. Jatketaan Charles Bentin kohtaloa, mutta ensin vähän tietoa mikä oikein oli tämä Taos Kapina ja keitä siihen oikein kuului. Niin kuin totesin niin meksikolaiset eivät olleet yhtään innostuneet Amerikan uusista säännöistä ja määräyksistä. Charles Bentin asema uutena alueellisena kuvernöörinä ei ollut oikein diplomatian juhlaa, koska Bent kohteli ylimielisesti meksikolaisia ja puebloja myös. Kun Yhdysvaltain viranomaiset löysivät suunnitelmia kapinahankkeesta, muutamat toisinajattelevat meksikolaiset halusivat lykätä kapinan alkamista. Sen sijaan he halusivat saada mukaan Intiaaneja liittolaiseksi kapinaan kuten Pueblo Kansan, jotka halusivat ajaa amerikkalaiset pois koko territoriosta. Bent kuitenkin lähetti viestiä Amerikan Hallitukselle että sotilaat kohtelisivat paikallisia asukkaita kunniottavasti ja sanoi että jos ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin sotilaiden käytöksen suhteen, niin voi olla tulossa vakavia seurauksia. Tämä kyllä sotii vastaan sitä että Charles Bent olisi ollut ylimielinen ja halveksinut hispanoja ja Intiaaneja. Aamulla anivarhain tämä Taos-kapina kuitenkin syttyi ja elettiin tammikuun 19.päivää, vuonna 1847. Kaikki alkoi Don Fernando de Taosissa, Bentin kotona, nykypäivän Taosissa, Uudessa-Meksikossa lähellä Taos Puebloa.

Heitä johti Pablo Montoya joka oli joskus ollut Taosin pormestari, Hispano ja Tomas Tomasito Romero joka oli Pueblo Intiaani Taos Pueblosta jossa häntä kutsuttiin alcaldeksi. Pikku Tomasito oli lempinimi. Romero johti Intiaani armeijaa kohti kuvernööri Charles Bentin taloa kohti jossa he hulluina vihasta rikkoivat ulko-oven ja ampuivat Bentiin useita nuolia ja scalppasivat hänet perheensä edessä. Taloon tullessaan tämä suuri sankari Tomasito ja pormestarin riepu nojasi oviaukossa ja ampui nuolen Bentin scalpin yläpuolelle tämän vielä eläessä. Hän nylki Bentin harmaat hiukset irti hitaasti kireällä jousenjänteellä ja leikkasi tämän scalpin kuin köyden irti ja pisti kiiltävään tuppeensa niin kuin köyden pätkän ja Bent oli tämän nylkemisen aikana tajuissaan, sillä Tomasito halusi pitkittää Bentin tuskia. Bentin pää irroitettiin kokonaan ruumista ja hänen perheensä joutui katsomaan tätä veristä esitystä. Charlie Autobees, yksi Bentin kauppiaista pääsi pakoon tätä verilöylyä ja kertoi William Bentille tämän leirissä Big Timberissä tragedian kauheat yksityikohdat joita tämän vanhin veli oli joutunut kärsimään. George kuuli muiden lasten kanssa kauhistavat kuulumiset Charles-sedän lopusta. Charlesin päätöntä ruumista oli vedetty paraatissa pitkin Taosin katuja.

William oli kylmää synkkää vihaa ja raivoa täynnä. Kun nämät sanat Charlesin kuolemasta saavuttivat Cheyenne-leirin, niin päällikkö Yellow Chief ja muut johtajat päättivät koota sotajoukon lähtemään Taosiin verikostoon ja ajamaan Pueblo Intiaanit pois maanpäältä. Mutta komppania 60. vapaaehtoista oli jo koottu kovista ja karskeista trappereista, rajaseutujen ja vuorten miesten joukosta, mukaan lukien Cerain St. Vrainin ja Jim Beckwourthin ja he liittyivät Eversti Sterling Pricen joukkoihin Santa Festä ja verikostona teurastivat yli kolmesataa kapinallista. No Tomasito sai vähän myöhemmin sitä mitä tilasi. Bentin vaimo Ignacia ja lapset sekä hänen ystäviensä vaimot jotka olivat Kit Carsonin vaimo ja Thomas Boggin vaimo Rumalda Luna Boggs niin he pakenivat kaivamalla talonsa adoben seinään aukon josta he pääsivät pakoon. Kun kapinalliset löysivät tämän ryhmän, niin he eivät tappaneet heitä, mutta Tomasito "joka oli kaikkien Pueblojen idoli ja seremoniamestari", niin hän antoi Bentin maistaa oikein kunnolla kidutuskuolemaa. Rehti ja reipas Pueblo Kansan pikku Tomasito osoitti että peli on rehtiä ja reipasta lahtaamista. Niin sai hyvin ilkeä ja kopea Charles Bent tuntea oikeamielisen ja vanhurskaan Pueblon nylkemiskuoleman.

Kapinallisvoima jatkoi lahtiaan ja tuntui että kaikki Yhdysvaltain virkamiehet ja hallinnossa olevat Yhdysvaltain eri henkilöt saivat maistaa kuolemaa. Tapettujen joukossa oli mm. Stephen Lee, toimessa oleva piirikunnan sheriffi, Cornelio Vigil, prefekti ja testamentin vahvistama tuomari Ja JW. Leal Hallintopiirin asianajaja. Everstiluutnantti Price totesi että kapinalliset halusivat tappaa kaikki, jotka oli Yhdysvaltain hallintopiirissä ja jokaisen joka oli yhteistyössä tai hyväksynyt työnalaisuuden Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Niin sen verran vielä Bentistä että Tammikuussa v. 1847 hän ajatteli että kapina olisi saatu painettua alas ja alueellisena kuvernöörinä, hän antoi julistuksen joka vaikutti monesta Meksikon kansalaisesta ylimieliseltä ja loukkaavalta julistukselta. Tuolloin Tammikuussa-1847 George Bent matkusti yksin ilman mitään sotilas-saattuetta kotiinsa Taosiin. Bent oli täysin ilman suojelua ja hän oli helppo kohde kapinallisille ja Tomasito pääsi toteuttamaan täysin rauhassa nylkemis-fantasioitaan, mikä on hieno kuulla että aikuinen Pueblo Intiaani saa hekumoida veren hurmiossa. Yleensä Apachet ja Comanchet olivat tukistaneet Puebloja välillä oikein kunnolla mutta olkoon tämän kerran.

Seuraavina kuukausina Eversti Price sai rauhoitettua maata ja lopullisesti kapina saatiin murskattua heinäkuussa-1847. Kahdessa lyhyessä kampanjassa Yhdysvaltain armeija ja militian joukot murskasivat Uuden-Meksikon kapinallisten Hispanialaiset ja liittolaiset sekä Taos Pueblot.
myös. Sitten alkoi kapinallisten johtajien tuomiot ja siellä ei jaettu muita kuin kuolemantuomioita. Eversti Price sai korvaamatonta apua kovista rajaseutujen ja vuorten miesten 60. vapaaehtoisesta ja kyllähän siinä olisi voinut antaa Yellow Wolfin tulla suorittamaan verikostoa Cheyennien tapaan Puebloille sillä erinomaisia kärsimyksiä Cheyennet olisivat keksineet kapinallisillle.

Jatkan vielä lopputuomioilla kapinallisten joukoissa ja siellä ei paljon muita jaettu kuin kuolemantuomioita. Jatkuu.................


Witko


Nämät olivat taas lähteenä
Kuva
Kuva

Unohdin että minulla oli myös tämä kirja hyllyssä ja on luettu jopa aika paljon. Helppoa tekstiä ja hyvä kirja ja ostettu Adlibriksestä viime syksynä. Nainen kirjailijana Camilla Kattell, mutta olen lukenut tätä kirjaa talvella sieltä täältä ja modernia kirjoitusta vm. 2017. Sivujakin oli 328. Valokuvia myös jonkin verran. Oli edukas ostos 14 euroa about ja siinä yksi syy oli ostaa myös ja aihe on ihan mielenkiintoinen ollut jo talvella, koska siinä on tuota 1800-1850 lukua pääsääntöiseti aika paljon. Halfbreedin kaveriksi tuli ostettua.

Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 23.08.2018 10:41

Haukka kirjoitti:Niinpä. Charles Bentin toimintavat olivat varsin omavaltaisia. Taosin lähellä asuvat intiaanit eivät pitäneet Bentistä siksi, että hän kävi kauppaa pohjoisten heimojen kanssa, Ja entäpä Bentin ylimielinen näkemys New Mexicon latinalaisamerikkalaisesta kansasta? Se epäilemättä myötävaikutti vihamiesten hankkimiseen. Kirjeissään amerikkalaisille Bent haukkui surutta meksikolaisia Bentin lentävä lause oli että
Meksikolainen tyyppi on kokoonpantu tyhmyydestä, jukuripäisyydestä, täydellisestä tietämättömyydestä, kaksinaamaisuudesta ja turhamaisuudesta.
Voiko sitä enää paremmin ilmaista? No tuskinpa vain. Tällaisilla kommenteillaan Bent nopeutti omaa kohtaloaan, sillä kuvaus niin terävä kuin se olikin, osui arkaan paikkaan .

Olkaa hyvä ja jatkakaa sir. Sitä ennen tuossa annos 1900-luvun alun meksikolaisuutta.


Kuva
***********************************************************************************
Ei ihme kun katsoo kuvaa noista pellehermmaneista etteivät mm. Apachet noteeranneet tätä porukkaa kovinkaan vakavasti. Ei yksi Juan Mata Ortiz riittänyt nostamaan näiden pöljien uskottavuutta. Tämä kuva antaa todellisuuden mistä olivat soturit tehty.
Kuva


Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 23.08.2018 18:10

Witko kirjoitti:
Witko kirjoitti:Haukka kysyi nro kolmessa murhasta

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

*******************************************************************

3. Bentin 11. lapsen perheen vanhin lapsi oli Charles Bent ja tämä mies oli mukana perustamassa Bentin Old Fort 1831-1833 veljensä Williamin ja Cerain St. Vrain kanssa. Neljästä veljestään hän oli vanhin ja mukana jo v. 1822 perustamassa Vanhaan Villiin Länteen rajaseuduille kauppapaikkoja. Kaikki he olivat kovia rajaseutujen miehiä ja Charles lähti v. 1823 Virginiasta 23.vuotiaana tullakseen Missourin Fur Trade Companyn kauppiaaksi. Kun tämä Company tuhoutui John Jacob Astorin vahvan amerikkalaisen Fur Companyn myötä, niin Charlesista tuli kauppias Santa Fen reitille. Rakentaen kumppaneidensa kanssa uusia kauppapaikkoja Mexicon kaupungeihin, Santa Fe ja Uusi-Meksiko, niin hän oli myös mukana perustamassa Intiaanien kauppa-asemaa Arkansasin-joelle, Coloradossa ja sitä kutsuttiin Bents Fort. Bent ja liikekumppanit loivat lopulta suurimman kauppalaitoksen Lounaisosassa.

Charles Bentin taloudelliset, poliittiset ja henkilökohtaiset edut alkoivat yhä enemmän keskittyä Taosin, Uuteen-Meksikoon. 1830-luvulla hän muutti sinne ja avioitui Maria Ignacia Jaramillon kanssa, joka oli varakas leski vaikutusvaltaisesta ja tunnetusta meksikolaisesta perheestä. Marian nuorempi sisko Josefa Jaramillo meni naimisiin Kit Carsonin kanssa ja siitä oli reipas Haukku Kit iloinen kuin mangusti. Bentin uusi vaimo (reittä pitkin) ja hänen huomattava oma varallisuutensa auttoivat häntä saamaan hyväksynnän Meksikon poliittisen eliitin keskuudessa ja hänestä tuli hyvä ystävä uuden meksikolaisen kuvernööri Manuel Armijon kanssa. Kuitenkin kun Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota puhkesi v. 1846, niin silloin Charles paljasti todellisen värinsä ottamalla vastaan Kenraali Stephen Kearnyn( ei ole mitään sukua Hawkin perikunnalle jotka olivat kaikki maa-ja seksi orjia) ja auttoi tätä antamalla mm. aseistusta ja auki reittejä Uuden Meksikon valloitukselle. Sotilaskuvernööri Kearny nimitti Charlesin Uuden-Meksikon uudeksi siviili-kuvernööriksi syksyllä-1846.

Amerikan verisen voiton jälkeen Meksikon ja Amerikan välisen sodan aikana, monet Uuden-Meksikon asukkaat eivät olleet tyytyväisiä uusiin amerikkalaisiin ja eri sääntöihin ja määräyksiin. Monet surivat vanhan yhteyden menettämistä Meksikoon, toiset pelkäsivät yksityisen omaisuutensa menettämistä ja toiset vihasivat uutta Meksikon alueellista kuvernööriä Charles Bentiä. Charles Bent palveli ja toimi Yhdysvaltain puolella ja Charles suhtautui hyvin negatiivisesti meksikolaisiin. Hänen on sanottu olleen hyvin ylimielinen ja kopea meksikolaisia kohtaan joita hän ei pitänyt oikein minään. Tästä kopeasta ja ylimielisestä käytöksestä on monessa eri kirjassa mainittu useaan otteeseen. Joulukussa-1846 alkoivat monet Meksikon valtion vaikutusvaltaiset perheet suunitella kapinaa uusia käskyjä ja määräyksiä vastaan. Kuvernööri ja eversti Price paljastivat tämän salaliiton etukäteen. Jotkut Taosilaiset-vallankumous johtajat pidätettiin, mutta kaksi tärkeintä johtajaa pääsi pakoon. Nyt alkoi kello ja aika hupenemaan Charles Bentin elämän puolesta.................Jatkuu


Witko
Witko kirjoitti:Haukka kysyi nro kolmessa murhasta

1. Vuonna 1849 roihusi tämä monien tuntema rakennus liekeissä Arkansanjoen varrella Coloradossa. Mikä rakennus on kysymyksessä ja minkä

3. Yksi kolmesta edelläkerrotun rakennuksen johtohahmosta menehtyi intiaanien tammikuisessa hyökkäyksessä 1840-luvulla. Kuka heistä hän oli ja millainen kansannousu tässä oli kysymyksessä?

*******************************************************************

3. Bentin 11. lapsen perheen vanhin lapsi oli Charles Bent ja tämä mies oli mukana perustamassa Bentin Old Fort 1831-1833 veljensä Williamin ja Cerain St. Vrain kanssa. Neljästä veljestään hän oli vanhin ja mukana jo v. 1822 perustamassa Vanhaan Villiin Länteen rajaseuduille kauppapaikkoja. Kaikki he olivat kovia rajaseutujen miehiä ja Charles lähti v. 1823 Virginiasta 23.vuotiaana tullakseen Missourin Fur Trade Companyn kauppiaaksi. Kun tämä Company tuhoutui John Jacob Astorin vahvan amerikkalaisen Fur Companyn myötä, niin Charlesista tuli kauppias Santa Fen reitille. Rakentaen kumppaneidensa kanssa uusia kauppapaikkoja Mexicon kaupungeihin, Santa Fe ja Uusi-Meksiko, niin hän oli myös mukana perustamassa Intiaanien kauppa-asemaa Arkansasin-joelle, Coloradossa ja sitä kutsuttiin Bents Fort. Bent ja liikekumppanit loivat lopulta suurimman kauppalaitoksen Lounaisosassa.

Charles Bentin taloudelliset, poliittiset ja henkilökohtaiset edut alkoivat yhä enemmän keskittyä Taosin, Uuteen-Meksikoon. 1830-luvulla hän muutti sinne ja avioitui Maria Ignacia Jaramillon kanssa, joka oli varakas leski vaikutusvaltaisesta ja tunnetusta meksikolaisesta perheestä. Marian nuorempi sisko Josefa Jaramillo meni naimisiin Kit Carsonin kanssa ja siitä oli reipas Haukku Kit iloinen kuin mangusti. Bentin uusi vaimo (reittä pitkin) ja hänen huomattava oma varallisuutensa auttoivat häntä saamaan hyväksynnän Meksikon poliittisen eliitin keskuudessa ja hänestä tuli hyvä ystävä uuden meksikolaisen kuvernööri Manuel Armijon kanssa. Kuitenkin kun Meksikon ja Yhdysvaltain välinen sota puhkesi v. 1846, niin silloin Charles paljasti todellisen värinsä ottamalla vastaan Kenraali Stephen Kearnyn( ei ole mitään sukua Hawkin perikunnalle jotka olivat kaikki maa-ja seksi orjia) ja auttoi tätä antamalla mm. aseistusta ja auki reittejä Uuden Meksikon valloitukselle. Sotilaskuvernööri Kearny nimitti Charlesin Uuden-Meksikon uudeksi siviili-kuvernööriksi syksyllä-1846.

Amerikan verisen voiton jälkeen Meksikon ja Amerikan välisen sodan aikana, monet Uuden-Meksikon asukkaat eivät olleet tyytyväisiä uusiin amerikkalaisiin ja eri sääntöihin ja määräyksiin. Monet surivat vanhan yhteyden menettämistä Meksikoon, toiset pelkäsivät yksityisen omaisuutensa menettämistä ja toiset vihasivat uutta Meksikon alueellista kuvernööriä Charles Bentiä. Charles Bent palveli ja toimi Yhdysvaltain puolella ja Charles suhtautui hyvin negatiivisesti meksikolaisiin. Hänen on sanottu olleen hyvin ylimielinen ja kopea meksikolaisia kohtaan joita hän ei pitänyt oikein minään. Tästä kopeasta ja ylimielisestä käytöksestä on monessa eri kirjassa mainittu useaan otteeseen. Joulukussa-1846 alkoivat monet Meksikon valtion vaikutusvaltaiset perheet suunitella kapinaa uusia käskyjä ja määräyksiä vastaan. Kuvernööri ja eversti Price paljastivat tämän salaliiton etukäteen. Jotkut Taosilaiset-vallankumous johtajat pidätettiin, mutta kaksi tärkeintä johtajaa pääsi pakoon. Nyt alkoi kello ja aika hupenemaan Charles Bentin elämän puolesta.................Jatkuu


Witko

*******************************************************************************

3. Jatketaan Charles Bentin kohtaloa, mutta ensin vähän tietoa mikä oikein oli tämä Taos Kapina ja keitä siihen oikein kuului. Niin kuin totesin niin meksikolaiset eivät olleet yhtään innostuneet Amerikan uusista säännöistä ja määräyksistä. Charles Bentin asema uutena alueellisena kuvernöörinä ei ollut oikein diplomatian juhlaa, koska Bent kohteli ylimielisesti meksikolaisia ja puebloja myös. Kun Yhdysvaltain viranomaiset löysivät suunnitelmia kapinahankkeesta, muutamat toisinajattelevat meksikolaiset halusivat lykätä kapinan alkamista. Sen sijaan he halusivat saada mukaan Intiaaneja liittolaiseksi kapinaan kuten Pueblo Kansan, jotka halusivat ajaa amerikkalaiset pois koko territoriosta. Bent kuitenkin lähetti viestiä Amerikan Hallitukselle että sotilaat kohtelisivat paikallisia asukkaita kunniottavasti ja sanoi että jos ei ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin sotilaiden käytöksen suhteen, niin voi olla tulossa vakavia seurauksia. Tämä kyllä sotii vastaan sitä että Charles Bent olisi ollut ylimielinen ja halveksinut hispanoja ja Intiaaneja. Aamulla anivarhain tämä Taos-kapina kuitenkin syttyi ja elettiin tammikuun 19.päivää, vuonna 1847. Kaikki alkoi Don Fernando de Taosissa, Bentin kotona, nykypäivän Taosissa, Uudessa-Meksikossa lähellä Taos Puebloa.

Heitä johti Pablo Montoya joka oli joskus ollut Taosin pormestari, Hispano ja Tomas Tomasito Romero joka oli Pueblo Intiaani Taos Pueblosta jossa häntä kutsuttiin alcaldeksi. Pikku Tomasito oli lempinimi. Romero johti Intiaani armeijaa kohti kuvernööri Charles Bentin taloa kohti jossa he hulluina vihasta rikkoivat ulko-oven ja ampuivat Bentiin useita nuolia ja scalppasivat hänet perheensä edessä. Taloon tullessaan tämä suuri sankari Tomasito ja pormestarin riepu nojasi oviaukossa ja ampui nuolen Bentin scalpin yläpuolelle tämän vielä eläessä. Hän nylki Bentin harmaat hiukset irti hitaasti kireällä jousenjänteellä ja leikkasi tämän scalpin kuin köyden irti ja pisti kiiltävään tuppeensa niin kuin köyden pätkän ja Bent oli tämän nylkemisen aikana tajuissaan, sillä Tomasito halusi pitkittää Bentin tuskia. Bentin pää irroitettiin kokonaan ruumista ja hänen perheensä joutui katsomaan tätä veristä esitystä. Charlie Autobees, yksi Bentin kauppiaista pääsi pakoon tätä verilöylyä ja kertoi William Bentille tämän leirissä Big Timberissä tragedian kauheat yksityikohdat joita tämän vanhin veli oli joutunut kärsimään. George kuuli muiden lasten kanssa kauhistavat kuulumiset Charles-sedän lopusta. Charlesin päätöntä ruumista oli vedetty paraatissa pitkin Taosin katuja.

William oli kylmää synkkää vihaa ja raivoa täynnä. Kun nämät sanat Charlesin kuolemasta saavuttivat Cheyenne-leirin, niin päällikkö Yellow Chief ja muut johtajat päättivät koota sotajoukon lähtemään Taosiin verikostoon ja ajamaan Pueblo Intiaanit pois maanpäältä. Mutta komppania 60. vapaaehtoista oli jo koottu kovista ja karskeista trappereista, rajaseutujen ja vuorten miesten joukosta, mukaan lukien Cerain St. Vrainin ja Jim Beckwourthin ja he liittyivät Eversti Sterling Pricen joukkoihin Santa Festä ja verikostona teurastivat yli kolmesataa kapinallista. No Tomasito sai vähän myöhemmin sitä mitä tilasi. Bentin vaimo Ignacia ja lapset sekä hänen ystäviensä vaimot jotka olivat Kit Carsonin vaimo ja Thomas Boggin vaimo Rumalda Luna Boggs niin he pakenivat kaivamalla talonsa adoben seinään aukon josta he pääsivät pakoon. Kun kapinalliset löysivät tämän ryhmän, niin he eivät tappaneet heitä, mutta Tomasito "joka oli kaikkien Pueblojen idoli ja seremoniamestari", niin hän antoi Bentin maistaa oikein kunnolla kidutuskuolemaa. Rehti ja reipas Pueblo Kansan pikku Tomasito osoitti että peli on rehtiä ja reipasta lahtaamista. Niin sai hyvin ilkeä ja kopea Charles Bent tuntea oikeamielisen ja vanhurskaan Pueblon nylkemiskuoleman.

Kapinallisvoima jatkoi lahtiaan ja tuntui että kaikki Yhdysvaltain virkamiehet ja hallinnossa olevat Yhdysvaltain eri henkilöt saivat maistaa kuolemaa. Tapettujen joukossa oli mm. Stephen Lee, toimessa oleva piirikunnan sheriffi, Cornelio Vigil, prefekti ja testamentin vahvistama tuomari Ja JW. Leal Hallintopiirin asianajaja. Everstiluutnantti Price totesi että kapinalliset halusivat tappaa kaikki, jotka oli Yhdysvaltain hallintopiirissä ja jokaisen joka oli yhteistyössä tai hyväksynyt työnalaisuuden Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Niin sen verran vielä Bentistä että Tammikuussa v. 1847 hän ajatteli että kapina olisi saatu painettua alas ja alueellisena kuvernöörinä, hän antoi julistuksen joka vaikutti monesta Meksikon kansalaisesta ylimieliseltä ja loukkaavalta julistukselta. Tuolloin Tammikuussa-1847 George Bent matkusti yksin ilman mitään sotilas-saattuetta kotiinsa Taosiin. Bent oli täysin ilman suojelua ja hän oli helppo kohde kapinallisille ja Tomasito pääsi toteuttamaan täysin rauhassa nylkemis-fantasioitaan, mikä on hieno kuulla että aikuinen Pueblo Intiaani saa hekumoida veren hurmiossa. Yleensä Apachet ja Comanchet olivat tukistaneet Puebloja välillä oikein kunnolla mutta olkoon tämän kerran.

Seuraavina kuukausina Eversti Price sai rauhoitettua maata ja lopullisesti kapina saatiin murskattua heinäkuussa-1847. Kahdessa lyhyessä kampanjassa Yhdysvaltain armeija ja militian joukot murskasivat Uuden-Meksikon kapinallisten Hispanialaiset ja liittolaiset sekä Taos Pueblot.
myös. Sitten alkoi kapinallisten johtajien tuomiot ja siellä ei jaettu muita kuin kuolemantuomioita. Eversti Price sai korvaamatonta apua kovista rajaseutujen ja vuorten miesten 60. vapaaehtoisesta ja kyllähän siinä olisi voinut antaa Yellow Wolfin tulla suorittamaan verikostoa Cheyennien tapaan Puebloille sillä erinomaisia kärsimyksiä Cheyennet olisivat keksineet kapinallisillle.

Jatkan vielä lopputuomioilla kapinallisten joukoissa ja siellä ei paljon muita jaettu kuin kuolemantuomioita. Jatkuu.................


Witko


Nämät olivat taas lähteenä
Kuva
Kuva

Unohdin että minulla oli myös tämä kirja hyllyssä ja on luettu jopa aika paljon. Helppoa tekstiä ja hyvä kirja ja ostettu Adlibriksestä viime syksynä. Nainen kirjailijana Camilla Kattell, mutta olen lukenut tätä kirjaa talvella sieltä täältä ja modernia kirjoitusta vm. 2017. Sivujakin oli 328. Valokuvia myös jonkin verran. Oli edukas ostos 14 euroa about ja siinä yksi syy oli ostaa myös ja aihe on ihan mielenkiintoinen ollut jo talvella, koska siinä on tuota 1800-1850 lukua pääsääntöiseti aika paljon. Halfbreedin kaveriksi tuli ostettua.

Kuva
3. Mennään vielä Taosin Kapinaan ja Charles Bent on kuollut piinakuoleman ja samoin useita eri muita Yhdysvaltain hallituksen miestä.
Se oli harmaa ja katkera aamu 4.päivänä helmikuuta, 1847. Eversti Sterling Piece ja yli kolmesataa amerikkalaista sotilasta ja kostonhimoista vuorten miestä olivat piirittäneet St. Jeromeon kirkon. Tämä kirkko oli Taos Pueblon luoteisosassa oleva jättimäinen linnake, oikeastaan yli kolme jalkaa paksut saviseinät ja korkeutta oli yli valleilla kuusi jalkaa, jossa kaksikerroksiset kirkonkellot kohosivat yli 30 jalkaa yläilmoihin. Sisällä oli ainoastaan vähän kynttelien valoa ja sitten yli 200 Intiaania ja meksikolaista olivat painautuneina toisiinsa. Pricen tykistö patteri oli alkanut heti aamusta lähtien ampumaan kirkkoa, mutta ei ollut saanut mitään suurta vahinkoa aikaan vielä. Amerikkalaiset olivat asettaneet snaippereita asemiin ja aina silloin tällöin Pueblon tai meksikolaisen tavoitti luoti.

Puista ovea vasten oli asennettu oikein kunnon rypälepommi ja se teki kunnon aukon ja silloin amerikkalaisten miehet tunkeutuivat sisälle ja nyt maistui se verikosto. 150 Intiaania ja meksikolaista silvottiin hengiltä ja loput elossa olevat kapinalliset saivat tuntea että antautuminen vei vain oman kohtalon synkälle polulle. Tämä oli kosto kapinallisten verisestä kapinasta Yhdysvaltoja vastaan ja tämän oli tarkoitus näyttää mikä on kohtalo jos asettuu amerikkalaisia vastaan. Charles Bent sai muuten kolme nuolta kasvoihinsa kotiovella ja Tomasito ja muut Pueblot olivat ottaneet mukaan viskiä, joten jälki oli humalaisten Intiaanien jälkeen veristä silppomista. Bent sai muuten vedettyä oven kiinni, mutta se vain hidasti raivoisia humaltuneita Puebloja ja he repivät nuolet Bentin kasvoista ja silloin lähti jo osa kasvoista irti ja sitten päästin jousenjänteellä kunnon scalppaukseen. He löysivät 13.vuotiaan Narcisso Beaubien joka oli tuomari Charles Beaubien poika ja tämä saman ikäisen kaverin jotka olivat piilossa kaulaa myöten vedessä, mutta yksi Pueblo-nainen huusi Tappakaa nuoret sillä kun heistä tulee miehiä he aiheuttavat meille ongelmia ja koston.

Näiden siivilien tappamisia oli todella useita eri tapauksia ja kaksi miestä vain pelastui Turkey's Millin polttamisesta maan tasalle ja he olivat Tom Tobin joka liittyi St. Jeromeon piiritykseen ja toinen oli John Albert, joka pakeni yli kaksisataa mailia lumisen maan läpi Puebloon. Sitten alkoivat kostotoimet, Tomasitoa ei edes viety kenttäoikeuteen vaan hänet tapettiin John Fitzegeraldin toimesta suoraan vankikoppiinsa ja hänen silvottu ruuminsa heitettin ojaan riisuttuna. Tuomaristo istui vain 15. päivää ja syylliset johtajat ripustettiin köyteen l. vanhanaikainen tapa jo Keski-ajan Englannista, jossa ei tehty normaalia hirttämistä vaan vedettiin köydestä vähän maanpinnan yläpuolella ja tämä hidas kuristuskuolema kesti pahimmillaan puolisen tuntia, koska niskat eivät menneet tässä poikki kuten normaalissa hirtämisessä. 16. kapinallista sai tuomari Beaubien tuomion 16 kertaa sanat Muerte, Muerte, Muerte. Tämän tuomarin poika oli tapettu kapinassa. Montoya sai luvan olla ensimmäinen ripustettu Taosissa ja hänet jätettiin kitumaan hengiltä eläinten syötäväksi vai yhden jalan korkeuteen roikkumaan kaulastaan. Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat hirtti/ripusti ainakin 28. kapinallista. Myöhemmin huomattiin että yksi miehistä Pablo Salazar oli hirtetty syyttömänä, mutta kenttäoikeus totesi että varmaan jotain pahaa mies oli tehnyt yön pimeydessä kapinan aikana. Siinä se Taosin Kapina näin lyhennettynä.

St. Jeromeon kirkon jäänteet nykypäivänä.
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 24.08.2018 19:22

Joo tuo Taosin kapina oli mielenkiintoinen tapahtuma, joka samalla osoittaa sen, että kun sopivat johtajat löytyvät niin kyllä kansa nousee kapinaan.

Tässä tapauksessa johtajina toimivat Pablo Montoya ja Pikku-Thomas Romero kuten Witko jo kertoikin. Mutta yleensä kapinoitsijoille tai ainakin heidän johtajilleen käy huonosti. Niin kuin nytkin kävi. Montoya oli kapinoinut jo 10 vuotta aiemmin. Silloin hän (väittämän mukaan) oli New Mexicon everstikuvernööriä Albino Pereziä vastaan. Tosin Montoyasta elämänvaiheista on aika nihkeästi tietoa saatavilla. Pikku-Thomasista ei heru juurikaan enempää tietoa paitsi että hän oli pueblo-intiaani. Hän kuoli vankikoppiinsa jo ennen oikeudenkäyntiä. Kuoleman takana oli John Fitzgeraldin kädessä ollut pistooli. Kyseinen Fitzgerald oli amerikkalainen sotilas, jolla oli oma syynsä ampua pikku-Tomas Romeron. Hän väitti kostaneensa Texasissa kuolleen veljensä murhan. Amerikkalaisilla sotilailla nimittäin oli vapaa pääsy vankilaan, jossa Romeroa pidettiin. Fitzpatrick kuljetti pistoolin mukanaan vakaana tarkoituksenaan päästää ilmat pihalle kapinajohtajasta.

Homma hoitui niin kuin pitikin ja pikku-Thomasilta lähti henki. Tämä ei ole niitä tunnetuimpia salamurhia, mutta löytyy silti muutamasta eri opuksesta. Tekonsa jälkeen Fitzpatrick pidätettiin ja teljettiin ikkunattomaan huoneeseen. Kyseinen helmikuinen päivä oli hyvin kylmä ja sotamies Fitzpatrick valitti paleltuvansa yön aikana ellei saisi polttopuita. Puut annettiin ja kuka antaja ikinä olikin niin hän antoi polttotarpeita melkoisen määrän. Kun pimeys peitti vankilan Fitzpatrick alkoi pinota puita kasaan. Hän ei suinkaan pinonnut niitä uuniin, vaan keskelle lattiaa. lopulta hän sai pinosta siksi korkean, että ylettyi koskettamaan välikattoa.

Kun kylmä aamu valkeni ja vartija kurkisti ikkunattomaan huoneeseen, Fitzpatrick oli kadonnut. Hän oli paennut katon kautta. Joidenkin tietojen mukaan Fitzpatrick olisi palannut yksikköönsä. Häntä ei tiettävästi ehditty asettaa koskaan syytteeseen tästä murhasta, mutta armeijasta hänet toki erotettiin. Sen jälkeen hän teki kuuluisan katoamistempun, eikä kukaan tiennyt minne tämä salamurhaaja katosi. Tai ehkä kukaan ei välittänytkään tietää.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 26.08.2018 15:16

Haukka kysyi hengenpelastamisesta.

4. Myös toinen tästä kolmikosta meinasi päästä ikuiseen lepoon tämän äskeisen taistelun myöhäisemmässä vaiheessa. Kuka hän oli ja miten hän selvisi noutajan käsistä?
********************************************
Jokin ihme tapahtui Spencer Tuckerin encyclopedia-kirjassa, kun Tucker ilmoitti Bent's Old Fortin tuhoamispäivän 21.08.1849.

4. Ceran St. Vrain oli hyvin kunnioitusta herättävä henkilö ja hyvin suosittu, niin Vuorten miesten parissa kuin tavallisten amerikkalaisten ja Intiaanien. Intiaanit antoivat hänelle lempinimen"Black Beard" johtuen miehen mustasta komeasta parrasta. Meksikolaiset kutsuivat häntä sambraniksis. Kit Carson kerto iettä kaikki Vuorten miehet pitivät hän parhaimpana ystävänä ja hänen saama kunnioitus oli ansaittu rehellisellä tavalla ja silti hän tiukan paikan tullen pystyi osoittamaan pelotonta kovuutta ja rohkeutta. Mies elikin lähes 70.vuotiaaksi, joka tuohon aikaan oli harvinaista. Kun Taosin kapina alkoi tammikuussa 1847, hänen ystävänsä kuvernööri Charles Bent koki piinakuoleman Pueblojen käsissä, niin hänessä heräsi sama kylmä viha kuin William Bentissä. Cerant St. Vrain oli se mies joka keräsi 65. Vapaaehtoisen joukon todella kovia ja kostonhimoisia vuorten miehiä, trappereita ja kauppiaita. Tämä todella kova porukka liittyi Eversti Pricen armeijaan Santa Festä ja vahvuus oli yhteensä 353 miestä. Tämä armeija lähti Taosista 23.01.1847 ja matkalla heitä odotti yli 1,500 kapinallista Santa Cruzista ja Velardesta koottuna. He pakottivat nuot 1,500 kapinallista perääntymään adobe-kirkkoon Pueblo Taosissa.Pricen armeija saapui Taosiin 03.02.1847.

Pueblo de Taosin piirityksen aikana Vrainin armeija sijoitettiin nimellä " Emergency Brigade " kirkon ja vuoriston välille, katkaisten näin kapinallisten paon Pricen tykistötulituksen aikana ja eturintaman joukkoja. Vuoristolaisten Vapaaehtoiset l. nämät 65. miestä St. Vrainin johdolla tappoivat 51 meksikolaista ja Taosin Intiaania kovassa lähitaistelussa. Nyt astuu kuvaan kaksi miestä New Mexicon Manuel Chaves ja amerikkalainen Richens S. Wootton. Manuel Chaves on useimassa lähdekirjassa mainittu Ceran St. Vrainin pelastajaksi. Manuel Anton Chaves oli entinen Meksikon armeijan upseeri. Lempinimi oli El Leonocito" pieni leijona ". Tämän miehen rohkeus oli legendaarista. Hän auttoi Yhdysvaltain Sisällissodassa Unionin voittamaan Glorietta Passin taistelun 26.-28.03.1862, oli komentajana tärkeässä taistelussa Navajo-sodassa. Hän oli amerikkalaisten vankeuden jälkeen v. 1846, kun hänen komentajansa Manuel Armijo hävisi taistelun Santa Fen ja antautui. Vankeudessa hän vannoi uskollisuutta Yhdysvalloille ja vaihtoi puolta.

Hän oli mukana Yhdysvaltain puolella Taos-kapinan aikana ja siellä hän pelasti Pueblo de Taosin taistelussa kapteeninsa Ceran St. Vrainin hengen. Hän löi Pueblo Intiaanin käsistä nuolella tai nuijalla kiväärin jolla tämä oli ampumassa kovassa kaksinkampailussa Cerain St. Vrainia. Toisessa lähdekirjassa hänen sanotaan vääntäneen/lyöneen Pueblon käsistä hopeakärkisen nuolen jolla tämä oli lyömässä St. Vrainia kasvoihin ja suoraan silmän seutuville. Molemmat miehet St. Vrain ja Chaves elivät pitkäikäisiksi yli 70. vuotiaiksi. Ceran St. Vrainin haudattiin täysin sotilasmenoin johon osallistui Fort Unionin Varuskunta ja yli 2 000 ihmistä. Vrain oli ehtiväinen mies elämässään, sillä hän oli ainakin kuuden lapsen isä ja jokaisella oli eri äiti. Oikeus ei pysytynyt ikinä todistamaan että olivatko nämät virallisesti vaimoja lain edessä. Kunnon pelimies ja kunnioitettu sellainen. Navajo-sodassa taas tämä Manuel Chaves näytti uskomatonta rohkeutta ja taitoa kun hän oli 15. siviilin kanssa joutunut n. sadan Navajon kanssa yhteen. Ensin hän ampui kaikki muulit joista he saivat suojaa ja ampuivat Navajoja niiden takaa. Koska Chaves oli huikean tarkka ja hyvä ampuja, niin he tekivät systeemin, muut latasivat koko ajan kivääreitä valmiiksi ja Chaves napsi Navajoja masentavan hyvin kuolonuneen.

Aamuyöllä vain Chaves, Contreras ja toinen mies olivat enään elossa. He huomasivat että Navajot olivat hyvin masentuneet ja ottaneet ne kuuluisat ritolat. Los Ritolat näin meksikolaisen mielestä. Chavesilla oli aamulla vain kolme luotia jäljellä.

Toinen kunnioitusta herättävä " pieni suuri mies " Manuel Antonio Chaves.
Kuva


Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 27.08.2018 06:37

Kyllä vain, St. Vrain johrti 65 vapaa-ehtoista taosin kapinallisia vastaan. Vapaaehtoisten joukossa oli myös Manuel Chaves, joka todellakin pelasti St. Vrainin hengen. Chaves oli jo ehtinyt saada mainetta New Mexicossa aiemmilla edesottamuksillaan. Jo 1830-luvulla hän oli teininä haavoittunut useaan eri paikkaan taistelussa navajoja vastaan.

Mutta tärkeä juttu eli Chavesin äkillinen takinkääntö jäi puuttumaan vastauksesta. Kerron siitä muutamalla sanalla. Kun anglo-amerikkalaiset alkoivat tunkea New Mexicoon, paikalliset meksikolaiset näkivät tämän selvänä uhkana omalle perinteiselle kulttuurilleen. Amerikkalaiset olivat ulkomaalaisia, jotka toivat mukanaan omia säädöksiään ja lakejaan. Päästäkseen eroon amerikkalaisista yhä useampi newmexicolainen alkoi osallistua kokouksiin, joissa suunniteltiin kapinaa amerikkalaisia vastaan. Manuel Chaves oli yksi kokouksiin osallistuvista kapinahenkisistä Meksikon kansalaisista. Joulukuussa 1846 hänen juonimisensa tuli ilmi ja hänet teljettiin vankilaan kapinan suunnittelusta Yhdysvaltoja vastaan. Tilanne näytti pahalta, sillä Chaves piti itseään edelleen meksikon armeijan upseerina. Tulevaisuus ei voinut tuoda hänelle enää mitään hyvää...

Mutta Chaves erehtyi pahasti. Tässä vaiheessa kuvaan astui kapteeni Angney. Hän oli monissa liemissä uitettu missourilainen lakimies, joka päätti puolustaa Chavesia. Lakimies muistutti amerikkalaisia voimassa olevasta Yhdysvaltain ja Meksikon välisestä sotatilasta ja lisäsi, että Meksikon kansalaisena Chavesin on puolustettava omaa maataan. Sanojensa vakuudeksi lakimies lisäsi, että Yhdysvallat häpäistäisiin ikuisesti, jos se teloittaisi miehen oman maansa puolustamisesta hädän hetkellä.

Puolustuspuhe tehosi ja Chaves vapautettiin syytteestä. Hieman myöhemmin hän teki muodollisen uskollisuudenvalan Yhdysvalloille. Tämä vala pelasti muun muassa Ceran St. Vrainin hengen.
Haukka

Vastaa Viestiin