pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 20.11.2017 10:17

Hieno vastaus monipuolisesta ja kyvykkäästä miehestä, joka ajautui ylipääsemättömiin alkoholi-ongelmiin liian monen vastoinkäymisen seurauksena. Palaan häneen illalla ja kyssärin tein osittain juuri hänen vuokseen. Laajentamalla kysymysten alkuosaa sain sitten mukaan hieman muutakin. Bowie on legenda, jota on käsitelty kinkereillä aivan liian vähän.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 20.11.2017 16:34

No niin, siinä tuli paljon tietoa Jim Bowiesta, joka jäi elämään legendana.
On aivan totta, että Bowiella oli suuria vaikeuksia alkoholin kanssa ja jos hän olisi elänyt nykypäivänä, häntä olisi kuvailtu alkoholin väärinkäyttäjäksi - vieläpä täysin holtittomaksi sellaiseksi.

Tosin taustalta löytyy syitä juomiseen. Witko Puuhaillessaan veljensä kanssa orjakaupan parissa Bowie joutui tekemisiin mustien orjien kanssa. Nämä kahlitut naiset ja miehet olivat pääosin afrikkalaisia, jotka suurena osana kuuluivat kansainvälisen orjakaupan tarjontaan. Veljekset sekä ostivat että myivät orjia ja bisnes pyöri kohtuullisesti. Mutta orjakauppiaiden likaisissa ja epähygienisissä puulaivoissa ei kuljetettu yksinomaan mustia orjia, vaan salamatkustajina kulkeutui Yhdysvaltoihin suuret parvet moskiittoja. Afrikkalaiset olivat tottuneet moskiiton puremiin ja heille oli kehittynyt riittävä vastustuskyky, mutta anglo-amerikkalaisilta tämä vastustuskyky puuttui. Moskiitot käyttivät kookasta Bowieta soveliaana iskukohteena ja tartuttivat häneen muiden mahdollisten sairauksien lisäksi keltakuumeen. Juuri kun hän oli toipunut kuumeestaan hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat koleraan. Näihin aikoihin kiihtynyt juomakierre alensi Bowien vastustuskykyä. Lisäksi hänen monet ampumahaavansa tulehtuivat ja hänellä oli voimakkaita fyysisiä kiputiloja. Kaiken lisäksi hänen uskotaan kärsineen syvistä masennuskausista. Alkoholi lievitti tuskia, mutta alensi Bowien vastustuskykyä. Keltatauti ei yleensä iske uudelleen, mutta Bowien kunnon rapistuminen altisti hänet myös sen uusiutumiselle.

Alamon ajanjakso on mielenkiintoinen, sillä Bowie ja eversti William Travis eivät tulleet toimeen keskenään. Witkohan näistä jo kertoi. Bowie on paikalle saavuttuaan todettu täysin terveeksi, joten uusiutunut keltatauti ja muut mahdolliset sairaudet eivät paljastuneet lääkärintarkastuksessa. Alamossa Bowie jatkoi kuitenkin juomistaan ja hänen käytöksensä sai nopeasti yhä oudompia piirteitä. Meksikolaisten vankien vapauttaminen oli juuri yksi näistä tempauksista, jotka herättivät kaikkien huomion. Keltakuume, joka voi olla täysin oireeton, oli jäänyt havaitsematta tutkimuksissa. Nyt se teki Bowiesta yhä sekavamman. Hän oli kuitenkin pitkään fyysisesti aktiivinen ja hänen sairautensa havaittiin liian myöhään. Bowien tolkuttomat humalatilat olivat ehtineet myös jättää lähtemättömät jälkensä hänen sydämeensä, joka alkoi toimia puoliteholla ja aiheutti syvää väsymystä, hengenahdistusta ja jalkojen turvotusta. Myös Bowien keuhkot joutuivat liian koville ja jatkuva dokaaminen aiheutti alkoholiperäisen keuhkokuumeen. Tätä on usein vähätelty, mutta todellisuudessa nesteen kerääntyminen keuhkoihin ei ole leikin asia. Bowien koko immuunijärjestelmä oli sekaisin, eikä asiaa suinkaan helpottanut se, että hän ei syönyt juuri mitään.

Nyt tullaankin siihen kysymykseen kuka tai ketkä Bowieta hoitivat hänen jouduttuaan sänkypotilaaksi? Tästä on ristiriitaista tietoa, sillä muuan senorita Candelaria Villaneva väitti huolehtineensa Bowiesta tämän viimeisinä päivinä. Naisen nimi ei ollut historioitsijoiden keksimä, vaan hänen henkilöllisyytensä on vahvistettu. Jotkut ovat kuitenkin väittäneet, että sen nimistä naista ei ollut Alamossa taistelun aikaan. No oliko? Kuka hitossa olisi tiennyt kaikkien nimiä. Kyseisen naisen tiedot Bowien oireista pitävät joka tapauksessa yllättävän hyvin paikkansa, joten hän on joko kuullut Bowiesta joltakin toiselta tai sitten hän on todella hoitanut tätä. Mutta Alamon selviytyjien listassa häntä ei näy, vaikka toisaalta hänen tuskin kuuluukaan olla tällä listalla.


https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_T ... _the_Alamo
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 20.11.2017 19:10

Ei ollut listoilla Madame Candelaa mutta pirun mielenkiintoinen oli tuo lista ja kyllä Wikipediastakin joskus löytyy todella hyvää ja tarkkaa tietoa.Juan Seguinin Vapaaehtoiset Tejanot olivat ne jotka saivat kolmen päivän aikana mahdollisuuden saada armahduksen itse Kenraali Santa Annalta.Tuttu mies oli myös listalla Andrew Stowell.Tuo Bowien musta orja Sam oli kiisteltympi hahmo.En ole tiennytkään että Walter Lord kirjailijana joka kirjoitti vuonna 1955 klassikon Titanicin Kohtalonyöstä, joka on ehdoton ykkönen Titanic-kirjoista niin oli kirjoittanut kirjan myös Alamosta vuonna 1961.
Santa Anna oli todellakin vastenmielinen pikku napoleon joka San Jacintosin-taistelun jälkeen 21.04.1836 kun Meksikon armeija oli lyöty Sam Houstonin johdolla piileskeli rämeellä pukeutuneena tavallisen sotamiehen univormuun.

Goliadin Verilöyly tai paremin joukkoteloitus malliin Ranskan Vallankumous vähän Alamon jälkeen 27.03.1836 oli osoitus Santa Annan julmuudesta ja raukkamaisesta vankien teloituksista.Tuona päivänä koko joukko surmattiin Eversti James Walker Fann Jr:n komennossa olleet texasilaiset 344. vankia Fann Jr mukaan lukien.Kenraali Urrea Meksikon armeijasta kirjoitti Santa Annalle että armahtaisi nämät texasilaiset vangit mutta ei kapinallisille armoa anneta totesi Santa Anna.On se väärin että noin surkealle miehelle kuin Santa Anna annettiin noin pitkä elinikä s.1794-k.1876.
Tuossa Goliadin Verilöylyssä tehtiin todella julmuuksia mm. Fann Jr:n ampuminen kun tämä pyysi että he ampuisivat häntä sydämeen eikä kasvoihin jotta hänen ruuminsa saisi hänen perheensä kristillistä hautausta varten niin tietysti sotilaat tyhjensivät kiväärien luotinsa Fannin kasvoihin jonka jälkeen häntä ei voinut enään tunnistaa verisestä mössöstä ja polttivat hänen ruuminsa sitten.

Kuva

Eversti James Fannin teloitus tuolissa
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 20.11.2017 19:14

Siis Madame Candelariaa tarkoitin.

D.Witko Hutilyönti

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 22.11.2017 12:57

Haukka kysyi toisesta legendasta

1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?
**********************************************************************

1. Nyt on kyseessä ehkä yksi Amerikan historian kuuluisimmasta legendasta ja puhutaan siis David"Davy" Crockettista.David Crockett syntyi 17.päivänä elokuuta vuonna 1786 yhdeksänlapsiseen perheeseen Limestonessa,Tenneseessä.Mies oppi vasta aikuisena kirjoittamaan sekä lukemaan mutta se ei haitannut nuoren Crockettin elämää, koska tuohon aikaan ko. taidot olivat aika harvinaisia rajaseudulla.Crocketille tuli jo nuorena hyvin tutuiksi rihlakko ja sen käyttö metsästyksessä.Hänestä tuli ilmiömäisen tarkka ampuja Betsyllään ja sitä tarvittiin v.1836 toden teolla.Silti Crockettin isä päätti että kun David oli 13.vuotias niin koulunpenkki kutsui mutta tämän kesyttömän opiskelijan ura ei kauaa kestänyt koulussa.Neljä päivää David riutui luokkahuoneessa ja eräs isompi ja vanhempi poika ja tämä kaverit alkoivat kiusata nuorta Davidiä.Crockett päätti että on koston aika sekä aika ottaa ritolat koko koulusta.Omassa elämänkerrassaan hän kertoi että hän vaani kuin villikissa polun äärellä joka johti kouluun ja hyppäsi tämän kiusaajan kimpuun ja löi häntä suoraan kasvoihin niin että Koulun Päämestari oli aivan kauhuissaan nähtyä murjotun kaupunkilaispojan ja David oli häipynyt maastoon.

Ei kestänyt kauaa kun vanhempi Crockett kuuli mitä hänen poikansa oli tehnyt ja lopettanut vielä koulun käynnin ja kun nuori David saapui myöhemmin kotiin niin isukki aikoi piestä pojan mutta David oli jo tuolloin nopea kuin tuuli ja häipyi metsään ja oli poissa kotoa yli kaksi vuotta reilusti tai oikeammin kaksi ja puoli vuotta.Hän työskenteli farmilla,karjan parissa,kärryjen ajajana ja vielä hatuntekijän oppipoikana.Kun Davy palasi v.1802 takaisin kotiin, niin hänen perheensä ei meinannut tunnistaa Davyä.Hän oli Creek-sodan veteraani samoin kuin v.1812-sodan.Vuonna 1813 ,27.- vuotiaana hän osallistui tuhansien muiden Tenneseeläisten tavoin sotaan Creekien "Red Stickejä" vastaan jotka olivat teurastaneet mm. Fort Mimsissä,Alabamassa uudisasukkaita.Hän palveli pääsääntöisesti scouttina ja metsastäjänä missä hänen ilmiömäiset taitonsa tulivat esiin.Hän oli myös läsnä kun tuleva presidentti Andrew Jackson teurasti yli 300 Creekien Red Stickiä heidän kylässään Talluschatteessa.

Crockett oli myös kersanttina palvelullut Andrew Jacksonia 1812-sodan aikana Espanjan Florida kampanjan aikana.Hän ei itseasiassa ollut taisteluissa mukana paljoakaan ja palvelusaikansa tuli täyteen vuonna 1815.Davy kokeili ensin kaikenlaista eri käsityötä uudistilalla,maanviljelyä,ruutisarvien tekoa aina puusaavien valmistamiseen asti.Nämät hanttihommat ei Davyä paljon kiinnostaneet ja hänestä tuli hänen suurimman intohimonsa ammattilainen. Kyse oli metsästys ja eritoten Tennesseen metsissä vilisivien mustakarhujen kaadossa. Hän myi hyvää voittoa vasten karhujen turkikset,lihat ja vielä karhuista saadut öljyt.Hän jopa sanoi että hän oli kaatanut 105 eläintä seitsemän kuukauden aikana talven 1826-1827 aikana.Crockettin vaarallinen karhujen metsästys vain kasvatti hänen mainettaan kovana rajaseutujen miehenä joka leikki kuoleman kanssa.Yhden toistuvan tarinan hän kertoi että hän oli kerran sysipimeässä yössä tappanut karhun lyömällä suurella teurastajaveitsellä karhua suoraan sydämeen.Davy Crockett tuli kuuluisaksi juuri metsästystaidoistaan ja samoin scoutti ja jäjittäjä taidosta. Pian alkaa kongressi kutsua Davyä ja tarina jatkua vähän myöhemmin tietty..................

D.Witko.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 25.11.2017 19:40

Jatketaan Davy Crokettin edesottamuksista ja yksi kivi oli avioliitto. David Crockett ei saanut heti mielitiettyyään Polly Finleytä ja Pollyn isä ajoi itsepintaista kosiaa ulos talostaan mutta rakkaus voitti ja kunnon kokoisen perheen Davy aikoi perustaa.Heillä oli kolme lasta mutta kuolema korjasi Pollyn vuonna 1815.Vuonna 1817 alkoin Davyn elämässä ylösnousu ja hän oli julkisenhallinnon toimeksiantaja joka määritti uuden läänin rajat.Maaliskuun 27.päivänä,1818 viina virtasi Davyn uudessa kotitilalla, sillä mies valitiin Tenneseen Milicen viidenkymmenseitsemännen rykmentin varapuheenjohtajaksi ja voitti toisen ehdokkaan Daniel Matthewsin paikan.Huumorimiehenä Crockett alkoi pirunmoisen pilkkatanssin ja irvailun lyödylle Matthewsille.Crockettin toimenkuva oli niin laaja että julkiset velvollisuudet alkoivat niin kuluttaa hänen aikaansa ja energiaa ja perheelle ei jäänyt yhtään aikaan.Hän erosi rauhanoikeuden toimistosta ja samalla asemastaan rykmentin kanssa.

Vuonna 1821 ei tämä toimen mies jaksanut olla aloillaan ja menestyi hyvin Tenneseen yleiskokouksessa.Nyt tiivistän tätä Crockettin poliitista uraa koska ei ole tarkoituksena pitää mitään politiikaan luentoa.Sen verran voi kehua Crokettia että hän oli koko elämänsä lainsäädäntö ajan taistellut köyhien uudisasukkaiden oikeuksista ja se ei ollut mitään sananhelinää.Hän vastusti vuonna 1830 entisen komentajansa nykyisen presidentti Andrew Jacksonin Intiaanien maastamuutto politikkaa l. Indian Removal Act.Hän oli yksin ainoa koko Tenneseen valtuuskunnan jäsen joka äänesti vastaan.Cherokee Päällikkö John Ross osoitti herrasmiesmäisyytensä lähetämällä 31.01.1831 kirjeen Davy Croketille jossa hän halusi kiittää Crokettia että tämä oli yksin jaksanut vastustaa kyseistä maastamuuto politiikkaa.

V.1834 Crockett matkusti itään mainostamaan juuri julkaistua elämänkertakirjaansa.Joukuussa vuonnna 1834 hän kirjoitti ystävilleen kirjeen jossa hän ilmoitti muuttavansa Texasiin jos Jacksonin valitsema uusi presidenttiehdokas Martin Van Buree valitaan presidentiksi.Tarina jatkuu sitä kun Texas ja kohtalo odottaa..................................

Tässä tämä yksi tulevista Alamon legendoista David"Davy"Crockett mies jolla oli sydän kohdallaan.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 27.11.2017 10:16

Crocket valittiin peräti kolmeen otteeseen Tennesseen kansanedustajaksi. Kaksi eka kauttaan hän oli demokraatti, mutta hyppäsi sitten whig-puolueeseen. Hänen edesottamuksensa kongressissa johtivat toistuviin erimielisyyksiin muiden jäsenten kanssa. Vuonna 1835 Crocket sitten tai tarpeekseen ja hänen kerrotaan sanoneen muille edustajille: - Te kaikki voitte minun puolestani painua vaikka helvettiin. Minä häivyn Texasiin.

Ja kuten hyvin tiedämme, sen hän teki.

Legenda Crockettista sai alkunsa oikeastaan jo vuonna 1831, jolloin näytelmä nimeltään The Lion of the West tuli ensi-iltaan New York Cityssä. Näytelmässä Crocketin hahmo oli jo kuorrutettu sopivan höystetyllä "valepuvulla", joka korosti hänen saavutuksiaan siihenastisessa elämässä. Legenda siis oli jo syntymässä...


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 28.11.2017 11:34

Tuossa mies, joka tietää Alamosta kaiken tietämisen arvoisen.

Kuva

https://truewestmagazine.com/phil-colli ... amo-reads/

Aivan, hän on muusikko Phil Collins. Enpä juuri hänen musaansa ole kuunnellut lukuunottamatta Genesiksen kanssa tehtyä 1970-luvun huippuhyvää poppia. Allaoleva kirja on hänen ja monen muun mielestä paras tähän aihepiiriin kuuluva kirja:


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 29.11.2017 12:40

Minä taas pidän Phil Collinsin musasta ja tarkoitan 1980-2000 luvuilta.Tuo Texas Iliad on varmasti hyvä kirja ainakin militaristisesta näkökulmasta. Katsoin että menee ainakin minulla Savage Frontier sarjan Vol I-IV kanssa vähän päällekkäin.Tällä hetkellä pitäydyn näissä neljässä juuri tilatussa Texas-Alamo kirjoissa.On aika tilata ja aika olla tilaamatta toteaa Witkon Pöljä Kansakunta salaviisaasti.

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 01.12.2017 14:10

Haukka kirjoitti

1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?

2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan?
********************************************************************

1.-2. Olemme jo käyneet David Crockettin elämää läpi ja nyt on aika siirtyä loppuhuipennukseen.Crockett tokaisi vuonna 1835 että hän on menossa helvettin tai Texasiin.Hän oli luopumassa politiikasta ja alkoi ajatella Texasin Itsenäisyyttä/Vallankumousta yhä vakavammin.Hitaasti Crockettin tie vei kohti Texasia ja hänellä oli mukanaan Betsy-kiväärinsä.Hänellä oli mukana joukko Tennesseen Vapaaehtoisia 30. karskia rajaseutujen miestä joilla oli kaikilla tappavan tarkat pitkät rihlakot ja he osasivat todella käytää niitä ja vähän myöhemmin Alamossa se huomattiin.Crockett miehineen saapui ensi Jacksoniin Tenneseehen ja sieltä seuraava etappi oli Little Rock Arkansasissa 12.11.1835.Crockett saapui miehineen Alamon lähetysasemalle San Antonioon 8.Helmikuuta,1836.Meksikon armeija marssi 23.Helmikuuta,1836 Kenraalinsa Antonio Lopez de Santa Annan komennossa Alamoon ja yllätti siellä olevat Texasilaiset.Santa Annan joukot aloittivat välittömästi piirityksen.Santa Anna määräsi myös kovan tykistötulituksen joka pommitti lähes taukoamatta Alamon puolustajia.Näin meksikolaiset saivat päivä päivältä aikaa siirrettyä joukkojaan pikkuhiljaa eteenpäin aseineen.

Crockett huomasi heti että Alamon linnakkessa olevat komentajat Jim Bowien Vapaaehtoiset ja William Travisin vakinainen väki riitelivät keskenään ja kumpikaan miehistä ei päässyt sopuun kuka johtaa.Crockett toimi hyvin välikätenä ja sai miehet sopimaan komentojärjestyksen.
Crockett oli oppinut politiikasta hyvät puhujalahjat ja siksi hän onnistui purkamaan jännitteen näiden kahden miehen väliltä.Bowie oli vaikea tapaus alkoholisminsa kanssa sekä riidanhaluinen ja päälle vielä kuolemansairas.13.päivää kesti tämä Santa Annan joukkojen piiritys Alamossa.Crockett miehineen näytteli suurta roolia puolustajissa sillä heidän tappavan tarkka tulitus kivääreillään aiheutti meksikolaisille kovia menetyksiä ja he ampuivat herkeämättä kun toiset puolustajat latasivat heille kivääreitä koko ajan.Crockettin huikean tarkka ampumataito oli kuin taivaan lahja. Tämä 23.02.1836 San Antonio-joen ylitys meksikolaisille joukoille joita oli n.300 sotilasta niin joutuivat luopumaan hyökkäyksestä Tenneseen miesten tarkasta tulituksesta johtuen.Taistelu päättyi 90. minuutissa ja meksikolaiset vetäytyivät pakoon.Travis antoi koko luottamuksen Crockettin miesten tulitukseen ja määräsi että heille on annettava koko ajan ladattuja kivääreitä jotta tappava tulivoima pysyisi.

Puolustajat olisivat päässeet pois Alamosta piirityksen alkuvaiheessa sillä Santa Anna oli jättänyt avoimia reittejä linjoihinsa mutta Texasilaiset päättivät pysyä Alamossa.Kun piiritys eteni niin Travis lähetti kuriirin mukana viestejä mm. James Fannille joka oli lähellä Golidiassa mutta Fann piti avun lähettämistä liian suurena riskinä.Travis lähetti 3.03.1836 lisää kuriireita matkaan sillä Santa Annan joukot olivat saaneet vahvistuksia runsaasti ja meksikolaisten armeijan sotilaiden luku lähenteli 2 000 sotilasta ja tykistö päälle.Luvut vaihtelevat eri lähteissä.Crockett oli mukana näissä kolmessa kuriirimiehessä. Sitten alkoi pian koittaa kohtalokas päivä Maaliskuun 6.päivä,vuonna 1836 ja heti auringonnousun jälkeen paljon ennen klo 08.00 alkoi loppuhuipennus Alamossa ja puolustajat olivat täydessä unessa vielä tuolloin.......................Jatkuu pian

D.Witko

Tämä maalaus kuvaa hyvin tuon aamun verilöylyä Alamossa 06.03.1836
[imghttps://learnodo-newtonic.com/wp-content/uploads/2016/09/Depiction-of-the-Battle-of-the-Alamo.jpg][/img]

Tässä Davy Crockett ja viimeinen kohta Alamon historiassa
Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 01.12.2017 14:12

Witko kirjoitti:
Haukka kirjoitti

1. Tämä kyseinen mies oli eräs monista, joka ei hyväksynyt Andrew Jacksonin intiaanipolitiikkaa. Varhain 1830-luvun alussa hän oli kuitenkin ainoa Tennesseen edustajanhuoneen jäsen, joka äänesti intiaanien pakkomuuttoa vastaan. Myöhemmin saman vuosikymmenen puolivälissä hän muutti Texasiin ja todennäköisesti kuoli väkivaltaisessa yhteenotossa hieman myöhemmin. Kesti lähes vuoden ennen kuin hän pääsi arkkuun, muttei silloinkaan yksinään. Kuka tämä kuuluisa mies oli ja missä hänen jäännöksensä odottivat löytäjäänsä?

2. Millaisessa tapahtumassa hän sai surmansa ja mitkä asiat johtivat tähän tapahtumaan?
********************************************************************

1.-2. Olemme jo käyneet David Crockettin elämää läpi ja nyt on aika siirtyä loppuhuipennukseen.Crockett tokaisi vuonna 1835 että hän on menossa helvettin tai Texasiin.Hän oli luopumassa politiikasta ja alkoi ajatella Texasin Itsenäisyyttä/Vallankumousta yhä vakavammin.Hitaasti Crockettin tie vei kohti Texasia ja hänellä oli mukanaan Betsy-kiväärinsä.Hänellä oli mukana joukko Tennesseen Vapaaehtoisia 30. karskia rajaseutujen miestä joilla oli kaikilla tappavan tarkat pitkät rihlakot ja he osasivat todella käytää niitä ja vähän myöhemmin Alamossa se huomattiin.Crockett miehineen saapui ensi Jacksoniin Tenneseehen ja sieltä seuraava etappi oli Little Rock Arkansasissa 12.11.1835.Crockett saapui miehineen Alamon lähetysasemalle San Antonioon 8.Helmikuuta,1836.Meksikon armeija marssi 23.Helmikuuta,1836 Kenraalinsa Antonio Lopez de Santa Annan komennossa Alamoon ja yllätti siellä olevat Texasilaiset.Santa Annan joukot aloittivat välittömästi piirityksen.Santa Anna määräsi myös kovan tykistötulituksen joka pommitti lähes taukoamatta Alamon puolustajia.Näin meksikolaiset saivat päivä päivältä aikaa siirrettyä joukkojaan pikkuhiljaa eteenpäin aseineen.

Crockett huomasi heti että Alamon linnakkessa olevat komentajat Jim Bowien Vapaaehtoiset ja William Travisin vakinainen väki riitelivät keskenään ja kumpikaan miehistä ei päässyt sopuun kuka johtaa.Crockett toimi hyvin välikätenä ja sai miehet sopimaan komentojärjestyksen.
Crockett oli oppinut politiikasta hyvät puhujalahjat ja siksi hän onnistui purkamaan jännitteen näiden kahden miehen väliltä.Bowie oli vaikea tapaus alkoholisminsa kanssa sekä riidanhaluinen ja päälle vielä kuolemansairas.13.päivää kesti tämä Santa Annan joukkojen piiritys Alamossa.Crockett miehineen näytteli suurta roolia puolustajissa sillä heidän tappavan tarkka tulitus kivääreillään aiheutti meksikolaisille kovia menetyksiä ja he ampuivat herkeämättä kun toiset puolustajat latasivat heille kivääreitä koko ajan.Crockettin huikean tarkka ampumataito oli kuin taivaan lahja. Tämä 23.02.1836 San Antonio-joen ylitys meksikolaisille joukoille joita oli n.300 sotilasta niin joutuivat luopumaan hyökkäyksestä Tenneseen miesten tarkasta tulituksesta johtuen.Taistelu päättyi 90. minuutissa ja meksikolaiset vetäytyivät pakoon.Travis antoi koko luottamuksen Crockettin miesten tulitukseen ja määräsi että heille on annettava koko ajan ladattuja kivääreitä jotta tappava tulivoima pysyisi.

Puolustajat olisivat päässeet pois Alamosta piirityksen alkuvaiheessa sillä Santa Anna oli jättänyt avoimia reittejä linjoihinsa mutta Texasilaiset päättivät pysyä Alamossa.Kun piiritys eteni niin Travis lähetti kuriirin mukana viestejä mm. James Fannille joka oli lähellä Golidiassa mutta Fann piti avun lähettämistä liian suurena riskinä.Travis lähetti 3.03.1836 lisää kuriireita matkaan sillä Santa Annan joukot olivat saaneet vahvistuksia runsaasti ja meksikolaisten armeijan sotilaiden luku lähenteli 2 000 sotilasta ja tykistö päälle.Luvut vaihtelevat eri lähteissä.Crockett oli mukana näissä kolmessa kuriirimiehessä. Sitten alkoi pian koittaa kohtalokas päivä Maaliskuun 6.päivä,vuonna 1836 ja heti auringonnousun jälkeen paljon ennen klo 08.00 alkoi loppuhuipennus Alamossa ja puolustajat olivat täydessä unessa vielä tuolloin.......................Jatkuu pian

D.Witko

Tämä maalaus kuvaa hyvin tuon aamun verilöylyä Alamossa 06.03.1836
Kuva

Tässä Davy Crockett ja viimeinen kohta Alamon historiassa
Kuva

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 01.12.2017 20:15

1.-2. Kun William Travis oli lähettänyt 03.03.1836 heti pimeän tultua matkaan nämät kolme kuriiria joista yksi oli Crockett, niin nämät pääsivät etsimään Fanninia ja Crockett sekä yksi toinen kuriiri löysivät Texasilaiset Cibolon Creekistä keskiyöllä.He olivat edenneet 20. mailia Alamosta ja juuri ennen päivänvaloa 04.03.1836 osa Texiansin voimista pääsi murtautumaan Meksikon linjojen läpi ja pääsivät Alamoon.Toinen ryhmä ratsasti yli Meksikon ratsuväen ajaen nämät ulos preerialta.Sitten koitti 6.03.varhainen aamu ja Santa Anna oli lopettanut tykistötulen ja puolustajat olivat tuudittautuneet siihen että meksikolaiset eivät tee nyt juuri hyökkäystä ja suurin osa oli sikeässä unessa aamulla anivarhain, mutta Varuskunta heräsi ja alkoi raivokas taistelu jossa yli pohjoisen muurien tulleet meksikolaiset syöksyivät sisälle Alamoon.Crockett olisi tarinan mukaan käynyt nopeasti rukoilemassa kappelissa ja ryntäsi taisteluun jossa tapettiin kaikilla mahdollisilla tavoin toisiaan,veitset,rihlakot,sapelit,pistoolit ja kivenmurikatkin otettiin käyttöön ja meksikolaiset hakkasivat Texasilaisia bajoneteilla ja siihen vastattiin kun ammukset loppuivat käyttäen kivääreitä nuijina.Travis oli ensimmäisä kuolleita Alamossa ja hänen sanottiin saaneen sapelin iskun suoraan silmien väliin kun hän kohotti päätään yli lohkareen.Toisen tarina mukaan häntä ampui meksikolainen sotilas aivan käden mitan päästä suoraan kasvoihin.Taistelu kesti n. 90 minuuttia ja kaikki Texasilaiset olivat kuolleita.Vain pieni joukko säilyi hengissä mm. naisia, mustia orjia sekä Tejanoita.Santa Anna antoi käskyn että eloonjäneet Texasilaiset teloitetaan. Hänen omat päällystön miehet pyysivät että antautuneet miehet jätettäisiin henkiin mutta tämä ei Pikku Napoleonille sopinut.

Meksikolaisten tappiot olivat kovat ainakin 500. kuollutta monet omien harhaluotien johdosta ja Alamon puolustajista kuoli noin 200 miestä.Tappioluvut ovat meksikolaisten kohdalta olleet aika isossa marginaalissa jopa 1 000 kaatuneesta asti,riippuen lähteistä.Nyt tullaan tähän David Crockettin kuolemaan ja siitä ollaankin todella eri mieltä historioitsijoiden mukaan.Yksi versio oli että hän kuoli niin kuin Bowie,Travis ja muut Texasilaiset kaatuen taistelussa kappelin raunioilla.Toinen versio on ja sitä tukee muutaman eloonjääneen todistajan lausunnot sekä myös meksikolaisten puolelta jotkut komentajat. Crockett olisi ollut 6-7 seitsemän miehen joukossa jotka antautuivat ja toimitettin Kenraali Castrillonille ja Santa Anna oli antanut käskyn että teloitus kaikille vangeille.Jotkut meksikolaisten upseerit mukaanlukien Kenraali Castrillon eivät suostuneet tähän halpamaiseen tekoon ja Santa Anna raivostui kun häntä ei toteltu välittömästi.Jotkut upseerit jotka eivät olleet osallistuneet taisteluun, niin olivat innokaita tappamaan nämät Texasilaiset.Sapeleilla ja bajoneteillä he survoivat Crockettin mukaanlukien hengiltä ja on väitetty että tässä pistin sohimisessa olisi käytetty myös kidutusta.No oli miten oli niin kaikki Alamon puolustajat kuolivat niin kuin Last Stand malliin.

Santa Anna antoi käskyn että ruumiit öljytään ja sen jälkeen ne on helppo polttaa.Tuhkat saivat olla levällään matalassa kuopassa maassa aina vuoteen 1837 helmikuuhun ja silloin Juan Sequin ja hänen ratsuväkensä saapui Bexariin ja tutkivat tuhkat.Paikallinen puuseppä teki pienen arkun ja siihen kaadettiin haudasta otettua tuhkaa ja arkun päällikanteen tulivat Jim Bowien, William Travisin ja David Crockettin nimet .Arkku olisi haudattu persikkapuutarhaan mutta tätä ei ole koskaan löytynyt tai paremimn voitu tunnistaa.Uskon että kaikkien Texasilaisten tuhkat haudattiin lähelle Alamoa ei merkittyyn maahan. Tämä Alamo ja jälkipuinnit mukaan lukien on niin mahtava aihe että tästä riittää vielä pitkään kirjoittamista Kinkereillä.

Tässä tämä arkku jossa uskottiin olevan Texasilaisten tuhkaa mutta siitä ei ole mitään todisteita.
Kuva

Tässä veitsi jota Davy Crockettin kerrotaan käyttäneen Alamon Taistelussa
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 02.12.2017 09:09

Taustaa vielä Alamolle. Varmaan suurin osa amerikkalaisista, jotka muuttivat Meksikoon, tulivat hakemaan varallisuutta ja seikkailua. Kumpaakin oli tarjolla, mutta aivan ilman lupaa ei Texasiin saanut muuttaa koska aluetta hallitsivat meksikolaiset. Siirtyessään rajan yli amerikkalaiset suostuivat kääntymään katolilaisuuteeen ja Meksikon kansalaisuuteen. Oli sitten eri juttu moniko teki noin. Mutta tärkeintä oli se, että Texasin laajat maat tarjosivat hyvät puitteet puuvillateollisuudelle. Asiassa oli vain yksi probleema: Menestyäkseen puuvillateollisuus tarvitsi paljon työntekijöitä pelloilleen ja ainoa ratkaisu oli musta työvoima. Siirtolaisten (lähinnä etelävaltiolaisten) pahaksi onneksi Meksiko kielsi orjuuden, joten orjien tuominen pelloille närkästytti syvästi Meksikon ylevää hallitusta.

Yllättyneenä amerikkalaisten maahanmuuton nopeasta lisääntymisestä ja näiden orjatyövoimasta Meksikon hallitus alkoi mätkäistä kaikenlaisia rajoituksia. Mutta tämä oli turhaa sillä tulevia rajoituksia ei noudattanut juuri kukaan. Meksikolaisten ja siirtolaisten välit alkoivat kiristyä ja tulevan Alamon taisteluun taustalta löytyvätkin federalismi, orjuus, maahanmuutto-oikeudet, puuvillateollisuus, ja ennen kaikkea raha. Texasilaisten haluama itsemääräämisoikeus oli Meksikon hallitukselle liikaa ja diktaattori Santa Anna näki punaista. Ei mennyt kauankaan kun S. Annan armeija piiritti Alamon varuskunnan, joka kukoisti eräällä Santa Antonion hylätylle lähetysasemalla.

Meksikolaiset eivät suinkaan heti hyökänneet, vaan tunnustelivat tilannetta lähes pari viikkoa. Samalla he turvautuivat eräänlaiseen väsyttämistekniikkaan, joka ei kuitenkaan uuvattanut texasilaisia Alamon puolustajia. Osa Texasin tejanoista sai lähteä lätkimään Bowien ja Travisin suostumuksella, mutta pääjoukko luotti aseisiinsa. Lisäksi osa tejanoista jäi Alamoon, joten he tulivat taistemaan veli veljeä vastaan. Witko kertoikin näistä jutuista.

Jonkin verran ennen H-hetkeä Alamon muurien eteen lähetettiin soittokunta, joka vetäisi kappalevalikoimastaan ilmoille vanhan espanjalaisen kappaleen Deguellon. Tällä sävellyksellä oli ennenkin peloiteltu vihollista ja kappaleen sanoma oli varsin suoraviivainen. Ei armoa. Davy Crockett, jolla oli viulu mukanaan Alamossa, vastasi esitykseen omalla tavallaan. Hän kiipesi muureille ja soitti meksikolaisille oman sovituksensa Deguellon a la Davy Crockett. Tästä asiasta on joskus kiistelty alan piireissä, mutta tapahtuma lienee faktaa. Alamossa olleiden Juana Alsburyn ja Susanna Dickinsonin mukaan Crockett hauskuutti alamolaisia jutuillaan ja viulunsoitollaan. Hän oli eräänlainen viihdealan monitoimimies, joka osasi ottaa yleisönsä. En tiedä mitä meksikolaisjoukkojen kenraali Santa Anna piti Crockettin vastavedosta, mutta epäilenpä ettei tykännyt. Ehkä herra Anna näki Crockettin esityksen karkeana ivamukaelmana Deguellonista ja tämä häväisy loukkasi verisesti hänen herkkiä diktaattorintunteitaan

Kello 6,03 aamulla Santa Anna antoi sotilailleen hyökkäysmerkin Alamon puolustuksen ongelma oli siinä, että puolet miehistöstä ei ollut värvätty sotilaiksi, vaan he saivat tulla ja mennä miten lystäsivät. Nämä miehet tottelivat Jim Bowieta, mutta inhosivat eversti William Travisia, jolle Alamon komentajuus oli jätetty virallisen komentajan James Neillin poistuttua perhe-asioiden hoitoon. Kun Bowie makasi sairaana pääsemättä mukaan puolustukseen, oli tilanne molemmilla puolustuslinjoilla hieman sekava. Onneksi Davy Crockettin mukanaolo rauhoitti tilannetta. Witko kertoi taistelusta, joten en lisää siihen mitään.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 02.12.2017 17:32

Olin ohittanut tuon kysymyksen vahingossa täysin mistä syystä tähän Alamoon asti jouduttiin menemään lopulta ja mitkä olivat tuon Texasiin menon syyt.Haukka sen selvitti täysin eli rahan takia loppuviimeksi mistä on aina kyse.Maata ensin ja sitten hallintaa ja lopuksi rikastumista.Eikä siinä paljon Nativein sanat painaneet.Comanchet kyllä pitivät huolen vielä 1830-luvulla että emigranttien elämä oli koko ajan katkolla ja sama päti tejanoihinkin.Kiowat myös ja monet vähemmän tunnetut Kansat tekivät elämän epävarmaksi. No ei Santa Anna kovin kauaa juhlinut Alamoa ja Golliadia, kun muuan Sam Houston laittoi pisteen iin päälle vain runsas kuukausi Alamon jälkeen.Battle of San Jacinto oli tämä eeppinen taistelu 21.04.1836 ja taistelu kesti yllättävän kauan 18.minuuttia.Sam Houston vähän jarrutteli taistelun nopeutta että ei olisi mennyt täysin fiaskoksi Santa Annan osalta.650 Meksikolaista kuoli tuossa taistelussa,300 otettiin vangiksi ja 208 haavoittui joista moni kuoli haavoihinsa vähän myöhemmin.Texasilaisten tappiot olivat jopa 11 kaatunutta,30.haavoitunutta.Santa Anna oli auttanut texasilaisia siinäkin että oli valinnut omalle puolelleen järkyttävän huonon leiripaikan suuren rämesuon ääreltä ja San Jacinto-joen rannalta.Eräs Meksikon kenraaleista sanoi että ei yksikään edes tavallinen sotamies olisi valinnut tuota paikkaa mutta Santa Annan nerous tuli ilmi että on kiva hävitä välillä ja kunnolla.

Texasilaisten huudot:Remember Alamo !,Remember Goliad! kantautuivat ylvään Kenraali Santa Annan korviin vaikka mes piileskeli lyötynä läheisellä rämeellä piilossa ja pukeutuneena tavallisen sotamiehen univormuun. Houston,Lamar yrittivät pysäyttää miehiään jotka jatkoivat meksikolaisten teurastamista tuntikausia kuin kaniinimetsällä kun nämät lähtivät pakoon läheiselle Peggy Lakelle, mutta Alamo ja Golliad olivat liian hyvin muistossa.Monet uudet meksikolaiset sotilaat huusivat hädissään että minä en ollut Alamossa mutta armoa ei annettu. Tämä voitto avasi tietä Texasin Itsenäistymiselle ja Tasavallalle sekä meksikolaiset lähtivät ja luovuttivat alueet texasilaisille.Meksikolaiset lähtivät Rio Granden eteläpuolle.Santa Anna joutui kirjoittamaan antautumisehdot ja se kävi tämän älynjättiläisen hermoille.Texasilaiset vaativat Kenraalien ja Santa Annan välitöntä teloitusta mutta Houston esti sen vaikka oli itsekin pahasti haavoittunut.Santa Anna puhui kuin papukaija henkensä edestä että minä vannon kautta kiven ja kannon että Meksikon armeija vetäytyy sitten tavallisen nopeasti pois ja myös lupasi että pysyisvät poissa.Santa Annan tuntien sormet olivat ristissä selän takana ja kaavaili takuulla mielessään että tämä armeijan poissaolo ei montaa aikaa kestäisi.

Taitelijan näkemys San Jacinton Taistelusta
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 02.12.2017 21:17

Tuohon taisteluun palataan, totta kai. Menen tässä samalla vielä hieman Alamoon. Erään lähteen mukaan Bowieta hoiti hänen sukulaisnaisensa Juana Navarro Perez Alsbury .

Ainakin yksi tarina Juanasta löytyy. Tämä on ajalta, jolloin meksikolais-armeija teki iskunsa Alamoon. Kun Juana sattui kurkistamaan ulos linnakkeen länsisiivestä, jossa hän pienen poikansa ja sisarensa kanssa piileskeli,, hän näki Santa Annan joukkojen vyöryvän Alamoon joka suunnalta. Hän kuuli tykkien jyrinän ja pienempien aseiden rätinän. Niihin sekoittuivat taistelijoiden huudot ja haavoittuneiden valitukset.

Juana havahtui kuin luodit alkoivat vonkua vaarallisen lähellä häntä itseään. Sillä hetkellä hän myös tiesi, että texasilaisten puolustus oli murtunut. Juanan sisar kiiruhti ovelle ja huusi meksikolaisille, että nämä eivät tulittaisi taloa, jossa oli pelkkiä naisia. Tulitus taukosi ja Gertrudis-sisko avasi varovasti oven. Meksikolaisten pahennusta herättävä kielenkäyttö tunki hänen korviinsa ja karkeat kädet repäisivät hartiahuivin hänen olkapäiltään. Kiireesti Gertrude vetäytyi takaisin sisälle. Samanaikaisesti rouva Juana Alsbury puristi kouristuksenomaisesti pientä poikaansa rintojaan vasten, sillä hän oli varma, että pojasta tulisi pian orpo. Tosin hän oli pienenä varmuustoimena pukenut poikansa tytön vaatteisiin. Sotilaat huutelivat ulkoa hävyttömyyksiä ja vaativat Gertrudilta rahat ja aviomiehen. Gertrudin vastatessa, ettei hänellä ollut sen enempää rahaa kuin miestäkään sotilaat rynnivät sisään.

Tilanne muuttui hetkellisesti kun paikalle porhalsi potilaana hoidettu Alamon puolustaja (tunnettu nimellä Mitchell) ja yritti suojella Juanaa ja tämän vauvaa. Urhea yritys koki tylyn kohtalon, sillä meksikolaiset sotilaat tarttuivat pistimiinsä ja lävistivät niillä Mitchellin ykäruumiin. Mitchellin lyyhistyessä murhaajiensa jalkoihin juoksi rakennukseen nuori tejano-poika, joka etsi pakopaikkaa meksikolais-armeijan takaa-ajajilta. Liian myöhään poika huomasi paikalla olleet sotilaat. Uhmakkaasti hän kuitenkin jäi seisomaan sotilaiden ja naisten väliin. Teko oli pojan viimeinen, sillä teurastuksen makuun päässeet meksikolaiset survoivat pistimensä häneen. Varmuuden vuoksi hommaa jatkettiin muutamalla laukauksella. Sen jälkeen sotilaat keskittivät kaiken huomionsa naisiin. Juanan matka-arkku murrettiin ja sen sisältö takavarikoitiin mukaanlukien kellot, jotka Travis ja muut upseerit olivat jättäneet säilytykseen. Sotilaiden silmät kiiluivat pahaenteisesti heidän katsellessaan Juanaa ja hänen sisartaan, mutta paikalle saapunut meksikolainen upseeri-herrasmies keskeytti sotilaiden häiriökäyttäytymisen. Naiset ja vauva jätettiin rauhaan upseerin komennosta.



Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin