pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 19.10.2017 08:28

Carsonin kannalta se ikävin homma oli tietenkin tuo navajojen ja mescalerojen siirtäminen Bosque Redondoon, joka oli täysin epäinhimilinen asuinpaikka kenellle tahansa ihmiselle. Täytyy kyllä muistaa, että Carson ei olisi halunnut suostua johtamaan tätä pakkomuuttoa, mutta taas tuli vastaan se hänen pahin kompastuskivensä: herran pelko. Hän joutui epäkiitolliseen tehtävään siirtää intiaanit suoraan helvettiin. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt pystyä sanomaan, että kiitos vain herra kenraali Carleton, mutta laittakaa visionne toteuttajaksi joku toinen heppu. Mutta Kit otti tehtävän vastaan ja sai nimensä navajojen kirosanaston aatelistoon, jossa sanat Joozh, Ch'iidii + £eechaa'itsa'ii biyaazh jäävät vielä häpä'ilemään omaa surkeuttaan, kun joku täräyttää kuuluville sanan Carson. Tuossa vaiheessa jokainen navajo hiljenee ajattelemaan omaa kuolevaisuuttaan.

Ja aivan oikein kuten Witko totesi. Carson ei pitänyt jicarilla-apacheista, mutta he eivät olleet pahnan pohjimmaisia. Carsonin mukaan alhaisimpia kaikista elävistä olennoista olivat klamathit ja heitä sai tappaa kuin itikoita.

Klamath

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 19.10.2017 11:58

Haukka kysyi Fremontin retkikunnan vaiheista

2. Hieman myöhemmin joukko intiaaneja hyökkäsi yöllä leiriin, jossa Kit Carsonkin oli. Milten hyökkäys päättyi, ketkä yhteenotossa kuolivat ja millaisen näytteen Carson antoi raakuudestaan?
**************************************************************

2. Nyt palataan sen verran taaksepäin että ollaan Sacramento-joella ja Wintut,Maidut ja Yanat on teurastettu Fremontin ja Kit Carsonin väkivaltaisen 75. rajaseudun Militian toimesta ja ei siinä Carson kuin ei myöskään Kapteeni John Fremont mitenkään vastahankaan asettunut vaan kunnon Intiaanien metsästys oli heille sporttista huvia.Nyt mennään eteenpäin ja Fremont on edelleen retkikuntansa kanssa laittomalla alueella sillä tämä osa Kaliforniasta oli Meksikolaisten hallussa.9.päivänä Toukokuuta,1846 myöhään illalla saapui tärkeä vieras Fremontin leiriin, kuriiri luutnantti Archibald Gillespie joka toi suoraan Presidentti James Polkilta uusia ohjeita Fremontin retkikunnalle ja miten heidän pitää toimia. Fremont oli niin innostunut tästä tärkeästä kuriiri postista että ei asettanut leiriin vartijoita.Yöllä Kit Carson heräsi kovaan huutoon ja huomasi vierustoverinsa ja kaverinsa Basil Lajeunessen makaavan yltäänsä veren tahrimana. Carson tajusi että leiriin oli hyökännyt Intiaaneja ja lukumäärä oli 15-25.soturia. Delaware scoutit saivat ammuttua ainakin yhden hyökkääjän sotapäällikkön mutta kaksi Fremontin muuta miestä kuoli myös.Carsonin kirja jossa oli kahden muun Fremontin kuolleen nimet on tietysti kotona joten en muista töissä ulkoa heidän nimiään.

Hyökkääjistä kuoli yksi soturi ja joukon päällikkö ja silloin Carson päästi väkivaltaisen puolensa irti ja hakkasi kuolleen Intiaanin päätä ja kasvoja niin lujaa kirveellä että ne muutuivat täydeksi verikseksi massaksi. Fremont ja etupäässä Carson päättelivät että hyökkääjät olivat Klamath Laken Klamatheja ja tästä täytyy tasata tilit Klamathien kanssa.11.toukokuuta,1846 kaksi Fremontin Delaware scouttia tappoi kaksi Klamath bandin soturia joista toinen oli sotapäällikkö.Fremont ja Carson eivät olleet tyytyväisiä näin pieneen tilien tasaamiseen vaan 12.toukokuuta,1846 Carson johdatti hyökkäystä Klamath leiriin joka oli Klamath-järven äärellä.Kylän nimi oli Dokdokwas.Fremont ja Carson tuhosivat koko leirin ja tappoivat taas kerran myös naisia ja lapsia miesten ohella. Ainakin 14. Klamathia sai surmansa ja todennäköisin luku oli 25.kuollutta Klamathia koska monet kuolettavasti haavoittuneet ryömivät järven kaislikkoon piiloon jonne he myös kuolivat.

Kit Carsonilla oli hyvin lähellä tulla noutaja sillä yksi Klamath soturi tähtäsi Carsonia ja tämän kivääri meni lukkoon ja Klamath soturi oli ampumassa myrkkynuolta Carsoniin niin silloin astui kuvaan kelpo Maamittarimme John Fremont, joka sai lyötyä kiväärin perällä soturia joka putosi hevosensa selästä maahan jossa hänet hakattiin kuoliaaksi ja Kit Carson oli kuin hauva tämän jälkeen Fremontille, koska uskoi että tämä pelasti Carsonin henken ja hän oli loppuelämänsä velkaa Fremontille tästä.Taas kerran ei yhtään kuollutta Fremontin joukoissa.Fremont teki tilit selväksi itsensä kanssa hyvin äkkiä että pidin lupaukseni itselleni että kostan tämän petoksen moninkertaisesti näille kavalille punanahoille ja nyt sain sen tehtyä ja pääsen taas takaisin työni pariin.

Nyt vain eivät tilinteot olleet yhtään selviä vaan raivonsa vallassa ja piittamattomuudessa sekä loppumattomassa halvennuksessa mitä he tunsivat näitä Klamatheja kohtaan niin Carson ja myös Fremont tekivät tämän hyökkäyksen täysin väärään leiriin ja vielä väärälle Kansalle tämä kosto tehtiin.Dokdokwasin tragedia oli järkyttävä sillä Fremontin leiriin tulleet hyökkääjät olivat Modoceja ja tämän Kansan taistelutaito olikin jo ihan eri luokkaa kuin Wintujen ja näiden Klamathien.Modocit ja Klamathit olivat kulttuurisellisesti samaa Kansaa mutta Kansana ja Heimona he olivat toistensa verivihollisia.

Tässä ylempien aina valmis Kit"Hauva"Carson jokaiseen tositoimeen olivat ne sitten Intiaaneja tai Meksikolaisia.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 19.10.2017 15:36

Täyttä asiaa, Witko. Ja tuo "Hauva"-lempinimi oli niin hellyyttävä, että se sai vedet silmiin. En tosin herkistynyt itkemään, vaan kyynelkanavat laukesivat sen vuoksi, että pokka petti ja räjähdin nauruun. No joskus vain joku asia alkaa naurattamaan, eikä siitä tahdo tulla loppua.

Mutta asiaan. Todistaessaan aikoinaan oikeudessa Chivingtonia vastaan Carson sanoi muun muassa tällaistä: Kun ajattelen mitä Chivington ja hänen saastaiset verikoiransa (sotilaat) tekivät naisille ja lapsille Sand Creekissä vuonna 1864, en voi olla tuntematta syvää vihaa ja halveksuntaa näitä miehiä kohtaan. En voisi ikinä kuvitella ampuvani naisia ja lapsia tai tekeväni heille mitään pahaa.

Onhan tuo täyttä asiaa, mutta Carson näyttää autuaasti unohtaneen omat tekonsa. Joko hän oli tuolloin aivan seniili tai sitten hän oli unohtanut vanhat tekonsa 1840-luvulla. Sillä hän oli itse tehnyt samaa mistä syytti Carringtonia, Ei tarvitse kuin selailla Carsonin vanhoja tekosia wintujen ja klamathien maassa. Witko jo kertoi tämän klamath-episodin, joka oli samalla oikea vastaus viimeiseen kysymykseen. Kirjan Kit Carson and Indians sivuilla törmää esimerkiksi sellaiseen kohtaan, missä Carson vertaa klamathien tappamista urheiluun. Heti perään tulee kohta jossa Carson kertoo poltetuista klamat-kylistä: Miten kaunis näky.

Näin siis kommentoi mies, joka myöhemmin väitti, ettei voisi tehdä naisille ja lapsille mitään pahaa. Eikö tuo asumusten polttaminen ollut aika paha teko, sillä niissähän juuri asui naisia ja lapsia. Ja tuo kuolleen klamath-päällikön pään järjetön hakkaaminen kertoo sekin jotain Carsonista. Tienpään kirjalinkissä An American Genocide: The United States and the California Indian Carson surmaa 14 klamathia. Jopa Fremontin oma kirja myöntää tämän, joskin Carsonin oman laskun mukaan klamath-vainajia tuli 21. No joku muukin pääsi tappamaan, Käsittääkseni delaware-scoutit surmasivat kaksi klamathia. Fremontin oma muija kirjasi muistiin äijänsä ja Kitin raportteja ja kaunisteli totuutta Carsonista ja tietenkin myös omasta ukostaan .

Satutäti Jessica Benton Fremont


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » To 19.10.2017 17:48

Näytti olevan Lady in Black tämä Fremontin muusa ja vaimokin silloin tällöin kun oma maamittari oli mittailemassa ja sporttia harrastamassa pitkin eri Territoryjä.Tästä Fremontin retkikunnasta ei koskaan asetettu ketään syytteeseen tai rangaistukseen ja kaikkein vähiten Fremontia ja Carsonia tästä tolkuttomasta tappamisesta. Usan Hallituksen edustajat muistivat Fremontin "palvelukset"Californiassa ja kun Meksikon ja Amerikan sota alkoi niin Fremont oli itseoikeutetusti mukana.Oregoniin mies ei enään palannut.Majurin arvoisena Fremont palveli ja otti hallintaansa Californian Tasavallan.Sotaoikeus tuomitsi Fremontin kapinoinnista ja niskuroinnista joka oli taas ristiriidassa Californian sotilaallisen kuvernöörin konfliktista.Presidentti Polk tuli väliin ja tuomio peruttiin ja palautti Fremontille takaisin vanhan virkansa.Fremont itse sanoi itsensä väliaikaisesti irti Yhdysvaltain Armeijasta.

Amerikan sisällissodassa hänet kutsui Abraham Lincoln tappotantereille Läntiselle-Osastolle komentajaksi.Mies meinasi kuolla aivan rutiköyhänä mutta sai pienen eläkkeen Hallitukselta vähän ennen kuolemaansa.Vaimon kirjan tuloilla sai vähän apua.Muistan hyvin tuon Kit Carsonin mekkalan Eversti Chivingtonin syyttämisestä koiran työksi ja käytti tämä jumalattomia metodeja Sand Creekissä. Itse pidän kyllä kelpo hauvamme teoista 1840-1850-luvuilla Californiassa ja samoin Jicarilla Apache ja Ute-sodassa ainakin uhrien määrässä ihan omaa luokkaansa jos vertaa tuohon yhden päivän Sand Creekin Verilöylyn uhrien määrään.Ei Carson seniili ollut, sillä kyllähän tuo Kit Carson and Indians History-kirjassa tulee miehen mielipiteet ja teot esiin mutta ne ovat jääneet vähälle huomiolle koska Kit Carsonista tehtiin myyttinen hahmo koko Lännen historiassa ja tämä Vuoristojen Mies legenda oli niin kova.

Siinä parivaljakko Kit ja John
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 20.10.2017 17:04

Piti päästä syyslomalle perheen kanssa mutta saamari kaikki Eilatin suorat lennot olivat täynnä.Nyt koittaa huomenna eksoottinen Ruotsin ja Tukholman reissu päiväksi Tukholmassa voi että vie'.

Heitetään muutama pähkinä esiin sen kunniaksi.

1. Tästä Verilöylystä sanottiin että se oli viimeinen ja suurin hyökkäys settlereiden kimppuun Itä-Teksasissa.Tämä joukkomurha tapahtui myöhään syksyllä-1838 heti sadonkorjuun jälkeen(maissin).Paikkana oli nykyinen Pohjoinen Jacksonville.Tässä tapettiin niin miehiä kuin naisia ja lapsiakin.

Keitä tähän hyökkäys ryhmään kuului ja paljonko tuli uhreja kummaltakin puolelta ja millä nimellä tämä Verilöyly jäi historiaan ?

2. Kuka henkilö oli kiihoittanut koko kuluvan v.1838 alueen Intiaaneja hyökkäämään anglo-settlereiden kimppuun ja tälle hankkeelle oli oikein nimikin?

3. Miten eloonjääneet oikein pääsivät pakoon tästä Verilöylystä ja keitä he olivat ?

4. Nykyään todetaan että muistomerkissä on virhe sillä siinä syyllistettiin yksi Kansa hyökääjäksi mutta jo itse hyökkäyksessä yksi hyökkääjä paljastui erikoisella tavalla talossa sisällä.

Miten tämä oikein kävi ja keitä olivat suurin osa hyökkääjistä ?

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 23.10.2017 16:02

1 ja 2. Killoughin verilöylyhän tässä on kysymyksessä, mutta nyt täytyy sanoa, että hyökkääjiä koskevat lähdetiedot tarjoavat tähän melkoisen valikoiman eri heimojen sotureita + meksikolaisia lainsuojattomia ja jopa valkoisia. Puolustavalla kannalla tässä oli Killoughin perhe, johon kuului perheenpään ja hänen vaimonsa lisäksi, iso-isä, poikia, tyttäriä, vaimoja ja lapsia ja muita läheisiä.

Killoughit tulivat Alabamasta varhain 1838. Heidän perheensä käsitti 30 jäsentä. He puhdistivat maat, rakensivat talonsa ja istuttivat maahan viljelykasvinsa. Jutussa oli kuitenkin yksi ikävä piirre ja se oli se, että Texasin tasavallan presidentti Sam Houston oli taannut nämä samat maat cherokeille vuonna 1836. Vuotta myöhemmin Texasin senaatti mitätöi koko sopimuksen ja myi osan maista Killougheilleja muille siirtolaisille. Tämä tempaus ja sitä seurannut siirtolaisten virta katkeroitti cherokeet ja heidän kerrottiin valmistelevan jonkinlaista kapinaa.

Elokuussa 1838 tilanne muuttui entistä vakavammaksi kun alueen meksikolaisten keulamiehenä toimiva Nacogdochesin kaupungin suurin maanomistaja, pormestari ja sikäläisen hallituksen monitoimimies Vicente CÓRDOVA päätti ryhtyä kapinaan koko Texasin tasavaltaa vastaan. Hän piti suuren kokouksen eräällä Angelica riverin saarella ja oli puhunut paikalle myös cherokee-päällikkö Bowlin. Cherokeet lupasivat osallistua kapinaan alueen englantia puhuvia siirtolaisia vastaan mikäli he saisivat takaisin vanhat metsästysmaansa. Cordova lupasi tämän ja juttu oli sovittu. Cherokeet saivat rinnalleen meksikolaisia lojalisteja, jotka olivat perehtyneet jo aiemmin sissisodan hienouksiin. Tosin ennen kuin hyökkäykset käynnistyivät texasilaismielinen cherokee-päällikkö Gatunwali tapasi Texasin militiaa johtavan kenraali Thomas Ruskin ja sopi tämän kanssa rauhasta. Tämän vuoksi lähes kaikki cherokeet vetäytyivät kapinasta . Tämä oli Cordovalle paha takaisku ja hänen oli turvauduttava jatkossa varsin sekalaiseen seurakuntaan eri heimojen sotureita. Onneksi meksikolaismielisiä intiaaneja löytyi Trinityjoen alueelta ja Cordova sai taakseen kohtuullisen iskujoukon.

Ja nyt takaisin tuohon Killoughien perheeseen. He saivat varoituksen kapinasta ja jättivät tilansa ja peltonsa elokuun aikana. Aivan lokakuun alussa he palasivat korjaamaan satonsa ennen kuin pakkaset saapuisivat. Useana päivänä he kyykistelivät pelloillaan aseet mukanaan. Intiaaneja ei näkynyt, joten pelko hyökkäyksistä hellitti. Viides lokakuuta, kun sato oli korjattu lähes kokonaan, he laiminlöivät turvallisuutensa ja menivät viimeistelemään sadonkorkuunsa ilman aseita. Ennen kun he pääsivät pellolle, ryhmä miehiä lähestyi heitä. Joukossa oli intiaaneja ja meksikolaisilta ja vähintään yksi musta.

Jos tätä jatkaa tulee väkisin loppukysymysten vastauksia. Jätetään siis tähän.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 24.10.2017 17:06

Haukka kirjoitti:1 ja 2. Killoughin verilöylyhän tässä on kysymyksessä, mutta nyt täytyy sanoa, että hyökkääjiä koskevat lähdetiedot tarjoavat tähän melkoisen valikoiman eri heimojen sotureita + meksikolaisia lainsuojattomia ja jopa valkoisia. Puolustavalla kannalla tässä oli Killoughin perhe, johon kuului perheenpään ja hänen vaimonsa lisäksi, iso-isä, poikia, tyttäriä, vaimoja ja lapsia ja muita läheisiä.

Killoughit tulivat Alabamasta varhain 1838. Heidän perheensä käsitti 30 jäsentä. He puhdistivat maat, rakensivat talonsa ja istuttivat maahan viljelykasvinsa. Jutussa oli kuitenkin yksi ikävä piirre ja se oli se, että Texasin tasavallan presidentti Sam Houston oli taannut nämä samat maat cherokeille vuonna 1836. Vuotta myöhemmin Texasin senaatti mitätöi koko sopimuksen ja myi osan maista Killougheilleja muille siirtolaisille. Tämä tempaus ja sitä seurannut siirtolaisten virta katkeroitti cherokeet ja heidän kerrottiin valmistelevan jonkinlaista kapinaa.

Elokuussa 1838 tilanne muuttui entistä vakavammaksi kun alueen meksikolaisten keulamiehenä toimiva Nacogdochesin kaupungin suurin maanomistaja, pormestari ja sikäläisen hallituksen monitoimimies Vicente CÓRDOVA päätti ryhtyä kapinaan koko Texasin tasavaltaa vastaan. Hän piti suuren kokouksen eräällä Angelica riverin saarella ja oli puhunut paikalle myös cherokee-päällikkö Bowlin. Cherokeet lupasivat osallistua kapinaan alueen englantia puhuvia siirtolaisia vastaan mikäli he saisivat takaisin vanhat metsästysmaansa. Cordova lupasi tämän ja juttu oli sovittu. Cherokeet saivat rinnalleen meksikolaisia lojalisteja, jotka olivat perehtyneet jo aiemmin sissisodan hienouksiin. Tosin ennen kuin hyökkäykset käynnistyivät texasilaismielinen cherokee-päällikkö Gatunwali tapasi Texasin militiaa johtavan kenraali Thomas Ruskin ja sopi tämän kanssa rauhasta. Tämän vuoksi lähes kaikki cherokeet vetäytyivät kapinasta . Tämä oli Cordovalle paha takaisku ja hänen oli turvauduttava jatkossa varsin sekalaiseen seurakuntaan eri heimojen sotureita. Onneksi meksikolaismielisiä intiaaneja löytyi Trinityjoen alueelta ja Cordova sai taakseen kohtuullisen iskujoukon.

Ja nyt takaisin tuohon Killoughien perheeseen. He saivat varoituksen kapinasta ja jättivät tilansa ja peltonsa elokuun aikana. Aivan lokakuun alussa he palasivat korjaamaan satonsa ennen kuin pakkaset saapuisivat. Useana päivänä he kyykistelivät pelloillaan aseet mukanaan. Intiaaneja ei näkynyt, joten pelko hyökkäyksistä hellitti. Viides lokakuuta, kun sato oli korjattu lähes kokonaan, he laiminlöivät turvallisuutensa ja menivät viimeistelemään sadonkorkuunsa ilman aseita. Ennen kun he pääsivät pellolle, ryhmä miehiä lähestyi heitä. Joukossa oli intiaaneja ja meksikolaisilta ja vähintään yksi musta.

Jos tätä jatkaa tulee väkisin loppukysymysten vastauksia. Jätetään siis tähän.
*****************************************************
Aivan oikein on vastaus kuten tiesinkin.Killoughin Massacre 5.lokakuuta,1838 oli aivan oikein ja tämä pahin Itä-Texasin Intiaani hyökkäys ei ollut todellisuudessa kovinkaan suuren joukon Intiaaneista koostuva ja vielä vähemmän Cherokeista vaikka heitä mainitaan monessa kirjassa hyökkääjiksi pääsääntöisesti.Kickapoo päällikkö joka tunnettiin meksikolaisten parissa nimellä Capitan Benito hyvin impulsiivinen mies ja väkivaltainen niin hän oli mukana sekaverisessä Mexicon joukoissa ja Kickapoissa.Meksikolaisten bandia johti juuri tämä Vicente Corvodas ja Benito oli hyvin aktiivisesti ollut jo mukana Texasissa asuvien angloamerikkalaisten siirtolaisten hyökkäyksissä jo 1836-1837. Suurin osa joukoista oli Meksikolaisia,paenneita mustia orjia,luopio Cherokeita,Caddoja,Shawneita,Delawareja ja yksi mystinen valkoinen mies.Cherokeiden ja muiden Intiaanien osuus oli aika pieni paitsi tämä Kickapoo-Meksikolais joukko.18.siirtolaista tapettiin.Yksi Cherokee nimeltään Tail oli mukana Killoughin Massacressa.

Haukkaa saa jatkaa.................tietysti

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 24.10.2017 18:23

4. Nykyään todetaan että muistomerkissä on virhe sillä siinä syyllistettiin yksi Kansa hyökääjäksi mutta jo itse hyökkäyksessä yksi hyökkääjä paljastui erikoisella tavalla talossa sisällä. Miten tämä oikein kävi ja keitä olivat suurin osa hyökkääjistä ?
Jatketaan tuolla ja jätetään kolmonen muhimaan. (Tuli päällekkäistä tietoa Witkon kanssa, mutta suurin osa tästä tuli kirjoitettua jo pari tuntia sitten)

Alabamalainen heppu nimeltään Hawkins kertoi tarinan Killoughin verilöylystä, johon hänen oletettiin ottaneen itse osaa. Jollei hän osallistunut varsinaisiin tappotöihin hän ainakin oli mukana tappajien ryhmässä.. Verilöylyyn osallistuneet valkoiset olivat pukeutuneet intiaanien sulkapäähineisiin. Tämä ei tietenkään ole täyttä faktaa, mutta tarinan mukaan se piti paikkansa ainakin Hawkinsin kohdalla. Hyökkääjät kulkivat talosta toiseen ja työnsivät kätensä sokeri- ja ruoka-astioihin ja tynnyröihin. Erään sokeritynnyrin kohdalla Hawkinsille sattui vahinko ja ujuttaessaan kättään tynnyriin hänen sulkapäähineensä tipahti ja paikalla olleet siirtolaiset tunnistivat hänet. Verilöylystä ei olisi jäänyt ainuttakaan eloonjäänyttä, elleivät cherokeet olisi auttaneet pakoonpäässeita. Silti heitä syytettiin hyökkäyksestä ja heidän nimensä mainittiin jopa Killoughin verilöylyn muistomerkissä.

Nathan Killoughin jälkeläinen Wayne Harper väitti, että hyökkäyksen muistomerkissä mainitaan väärät syylliset. Todellisuudessa tappajat muodostuivat ryhmästä, jossa oli vain yksi intiaani. Loput olivat meksikolaisia ja valkoisia ja mukana myös musta mies. Tosin valkoisten väitettiin pukeutuneen intiaaneiksi. Jotkut historiankirjat ovat sitä mieltä, että iskun toimeenpanijoita olivat shawneet ja biloxit. Myös caddoja on tarjottu. Hyökkäyksestä eloonjäänyt Billy Killough puolestaan kertoi, että hyökkääjien joukossa oli vähintään kaksi cherokeeta: Chief Sam Benge ja Dog Shoot.

Parhaan selityksen ehkä antaa Gibsonin kirja kickapoos. Se kertoo muutamalla sivulla vanhasta monikielisestä kickapoiden kylästä, jossa asui heidän lisäkseen caddoja, delawareja ja shawneita sekä muutama cherokee-luopioita perheineen. Yhtenä päivänä tähän monikansalliseen kylään saapui itse kunnianarvoisa ex-pormestari Vicente Cordova ja hänen meksikolainen sissiarmeijansa. Koko kööri oli vain vaivoin päässyt pakenemaan kenraali Ruskin johtamaa Texasin militiaa. Kickapoiden päällikkö Benito otti sissit vastaan ystävällisesti ja joukot yhdistyivät hetkellisesti yhdeksi armeijaksi. Osa tästä yhdistyneestä Meksikolaisten ja intiaanien joukosta teki hyökkäyksen Killoughin yhteisön kimppuun. Näin ollen hyökkääjiin saattoi kuulua yhtälailla intiaaneja, meksikolaisia ja mustia. Noista valkoisista en tiedä, mutta onhan heitä saattanut olla niin meksikolaisten kuin intiaanienkin joukossa. Ei ollut epätavallista, että lainsuojattomat valkoiset ketaleet saivat turvapaikan intiaanien luota. Ehkä avarasydäminen kickapoo-päällikkö Benito ruokki näitä lurjuksia

Verilöylyn jälkeen sen tekijät palasivat vanhaan kickapoo-kylään, mutta kenraali Ruskin militia jäljitti heidät. Seuranneessa kahakassa militia surmasi 11 rikollista, joista yksi oli cherokee-luopio nimeltään Tail. Texasilaiset valtasivat kylän, mutta kickapoot yrittivät vallata sen takaisin useampia kertoja. Heidän sissisotansa oli vähintään yhtä tehokasta kuin vastustajallakin, mutta ampumatarvikkeiden vähyys esti kickapoita saamasta kylää uudelleen haltuunsa.

No, tuo ei enää kuulu Killoughin verilöylyyn.
.

Kickapoo

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 26.10.2017 15:55

3. Miten eloonjääneet oikein pääsivät pakoon tästä Verilöylystä ja keitä he olivat ?
Enpä tiedä tuosta Killoughien pakomatkasta kuin yhden kuvauksen, tuossa lyhenne William Killoughin pakotarinasta: Surmattuja tai siepattuja oli 18, pakoon päässeitä 8. Nathanael Killough, hänen vaimonsa ja heidän vajaan vuoden ikäinen tyttövauvansa. Samuel ja Isaack Killoughin vaimot Narcissa ja Urcey pääsivät karkuun, samoin tämä kyseinen William, joka oli tuolloin korkeintaan teini. Tosin tuossa on vasta kuusi, pari jää puuttumaan.

Verilöylyn alkaessa Killoughyillä ei ollut mitään mahdollisuuksia , sillä aseet oli jätetty mökkeihin. Suurin osa sadonkorjaajista ehti sännätä pakoon, mutta heidän pakonsa loppui lyhyeen. Hyökkääjät tulittivat tappaakseen. Eräs siirtolainen surmattiin omalle pihamaalleen ja toinen hieman etäämälle naisten ja lasten silmien alla. Naiset ja lapset pyrittiin otettiin kiinni elävinä. Tämän toimenpiteen jälkeen heidät kuljetettiin läheiseen metsään. Siitä eteenpäin heidän kohtalonsa on arvoitus.

Henkiinjääneet Nathanael Killough ja hänen vaimonsa ja pieni lapsensa piiloutuivat korkeaan ruoko-heinikkoon. Myös Narcissa-, Urcey-rouva ja pikku-Willie pääsivät karkuun. He yhdistyivät Nathanaelin perheen kanssa ja lymyilivät yöhön asti heinikossa lähellä nykyistä Larissan kaupunkia. Takaa-ajajat liikkuivat lähellä ja pakolaiset kuulivat monta kertaa intiaanien huutoa peloittavan läheltä. Killoughien yhtenä rasitteena oli pieni koiranpentu, joka saattoi haukkua koska tahansa ja paljastaa heidän piilopaikkansa. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt tappamaan koiraa joten se pidettiin mukana. Toinen vaaratekijä oli Nathanael Killoughin ja hänen vaimonsa vauva, joka saattoi alkaa itkeä milloin hyvänsä. Mutta kuin aavistaen tukalan tilanteen sekä vauva että koira pystivät hiljaa.

Kolmannen pakopäivän aamuna pahoin nälkiintyneet pakolaiset kokivat epämiellyttävän yllätyksen. Kuin tyhjästä heidän taakseen ilmestyi intiaani, joka kantoi kivääriä olallaan. Joku naisista kiljaisi hädissään ja koira urahti pahaenteisesti. Salamannopeasti soturi sieppasi aseen käteensä ja sen piippu suuntautui suoraan pakolaisia kohti. Naiset pyrähtivät epätoivoiseen juoksuun, mutta soturi harppasi heidän eteensä ja heilautti asettaan. Samalla intiaani näytti, että hänellä ei ollut ruutia. Tilanne rauhoittui hieman, mutta kun soturi osoitti erästä vasemmalle johtavaa kinttupolkua, kukaan ei noudattanut kehoitusta. Intiaani ei osannut englantia, mutta viittomakielellä hän sai Killoughit siirtymään osoittamalleen polulle. Pakolaiset olivat yhä varmoja kuolemastaan, mutta kukaan ei rohjennut yrittää pakoon. Heidän oli alistuttava kohtaloonsa.

Polku johti paikalle, jossa parisataa intiaania maalasi itseään. Killoughit tajusivat katselevansa intiaanien valmistautumista sotapolulle. Mutta soturit eivät reagoineet mitenkään pakolaisiin, vaan jatkoivat ilmeettöminä maalaamistaan. Killoughit johdatettiin mökkiin, jonne ilmestyi musta nainen. Tämä ei kuitenkaan pystynyt kommunikoimaan Killoughien kanssa, vaan järjesti paikalle tulkin. Tulkin avulla selvisi, että Killougheilla ei ollut mitään hätää, he olivat turvassa. Selvisi myös, että vaara oli ollut todella lähellä, sillä vain kilometrin päässä liikkui vihollisia, joita vastaan kylän asukkaat olivat sotajalalla. Todennäköisesti kylän intiaanit olivat cherokeitä. Killoughit saivat viimeinkin syödä tukevasti ja myöhemmin kyläläiset antoivat heille ratsut. Välikohtauksia ei sattunut ja pakolaiset saapuivat turvallisesti Fort Lacyyn, jonne he jäivät joksikin ajaksi. Pakomatkan pituus oli ollut yli 60 kilometriä. Fort Lacyssä William Killough kertoi sotilaille, että hän oli tunnistanut yhden hyökkääjän Hawkinsiksi, joka oli asunut Alabamassa Talladegan piirikunnassa. Killoughit olivat itse muuttaneet Texasiin Alabamasta ja Hawkins oli hämärästi heille tuttu noilta Alabaman ajoilta. Ei vaikuta ihan sattumalta, joten Hawkins motiivina saattoi olla kosto. Kenties joku Killougheista oli aiemmin loukannut häntä.

Cherokeiden asustelu itäisessä Texasissa oli samaan aikaan tulossa kohti päätepistettään, sillä loppuvuodesta 1838 Texasin toiseksi presidentiksi astunut ex-varapressa Mirabeau Bonaparte Lamar halusi kaikki intiaanit pois Texasista. Cherokeet olivat eniten hänen hampaissaan. Edellinen pressa Sam Houston oli ollut Lamarin mukaan saamaton vätys ja täysin sopimaton mies hoitelemaan intiaani-asioita. No olihan Houstonilla hieman erilaiset lähestymistavat intiaaneihin.. Lamar ei hempeillyt ja sai nopeasti suurimman osan texasilaisista puolelleen. Itäisen Texasin intiaanihyökkäykset päättyivätkin Killoughin verilöylyyn ja jatkossa verilöylyjä järjestivät Texasin militia ja sotilaat. Sam Houston menetti monia hyviä cherokee-ystäviään..

Lamarin ”edistyksellinen” intiaanipolitiikka ei eritellyt hyviä ja pahoja intiaaneja, vaan kaikki olivat samaa roskasakkia.

Tarinan alkulähde William Killough eli pitkän elämän.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 27.10.2017 16:22

Haukka kirjoitti:
3. Miten eloonjääneet oikein pääsivät pakoon tästä Verilöylystä ja keitä he olivat ?
Enpä tiedä tuosta Killoughien pakomatkasta kuin yhden kuvauksen, tuossa lyhenne William Killoughin pakotarinasta: Surmattuja tai siepattuja oli 18, pakoon päässeitä 8. Nathanael Killough, hänen vaimonsa ja heidän vajaan vuoden ikäinen tyttövauvansa. Samuel ja Isaack Killoughin vaimot Narcissa ja Urcey pääsivät karkuun, samoin tämä kyseinen William, joka oli tuolloin korkeintaan teini. Tosin tuossa on vasta kuusi, pari jää puuttumaan.

Verilöylyn alkaessa Killoughyillä ei ollut mitään mahdollisuuksia , sillä aseet oli jätetty mökkeihin. Suurin osa sadonkorjaajista ehti sännätä pakoon, mutta heidän pakonsa loppui lyhyeen. Hyökkääjät tulittivat tappaakseen. Eräs siirtolainen surmattiin omalle pihamaalleen ja toinen hieman etäämälle naisten ja lasten silmien alla. Naiset ja lapset pyrittiin otettiin kiinni elävinä. Tämän toimenpiteen jälkeen heidät kuljetettiin läheiseen metsään. Siitä eteenpäin heidän kohtalonsa on arvoitus.

Henkiinjääneet Nathanael Killough ja hänen vaimonsa ja pieni lapsensa piiloutuivat korkeaan ruoko-heinikkoon. Myös Narcissa-, Urcey-rouva ja pikku-Willie pääsivät karkuun. He yhdistyivät Nathanaelin perheen kanssa ja lymyilivät yöhön asti heinikossa lähellä nykyistä Larissan kaupunkia. Takaa-ajajat liikkuivat lähellä ja pakolaiset kuulivat monta kertaa intiaanien huutoa peloittavan läheltä. Killoughien yhtenä rasitteena oli pieni koiranpentu, joka saattoi haukkua koska tahansa ja paljastaa heidän piilopaikkansa. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt tappamaan koiraa joten se pidettiin mukana. Toinen vaaratekijä oli Nathanael Killoughin ja hänen vaimonsa vauva, joka saattoi alkaa itkeä milloin hyvänsä. Mutta kuin aavistaen tukalan tilanteen sekä vauva että koira pystivät hiljaa.

Kolmannen pakopäivän aamuna pahoin nälkiintyneet pakolaiset kokivat epämiellyttävän yllätyksen. Kuin tyhjästä heidän taakseen ilmestyi intiaani, joka kantoi kivääriä olallaan. Joku naisista kiljaisi hädissään ja koira urahti pahaenteisesti. Salamannopeasti soturi sieppasi aseen käteensä ja sen piippu suuntautui suoraan pakolaisia kohti. Naiset pyrähtivät epätoivoiseen juoksuun, mutta soturi harppasi heidän eteensä ja heilautti asettaan. Samalla intiaani näytti, että hänellä ei ollut ruutia. Tilanne rauhoittui hieman, mutta kun soturi osoitti erästä vasemmalle johtavaa kinttupolkua, kukaan ei noudattanut kehoitusta. Intiaani ei osannut englantia, mutta viittomakielellä hän sai Killoughit siirtymään osoittamalleen polulle. Pakolaiset olivat yhä varmoja kuolemastaan, mutta kukaan ei rohjennut yrittää pakoon. Heidän oli alistuttava kohtaloonsa.

Polku johti paikalle, jossa parisataa intiaania maalasi itseään. Killoughit tajusivat katselevansa intiaanien valmistautumista sotapolulle. Mutta soturit eivät reagoineet mitenkään pakolaisiin, vaan jatkoivat ilmeettöminä maalaamistaan. Killoughit johdatettiin mökkiin, jonne ilmestyi musta nainen. Tämä ei kuitenkaan pystynyt kommunikoimaan Killoughien kanssa, vaan järjesti paikalle tulkin. Tulkin avulla selvisi, että Killougheilla ei ollut mitään hätää, he olivat turvassa. Selvisi myös, että vaara oli ollut todella lähellä, sillä vain kilometrin päässä liikkui vihollisia, joita vastaan kylän asukkaat olivat sotajalalla. Todennäköisesti kylän intiaanit olivat cherokeitä. Killoughit saivat viimeinkin syödä tukevasti ja myöhemmin kyläläiset antoivat heille ratsut. Välikohtauksia ei sattunut ja pakolaiset saapuivat turvallisesti Fort Lacyyn, jonne he jäivät joksikin ajaksi. Pakomatkan pituus oli ollut yli 60 kilometriä. Fort Lacyssä William Killough kertoi sotilaille, että hän oli tunnistanut yhden hyökkääjän Hawkinsiksi, joka oli asunut Alabamassa Talladegan piirikunnassa. Killoughit olivat itse muuttaneet Texasiin Alabamasta ja Hawkins oli hämärästi heille tuttu noilta Alabaman ajoilta. Ei vaikuta ihan sattumalta, joten Hawkins motiivina saattoi olla kosto. Kenties joku Killougheista oli aiemmin loukannut häntä.

Cherokeiden asustelu itäisessä Texasissa oli samaan aikaan tulossa kohti päätepistettään, sillä loppuvuodesta 1838 Texasin toiseksi presidentiksi astunut ex-varapressa Mirabeau Bonaparte Lamar halusi kaikki intiaanit pois Texasista. Cherokeet olivat eniten hänen hampaissaan. Edellinen pressa Sam Houston oli ollut Lamarin mukaan saamaton vätys ja täysin sopimaton mies hoitelemaan intiaani-asioita. No olihan Houstonilla hieman erilaiset lähestymistavat intiaaneihin.. Lamar ei hempeillyt ja sai nopeasti suurimman osan texasilaisista puolelleen. Itäisen Texasin intiaanihyökkäykset päättyivätkin Killoughin verilöylyyn ja jatkossa verilöylyjä järjestivät Texasin militia ja sotilaat. Sam Houston menetti monia hyviä cherokee-ystäviään..

Lamarin ”edistyksellinen” intiaanipolitiikka ei eritellyt hyviä ja pahoja intiaaneja, vaan kaikki olivat samaa roskasakkia.

Tarinan alkulähde William Killough eli pitkän elämän.


Kuva
*****************************************************************
Oli sitten niin perusteellinen vastaus että mitä tuohon voisi lisätä kun lähde oli meillä täysin sama.Tuolla netissä oli sitten taas kerran näitä paranormaaleita juttuja hautamonumentin alueelta.Taitaa vain Gettysburgin kuolonkenttä voittaa näissä henkimaailman tarinoissa tuon.
Hawkinsin juttu oli mielenkiintoinen sillä jopa itse Kenraali itse Rusk epäili häntä mutta kun ei ollut kunnon näyttöä hänen osallisuudestaan tähän Verilöylyyn.
Kolme perhettä jotka palaisvat kotiinsa ennen tuota 5.10.1838 saivat matkalla vanhalta Intiaanilta joka oli ystävällismielinen varoituksen että alueella liikkui vihamielisiä Intiaaneja ja samoin bandiitti joukkoja.Kun naisväki pakotettiin marssille pohjoiseen kahden mailin päähän Päällikkö Sam Bengsin luo niin Narcissus sanoi eräälle intaanille että hänet saa tappaa ennen kuin ottaa vangiksi.Soturi nimeltä Dog Shoot sanoi että jos hänellä olisi ase niin hän tappaisi heidät.Fort Lacyssä heidät meinattiin ampua kun he saapuivat yömyöhään linnakeelle ja vartija huusi kolme kertaa keitä he olivat.

He sanoivat että he ovat kolme naista Salinesista ja sitten asia selvisi. Narcissus oli muuten se joka väitti tunnistavansa Hawkinsin mutta Kenraali Thomas Rusk ei ollut vakuuttunut tästä ja taas kerran pääsi Hawkien Perikuntaan kuuluva ilkiö ja tuhma-setä sekä sakilaisten kuningas kuin koira veräjästä.Sanotaan että yksi Georgen ja Woodin pojista joka siepattiin, niin tästä kasvoi täysi Intiaani ja hänestä olisi tullut myöhemmin päällikkö.

Tässä tämä kauhua herättävä hautamuistomerkki tapahtumapaikalla mutta ainoa vaara on minusta Hawkien Perikunnan riiviöistä jotka kähmivät jokaista naispuolista kulkijaa.

Kuva

D.Witko


P.s. Areena on vapaa sillä kaikki vastaukset on vastattu ja oikein.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 28.10.2017 07:58

He sanoivat että he ovat kolme naista Salinesista ja sitten asia selvisi. Narcissus oli muuten se joka väitti tunnistavansa Hawkinsin mutta Kenraali Thomas Rusk ei ollut vakuuttunut tästä ja taas kerran pääsi Hawkien Perikuntaan kuuluva ilkiö ja tuhma-setä sekä sakilaisten kuningas kuin koira veräjästä
Tietenkin olet oikeassa tuossa, että Narcissa kertoi Hawkinsista. Vajaan vuoden ikäinen William ei ollut niin varhaiskypsä, että olisi pystynyt kertomaan mitään kenraali Ruskille. Minua hämäsi tuo, että pieniä lapsia pakeni kaksi. Lisäksi nämä kaksi porukkaa eivät yhdistyneet, vaan Nathanael Killough, vaimo ja heidän pieni tyttärensä tulivat kolmistaan Fort Lacyyn. Verilöylyn alkaessa Nathanael Killough oli juottamassa hevostaan. Kuullessaan ensimmäiset laukaukset hän hyppäsi ratsunsa selkään ja kiirehti noutamaan turvaan vaimoaan ja pientä tyttö-vauvaansa. Myöhemmin he saivat ratsun cherokeiltä jouduttuaan jättämään omansa jo hyökkäyksen aikana. Myös he piiloutuivat aluksi korkeaan heinikkoon kuten hieman myöhemmin tekivät naiskolmikko Urcey, Jane ja Narcissa Killough, William-vauva ja koiranpentu.

Williamin kertomassa tarinassa on montakin hieman epäselvää kohtaa, mutta näillä mennään. Silti ihmetyttävät nämä nimet Dog Shoot ja Sam Bengs, jotka tappajat olivat maininneet tämän naiskolmikon kuullen ennen kuin nämä pakenivat. Toisaalta kukapa nimiä voi noin tarkkaan muistaa, kun ne kuulee vain kerran. Tämän nimiset cherokee-päälliköt nimittäin olivat erään kirjalähteen mukaan olleet mukana cherokeiden rauhanneuvotteluissa 1836, siis kaksi vuotta aiemmin. Tietenkin nimet siis yhdistettiin cherokeihin, mutta oliko kysymyksessä hyökkääjien keksimä juoni? Nimet heitettiin tarkoituksella rouvien kuullen ikäänkuin todistamaan cherokeiden syyllisyyttä. Verilöylyn takana ollut henkilö oli tarkoituksella halunnut päästää naiset karkuun, jotta nämä kertoisivat kaikille, että cherokeet olivat koko homman takana. Vähän uskomattomalta tuokin tuntuu, mutta ei ihan mahdottomalta. Hyökkäys tuskin liittyi millään lailla maanomistaja Cordovan kehittelemään kapinaan, vaan verilöylyn taustalla olivat toiset henkilöt.

Ties vaikka varapresidentti Bonaparte Lamar olisi ollut koko jutun ”Mastermind”. Cherokeet piti mustamaalata niin täysin, että kaikki siirtolaiset kääntyisivät heitä vastaan. Pitää myös muistaa, että Lamar oli Alabamasta ja rikosten polulle hairahtanut Hawkins saattoi olla hänen kuuliainen käskyläisensä. Näitä ei ole riittävästi tutkittu. Kukapa olisi uskaltanut ryhtyä selvittämään Lamarin kaltaisen mahtimiehen hämäriä yhteyksiä Texasin ja Alabaman rikollispiireihin.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 28.10.2017 15:25

Haukka kirjoitti:
He sanoivat että he ovat kolme naista Salinesista ja sitten asia selvisi. Narcissus oli muuten se joka väitti tunnistavansa Hawkinsin mutta Kenraali Thomas Rusk ei ollut vakuuttunut tästä ja taas kerran pääsi Hawkien Perikuntaan kuuluva ilkiö ja tuhma-setä sekä sakilaisten kuningas kuin koira veräjästä
Tietenkin olet oikeassa tuossa, että Narcissa kertoi Hawkinsista. Vajaan vuoden ikäinen William ei ollut niin varhaiskypsä, että olisi pystynyt kertomaan mitään kenraali Ruskille. Minua hämäsi tuo, että pieniä lapsia pakeni kaksi. Lisäksi nämä kaksi porukkaa eivät yhdistyneet, vaan Nathanael Killough, vaimo ja heidän pieni tyttärensä tulivat kolmistaan Fort Lacyyn. Verilöylyn alkaessa Nathanael Killough oli juottamassa hevostaan. Kuullessaan ensimmäiset laukaukset hän hyppäsi ratsunsa selkään ja kiirehti noutamaan turvaan vaimoaan ja pientä tyttö-vauvaansa. Myöhemmin he saivat ratsun cherokeiltä jouduttuaan jättämään omansa jo hyökkäyksen aikana. Myös he piiloutuivat aluksi korkeaan heinikkoon kuten hieman myöhemmin tekivät naiskolmikko Urcey, Jane ja Narcissa Killough, William-vauva ja koiranpentu.

Williamin kertomassa tarinassa on montakin hieman epäselvää kohtaa, mutta näillä mennään. Silti ihmetyttävät nämä nimet Dog Shoot ja Sam Bengs, jotka tappajat olivat maininneet tämän naiskolmikon kuullen ennen kuin nämä pakenivat. Toisaalta kukapa nimiä voi noin tarkkaan muistaa, kun ne kuulee vain kerran. Tämän nimiset cherokee-päälliköt nimittäin olivat erään kirjalähteen mukaan olleet mukana cherokeiden rauhanneuvotteluissa 1836, siis kaksi vuotta aiemmin. Tietenkin nimet siis yhdistettiin cherokeihin, mutta oliko kysymyksessä hyökkääjien keksimä juoni? Nimet heitettiin tarkoituksella rouvien kuullen ikäänkuin todistamaan cherokeiden syyllisyyttä. Verilöylyn takana ollut henkilö oli tarkoituksella halunnut päästää naiset karkuun, jotta nämä kertoisivat kaikille, että cherokeet olivat koko homman takana. Vähän uskomattomalta tuokin tuntuu, mutta ei ihan mahdottomalta. Hyökkäys tuskin liittyi millään lailla maanomistaja Cordovan kehittelemään kapinaan, vaan verilöylyn taustalla olivat toiset henkilöt.

Ties vaikka varapresidentti Bonaparte Lamar olisi ollut koko jutun ”Mastermind”. Cherokeet piti mustamaalata niin täysin, että kaikki siirtolaiset kääntyisivät heitä vastaan. Pitää myös muistaa, että Lamar oli Alabamasta ja rikosten polulle hairahtanut Hawkins saattoi olla hänen kuuliainen käskyläisensä. Näitä ei ole riittävästi tutkittu. Kukapa olisi uskaltanut ryhtyä selvittämään Lamarin kaltaisen mahtimiehen hämäriä yhteyksiä Texasin ja Alabaman rikollispiireihin.

Kuva
***********************************************************
Tuossa olet kyllä täysin oikeassa että tämä koko Killroughin Verilöyly oli jo aika sekava kertomus henkilöiden osalta ja nimistä sekä pakomatkassa meni kyllä minulla ainakin nimet aika sekaisin.Dog Shoot ja Sam Bengs olivat oikeita hahmoja mutta kuka sen takaa olivatko he tuolloin lokakuussa-1838 edes paikan päällä.Kun hyökkääjistäkin käydään kovaa kädenvääntöä olivatko Cherokeita pääosin ja jokunen Caddo vai Meksiko-Kickapoo sekaryhmä ja karanneita orjia,luopioita ym. niin ei ihme ole jos monumentilla on vilkasta kun tulkintaa on niin monta.Vankien kohtalosta ei ole mitään tarkkaa tietoa eikä edes sitä ketkä kaikki otettin vangiksi.18.siirtolaista siis oli ainoa oikea luku kuolleista.

Toinen aikalainen Kenraali Thomas Jeffersson Rusk joka muuten teki itsemurhan 29.07.1857.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 30.10.2017 16:30

Mikäpä siinä. Pysytään Texasissa, mutta mennään ajankohtaan, jolloin moni asia muuttui.

1. Jo kymmenen vuotta ennen kuin Texasin tasavalta näki päivänvalon, itäiseen Texasiin suunniteltiin omaa tasavaltaa, jossa piti olla valkoisten ja intiaanien yhteishallitus. Mikä oli tämän tasavallan nimi ja miten tasavallalle kävi?

2. Erään vahvan intiaanikansan keskuudessa vaikutti kyseisen tasavallan puolestapuhujana hyvin erikoinen tyyppi, jonka kickapoot olivat joskus siepanneet. Mikä oli hänen nimensä`?

3. Miten äskeisen kysymyksen mies oli saanut nimensä, mitä hänelle tapahtui ja ketkä sen tekivät?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 31.10.2017 20:27

Haukka pysyy siis Texasissa ja sekä sopii sekä pähkinän kiperän mies laittoi

2. Erään vahvan intiaanikansan keskuudessa vaikutti kyseisen tasavallan puolestapuhujana hyvin erikoinen tyyppi, jonka kickapoot olivat joskus siepanneet. Mikä oli hänen nimensä`?
******************************************************************

2. Ei ole mitkään helpoimmat pähkinät nyt menossa.Gibsonin Kickapoos-kirjasta sain vähän vinkkiä mitä tässä haetaan.
Kysytty mies oli todella erikoinen tapaus ja kirjoitti aikalaisena jopa kirjan itsestään White Savage: The Case of John Dunn Hunter.Niin kuin Kickapoot sanoivat että tämä vahva Intiaanikansa oli poikeuksellinen tässä v.1826 Kapinassa ja nyt puhuttiin Cherokee Kansasta Texasissa joita johti Chief Bowles aka Di'Wali tai Duvali mutta Bowles ei johtanutkaan tätä kysyttyä kapinaa koska hän epäili sen onnistumista ja mukana oli Cherokee Päällikkö Richard Fields johtamassa. Tämä erikoinen tyyppi jota kysytään tuli historiaan nimellä John Dunn joka otti nimensä englantilaisen hyväntekijänsä mukaan.John Dunn syntyi n.1796 ja ehti lyhyen elämänsä aikana kokea monta eri tapahtumaa.

Hän väitti olevansa tietämätön omasta synnyinpaikastaan ja hänet olisi nuorena otettu vangiksi kahden muun valkoisen siirtolaislasten kanssa ja vangitsijat olivat alkuperältään American Nativeita ja kuuluivat Kickapoiden Kansakuntaan.Tässä kohtaa on pakko mainita että John Dunn kertoi toisessa tarinassa että hän olisi ollut Tasanko Intiaanien vankina ja nämät olisivat olleet Osageita ja Kansaseita.Hän oli kuulemma asunut molempien Kansojen kanssa välillä.Yksi versio oli häneltä että Cherokeet olisivat ottaneet hänet vangiksi ennen jo Texasiin tuloa.Hän oli maininnut että oli vangitsemisaikana kaksi vuotta vanha ja Kickapoot olisivat tappaneet hänen vanhempansa.

Osagein tai Kansasien vankina hän taas oli päässyt karkuun rajaseutuasemalle 19.vuotiaana ja varoitannut ystävällistä kauppiasta tulevasta vihamielisten Intiaanien hyökkäyksestä.Hunter nimi tuli taas Intiaanien parista l. Cherokeiden.Kerron sen nro 3 mitä nimi tarkoitti. Että John Dunn Hunterin tarina pysyisi jossain tolkuissa niin pitäydyn tuossa tapahtumassa että hänet ja kaksi muuta siirtolaislasta olisivat Kickapoot vangineet hänen ollessa nuori ja Kickapoot olisivat todennäköisesti tappaneet hänen vanhempansa.Syntyjään hän oli valkoinen. Hän eli Kickapoiden kanssa aina v.1816 kunnes lähti sivistämään itseään aina Englantiin asti ja sitten alkaa tapahtumat saamaan uuden käänteen John"Demon"Dunn Hunterin elämässä...........jatkuu huomenna lisää paljon tästä erikoislaatuisesta miehestä joka väitti olevansa Thomas Jeffersonin ystävä sekä myös Daniel Boonen ja itse James Fennimore Cooper olisi käyttänyt häntä kirjassaan The Plain...............................

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 01.11.2017 08:13

Onnittelut, pääsit vaikean jäljille. John Dunn Hunteria juuri tarkoitin. Hänestä ei koskaan ehditty päästä täysin selville ja monet epäilevät häntä huijariksi. Hänen Philadelphiassa vuonna 1823 julkaistu muistelmakirjansa Manners and Customs of Several Indians... julkaistiin Englannissa uudella nimellä Memoirs of a Captivity Among the Indians of North America. Siitä tuli suuri menestys ja nopeassa tahdissa kirjasta otettiin kolme painosta. Monet pitivät sitä jännittävämpänä kuin legendaarista Sinbad The Sailoria (Sindbad Merenkulkija)

John Dunn Hunter näytteli lopulta melko traagista joskin lyhyttä osaa Texasin anglo-meksikolaisten ja cherokeiden historiassa. Mitkä sitten olivatkaan hänen todelliset tarkoitusperänsä ja kuka järjesti hänen elämälleen ikävän loppiuhuipennuksen?


Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin