pahkinoita purtavaksi

[Witko]

Ajattelin laittaa tässä muutaman rivin Geronimosta ja nyt ei vielä puhuta alkoholista.Geronimo oli ristiriitainen mies jopa Apachein puoleltakin.Apachet kunnioittivat häntä mutta oman Chricahuainkin bandin mielipiteet olivat erilaisia.Vaikka Chiricahuat kunnioittivat häntä ammattitaitoisena ja tehokkaana hyökkäyksen tai sodankäynnin johtajana, niin hän ei ollut kovinkaan miellyttävä mies ja hän ei ollut laajasti suosituttu Apachein keskuudessa.Hän ei ollut niin kuin tiedämme päällikkö vaan 40-60 soturijoukon johtaja mutta hänen lääkemiehen maineensa oli kovassa kursissa sillä häntä ei luoti tappanut ja hänellä oli todella mystisiä enteitä, mitkä joskus totetuivat kuten Jason Betzinez kertoi. Chato oli taas toisten mielestä petturi mutta oli niitäkin jotka pitivät häntä Kansansa pelastajana täydelliseltä tuholta.Chihuahua oli myös hyvin suosittu Apache johtaja ja se johtui hänen diplomaattisista taidoista.Loco tunnettiin"Rauhantekijänä".

Cochice ja Mangas Colorado olivat aivan omaa luokkaa Apachein parissa, sillä he olivat niitä suuria päälliköitä joista todellakin pidettiin ja kunnioitettiiin.Victorio ja Nana sekä Loco samoin.Apachet pelkäsivät että Geronimon kieltäytyminen ja ei periksi antaminen Yhdysvalloile tuhoisi koko Apache Kansan Yhdysvaltoja vastaan.Tietysti Apachet olivat aina eripuraista Kansaa ja tätä Yhdysvallat käyttivät häikäilettömästi hyväksi.

Loco "Peacemaker"Warm Springs Apache



Petturi vaiko Chricahuain pelastaja Chato.


Chihuahua diplomaatti


Geronimo,peräänantamattomuuden perikuva ja sissi-sodankäynnin mestari.


Naichen tytär Amelia Naiche kertoi nuoruudestaan sotavankeudessa että Geronimo ja hänen isällään Naichella oli riitaa vankeudessa ja Amelia sanoi että Geronimo ei tullut koskaan heidän kotiinsa vierailemaan.Näin Amelia kertoi Eve Ballin kirjassa.Amelia on ollut noin 11.vuotias Geronimon kuollessa

Amelia Naiche,kuva otettu v.1910 Fort Sillissä ja yllään Amelialla on Chicahua naisen perinteinen naimisiinmeno vaatteet.Haozinne oli hänen äitinsä.


Amelia Maiche syntyi sotavankeudessa v.1898 ja kuoli v.1970.Amelia Naiche kuvassa oikealla Mescalero Reservaatiossa käymässä.Meni naimisiin Mescalero Apachen kanssa.


D.Witko

[Haukka]

Tiswin oli läsnä Apache kulttuurissa vuosisatojen ajan milloin seremoniallisessa tapauksessa milloin pelkässä juopottelussa.Tiswin valmistettiin oluesta ja maissista.Naiset tekivät aina tämän tiswin ja se oli tarkkaa työtä sillä reseptit pidettiin salassa, koska saatiin kilpailla keskenään kenen tiswin oli paras l. paljon %.Mimbrenos päälllikkö Mangaksen vaimot Hueran ja Francesca olivat kaksi huippu valmistajaa.Maku saattoi mennä happamesta makean ja laimeammasta väkevään

Noinhan se oli. Olin hieman unohtanut apachien kulttuuria, kun en ole siitä aikoihin lukenut. Oikeastaan vasta Massain mukana tein siirtymän apacheihin, tuli kai tuon Witkon kysymyssarjan kylkiäisenä. Ehkä taito tiswinin valmistamisesta oli opittu meksikon intiaaneilta, ehkä vasta Meksikon espanjalaisilta tai sitten se oli pueblo-intiaanien vanhoja perinteitä. Olen varmaan joskus lukenut, mutta en äkkipäätä muista tiswinin historiaa. Eivät apachet sen valmistusreseptiä ainakaan Kanadasta tuoneet.

Ja kyllähän chiricahuat olivat hieman ihmeissään kuin kenraali Crook yritti kieltää heiltä tiswinin käytön. Joivathan valkoiset upseerit ja sotilaatkin jotakin, josta tuli “hyvä olo”. Miksi apache ei saanut juoda tiswiniä, jota he itse olivat tehneet iät ja ajat? Heidät laitettiin vankilaan siksi, että noudattivat omia perinteitään kuten juuri tämä tiswin-oluen käyttö. Olihan tuo ristiriitaista. Mutta toisaalta tämä kotiolut toi mukanaan väkivaltaa apachien keskuuteen, joten Crookin kielto on ymmärrettävissä siltä kantilta katsottuna. Olivatkohan chiricahuat ainoita apacheja jotka tiswiniä käyttivät. No läntiset apachet tietysti, mutta he nyt ovat hieman samaa porukkaa ja jicarilloilla ja lipaneilla taisi olla omat päihteensä.

Muistuu mieleen ainakin maaliskuu 1886, jolloin kenraali Crookin joukot kohtasivat Gerryn sissit Meksikon rajan tuntumassa. Jo tuolloin neuvoteltin rauhanehdoista ja chiricahuoiden antautuminen näytti selvältä. Mutta eipäs mennytkään kaikki niinkuin piti. Muuan hyvin leppoisa ariizonalainen kauppias viittoili Geronimon ja Naichen luokseen: Maistakee punaiset veljet hieman valkoisen veljen virvokkeita!

Gerry ja Naiche olivat miehiä, jotka eivät sylkeneet lasiin. Vaikka toki tässä tapauksessa laseja tuskin käytettiin. Ja kyllähän kauppiaan tarjoama virvoke hyvää oli, ei siinä mitään. Hiukan ehkä tulista jos vertasi tiswin-kaljaan. Juomisen ohella kauppias kuiskutteli apacheille, että chiricahuoita odottaa varma hirttotuomio Arizonan kansalaisten taholta. Apachet kuuntelivat aikansa kauppiaan jorinoita ja kittasivat hieman miettekiäinä hyvää tislettä. Sitten Naichen mitta tuli täyteen. Hän sieppasi kiväärinsä ja laukaisi sen ilmeisestikin ilman näkyvää syytä. Ihan niinkuin muistaisin Naichen antaneen tähän jonkun kommentinkin ja sanottiinkohan jossakin, että luoti osui hänen vaimoaan jalkaan. No kyllä sitä nyt humalapäissään saattaa sählätä. Joka tapauksessa tilannteella oli seuraamuksensa. Hieman jo tokkurainen Gerry ei ollut oikein tilanteen tasalla, vaan luuli taistelun alkaneen amerikkalaisia vastaan. Häneen syntyi hetkessä eloa ja humala oli kuin pois pyyhkäisty. Yleisen hälinän aikana Gerry, Naiche ja heidän 30 kannattajaansa ottivat ritolat paikalta. Chiricahuoiden antautumisjuttuihin luottanut kenraali Crook ei itse ollut paikalla ja sai jälkikäteen kovat haukut itseltään sotaministeriltä; Sinä halvatun karvaturri päästit apachet pakenemaan. On siinä minulla kenraali!

Crookin häpeä oli suunnaton ja hän pyysi alahuuli väpättäen pikaista eroa

Naiche ja Geronimo ilmeisesti Fort Bowiessa syksyllä 1886.

[Witko]

Jason Betzinez kertoi että ei tizwin ollut ainoa päihdejuoma vaan Apachet tekivät myös muita päihteitä,kuten agave-kasvin makeasta taimesta,erityisesti mescalia ja tequilaa.Sitten tulivat Amerikkalaiset ja viski ja se oli loppuniitti Apachein juomatapoihin.Päällikkö Chihuahua sanoi Crookille että me kaikki joimme tiswiniä koko viime yön paitsi scoutit.Me olimme teltassa ja juttelimme karkeita juttuja naisista.Sehän oli normaalia humalaisten miesten käytöstä ja Chihuahua kysyi että aikooko Crook nyt laittaa heidät kaikki vankilaan tästä yöllisestä juopottelusta.Hän jatkoi että teillä ei ole edes tarvikkeita niin paljon että pystyisitte rakentamaan nyt vankilan.

Samaan aikaan scouttien johtaja Al Sieber nukkui tai yritti nukkua pirun krapulaisena huonoa oloaan pois.Kaikki joivat niin kuin Haukka totesi,niin upseerit,sotilaat ja jopa scoutit ja tämä oli Apacheille vimmattu arvoitus että miksi upseerit,sotilaat ja scoutit saivat juopotella mutta eivät he.Crook totesi että Chiricahuat tulevat väkivaltaiseksi alkoholista.Chihuahua totesi että he ovat juoneet vuosisatoja ja ovat silti pärjänneet Kansansa kanssa.Crook oli hiljaa.Sitten kun oltiin loppupeleissä Sierra Madrella, niin Chiricahuat saivat odottaa Kenraali Crookia monta päivää ja kun tämä saapui niin hän otti täyden väärän asenteen.Puoliympyrässä istui Geronimo,Naiche,Crook,siviileitä puuvillan ja sycamore-puiden varjossa.Crook päätti olla vankka ja diktaattorinen,ei paras tapa lähestyä Apacheita.Crook puhui rumasti,kiroili ja nöyryytti Geronimoa.Hän vaati ehdoitta antautumista.

Tästä seurasi tämä Haukan kertoma episodi missä Naiche veti kunnon kännissä yhtä vaimoistaan kiväärillä jalkaan vahingossa.

Tässä tämä tuttu kuva Tenukepeistä Sierra Madrella Geronimo ja Naiche sekä heidän bandinsä ja ei vielä mitään puhetta rauhasta.


Sininauhan ritarit Fort Bowiessa Naiche ja Geronimo.Eivät kyllä tunnu veljekset kovin huonoissa väleissä olleen ainakin kuvan perusteella.


D.Witko

[Witko]

Pähkinöitä saa laittaa uusia sillä kaikkiin on vastattu ja vielä oikein.

D.Witko

[Haukka]

Pidin juhannuksen ennakkoon. Mikään laki ei kiellä niin tekemästä ainakaan minun tietojeni mukaan. Mutta nyt kysymyksiä:

1. Heidät oli teljetty Fort Marionin vankilaan Floridaan vuonna 1837. Heillä oli käytössään yksi pienehkö selli ja nälkä teki heidät päivä päivältä yhä sairaammiksi. Ainoa mahdollisuus selvitä vankeudessa hengissä oli pako. He tekivät sen loppusyksystä saman vuoden aikana . Keitä he olivat, kuka heitä johti ja miten pako onnistui?

2. Paon johtaja oli mies, joka herätti pelkoa muun muassa eteläisillä tasangoilla ja Meksikon rajalla. Millaista suurta ja todella kunnianhimoiosta liittoa hän yritti solmia 1840-luvun lopulla ja miten liitolle kävi?

3. Tämäkin heppu oli mukana tuossa edellisen kysymyksen vankilapaossa. Tämän “eläimellisen” ja hieman unohduksiin jääneen miehen veressä virtasi kolmea eri verta. Pikku-poikana 1810-luvulla häntä kutsuttiin meksikolaisittain Juaniksi, mutta itse asiassa hän asui ntiaanien parissa. Hänet tunnettiin rohkeudestaan, älykkyydestään ja erinomaisesta ampumataidostaan. Mikä hänen nimensä oli, millaista vaikuttavaa ryhmää hän johti 1840-luvulla?

4. Molemmat aiempien kysymysten miehet olivat mukana hurjassa taistelussa jouluna 1837. Mikä oli tämän tapahtuman nimi ja millainen oli taistelun lulku.

[Witko]

Haukka kyseli Fort Marionin asukeista

1. Heidät oli teljetty Fort Marionin vankilaan Floridaan vuonna 1837. Heillä oli käytössään yksi pienehkö selli ja nälkä teki heidät päivä päivältä yhä sairaammiksi. Ainoa mahdollisuus selvitä vankeudessa hengissä oli pako. He tekivät sen loppusyksystä saman vuoden aikana . Keitä he olivat, kuka heitä johti ja miten pako onnistui?

*************************************************************

1. Nyt oli kyse kovimman luokan sissitaistelijoista jotka sotivat omalla Kansansa nimellä kantavaa kolmea pitkää ja veristä sotaa Yhdysvaltoja vastaan.Viimeinen sota päättyi vasta v.1955 YK:n väliintulolla jotta rauha saataisiin aikaan. Tässä oli kyse eräästä nuoremmasta,erittäin älykkäästä Päälliköstä jota kuvailtiin näin: lähes 6 jalkaa pitkä,mustat kirkkaasti tuikkivat silmät,kaunis profiili ja todellakin hyvä diplomaattinen puhuja.Coaccoochee ja paremmin tunnettu valkoisten keskuudessa nimellä Wild Cat. Hän oli karismaattinen ja johtava Seminole Päällikkö toisessa Seminole-sodassa v.1835-1842 ja Päällikkö Micanopyn veljenpoika. V.1835 toisen Seminole-sodan alkaessa Wild Cat oli 19.vuotias ja saanut jo paljon tunnustusta monelta Seminole bandiltä sekä Mustilta Seminoleilta. Hänen isänsä Seminole Päällikkö Ee-mat-lan aka Philip olivat valkoiset vanginneet v.1837. 9.päivänä syyskuuta,1837 Kenraali Joseph M. Hernandez hyökkäsi Philipin leiriin ja vangitsi hänet ja 11.muuta Seminolea.Philip lähetti yhden Seminolen viemään viestä pojalleen Wild Catille jotta tämäkin antautuisi.

Välirauha lipun alla saapuivat Wild Cat ja Osceola tapaamaan Kenraali Hernandezia,mutta tämä pelkäsi että nämät kaksi kuuluisaa Seminole johtajaa eivät antautuisi ja määräsi heidät vangituiksi 21.päivänä lokakuuta,1837.Heidät vietiin Fort Marioniin ja joukossa oli Wild Catin hyvä ystävä Talmus Hadjun.29.päivänä marraskuuta,1837 Wild Cat ja Talmus Hadjun päättivät paeta 11.muun Seminolen kanssa. Wild Catin mukaan he paastosivat kuusi päivää ennen pakoa jotta he mahtuisivat kalterien läpi ja pudota mätkähtäisivät linnakeen vallihautaan.Kaikki meni Wild Catin johdolla hyvin ja vierivät linnakkeen vallihautaan ja sen jälkeen häipyivät Tomoka-joen vesille viidessä päivässä Atlannin rannikon lähellä.Hän tapasi Päällikkö Arpeikan tämän kylässä. Osceola oli eri paikassa vangina ja hänelle ei käynyt yhtä hyvin onni kuin muille, sillä Osceola kuoli vain kolmen kuukauden kuluessa malariaan tai infektioon vankilassa Fort Moultriessä, joka oli Charlestonin kaupungissa Etelä-Carolinassa.
Sitä vastoin nyt johtavana Päällikkönä Seminole Wild Cat rinnallaan Alligator ja Arpeika aka Sam Jones kävivät sotaa Eversti Zachary Tayloria vastaan.

Tässä piirros Wild Catista


D.Witko

[Haukka]

Nopea ja oikea vastaus.
Floridahan kuului vielä 1810-luvulla Espanjalle, mutta kenraalimajuri Andrew Jackson hoiteli hommat niin, että espanjalaiset luovuttivat pelästyneinä Floridan Yhdysvalloille tuon vuosikymmenen lopulla. Amerikkalaisten ankara painostus sai myös alueen seminolet väistymään pois luoteisimmasta Floridasta ja vetäytymään enemmän itään. Monet seminolien päälliköt olivat alistuneet kansansa kohtaloon, eivätkä halunneet enää sotia. Mutta Yhdysvaltain hallitukselle ei mikään riittänyt. Tai ehkäpä hallitus olisi katsellut seminoleja hieman pidempään, elleivät Floridan valkoiset siirtolaiset olisi nostaneet asiasta meteliä. Uudisasukkaat halusivat seminolet pois pilaamasta Floridan maisemia ja mikäpä olisi ollut seminoleille sopivampi paikka kun Oklahoman intiaaniterritorio.

Vuonna 1835 seminolet tarttuivat uudelleen aseisiin ja heihin liittyi muiden Floridaan ajautuneiden lyötyjen heimojen rippeitä. Osceola ja Alligator olivat seminolien näkyvimmät päälliköt, mutta myöskin nuori soturi Wild Cat osoitti nopeasti kykynsä. Vanha päällikkö kuningas Philip oli vangittu ja hänen poikansa Wild Cat seurueineen saapui valkoisen lipun turvin neuvottelemaan rauhasta. Kuten Witko jo kertoi rauhanneuvottelijat vangittiin. Vangitseminen suoritettiin kenraali Jesupin määräyksestä. Näin siis myös Osceola ja Wild Cat joutuivat Fort Marioniin, josta Wild Cat pakeni parinkymmenen seminolen kanssa. Kaksi pakenijoista oli naisia.

Tuon paon yksityiskohtia en ole onnistunut löytämään, Kuuden päivän laihdutus tuskin teki äijistä niin kaposia, että he olisivat mahtuneet kaltereiden välistä (vaikka jossain niin väitettiin). Sen sijaan luin eräästä kirjasta, että he saivat irrotettua ja väännettyä heidän pakotietään peittävää rautatankoa niin paljon, että pääsivät pujahtamaan vapauteen. Hommaa oli valmisteltu useita päiviä ja pikku hiljaa työ tuotti tulosta. Tämä heidän ahdas sellinsä nimittäin oli yli viisi metriä korkea ja sen katon rajassa olevaa ampuma-aukkoa tai ikkunasyvennystä peitti paksu rautatanko. Wild Catin tärkeinpänä apurina toimi mies, josta laitin erillisen kysymyksen numero 3. Ehkä tanko vääntyi pikku hiljaa juuri hänen voimiensa ansiosta. Yli neljä päivää pakolaiset elivät marjoilla ja juurilla kunnes he viidentenä päivänä tapasivat ystävän, joka antoi heille ruokaa, vaatteita ja uusia aseita.

Pahin oli voitettu, pakolaiset olivat turvassa.

Fort Marion

[Witko]

Nopea ja oikea vastaus.
Floridahan kuului vielä 1810-luvulla Espanjalle, mutta kenraalimajuri Andrew Jackson hoiteli hommat niin, että espanjalaiset luovuttivat pelästyneinä Floridan Yhdysvalloille tuon vuosikymmenen lopulla. Amerikkalaisten ankara painostus sai myös alueen seminolet väistymään pois luoteisimmasta Floridasta ja vetäytymään enemmän itään. Monet seminolien päälliköt olivat alistuneet kansansa kohtaloon, eivätkä halunneet enää sotia. Mutta Yhdysvaltain hallitukselle ei mikään riittänyt. Tai ehkäpä hallitus olisi katsellut seminoleja hieman pidempään, elleivät Floridan valkoiset siirtolaiset olisi nostaneet asiasta meteliä. Uudisasukkaat halusivat seminolet pois pilaamasta Floridan maisemia ja mikäpä olisi ollut seminoleille sopivampi paikka kun Oklahoman intiaaniterritorio.

Vuonna 1835 seminolet tarttuivat uudelleen aseisiin ja heihin liittyi muiden Floridaan ajautuneiden lyötyjen heimojen rippeitä. Osceola ja Alligator olivat seminolien näkyvimmät päälliköt, mutta myöskin nuori soturi Wild Cat osoitti nopeasti kykynsä. Vanha päällikkö kuningas Philip oli vangittu ja hänen poikansa Wild Cat seurueineen saapui valkoisen lipun turvin neuvottelemaan rauhasta. Kuten Witko jo kertoi rauhanneuvottelijat vangittiin. Vangitseminen suoritettiin kenraali Jesupin määräyksestä. Näin siis myös Osceola ja Wild Cat joutuivat Fort Marioniin, josta Wild Cat pakeni parinkymmenen seminolen kanssa. Kaksi pakenijoista oli naisia.

Tuon paon yksityiskohtia en ole onnistunut löytämään, Kuuden päivän laihdutus tuskin teki äijistä niin kaposia, että he olisivat mahtuneet kaltereiden välistä (vaikka jossain niin väitettiin). Sen sijaan luin eräästä kirjasta, että he saivat irrotettua ja väännettyä heidän pakotietään peittävää rautatankoa niin paljon, että pääsivät pujahtamaan vapauteen. Hommaa oli valmisteltu useita päiviä ja pikku hiljaa työ tuotti tulosta. Tämä heidän ahdas sellinsä nimittäin oli yli viisi metriä korkea ja sen katon rajassa olevaa ampuma-aukkoa tai ikkunasyvennystä peitti paksu rautatanko. Wild Catin tärkeinpänä apurina toimi mies, josta laitin erillisen kysymyksen numero 3. Ehkä tanko vääntyi pikku hiljaa juuri hänen voimiensa ansiosta. Yli neljä päivää pakolaiset elivät marjoilla ja juurilla kunnes he viidentenä päivänä tapasivat ystävän, joka antoi heille ruokaa, vaatteita ja uusia aseita.

Pahin oli voitettu, pakolaiset olivat turvassa.

Fort Marion

*********************************************************************
Itse en oikein usko myöskään tähän kuuden päivän pikadieettiin vaikka sitä muutamassa lähteessä kovin tarjottiin. Yhdestä lähteestä luin että porsaiden syöttäkaukaloa käyttäen he pääsivät laskeutumaan nopeasti ikkunoiden kautta.Nykypäivänäkin on edelleen puhetta miten tämä pako tehtiin, sillä itse Wild Cat kertoi toimittajille myöhemmin että hän ja toinen Seminole pääsivät pakoon,ei 20.Yhdysvaltain armeijan virallinen raportti kertoi että Seminolet pakenivat sellinsä lounaisen lohkon nurkkaa kiipeämällä sieltä ja ulos ikkunasta.Wild Cat sanoi myös että he käyttivät patjapusseista tehtyä köyttää laskeutumalla 8-9 tuumaa leveästä aukosta ja pudottautuiva 15 jalan korkeudelta mutaiseen maahan ja tässä oli se 20.Seminolea ja kaksi naista mukaan lukien.He olivat kuusi päivää jo paastonneet ja odottivat kuutonta yötä ja kun sellainen löytyi niin hiljaa nauraen pimeässä yössä tämä Seminole joukko matkasi nopeasti metsikköön Marraskuun yössä ja sulautuivat täysin maastoon.

Wild Catista kertoi eräs Yhdysvaltain armeijan Kapteeni John Sprague Seminole-sota historiassaan 1847 seuraavasti: Wild Cat oli ylivoimaisesti vaarallisin päällikkö kentällä.Sota oli hänelle ajanvietettä ja oli iloinen sen tuottamasta jännityksestä ja kysymys nro 3. herra lukeutui myös tähän kaartiin.Tämä Wild Cat on rankattu monien historioitsijoiden toimesta yhdeksi 1800-luvun taitavimmista päälliköistä koko Yhdysvaltain armeijan sodankäynti historiassa.Siis täytyy olla kovemman luokan jeppe kun tälläistä kehua satelee.Eipä silti,kaikki Seminolet olivat kuin syntyneet sissisotaan rakkailla rämeillään.

Näitä kahta kirjaani käytin lähteinä netin lisäksi ja eipä tuo pako paljon auennut näissäkään kirjoissa
Thom Hatchin loistava kirja Osceolasta ja Seminole-sota II.Molemmista kirjoista löytyy kyllä kaikkea mahdollista nippeliä mutta tämä pako on aika epäselvä myös.


D.Witko

[Haukka]

Hienoa. Tällaisen raekuuron läpi tuli ajettua myös keväällä. Tämä jos joku on kunnon on kesäsää!!!

Ja asiaan. Wild Cat oli myös hyvä heppu puhumaan. Hänellä oli suhteita, joista oli hyötyä, Muun muassa tämä vaikutusvaltainen kaveri kuului Wild Catin lähipiiriin 1850-luvun alkuvuosina. Taisivat arvon herrat jopa kitata hyviä tuontijuomia samassa pöydässä useammankin kerran. Tosin muistaisin, että tämä samainen hidalgo lähti maanpakoon jo 1851 ja seilasi kaverinsa vuotavalla veneellä jonnekin Jamaican suuntaan tuli hännän alla.

[Witko]

Sen kyllä luin että Wild Cat oli uskomattoman hyvä puhumaan ja älykäs mies.Samoin on hänen vaatteitaan kuvattu upeiksi ja tyylikkäiksi.Vai on Antonio Lopez de Santa Anna ollut ryyppykaverina.Tuttujen kesken Bad Santa.

Seminole Chief Alligator


Wild Cat


Osceola


Tyylikkäitä jeppejä.

D.Witko

[Haukka]

Varsinkin tuo Alligator eli ilmeisesti virallisesti Halpatter-Tustenuggee on aivan huikean upea maalaus. Joku tutkija innostui penkomaan Alligaattorin vaiheita ja tuli siihen tulokseen, että näitä vesipetoja täytyi olla kaksi. Toinen heistä oli mukana vielä Yhdysvaltain sisällissodassakin. Kuuluisampi näistä Alligaattoreista oli joka tapauksessa hyvin merkittävä seminolien päällikkö 1830-luvulla. Ehkä hän väsyi jo tuolloin sotimiseen, sillä hänen manttelinperijänsä taisi tavallaan olla nuori Wild Cat, josta tässä on ollut puhetta. Ja Wild Cat joutui tekemisiin Meksikon hallituksen ja presidentti Santa Annan kanssa tietyistä syistä, jotka liittyvät yhteen kyssäriini. Tosin näiden kahden hienon miehen ystävyys jäi lyhyeksi Santa Annan ottaessa ritolat koko Meksikosta. Mutta ei hän tyhjin taskuin maastaan poistunut, vaan muisti ottaa mukaansa hieman toisillekin kuuluvaa omaisuutta.

No Wild Catilla riitti puuhastelua Meksikon ja Yhdysvaltain rajjalla, vaikka hänen suuri unelmansa ei toteutunutkaan.

Nämäkin Mexicon Coahuilan viehkeät tytöt ovat kuulleet tarinan Wild Catista ja hänen suuresta järkälemäisestä ystävästään "Jussista"

[Witko]

Haukka kysyi "eläimellisestä" johtavasta pääliköstä

3. Tämäkin heppu oli mukana tuossa edellisen kysymyksen vankilapaossa. Tämän “eläimellisen” ja hieman unohduksiin jääneen miehen veressä virtasi kolmea eri verta. Pikku-poikana 1810-luvulla häntä kutsuttiin meksikolaisittain Juaniksi, mutta itse asiassa hän asui ntiaanien parissa. Hänet tunnettiin rohkeudestaan, älykkyydestään ja erinomaisesta ampumataidostaan. Mikä hänen nimensä oli, millaista vaikuttavaa ryhmää hän johti 1840-luvulla?

**********************************************************

3. Nyt on pakko olla kyseessä Black-Seminole johtaja joka oli kolmen veren mixaus,äiti oli afrikkalainen,isä mustan ja espajalaisen sekoitus ja tästä miehestä kun puhutaan niin voidaan verratta niin fyysisyydessä kuin älykkyydessä sotakaveriinsa Seminole Päällikkö Wild Cattiin.Kuusi jalkaa pitkä,lihaksikas,sopusuhtaiset ja hienot piirteet omaava Black Seminole John Horse, joka tunnettiin monella eri nimellä Juan Caballo,John Cowaya ja Gopher John.Hän päästi ensimmäiset huutonsa v.1812 Floridassa.Oli jo alusta alkaen selvää että tästä vankkatekoisesta Black Seminolesta tulisi poikkeusellinen mies.Hän pukeutui upeasti kuten Wild Cat,täysin Seminole-tyyppisesti ja upeat eriväriset silkkihuivit olivat hänen tavaramerkkinsä sekä samoin helmillä koristellut pitkät legginssit.

Tästä John Horsesta on sanottu että hän oli koko Yhdysvaltain historian parhaiten menestynyt musta taistelija ja johtaja.Pitkän elämänsä aikana hän voitti kaikki Yhdysvaltain johtavat Kenraalit,tapasi kaksi presidenttiä,palveli Seminoli-päälliköiden neuvonantajana,Yhdysvaltain armeijan parissa johtavana Scouttina,Meksikon armeijan upseereiden univormujen koristelijana.Hän puolusti kolmella rajalla vapaita mustien siirtokuntia,ja sanottiin että hän rakasti lapsia,viskiä ja jaloa sekä uljasta hevostaan joka oli nimeltään American. Vuonna 1882 hän täytti pyrkimyksensä vapaasta kotimaastaan viimeisenä tavoitteenaan Pohjois-Meksikossa ja hän onistui siinä.Tänä päivänä hänellä on lukuisia perillisiä ja Kansansa ihmisiä Pohjois-Meksikossa vapaina ihmisinä.

On mielenkiintoinen legenda miten hän sai lempinimen Gopher John. Nyt joutuu Daavid Witkon Kepuli I lopettamaan kun tuli meno mutta huomenna kerrotaan John Horsen taistelujen täyttämästä elämästä ja muista mielenkiintoisista aihepiireistä pikku katko jatkuu.......................

D.Witko

[Haukka]

Pitää olla harvinaisen eläimellinen heppu, kun sukunimi on jo ennestään Horse ja liikanimeksi tulee vielä Gopher. Mutta kun en tätä tarinaa tiedä en ole varma kumman Gopherin mukaan nimi tuli.

[Witko]

Alimman mukaan l. kilpikonnan.Tämä oli nopea vetoa The Kaakilta

D.Witko Animal

[Witko]

Haukka kysyi "eläimellisestä" johtavasta pääliköstä

3. Tämäkin heppu oli mukana tuossa edellisen kysymyksen vankilapaossa. Tämän “eläimellisen” ja hieman unohduksiin jääneen miehen veressä virtasi kolmea eri verta. Pikku-poikana 1810-luvulla häntä kutsuttiin meksikolaisittain Juaniksi, mutta itse asiassa hän asui ntiaanien parissa. Hänet tunnettiin rohkeudestaan, älykkyydestään ja erinomaisesta ampumataidostaan. Mikä hänen nimensä oli, millaista vaikuttavaa ryhmää hän johti 1840-luvulla?

**********************************************************

3. Nyt on pakko olla kyseessä Black-Seminole johtaja joka oli kolmen veren mixaus,äiti oli afrikkalainen,isä mustan ja espajalaisen sekoitus ja tästä miehestä kun puhutaan niin voidaan verratta niin fyysisyydessä kuin älykkyydessä sotakaveriinsa Seminole Päällikkö Wild Cattiin.Kuusi jalkaa pitkä,lihaksikas,sopusuhtaiset ja hienot piirteet omaava Black Seminole John Horse, joka tunnettiin monella eri nimellä Juan Caballo,John Cowaya ja Gopher John.Hän päästi ensimmäiset huutonsa v.1812 Floridassa.Oli jo alusta alkaen selvää että tästä vankkatekoisesta Black Seminolesta tulisi poikkeusellinen mies.Hän pukeutui upeasti kuten Wild Cat,täysin Seminole-tyyppisesti ja upeat eriväriset silkkihuivit olivat hänen tavaramerkkinsä sekä samoin helmillä koristellut pitkät legginssit.

Tästä John Horsesta on sanottu että hän oli koko Yhdysvaltain historian parhaiten menestynyt musta taistelija ja johtaja.Pitkän elämänsä aikana hän voitti kaikki Yhdysvaltain johtavat Kenraalit,tapasi kaksi presidenttiä,palveli Seminoli-päälliköiden neuvonantajana,Yhdysvaltain armeijan parissa johtavana Scouttina,Meksikon armeijan upseereiden univormujen koristelijana.Hän puolusti kolmella rajalla vapaita mustien siirtokuntia,ja sanottiin että hän rakasti lapsia,viskiä ja jaloa sekä uljasta hevostaan joka oli nimeltään American. Vuonna 1882 hän täytti pyrkimyksensä vapaasta kotimaastaan viimeisenä tavoitteenaan Pohjois-Meksikossa ja hän onistui siinä.Tänä päivänä hänellä on lukuisia perillisiä ja Kansansa ihmisiä Pohjois-Meksikossa vapaina ihmisinä.

On mielenkiintoinen legenda miten hän sai lempinimen Gopher John. Nyt joutuu Daavid Witkon Kepuli I lopettamaan kun tuli meno mutta huomenna kerrotaan John Horsen taistelujen täyttämästä elämästä ja muista mielenkiintoisista aihepiireistä pikku katko jatkuu.......................

D.Witko

*****************************************
Sori ettei Witko Haukku ole ehtinyt jatkaa vastausta mielenkiintoisiin Seminoleihin mutta yritetään viikonloppuna jatkaa jos saan aikaa mutta kyllä vielä jatkan vastausta pikapuoliin......................

The D.Witko Kuunari ja Alpakka mies.