Witko kirjoitti:Haukka kirjoitti:Linnaketta en Gibsonin tekstistä löytänyt, mutta proomut kylläkin. Ne olivat hyökkäyksen tärkein kohde, sillä niissä oli tavaraa.
...Nämä hidasliikkeiset proomut, jotka kuljettivat aseita ja muita tarvikkeita amerikkalaisille kauppa-asemille, olivat ankkuroineet yön ajaksi Rock riverin suulle. Dicksonin intiaanit keksivät proomut ja päättivät iskeä tähän kelluvaan laivastoon väellä ja voimalla. Kickapoot, saukit ja foxit olivat niin epätoivoissaan (innoissaan), että heidän naisensakin tulivat mukaan alusten kannelle. Naisilla oli mukanaan kuokat, joilla he iskivät hajalle keularakennelmia ja tynnyreitä. Lisäksi he yrittivät hakata reikiä proomujen pohjiin saadakseen alukset uppoamaan. Loppuhuipennuksena naiset sytyttivät proomujen kansirakennelmat tuleen.
Ainakin yhden proomun naiset onnistuivat polttamaan. Loput ajalehtivat alavirtaan enemmän tai vähemmän tuhottuina.
Myös naisten aviomiehet, poikaystävät ja sukulaismiehet panivat parastaan. En tiedä vetikö Gibson tuon sata kuollutta hihastaan vai onko hänellä siihen lähde. Joka tapauksessa hän väittää niin, joten uskon tuohon. Tämä intiaanien verinen hyökkäys ja proomujen tuhoaminen oli amerikkalaisille kova pala ja he eivät toipuneet siitä hetkessä.
Herrasmiesagentit Dickson ja McKay pysyttelivät varmuuden vuoksi turvallisen välimatkan päässä intiaaniapureittensa ”tulisesta performanssista”. Kumpikin miehistä oli vakaasti sitä mieltä, että kyseinen tapahtuma oli eräs intiaanien suuremmoisimmista taisteluista koko sodan aikana. Kun tapausta hieman myöhemmin juhlittiin runsaiden lahjojen kera, päättivät saukit, foxit ja kickapoot järjestää vielä eräänlaisen loppuhuipentuman. He tappoivat 12 sauk-naista, jotka olivat asuneet amerikkalaisten miesten vaimoina. Nämä verityöt symbolisoivat sitä halveksuntaa, jota kickapoot liittolaisineen tunsivat amerikkalaisia ”pitkäpuukkoja” kohtaan. Ja verenvuodatus jatkui, sillä varsinkin kickapoot olivat tulevina viikkoina mukana useissa verilöylyissä ja ryöstöissä.
Mukailin nyt ihan vaan pelkästään Gibsonia. Jokuset kirjat tietävät näistä paljon muutakin.
************************************************
Ei siellä mitään linnaketta ollut se oli lapsus minulta mutta uljas proomu Armada kylläkin. Naiset osoittivat taas olevansa yhtä hurjia kuin miehensä sodassa ja takuulla olisi kalloja halkaistu myös Amerikkalaisilta.Tämä oli tosiaan loppuhuipenus kun improvisoitiin rankalla kädellä loppuhuipennus sen jälkeen kun 12 Sauk naista lähtivät pilven reunalle. Itse uskon Gibsonin tietoihin ja tämä takinkääntö juttu tuli minullekkin esiin yhdessä google-kirjassa mutta Gibson oli se päälähde kirjana. Eugene Wait kirjallaan America and the War of 1812 saa haistaa pitkän huilun kirjallaan.Eugenesta ei ole Alaskan Denalin valloitajaksi(Intiaani nimi jota käytetään tästä maailman kylmimmästä vuoresta jossa -40 C pakkanen on normaalia Mount McKinley 6 190 m.).Witko käytää wäkiviinaa lämmikkeenä kun Denalin on edessä jos on.
Witko
pahkinoita purtavaksi
Re: pahkinoita purtavaksi
Re: pahkinoita purtavaksi
Tässä alkuviikon todella kevyet kenttäpähkinät.
1. Tämä kuuluisa linnake(hirsinen talo jossa oli neljä metriä korkeat hirsipaalutukset jas sisällä 16 000m2 alue) valmistui Maaliskuussa-1834.Se sijaitsi Limestonen Piirikunnassa,Texasissa.Siellä asui useita setteleri perheitä joilla oli yöpymismökkejä lähellä ja he hakivat suojaa Linnakkeen hirsipaalutuksista Intiaanien takia. Settlerit olivat tehneet kyllä rauhansopimuksia eri Kansojen Kanssa tai paremmin bandien Päälliköiden kanssa ja he eivät ymmärtäneet että bandien sopimukset eivät sitoneet muuta Kansaa.
Alkukesällä-1836 linnaketta lähestyi neljän eri Kansan sotureita monisatapäinen joukko.
Yksi Intiaani ratsasti yksin edellä.
Mistä neljästä Kansasta oli kyse ja mitä tämä yksinäinen soturi teki kun hän lähestyi linnaketta ?
2. Linnakeessa oli 15. Militian miestä ja naisia sekä lapsia. Mitä oikein tapahtui ja paljonko Intiaaneja kuoli ja miten valkoisten kävi ?
3. Tässä tapahtumassa kidutettiin yhtä valkoista miestä silpomalla tämän sukuelimet ja scalpattiin ja tämän nähtyään hänen vaimonsa juoksi takasin metsästä mihin hän oli piiloutunut.
Minkä niminen oli tämä pariskunta ?
4. Minkä niminen ja ainoa nainen lunastettiin vapaaksi kolmen kuukauden päästä ?
4 .A. Minkä niminen valkoinen oli ehdottomasti kuuluisin näistä kaikista settlereistä ja mistä syystä hän tuli niin kuuluisaksi ?
Witko
1. Tämä kuuluisa linnake(hirsinen talo jossa oli neljä metriä korkeat hirsipaalutukset jas sisällä 16 000m2 alue) valmistui Maaliskuussa-1834.Se sijaitsi Limestonen Piirikunnassa,Texasissa.Siellä asui useita setteleri perheitä joilla oli yöpymismökkejä lähellä ja he hakivat suojaa Linnakkeen hirsipaalutuksista Intiaanien takia. Settlerit olivat tehneet kyllä rauhansopimuksia eri Kansojen Kanssa tai paremmin bandien Päälliköiden kanssa ja he eivät ymmärtäneet että bandien sopimukset eivät sitoneet muuta Kansaa.
Alkukesällä-1836 linnaketta lähestyi neljän eri Kansan sotureita monisatapäinen joukko.
Yksi Intiaani ratsasti yksin edellä.
Mistä neljästä Kansasta oli kyse ja mitä tämä yksinäinen soturi teki kun hän lähestyi linnaketta ?
2. Linnakeessa oli 15. Militian miestä ja naisia sekä lapsia. Mitä oikein tapahtui ja paljonko Intiaaneja kuoli ja miten valkoisten kävi ?
3. Tässä tapahtumassa kidutettiin yhtä valkoista miestä silpomalla tämän sukuelimet ja scalpattiin ja tämän nähtyään hänen vaimonsa juoksi takasin metsästä mihin hän oli piiloutunut.
Minkä niminen oli tämä pariskunta ?
4. Minkä niminen ja ainoa nainen lunastettiin vapaaksi kolmen kuukauden päästä ?
4 .A. Minkä niminen valkoinen oli ehdottomasti kuuluisin näistä kaikista settlereistä ja mistä syystä hän tuli niin kuuluisaksi ?
Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Tämä on ehkäpä kevyempiä pähkinöitä. Mutta hyvä varmaankin tuoda esille taustaa Comanche päällikkö Quanah Parkerin
äidin puolelta. Ja kertaushan se on opintojen äiti, ainakin minulle kouluaikana sitä tähdennettiin.
Kyseessä on Fort Parker joka rakennettiin Navasota joen lähelle.
1) Lähestyvät joukot muodostuivat Comanche, Kiowa, Caddo ja Wichita kansoista. joista yksi toi edellä valkoista lippua.
2) Intiaanien joukko ryntäsi sisään ennenkuin kerkisivät sulkea pääporttia, Suurin osa pakeni pienemmästä takaportista
metsän suojaan. Surmansa saivat John Parker, hänen poikansa Silas Parker, (vanhimman poikansa Danielin) poika Benjamin
Samuel Frost ja poikansa Robert Frost. Vangiksi otettiin Rachel Plummer, (Sarah Parkerin) tytär Elisabeth Duty Kellogg joka ostettiin takaisin kolmen kuukauden päästä. Silas Parkerin lapset Cynthia Ann Parker 8v ja veljensä John Richard Parker. 5v.
3) John ja Sarah Parker jotka olivat Illinoisista muuttaneita Babtisteja.
4) Edellä mainittu Elisabeth Duty Kellogg.
4a Cynthia Ann Parker joka vankeudessa avioitui Comanche päällikkö Peta Noconan kanssa
Heidän poikansa oli Quonah Parker joka itsessään on jo laaja aihe.
James Parker joka selviytyi tapauksesta oli Texas Rangereiden perustaja joukkoa, ja käytti vuosikausia
perheensä vangittujen jäsenten etsintään.
äidin puolelta. Ja kertaushan se on opintojen äiti, ainakin minulle kouluaikana sitä tähdennettiin.
Kyseessä on Fort Parker joka rakennettiin Navasota joen lähelle.
1) Lähestyvät joukot muodostuivat Comanche, Kiowa, Caddo ja Wichita kansoista. joista yksi toi edellä valkoista lippua.
2) Intiaanien joukko ryntäsi sisään ennenkuin kerkisivät sulkea pääporttia, Suurin osa pakeni pienemmästä takaportista
metsän suojaan. Surmansa saivat John Parker, hänen poikansa Silas Parker, (vanhimman poikansa Danielin) poika Benjamin
Samuel Frost ja poikansa Robert Frost. Vangiksi otettiin Rachel Plummer, (Sarah Parkerin) tytär Elisabeth Duty Kellogg joka ostettiin takaisin kolmen kuukauden päästä. Silas Parkerin lapset Cynthia Ann Parker 8v ja veljensä John Richard Parker. 5v.
3) John ja Sarah Parker jotka olivat Illinoisista muuttaneita Babtisteja.
4) Edellä mainittu Elisabeth Duty Kellogg.
4a Cynthia Ann Parker joka vankeudessa avioitui Comanche päällikkö Peta Noconan kanssa
Heidän poikansa oli Quonah Parker joka itsessään on jo laaja aihe.
James Parker joka selviytyi tapauksesta oli Texas Rangereiden perustaja joukkoa, ja käytti vuosikausia
perheensä vangittujen jäsenten etsintään.
Re: pahkinoita purtavaksi
***********************************************************************Voyageur kirjoitti:Tämä on ehkäpä kevyempiä pähkinöitä. Mutta hyvä varmaankin tuoda esille taustaa Comanche päällikkö Quanah Parkerin
äidin puolelta. Ja kertaushan se on opintojen äiti, ainakin minulle kouluaikana sitä tähdennettiin.
Kyseessä on Fort Parker joka rakennettiin Navasota joen lähelle.
1) Lähestyvät joukot muodostuivat Comanche, Kiowa, Caddo ja Wichita kansoista. joista yksi toi edellä valkoista lippua.
2) Intiaanien joukko ryntäsi sisään ennenkuin kerkisivät sulkea pääporttia, Suurin osa pakeni pienemmästä takaportista
metsän suojaan. Surmansa saivat John Parker, hänen poikansa Silas Parker, (vanhimman poikansa Danielin) poika Benjamin
Samuel Frost ja poikansa Robert Frost. Vangiksi otettiin Rachel Plummer, (Sarah Parkerin) tytär Elisabeth Duty Kellogg joka ostettiin takaisin kolmen kuukauden päästä. Silas Parkerin lapset Cynthia Ann Parker 8v ja veljensä John Richard Parker. 5v.
3) John ja Sarah Parker jotka olivat Illinoisista muuttaneita Babtisteja.
4) Edellä mainittu Elisabeth Duty Kellogg.
4a Cynthia Ann Parker joka vankeudessa avioitui Comanche päällikkö Peta Noconan kanssa
Heidän poikansa oli Quonah Parker joka itsessään on jo laaja aihe.
James Parker joka selviytyi tapauksesta oli Texas Rangereiden perustaja joukkoa, ja käytti vuosikausia
perheensä vangittujen jäsenten etsintään.
Vogy vastasi täydellisen oikein ja tyhjentävästi Fort Parkerin Verilöylyyn. Kysyin kompana montako Intiaania kuoli ko. Verilöylyssä niin vastaus on 0 l. ei yhtään. Cynthia Ann Parker oli 9.vuotias tyttönen tuolloin.Velipoika John Richard Parker tuolloin 5.vuotias niin hänet luovutettiin kuuden vuoden jälkeen lunnaita vastaan mutta ei sopeutunut enään valkoisten elämään vaan pakeni takaisin Comanchein luo.Lunnasrahat menivät siis huitsin nevadaan.
Tässä kuva Comanche Päällikkö Quonah Parkerista ja hänen kolmesta vaimostaan.
Tässä väitetään Kiowa tytöksi ja vuosiluku olisi huimat 1853.Ei nimeä tiedossa.Tin types kuva.
Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Täydennetään tuota ihan vähän yleisillä tiedoilla Cynthiasta ja hänen pojastaan Quanahista.
Penateka-comanchet sieppasivat Cynthian. Nämä penatekat olivat maineikkain comanchien heimoista ja he saapuivat Texas Hillin maaseusulle joskus 1740-luvun aikana. He olivat eteläisimpiä comancheja ja nimi tarkoitti hunajan-syöjiä.
Cynthialla kävi hyvä tuuri, sillä hänen sieppaajansa oli lempeä mies nimeltään Peta Nocona. Tosin lähes pääsääntöisesti intiaanien sieppaamia lapsia kohdeltiin hyvin heimosta riippumatta ja heidät adoptoitiin uusiin perheisiinsä. Eivät intiaanit siis olleet useinkaan raakalaisia silloin kuin lapsista oli kysymys. Sotatilanteissa lapsia kohdeltiin joskus huonosti, mutta älkää unohtako, että tekoihin syyllistyivät yhtä usein valkoiset. Tosin juuri comancheja on pidetty erityisen raakana porukkana, joten en ota sen enempää kantaa heidän väkivaltaisuuteensa.
Cynthian sieppaama päällikkö otti myöhemmin hänet jopa vaimokseen. Tuosta liitosta kasvoi comanchien 1800-luvun vaikutusvaltaisin päällikkö Quanah Parker kuten kaikki tietävät. Parkerilla oli hyvin vaikutusvaltaisia tuttavia ja jopa Theodore Rooseveltin kerrotaan käyneen kylässä Quanahin upealla maatilalla. Quanah omaksui helposti valkoisen kulttuurin ja hänellä oli aimo annos terävää bisnesälyä. Kun hän omasi myös hyvän poliittisen vainun, ei ollut ihme, että hänestä tuli niin vaikutusvaltainen päällikkö.
Quanahin Star House ei ollut mikä tahansa murju, vaan sinne kehtasi kutsua vaikka itsensä presidentin
Tähtitalo ennen peruskorjausta
Laitan illalla kysymyksiä Trxasin aurinhon alta.
Penateka-comanchet sieppasivat Cynthian. Nämä penatekat olivat maineikkain comanchien heimoista ja he saapuivat Texas Hillin maaseusulle joskus 1740-luvun aikana. He olivat eteläisimpiä comancheja ja nimi tarkoitti hunajan-syöjiä.
Cynthialla kävi hyvä tuuri, sillä hänen sieppaajansa oli lempeä mies nimeltään Peta Nocona. Tosin lähes pääsääntöisesti intiaanien sieppaamia lapsia kohdeltiin hyvin heimosta riippumatta ja heidät adoptoitiin uusiin perheisiinsä. Eivät intiaanit siis olleet useinkaan raakalaisia silloin kuin lapsista oli kysymys. Sotatilanteissa lapsia kohdeltiin joskus huonosti, mutta älkää unohtako, että tekoihin syyllistyivät yhtä usein valkoiset. Tosin juuri comancheja on pidetty erityisen raakana porukkana, joten en ota sen enempää kantaa heidän väkivaltaisuuteensa.
Cynthian sieppaama päällikkö otti myöhemmin hänet jopa vaimokseen. Tuosta liitosta kasvoi comanchien 1800-luvun vaikutusvaltaisin päällikkö Quanah Parker kuten kaikki tietävät. Parkerilla oli hyvin vaikutusvaltaisia tuttavia ja jopa Theodore Rooseveltin kerrotaan käyneen kylässä Quanahin upealla maatilalla. Quanah omaksui helposti valkoisen kulttuurin ja hänellä oli aimo annos terävää bisnesälyä. Kun hän omasi myös hyvän poliittisen vainun, ei ollut ihme, että hänestä tuli niin vaikutusvaltainen päällikkö.
Quanahin Star House ei ollut mikä tahansa murju, vaan sinne kehtasi kutsua vaikka itsensä presidentin
Tähtitalo ennen peruskorjausta
Laitan illalla kysymyksiä Trxasin aurinhon alta.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Ei saa pelotella Haukka Herra The Konia.
______
Witko
Kauneutta menneisyydestä.Kuva otettu v.1847
______
Witko
Kauneutta menneisyydestä.Kuva otettu v.1847
Re: pahkinoita purtavaksi
Kyllä olivat naiset ennenvanhaankin kauniita. Tuokin Witkon laittama viettelys olisi pelkästään silmäripsiään räpyttämällä ja hameenhelmaa pari tuumaa nostamalla ansainnut Kalifornian kultakentillä omaisuuden. Tuo väreillä sävytetty 1840-50-luvun ambrotype on huikea näyttö siitä miten vähän kamerataide on kehittynyt noista ajoista. Ja miten vähän naiset ovat kaunistuneet.
Tuosta kuvasta on pitkä matka Texasin paahtavaan aurinkoon, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kas noin:
1. Joskus alkusyksystä 1866 Bianca ja Theodore olivat touhuamassa omia touhujaan pitkässä heinikossa Wisen piirikunnassa Texasissa, kun he kuulivat etäisiä ääniä ja näkivät joukon ratsastajia. Lapset katsoivat kysyvinä toisiinsa ja lopettivat leikkinsä. Keitä ratsumiehet olivat ja millaiseksi muodostui Biancan ja Theodoren tulevaisuus?
2. Uudenvuodenpäivänä 1870 noin 11-vuotias Aatu-poikanen oli hoivaamassa lampaita Texasissa lähellä Castelia kun tuntemattomat ratsastajat lähestyivät häntä. Aatu yritti pinkaista pakoon, mutta huonoin tuloksin. Keitä ratsastajat olivat ja millaiseksi Aatun loppuelämä muodostui noin hieman lyhennetyssä muodossa kerrottuna?
3. Toukokuisena päivänä 1870 neljä lasta meni ajamaan lintuja pois vehnäpellolta Masonin piirikunnassa Texasissa. Ilma oli lämmin ja lapset aikoivat ottaa aurinkoa, kun he huomasivat saaneensa seuraa. Heidät ympäröi joukko ratsastajia, joista osa oli pukeutunut armeijan sinisiin vaatteisiin ja osa pelkkiin lannevaatteisiin ja säärystimiin. Useimmilla oli huivit päänsä ympärillä ja heidän aseistuksensa vaihteli keihäistä ja jousista kivääreihin. Keitä ratsastajat olivat, entä keitä nämä neljä lasta olivat ja miten heille kävi?
Tuosta kuvasta on pitkä matka Texasin paahtavaan aurinkoon, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kas noin:
1. Joskus alkusyksystä 1866 Bianca ja Theodore olivat touhuamassa omia touhujaan pitkässä heinikossa Wisen piirikunnassa Texasissa, kun he kuulivat etäisiä ääniä ja näkivät joukon ratsastajia. Lapset katsoivat kysyvinä toisiinsa ja lopettivat leikkinsä. Keitä ratsumiehet olivat ja millaiseksi muodostui Biancan ja Theodoren tulevaisuus?
2. Uudenvuodenpäivänä 1870 noin 11-vuotias Aatu-poikanen oli hoivaamassa lampaita Texasissa lähellä Castelia kun tuntemattomat ratsastajat lähestyivät häntä. Aatu yritti pinkaista pakoon, mutta huonoin tuloksin. Keitä ratsastajat olivat ja millaiseksi Aatun loppuelämä muodostui noin hieman lyhennetyssä muodossa kerrottuna?
3. Toukokuisena päivänä 1870 neljä lasta meni ajamaan lintuja pois vehnäpellolta Masonin piirikunnassa Texasissa. Ilma oli lämmin ja lapset aikoivat ottaa aurinkoa, kun he huomasivat saaneensa seuraa. Heidät ympäröi joukko ratsastajia, joista osa oli pukeutunut armeijan sinisiin vaatteisiin ja osa pelkkiin lannevaatteisiin ja säärystimiin. Useimmilla oli huivit päänsä ympärillä ja heidän aseistuksensa vaihteli keihäistä ja jousista kivääreihin. Keitä ratsastajat olivat, entä keitä nämä neljä lasta olivat ja miten heille kävi?
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
*********************************************************************Haukka kirjoitti:Kyllä olivat naiset ennenvanhaankin kauniita. Tuokin Witkon laittama viettelys olisi pelkästään silmäripsiään räpyttämällä ja hameenhelmaa pari tuumaa nostamalla ansainnut Kalifornian kultakentillä omaisuuden. Tuo väreillä sävytetty 1840-50-luvun ambrotype on huikea näyttö siitä miten vähän kamerataide on kehittynyt noista ajoista. Ja miten vähän naiset ovat kaunistuneet.
Tuosta kuvasta on pitkä matka Texasin paahtavaan aurinkoon, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kas noin:
1. Joskus alkusyksystä 1866 Bianca ja Theodore olivat touhuamassa omia touhujaan pitkässä heinikossa Wisen piirikunnassa Texasissa, kun he kuulivat etäisiä ääniä ja näkivät joukon ratsastajia. Lapset katsoivat kysyvinä toisiinsa ja lopettivat leikkinsä. Keitä ratsumiehet olivat ja millaiseksi muodostui Biancan ja Theodoren tulevaisuus?
2. Uudenvuodenpäivänä 1870 noin 11-vuotias Aatu-poikanen oli hoivaamassa lampaita Texasissa lähellä Castelia kun tuntemattomat ratsastajat lähestyivät häntä. Aatu yritti pinkaista pakoon, mutta huonoin tuloksin. Keitä ratsastajat olivat ja millaiseksi Aatun loppuelämä muodostui noin hieman lyhennetyssä muodossa kerrottuna?
3. Toukokuisena päivänä 1870 neljä lasta meni ajamaan lintuja pois vehnäpellolta Masonin piirikunnassa Texasissa. Ilma oli lämmin ja lapset aikoivat ottaa aurinkoa, kun he huomasivat saaneensa seuraa. Heidät ympäröi joukko ratsastajia, joista osa oli pukeutunut armeijan sinisiin vaatteisiin ja osa pelkkiin lannevaatteisiin ja säärystimiin. Useimmilla oli huivit päänsä ympärillä ja heidän aseistuksensa vaihteli keihäistä ja jousista kivääreihin. Keitä ratsastajat olivat, entä keitä nämä neljä lasta olivat ja miten heille kävi?
Haukka tästä kirjasta löytyy totuus ja minulla on se myöskin sinä lierojen liero ja sakilainen.Huomenna vastaan takuulla ja joudut tilille Ukkosen Jumalan pojalle Pekolle tiedä se sinä nilviäine !!!!!!!!!!!! Häppee Häppee sinä kelmi ja omenavaraskin päälle!!!
Tabu-Kyläkäräjät vapaasti käännettynä pikaversiona raikkaalta 1980-luvulta.
Witko Suurkelmi ja Wanha Kehno
Tätä on luettu sitten saamari sinua humpuukivalun toinen kylki ja pää Captivies
Re: pahkinoita purtavaksi
***************************************************Haukka kysyi seuraavaa
3. Toukokuisena päivänä 1870 neljä lasta meni ajamaan lintuja pois vehnäpellolta Masonin piirikunnassa Texasissa. Ilma oli lämmin ja lapset aikoivat ottaa aurinkoa, kun he huomasivat saaneensa seuraa. Heidät ympäröi joukko ratsastajia, joista osa oli pukeutunut armeijan sinisiin vaatteisiin ja osa pelkkiin lannevaatteisiin ja säärystimiin. Useimmilla oli huivit päänsä ympärillä ja heidän aseistuksensa vaihteli keihäistä ja jousista kivääreihin. Keitä ratsastajat olivat, entä keitä nämä neljä lasta olivat ja miten heille kävi?
3. Veikkaan vahvasti että on kyse on"Valkoisesta Intiaanista" Herman Lehmannista. Hermanin vanhemmat Moritz ja Auguste Lehmann olivat saksalaisia emigrantteja jotka lähtivät Saksasta v.1846 ja asettuivat asumaan lähelle Fredericksburghia,Texas.Heillä oli poika Herman joka oli syntynyt Kesäkuun 5.päivänä,1859,tytär Caroline joka oli syntynyt v.1861 ja toinen poika Willie syntynyt v.1862.Isä Moritz otti ja kuoli v.1862.Kun entisen aviomiehen peti oli edes ehtinyt kylmettyä ja kalmokin oli 1/2 tiessä hautakummun peitämistä niin Auguste meni uusiin naimisiin Arjalaisen Philip Buchmeierin kanssa. Perhe muutti Kesäkuussa Squaw Creekille kaakkoon Mason Countystä.Siellä oli useita saksalaisia emigrantteja asuttamassa uudistiloineen Squaw -ja Beaver Creekissä mutta maa oli vielä villiä ja auki täysin.Vain neljän mailin päästä Loyal Valleystä itään asui entinen Intiaanien vanki Minnie Caudle joka oli pelastettu vain kaksi vuotta aiemmin.
Maanantai Toukokuun 16.päivänä 1870 aamupäivä oli kaunis ja lämmin ja perheen lapset olivat ulkona leikimässä ja mm. pelottelivat lintuja pois vehnäpellolta. Käytiin kuurupiiloa ja kaikkia muuta kivaa Willien 8.vuotias jonka sylissä oli 17.kuukautinen siskopuoli Augustine,Herman 10.v. ja Caroline 9.vuotias kanssa. Tunnelma muuttui pahanenteiseksi kun he kuulivat vierasta puhetta läheltä mutta he pitivät sitä englantina koska he eivät osanneet puhua muuta kuin saksaa. Tässä oli 8-10 soturin joukko Lipan Apacheja joiden vaatetus ja hiustyyli oli aivan erilaiset kuin tutumpien Comanchein ja Kiowain.Pitkä hiukset huivilla pään ympärillä sidottuina. Yksi Lipan Apache kaappasi Augusten Willien sylistä.Soturi nimeltä Chiwat otti kiinni taas Carolinen.Herman hoikka poika hiekanvärisinä hiuksineen,harmaa-sinisilmäisenä kuten veljensä juoksi yli pellon.
Intiaani nimeltään Carnoviste otti hänet kiinni ja löi,kuristi sekä yritti alistaa pojan ottamalla tämän housut ja paidan pois.
Nyt tuli Lipan Apachelle kova yllätys koska Herman näytti miten kunnon Arjalainen vastustaa alemman kastin Intiaania ja aloitti kovan vastarinnan koko olemukseltaan,puri,potki,löi ja repi vielä Carnoviste Raukan pitkiä hiuksia. Samaan aikaan Willie ei tehnyt vastarintaa.Intiaanit yrittivät ottaa Hermanin mukaansa. Carolinelle aukesi pako mahdollisuus ja hän lähti juoksemaan kohti taloa. Hän oli niin heikkona että pyörtyi ja putosi vehnäpellolle.Intiaanit ampuivat hänen peräänsä mutta eivät osuneet.Auguste ja Philip kuulivat sisälle taloon asti kantautuvan metelin ja Philip(tulevana natsina ja sotarikollisena) ei ehtinyt kivääreineen näyttää miten ylempi rotu näyttää kapisille Intiaaneille mistä kana kusee mutta aatteen mies myöhästyi sen verran että Intiaanit olivat jo lähteneet.
Nyt vasta tarina saa rajut piirteet jatkuu....................
Tässä Lipan Apacheja
Tässä Herra rodun edustaja jota ei Lipanit saaneet alistumaan.Saksalainen emigrantti
Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
Tuossa kuva Witkon vastauksessa esiintyvästä lipan-soturista Chiwatista eli Chevatosta, joka oli tuon sieppauksen aikana vasta 17-vuotias. Siis pelkkä teini, joka oli lähtenyt vanhempien lipanien matkaan. Pikku-Hermanni olisi saattanut päästä jopa pakoon Carnovisten kynsistä, ellei Chevato olisi puuttunut asiaan. Samaan aikaan kun tämä lipan-kaksikko piteli kiinni raivoavasta Hermannista Carolina-tyttönen säntäsi pakoon ja kiljui sen minkä palkeista lähti. Lasten äiti Auguste Busmeier ja hänen riuskaotteinen miehensä Phillip kuulivat tytön huutavan Mama, ne on intiaaneja!
Phillip säntäsi ruokapöydästä ylös suu täynnä ruokaa ja sieppasi kiväärinsä. Hän kyllä näyttää niille likaisille pirulaisille käytöstapoja...Mutta kuten Witko kertoi, lipanit ehtivät poistua vankeineen
Phillip säntäsi ruokapöydästä ylös suu täynnä ruokaa ja sieppasi kiväärinsä. Hän kyllä näyttää niille likaisille pirulaisille käytöstapoja...Mutta kuten Witko kertoi, lipanit ehtivät poistua vankeineen
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Ennen Witkon mainitsemia rajuja kuvioita Hermann ja Willie Lehmannin pakomatkassa oli tällainen kesympi vaihe:
Sieppauksen jälkeiseen lipanien pakomatkaan liittyy tavallaan myös musta kersantti Emanuel Stance, joka ensimmäisenä mustana miehenä palkittiin Kongressin myöntämällä Medal of Honorilla. Ja mitäkö Stance teki ansaitakseen kunniamitalin. No hänen johtamansa buffalo-sotilaat alkoivat etsiä Lehmannien veljesten sieppaajia. Kirjoitustaitoinen poikien isäpuoli Phillip Bushmeier oli lähettänyt kirjeen kahteen eri linnakkeeseen ja pyytänyt etsintäapua poikien löytämiseksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hän eikä kukaan muukaan osannut sanoa minkä heimon intiaaneja sieppaajat olivat olleet. Näin ollen syyllisiksi epäiltiin comancheja, jotka eniten osallistuivat vastaaviin sieppauksiin. Pari päivää myöhemmin intiaaniasiain komissio tuli siiten tulokseen, että sieppaajat saattoivat olla myöskin kiowia tai kickapoita. Kiowat asuivat sopivasti lähiseuduilla ja kickapoot puolestaan olivat alkaneet tehdä ryöstöretkia Meksikosta käsin. Apachien osuutta asiaan ei epäillyt kukaan .
Lehmannin veljesten sieppaajat olivat ehtineet ratsastaa jo neljä päivää ja matkan aikana he olivat ryöstäneet lauman hevosia. Ratsastaessaan parinkymmenen kilometrin päässä Fort McKavettin pienestä etuvartioasemasta apachet komensivat veljekset pois ratsujen selästä ja käskivät heidän painua piiloon. Eräs apacheista jäi vartioimaan poikia. Varttia myöhemmin pojat kuulivat laukauksia ja arvasivat, että pois ratsastaneet apachet olivat joutuneet tulitaisteluun. Taistelun toisena osapuolena olivat kersantti Stancen johtamat buffalosotilaat, jotka surmasivat lipanien johtajan ja sieppasivat takaisin varastetut hummat. Stancen toiminta katsottiin kunniamitalin arvoiseksi.
Osa apacheista kuitenkin tuli takaisin Lehmannin poikien piilopaikkaan ja pojat joutuivat taas hevosten selkään. Pakomatka jatkui...
Sieppauksen jälkeiseen lipanien pakomatkaan liittyy tavallaan myös musta kersantti Emanuel Stance, joka ensimmäisenä mustana miehenä palkittiin Kongressin myöntämällä Medal of Honorilla. Ja mitäkö Stance teki ansaitakseen kunniamitalin. No hänen johtamansa buffalo-sotilaat alkoivat etsiä Lehmannien veljesten sieppaajia. Kirjoitustaitoinen poikien isäpuoli Phillip Bushmeier oli lähettänyt kirjeen kahteen eri linnakkeeseen ja pyytänyt etsintäapua poikien löytämiseksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hän eikä kukaan muukaan osannut sanoa minkä heimon intiaaneja sieppaajat olivat olleet. Näin ollen syyllisiksi epäiltiin comancheja, jotka eniten osallistuivat vastaaviin sieppauksiin. Pari päivää myöhemmin intiaaniasiain komissio tuli siiten tulokseen, että sieppaajat saattoivat olla myöskin kiowia tai kickapoita. Kiowat asuivat sopivasti lähiseuduilla ja kickapoot puolestaan olivat alkaneet tehdä ryöstöretkia Meksikosta käsin. Apachien osuutta asiaan ei epäillyt kukaan .
Lehmannin veljesten sieppaajat olivat ehtineet ratsastaa jo neljä päivää ja matkan aikana he olivat ryöstäneet lauman hevosia. Ratsastaessaan parinkymmenen kilometrin päässä Fort McKavettin pienestä etuvartioasemasta apachet komensivat veljekset pois ratsujen selästä ja käskivät heidän painua piiloon. Eräs apacheista jäi vartioimaan poikia. Varttia myöhemmin pojat kuulivat laukauksia ja arvasivat, että pois ratsastaneet apachet olivat joutuneet tulitaisteluun. Taistelun toisena osapuolena olivat kersantti Stancen johtamat buffalosotilaat, jotka surmasivat lipanien johtajan ja sieppasivat takaisin varastetut hummat. Stancen toiminta katsottiin kunniamitalin arvoiseksi.
Osa apacheista kuitenkin tuli takaisin Lehmannin poikien piilopaikkaan ja pojat joutuivat taas hevosten selkään. Pakomatka jatkui...
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Jatketaan Herman Lehmanin ja vielä tässä kohtaa mukana olleen Willien matkaa Lipan Apachein sotajoukon kanssa. 10.päivää myöhemmin Lipanit kohtasivat Puhveli-sotilaat ratsupartion(Armeijan Neekeri osaston) joita johti kersantti Emanuel Stance.Taistelu kesti vain hetken mutta Willie onnistui pakenemaan.Stance sai ensimmäisenä mustana Medal of Honourin tästä pelastustehtävästä.
Herman jatkoi matkaansa Lipanien kanssa aina heidän kotikyläänsä Itä-Meksikoon ja Lipanit valehtelivat matkan aikana Hermanille että he olivat tappaneet koko perheen joten Hermanilla ei olisi mitään syytä paeta takaisin kotiinsa. Carnoviste hänen entinen alistajan roolissa saanut Lipan otti vaimonsa Laughing Eyesin kanssa Hermanin pojakseen tai suojatikseen.Carnoviste muisti vielä Hermanin rajun tukistuksen ja hänen vaimonsa sanoi että noin rohkean pojan saaminen perheeseen on ylpeyden aihe ja Carnovisten päätä kihelmöi niin helvetisti ja isoja tukkoja oli pitkin raidia pudonnut päästä.Laughing Eyes lohdutti että kyllä se siitä kasvaa ja nauroi päälle mehevästi.
Herman oppi nopeasti Lipanien kielen ja Carnoviste antoi opetusta mm. että kaikki viholliset joita hän sanoo pitää tappaa jotta tulee kunnon Apacheksi, Comanchet,Meksikolaiset,Rangersit ja valkoiset settlerit. Lipanit antoivat Hermanille nimen En Da(valkoinen poika).Hän asui kuusi vuotta Lipanien parissa ja oppi tulemaan Apacheksi ja nousi jopa pikku päällikön asemaan.Nuorena soturina hänen ikimuistoisin päivänsä oli 24.Elokuuta,1875 kun hän nuorena soturina taisteli Texasin Rangereita vastaan lähellä Fort Conchoa n.65 mailia länteen San Angelosta,Texas.Ranger James Gillet oli vähällä ampua Hermanin mutta hän huomasi juuri ennen että tämä oli valkoinen vanki.1876-keväällä Hermanin elämä muuttui radikaalisti kun hän tappoi Apachein tärkeän Medicine Man joka oli tappanut hänen suojelijansa ja opettajansa Carnovisten.Herman kosti tämän mutta tajusi että tämä tappo oli hänelle kuolema Lipanein käsissä ja hän lähti yksin pakoon ja ajatteli oltuaan vuoden yksinään jos pääsisi liittymään Comancheihin. Yli vuoden Herman oli yksin paossa kunnes hän tapasi Comanche-joukon illalla syyskuussa.Comanchet olivat menossa tappamaan häntä(Apachet olivat verivihollisia) mutta Hermanin onneksi yksi Comanche osasi Apachea ja Herman selitti kuka hän oli ja hänen oli ollut pakko paeta Lipaneilta koska oli tappanut heidän Pyhän miehen.
Comanchet muuttivat mieltään ja ottivat Hermanin mukaansa ja antoivat hänelle espanjakielisen nimen Montechema(Tuntematon).
Aikaisin Keväällä-1877 Herman oli Comanchein mukana kun nämät hyökkäsivät Puhvelinmetsästäjien kimppuun Texasin Ylätasankoilla.Lehman haavoittui puhvelinmetsästäjien yllästyshyökkäyksessä Comanchein leiriin 18.maaliskuuta,1877 Yellow House Canyonissa. Tämä oli viimeinen suurempi yhteenotto Comanchein ja valkoisten välillä......................................
Tähän annan vielä loppulauselmat
Witko
P.s. Luin ilkeän huhun salaisesta lähteestä jossa kerrottiin että saksalaiset emigrantit ja Tonkawat käyttivät Herman Lehmanin hautaa yleisenä ja henkilökohtaisena käymälänä aina 1990-luvulle asti.Vihan kierre ei siis päättynyt tai kosto.
Herman jatkoi matkaansa Lipanien kanssa aina heidän kotikyläänsä Itä-Meksikoon ja Lipanit valehtelivat matkan aikana Hermanille että he olivat tappaneet koko perheen joten Hermanilla ei olisi mitään syytä paeta takaisin kotiinsa. Carnoviste hänen entinen alistajan roolissa saanut Lipan otti vaimonsa Laughing Eyesin kanssa Hermanin pojakseen tai suojatikseen.Carnoviste muisti vielä Hermanin rajun tukistuksen ja hänen vaimonsa sanoi että noin rohkean pojan saaminen perheeseen on ylpeyden aihe ja Carnovisten päätä kihelmöi niin helvetisti ja isoja tukkoja oli pitkin raidia pudonnut päästä.Laughing Eyes lohdutti että kyllä se siitä kasvaa ja nauroi päälle mehevästi.
Herman oppi nopeasti Lipanien kielen ja Carnoviste antoi opetusta mm. että kaikki viholliset joita hän sanoo pitää tappaa jotta tulee kunnon Apacheksi, Comanchet,Meksikolaiset,Rangersit ja valkoiset settlerit. Lipanit antoivat Hermanille nimen En Da(valkoinen poika).Hän asui kuusi vuotta Lipanien parissa ja oppi tulemaan Apacheksi ja nousi jopa pikku päällikön asemaan.Nuorena soturina hänen ikimuistoisin päivänsä oli 24.Elokuuta,1875 kun hän nuorena soturina taisteli Texasin Rangereita vastaan lähellä Fort Conchoa n.65 mailia länteen San Angelosta,Texas.Ranger James Gillet oli vähällä ampua Hermanin mutta hän huomasi juuri ennen että tämä oli valkoinen vanki.1876-keväällä Hermanin elämä muuttui radikaalisti kun hän tappoi Apachein tärkeän Medicine Man joka oli tappanut hänen suojelijansa ja opettajansa Carnovisten.Herman kosti tämän mutta tajusi että tämä tappo oli hänelle kuolema Lipanein käsissä ja hän lähti yksin pakoon ja ajatteli oltuaan vuoden yksinään jos pääsisi liittymään Comancheihin. Yli vuoden Herman oli yksin paossa kunnes hän tapasi Comanche-joukon illalla syyskuussa.Comanchet olivat menossa tappamaan häntä(Apachet olivat verivihollisia) mutta Hermanin onneksi yksi Comanche osasi Apachea ja Herman selitti kuka hän oli ja hänen oli ollut pakko paeta Lipaneilta koska oli tappanut heidän Pyhän miehen.
Comanchet muuttivat mieltään ja ottivat Hermanin mukaansa ja antoivat hänelle espanjakielisen nimen Montechema(Tuntematon).
Aikaisin Keväällä-1877 Herman oli Comanchein mukana kun nämät hyökkäsivät Puhvelinmetsästäjien kimppuun Texasin Ylätasankoilla.Lehman haavoittui puhvelinmetsästäjien yllästyshyökkäyksessä Comanchein leiriin 18.maaliskuuta,1877 Yellow House Canyonissa. Tämä oli viimeinen suurempi yhteenotto Comanchein ja valkoisten välillä......................................
Tähän annan vielä loppulauselmat
Witko
P.s. Luin ilkeän huhun salaisesta lähteestä jossa kerrottiin että saksalaiset emigrantit ja Tonkawat käyttivät Herman Lehmanin hautaa yleisenä ja henkilökohtaisena käymälänä aina 1990-luvulle asti.Vihan kierre ei siis päättynyt tai kosto.
Re: pahkinoita purtavaksi
Minulla on tuo kirja The Captured, jossa Lehmanin vaiheista kerrotaan Scott Zeschin sanoin. Tuo Witkon mainitsema taistelu Texasin nuoria rangereita vastaan löytyy parin sivun kuvauksena:Witko kirjoitti:Nuorena soturina hänen ikimuistoisin päivänsä oli 24.Elokuuta,1875 kun hän nuorena soturina taisteli Texasin Rangereita vastaan lähellä Fort Conchoa n.65 mailia länteen San Angelosta,Texas.Ranger James Gillet oli vähällä ampua Hermanin mutta hän huomasi juuri ennen että tämä oli valkoinen
... Herman yritti saada apachet taistelemaan, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville ja soturit ratsastivat täyttä laukkaa pakoon. Rangerit lähtivät takaa-ajoon, mutta kokivat yllätyksen kun apachet pysähtyivät hetkeksi vastaamaan tulitukseen. Sen jälkeen pako jatkui. Hermanin hyvältä ystävältä Nusticenolta ammuttiin hevonen alta ja tämä yritti jatkaa pakoaan jalan. Hermanilla oli allaan suurikokoinen varastettu ori ja hän onnistui saamaan Nusticenon ratsunsa kyytiin. Ori yritti kaikkensa pystyäkseen kuljettamaan kaksi miestä turvallisempiin maisemiin. Nusticeno tulitti Winchesterillään takaa-ajajia ja Herman puolestaan ampui nuolillaan kohti rangereita, jotka pyrkivät tukkimaan tien. Kahden miehen paino oli orille liikaa ja vauhti hidastui. Samalla 18-vuotias rangeri Jim Gillett hyppäsi ratsunsa selästä ja suuntasi kiväärinsä apachien hevoseen. Orin jalat pettivät kuolettavan luodin tunkeutuessa sen päähän. Apachet lennähtivät maahan ja Nusticenon aseistus jäi kaatuneen hevosen alle. Hän sieppasi Hermanin jousen ja lähti paniikissa juoksemaan pakoon.
Nopeasti kaksi rangeria, Gillett ja Ed Seiker, juoksivat Hermanin luo ja Gillet laukaisi aseensa. Läheltä ammuttu laukaus kärvensi hänen kasvojaan, mutta itse luoti teki vain pienen raapaisun hänen ohimoonsa. Herman kuuli toisen rangerin sanovan Älä ammu sitä, sehän on valkoinen poika.
Avatessaan silmänsä Herman näki kaksi nuorta rangeria, joilla oli pistoolit. Alistuneena kohtaloonsa hän odotti kuolettavaa luotia, mutta sen sijaan rangerit lähtivät juoksemaan pois paikalta. Hermanin vieressä makaava kuollut ori esti häntä näkemästä mitä tapahtui, mutta laukausten äänistä päätellen rangerit olivat ampuneet Nusticenoa.
Päästyään pois osittain päälleen kaatuneen orin alta Herman ryömi vatsallaan parikymmensenttisessä ruohikossa ja jäi sitten makaamaan liikkumattomana läheisen mesquitopuun varjoon. Nuoret rangerit palasivat etsimään häntä ja etsijöihin liittyi myöhemmin joukko muita metsänvartijoita. Vaikka miehet tekivät etsinnöissään perusteellista työtä, he eivät onnistuneet löytämään ruohikon peittämää Hermania. Lopuksi miehet ottivat satulan ja suitset Hermanin kuolleelta oriilta, ja häipyivät paikalta.
Kun Herman viimein uskalsi nousta ruohikosta, hän löysi sadan metrin päästä Nusticenon ruumiin, josta pää oli leikattu irti ja kuljetettu muualle. Hyvin pian hänelle valkeni, että muut paenneet apachet eivät tulisi takaisin etsimään häntä tai hänen kuollutta toveriaan. Seuraavat viisi päivää Herman käveli läpi karun ja hedelmättömän maaseudun. Hän söi heinäsirkkoja, sammakoita, liskoja, ötököitä ja kaikkea mitä vain saattoi pistää suuhunsa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui veden puute ja hän oli kuolla janoon. Lopulta hän söi mutaa saadakseen kostutetuksi kieltään jossakin. Mudassa olevat bakteerit nostivat kuumeen ja saivat hänet hourailemaan. Kun Herman lopulta takaisin löysi kylänsä, hänen jalkansa olivat täynnä rakkoja ja varpaankynnet lähteneet irti.
Haukka
Re: pahkinoita purtavaksi
Haukka kirjoitti:Ennen Witkon mainitsemia rajuja kuvioita Hermann ja Willie Lehmannin pakomatkassa oli tällainen kesympi vaihe:
Sieppauksen jälkeiseen lipanien pakomatkaan liittyy tavallaan myös musta kersantti Emanuel Stance, joka ensimmäisenä mustana miehenä palkittiin Kongressin myöntämällä Medal of Honorilla. Ja mitäkö Stance teki ansaitakseen kunniamitalin. No hänen johtamansa buffalo-sotilaat alkoivat etsiä Lehmannien veljesten sieppaajia. Kirjoitustaitoinen poikien isäpuoli Phillip Bushmeier oli lähettänyt kirjeen kahteen eri linnakkeeseen ja pyytänyt etsintäapua poikien löytämiseksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hän eikä kukaan muukaan osannut sanoa minkä heimon intiaaneja sieppaajat olivat olleet. Näin ollen syyllisiksi epäiltiin comancheja, jotka eniten osallistuivat vastaaviin sieppauksiin. Pari päivää myöhemmin intiaaniasiain komissio tuli siiten tulokseen, että sieppaajat saattoivat olla myöskin kiowia tai kickapoita. Kiowat asuivat sopivasti lähiseuduilla ja kickapoot puolestaan olivat alkaneet tehdä ryöstöretkia Meksikosta käsin. Apachien osuutta asiaan ei epäillyt kukaan .
Lehmannin veljesten sieppaajat olivat ehtineet ratsastaa jo neljä päivää ja matkan aikana he olivat ryöstäneet lauman hevosia. Ratsastaessaan parinkymmenen kilometrin päässä Fort McKavettin pienestä etuvartioasemasta apachet komensivat veljekset pois ratsujen selästä ja käskivät heidän painua piiloon. Eräs apacheista jäi vartioimaan poikia. Varttia myöhemmin pojat kuulivat laukauksia ja arvasivat, että pois ratsastaneet apachet olivat joutuneet tulitaisteluun. Taistelun toisena osapuolena olivat kersantti Stancen johtamat buffalosotilaat, jotka surmasivat lipanien johtajan ja sieppasivat takaisin varastetut hummat. Stancen toiminta katsottiin kunniamitalin arvoiseksi.
Osa apacheista kuitenkin tuli takaisin Lehmannin poikien piilopaikkaan ja pojat joutuivat taas hevosten selkään. Pakomatka jatkui...
***************************************************************
Kirjoitettiin vissiin samaan aikaan kelpo neekeri kessusta Emanuel Stancesta joka sai ensimmäisenä mustana sotilaana Yhdysvaltain armeijassa tämän Medal of Honour mitallin ja juuri näiden Lehmanin poikien etsintäreissusta jossa Willie pääsi pakoon.En meinaan huomannut sinun kirjoittavan samaan aikaan kun oli töissä ja jouduin tekemään hyvin pienen työjutun välissä.On se Saatanaa kun ei Witkolle edes Syyslomaa annetta.
Marraskuussa kyllä Japani ja Thaimaa kutsuu kahdeksi viikoksi vähintään tai edes kolme viikkoa riittää ja vaimo tietysti mukana saamari.Poika jää tuffan ja mummun hoiviin.Ei koulusta voi olla pois 12.vuotias sano sano!
Mitähän tämä liittyy Herman Lehmaniin.Ei sitten mitenkään.
Witko
Re: pahkinoita purtavaksi
***************************************************Haukka kirjoitti:Minulla on tuo kirja The Captured, jossa Lehmanin vaiheista kerrotaan Scott Zeschin sanoin. Tuo Witkon mainitsema taistelu Texasin nuoria rangereita vastaan löytyy parin sivun kuvauksena:Witko kirjoitti:Nuorena soturina hänen ikimuistoisin päivänsä oli 24.Elokuuta,1875 kun hän nuorena soturina taisteli Texasin Rangereita vastaan lähellä Fort Conchoa n.65 mailia länteen San Angelosta,Texas.Ranger James Gillet oli vähällä ampua Hermanin mutta hän huomasi juuri ennen että tämä oli valkoinen
... Herman yritti saada apachet taistelemaan, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville ja soturit ratsastivat täyttä laukkaa pakoon. Rangerit lähtivät takaa-ajoon, mutta kokivat yllätyksen kun apachet pysähtyivät hetkeksi vastaamaan tulitukseen. Sen jälkeen pako jatkui. Hermanin hyvältä ystävältä Nusticenolta ammuttiin hevonen alta ja tämä yritti jatkaa pakoaan jalan. Hermanilla oli allaan suurikokoinen varastettu ori ja hän onnistui saamaan Nusticenon ratsunsa kyytiin. Ori yritti kaikkensa pystyäkseen kuljettamaan kaksi miestä turvallisempiin maisemiin. Nusticeno tulitti Winchesterillään takaa-ajajia ja Herman puolestaan ampui nuolillaan kohti rangereita, jotka pyrkivät tukkimaan tien. Kahden miehen paino oli orille liikaa ja vauhti hidastui. Samalla 18-vuotias rangeri Jim Gillett hyppäsi ratsunsa selästä ja suuntasi kiväärinsä apachien hevoseen. Orin jalat pettivät kuolettavan luodin tunkeutuessa sen päähän. Apachet lennähtivät maahan ja Nusticenon aseistus jäi kaatuneen hevosen alle. Hän sieppasi Hermanin jousen ja lähti paniikissa juoksemaan pakoon.
Nopeasti kaksi rangeria, Gillett ja Ed Seiker, juoksivat Hermanin luo ja Gillet laukaisi aseensa. Läheltä ammuttu laukaus kärvensi hänen kasvojaan, mutta itse luoti teki vain pienen raapaisun hänen ohimoonsa. Herman kuuli toisen rangerin sanovan Älä ammu sitä, sehän on valkoinen poika.
Avatessaan silmänsä Herman näki kaksi nuorta rangeria, joilla oli pistoolit. Alistuneena kohtaloonsa hän odotti kuolettavaa luotia, mutta sen sijaan rangerit lähtivät juoksemaan pois paikalta. Hermanin vieressä makaava kuollut ori esti häntä näkemästä mitä tapahtui, mutta laukausten äänistä päätellen rangerit olivat ampuneet Nusticenoa.
Päästyään pois osittain päälleen kaatuneen orin alta Herman ryömi vatsallaan parikymmensenttisessä ruohikossa ja jäi sitten makaamaa liikkumattomana läheisen mesquitopuun varjoon. Nuoret rangerit palasivat etsimään häntä ja etsijöihin liittyi myöhemmin joukko muita metsänvartijoita. Vaikka miehet tekivät etsinnöissään perusteellista työtä, he eivät onnistuneet löytämään ruohikon peittämää Hermania. Lopuksi miehet ottivat satulan ja suitset Hermanin kuolleelta oriilta, ja häipyivät paikalta.
Kun Herman viimein uskalsi nousta ruohikosta, hän löysi sadan metrin päästä Nusticenon ruumiin, josta pää oli leikattu irti ja kuljetettu muualle. Hyvin pian hänelle valkeni, että muut paenneet apachet eivät tulisi takaisin etsimään häntä tai hänen kuollutta toveriaan. Seuraavat viisi päivää Herman käveli läpi karun ja hedelmättömän maaseudun. Hän söi heinäsirkkoja, sammakoita, liskoja, ötököitä ja kaikkea mitä vain saattoi pistää suuhunsa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui veden puute ja hän oli kuolla janoon. Lopulta hän söi mutaa saadakseen kostutetuksi kieltään jossakin. Mudassa olevat bakteerit nostivat kuumeen ja saivat hänet hourailemaan. Kun Herman lopulta takaisin löysi kylänsä, hänen jalkansa olivat täynnä rakkoja ja varpaankynnet lähteneet irti.
Unohdin vallan tuo Scott Zeschin Captured-kirjan joka ei ollut todellakkaan huono ostos Amazonista neljä vuotta sitten.5.tähteä ja Voittanut mm. Texasin Kirja Palkinnon saanut,Paras kirja Texasista. Tämä Lehmanin tapaus joka alkaa sivulta 208-222.209-212 on tuo Haukan mainitsema Ranger tapahtuma josta myös kirjoitin lyhyemmän tiivistelmän kun en taukki muistanut koko Captured-kirjaa.
Jatketaan Herman Lehmanin epilogina asti.
Heinäkuussa-1877 Comanchien Päällikkö Quonah Parker lähti etsimään viimeisiä kapinallisia Comancheja.Herman Lehmanin ryhmä oli yksi tälläinen joka asui Pecos-joen varrella Itä-Meksikossa.Quonah suostutteli heitä antautumaan ja tulemaan Fort Stilliin.Lehman oli ensin kapina- mielellä ja sanoi että ei tämä mies suostu antautumaan mutta Quonah taivutteli heidät ja niin mentiin Fort Stilliin.Herman asui Parkerin perheen kanssa Comanche-Kiowa reservaatiossa 1877-1878.Lehmanin äiti ei ollut luopunut toivosta nähdä Hermania elossa ja pyysi Eversti Ranald Mackenzietä etsimään sinisilmäisen poikansa Intiaanien joukosta.Huhtikuussa 1878 Everstiluutnantti John Davidson määräsi Lehmanin vietäväksi kotiinsa vartioituna viisi sotilasta ja kärryt.Lehman saapui Loyal Valleyhin 12.Huhtikuuta,1878 ja kukaan perheenjäsen ei tunnistanut häntä ensin.Äiti vähiten.Sisko tunsi hänet arvesta joka oli ollut Hermanilla käsivarressa kun hän oli pienenä leikkinyt kotona kirveellä. Herman oli aluksi hyvin synkkä eikä puhunut perheelleen ja ei suostunut syömään valkoisten ruokaa ja halusi nukkua lattialla.
Hän suostui kahteen kirjaan jotka hänestä kirjoitettiin mutta pettyi kun ne julkaistiin koska ne vääristelivät totuutta mutta v.1927 löytyi kirjoittaja J.Marvin Hunter Nine Years among the Indians 1870-1879.Se on yksi hienoimmista kirjoista jotka koskevat näitä Vankeus- tapauksia ja elämää Intiaanien parissa.Kaksi aviolittoa Herman kesti mutta muutti 1900 pois Texasista ja halusi mennä asumaan loppuelämänsä tuttujen Intiaaniensa luo l. Apachein ja Comanchein.Quonah Parker hienona miehenä ja vaikutusvaltaisena järjesti asiat niin että hän oli adoptoinut Lehmanin ja tämä oli siten laillinen saaja 160 eekkeriä maata Oklahomasta koska oli Comanche virallisesti. Herman Lehman kuoli Loyal Valleyssa 2.Helmikuuta,1932 hyvin arvostettuna miehenä.
Tonkawien juoru oli kuten haistoin kieroa Tonkawa huumoria Hermanin haudasta.
Nyt taitaa tulla mainos kirjasta jota kehuttiin jo v.1927 ja tämä nimi tuntui niin tutulta että löytyi minun kirjahyllystä ja tilattu ainakin viisi vuotta sitten Amazonista ja en jumankauta ole edes ikinä avannut tätä kirjaa. Nyt The Koni etsintä hyllyihin ja lukemaan vanhoja pois ja uudet tilaukset saavat vähän odottaa suman purkautumista.En rehvastele vaan totean että ei kirjat koristeena kannata pitää vaan lukea niitä hemmeti Koni.
Witko Häppeeeee