pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 22.09.2016 16:44

Kappas vain, jäi tuosta puuttumaan itse urotyö, jonka Black Beaver teki. Hän siis opasti 800 pohjoisvaltojen sotilasta ja heidän vankinsa, parisataa vankkurikuskia ja 600 hevosta ja muulia yli avoimen preerian Oklahomasta itäiseen Kansasiin. Matkaa oli noin 500 mailia ja merkillepantavaa oli se, että jokainen mies, hevonen ja vankkuri saapuivat perille Forth Leavenforthiin. Kyllä sitä voi urotyöksi sanoa.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 23.09.2016 12:27

Haukka kirjoitti:Kappas vain, jäi tuosta puuttumaan itse urotyö, jonka Black Beaver teki. Hän siis opasti 800 pohjoisvaltojen sotilasta ja heidän vankinsa, parisataa vankkurikuskia ja 600 hevosta ja muulia yli avoimen preerian Oklahomasta itäiseen Kansasiin. Matkaa oli noin 500 mailia ja merkillepantavaa oli se, että jokainen mies, hevonen ja vankkuri saapuivat perille Forth Leavenforthiin. Kyllä sitä voi urotyöksi sanoa.
********************************************************
Oikein tiedetty Haukka-wainaa.
Nativea veti jälleen kerran Yhdysvaltain Hallitus nenästä l. korvausumma putosi melkoisesti. Mutta ei kaikki sentään mennyt huonosti Black Beaverin osalta sillä heti Yhdysvaltain Sisällisodan jälkeen tämä tarkkavainuinen bisnesmies otti takaisin menetykset omalla työllään sillä kaverinsa Jesse Chilsomin kanssa he ottivat Intiaanien poluilta Unionin joukosta harhautuneille karjalle joka käsitti tuhansia nautoja ja tältä Chilsomin Traililta kuten hän sitä kutsui.Siinä oli tuhansia Texasin Pitkäsarvisia jotka he pistivät junaan Kansasissa ja vietiin Itään jossa naudanlihasta maksettiin kymmenkertaa enemmän kuin Lännessä. Black Beaver aloitti uudestaan Anadarkossa johon hän rakensi ensimmäisen alueen tiilitalon ja 300 eekkeriä aidatun viljelysmaiden ja karjan sekä sikojen ja hevosten laiduntamista varten.

Tällä Black Beaverillä oli värikäs meneisyys monessa asiassa sillä kun hän oli American Fur Trade Companyssä töissä niin sanottiin että hän oli yksi eniten matkustanut trapperi Tyynenvaltameren luo mikä oli tuolloin v. 1830-luvun alkupuoliskolla aika harvinainen saavutus. Häntä arvostettiin myös tulkkina koska hän osasi englantia,ranskaa,espanjaa sekä useita eri Intiaani-kieliä.Hän oli neuvottelemassa ja mukana v.1834 Dogde-Leawenworth Retkikunnan(armeijan) kun Yhdysvaltain hallitus päätti lähettää armeijan retkikunnan lepyttelemään Eteläisten-Tasankojen Kansoja koska nämät alkoivat suhtautua aggressiivisesti Santa Fen reitillä kulkevia valkoisia kohtaan.


Tässä Kapteeni Black Beaver joksi häntä kutsuttiin 1870-luvulla.Kuva on vuodelta v.1872

Kuva

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 23.09.2016 14:22

Black Beaver vietti viisi vuotta Oregonissa ja Kaliforniassa ja asui kaksi vuotta crow'tten ja blackfeetien keskuudessa. Lisäksi hän osasi eteläisillä tasangoilla hallitsevana olevaa comanchien murretta. Kun kapteeni Randolph B. Marcy johti 500 emigranttia Kaliforniaan kesällä 1849, oppaana toimi Black Beaver. Hänet tiesi parhaat reitit Arkansasista Santa Fehen ja sieltä Kaliforniaan. Marcyn maine polunraivaajana perustuu lähes yksinomaan juuri Black Beaverin ilmiömäisiin kykyihin. Delaware-scoutti onnistui jopa pitämään comanchet pois Marcyn retkikunnan kimpusta. Törmätessään comancheihin Black Beaver neuvotteli tuokion heidän päällikkönsä kanssa ja lopputuloksena päällikkö toi Marcylle kaksi tyttöä, jotka hän halusi lahjoittaa tälle vaimoiksi. Marcy tosin kieltäytyi kunniasta ja BB sai tulkata comancheille, että valkoinen mies pitää kerrallaan vain yhtä vaimoa.

Saatuaan yhden comanche-soturin oppaaksi Black Beaverin tueksi, retkikunta jatkoi matkaansa kohti Kaliforniaa. Delaware-scoutin kertoessa, että maa on pyöreä pallo. Comanche närkästyi – Pidätkö sinä minua aivan pöljänä. Kaikkihan tietävät, että maa on litteä. Minun iso-isäni kävi kerran paikassa, jossa aurinko katosi seinän taa. Kun Black Beaver yritti kertoa edelleen asioista, jotka oli oppinut valkoisilta, comanche tyrmäsi jutut keksittyinä. Marcy oli kiinnostuneena kuunnellut väittelyä ja selitti Black Beaverille miten lennättin toimii. Kun Marcy sitten kehoitti delawarea kertomaan comanchelle tästä ihmeestä, BB hiiltyi. ”Ei ei ei. En voi kertoa sellaista mihin en itsekään usko!”

Black Beaverista juttuja riittää. Kerran hän otti osaa comanchien järjestämään ratsastuskilpailuun. Kickapoot olivat ostaneet Missourista yhden nopeajalkaisen rotuhevosen ja houkuttelivat Black Beaverin ratsastamaan sillä kilpaa comanche-ratsastajan kanssa. Takuudeksi oman hummansa nopeudesta kickapoot laittivat vedonlyöntipottiin kaikki huopansa ja hevosensa. Myös BB oli vakuuttunut kilpahevosensa erinomaisuudesta ja vaati vaatimalla päästä kilpailemaan comanchea vastaan. Comanchien päällikkö ehdotti, että Black Beaver luopuisi suosiolla kilpailusta, mutta voitonvarma delaware ei halunnut kuunnella turhanpäiväisiä löpinöitä.

Kilpailun lopputulos oli katastrofaalinen kickapoiden kannalta. Heidän hummaansa ratsastanut Black Beaver nimittäin kärsi totaalisen häviön. Tarina opetti sen, että comanchien kanssa oli turha lähteä hevoskilpaan.

Lähde vuodelta1946 (sivu 269-) ja puikoissa historioitsija Carolyn Thomas Foreman

http://digital.library.okstate.edu/Chro ... 24toc.html



Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 23.09.2016 14:54

Haukka kirjoitti:Black Beaver vietti viisi vuotta Oregonissa ja Kaliforniassa ja asui kaksi vuotta crow'tten ja blackfeetien keskuudessa. Lisäksi hän osasi eteläisillä tasangoilla hallitsevana olevaa comanchien murretta. Kun kapteeni Randolph B. Marcy johti 500 emigranttia Kaliforniaan kesällä 1849, oppaana toimi Black Beaver. Hänet tiesi parhaat reitit Arkansasista Santa Fehen ja sieltä Kaliforniaan. Marcyn maine polunraivaajana perustuu lähes yksinomaan juuri Black Beaverin ilmiömäisiin kykyihin. Delaware-scoutti onnistui jopa pitämään comanchet pois Marcyn retkikunnan kimpusta. Törmätessään comancheihin Black Beaver neuvotteli tuokion heidän päällikkönsä kanssa ja lopputuloksena päällikkö toi Marcylle kaksi tyttöä, jotka hän halusi lahjoittaa tälle vaimoiksi. Marcy tosin kieltäytyi kunniasta ja BB sai tulkata comancheille, että valkoinen mies pitää kerrallaan vain yhtä vaimoa.

Saatuaan yhden comanche-soturin oppaaksi Black Beaverin tueksi, retkikunta jatkoi matkaansa kohti Kaliforniaa. Delaware-scoutin kertoessa, että maa on pyöreä pallo. Comanche närkästyi – Pidätkö sinä minua aivan pöljänä. Kaikkihan tietävät, että maa on litteä. Minun iso-isäni kävi kerran paikassa, jossa aurinko katosi seinän taa. Kun Black Beaver yritti kertoa edelleen asioista, jotka oli oppinut valkoisilta, comanche tyrmäsi jutut keksittyinä. Marcy oli kiinnostuneena kuunnellut väittelyä ja selitti Black Beaverille miten lennättin toimii. Kun Marcy sitten kehoitti delawarea kertomaan comanchelle tästä ihmeestä, BB hiiltyi. ”Ei ei ei. En voi kertoa sellaista mihin en itsekään usko!”

Black Beaverista juttuja riittää. Kerran hän otti osaa comanchien järjestämään ratsastuskilpailuun. Kickapoot olivat ostaneet Missourista yhden nopeajalkaisen rotuhevosen ja houkuttelivat Black Beaverin ratsastamaan sillä kilpaa comanche-ratsastajan kanssa. Takuudeksi oman hummansa nopeudesta kickapoot laittivat vedonlyöntipottiin kaikki huopansa ja hevosensa. Myös BB oli vakuuttunut kilpahevosensa erinomaisuudesta ja vaati vaatimalla päästä kilpailemaan comanchea vastaan. Comanchien päällikkö ehdotti, että Black Beaver luopuisi suosiolla kilpailusta, mutta voitonvarma delaware ei halunnut kuunnella turhanpäiväisiä löpinöitä.

Kilpailun lopputulos oli katastrofaalinen kickapoiden kannalta. Heidän hummaansa ratsastanut Black Beaver nimittäin kärsi totaalisen häviön. Tarina opetti sen, että comanchien kanssa oli turha lähteä hevoskilpaan.

Lähde vuodelta1946 (sivu 269-) ja puikoissa historioitsija Carolyn Thomas Foreman

http://digital.library.okstate.edu/Chro ... 24toc.html



*******************************************

Todella mielenkiintoista tietoa oli Haukka hankkinut lisää Black Beaveristä ja latasin tuon Haukan linkin ja siellähän juttua oli.Kun Kenraali Richard Dodge Retkikunta lähti tapaaman Eteläisten Tasankojen Kansoja niin Black Beaver oli tärkeä mies kun käytiin neuvotteluja Comanchein,Kiowain ja Wichitain kanssa,siitä oli juuri tietoa tuossa Haukan lähdekirjassa mm.Hieno löytö ja mielenkiintoinen Mr. Haukalta ja tämän löydön kunniaksi en solvaa Haukkaa vajaaseen viikkoon.
______
Witko


Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 24.09.2016 10:07

Koska näistä niinkutsutuista tasankojen delawareista on ollut juttua melko vähän, pysytään aiheessa:
Black Beaverista on lyhyt matka toiseen delaware-tiedustelijaan, joka oli monessa mukana. BB:n tavoin hän oli hyvä trapperi ja erinomainen tiedustelija. Toiseksi tunnetuin delaware heti Beaverin jälkeen. Hän johti delawareja sisällissodan aikaan ja oli sotaa edeltävinä vuosina toiminut scouttina mm. eversti Edwin ”Vosu” Sumnerin ja majuri John Sedgwickin retkikunnissa. 1850-luvulla hän aiheutti erään taistelun, joka oli nöyryyttävä kokemus Sumnerin joukoille.

1. Siis mikä on miehen nimi ja mikä oli tuo taistelu, jonka hän aloitti Kansasissa 1850-luvun jälkipuoliskolla?

2. Hänellä oli oma komppania Unionin joukoissa sisällissodan aikana. Mikä oli komppanian nimi ja montako intiaania siihen kuului?

3. Ketkä kaksi muuta delawarea Black Beaverin ja tämän toisen hepun lisäksi olivat hyvin tunnettuja sisällissodan vuosikymmenellä ja miten heille kävi?

4. Kuka oli ensimmäinen nainen, joka lynkättiin Kaliforniassa ja milloin ja miksi tämä tapahtui?
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Su 25.09.2016 13:11

Olisiko kyseessä Kapteeni Syyslehti eli Paul Jordan. Joka seuraavassa kirjeessä perää palkkasaataviaan monilta reissuiltaan.

FALL LEAF, Captain - From Richard C. Adam, Delaware Indians: A Brief History: I invite the reader's attention...to a letter from Captain Fall Leaf, in which he recites some of the important events of his military career. As a scout he was many years in the employ of the United States Government. As a mark of the distinguished regard and confidence of Government officials of that day entertained for him, in 1860 he accompanied the Prince of Wales, now Edward VII of England, whilst he was touring this country.

Delaware Reservation, September 15, 1863.
DEAR SIR: I was employed by Colonel Summer about four years ago to guide seven companies of soldiers under him in an expedition against the Cheyennes. I selected six companies of Delawares and did the work assigned me. We whipped the Cheyennes that time and were discharged by Colonel Summer and paid off. Colonel Summer, however, in addition to the money paid me, promised that the Government should give me 160 acres of land. I have never received this land and I would be glad to have you write to me how to get it.
Colonel Summer told me after we were discharged, that if at any time thereafter I should want anything, that I should call on you and you would grant it.
One year afterwards I was again called upon by Major Sedwick, and , with six Delawares I selected, I guided three companies of soldiers under the major against the Kiowas and we whopped them also. Major Sedwick also promised me land, and, like Colonel Summer, told me whenever I wanted anything to call upon the Government and they would grant it.
Again in the fall of 1861, at the request of Major-General Fremont, I raised a company of 54 Delawares and proceeded under the instruction of Maj. F. Johnson, our agent, and at the request of General Fremont, to Springfield Mo. We had no fight this time, but we did all that was required of us, and we went back to Sedalia with General Fremont and then he paid us off and discharged us. At this time also, General Fremont promised me 160 acres of land and told me also that that at any time I wanted anything of the Government to let them know and I should surely have it.
In the summer of 1862 I went out under Colonel Ritchie of Topeka, Kans. (and had a fight near Fort Gibson; we saw the enemy, the Choctaw Indians, the half-breed, we play ball with them, 50 we laid on the ground, 60 we took prisoners, even the Choctaw general; him I took myself alone; he was a big sesesh; 100 Union men he had killed. I brought him to the Cherokees; they killed him; they gave him no time to live), and Colonel Ritchie made the same promise that the other officers did. I was captain of a company of 86 Delawares, under Colonel Ritchie, for about four or five months, and have not yet ever received one cent for these services, nor have any of my men yet been paid for these same services, although we all served faithfully and furnished our own horses.
I write to you now to ask you to see that I get pay for all these services, according to promises made me, and that my men also get their pay. We have always served the Government of the United States faithfully whenever the Government keeps its promise to us.
I am, respectfully, CAPTAIN FALL LEAF. PAUL JORDAN.
I forget one thing more. We wish that you would ask the President to send our men back home. We do not wish to have them discharged away from home. We want them sent back home and then discharged. We are afraid of our homes, and we want the men at home to protect our women and children, and our own property. We wish that you would also let us have about 200 guns, with powder and lead, so that we may be ready in case any danger arises at any time.
You will please direct your answers to CAPT. FALL LEAF (Care Wm. McNeil Clough, Leavenworth City, Kans.)
Hon. W. P. DOLE, Commissioner of Indian Affairs, Washington City, D. C.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Su 25.09.2016 13:56

Tuo tieto on seuraavilta sivuilta joissa paljon muutakin asiaa Lenape kansan vaiheilta.
http://lenapedelawarehistory.net/mirror/

Viimeiseen kysymykseen vastaan; Josefa Segovia (Loazia) Hänen tuomiotaan voisi sanoa lynkkaukseksi " Miners law"
Tapahtumien kulku jotenkin seuraava; Päivämäärä 4.7.1851 eli itsenäisyyspäivä.
Sitä oli juhlinut kavereiden ja väkijuomien kera myös Frederick Cannon joka majalleen palatessaan oli saanut päähänpiston
poiketa yllämainitun Josefan luo, ehkä viettääkseen hempeän hetken. Josefa taas ei ollut ollenkaan ihastunut kännipäisen miehen ehdotuksista vaan antoi pikakäännytyksen.
Sen verran tajuissaan Frederick oli kuitenkin ollut tekemisistään että seuraavana aamuna päätti mennä pyytämään anteeksi
edellisiltaista käytöstään, tämä yritys päättyi huonosti sillä "Juanita" kuten Josefaa myös mainittiin puukotti Frederickin hengiltä. Siis tämä on versio jonka luin, Eli taitaa olla Frederickin ystävien todistus ja osin myös Josefan. Mutta kuten huomaamme ainoat todistajat ( käsittääkseni) mitkä todella olivat läsnä tapahtumahetkellä ovat yllämainitut, ja toinen heistä kuoli. Eli tuo Frederickin katumus ja anteeksipyyntö tarkoitus ja Josefan reaktio siihen oli erittäin epäedullinen todiste Josefaa
vastaan ja leirituomio oli nopea ja armoton. Tuo nimi Juanita oli median antama nimi hänelle, jolla yleistettiin näiden "Seireenien" turmiollista houkuttelevuutta voimakkaasti miesvoittoisissa kaivosyhteisöissä ja koko Kaliforniassa yleensäkin.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 25.09.2016 14:16

Voyageur kirjoitti:Olisiko kyseessä Kapteeni Syyslehti eli Paul Jordan. Joka seuraavassa kirjeessä perää palkkasaataviaan monilta reissuiltaan.

FALL LEAF, Captain - From Richard C. Adam, Delaware Indians: A Brief History: I invite the reader's attention...to a letter from Captain Fall Leaf, in which he recites some of the important events of his military career. As a scout he was many years in the employ of the United States Government. As a mark of the distinguished regard and confidence of Government officials of that day entertained for him, in 1860 he accompanied the Prince of Wales, now Edward VII of England, whilst he was touring this country.

Delaware Reservation, September 15, 1863.
DEAR SIR: I was employed by Colonel Summer about four years ago to guide seven companies of soldiers under him in an expedition against the Cheyennes. I selected six companies of Delawares and did the work assigned me. We whipped the Cheyennes that time and were discharged by Colonel Summer and paid off. Colonel Summer, however, in addition to the money paid me, promised that the Government should give me 160 acres of land. I have never received this land and I would be glad to have you write to me how to get it.
Colonel Summer told me after we were discharged, that if at any time thereafter I should want anything, that I should call on you and you would grant it.
One year afterwards I was again called upon by Major Sedwick, and , with six Delawares I selected, I guided three companies of soldiers under the major against the Kiowas and we whopped them also. Major Sedwick also promised me land, and, like Colonel Summer, told me whenever I wanted anything to call upon the Government and they would grant it.
Again in the fall of 1861, at the request of Major-General Fremont, I raised a company of 54 Delawares and proceeded under the instruction of Maj. F. Johnson, our agent, and at the request of General Fremont, to Springfield Mo. We had no fight this time, but we did all that was required of us, and we went back to Sedalia with General Fremont and then he paid us off and discharged us. At this time also, General Fremont promised me 160 acres of land and told me also that that at any time I wanted anything of the Government to let them know and I should surely have it.
In the summer of 1862 I went out under Colonel Ritchie of Topeka, Kans. (and had a fight near Fort Gibson; we saw the enemy, the Choctaw Indians, the half-breed, we play ball with them, 50 we laid on the ground, 60 we took prisoners, even the Choctaw general; him I took myself alone; he was a big sesesh; 100 Union men he had killed. I brought him to the Cherokees; they killed him; they gave him no time to live), and Colonel Ritchie made the same promise that the other officers did. I was captain of a company of 86 Delawares, under Colonel Ritchie, for about four or five months, and have not yet ever received one cent for these services, nor have any of my men yet been paid for these same services, although we all served faithfully and furnished our own horses.
I write to you now to ask you to see that I get pay for all these services, according to promises made me, and that my men also get their pay. We have always served the Government of the United States faithfully whenever the Government keeps its promise to us.
I am, respectfully, CAPTAIN FALL LEAF. PAUL JORDAN.
I forget one thing more. We wish that you would ask the President to send our men back home. We do not wish to have them discharged away from home. We want them sent back home and then discharged. We are afraid of our homes, and we want the men at home to protect our women and children, and our own property. We wish that you would also let us have about 200 guns, with powder and lead, so that we may be ready in case any danger arises at any time.
You will please direct your answers to CAPT. FALL LEAF (Care Wm. McNeil Clough, Leavenworth City, Kans.)
Hon. W. P. DOLE, Commissioner of Indian Affairs, Washington City, D. C.
*************************************************
Tästä kirjasta löytää kaiken näistä eri Intiaani Kansojen Yhdysvaltain Sisällissotaan kuuluneista merkkihahmoista Captain Fall Leaf mukaan lukien. Laurence M. Hauptman ja 304 sivua.
Kuva

___________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 25.09.2016 16:02

Kyllä vain. Kysymyksessä oli todellakin juuri tämä heppu eli Fall Leaf. Amerikkalaiset lupailivat paljon, mutta antoivat vähän. Black Beaver ei saanut likimainkaan pyytämiään korvauksia, ja Fall Leaf jäi niin ikään nuolemaan näppejään. Mutta sellaista oli meininki Pohjois Amerikan Yhdysvalloissa noihin aikoihin. Siinä herroilta unohtui hyvin helposti, että delawaret ja muut scoutit pistivät peliin oman henkensä vieraan rodun puolesta. Ei olisi juuri kannattanut.

Samainen Fall Leaf löysi joskus 1850-luvulla kiilteleviä metallinmuruja Kalliovuorilta, ja oli varma että oli tehnyt merkittävän kultalöydön. Delaware-reservaatissa kulta todettiin kissankullaksi eli täysin arvottomaksi. Fall Leaf oli jo hetken nähnyt itsensä rikkaana miehenä, joka voisi matkustaa Eurooppaan ja laittaa ranttaliksi Lontoossa tai Pariisissa. Mutta unelmat haihtuivat ja paluu arkeen oli tyly.

Palaan myöhemmin Juanitaan, jota Voyageur tarjosi ja joka on oikea vastaus.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 25.09.2016 16:40

Kuva

Oikeasta Juanitasta ei ole kuvaa, joten joudun tarjoamaan tämän ylläolevan

Tarinasta on erilaisia versioita, mutta eiköhän tuo Vogyn kertoma ole yleisin. Frederick ”Joe” Cannon oli yksi näistä Kalifornian kultakenttien työntekijöistä, vieläpä suhteellisen hyvin menestynyt kullankaivaja. Juanita eli Josefina Loazia tai Segovia puolestaan oli hyvin näyttävä nainen tummine kutreineen ja hoikkine vartaloineen. Syystä tai toisesta hän ei ollut kovin pidetty kullankaivajien keskuudessa. Kyllä häntä himoittiin porukalla, mutta hän sanoi tiukan ”Ein” kaikille lähentelijöille. Se jos joku pänni kullankaivajia. Leuhka ämmä, mikä se luulee olevansa, pelkkä sekaverinen tytönheitukka! Juanitalla oli syynsä käytökseensä. sillä useammankin lähteen mukaan hänellä oli aviomies Jose. Ehkä Juanita oli myös raskaana, eikä halunnut senkään vuoksi edes flirttailla.

Sitten tapahtui se mistä Vogy kertoi. Frederick Cannon änkesi Juanitan kotiin ja rikkoi oven. Cannonin frendien mukaan vanhan kunnon Frederikin ainoa tarkoitus oli pyytää naiselta anteeksi aiempaa käytöstään. Kukaan ei pysty tarkalleen kertomaan mitä tapahtui. Vain lopputulos on varma. Frederick vaipui pitkälleen puukko sydämessään, eikä aiheuttanut enää koskaan harmia kenellekään.

Juanita kertoi verityön tehtyään, että Frederick Cannon oli haukkunut häntä huoraksi. Juanitan miesystävä Jose (joka joidenkin lähteiden mukaan oli paikalla) väitti kuulleensa Cannonin huorittelun ja muita solvauksia. Juanita itse kertoi, että nukkui joka yö puukko tyynynsä alla koska pelkäsi kultakenttien miehiä. Hänen mukaansa Cannon oli jo aiemmin lähennellyt häntä seksuaalisesti. Lisäksi Juanita todisti, että eräät kaupungin meksikoispojat olivat kuulleet Cannonin kertovan eräälle toiselle miehelle, että aikoi murtaa Juanitan oven.

Juanitan puolustusasianajaja otti työnsä vakavasti ja teki kaikkensa saadakseen murhasyytteen raukeamaan. Hän jopa hankki paikalle tohtorin Cyrus Aikenin, joka todisti Juanitan olevan raskaana. Väkijoukko ei uskonut Aikenia, vaan hankki paikalle kaksi muuta lekuria. Nämä tutkivat hyvin perusteellisesti kauniin Juanitan hehkeää vartaloa ja tekivät johtopäätöksen, ettei tämä odottanut lasta. Väkijoukko murisi uhkaavasti ja tohtori Aikel katsoi parhaakseen ottaa ritolat. Nyt nousivat esiin rotukysymykset. Jos Juanita olisi ollut valkoinen nainen, häntä ei olisi hirtetty. Mutta hän oli meksikolainen, joka ei siis ollut juuri intiaania kummempi. Hänet todettiin syylliseksi murhaan ja juryn päätös oli yksimielinen: Hirttäkää hänet!

Juanita sai tunnin aikaa valmistautua kohtaloonsa. Hän oli ensimäinen ja viimeinen nainen, joka hirtettiin Kaliforniassa.
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ma 26.09.2016 11:40

Kului yli 91 vuotta Josefa Segovian pikatuomiosta kunnes Kalifornian osavaltion oikeuslaitos langetti kuolemantuomion naiselle. Tällöin teloitettiin Ethel Leta Juanita Spinelli, syntynyt 17.10 1889 ja tuomio pantiin täytäntöön 21.11.1942.
Aikalaistodistajien mukaan kylmäverisin ja tunteettomin psykopaatti mitä olivat tavanneet. Tuomio tuli kanssarikollisen murhasta. Hän pelkäsi että nuori Robert Sherrod saattaisi paljastaa ryöstömurhan ampujan henkilöllisyyden.
Joten hänelle tarjottiin Kloraalihydraatilla terästettyä viskiä, sitten pahoipideltiin kuoliaaksi. Sitten tapahtui se virhe murhan
lavastuksessa jonka varmaankin kaikki rikos-sarjoja katsoneet ovat huomanneet. hänet riisuttiin uimahoususilleen ja heitettiin sillalta veteen, mutta kuolinsyyn tutkinnassa keuhkoista ei löytynyt vettä, tosin eiköhän nuo pieksämisen jäljetkin näy.
Ei ole tuo ajatuksen juoksu ollut tekijöillä kummoinen.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 26.09.2016 12:56

Siinä Spinelli kävelee kolmikon keskellä viimeistä kilometriään. Häntä ei kuitenkaan hirtetty, vaan hänet myrkytettiin kaasulla. Tehtävä hoidettiin kunniakkaasti San Quentinin vankilassa. Aiemmin mainittu kaunis Juanita jäi siis ainoaksi Kaliforniassa hirtetyksi naiseksi. Mikäli ei tarina hänestä sitten ole kokonaan fiktiota. Spinellistä olen muuten kuullut aikoinaan isältäni, joka seurasi hyvin tarkkaan uusia ja vanhoja rikoksia sanomalehdistä. Hän oli Porin paras "rikostutkija" ja selvitti monet murhat olohuoneen nojatuolissa istuen.

KuvaKuva
Haukka

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ma 26.09.2016 21:38

Edellä mainitun Spinellin lisäksi maallisen vaelluksensa tuossa kopissa ovat päättäneet seuraavat naiset;
Louise Peete 11.4. 1947, Barbara Graham 3.6.1955 ja Elisabeth Duncan 8.8.1962.
San Quentinin valtion vankila on yksi kolmestakymmenestä yhdestä seuraavan viraston alaisuudessa toimivasta laitoksesta:
Californian Department of Corrections and Rehabilitation.
Sen historia alkoi jo niinkin varhain kuin heinäkuussa 1852, eli silloin vankila otti vastaan ensimmäiset noin 68 asukkiaan.
Eli se on osavaltion vanhin laitos alallaan.
Ensimmäinen paikka jossa Kalifornian valtion toimesta säilytettiin rikollisia oli San Franciscon lahdella ollut 268 tonnin laiva
" The Waban". Laivoistahan oli tunnetusti ylitarjontaa noina kiihkeimpinä kullankaivuun vuosina.
Mutta tuohon viraston nimeen: Ojennus ja Kuntoutuslaitos vai miten tuon nyt suomentaisi. Sen hyvää tekevästä vaikutuksesta
oli täysin eri mieltä Mies Mustissa aikoinaan.

"San Quentin"

San Quentin, you've been livin' hell to me
You've hosted me since nineteen sixty three
I've seen 'em come and go and I've seen them die
And long ago I stopped askin' why

San Quentin, I hate every inch of you.
You've cut me and have scarred me thru an' thru.
And I'll walk out a wiser weaker man;
Mister Congressman why can't you understand.

San Quentin, what good do you think you do?
Do you think I'll be different when you're through?
You bent my heart and mind and you may my soul,
And your stone walls turn my blood a little cold.

San Quentin, may you rot and burn in hell.
May your walls fall and may I live to tell.
May all the world forget you ever stood.
And may all the world regret you did no good.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 27.09.2016 08:22

Nyt heitit Vogy niin mielenkiintoisen aiheen, että tähän on pakko laittaa hieman speciaalia. Koska laitan tuon speciaalin usean kuvan kera, siirrän vastauksen "valokuvia menneisyydestä"-osioon.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 27.09.2016 15:49

Ja nyt Johnny Cashista pieniin kevyisiiin kenttäpähkinöihin hyvät herrat ja Haukka!

1. Tämä mies oli syntynyt v.1799 Charlestonissa,Virginiassa ja kuului listaan murhatut politiikot. Hän oli ensimmäinen siviili kuvernööri Uudessa-Meksikossa.Hän oli v.1828 Turkiskauppayhtiön leivissä ja hänellä oli silloin mukana myös velipoikansa josta tuli myöhemmin melko kuuluisa mies Tasankoilla.

Minkä niminen oli tämä nuorempi velipoika ja kuka oli heidän kolmas yhtiökumppaninsa.?

2. Tämä kuvernööri meni naimisiin meksikolaisen tytön kanssa Taosissa Uudessa-Meksikossa v.1835 ja yksi toinen kuuluisa mies meni naimisiin tämän toisen pikkusiskon kanssa.

Minkä niminen oli tämän kuvernöörin vaimo ja tämän sisko ja kuka oli se kuuluisa mies josta tuli ystävä kuvernöörille?


3.Tammikuussa v.1847 tämä kuvernööri lähti matkustamaan ilman sotilassaattuetta Taosiin kotiinsa ja mitä hänelle silloin tapahtui ?

4. Miten kävi tämän kuvernöörin perheelle tuolloin ?

_______
Witko

Vastaa Viestiin