Jaahas ja bitti-avaruus kutsui Witkon esseetä Etienne de Veniard,Sieur de Bourgmontista sillä tästä miehestä on kyllä niin paljon historiaa ja hyvin mielenkiintoista. Etienne poika aloitti jo 19.vuotiaana v.1698 lupaavan salametsästäjän uran Ranskassa ja mikä pahinta vielä kotikylänsä luostarin Belle-Etellen mailla,Normandiassa. Syylliseksi tuomittiin salametsästyksestä tämä nuori maalaisaatelinen ja 100 livreä sakkoja.
Etienne päätti että tämä poika ei sakkoja maksa ja kun vuoden päästä sakko lankesi niin Etienne otti eka ritolat Uuden-Ranskan siirtokuntiin Uudelle-Mantereelle.
V.1702 putkahti Etienne esiin nimellä Charles Jucheraus de St. Denys ja kuului maineikkaiseen osastoon
Troupes de la Marineen ja olivat perustaneet nahkatehtaan ja parkkittamon puhvelien nahoille Ouabach(Wabash)joen suulle Ohio joen alueilla.Tehdas ja parkittamo sujettiin v.1703 ja tämän johdosta
Etienne lähti Quobeciin. Niin kuin Haukka kertoi että Cadillac syytti Etienneä ja muutamia hänen tovereitaan tästä linnakkeen tappiosta ja vielä pappikin kuoli niin Etienne otti ne toiset ritolat tottuneesti ja päätti että Cadillacin suoranainen veemäisyys otti päähän.Nyt oli niin isot alueet ja metsät piiloutua ja sitä paitsi Etiennestä oli jo tullut aika kouliintunut tutkimusmatkailija näissä suurissa erämaissa.
V.1709 yksi näistä karkureista nimeltään Betellemy Pichon alias La Roze vangittiin ja tämä alkoi kertoa mitä kauheita oli tapahtunut karkureissun aikana.Kaksi miestä oli hukkunut ja yksi mies ammuttiin ja syötiin l. kannibalismia.Jos La Roze kuvitteli että tästä pääse kuin pälkähästä niin ei onnistanut sillä kuolemantuomio tuli ja kidustusmuotoinen sellainen.La Rozea odotti Catherinen pyötrö(Telipyörä) jossa pyöveli pikku hijaa murskasi miehen luita ja lopuksi kalloa alettiin pikku hiljaa murskamaan ja niin tuli tälle Ruusulle loppu.
Etienne de Bourgmount palasi v.1712 kuin ei olisi mitään tapahtunut ja heti toiminnan miehenä palasi Fort Ponctchartrainiin auttamaan Algonqueja,Missouriaita sekä Osageja taistelussa Foxeja vastaan. Etienenne oli silti edelleen lainsuojaton ja pidätettävä mutta Cadillac tajusi miehen arvon sillä tämä tunsi laajat Intiaanien alueet,eri Intiaanien murteita ja oli monien eri Intiaani Kansojen tuttava.Tämän taitava maasto tunteminen ja muut taidot päälle niin Cadillac tajusi että tästä miehestä on Ranskalle arvokas lahja. V.1713 Cadillac armahti salametsästäjän ja tutkimusmatkailijan ja nyt pääsi Etienne kertomaan naisseikkailuista Intiaanien parissa osa I. Oltuaan Misourian kylässä pitkään muutaman muun trapperin kanssa niin Etienne pelimiehenä sai itse Päällikön tyttären vaimoksi ja hänellä oli useita lapsia hänen kanssaan ja yksi oli oikein miesperillinen Le Petit Missourian Etienne häntä nimitti.
Katolisessa Ranskassa kun oltiin niin Etienne oli unohtanut kaikessa tiimelleyksessä että oli siellä Ranskan maalla Normandissa vaimo jo joka oli nimeltään Jacqueline Bouvet des Bordeaux. Oli siinä ollut jo ennen Intiaanivaimoa ollut myös muuan Madame Tichenet ala' La Chenette mutta kun tuli aika häipyä maisemista v.1706 niin Etienne tottuneena pelimiehenä tämän hylkäsi. V.1713 kun Etienne ja kaksi muuta kauppiasta saapuivat kaikki Intiaanivaimoineen ja lapsinenn Illinoisiin kauppa-tapahtumaan niin lähetyssaarnajat sekä viranomaiset raivoivat näistä pakana- vaimoista ja taas Etienneä vaadittiin tilile sillä tieto meni Ranskaan ja aina Kuninkaan Lous XIV:n l.Aurinkokuninkaan korviin niin tämä despootti kunkku kiehahti ja antoi Etiennestä pidätysmääräyksen. Cadillac tajusi Etiennen arvon Uudelle-Ranskalle ja poltti koko pidätysmääräyksen.
Toukuussa Etienne jossain mielenhäiriössä matkusti Ranskaan ja heti aateliset ja hovi olivat Etienneä vaatimassa tilille tästä kaksinnaimisesta(minusta niitä oli enemmänkin)
Etienneä alkoi sen verran ottaa tämä saivartelu pannuun että palasi heti Kesäkuussa takaisin New Orleansiin missä jo uudet tapahtumat odottivat tätä toiminnan miestä.
V.1725 Etienne oli taas Ranskassa mutta nyt oli mukana valtuuskunnan vierailuna jossa olivat mukana Otot,Missouriat,Illinoisit, Osaget. Etiennen Missourian vaimo kastettiin myös silloin ja meni naimisiin Etiennen kollegan kanssa. Näin saatiin avioliittoasiat hetkeksi rauhaan.
Tästä vasta oikeastaan alkaa Etienne Bourgmountin eri löytöretket ja vierailut niin Tasankoilla kuin muuallakkin eri Intiaani Kansojen kanssa. Tähän miehen on palattava vielä koska hänestä olisi vielä pajon kerrottavaa sillä tämä oli vain pinnan hipaus ja alku.
Erittäin mielenkiintoinen henkilöhahmo ja paljon on mies kokenut ja nimitys Ranskan Sankari ei ole yhtään liikaa samoin kuin ritarin arvot ym. kunniat.
__________
Witko
Hyvä aikalaisten piirros hänestä kun hän metsien karkurina Uudessa-Ranskassa
