pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 24.03.2016 19:27

Oikein. Koko juttu taustoineen ja motiiveineen menee näin.
Kuten hiljattain todettiin, Fort Whoop-Upin lipevät kauppiaat myivät bloodeille ”Iloisen vesselin taikajuomaa” (Whoop-Up Bug Juice). ”Tervetuloa vaatimattomalle kauppapaikallemme uljaat blood-veljet. Meillä on teille edullinen erä tätä ihmeellistä taikajuomaa, joka takaa ennennäkemättömän hyvän olon ja saa mielenne lentämään vapaana kuin taivaan kotka” Bloodit maistelivat tarjottua juomaa. Hieno pippurin ja inkiväärin maku jäi heidän suihinsa ja päässä kihisi mukavasti.

Siitä se lähti. Taikajuoma oli aluksi edullista, mutta hinnat kohosivat heti kun kysyntä lisääntyi. Blood-ressukat kantoivat kaiken omaisuutensa kauppiaille.

Eniten alkoholisoitunut oli juuri tuo mainittu muulien leirikunta. Tämän bandin johtaja Not Afraid of the Gros Ventres oli naittanut yhden tyttäristään bloodille, joka tunnettiin nimellä No Chief. Kyseinen kaveri oli Jerry Pottsin velipuoli ja poikien yhteinen äiti oli nimeltään Namo-Pisi (Crooked Back). Muulien aiempi johtaja Many Spotted Horses oli kyllästynyt muulien jatkuvaan juopotteluun ja rähinöintiin ja hän päätti siirtää nuoren avioparin erilleen juopottelevasta leirikunnasta. Muutto onnistui hyvin ja näin No Chief ja hänen äitinsä ja vaimonsa siirtyivät asumaan etäämmäksi heimokuntansa rähinäremmistä.

Muut Not Afraidin leirikunnan jäsenet eivät tykänneet hyvää No Chiefin perheen poismuutosta. Nämä”muuliveljet” (eräänlainen laajentumaperhe tämäkin) ivasivat entistä ystäväänsä ja lähettivät lopuksi tälle kutsun: ”Me saimme valkoisilta veljiltä tynnyrillisen viskiä. Tervetuloa kemuihin mukaan.

No Chief ei pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan otti kutsun vastaan. Se oli hänen elämänsä suurin virhepäätös, sillä jo saapuessaan leiriin hän huomasi ympärillään selvää vihamielisyyttä. Kun viski virtasi vapaana kaikille halukkaille , erimielisyydet nousivat pintaan. Päällikkö Not Afraid of the Gros Ventres ummisti silmänsä soturien riehumiselta.

Illan aikana No Chiefin ja hänen ystävänsä Hairy Facen keskinäinen kommunikointi muuttui väkivaltaiseksi yhteenotoksi. No Chief pelkäsi henkensä edestä ja ampui kohtalokkaan laukauksen. Hairy Face valui kuolettavasti haavoittuneena hänen jalkoihinsa.

Tuskin laukauksen ääni ehti häipyä kun muulien veljeskunta ympäröi No Chiefin. Vihamieliset muuliveljet tuijottivat häntä joka puolelta ja hänen appiukkonsa Not Afraidin ilme sai hänet paniikkiin. Epätoivoissaan No Chief yritti paeta. Yritys epäonnistui, sillä humalaiset soturit sulkivat hänen tiensä.

Ahtaalle joutunut No Chief kiskaisi esiin puukkonsa ja hyppäsi appiukkonsa eteen. Päällikkö ei ehtinyt sivuun, vaan sai puukosta vatsaansa. Nopealla viillolla No Chief vetäisi appensa vatsan auki kyljestä kylkeen. Lähin blood-soturi rynnisti No Chiefin kimppuun. Tämä sai huitaistua puukollaan soturia olkapäähän, mutta samalla päällikön poika Good Young Man ampui kuolettavan laukauksen, joka päätti No Chiefin maallisen vaelluksen.

Muulien veljeskunta tunsi suurta surua päämiehensä kuoleman johdosta ja kohdisti kaiken vihansa No Chiefin ruumiiseen. Humalainen joukkio raahasi tämän leirin ulkopuolelle ja jätti ruumiin koirien syötäväksi.

Ja lopuksi tuli vielä Namo-Pisin murha kuten Witko totesi. Poikaansa sureva äiti ei piitannut Good Young Manin uhmasta ja maksoi sen hengellään. Laukaus kajahti ja naisen kädet irtosivat purilaista, joilla hän aikoi kuljettaa poikansa ruumiin. Kukaan ei siirtänyt Namo-Pisin ruumista pois tapahtumapaikalta, vaan se jätettiin mädäntymään maahan.

Viskikauppiaiden tuotteet olivat taas kerran olleet avainasemassa, kun bloodit lahtasivat toisiaan. Tällä kertaa syntyi neljä ruumista, mutta tämä tapaus osoittautui kauppiaille kalliiksi. He saivat peräänsä Namo-Pisin toisen pojan, joka tunnettiin nimellä Jerry Potts.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 25.03.2016 18:40

Onpas pitkä ptkä perjantai ja Witko lepää.Aikaa on kyllä uusien pähkinöiden kysymiseen kuin kuunnella kolmen nipponin tytön kikatusta.

Pysytään edelleen Luoteisilla Tasankoilla ja 1800-luvun alkupuoliskoa.


1. Jerry Potts joka ei ollut ulkoisilta mitoiltaan mikään jätti vaan pienikokoinen länkisäärinen mies joka oli todennäköisesti kärsinyt ruuan puutteen takia aliravitsemusta ja siitä johtuen riisitautia nuorena mm. mutta mies oli hyvin vaarallinen.taitava veitsen käyttäjä,erinomainen ampuja niin kiväärillä kuin pistoolilla. Tähän päälle täysin kylmähermoinen mies niin ei olisi moni halunnut saada häntä viholliseksi. Hän oli hyvin vähäpuheinen mies mutta kun oli aika toimia niin hän toimi.

Väitetään että hän olisi tappanut jo kaksi ihmistä ennen 23.ikävuottaan l. v.1863 mennessä. Toinen tappo voi olla legendaa mutta yksi tappo oli totta.

Minkä niminen oli tämä uhri ja mistä syystä riita johti tappoon Pottsin puolelta ja tapahtuma paikkana oli Montanan territorio ?

2. Syksyllä-1863 oli aika lähettää vuotuiset kaupoista saadut tuotteet Fort Bentoniin AFC postilla alas Missouria n.400 kilometriä mutta tuohon aikaan vuodesta oli vaikea navigoida joten tavarat olisi pakko toimittaa maitse läpi vihamielisten Siouxien maan.Viimeinen Missourin Kunigas Andrew Dawsonin valitsi tehtävään parhaat miehet alkaen aina Päällikkö Matthew Carrolsista,Bob ja Simon Lemonista,Joe Cobellista ja tietysti Jerry Pottsista.

Miehistö saapui postitse ja matka sujui ilman välikohtauksia.2.päivänä Lokakuuta,1863 tavarat ja tuotteet lastattiin vaunuihin ja matka kohti Fort Bentonia lähti liikeelle.Kolmantena päivänä sitten tapahtui täysi pysäytys ja matka katkesi siihen.

Mitä oikein tapahtui ja miten siinä kävi lopputuloksena ?

3. John Colter yksi näistä kuuluisista Vuorten miehistä oli ollut mukana jo Lewisin &
Clarkin retkikunassa lähti keväällä-1809 kumppaninsa kanssa joka oli myös veteraani Lewisin & Clarkin retkikunnasta majavan pyyntiin Missourin yläjuoksulle.
Alueella oli myös paljon Blackfeetejä.Miehet tekivät Intiaanien varalta yöt töitä ja olivat päivät piilossa.

Mitä tapahtui Colterille ja hänen kumppanilleen kun Blackfeet yllätivät heidät ja minkä niminen oli tämä Couterin matkakumppani ?

4. Ranskalaiset olivat ensimmäisiä valkoisia ihmisiä mitä Blackfeetit näkivät väitetään. Heidän sitkeytensä ja eloonjääminen takia Blackfeetien mielestä Ranskalaiset olivat "voimakkaan rohdon"l. vahvoja miehiä ja he kutsuivat Ranskalaisia nimellä ? (englanninkielinen )

_________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 28.03.2016 15:37

2. Syksyllä-1863 oli aika lähettää vuotuiset kaupoista saadut tuotteet Fort Bentoniin AFC postilla alas Missouria n.400 kilometriä mutta tuohon aikaan vuodesta oli vaikea navigoida joten tavarat olisi pakko toimittaa maitse läpi vihamielisten Siouxien maan.Viimeinen Missourin Kunigas Andrew Dawsonin valitsi tehtävään parhaat miehet alkaen aina Päällikkö Matthew Carrolsista,Bob ja Simon Lemonista,Joe Cobellista ja tietysti Jerry Pottsista.

Miehistö saapui postitse ja matka sujui ilman välikohtauksia.2.päivänä Lokakuuta,1863 tavarat ja tuotteet lastattiin vaunuihin ja matka kohti Fort Bentonia lähti liikeelle.Kolmantena päivänä sitten tapahtui täysi pysäytys ja matka katkesi siihen.

Mitä oikein tapahtui ja miten siinä kävi lopputuloksena ?
Päivämäärä kysymyksessä lienee väärin, sillä tämä tapaus sattui kolmisen viikkoa myöhemmin.

Nuo American Fur Companyn heput olivat armottomia kauppamiehiä, jotka eivät hätkähtäneet aivan pienistä. Olihan siouxien maiden halki matkaaminen lähes itsemurhatehtävä, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Mikäli aikoi pitää talouden kunnossa ja selvitä yli talven. Taustatiedoksi se, että Montanan kultalöydöt vuonna 1863 olivat saaneet alueen intiaanit takajaloilleen eikä valkoista miestä katsottu erityisen hyvällä silmällä. Vaikka siouxeilla oli omat amerikkalaisia nuoleslelevat paperipäällikkönsä, todellisia lankoja piti käsissään Red Cloud, joka ei mielistellyt ketään.

Tuo kysymyksessä mainittu Fort Bentoniin matkaava ryhmä oli päässyt Missourin rannalla Ash Pointiksi kutsuttuun mutkaan, kun he havaitsivat edessäpäin joukon ratsastajia. Ratsastajat lähestyivät ja osa kauppiaista tunnisti intiaanit siouxeiksi. Samalla vankkurit asetettiin ympyrään ja karavaanarit jäivät odottamaan lähestyviä ratsastajia. Siouxit pysähtyivät turvallisen matkan päähaän ikäänkuin arvioidakseen tilanteen. Jerry Potts ja kumppanit tarkistivat aseensa ja odottivat sormi liipasimella milloin hyökkäys alkaisi.

Mutta siouxit eivät hyökänneet. Sen sijaan heidän joukostaan erkani vahvarakenteinen soturi, joka ratsasti kiirettä pitämättä vankkurien luo. Merkkikieleltä käyttäen soturi ilmaisi halunsa aada tavata karavaanin johtajan ja puristaa tämän kättä rauhanpiipullisen merkeissä.

Karavaanin johtajana toiminut irlantilaissyntyinen Matthew Carroll oli ikäisekseen jo vanha kettu, jolla oli runsaasti kokemusta siouxien parissa liikkumisesta. Hän tiesi vallan hyvin, että siouxien ylin päämies Red Cloud ei suinkaan aikonut jättää vihollisuuksia ennen kuin oli voittanut oman sotansa. Carroll oli varoitti matkakumppaneitaan, etteivät nämä luottaisi liikaa siouxien näennäiseen rauhantahtoisuuteen. Hän itse epäili petosta ja oli äärimmäisen varuillaan intiaanilähettilään suhteen.

Nopeasti Carroll otti pistoolin kotelostaan ja siirsi sen selkäpuolelle vyön alle. Sitten hän hyppäsi vankkurien vetoaisan yli kivääri kädessään ja piti tarkkaan silmällä soturin aikeita. Tämä laski kiväärinsä ja Carroll teki samoin. Samalla kun miehet tuijottivat hievahtamatta toisiaan kauemmas jääneet siouxit lähestyivät hitaasti heitä.

Carrollin epäluuloisuus ei ollut aiheetonta. Ojentaessaan toista kättään rauhantahtoiseen kädenpudistukseen soturi aikoi tempaista toisellä kädellään skalpeerasusveitsen paitansa kätköistä. Mutta ennen kuin hän ehti survaista terän uhriinsa, nopealiikkeinen Carroll tyrkkäsi aseen piipun suoraan kohti maalattuja kasvoja. Sioux jähmettyi paikoilleen, sillä hän tiesi ettei ehtisi väistää luotia.

-No niin, koira, Carroll sanoi ivallisesti. - Nyt olet saanut ravistella valkoisen miehen kättä. Mene ja kerro väellesi, että valkoinen mies säästi henkesi. Kerro että kalpeanaamat tietävät miten tappavat ja miten säästävät vihollisen hengen. Ja kysy kansasi henkimiehiltä eivätkö he voi lähettää parempaa soturia tervehtimään valkoista miestä.

Nöyryytetty soturi kääntyi palaamaan muiden siouxien luo. Soturien rivistö läheni hitaasti ja Carroll ja muut odottivat henkeään pidätellen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jännitys purkaantui vasta, kun siouxit viestittivät toisilleen pysähtymismerkin, ilmeisesti vastustajan rohkeuden kunniaksi. Tämän jälkeen intiaanit perääntyivät ja vaara oli ohi.

Reissun aikana ei esiintynyt muita välikohtauksia, mutta tuossa verilöyly oli varsin lähellä.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 29.03.2016 13:37

Haukka kirjoitti:
2. Syksyllä-1863 oli aika lähettää vuotuiset kaupoista saadut tuotteet Fort Bentoniin AFC postilla alas Missouria n.400 kilometriä mutta tuohon aikaan vuodesta oli vaikea navigoida joten tavarat olisi pakko toimittaa maitse läpi vihamielisten Siouxien maan.Viimeinen Missourin Kunigas Andrew Dawsonin valitsi tehtävään parhaat miehet alkaen aina Päällikkö Matthew Carrolsista,Bob ja Simon Lemonista,Joe Cobellista ja tietysti Jerry Pottsista.

Miehistö saapui postitse ja matka sujui ilman välikohtauksia.2.päivänä Lokakuuta,1863 tavarat ja tuotteet lastattiin vaunuihin ja matka kohti Fort Bentonia lähti liikeelle.Kolmantena päivänä sitten tapahtui täysi pysäytys ja matka katkesi siihen.

Mitä oikein tapahtui ja miten siinä kävi lopputuloksena ?
Päivämäärä kysymyksessä lienee väärin, sillä tämä tapaus sattui kolmisen viikkoa myöhemmin.

Nuo American Fur Companyn heput olivat armottomia kauppamiehiä, jotka eivät hätkähtäneet aivan pienistä. Olihan siouxien maiden halki matkaaminen lähes itsemurhatehtävä, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Mikäli aikoi pitää talouden kunnossa ja selvitä yli talven. Taustatiedoksi se, että Montanan kultalöydöt vuonna 1863 olivat saaneet alueen intiaanit takajaloilleen eikä valkoista miestä katsottu erityisen hyvällä silmällä. Vaikka siouxeilla oli omat amerikkalaisia nuoleslelevat paperipäällikkönsä, todellisia lankoja piti käsissään Red Cloud, joka ei mielistellyt ketään.

Tuo kysymyksessä mainittu Fort Bentoniin matkaava ryhmä oli päässyt Missourin rannalla Ash Pointiksi kutsuttuun mutkaan, kun he havaitsivat edessäpäin joukon ratsastajia. Ratsastajat lähestyivät ja osa kauppiaista tunnisti intiaanit siouxeiksi. Samalla vankkurit asetettiin ympyrään ja karavaanarit jäivät odottamaan lähestyviä ratsastajia. Siouxit pysähtyivät turvallisen matkan päähaän ikäänkuin arvioidakseen tilanteen. Jerry Potts ja kumppanit tarkistivat aseensa ja odottivat sormi liipasimella milloin hyökkäys alkaisi.

Mutta siouxit eivät hyökänneet. Sen sijaan heidän joukostaan erkani vahvarakenteinen soturi, joka ratsasti kiirettä pitämättä vankkurien luo. Merkkikieleltä käyttäen soturi ilmaisi halunsa aada tavata karavaanin johtajan ja puristaa tämän kättä rauhanpiipullisen merkeissä.

Karavaanin johtajana toiminut irlantilaissyntyinen Matthew Carroll oli ikäisekseen jo vanha kettu, jolla oli runsaasti kokemusta siouxien parissa liikkumisesta. Hän tiesi vallan hyvin, että siouxien ylin päämies Red Cloud ei suinkaan aikonut jättää vihollisuuksia ennen kuin oli voittanut oman sotansa. Carroll oli varoitti matkakumppaneitaan, etteivät nämä luottaisi liikaa siouxien näennäiseen rauhantahtoisuuteen. Hän itse epäili petosta ja oli äärimmäisen varuillaan intiaanilähettilään suhteen.

Nopeasti Carroll otti pistoolin kotelostaan ja siirsi sen selkäpuolelle vyön alle. Sitten hän hyppäsi vankkurien vetoaisan yli kivääri kädessään ja piti tarkkaan silmällä soturin aikeita. Tämä laski kiväärinsä ja Carroll teki samoin. Samalla kun miehet tuijottivat hievahtamatta toisiaan kauemmas jääneet siouxit lähestyivät hitaasti heitä.

Carrollin epäluuloisuus ei ollut aiheetonta. Ojentaessaan toista kättään rauhantahtoiseen kädenpudistukseen soturi aikoi tempaista toisellä kädellään skalpeerasusveitsen paitansa kätköistä. Mutta ennen kuin hän ehti survaista terän uhriinsa, nopealiikkeinen Carroll tyrkkäsi aseen piipun suoraan kohti maalattuja kasvoja. Sioux jähmettyi paikoilleen, sillä hän tiesi ettei ehtisi väistää luotia.

-No niin, koira, Carroll sanoi ivallisesti. - Nyt olet saanut ravistella valkoisen miehen kättä. Mene ja kerro väellesi, että valkoinen mies säästi henkesi. Kerro että kalpeanaamat tietävät miten tappavat ja miten säästävät vihollisen hengen. Ja kysy kansasi henkimiehiltä eivätkö he voi lähettää parempaa soturia tervehtimään valkoista miestä.

Nöyryytetty soturi kääntyi palaamaan muiden siouxien luo. Soturien rivistö läheni hitaasti ja Carroll ja muut odottivat henkeään pidätellen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jännitys purkaantui vasta, kun siouxit viestittivät toisilleen pysähtymismerkin, ilmeisesti vastustajan rohkeuden kunniaksi. Tämän jälkeen intiaanit perääntyivät ja vaara oli ohi.

Reissun aikana ei esiintynyt muita välikohtauksia, mutta tuossa verilöyly oli varsin lähellä.
**************************************************
Oli saamari kiirettä sillä joutui menemään Pääsiäisenä Raumalle kylään ja se on melkein kuin myös itsemurha vrt. Siouxien maat 1860-luvulla pähkinässä.

2. Aivan oikein meni ja täydellinen kunnon vastaus. Ei ollut Witkolle tällä kertaa tullut kirjoitusvirhettä sillä kirja josta tämän otin niin kertoi että 2.10.1863 miehet lastasivat vankkurit täyteen tavaraa ja lähtivät kohti Fort Bentonia ja matkattuaan kolme päivää l. 5.10.1863 tuli Siouxien sotapartio eteen.
Tämä ei ollut Jerry Pottsin kirjasta tällä kertaa vaan google kirjasta jossa voi olla tietysti tuo virhe.En ole vielä päässyt tarkistamaan Bear Childista tätä kun olen orjana eräässä yrityksessä vielä parisen tuntia
http://hammersonpeters.com/?p=1984

___________________________________
Witko
aka Vompatti

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 29.03.2016 19:59

Ehdein nyt Haukka katsomaan kirjastani Bear Child aka Jerry Potts tuon lähtöpäivän ja tosiaan se oli 23.lokakuuta aamuvarhain,1863 Fort Bentoniin ja ja kolme päivää myöhemmin 26.lokakuuta,1863 Missourin kohdassa nimeltään Ash Pointissa tämä Siouxien piiritys alkoi jonka vanha veteraani Matt Caroll totisesti pisti Siouxien urhon menettämään täysin kasvonsa. Täytyy muistaa niin kuin Haukka totesi että kaiken takana oli rankemman luokan jehu Red Cloud joka kaksi vuotta myöhemmin alkoi näyttää Powder Riverillä miten taktiikka pelaa ja kaikki langat olivat tosiaan hänen hyppysissään niin Lakotat kuin Cheyennet mutta se on eri kysymys sarjaa.

____________________
Witko The Vompatti


Tämä mies oli Lakotain kiistaton johtaja 1860-luvulla ja tuttua tutumpi kuva.
Oglala-Lakota Red Cloud
Kuva


Knife,Oglala seisoo, vasemalla.oikeanpuoleinen on Jack Red Cloud l. poika ja alhaalla isukki Red Cloud ja Baptiste Garnier jota kutsuttiin Big Bat ja Oglala/Ranskalais Kandalainen mestis. Scoutti.V.1897 on kuvan otto vuosi.
Kuva


________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 29.03.2016 20:17

1. Jerry Potts joka ei ollut ulkoisilta mitoiltaan mikään jätti vaan pienikokoinen länkisäärinen mies joka oli todennäköisesti kärsinyt ruuan puutteen takia aliravitsemusta ja siitä johtuen riisitautia nuorena mm. mutta mies oli hyvin vaarallinen.taitava veitsen käyttäjä,erinomainen ampuja niin kiväärillä kuin pistoolilla. Tähän päälle täysin kylmähermoinen mies niin ei olisi moni halunnut saada häntä viholliseksi. Hän oli hyvin vähäpuheinen mies mutta kun oli aika toimia niin hän toimi.

Väitetään että hän olisi tappanut jo kaksi ihmistä ennen 23.ikävuottaan l. v.1863 mennessä. Toinen tappo voi olla legendaa mutta yksi tappo oli totta.

Minkä niminen oli tämä uhri ja mistä syystä riita johti tappoon Pottsin puolelta ja tapahtuma paikkana oli Montanan territorio ?

Tuo Pottsin ensimmäinen surmatyö tapahtui aiemmin samana vuonna kuin tuo edellisen vastauksen tapaus. . American Fur Company oli palkannut Pottsin jä lähettänyt tämän Milk riverille Fort Galpiniin. Ongelmat alkoivat miltei heti. Eräänä yönä Potts otti huikkaa nuoren kanadalais-ranskalaisen kauppias Antoine Primeaun kanssa.

Tuo oli ilmeinen vikaliike. Primeau nimittäin sattui kuulumaan ihmistyyppiin, jolle alkoholi sopii huonosti. Joka huikan jälkeen hänen käytöksensä Pottsia kohtaan muuttui yhä loukkaavammaksi. Omaksi harmikseen Primeaulla ei ollut aavistustakaan, että vaarattomalta vaikuttava Potts ei sietänyt olemukseensa ja persoonaansa kohdistuvia loukkauksia. Jossakin vaiheessa miehet siirtyivät pois kadulta selvittämään erimielisyyksiään. Valorajan ulkopuolella Potts veti esiin revolverinsa ja ampui yhden nopean laukauksen itsepuolustukseksi. Pottsin osumatarkkuus oli erinomainen ja Primeau jäi kuolleena paikalle.

Pottsia ei koskaan asetettu syytteeseen tästä murhasta, mutta tapaus jätti kuitenkin häneen selvän jälkensä. Hänestä tuli entistä harvapuheisempi. Silloin kun hän ei työskennellyt turkisyhtiölle, hän vietti aikaansa bloodien ja blackfeetien keskuudessa Eteläisessä Albertassa.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 30.03.2016 10:31

Haukka kirjoitti:
1. Jerry Potts joka ei ollut ulkoisilta mitoiltaan mikään jätti vaan pienikokoinen länkisäärinen mies joka oli todennäköisesti kärsinyt ruuan puutteen takia aliravitsemusta ja siitä johtuen riisitautia nuorena mm. mutta mies oli hyvin vaarallinen.taitava veitsen käyttäjä,erinomainen ampuja niin kiväärillä kuin pistoolilla. Tähän päälle täysin kylmähermoinen mies niin ei olisi moni halunnut saada häntä viholliseksi. Hän oli hyvin vähäpuheinen mies mutta kun oli aika toimia niin hän toimi.

Väitetään että hän olisi tappanut jo kaksi ihmistä ennen 23.ikävuottaan l. v.1863 mennessä. Toinen tappo voi olla legendaa mutta yksi tappo oli totta.

Minkä niminen oli tämä uhri ja mistä syystä riita johti tappoon Pottsin puolelta ja tapahtuma paikkana oli Montanan territorio ?

Tuo Pottsin ensimmäinen surmatyö tapahtui aiemmin samana vuonna kuin tuo edellisen vastauksen tapaus. . American Fur Company oli palkannut Pottsin jä lähettänyt tämän Milk riverille Fort Galpiniin. Ongelmat alkoivat miltei heti. Eräänä yönä Potts otti huikkaa nuoren kanadalais-ranskalaisen kauppias Antoine Primeaun kanssa.

Tuo oli ilmeinen vikaliike. Primeau nimittäin sattui kuulumaan ihmistyyppiin, jolle alkoholi sopii huonosti. Joka huikan jälkeen hänen käytöksensä Pottsia kohtaan muuttui yhä loukkaavammaksi. Omaksi harmikseen Primeaulla ei ollut aavistustakaan, että vaarattomalta vaikuttava Potts ei sietänyt olemukseensa ja persoonaansa kohdistuvia loukkauksia. Jossakin vaiheessa miehet siirtyivät pois kadulta selvittämään erimielisyyksiään. Valorajan ulkopuolella Potts veti esiin revolverinsa ja ampui yhden nopean laukauksen itsepuolustukseksi. Pottsin osumatarkkuus oli erinomainen ja Primeau jäi kuolleena paikalle.

Pottsia ei koskaan asetettu syytteeseen tästä murhasta, mutta tapaus jätti kuitenkin häneen selvän jälkensä. Hänestä tuli entistä harvapuheisempi. Silloin kun hän ei työskennellyt turkisyhtiölle, hän vietti aikaansa bloodien ja blackfeetien keskuudessa Eteläisessä Albertassa.
********************************************

Ei tähän tappoon ole mitään lisättävää koska Haukka Poika II vastasi sen tyhjentävän oikein mikä on minusta suuri vääryys minua kohtaan. Jerrylle kun maistui tuo "tulivesi"myös melkoisesti,mutta pieni mies kesti viinaakin uskomattoman hyvin. Viski oli Jerryn ykkössuosikki ja kun sitä ei ollut myöhempinä vuosina aina saatavilla niin kotipolttoinen l. Pontikka kelpasi ja kun oikein tiukalle meni niin Jamaica Ginger"Sitruunan ydinosa" maistui,Perry Davishin Vihannesten Kipulääkettä l.Davis" Vegetable Pain Killer" otti Jeremiah myös(mitähän myrkkyä lie) ja jopa punainen mustekin meni kurkusta alas mutta tämä ei paljon miehen taitoja nuorena haitannut. Humalassa kun tuli
vieläkin vähäsanaisemmaksi ja tämä Primeaun tappo meni itsepuolustuksena joten Jerry Potts ei saanut tästä mitään virallista syytettä.

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 30.03.2016 11:09

Kuva

Witko mietiskeli mitä tuo piti sisällään. No siinä oli alkoholia ja oopiumia ja esimerkiksi sisällissodan aikana tätä annettiin vain sotilaille ja hevosille. Yhdistelmällä oli erittäin piristävä vaikutus. Tämä kelpasi myös Jerry Pottsille ja jos blackfeetit olisivat saaneet tätä he olisivat tuhonneet creet sukupuuttoon.

Aine oli lähtöisin 1840-luvulta. Aineen "Isä" Tohtori Perry Davis oli tuolloin vakavasti sairaana ja lievittääkseen kipujaan hän sekoitti itselleen tällaisen coctailin.

Ja ihme tapahtui. Tohtori Davis parantui.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ke 30.03.2016 13:52

Haukka kirjoitti:Kuva

Witko mietiskeli mitä tuo piti sisällään. No siinä oli alkoholia ja oopiumia ja esimerkiksi sisällissodan aikana tätä annettiin vain sotilaille ja hevosille. Yhdistelmällä oli erittäin piristävä vaikutus. Tämä kelpasi myös Jerry Pottsille ja jos blackfeetit olisivat saaneet tätä he olisivat tuhonneet creet sukupuuttoon.

Aine oli lähtöisin 1840-luvulta. Aineen "Isä" Tohtori Perry Davis oli tuolloin vakavasti sairaana ja lievittääkseen kipujaan hän sekoitti itselleen tällaisen coctailin.

Ja ihme tapahtui. Tohtori Davis parantui.
***********************************************
Haukka missähän päin tuota myydään koska sillä olisi Hummalle käyttöä niin kotona kuin vapaalla.Vaimokin saisi aivan tuoreen Witkon makuuhuoneeseen ja vapaa-aikana kurittaisin joitain ulkomaalaisia jotka ovat kuulemma Suomessa vierailulla ja oikein yli 30 000. Jaahas ja pian Supo kutsuu Witkoa

Karun komea puteli ainakin
Kuva

________
Witko

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Ke 30.03.2016 14:06

Tuossa juttu luennolta jossa kyseisestä patenttilääkkeestä kerrottiin.
Mainittiin itsensä Mark Twainin joutuneen sitä poikasena ottamaan.
" Ne jotka pystyivät juoksemaan pakoon, juoksivat ja ne jotka eivät, liottivat itsensä tuolla koleran estäjällä"
Vai tarkoittikohan hän pakoon juoksemisella taudin karttamista? niin tai näin.
Kyllähän uskomus on yleensä ollut että mitä tehokkaampi lääke sen kamalammalta se maistuu.
http://ptatlarge.typepad.com/ptatlarge/ ... davis.html

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 30.03.2016 15:20

Kovia oli poikien lääkkeet. Tuosta olisi voinut jatkaa, mutta mennään nuo
3. John Colter yksi näistä kuuluisista Vuorten miehistä oli ollut mukana jo Lewisin &
Clarkin retkikunassa lähti keväällä-1809 kumppaninsa kanssa joka oli myös veteraani Lewisin & Clarkin retkikunnasta majavan pyyntiin Missourin yläjuoksulle.
Alueella oli myös paljon Blackfeetejä.Miehet tekivät Intiaanien varalta yöt töitä ja olivat päivät piilossa.

Mitä tapahtui Colterille ja hänen kumppanilleen kun Blackfeet yllätivät heidät ja minkä niminen oli tämä Couterin matkakumppani ?

4. Ranskalaiset olivat ensimmäisiä valkoisia ihmisiä mitä Blackfeetit näkivät väitetään. Heidän sitkeytensä ja eloonjääminen takia Blackfeetien mielestä Ranskalaiset olivat "voimakkaan rohdon"l. vahvoja miehiä ja he kutsuivat Ranskalaisia nimellä ? (englanninkielinen )
John Colterin kaverina tuolla kohtalokkaalla matkalla oli John Potts-niminen saksalainen, joka palveli Missouri Fur Companyn palkkalistoille. Potts oli tuttu jo Lewisin ja Clarkin tutkimusmatkasta ja nuorempana hän oli tehnyt myllärintöitä. Miesten tavoitteena oli käydä kauppaa mahdollisimman monien, myös kauempana asuvien intiaaniheimojen kanssa.

Jossakin nykyisen Yellowstonen kansallispuiston alueella kanooteilla liikkuneet Colter ja Potts näkivät suuren joukon lähestyviä blackfeeteja. Miehet aavistivat, että tapaamisesta oli leikki kaukana, sillä blackfeetien maine oli yhtä huono kuin siouxien ja assiniboinien. Itärannalle seisahtuneiden intiaanien päällikkö kehoitti kauppiaita tulemaan rantaan. Colter pudotti majavanpyydyksensä matalaan rantaveteen ja päätti noudattaa kehoitusta. Potts sen sijaan pullikoi vastaan, eikä halunnut blackfeetien vangiksi vaan jäi kanoottinsa kanssa hieman kauemmas rannasta.

Eräs blackfeeteista ampui välittömästi ja Potts putosi kanootistaan veteen. Hänen kätensä ja kiväärinsä nousivat heti vedestä ja hän huusi haavoittuneensa lonkkaan. Colter pyysi toveriaan kahlaamaan maihin, mutta Potts vastasi ampumalla intiaaneja kohti. Samanaikaisesti kymmenet blackfeetien ampumat luotit osui Pottsiin ja hän vaipui kuolleena veden alle. Intiaanit juoksivat veteen ja kiskoivat vainajan ja hänen kanoottinsa kuiville. Colterin silmien edessä blackfeetit paloittelivat ja silpoivat Pottsin ruumiin. Colter odotti joka hetki tappavaa laukausta tai tomahawkin iskua myös omalle kohdalleen, mutta hänen yllätyksekseen intiaanit kokoontuivat neuvottelemaan vankinsa kohtalosta..Neuvoston päätöksellä Colter sai mahdollisuuden säilyttää henkensä. Hänet riisuttiin alastomaksi ja eräs vanha blackfeet osoitti hänelle preerian reunaa ”Mene!”

Ensin Colter otti muutaman kävelyaskeleen. Nähdessään nuorien soturien riisuvan vaatteitaan hän käsitti, että kysymyksessä oli juoksukilpailu, jonka päävoittona oli hänen henkensä. Mahdollisuus selvitä elävien kirjoissa oli minimaalisen pieni, sillä se merkitsi sitä että hänen oli juostava kirjaimellisesti henkensä edestä.

Ja Colter juoksi. Hän näki miten nuoret soturit keihäineen lähtivät hänen peräänsä ja alkoivat kuroa nopeasti välimatkaa umpeen. Pelko ja toivo siivittivät Colteriin lähes yliluonnolliseen vauhtiin ja hetken aikaa näytti jopa siltä, että hän onnistuu pääsemään karkuun takaa-ajajiltaan. Mutta sietokyvyn äärirajoilla juokseminen vaati veronsa. Veri purskahti Colterin molemmista sieraimista ja voimat hiipuivat hänen jaloistaan. Katsoessaan taakseen hän näki nuoren soturin vain joidenkin metrien päässä itsestään...

Vastaus oli tässä ja Witko voi kertoa miten tuo pako lopulta päättyi.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 31.03.2016 12:28

Haukka kirjoitti:Kovia oli poikien lääkkeet. Tuosta olisi voinut jatkaa, mutta mennään nuo
3. John Colter yksi näistä kuuluisista Vuorten miehistä oli ollut mukana jo Lewisin &
Clarkin retkikunassa lähti keväällä-1809 kumppaninsa kanssa joka oli myös veteraani Lewisin & Clarkin retkikunnasta majavan pyyntiin Missourin yläjuoksulle.
Alueella oli myös paljon Blackfeetejä.Miehet tekivät Intiaanien varalta yöt töitä ja olivat päivät piilossa.

Mitä tapahtui Colterille ja hänen kumppanilleen kun Blackfeet yllätivät heidät ja minkä niminen oli tämä Couterin matkakumppani ?

4. Ranskalaiset olivat ensimmäisiä valkoisia ihmisiä mitä Blackfeetit näkivät väitetään. Heidän sitkeytensä ja eloonjääminen takia Blackfeetien mielestä Ranskalaiset olivat "voimakkaan rohdon"l. vahvoja miehiä ja he kutsuivat Ranskalaisia nimellä ? (englanninkielinen )
John Colterin kaverina tuolla kohtalokkaalla matkalla oli John Potts-niminen saksalainen, joka palveli Missouri Fur Companyn palkkalistoille. Potts oli tuttu jo Lewisin ja Clarkin tutkimusmatkasta ja nuorempana hän oli tehnyt myllärintöitä. Miesten tavoitteena oli käydä kauppaa mahdollisimman monien, myös kauempana asuvien intiaaniheimojen kanssa.

Jossakin nykyisen Yellowstonen kansallispuiston alueella kanooteilla liikkuneet Colter ja Potts näkivät suuren joukon lähestyviä blackfeeteja. Miehet aavistivat, että tapaamisesta oli leikki kaukana, sillä blackfeetien maine oli yhtä huono kuin siouxien ja assiniboinien. Itärannalle seisahtuneiden intiaanien päällikkö kehoitti kauppiaita tulemaan rantaan. Colter pudotti majavanpyydyksensä matalaan rantaveteen ja päätti noudattaa kehoitusta. Potts sen sijaan pullikoi vastaan, eikä halunnut blackfeetien vangiksi vaan jäi kanoottinsa kanssa hieman kauemmas rannasta.

Eräs blackfeeteista ampui välittömästi ja Potts putosi kanootistaan veteen. Hänen kätensä ja kiväärinsä nousivat heti vedestä ja hän huusi haavoittuneensa lonkkaan. Colter pyysi toveriaan kahlaamaan maihin, mutta Potts vastasi ampumalla intiaaneja kohti. Samanaikaisesti kymmenet blackfeetien ampumat luotit osui Pottsiin ja hän vaipui kuolleena veden alle. Intiaanit juoksivat veteen ja kiskoivat vainajan ja hänen kanoottinsa kuiville. Colterin silmien edessä blackfeetit paloittelivat ja silpoivat Pottsin ruumiin. Colter odotti joka hetki tappavaa laukausta tai tomahawkin iskua myös omalle kohdalleen, mutta hänen yllätyksekseen intiaanit kokoontuivat neuvottelemaan vankinsa kohtalosta..Neuvoston päätöksellä Colter sai mahdollisuuden säilyttää henkensä. Hänet riisuttiin alastomaksi ja eräs vanha blackfeet osoitti hänelle preerian reunaa ”Mene!”

Ensin Colter otti muutaman kävelyaskeleen. Nähdessään nuorien soturien riisuvan vaatteitaan hän käsitti, että kysymyksessä oli juoksukilpailu, jonka päävoittona oli hänen henkensä. Mahdollisuus selvitä elävien kirjoissa oli minimaalisen pieni, sillä se merkitsi sitä että hänen oli juostava kirjaimellisesti henkensä edestä.

Ja Colter juoksi. Hän näki miten nuoret soturit keihäineen lähtivät hänen peräänsä ja alkoivat kuroa nopeasti välimatkaa umpeen. Pelko ja toivo siivittivät Colteriin lähes yliluonnolliseen vauhtiin ja hetken aikaa näytti jopa siltä, että hän onnistuu pääsemään karkuun takaa-ajajiltaan. Mutta sietokyvyn äärirajoilla juokseminen vaati veronsa. Veri purskahti Colterin molemmista sieraimista ja voimat hiipuivat hänen jaloistaan. Katsoessaan taakseen hän näki nuoren soturin vain joidenkin metrien päässä itsestään...

Vastaus oli tässä ja Witko voi kertoa miten tuo pako lopulta päättyi.
************************************************
Ja Witko voi kertoa miten kävi Sir Vili John Colterin tässä Blackfeetien amokissa.
Colter joka oli oppinut hyvin mm. Crowien kielen niin osasi myös jonkin verran Blackfeetien kieltä ja kertoi heille että hän on erittäin huono juoksija vaikka mies oli todellisuudessa metsästäjien joukoista yksi nopeimmista juoksijoista.
Colter huomasi että takaa-ajavat Blackfeet olivat aika hajallaan ja tämä rohkaisi miehen mieltä mutta niin oli mies vetänyt täysillä että nenästä alkoin veri virrata ja tahrasi alastoman miehen koko rintakehän ja kasvot. Hän huomasi että yksi Blackfeet soturi oli nopeimpana hänen lähellään alle kahdenkymmenen metrin ja keihäs kädessään.Colter kääntyi nopeasti ympäri ja silloin Blackfeet soturi pelästyi/ällistyi tätä veren tahrimaa alastonta miestä ja hänen keihäänsä upposi maahan.

Colterin Jokke otti salamannopeasti keihään kärjen käsiinsä ja työnsi sen syvälle soturin mahaan ja samalla otti tämän huovan ja veti sen ylleen ja jatkoi kohti jokea sekä kuuli samalla kauhean huudon kun muita Blackfeetejä saapui soturin ruumiin luo ja näkivät että vanki oli ottanut hatkat ja tappanut yhden heistä.
Colter juoksi suoraan edessä olevaan jokeen Madison Riveriin ja joen keskellä oli pieni saari jossa oli puista kertynyt eräänlainen lautta ja hän pääsi sukeltamaan tämän lautan alle ja siellä oli lähes metrin verran ilmatilaa.Hän ajelehti lauta alla jokea alaspäin ja kuuli Blackfeetien kauhean mölyn ja itkun kun vanki oli ikään kuin kadonnut savuna ilmaan. John poika pelkäsi että Blacfeetit sytyttävät lautan vaikka tuleen ja oli hiirenhiljaa lautan alla(majavien tekemä lautta todennäköisesti) koko päivän ja kun kirkuminen loppui niiltä perkeleiltä niin hän lähti uimaan ja puiden suojassa matkasi Madison Riveriä ja seitsemän päivää kesti tämä matka ennen kuin mies pääsi turvaan kauppiaiden linnakkeelle Little Big Horniin.Äijä oli rajun näköinen mutta hengissä.Tästä on kyllä olemassa myös paljon pitempi versio monessa kirjassa mutta lyhentelin.Itseasiassa koko matkaan meni yksitoista päivää.

Tässäkin amokissa oli mennyt kaikki heti putkeen jos Jokella olisi ollut käytössä hänen oma The Pitkäsatulainen Polkupyörä koska maastossa Jokke olisi sutinut yli 60 km/h ja Intiaanit olisivat jääneet kuin nalli kalliolle. John oli rahapulassa myynyt pyöränsä Absarokeille niin että opetus on älä ole ahne sillä The Pitkäsatulainen pelastaa aina miehen kuin miehen.

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 31.03.2016 14:29

Colter selvisi täpärästi, voisi kai sanoa.

Ja Witkon loppuhuiopennuksesta tulee mieleen, että eri puolella Yhdysvaltoja polkupyöränvalmistajien ensimmäiset prototyypit olivat testattavana jo 1800-luvun alkupuolella. Mitä ihmeellisempiä 2-pyöräisiä ja poljettavia häkkyröitä kulkeutui itärannikoilta tasangoille ja jopa Rocky Mountainin maisemiin. Kilpailu markkinoista muodostui kovaksi ja vuosikymmenen lopulla markkinoita hallitsi virginialaisen R.H Robsonin Salem-Witch (Salemin noita)

Kuva

Ja Mountain maneille tarkoitettu vaaleanpunainen malli oli hyvin suosittu

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 31.03.2016 15:45

Jumankauta Haukka!
Nyt Witko sekosi näistä kuvista ja varsinkin alimmainen menneiden aikojen Jedediah Smithin kaksoisolento on hellyyttävä ilmestys. Täydet 10. bojoa Haukalle.


__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 31.03.2016 18:20

Voit heittää lähteen ja antaa jonkin selityksen.
4. Ranskalaiset olivat ensimmäisiä valkoisia ihmisiä mitä Blackfeetit näkivät väitetään. Heidän sitkeytensä ja eloonjääminen takia Blackfeetien mielestä Ranskalaiset olivat "voimakkaan rohdon"l. vahvoja miehiä ja he kutsuivat Ranskalaisia nimellä ? (englanninkielinen )
Kuten muistinkin, kaikki kirjat väittävät, että brittikauppiaat olivat ensimmäiset valkoiset, joiden kanssa blackfeetit joutuivat kosketuksiin. Tämä väite ranskalaisista siis tuskin pitää paikkaansa. Milloin tuo olisi voinut tapahtua, ranskalaisten 1600-luvun tutkimusmatkat eivät ulottuneet blackfeetien maille asti. Jesuiitatkin jäivät dakota-siouxien maiden laitamille ja siitä on vielä matkaa alueille, joita blackfeetit hallitsivat. Tämä siis ilmeisesti on ollut joku yhden lauseen mittainen maininta ilman mitään taustoja.

Tuo tapaaminen lienee tapajtunut vasta joskus 1730-luvulla kun ranskalaiset liikkuivat hieman luoteisimmilla alueilla. Britit olivat siellä aiemmin, HBC:n kauppiaat.
Haukka

Vastaa Viestiin