Intiaanien ulkonäkö ja hiukset.

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Inyan
Viestit: 78
Liittynyt: Pe 02.11.2007 08:57
Paikkakunta: mæntsælæ

Viesti Kirjoittaja Inyan » Ti 05.10.2010 14:08

Haukka kirjoitti:Fehrenbachin mukaan comanchit kantoivat kunniaansa ja sotastatustaan kilvissään. Soturit koristelivat niitä kaikin mahdollisin tavoin. Naiset eivät saaneet koskea kilpiin. En tiedä mitä tapahtui, jos joku naisista uskalsi rikkoa sääntöä, mutta luotan kyllä Fehrenbachin kirjaan, joka on kerännyt paljon kehuja.
Pakko kommentoida erinäisistä syistä. Fehrenbachin tiedot kilpien statussymboliikasta perustuvat Wallacen ja Hoebelin kirjaan The Comanches. Herrojen W & H mukaan karhun hampaat joko kiinnitettyinä tai maalattuina kertoivat omistajan olevan hyvä metsästäjä tai että hänellä on karhun voimat, päänahka roikkumassa tai maalattuna kertoivat hyvästä soturista ja hevosen tai muulin hännät kertoivat hyvästä hevosvarkaasta. W & H mainitsevat tiedon perustuvan valkoisten uudisasukkaiden ja sotilaiden mainintoihin. En valitettavasti ole vielä tarkistanut kaikkia heidän lähteitään. Niissä lukuisissa kilvissä joita olen käynyt läpi maailman museoissa yhdessäkään (ei comanchien eikä muidenkaan kilvissä) ei ole ollut karhun hampaita ripustettuna tai maalattuna (tämä käy ilmi myös pian ilmestyvästä kirjastani), comanche-kilvissä päänahkoja on joitain (oikeita, ei maalattuja) ja häntiä enemmän, joissain kilvissä useitakin. Tuo naisten kosketuskieltokaan ei ole ihan noin yksinkertainen, toisiin kilpiin naiset saivat koskea ja toisiin ei.

Inyan
Viestit: 78
Liittynyt: Pe 02.11.2007 08:57
Paikkakunta: mæntsælæ

Viesti Kirjoittaja Inyan » Ti 05.10.2010 14:12

Haukka kirjoitti:comanchet aloittivat sulkapäähineiden käytön vasta reservaattiaikoinaan opittuaan tavan cheyenneiltä.
Smithsonian-instituutin kokoelmissa on komea sulkapäähine (inventaarionumerolla 1475), jonka Jean Louis Berlandier keräsi comanchien parista vuosien 1828-1851 aikana.

Inyan
Viestit: 78
Liittynyt: Pe 02.11.2007 08:57
Paikkakunta: mæntsælæ

Viesti Kirjoittaja Inyan » Ti 05.10.2010 15:40

Inyan kirjoitti: vuosien 1828-1851 aikana.
Siis todennäköisesti jo vuosien 1828-31 aikana kun hän oli tutkimusmatkalla Texasin alueella, mutta koska mitään dokumenttia keräämisen ajankohdasta ei ole säilynyt niin varmuudella retken alkamisen ja hänen kuolemansa välillä eli 1828-51.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 05.10.2010 17:58

Thomas E. Mailsin soturiseurakirjan comancheja koskeva osuus on lainattu Wallacen ja Hoebelin klassikosta "The Comanches, Lords of the South Plains". Comanchien sulkapäähineistä voi lukea mainitun kirjan sivuilta 82, 86, 220-221 ja 272-274 (kirjan kymmens painos, 1988). Hoebel teki kenttätöitä comanchien parissa jo 1933, mitä ennen antropologisia tutkimuksia ei juuri oltu tehtykään sillä suunnalla.

Kwahada-comanchien isoimmasta pomosta Kobay-o-burrasta (Wild Horse) on komea kuva pitkällä laahuksella varustettu kotkansulkapäähine päässä ja jousi kädessä William S. Soulen valokuvassa (otettu 1867-1875, tarkka vuosi ei tiedossa). Kuva on mm. Nyen kirjassa "Plains Indian Raiders" s. 307 (vuoden 1984 painos).

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 05.10.2010 21:45

Inyan kirjoitti:
Haukka kirjoitti:Fehrenbachin mukaan comanchit kantoivat kunniaansa ja sotastatustaan kilvissään. Soturit koristelivat niitä kaikin mahdollisin tavoin. Naiset eivät saaneet koskea kilpiin. En tiedä mitä tapahtui, jos joku naisista uskalsi rikkoa sääntöä, mutta luotan kyllä Fehrenbachin kirjaan, joka on kerännyt paljon kehuja.
Pakko kommentoida erinäisistä syistä. Fehrenbachin tiedot kilpien statussymboliikasta perustuvat Wallacen ja Hoebelin kirjaan The Comanches. Herrojen W & H mukaan karhun hampaat joko kiinnitettyinä tai maalattuina kertoivat omistajan olevan hyvä metsästäjä tai että hänellä on karhun voimat, päänahka roikkumassa tai maalattuna kertoivat hyvästä soturista ja hevosen tai muulin hännät kertoivat hyvästä hevosvarkaasta. W & H mainitsevat tiedon perustuvan valkoisten uudisasukkaiden ja sotilaiden mainintoihin. En valitettavasti ole vielä tarkistanut kaikkia heidän lähteitään. Niissä lukuisissa kilvissä joita olen käynyt läpi maailman museoissa yhdessäkään (ei comanchien eikä muidenkaan kilvissä) ei ole ollut karhun hampaita ripustettuna tai maalattuna (tämä käy ilmi myös pian ilmestyvästä kirjastani), comanche-kilvissä päänahkoja on joitain (oikeita, ei maalattuja) ja häntiä enemmän, joissain kilvissä useitakin. Tuo naisten kosketuskieltokaan ei ole ihan noin yksinkertainen, toisiin kilpiin naiset saivat koskea ja toisiin ei.
Olen samaa mieltä, ettei maininta kilvestä jonkinlaisena "ansioluettelona" kuulosta uskottavalta. Ajatus tuntuu vieraalta, eikä sellaisesta ole laajemmin mainintoja. Tuo idea kuulostaa kyllä valkoiselta sotilaalta tai siirtolaiselta saadulta. Comanchella tuskin oli syytä mainostaa metsästäjän kykyjä, hehän elivät ehkä maailman parhailla suurriistamailla. Jokainen tiesi muutenkin, ketkä ovat parhaita metsästäjiä. Jonkin merkittävän skalpin kiinnittäminen kilpeen on jo luonnollisempi ajatus, mutta saattoihan se yhtä hyvin olla muuallakin, esim. keihään varressa, suitsissa, tipin somisteena jne. Hevosten valtaamisen mainostaminen kilvessä tuntuu yhtä turhalta kuin metsästyksen.

Hevosten valtaaminen oli suoranaista teollisuutta, niitä saatettiin tuoda lähes tuhat kerralla Meksikosta. Asiaan tuskin liittyi suuria intohimoja. Pohjoisempien heimojen parissa hevosen valtaaminen oli tietysti suurempi juttu, kun elikoita oli vähemmän. Monien comanche-päälliköiden tapana oli antaa miestensä jakaa kaikki siepatut hevoset, ottamatta itse yhtäkään. Retken johtamisen kunnia riitti, ja päälliköllä hevosia oli tietysti tarpeeksi jo ennestään.

Wallacen ja Hoebelin mukaan comancheilla sotapäälliköt käyttivät kotkansulkapäähinettä. Joskin oli pari muutakin tapaa ansaita tämä oikeus. Arvossa alempi oli biisonin pään nahasta tehty päähine, jossa oli vyötärölle saakka ulottuva kotkansulkalaahus. Päähineen yläosassa oli nippu harakan (pyrstö-) sulkia. Näitä päähineitä saattoi käyttää kuka hyvänsä, joka tunsi olevansa oikea mies niin tekemään ja halusi ottaa tämän päähineen käyttämiseen kuuluvan vastuun.

Comanche-päähineitä ei ole montaa säilynyt, koska comanchet kärsivät 1800-luvun sodista ja kulkutaudeista paljon pahemmin kuin pohjoisemmat heimot. Väkiluku kävi lähellä sukupuuttoa 1800-luvun lopussa. Comanche-tavaraa on paljon niukemmin olemassa kuin heidän historiallinen merkityksensä antaisi olettaa.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 06.10.2010 02:24

T.Tienpää kirjoitti:Wissler käytti Lowien tutkimuksia. Samoin Mailsin kootut teokset ovat lähinnä kopioita Lowielta ja Wisslerilta. Lowie kyllä kirjoitti jotain comanchien semi-soturiseurojen käyttämistä tunnuksista, sulkapäähineet mukaan lukien.
Kun nyt ryhdyin tsekkailemaan, niin kävin läpi myös Robert H. Lowien (1883-1957) mittavan julkaisuluettelon. Lowie kirjoitti comancheista tasan yhden viiden sivun artikkelin, joka julkaistiin sosiologian alan lehdessä 1953 nimellä "The Comanche, a sample of acculturation". Kyseessä on siis akkulturaatiota käsittelevä juttu, eli siinä analysoidaan sitä, miten pitkälle comanchet ovat omaksuneet usalaista kulttuuria. Nämä tällaiset tutkimukset olivat muotia tuohon aikaan.

Lowie julkaisi 1915 artikkelin "Dances and Societies of the Plains Shoshone" (32 sivua). En tiedä, ovatko comanchet mukana näissä "tasanko-shoshoneissa", luultavasti eivät.

Lowie toimitti 1909 H. H. St.Clairin 17 sivun artikkelin "Shoshone and Comanche Tales". Siis toimitti, ei kirjoittanut.

Lowie ei koskaan tehnyt kenttätöitä comanchien parissa, tai ainakaan minä en löytänyt siitä mainintaa. Hän teki jonkinlaisen lyhyehkön vierailun kiowien luo, mutta pääpaino hänen töissään oli pohjoisilla tasangoilla ja erityisesti crow-heimon kulttuurissa.

Lowie tietysti viittasi comancheihin jonkin verran muissa kirjoituksissaan, mutta en tiedä, mihin lähteisiin ne perustuvat. Joka tapauksessa Lowien comanche-tutkimukset rajoittuvat siis viiden sivun artikkeliin vuodelta 1953.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 06.10.2010 02:35

Hei, nyt löytyi maininta, että Lowie teki 1912 lyhyen tripin comanchien pariin kootessaan aineistoa "Dances and societies" -artikkeliinsa (1915). Lowien muistiinpanot ovat kuulemma "lyhyet". En nyt ehdi katsoa niitä tarkemmin. Toisella kertaa. Mitään merkittävää comanche-tutkijaa tämä lyhyt matka ja lyhyet muistiinpanot eivät edelleenkään Lowiesta tee.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 06.10.2010 07:20

Selailin netin kautta kirjaa Comanches, Lords of the South Plains.

Kyllä siellä oli mainintoja Clark Wissleristäkin, ja juuri hänen maininnoistaan comanchien sulkien käytöstä. Ei asia päivänselvä ole, mutta näyttää että jokuset olisivat nähneet joillakin comanchien heimoista sulkapäähineitä. Kirjassa kuitenkin todetaan, että sulat eivät tulleet comancheille koskaan niin tärkeiksi kuin mitä ne olivat joillekin pohjoisimmille kansoille. Ja ellen väärin muista comanchet tekivät aselevon 1840-luvun aikana cheyennien kanssa. Uskon yhä tähän, että heidän kauttaan sulkien käyttö lisääntyi comanchien parissa.

Ja kuvat Quanah Parkerista sulkapäähineessä edustavat jo reservaatioajan alkua, sillä eiköhän osa comancheista suostunut menemään reservaattiin jo 1860-luvun lopulla?
Haukka

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 06.10.2010 11:59

Simo Hankaniemi kirjoitti:Hei, nyt löytyi maininta, että Lowie teki 1912 lyhyen tripin comanchien pariin kootessaan aineistoa "Dances and societies" -artikkeliinsa (1915). Lowien muistiinpanot ovat kuulemma "lyhyet". En nyt ehdi katsoa niitä tarkemmin. Toisella kertaa. Mitään merkittävää comanche-tutkijaa tämä lyhyt matka ja lyhyet muistiinpanot eivät edelleenkään Lowiesta tee.
http://www.amazon.com/Societies-Plains- ... 673&sr=1-1

Tuolta löytyy nämä "kootut teokset". Shoshone-osasta ne comanchet tosiaan löytyvät. En jaksa kuitenkaan lukea vaikka vain 3-4 sivua onkin.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 06.10.2010 22:33

Haukka kirjoitti:Selailin netin kautta kirjaa Comanches, Lords of the South Plains.

Kyllä siellä oli mainintoja Clark Wissleristäkin, ja juuri hänen maininnoistaan comanchien sulkien käytöstä. Ei asia päivänselvä ole, mutta näyttää että jokuset olisivat nähneet joillakin comanchien heimoista sulkapäähineitä. Kirjassa kuitenkin todetaan, että sulat eivät tulleet comancheille koskaan niin tärkeiksi kuin mitä ne olivat joillekin pohjoisimmille kansoille. Ja ellen väärin muista comanchet tekivät aselevon 1840-luvun aikana cheyennien kanssa. Uskon yhä tähän, että heidän kauttaan sulkien käyttö lisääntyi comanchien parissa.

Ja kuvat Quanah Parkerista sulkapäähineessä edustavat jo reservaatioajan alkua, sillä eiköhän osa comancheista suostunut menemään reservaattiin jo 1860-luvun lopulla?
Clark Wissleristä oli siis tämä maininta (s. 82): "Clark Wissler believes the war bonnet was not regularly worn prior to the reservation period by the Plains Indians, although by 1834 feathers were worn on the head as a badge of distinguished service throughout a wide area of the Plains". Tämä pätkä on lainattu viitteen mukaan hänen artikkelistaan "The Relations of Nature to Man in Aboriginal America". Wissler ei siis tässä mainitse mitään comancheista, vaan yleensä tasankointiaaneista. Teksti ei jatku Wisslerillä.

Kyse on siis Wisslerin uskosta, sillä mitään dataahan ei liene siitä, miten paljon sulkapäähinettä käytettiin ennen reservaattiaikaa. Tai edes myöhemmästä kaudesta. Entisajan valkoisia eivät intiaanien pääsulat liene erityisemmin tai syvällisemmin askarruttaneet. Euroopassa tiedettiin kuitenkin jo 1500-luvulla, että Amerikan alkuasukkailla on sulkapäähine päässä ja jousi kädessä. Tällainen naishahmo (paljasrintainen) sai jo hyvin varhain olla Amerikan symbolina Euroopan taiteessa.

Se pitänee paikkansa, ettei coup-sulilla ollut comancheille niin suurta merkitystä kuin monille pohjoisemmille heimoille. Ilman tilastojakin tämä on ymmärrettävissä siitä, että comanchet olivat aggressiivisempia kuin pohjolan väki. Heidän oli pakko olla, sillä preeriavyöhykkeen parhaille biisonimaille oli kyllä muitakin tulijoita. Nynnyt eivät siellä olisi pärjänneet. Comanchet olivat enemmän sotaan suuntautuneita. Mikä tarkoittaa sitä, että vihollisten listiminen oli heille arkipäiväisempi jobi kuin pohjoisessa. Suomalainen sananlasku sanoo, että "laiska töitään laskee". Tämä pitänee paikkansa myös sotatyön kohdalla. Assiniboinien parissa "urotyö" oli jo se, että ampui kaukaa kohti vihollisten asumuksia. Vaikea kuvitella, että tällaista olisi noteerattu comanchien parissa, missä jotkut miehet tekivät jopa vuosia kestäviä sotareissuja Meksikoon.

Quanahista ei tietenkään ole valokuvia kuin vasta reservaattiajalta, koska hän ei tavannut harrastaa valkoisten kanssa seurustelua aikaisemmin, kuten eivät kwahadat yleensäkään. Kwahadat olivat viimeisiä, jotka antautuivat. Ensimmäisiä reservaattiin asettuneita comancheja olivat eteläisimmät, eli penatekat. Heistä puolet ryhtyi reservaatti-asukeiksi 1855-1857, toinen puolikas jatkoi vapaalla jalalla pohjoisempien ryhmien kanssa. Tuskin tämä muutos lisäsi millään tavalla penatekojen sulkien käyttöä, saatikka vaikutti esim. kwahadoihin tässä mielessä.

1800-luvun lopulla sulkapäähinemiehet ovat näkyvästi esillä valokuvissa, mutta tästä on vaikea päätellä, käytettiinkö näitä päähineitä enemmän kuin aikaisemmin. Se on vähän niin kuin Matti Nykäsen juomisen suhteen, ehkä käyttivät, ehkä eivät.

T.Tienpää

Viesti Kirjoittaja T.Tienpää » To 07.10.2010 15:07

Simo Hankaniemi kirjoitti:Fehrenbachin kirja on puolittain romaani. Hän kirjoittaa mm. sujuvasti comanche-kulttuurista ennen preerialle siirtymistä, vaikka asiasta ei ole mitään tietoa. Kukaan valkonaama ei tiettävästi tavannut comancheja ennen 1700-luvun alkua.
Minulla ei ole Ferenbachia enkä tiedä mitä tyyppi on tarinoinut, mutta Comanchien ja kalifornian shoshonien/kosojen murteet ovat numiceista lähimpänä toisiaan, ainakin viimeisimpien julkaisujen mukaan. Numicien levittäytyminen syvänteeseen ja lopulta tasangoille kalifornian väestönkasvupyrähdyksen seurauksena kertoo omasta mielestäni riittävästi tästä "alkuperäiskulttuurista". Se on ollut samanlaista kuin muillakin numic-kansoilla.

Simmsin Ancient Peoples of the Great Basin and Colorado Plateau taas kertoo tyhjentävästi syvänteen esihistorian ja kulttuurien muuntumisen ja kehittymisen. Oikeastaan kaikkien itseään kunnioittavien intiaaniharrastajien ja tutkijoiden pitäisi hankkia enemmän tietoa myös esihistoriasta. Pelkät 1800-luvun pyssynpaukuttelut ovat kuitenkin vain nimellinen pintaraapaisu.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » To 07.10.2010 20:27

T.Tienpää kirjoitti:
Simo Hankaniemi kirjoitti:Fehrenbachin kirja on puolittain romaani. Hän kirjoittaa mm. sujuvasti comanche-kulttuurista ennen preerialle siirtymistä, vaikka asiasta ei ole mitään tietoa. Kukaan valkonaama ei tiettävästi tavannut comancheja ennen 1700-luvun alkua.
Minulla ei ole Ferenbachia enkä tiedä mitä tyyppi on tarinoinut, mutta Comanchien ja kalifornian shoshonien/kosojen murteet ovat numiceista lähimpänä toisiaan, ainakin viimeisimpien julkaisujen mukaan. Numicien levittäytyminen syvänteeseen ja lopulta tasangoille kalifornian väestönkasvupyrähdyksen seurauksena kertoo omasta mielestäni riittävästi tästä "alkuperäiskulttuurista". Se on ollut samanlaista kuin muillakin numic-kansoilla.

Simmsin Ancient Peoples of the Great Basin and Colorado Plateau taas kertoo tyhjentävästi syvänteen esihistorian ja kulttuurien muuntumisen ja kehittymisen. Oikeastaan kaikkien itseään kunnioittavien intiaaniharrastajien ja tutkijoiden pitäisi hankkia enemmän tietoa myös esihistoriasta. Pelkät 1800-luvun pyssynpaukuttelut ovat kuitenkin vain nimellinen pintaraapaisu.
Jossain määrin kyllä näin, sillä sehän tiedetään, että "alku-comanchet" olivat tietysti metsästäjiä (keräily kuuluu mielestäni niin itsestään selvästi metsästäjyyteen, ettei sitä tarvitse mainita erikseen). Mutta kun shoshone-sukuisten kansojen alue oli valtavan laaja vuonna 1700, pohjoisilta tasangoilta Kaliforniaan, suuri syvänne jne., niin pelkän kielen ja metsästäjyyden varassa ei pysty maalailemaan sitä, millainen alkucomanchien kulttuuri oli, mitä nämä ajattelivat maailman menosta yms. Heimojen ja ryhmien välillä oli selkeitä eroja, vaikka olisivat eläneet samantyyppisessä ympäristössä. Pitää vaan tyytyä siihen, ettei tiedetä.

Tilanne on sama, kuin jos Suomen historiasta ennen vuotta 1700 ei tiedettäisi mitään ja alettaisiin tehdä päätelmiä kielisukulaisten kulttuurin perusteella. Eli että Suomen kulttuurin täytyi olla ihan samanlainen kuin Viron tai vogulien.

T.Tienpää

Viesti Kirjoittaja T.Tienpää » To 07.10.2010 21:09

Simo Hankaniemi kirjoitti:Jossain määrin kyllä näin, sillä sehän tiedetään, että "alku-comanchet" olivat tietysti metsästäjiä (keräily kuuluu mielestäni niin itsestään selvästi metsästäjyyteen, ettei sitä tarvitse mainita erikseen). Mutta kun shoshone-sukuisten kansojen alue oli valtavan laaja vuonna 1700, pohjoisilta tasangoilta Kaliforniaan, suuri syvänne jne., niin pelkän kielen ja metsästäjyyden varassa ei pysty maalailemaan sitä, millainen alkucomanchien kulttuuri oli, mitä nämä ajattelivat maailman menosta yms. Heimojen ja ryhmien välillä oli selkeitä eroja, vaikka olisivat eläneet samantyyppisessä ympäristössä. Pitää vaan tyytyä siihen, ettei tiedetä.

Tilanne on sama, kuin jos Suomen historiasta ennen vuotta 1700 ei tiedettäisi mitään ja alettaisiin tehdä päätelmiä kielisukulaisten kulttuurin perusteella. Eli että Suomen kulttuurin täytyi olla ihan samanlainen kuin Viron tai vogulien.
Nooh, tämä on tiedostetusti enemmän sinun alaasi, mutta jostain on aloitettava.

Tällainen puolittainen väite, tai ehkä huomautus, että numicit eivät ole pelkästään kielisukulaisia, vaan dna näyttää varsin vakuuttavasti yhteiseen etniseen taustaan. Tietysti nykyajan numiceihin on sekoittunut muuta väestöä, ja ehkä vielä oikeammin sanottuna numicit ovat sekoittuneet syvänteen niihin alkuperäisiin ihmisiin jotka eivät invaasiota väistäneet.

1700-luvulle tultaessa comanchien kulttuuri on epäilemättä muuttunut monella tapaa ja moneen otteeseen siitä kun kaliforniasta ovat maailmalle lähteneet, joten pitäisi ensin päättää aikakausi ennen kuin aletaan spekuloida kulttuuripiirteillä. Shoshoni-comanchetkin ovat suurella todennäköisyydellä marssineet Fremont-alueen läpi, ja se kuuluisa dna näyttää jälleen numicien sekoittuneen Fremontin valtaväestöön, eli tanoan-kielen puhujiin.

Vaikka tässä ei nyt varsinaisesti tiedetä kaikkea, niin tiettyjä asioita voidaan kuitenkin olettaa. Uskomukset, tai niiden puute numicien kohdalla, näyttävät ainakin noudattaneen samaa linjaa, eli jonkinlaista uskon vapautta. Ainakin syvänteessä jopa perheryhmissä saattoi esiintyä eroa uskomuksissa. Kielikin näyttää säilyneen melko pienillä murre-eroilla. Pohjoiset paiutet sekaantuivat hieman penutian-väestöön, ja siellä näyttää monessa suhteessa tapahtuneen pientä pesäeroa muihin shoshone-kansoihin.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » To 07.10.2010 22:46

Tiedetäänkö comanchien lähteneen Kaliforniasta? En muista lukeneeni sellaista. Comanchet eivät ole koskaan historiansa aikana olleet mikään yhtenäinen ryhmä, vaan joukko samaa kieltä puhuvia leirikuntia. "Comancheja" heistä tuli vasta 1700-luvun alkukymmenillä preerialla. Oman perimätietonsa mukaan he ovat peräisin Arkansas-joen latvoilta, Coloradosta. La Sever´n kartassa vuodelta 1701 heidät on sijoitettu po. alueelle. Crow-heimon perimätietojen mukaan comanchet asuivat jossakin vaiheessa Snake Riverin alueella.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 08.10.2010 11:39

"Oikeastaan kaikkien itseään kunnioittavien intiaaniharrastajien ja tutkijoiden pitäisi hankkia enemmän tietoa myös esihistoriasta. Pelkät 1800-luvun pyssynpaukuttelut ovat kuitenkin vain nimellinen pintaraapaisu."

Tuohon Tienpään kommenttiin on helppo yhtyä, paitsi että siinä piilee yksi epämieluisa juttu. Jo pelkkä 1700-luvun historia sekoittaa nupin, eikä tarvi mennä kaukaisemmille vuosisadoille.

Otan esimerkkitapauksen padoucat. Keitä he oikeastaan olivat? Kyllä antropologit ja kirjailijat hämmentävät parhaansa mukaan tätä asiaa, ja saavat aikaan paksun keitoksen, josta ei totuutta pysty näkemään.

Hämäläinen ei mainitse padouceja ollenkaan. Fehrenbach pitää heitä comancheina, samoin monet muut. Antropologi ja kirjailija Susette Fletcher mainitsee heidät kirjassaan Omaha Tribe, ja kertoo padoucain ilmestyneen tasangoille 1700-luvulla ratsuineen, ja herättäneen yleistä pelkoa. Nimi padouca on siouxinkielinen ja ranskalaiset käyttivät sitä yleisesti.


Mutta ketkä sen nimen taa kätkeytyvät? Kirjailija George E. Hyden teoksessa "Pawnee Indians" padoucat ovat aluksi apacheja. Comanchet ja utet valtasivat padoucain ja apachien maat Coloradossa ja Kansasissa ja ajoivat nämä etelään. Pohjoisessa murtunut padoucain mahti jätti Nebraskan avoimeksi skidi-pawneiden vallalle.

Joillakin sivuilla Hyde mainitsee niin apachet, comanchet kuin padoucatkin kokonaan erillisinä ryhminä, joten kun nämä kaksi kansaa jäivät elämään vahvoina historian lehdillä niin minne ne padoucat sitten oikein katosivat? Hyden mukaan padoucat asuivat hajallaan useissa kylissä ja heillä arvioitiin olleen 800 soturia ja tuhansia naisia ja lapsia. Ei näin iso joukko siis voi kadota savuna ilmaan noin vain jättämättä jotain merkkejä jälkeensä.

Padoucat tekivät ruukkuja ja harrastivat jossain määrin maanviljelyä. Tämä ei sovi comanchien ratsastuskulttuuriin, ja asiasta on kehkeytynyt kunnon kädenvääntö tutkijoiden keskuudessa. Osa uskoo jopa niin, että padoucat olivat alunperin apacheja, kuten Hyde antaa ymmärtääkin. Jotkut uskovat että jälkeenpäin tasangoille tulleet comanchet olivat jatkaneet edeltäjiensä perinteitä ja ottaneet näiltä käyttöönsä padouca-nimen. Se, että ranskalaiset olisivat käyttäneet samaa nimeä niin apachien kuin comanchienkin ryhmistä tuntuu kyllä hieman epätodennäköiseltä.

Tämä kai on yksi niitä lännen mysteerioita. Eikä todellakaan ainoa.
Haukka

Vastaa Viestiin