Intiaani elokuvien aatelia

[Vieras]

Witko jatkaa taas;

Tässä on mielipiteeni elokuvasta: Black Robe. Todella realistinen elokuva ranskalaisesta jesuiitta papin käännytystyöstä huronien parissa 1600-
luvun alkupuolella Samuel de Champlainin aikaan. Elokuvassa puhutaan
algonkinia ja ranskaa. Aikalaiset kuvataan likaisiksi, valkoisten asumukset
hirsihökkeleiksi, Huronit/irokeesit ovat vaatetusta myöten aidon oloisia.
Elokuvasa näytetän tarpeilla käynti luonnollisesti sekä kaikki normaali toiminnot yhdyntä, syöminen ym. Elokuvan kuvaus, musiikki on mahtavaa ja maisemat todella upeita.
Elokuva on kuvattu Kanadassa. Esimerkisi elokuvan ainoa taistelukohtaus
kuvataan aika rankasti, mutta ei mitään väkivallalla mässäilyä"Koruton".
Esimerkiksi papin ja huroni joukon vangitseminen irokeesien toimesta
on hyytävää katseltavaa. Näytteijät ovat erinomaisia. Mm. jesuiitta-pappina esiintyy elokuvan Montrealin Jeesus pääosan esittäjä. Elokuva on siitä
myös hyvä, se ei ota mitään kantaa, vaan kertoo koko tarinan aika koruttomasti ja ilman mitään paatosta ja sankarigloriaa.Näkee kyllä
että elokuva on Ranskalais-Kanadalainen-Australialainen yhteistyö elokuva.
Ohjaaja on australialainen: Bruce Bedesford. Epäilen että Hollywood -elokuva ei kertoisi tätä elokuva ollenkaan näin totuudenmukaisesti. Elokuva perustuu ranskalaisen jesuiitta-papin muistelmiin. Tai oli minusta elokuvassa yksi sanoma, se ei paljon huroneita lohduttanut kristinuskoon kääntyminen. Sen verran paljon valkoisten taudit tappoivat huroneita.
Mikään tyypillinen intiaanielokuva tämä ei ole. Toimintaa kaipaavien ei kannatta tätä elokuvaa katsella. Mukana kolme tuttua luottointiaania näyttelemässä huroneita. Irokeesien talot/linnake on aidontuntuinen.

Thansunke Witko. Oglala-Lakota.

P.S. Toinen loistava intiaanielokuva on Eagles Wind

[Vieras]

Moi,

Samaa mieltä elokuvasta. Näytin sen opiskelijoille viime viikolla First Nations of Canada kurssillani, ja opiskelijat olivat aika ihmeisssään elokuvan kuten sanot "koruttomuudesta". Tyly (realistinen?) meininki!

Terv.
Rani

Witko jatkaa taas;

Tässä on mielipiteeni elokuvasta: Black Robe. Todella realistinen elokuva ranskalaisesta jesuiitta papin käännytystyöstä huronien parissa 1600-
luvun alkupuolella Samuel de Champlainin aikaan. Elokuvassa puhutaan
algonkinia ja ranskaa. Aikalaiset kuvataan likaisiksi, valkoisten asumukset
hirsihökkeleiksi, Huronit/irokeesit ovat vaatetusta myöten aidon oloisia.
Elokuvasa näytetän tarpeilla käynti luonnollisesti sekä kaikki normaali toiminnot yhdyntä, syöminen ym. Elokuvan kuvaus, musiikki on mahtavaa ja maisemat todella upeita.
Elokuva on kuvattu Kanadassa. Esimerkisi elokuvan ainoa taistelukohtaus
kuvataan aika rankasti, mutta ei mitään väkivallalla mässäilyä"Koruton".
Esimerkiksi papin ja huroni joukon vangitseminen irokeesien toimesta
on hyytävää katseltavaa. Näytteijät ovat erinomaisia. Mm. jesuiitta-pappina esiintyy elokuvan Montrealin Jeesus pääosan esittäjä. Elokuva on siitä
myös hyvä, se ei ota mitään kantaa, vaan kertoo koko tarinan aika koruttomasti ja ilman mitään paatosta ja sankarigloriaa.Näkee kyllä
että elokuva on Ranskalais-Kanadalainen-Australialainen yhteistyö elokuva.
Ohjaaja on australialainen: Bruce Bedesford. Epäilen että Hollywood -elokuva ei kertoisi tätä elokuva ollenkaan näin totuudenmukaisesti. Elokuva perustuu ranskalaisen jesuiitta-papin muistelmiin. Tai oli minusta elokuvassa yksi sanoma, se ei paljon huroneita lohduttanut kristinuskoon kääntyminen. Sen verran paljon valkoisten taudit tappoivat huroneita.
Mikään tyypillinen intiaanielokuva tämä ei ole. Toimintaa kaipaavien ei kannatta tätä elokuvaa katsella. Mukana kolme tuttua luottointiaania näyttelemässä huroneita. Irokeesien talot/linnake on aidontuntuinen.

Thansunke Witko. Oglala-Lakota.

P.S. Toinen loistava intiaanielokuva on Eagles Wind

[Vieras]

Moi,

Samaa mieltä elokuvasta. Näytin sen opiskelijoille viime viikolla First Nations of Canada kurssillani, ja opiskelijat olivat aika ihmeisssään elokuvan kuten sanot "koruttomuudesta". Tyly (realistinen?) meininki!

Terv.
Rani

Witko jatkaa taas;

Tässä on mielipiteeni elokuvasta: Black Robe. Todella realistinen elokuva ranskalaisesta jesuiitta papin käännytystyöstä huronien parissa 1600-
luvun alkupuolella Samuel de Champlainin aikaan. Elokuvassa puhutaan
algonkinia ja ranskaa. Aikalaiset kuvataan likaisiksi, valkoisten asumukset
hirsihökkeleiksi, Huronit/irokeesit ovat vaatetusta myöten aidon oloisia.
Elokuvasa näytetän tarpeilla käynti luonnollisesti sekä kaikki normaali toiminnot yhdyntä, syöminen ym. Elokuvan kuvaus, musiikki on mahtavaa ja maisemat todella upeita.
Elokuva on kuvattu Kanadassa. Esimerkisi elokuvan ainoa taistelukohtaus
kuvataan aika rankasti, mutta ei mitään väkivallalla mässäilyä"Koruton".
Esimerkiksi papin ja huroni joukon vangitseminen irokeesien toimesta
on hyytävää katseltavaa. Näytteijät ovat erinomaisia. Mm. jesuiitta-pappina esiintyy elokuvan Montrealin Jeesus pääosan esittäjä. Elokuva on siitä
myös hyvä, se ei ota mitään kantaa, vaan kertoo koko tarinan aika koruttomasti ja ilman mitään paatosta ja sankarigloriaa.Näkee kyllä
että elokuva on Ranskalais-Kanadalainen-Australialainen yhteistyö elokuva.
Ohjaaja on australialainen: Bruce Bedesford. Epäilen että Hollywood -elokuva ei kertoisi tätä elokuva ollenkaan näin totuudenmukaisesti. Elokuva perustuu ranskalaisen jesuiitta-papin muistelmiin. Tai oli minusta elokuvassa yksi sanoma, se ei paljon huroneita lohduttanut kristinuskoon kääntyminen. Sen verran paljon valkoisten taudit tappoivat huroneita.
Mikään tyypillinen intiaanielokuva tämä ei ole. Toimintaa kaipaavien ei kannatta tätä elokuvaa katsella. Mukana kolme tuttua luottointiaania näyttelemässä huroneita. Irokeesien talot/linnake on aidontuntuinen.

Thansunke Witko. Oglala-Lakota.

P.S. Toinen loistava intiaanielokuva on Eagles Wind

Witko korjaa:

Toisen loistavan intiaanielokuvan nimi on Eagles´Wing l. ei Wind.
Pääosissa: Sam Waterstone, Martin Sheen. Elokuva kertoo 1850-luvun
ajasta tasangoilla, jossa on armeijan sotilas, comanche-soturi, kaksi
kiowa-soturia ja upea hevonen. Koko tarina kietoutuu tämän hevosen ympärille. Samoin upeat maisemat, erikoinen kerronta tyyli ja samoin
ei tavanomainen loppuratkaisu elokuvalle. Ei myöskään Hollywood-tuotantoa. Britti-ohjaaja. Suosittelen tätä lämpimästi. Saa netistä tilattua.

Terveisin!
______________________________
Thansunke Witko,Oglala-Lakota

[Simo Hankaniemi]

"Kotkansiivet" on tosiaan mainio elokuva, se on yksi suosikkejani. Nuolesta reiteen haavoittuminenkin on kuvattu loistavasti shokki-tärinöineen.

[Vieras]

Minusta yksi elokuvahistorian parhaista westerneistä ja samalla intiaanineja kuvaavista teoksista on eeppinen lännenelokuva nimeltään The Searchers , elokuvan ohjasi uskomattoman loistava John Ford ja pääosissa oli legendaarinen ja aina täydellisyyteen/autenttisuuteen elokuvarooleissaan pyrkivä luonnenäyttelijä ja amerikkalaisuuden ikoni John Wayne . Elokuva on saanut American film Institutelta maininnan että se on yksi merkittävimmistä lännenelokuvista mitä koskaan on tehty , minun mielestäni ehdottomasti paras . Mitä mieltä filmifriikki Witco on kyseistä elokuvasta vai onko teos jäänyt väliin , ehkä sen katsottuasi ymmärrät hieman paremmin millaista lännen/intiaanielokuvien realismi voi olla parhaimillaan !

[Vieras]

Minusta yksi elokuvahistorian parhaista westerneistä ja samalla intiaanineja kuvaavista teoksista on eeppinen lännenelokuva nimeltään The Searchers , elokuvan ohjasi uskomattoman loistava John Ford ja pääosissa oli legendaarinen ja aina täydellisyyteen/autenttisuuteen elokuvarooleissaan pyrkivä luonnenäyttelijä ja amerikkalaisuuden ikoni John Wayne . Elokuva on saanut American film Institutelta maininnan että se on yksi merkittävimmistä lännenelokuvista mitä koskaan on tehty , minun mielestäni ehdottomasti paras . Mitä mieltä filmifriikki Witco on kyseistä elokuvasta vai onko teos jäänyt väliin , ehkä sen katsottuasi ymmärrät hieman paremmin millaista lännen/intiaanielokuvien realismi voi olla parhaimillaan !

Witko yrittää olla rehellinen ja vastaa:

Aloitan Marion Morrisonista l. tietysti John Waynesta. Olihan mies todellinen
amerikkalaisuuden ikoni ja hänen uransa oli uskomattoman huikea alkaen v.1926 elokuvasta: Brown of Harvard-v.1976 The Shootist. Legendaarisia elokuvia kasapäin, The Big Trail, Stagecoach, Fort Apache, Rio Grande,The Searchers, Rio Bravo,The Man Who Shot Liberty Valance, El Dorado, The Grift
,Chisum,Rio Lobo, The Cowboys ja The Shootist, joka oli minun mielestä
hänen realistisin elokuva. Syöpään sairastuneen miehen uskomaton roolityö. Minusta hänen viimeisimmät elokuvat olivat parhaita.
Totta kai olen nähnyt Etsijät, ja oman lajinsa western-elokuvien huippua.
Omalla lajilla tarkoitan tätä tyypillistä Hollywood tapaa 40 ja 65- luvun
elokuvissa lähestyä intiaaneja ja se on kyllä todella mielestäni kaukana realistisuudesta ja autenttisuudesta. John Ford oli mestari ohjaaja ja edellä monista muista sen ajan ohjaajista. Elokuva" Cheynne" oli jo parempi askel realistisuuteen n.v.1960 mutta sitten oli Sal Mineo näyttelemässä Cheyenne-urhoa ja se oli kyllä minulle jo liikaa. En nyt kyllä friikki ole, mutta jollakin tapaa en vain pidä näistä ko. aikauden westerneistä. Onhan Citizen Kane, Diktaattori, Seitsemän Samuraita(Nyt antaa Miko kyytiä Witkolle), Maailmojen Sota, vuosikymmenestä toiseen valittu maailman parhaiksi elokuviksi. Myönnän että en ole tekotaiteellinen, sillä en itse kyllä selvinpäin näitä elokuvia katsele, oli meriitti mikä tahansa, no makuasiat ovat aina makuasioita. Itse pidän tällä hetkellä huippu elokuvana Jesse
Jamesin Salamurha..............toimesta. Ei nimi elokuvaa pahenna.
Realistinen, ei mitään sankarimyyttiä, ajan kuvaus todella autenttista,
puhekieli juuri 1880-luvun aikaista, vaatteet, näyttelijät eivät mitään
kansikuvapoikia, nyt joku sanoo Brad Pitt(mutta ei tässä elokuvassa) kaiken kaikkiaan loistava aikalaiskuvaus. Sori, nyt ei ollut intiaani elokuva.
Minulle oli taannoin melkoinen yllätys kun katsoin v.1972 Robert Aldrichin
elokuvan: Ulzana Traid, todella karun-ja totuudenmukainen kuvaus
apacheista. Vaatetus oli kuin autenttisista valokuvista otettu"Apachien siis"
ja jotenkin oli koko elokuva tiukasti paketissa, ei turhia moraalisaarnoja,
sankareita ja taas loppukin oli epätavallinen.The Missing oli myös ihan kelpo katsottava, näistä uusista ns. apache-elokuvista. Tommy Lee Jones ei pysty pilamaam oikein mitään elokuvaa"Heaven and Earth Vietnam eepos" ja pätevä Kate"Elisabeth I"Blanchett. Soldier Blue on kyllä väkivallan
puolesta inhorealistinen, mutta liikaa historiallisia virheitä ottaa silmään.
No nyt tuli taas paasattua vähän asia vierestä, mutta minusta on se tärkeintä, että katselee elokuvia mistä pitää. Välillä katson Mikon(vaimo,ei äijä) kanssa jonkun uudemman japsien Samurai-leffan(Joskus) tai keveitä komedioita, joskus historiallisia leffoja. Vaimo oli sen verran kesy, että ei katsonut teatterissa Passion of The Christ kuin pieniä osia, minä olin sen verran masokistinen ja katsoin kyllä. Yritetään miettiä miettiä mitä intiaani
elokuvia tulee vielä myöhemmin mieleen.

P.S. The Last of Mohicans, Michael Mannin todella loistava intiaanielokuva,
hyvin tehty, musiikki upeaa, maisemat, näyttelijät, Russel oli kyllä vähän kankea. Ei realistinen, mutta erittäin viihdyttävä ja seikkailuelokuvien aatelia. Niin kuin Pirates Of the Caribbean"Johnny Depp" Miko huutaa.

____________________________________
Tashunke Witko, Oglala-Lakota.

[Vieras]

Onko intiaanien historiassa kannuksensa hankkinut ja jonkinlaiseksi asiantuntijaksi noussut Witco tutustunut koskaan suomalaiseen lännenelokuvatuotantoon joka ei tietysti ole aivan samaa tasoa kuin jenkki tai italowesternit mutta samoilla "apajilla" liikutaan , itse olen päässyt kokemaan muutamaan otteeseen erään suomiwesternin eli Villin Pohjolan väkevän voiman jossa rajaseutujen kuuluisat pistoleerot ja pelottomat kulkurit eli legendaariset Vornan veljekset panevat parastaan , itseään ja luoteja säästämättä . Tämä Aarne Tarkaksen 1963 ohjaaman ja hieman tavanomaisesta poikkeavan westernin tapahtumat sijoittuvat kullankaivuun pyörteisiin karuilla pohjoisilla rajaseuduillamme elikkäs Lapissa , actionia ja romantiikkaa ei tästä Åken , Tamaran , Helgen ja Vilin tähdittämästä elokuvasta todellakaan puutu vaan elokuva sylkee ajoittain katsojan tajuntaan samankaltaista uskomatonta räjähtävää ja melkeimpä veretseisauttavaa toimintaa kuin Billy The Kidin kuuluisa Colt Navy merkkinen revolveri konsanaan , elokuvaa katsoessa tulee eittämättä mieleen että olisiko Sam Peckinpah ottanut Hurjaan Joukkoon tahattomiakin lainauksia Aarnen elokuvasta sillä ajoittain elokuvien dialogi sekä tempo noudattaa samaa kaavaa , en väitä että näin välttämättä olisi mutta sellaiseen käsitykseen olen päässyt jonkinlaisena lännenelokuvienkin asiantuntijana sekä elokuvafriikkinä ! Elämyksellisiä sekä mielenkiintoisia katseluhetkiä lännenelokuvien parissa telle toivoo Winchester-Man eli Rauno Pasanen Pihtiputaalta .

[Vieras]

Rauno, Wild Bill Hickok käytti Navya, ei Kid.

Billy the Kid suosi aseinaan aikalaiskertomusten perusteella Colt .45, elikkä tuota kuulua "rauhantekijää".
Hänellä oli myös Winchester .44-.40, jonka tukkiin oli raapusteltu hänen nimmarinsa.
Toisena kuveaseena oli ainakin Colt .41 Thunderer, jonka Garrettin sanottiin löytäneen häneltä.

-J

[Brazos]

Eikös Billyn peacemaker ollut jollain tapaa modattu? piippua lyhennetty tai jotain?

[Vieras]

Eikös Billyn peacemaker ollut jollain tapaa modattu? piippua lyhennetty tai jotain?

Minä en tiedä.

-J

[Vieras]

Onko intiaanien historiassa kannuksensa hankkinut ja jonkinlaiseksi asiantuntijaksi noussut Witco tutustunut koskaan suomalaiseen lännenelokuvatuotantoon joka ei tietysti ole aivan samaa tasoa kuin jenkki tai italowesternit mutta samoilla "apajilla" liikutaan , itse olen päässyt kokemaan muutamaan otteeseen erään suomiwesternin eli Villin Pohjolan väkevän voiman jossa rajaseutujen kuuluisat pistoleerot ja pelottomat kulkurit eli legendaariset Vornan veljekset panevat parastaan , itseään ja luoteja säästämättä . Tämä Aarne Tarkaksen 1963 ohjaaman ja hieman tavanomaisesta poikkeavan westernin tapahtumat sijoittuvat kullankaivuun pyörteisiin karuilla pohjoisilla rajaseuduillamme elikkäs Lapissa , actionia ja romantiikkaa ei tästä Åken , Tamaran , Helgen ja Vilin tähdittämästä elokuvasta todellakaan puutu vaan elokuva sylkee ajoittain katsojan tajuntaan samankaltaista uskomatonta räjähtävää ja melkeimpä veretseisauttavaa toimintaa kuin Billy The Kidin kuuluisa Colt Navy merkkinen revolveri konsanaan , elokuvaa katsoessa tulee eittämättä mieleen että olisiko Sam Peckinpah ottanut Hurjaan Joukkoon tahattomiakin lainauksia Aarnen elokuvasta sillä ajoittain elokuvien dialogi sekä tempo noudattaa samaa kaavaa , en väitä että näin välttämättä olisi mutta sellaiseen käsitykseen olen päässyt jonkinlaisena lännenelokuvienkin asiantuntijana sekä elokuvafriikkinä ! Elämyksellisiä sekä mielenkiintoisia katseluhetkiä lännenelokuvien parissa telle toivoo Winchester-Man eli Rauno Pasanen Pihtiputaalta .

Nyt ei mene Witko halpaan:

Veikkaan että oma kaverit vetävät minua oikein kunnolla retkuun.
Tämä legenraadisten Vorna veljesten huhkinta on jäänyt elokuvahistorian
legendoihin. Aseina oli muuten Rauno-setä Vornan veljeksillä El Gamot
(Poikkisahatut sellaiset) varastettu Rovaniemen Honggarista. Hirttämättömät jäävät nyt kakkoseksi, vaikka Simo-setä oli tosi autenttinen
Tonto-intiaani,samoin Lounli Raider ylivertainen pistolero. Peckinpah on
täysi kurahousu näihin legendoihin verrattuna. Perkele jätkät tämä oli
tosi rautainen tsoukki. Meinasi tulla Witkolla mustaa savea housuun.
On se rankka huumori vielä paras juttu kaikkiin liian totisiin autenttisiin
leffoihin nähden.Täydet pointsit pakko antaa, oli verratavissa idolini
Martti"Huuhaa"Innasen stooreihin,mm. Joe Smitin seikkailut Rasilian satemettissä. Saatanan Rantalan Aku, jos on sun vedätys, Helvetin Kukko!
Tämä oli jo verrattavissa" Katsastukseen".Tai Oikeudenkäyntiin "Tabussa"

P.S. Vornan veljekset ovat kuulemma perimätiedon mukaan vieläkin
jänkällä tuhmia tekemässä ja kiusaavat orpoja ja kituuttavat vaivaisia ja sakilaisia. Häppeisivät!

______________________________________________________
Thasunke Witko(Vieläkin rokulilla sota cfiiffin hommista)

[Vieras]

Jees, jos yhden kirjan saisi ottaa mukaansa autiolle saarelle, kotiin kyllä jäisivät tiilen paksuiset ja uuvuttavasti kirjoitetut Custer-kirjat sun muut inkkarihöpinät.

Varma valinta olisi Martti Innasen "Seikkailu viitakossa" Otava 1967.

Siihen on kirjoitettu kaikki kielioppivirheet mitä ikinä voi tehdä, joten voi olla ettei se kolahtaisi kaikille tämän saitin lukijoille.

Näitä "Huuhaa-sedän" juttuja sai ostaa aikoinaan huoltoasemilta c-kasetteina. Ja jumalavita sitä naurunriemua kun kuunneltiin niitä keikoille ajeltaessa iloisella 80-luvulla.

[Vieras]

Jees, jos yhden kirjan saisi ottaa mukaansa autiolle saarelle, kotiin kyllä jäisivät tiilen paksuiset ja uuvuttavasti kirjoitetut Custer-kirjat sun muut inkkarihöpinät.

Varma valinta olisi Martti Innasen "Seikkailu viitakossa" Otava 1967.

Siihen on kirjoitettu kaikki kielioppivirheet mitä ikinä voi tehdä, joten voi olla ettei se kolahtaisi kaikille tämän saitin lukijoille.

Näitä "Huuhaa-sedän" juttuja sai ostaa aikoinaan huoltoasemilta c-kasetteina. Ja jumalavita sitä naurunriemua kun kuunneltiin niitä keikoille ajeltaessa iloisella 80-luvulla.

Witkon on nyt pakko vastata:

Kun tapaa tällä foorumilla hengenheimolaisen Martti-sedän huumorin ymmärtäjän on pakko kommentoida: Muistan samoin kun sinä iloseilla 80-luvulla luettiin muutamien kaverien kanssa kaikki Innasen käsiin saamat kirjat ym. leikkeet, niin oli se yhtä naurun juhlaa. Jostain kumman
syystä silloiset tyttöystävät eivät ymmärtäneet meidän poikien hullun naurua, kun puhuttiin mm. Sisäkumi-Simeonista, Rotta-Roopertista,
Frank Armottomasta, Huspatihutasta ym. muista lukuisista hahmoista.
Sanat kautsu kaakaota, parempaa banaania, kurnaalia, laama laatikkoa,
ja tietysti aina sano sano parempaa sano. Kaverillani on lähes kaikki
Innasen kuunnelmat"Olga Lehikoisen Joulu",CD-t(löytyy joskus marketeista),kirjat ym. antikvaareista vanhoja jalluja ja kalleja ja ratto-lehtiä, joissa Martti-setä piti palstojaan. Olen sen verran kateellinen kaverilleni, sillä hän joskus n. 10.vuotta sitten ollut Hesassa käymässä ja nähnyt Innasen taide -näyttelyn. Siellä Martti-setä oli mekastanut seremoniamestarina ja kaikkien taulujen hahmoilla oli tietysti suut auki.
On arvostettu naivististen taulujen tekijä samoin kuin jazz-musiikin taitaja.
Muistan kun joskus Tv:ssä Levyraadin kaikkitietävä Klasu sai Martti-sedältä
pienen oppitunnin/läksytyksen musiikki termeistä. Ei ole oikeasti mikään
"HuuHaa"setä tämä Martti Innanen. Täytyy varmaan lopettaa tässä foorumissa tämä innostava Innasen aihe tai muuten Witko diskataan.
Intiaani historian asiantuntijaksi en kyllä voi mitenkään tituulerata itseäni,
ainoastaan olen huomannut että täällä tuntuu muuttuvan akateemisen
historian taitajaksi meikäläinenkin, mutta pieniä on meikäläisen tiedot
moniin täällä kirjoittaviin todellisiin asiantuntijoihin, jotka ovat todella
alan vihkiytyneitä tietäjiä. Meikäläistä on aina klopista saakka kiinnostanut
Pohjois-Amerikan intiaanien aika synkkä ja altavastaajien rooli koko heidän olemassaolo ajan. Siinä on minulla todella vielä paljon opittavaa ja toivon,
että täältä sitä tietoa löytyy paljon lisää joka muodossa. Muodossa sano muodossa! Huumori on kaikkien diktaattorien pahin vihollinen.

_____________________________________________________________
Tasunke Witko,(Veläkin rokulilla oleva Oglala-Lakota sano sano!

[Simo Hankaniemi]

Kun nyt Martti Innasesta ryhdyttiin puhumaan, niin missään tapauksessa ei sovi unohtaa "Horolan Elinan seikkailuja". Näitä ilmestyi jatkosarjana Jallussa joskus 1970-luvun alkupuolella tai puolivälissä. Luultavasti parasta suomalaista kirjallisuutta sitten "Turms kuolemattoman".

[Vieras]

Kun nyt Martti Innasesta ryhdyttiin puhumaan, niin missään tapauksessa ei sovi unohtaa "Horolan Elinan seikkailuja". Näitä ilmestyi jatkosarjana Jallussa joskus 1970-luvun alkupuolella tai puolivälissä. Luultavasti parasta suomalaista kirjallisuutta sitten "Turms kuolemattoman".

Witko lisää:

Olihan Horolan Elinan seikkailut legendaarista luettavaa. Tuli tässä mieleen betoniraudoittaja Arskan seikkailut kihlattunsa "Pumppatavan Barbaran"
kanssa Kotkan baareissa. Arska tuli humalaan ja mustasukkaiseksi ja hakkasi sekä poltti tupakilla kihlattuunsa reiän. Aamulla Arska katui ja paikkasi vaimonsa uutella polkupyränpaikalla ehtaan kuntoon. Sitten oli se yhden lotan(hemmetti en saa nyt nimeä mieleen) seikkailut Fritz-sedän kanssa ja Saksaan lähtö, muistan että tuli tuliaisina sattareita. Jallu-lehden Martti-sedän vastauspalstalta jäi mieleen erään rengin huolestunut kysymys, kun sanoi olevansa masinisti(Martti-sedän mukaan tarkoittaa traktoorin sekaantujaa). Veikko Ennala Hymy-lehdessä aikanaan suomi mm. uskovaisia ja monia muita aiheita aika älykkäästi, myös itseään.
Kummatkin henkilöt ovat legendoja. Kirjailija puolelta edesmennyt
Veikko Huovinen oli verbaalinen sanankäyttäjä ja ainakin kymmen kertaa
olen lukenut loistavan"Veitikan". Mielisanoja olivat mm. mäike, mätke,
temmi, remeltää, kuu närettä kiertää ym. On se kummalista 70-luvulla
ilmestynyttä Veitikkaa monet tulkitsivat, että Huovinen on Hitler sympatiaa
myötäilevä kirjailija. Kirjahan oli perkeleellisen satiirinen ja mustaa huumoria täynnä oleva groteski kirja. Ihmiset ovat aika ahtaita mielipiteissään.