Wounded Knee V.1890.
Wounded Knee V.1890.
Wounded Knee
Onko Wounded Kneen v. 1890 verilöylystä tai teurastuksesta"Mitä adjektiivejä tai verbejä haluaa käyttää" (Taistelu on kyllä melko ironinen toteamus tästä kylmästä joulukuun päivästä) , edelleen Yhdysvalloille liian vaikea tapaus selittää, niin kuin kaikki kiusalliset tapahtumat Yhdysvaltain väkivaltaisessa historiassa. Tiedän kyllä että aiheesta on puhuttu paljon, jo pelkän nimen muodossa, mutta onko mitään todellista faktaa Big Footin-minneconjou-lakotejen kohtalosta, tuona lumisena joulukuun päivänä. Sinä päivänä kunnostaituvat miehet Seitsemmännen rykmentin todella uljaasti.
Historiallinen tosiasia oli, että 29. päivänä joulukuun iltana saapui eversti James W. Forsyth lopun 7. rykmentin kanssa Wounded Knee- joelle ja otti komennon heti käsiinsä ja määräsi kaksi Hotckiss-tykkiään asemiin minneconjou-leirin vieressä olevalle kukkulalle. Näiden rihlattujen tykkien piiput, jotka pystyivät sinkoamaan räjähtäviä ammuksia yli kolmen kilometrin päähän, oli suunnattu pyyhkimään Big Footin leirin koko pituudeltaan. Määrättyään vielä kaksi Hotchkiss-tykkiä rinteelle toisten vierelle, Forsyth ja hänen upseerinsa asettuivat illaksi viskitynnyrin ääreen juhliakseen Big Footin vangiksiottoa. On pakko todeta että Yhdysvaltain armeijan tapana oli raskas alkoholin käyttö useimmiten näissä ns. "Taisteluissa".
Seuraava aamu ja koko päivä ovatkin sitten vähän enemmän hämärän peitossa. Tottakai tiedossa on , että käytiin kova taistelu minneconjuen kanssa, koska sotilaita kuoli sentään kaksikymmentäviisi ja haavoittui kolmekymmentäyhdeksän veriseen ja lumiseen mutaan. Taisi kyllä aika moni mennä omista luodeista ja srapnellien osumista. Täytyy toki muistaa, että Yhdysvallat muistivat kaatuneitaan mahtavassa monumentissaan "Wounded Kneen battle memory", josta on kuuluisa valokuva, jossa 7. Ratsuväkirykmentin veteraanit poseeraavat monumentin kupeella, jopa muutama daamikin on päässyt kuvaan. Täytyy myöntää että Big Footin minneconjuin raadot hevosrattailla jäätyneinä ja nimettömänä joukkohautaan viskattuina, ovat melko valju esitys armeijan valokuvaan verrattuna. Tasan ei käy onnen lahjat edes valokuvissa. Löytyisiköhän tästä matoisesta maailmasta joku tasapuolinen teos,"Eikä sitten mitään Dee Brownin tyyliin kirjoitettua opusta". Odotellaan vastauksia....
Ei ole tapana myydä maata, jolla ihmiset kävelevät.
Thansunke Witko, Oglala-Lakota.[/b]
Onko Wounded Kneen v. 1890 verilöylystä tai teurastuksesta"Mitä adjektiivejä tai verbejä haluaa käyttää" (Taistelu on kyllä melko ironinen toteamus tästä kylmästä joulukuun päivästä) , edelleen Yhdysvalloille liian vaikea tapaus selittää, niin kuin kaikki kiusalliset tapahtumat Yhdysvaltain väkivaltaisessa historiassa. Tiedän kyllä että aiheesta on puhuttu paljon, jo pelkän nimen muodossa, mutta onko mitään todellista faktaa Big Footin-minneconjou-lakotejen kohtalosta, tuona lumisena joulukuun päivänä. Sinä päivänä kunnostaituvat miehet Seitsemmännen rykmentin todella uljaasti.
Historiallinen tosiasia oli, että 29. päivänä joulukuun iltana saapui eversti James W. Forsyth lopun 7. rykmentin kanssa Wounded Knee- joelle ja otti komennon heti käsiinsä ja määräsi kaksi Hotckiss-tykkiään asemiin minneconjou-leirin vieressä olevalle kukkulalle. Näiden rihlattujen tykkien piiput, jotka pystyivät sinkoamaan räjähtäviä ammuksia yli kolmen kilometrin päähän, oli suunnattu pyyhkimään Big Footin leirin koko pituudeltaan. Määrättyään vielä kaksi Hotchkiss-tykkiä rinteelle toisten vierelle, Forsyth ja hänen upseerinsa asettuivat illaksi viskitynnyrin ääreen juhliakseen Big Footin vangiksiottoa. On pakko todeta että Yhdysvaltain armeijan tapana oli raskas alkoholin käyttö useimmiten näissä ns. "Taisteluissa".
Seuraava aamu ja koko päivä ovatkin sitten vähän enemmän hämärän peitossa. Tottakai tiedossa on , että käytiin kova taistelu minneconjuen kanssa, koska sotilaita kuoli sentään kaksikymmentäviisi ja haavoittui kolmekymmentäyhdeksän veriseen ja lumiseen mutaan. Taisi kyllä aika moni mennä omista luodeista ja srapnellien osumista. Täytyy toki muistaa, että Yhdysvallat muistivat kaatuneitaan mahtavassa monumentissaan "Wounded Kneen battle memory", josta on kuuluisa valokuva, jossa 7. Ratsuväkirykmentin veteraanit poseeraavat monumentin kupeella, jopa muutama daamikin on päässyt kuvaan. Täytyy myöntää että Big Footin minneconjuin raadot hevosrattailla jäätyneinä ja nimettömänä joukkohautaan viskattuina, ovat melko valju esitys armeijan valokuvaan verrattuna. Tasan ei käy onnen lahjat edes valokuvissa. Löytyisiköhän tästä matoisesta maailmasta joku tasapuolinen teos,"Eikä sitten mitään Dee Brownin tyyliin kirjoitettua opusta". Odotellaan vastauksia....
Ei ole tapana myydä maata, jolla ihmiset kävelevät.
Thansunke Witko, Oglala-Lakota.[/b]
Re: Wounded Knee V.1890.
Tarkistapas sellaiset kirjat kuin "Eyewitness at Wounded Knee"-Jensen ja vaikkapa "The Last Days of the Sioux Nation"-Utley.Witko kirjoitti:Wounded Knee
Onko Wounded Kneen v. 1890 verilöylystä tai teurastuksesta"Mitä adjektiivejä tai verbejä haluaa käyttää" (Taistelu on kyllä melko ironinen toteamus tästä kylmästä joulukuun päivästä) , edelleen Yhdysvalloille liian vaikea tapaus selittää, niin kuin kaikki kiusalliset tapahtumat Yhdysvaltain väkivaltaisessa historiassa. Tiedän kyllä että aiheesta on puhuttu paljon, jo pelkän nimen muodossa, mutta onko mitään todellista faktaa Big Footin-minneconjou-lakotejen kohtalosta, tuona lumisena joulukuun päivänä. Sinä päivänä kunnostaituvat miehet Seitsemmännen rykmentin todella uljaasti.
Historiallinen tosiasia oli, että 29. päivänä joulukuun iltana saapui eversti James W. Forsyth lopun 7. rykmentin kanssa Wounded Knee- joelle ja otti komennon heti käsiinsä ja määräsi kaksi Hotckiss-tykkiään asemiin minneconjou-leirin vieressä olevalle kukkulalle. Näiden rihlattujen tykkien piiput, jotka pystyivät sinkoamaan räjähtäviä ammuksia yli kolmen kilometrin päähän, oli suunnattu pyyhkimään Big Footin leirin koko pituudeltaan. Määrättyään vielä kaksi Hotchkiss-tykkiä rinteelle toisten vierelle, Forsyth ja hänen upseerinsa asettuivat illaksi viskitynnyrin ääreen juhliakseen Big Footin vangiksiottoa. On pakko todeta että Yhdysvaltain armeijan tapana oli raskas alkoholin käyttö useimmiten näissä ns. "Taisteluissa".
Seuraava aamu ja koko päivä ovatkin sitten vähän enemmän hämärän peitossa. Tottakai tiedossa on , että käytiin kova taistelu minneconjuen kanssa, koska sotilaita kuoli sentään kaksikymmentäviisi ja haavoittui kolmekymmentäyhdeksän veriseen ja lumiseen mutaan. Taisi kyllä aika moni mennä omista luodeista ja srapnellien osumista. Täytyy toki muistaa, että Yhdysvallat muistivat kaatuneitaan mahtavassa monumentissaan "Wounded Kneen battle memory", josta on kuuluisa valokuva, jossa 7. Ratsuväkirykmentin veteraanit poseeraavat monumentin kupeella, jopa muutama daamikin on päässyt kuvaan. Täytyy myöntää että Big Footin minneconjuin raadot hevosrattailla jäätyneinä ja nimettömänä joukkohautaan viskattuina, ovat melko valju esitys armeijan valokuvaan verrattuna. Tasan ei käy onnen lahjat edes valokuvissa. Löytyisiköhän tästä matoisesta maailmasta joku tasapuolinen teos,"Eikä sitten mitään Dee Brownin tyyliin kirjoitettua opusta". Odotellaan vastauksia....
Ei ole tapana myydä maata, jolla ihmiset kävelevät.
Thansunke Witko, Oglala-Lakota.[/b]
-J
Cozzensin viisiosainen Eyewitnesses to the Indian Wars on myös hyvä sarja, ja Wounded Kneesta on omat silminnäkijälausunnot neljännessä osassa.
Haulla Massacre at Wounded Knee, 1890 löytyy puoliverisen Philiph Wellsin todistus.
Wounded Knee kääntyi kuvottavaksi pakenevien naisten ja lasten murhaamiseksi, mutta suurin osa teurastuksen alkamisesta voidaan laskea "yllättävää kyllä" sioux-soturien piikkiin. Tai eivät ne mitään sotureita olleet, ennemmin ne typerykset pyrkivät sellaisiksi hakemalla vaikeuksia.
Haulla Massacre at Wounded Knee, 1890 löytyy puoliverisen Philiph Wellsin todistus.
Wounded Knee kääntyi kuvottavaksi pakenevien naisten ja lasten murhaamiseksi, mutta suurin osa teurastuksen alkamisesta voidaan laskea "yllättävää kyllä" sioux-soturien piikkiin. Tai eivät ne mitään sotureita olleet, ennemmin ne typerykset pyrkivät sellaisiksi hakemalla vaikeuksia.
Hyvät ystävät,
En malta olla kommentoimatta (ja mainostamatta), kun nyt otitte "lempiaiheeni" esille. Wounded Kneestä ja henkitanssista on ilmestynyt AIVAN erinomainen teos "The Lakota Ghost Dance of 1890", joka antaa vastauksia moniin kysymyksiin. Siinä on lakotojen ja monien muiden näkemys asiasta. Tiedän, että opus on erinomainen, koska olen sen itse kirjoittanut Niille, jotka eivät ole sitä vielä huomanneet, niin löytyy mm. Amazonista.
WK ja henkitanssi ovat yhä hankalia asioita, ja monta näkemystä löytyy sekä kahakasta että siihen johtaneista asioista. Seuraan mielenkiinnolla tätä keskustelua, ja saatanpa kommentoidakin, mutta kuten aiemmin olen todennut, niin olen jo sanottavani sanonut kirjassa, enkä niin kovasti jaksa asiaa repostella. Mutta hauskaa, kun aloititte Wk keskustelun.
Terv.
Rani
En malta olla kommentoimatta (ja mainostamatta), kun nyt otitte "lempiaiheeni" esille. Wounded Kneestä ja henkitanssista on ilmestynyt AIVAN erinomainen teos "The Lakota Ghost Dance of 1890", joka antaa vastauksia moniin kysymyksiin. Siinä on lakotojen ja monien muiden näkemys asiasta. Tiedän, että opus on erinomainen, koska olen sen itse kirjoittanut Niille, jotka eivät ole sitä vielä huomanneet, niin löytyy mm. Amazonista.
WK ja henkitanssi ovat yhä hankalia asioita, ja monta näkemystä löytyy sekä kahakasta että siihen johtaneista asioista. Seuraan mielenkiinnolla tätä keskustelua, ja saatanpa kommentoidakin, mutta kuten aiemmin olen todennut, niin olen jo sanottavani sanonut kirjassa, enkä niin kovasti jaksa asiaa repostella. Mutta hauskaa, kun aloititte Wk keskustelun.
Terv.
Rani
T.Tienpää kirjoitti:Cozzensin viisiosainen Eyewitnesses to the Indian Wars on myös hyvä sarja, ja Wounded Kneesta on omat silminnäkijälausunnot neljännessä osassa.
Haulla Massacre at Wounded Knee, 1890 löytyy puoliverisen Philiph Wellsin todistus.
Wounded Knee kääntyi kuvottavaksi pakenevien naisten ja lasten murhaamiseksi, mutta suurin osa teurastuksen alkamisesta voidaan laskea "yllättävää kyllä" sioux-soturien piikkiin. Tai eivät ne mitään sotureita olleet, ennemmin ne typerykset pyrkivät sellaisiksi hakemalla vaikeuksia.
Ai niin. Tällainen aikalaiskertomus on olemassa, ja vieläpä suomeksi (tosin melko vaikeasti hankittavissa nykyisin; verkosta pystyy lukemaan kyseistä opusta jonkin verran, kun syöttää Konnin nimen hakukenttään).
Konni Zilliacus "Intiaanisota: Kertomus Yhdysvaltain Rajamaista"
Tästä opuksesta on muistaakseni käyty keskustelua täällä, tai sitten länkkäriseuran palstalla.
Konnin kirja julkaistiin pian WK:n jälkeen. Vaikka teosta on syytä tarkastella melko kriittisestikin, kirja on mielestäni erittäin arvokas, sillä sen on kirjoittanut suomalainen, tai no suomenruotsalainen sanomalehtimies/kirjeenvaihtaja.
Pääpaino kirjan tekstissä on kuitenkin Bill Codyn leirinuotiotarinoilla, joita hän "valehteli" sanomalehtimiehille, heidän odotellessaan WK:een huipennusta.
-J
PS. Mainittakoon, että omasta kipaleestani, joku neropatti on leikannut valokuvaliitteet pois. Jus joo.
Konni Zilliacus "Intiaanisota: Kertomus Yhdysvaltain Rajamaista"
Tästä opuksesta on muistaakseni käyty keskustelua täällä, tai sitten länkkäriseuran palstalla.
Konnin kirja julkaistiin pian WK:n jälkeen. Vaikka teosta on syytä tarkastella melko kriittisestikin, kirja on mielestäni erittäin arvokas, sillä sen on kirjoittanut suomalainen, tai no suomenruotsalainen sanomalehtimies/kirjeenvaihtaja.
Pääpaino kirjan tekstissä on kuitenkin Bill Codyn leirinuotiotarinoilla, joita hän "valehteli" sanomalehtimiehille, heidän odotellessaan WK:een huipennusta.
-J
PS. Mainittakoon, että omasta kipaleestani, joku neropatti on leikannut valokuvaliitteet pois. Jus joo.
Heh heh, olin juuri aikonut mainostaa tuota sun väikkäriä. No Kissa nostaa oman häntänsä jos ensiksi ehtiiAnonymous kirjoitti:Hyvät ystävät,
En malta olla kommentoimatta (ja mainostamatta)...
Lisäksi salapoliiseille suosittelen Eli S Rickerin haastatteluja jotka julkastiin kivasti kirjoina 2005, näissä on paljon WKsta
ISBN-13:978-0-8032-3949-4 ja
isbn-13:978-0-8032-3967-8
Hoka Hey!
mika at equstom.fi
mika at equstom.fi
Muistatko mikä on pilkkahinta?Charlie kirjoitti:Huuto.netissä on vähän väliä pilkka hintaanAnonymous kirjoitti: (tosin melko vaikeasti hankittavissa nykyisin; ...
Konni Zilliacus "Intiaanisota: Kertomus Yhdysvaltain Rajamaista".
Olen muutaman kerran nähnyt kirjaa myytävän antikkanetissä seitsemälläkympillä. Omastani pulitin muistaakseni 40 markkaa.
-J
Ai jaa....taidankin lähteä huutamaan itselleni kuvilla varustettua kipaletta. Torson voi aina myydä pois erikoishintaan.Charlie kirjoitti:Muistaakseni lähtö on yleensä jotain parikymppiä, pilkkahinta aarteesta.Anonymous kirjoitti:
Muistatko mikä on pilkkahinta?
Kiitti vinkistä.
Täytyykin seurailla huutonettiä.
-J
Juu joskus tarttee itse vähän itteään kehua. Mutta uskon, että USA:ssa julkaistu kirja on parempi kuin väikkärini ja siinä on enemmän infoakin selkeämmässä paketissa. Piti helpottaa vähän, jotta ameriikkalaisetkin ymmärtäisivät...
Konni Zilliacus toisaan sattui Pine Ridgeen Svenska Dagbladetin kirjeenvaihtajana ja raportoi tilanteesta lehteen. Sittemmin hän tosiaan julkaisi kirjankin. Monien tilanteiden mies tuo Konni.
T. Rani
Konni Zilliacus toisaan sattui Pine Ridgeen Svenska Dagbladetin kirjeenvaihtajana ja raportoi tilanteesta lehteen. Sittemmin hän tosiaan julkaisi kirjankin. Monien tilanteiden mies tuo Konni.
T. Rani
Heh heh, olin juuri aikonut mainostaa tuota sun väikkäriä. No Kissa nostaa oman häntänsä jos ensiksi ehtiiCharlie kirjoitti:Anonymous kirjoitti:Hyvät ystävät,
En malta olla kommentoimatta (ja mainostamatta)...
Philip Wellsin osallisuudesta WK'ssä on ihan hyvä kuvaus Ranin väikkärissä ja toki varmaan kirjassakin. Pitänee tuo hankkia.
Tuota lukiessani en kyllä saa sitä käsitystä että suurin osa teurastuksen alkamisesta voitaisiin laskea Lakotojen piikkiin. Enkä kyllä näe sitäkään että olisivat vastavarsin hakeneet yhteenottoa ja vaikeuksia.
-m
Tuota lukiessani en kyllä saa sitä käsitystä että suurin osa teurastuksen alkamisesta voitaisiin laskea Lakotojen piikkiin. Enkä kyllä näe sitäkään että olisivat vastavarsin hakeneet yhteenottoa ja vaikeuksia.
-m
Wounded Knee V.1890.
Witko tuumii samaa myös:Anonymous kirjoitti:Philip Wellsin osallisuudesta WK'ssä on ihan hyvä kuvaus Ranin väikkärissä ja toki varmaan kirjassakin. Pitänee tuo hankkia.
Tuota lukiessani en kyllä saa sitä käsitystä että suurin osa teurastuksen alkamisesta voitaisiin laskea Lakotojen piikkiin. Enkä kyllä näe sitäkään että olisivat vastavarsin hakeneet yhteenottoa ja vaikeuksia.
-m
Niitä kirjoja mitä olen lukenut tästä tragediasta, olen kyllä samaa mieltä,
että lakotat olivat kyllä sen verran lyötyjä, ettei varmaan n. 13 vuoden
reservaatio elämän jälkeen löytynyt kyllä paljon taistelutahtoa.
Kaikkihan loppui periaattessa v.1877 Crazy Horsen antautumiseen.
Wovokan Ghost Dance antoi vain epätoivoista toivoa epätoivoisille ihmisille.
Vaikea uskoa että kuolemansairaan Big Footin 120 miestä ja 230 naista ja
lasta olisivat aloittaneet tai provosoineet taistelun 450. Yhdysvaltain armeijan sotilasta vastaan(lisäksi oli 4. Hotchkiss-pikatykkiä).Sitä paitsi armeija riisui minneconjout aamulla aseista. Sen jälkeen olevat tapahtumat
ovat vähän hämärän peitossa"taistelun"alkaessa. Kiitos hyvistä kirjalinkeistä mitä taas sain ja toivon Wounded Knee keskustelun jatkuvan.
Ei ole tapana myydä maata, jolla ihmiset kävelevät.
Thansunke Witko, Oglala-Lakota.
Ei tässä mitään lasketa lakotojen, vaan muutaman typerän soturin/soturistatusta haikailevan klopin piikkiin. Jokainen tietysti vetää omat johtopäätöksensä niistä tiedoista mitä on hankkinut.
Vetoomus mitalien pois ottamiseksi Wounded Kneen amerikkalaissotilailta taitaa edelleen pyöriä netissä jos vaivautuu hakemaan, sinne sitten vaan allekirjoittaneen kaveriksi.
Oma osallistuminen vetoomukseen ei silti poista totuutta silminnäkijätodistusten viittaamisesta vahvasti siihen että aseita piiloteltiin ja sieltä myös ensimmäinen laukaus lähti.
Mahdollista sekin että seiskan sotilaat ja Wells juonivat salaliiton ja kertoivat kaikki toisiaan tukevan tarinan. Päätelkää itse.
Vetoomus mitalien pois ottamiseksi Wounded Kneen amerikkalaissotilailta taitaa edelleen pyöriä netissä jos vaivautuu hakemaan, sinne sitten vaan allekirjoittaneen kaveriksi.
Oma osallistuminen vetoomukseen ei silti poista totuutta silminnäkijätodistusten viittaamisesta vahvasti siihen että aseita piiloteltiin ja sieltä myös ensimmäinen laukaus lähti.
Mahdollista sekin että seiskan sotilaat ja Wells juonivat salaliiton ja kertoivat kaikki toisiaan tukevan tarinan. Päätelkää itse.
Jep, totta on että jokainen vetää omat johtopäätöksensä niistä tiedoista mitä on hankkinut. Näinhän se aina lienee.
Aseita varmasti piiloteltiin ja todennäköisesti sieltä se ensimmäinen laukauskin lähti. Se että ampuiko sen Black Coyote tahallaan vaiko oliko se kuuromykän (joka oli jonkin verran "ulkona" tilanteesta) vahingonlaukaus kun se häneltä yritettiin riistää.
Nämä molemmat omat silminnäkijätodistustuksia.
-m
Aseita varmasti piiloteltiin ja todennäköisesti sieltä se ensimmäinen laukauskin lähti. Se että ampuiko sen Black Coyote tahallaan vaiko oliko se kuuromykän (joka oli jonkin verran "ulkona" tilanteesta) vahingonlaukaus kun se häneltä yritettiin riistää.
Nämä molemmat omat silminnäkijätodistustuksia.
-m