Wounded Knee V.1890.

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 28.10.2013 19:31

Tässä tälläinen lyhyt selostus että oli joitain tervejärkisiäkin valkoisia Pine Ridgessä 1890 loppusyksyllä. Marraskuussa armeija toi lisää sotilaita luoden siten hyvin jännityneen tilanteen intiaanien ja sotaväen välille.

Entinen Asiamies tohtori Valentine McGillycuddy lähettiin paikalle sovittelijaksi.
"Minusta tanssia voitaisiin jatkaa" McGillycuddy sanoi " Sotilaiden tulo on
säikähdyttänyt intiaanit. Jos seitsemännen päivän adventistit valmistelevat ylösnousemusviittojaan Vapahtajan toiseen tulemiseen, ei Yhdysvaltojen armeijaa panna liikkeelle heitä estämään.
Miksi ei intiaaneille saisi olla samaa oikeutta ?
Jos sotilaat jäävät paikalle, syntyy varmasti ikävyyksiä.

Tämä näkökanta ei valitettavasti voittanut vaan suurin osa huusi että Intiaanit tanssivat lumessa ja ovat hurjia ja hulluja. Haluamme aseita ja miehiä niitä käyttämään pyydettiin pitkin Pine Ridgeä.

Sitting Bullin murhassa suurta osaa näyttelivät Hallituksen järkyttävät maanluovuttamis-neuvottelut ja Sitting Bull edusti niitä jotka eivät halunneet myydä enää yhtään maata.'

Kovaa politiikkaa oli koko 1881-1891 välinen aika. Henkitanssi liike antoi valkoisille ja Hallitukselle hyvän syyn toimia.

_______
Witko

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 12.02.2014 17:30

Jerome Greenelta on muutaman kk päästä tulossa WK-kirja. En ole mitenkään ylitsevuotavan innoissani, mutta mielenkiintoista nähdä miltä pohjalta Greene asiaa käsittelee, ja mitä tuloksia "uudet" "silminnäkijät" paljastavat.

Kuva

En oikein muista onko tästä juuri kirjoiteltu, mutta tapahtumapaikkahan oli laakso, ja sotilaat hieman korkeammalla. Jo ensimmäiset laukaukset laaksossa veivät näkyvyyden ruudinsavun ja kovan pakkasen aiheuttaman lämpöinversion vuoksi; amerikkalaiset eivät voineet nähdä ketä ampuivat, vaan joutuivat vastaamaan tuleen summamutikassa. Ehkä jotain suuliekkejä välkähteli...

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 13.02.2014 07:58

Koko Wounded Kneen verilöylyn alku on jäänyt hiukan hämäräksi. Okei, on riittävästi silminnäkijähavaintoja siitä että henkimies Yellow Bird heitti hiekan ilmaan.

Tätä hiekanheittoa onkin sitten jo tulkittu eri tavoin. Joidenkin mielestä se oli tapa ilmaista surua ja kuului olennaisena osana henkitanssiin. Toiset taas näkivät tämän ennalta sovittuna merkkinä lakotoille taistelun aloittamiseksi. Ensimmäisen laukauksenhan ampui kuuromykkä soturi Black Coyote. Tämä on tulkittu kuitenkin silkaksi vahingonlaukaukseksi, joka aiheutui siitä, että amerikkalaiset riistivät Black Coyoten paljastaman aseen väkivalloin. Minneconjouden päällikkö Big Foot oli liian vanha ja liian sairas, jotta olisi antanut suostumuksensa väkivaltaiseen vastustamiseen. On kuitenkin mahdollista, ettö jotkut nuoret ja sankarikuolemaa ihannoivat soturit olivat suunnitelleet tulituksen aloittamisen ja Yellow Birdin hiekanheitto toimi merkkinä heille aseiden esiin vetämiseksi.

Itse uskon, että amerikkalaiset sotilaat odottivat mitä tahansa syytä aloittaa ammukselut. Eivät he välttämättä olleet sotahulluja tappajia, mutta joukossa oli varmaan niitä, jotka halusivat kostaa Little Bighornin uhrien puolesta. Heillä ei ollut henkilökohtaista motiivia vaan enemmänkin kansallinen velvoite. Ja silminnäkijälähteet antavat hyvin eriävää tietoa lakotojen kiväärien määrästä. Vaikka aseet oli kerätty, niin useampi soturi saattoi piilotella niitä huopansa alla. Mitä sitten tapahtuikaan niin se taitaa osittain jäädä lämpöinversion aiheuttaneen huonon näkyvyyden peittoon.

Vaikka tapauksesta on yli 120 vuotta niin "silminnäkijähavaintoja" löytyy yhä. Tämä kertoo siitä, että tapahtuma herättää yhä kiinnostusta, vain kertojat ja silminnäkijät vaihtuvat.

Minneconjou Big Footia ei löydetty tässä asennossa. Hänen ruumiinsa käännettiin ympäri ja asetettiin sitten "poseeraamaan" näyttävään asentoon niin että Wounded Kneen verilöylyn jäljet välittyisivät mahdollisimman kauhistuttavina.

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.02.2014 09:50

Vielä ollaan Suomen kamaralla sillä huomenna on lähtö illalla.
Jerome A. Greenen kirja kiinnostaa minua jo siksi että mies on todella pätevä ja tiukan tinkimätön kirjailija. Ei ole koskaan näitä oletuksia vaan pelkkää faktaa.
Sen verran monta Greenen kirjaa omistan ja on jopa luettukin.

Tämä näkyvyysongelma on varmasti osittain totta, johtuen juuri tyosta korkeuserosta ja myös kylmemmästä ilmasta. Silti monta kirjaa tästä tapauksesta lukieena, niin jokaisessa mainitaan myös tamä sama seikka
mitä Haukkakin esitti. Sotilaat ensimmäisten huumavien laukausten jälkeen
alkoivat tulittaa ja todella monet huusivat: Muistakaa Custer !
Täytyy muistaa että siellä oli paljon sotilaita ja upseereita jotka olivat olleet
13.vuotta aiemmin Montanan retkellä.

Se mikä on kiistattoman totta, niin melkein heti ensi minuuttien jälkeen alkoivat Hotch-Kissit laukomaan kranaatteja Lakotain päälle ja tästä tulivat ne suurimmat kuolonuhrit. Myöskin sotilaat jopa tämän savun hälventämisen jälkeen jatkoivat intiaanein jahtaamista koko laaksossa aina iltapäivään asti ennen kuin sää huononi lumimyrskyksi.

Nämät ovat valitettavasti kiistattomia faktoja ja siinä ei ruudinsavu vaikuttanut yhtään mitään kun Hotch-Kissit ampuivat kranaatteja intiaanien päälle hurjaan minuutti vauhtiin ja kranaatit eivät valikoi uhreja niin miehet, naiset ja lapset kaikki olivat samassa nipussa.. Samoin kun ruudinsavut olivat hälventyneet, oli kyseessä mikä tahansa lämpöinversio, niin tämä intiaanien lahtaaminen ja jahtaaminen jatkui tuntikaupalla pitkin laaksoa, niin ei niitä voi kyllä näkyvyyden piikkiin laittaa. Olen tämän ennenkin sanonut mutta varmasti Lakotain joukossa oli näitä kiväärin omistavia nuoria kuumapäitä mutta marginaali on ollut tosi pieni. Lakotain asema oli toivoton jo pelkästään tykkien ja sotilaiden määrästä ja kyllä heidät oli lyöty maahan jo 1880-luvulla ja henkitanssi oli vain pako todellisuutta.

Mielenkiintoisia ovat edelleen WK:n tapahtumat niin kodinturvajoukot kuin itse Verilöyöy. Taistelu termiä en kyllä käyttäisi. Keskustelua vain hyvät herrat.

__________
Witko

P.s. Tuli sitten ostoslistalle ja varaukseen jo laitettua Greenen kirja.
Kevät lukemista lisää koska Greene ei juo palkkioitaan etukäteen.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.02.2014 10:01

Toukokuussa ilmestyy ja sivumääräkin mukavat 648. Kyllä siinä tietoa löytyy.
Adlibriksessä kirja oli edullisempi kuin Amazonissa jopa. Varattu ja kiinnostaa odotella kevättä tämänkin kirjan merkeissä. Varmasti löytyy Greeneltä tarkkaa tietoa WK:sta.


__________
Witko


Kuva

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 13.02.2014 12:23

Kappas vain, Witko-ori korskuu vielä Suomen kamaralla. Katso, ettet innostu liikaa matkan varrella. Vaimosi voi loppuvuodeksi heittää päälle aasialaisen mykkäkoulun, joka vastaa tehokkuudeltaan keskiaikaista kidutusta. Mutta onnea matkaan.

Wounded Kneestä piti sanomani sen verran, että Jerome Greenen nimi ei takaa kirjan onnistumista. Hänen täytyisi löytää jotakin uutta kiinnostavaa ennenkuin tämä paljon käsitelty aihe heräisi kunnolla henkiin. Väkisinkin suuri osa kirjasta tulee olemaan vanhojen asioiden toistamista.

Mutta ei hutkita miestä mäessä, sillä hyvässä lykyssä Greene marssittaa lukijoiden iloksi ennestään tuntemattomia silminnäkijöitä, jotka kertovat aivan jotakin muuta kuin aikaisemmat lähteet. Olen kuullut huhuja, että Robert Utleyn "Geronimo" lässähti pahemnman kerran aivan niinkuin pelkäsimmekin. Minulle ainoa oikea Geronimo on täti Angie Debon luomus.

Jerome ja Utley ja täti-Angie:

KuvaKuvaKuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.02.2014 14:42

Ja höpö höpö Haukka. Huomenna illalla 23.00 lähtee kone Seutulasta ja
Porista lähden n. 18.00 ajelemaan kohti Seutulaa. Mitä ihme varusteita tässä tarvitsee. Vaatteita parit shortsit ja muutama T-paita ja nekin on järkevämpi ostaa Vietnamista kun ei toreilla maksa paljon mitään. Jos passit ovat iskussa niin ei siinä kahden viikon reissua varten kuumiin maihin paljon muuta tarvitse.
Ai niin rahaa ja Visa täytyy olla mukana sekä pari matkalaukkua salakuljetusta varten(isoa).

Olet varmasti oikeassa että ei läpikaluttuun Wounded Kneehen saa edes Jerome A. Greene mitään mullistavaa aikaan. Vanhan toistoa pääosin ja kerätty nykyaikaiseen nippuun toivon mukaan ja yksien kansien väliin.

Robert Utleyn"Geronimo" oli melkoinen floppi. Ostin sen myös ja olen tässä 100% samaa mieltä että Angie Debon "Geronimo..." on omaa luokkaansa.
Paras Geronimo-kirja mitä minä olen lukenut.

Utleyn klassikko" The Last Days of the Sioux Nation" on taas omaa luokkaansa kuten" Sitting Bull". Tässä Utleyn parhaat:
Kuva
Kuva

Wounded Knee tulee varmasti olemaan aina kiistelty tragedia ja Yhdysvaltalaisille"ikävä muisteltava historiassaan" vähän niin kuin Vietnamissa heiluminen runsaat 11.vuotta vierähti aikoinaansiinä savotassa.

Sotilaat olivat mukana myös tunteella ja tässä tapauksessa Custer vaikutti siihen myös koska olihan taas kyseessä miehet seitsemännenrykmentin.
Intiaaneilla oli silloin 1890 syksyllä jo erittäin hyvä aseistus mm. uusia Winchestereitä aika runsaasti. Wounded Kneessä he pystyivät alussa tarjoamaan tulivoimaa takaisin mutta sitten kun 4. Hotchkissiä aloitti tulittamisen alas laaksoon niin sitten lopui intiaanien tulivoima.

Tutut asiat ja luvut mutta voi siitäkin jotain päätellä itsekukin.
- Yhdysvallat: 438 sotilasta, 4. Hotchkissiä ja 30 Oglala scouttia.
- 25.sotilasta kuoli ja 39.haavoittui.

- Lakotat 120 soturia ja n. 230 naista ja lasta.
- 90. miestä kuoli ja n. 200 naista ja lasta kuoli. 51.haavoittui ja heistä kuolettavasti 7.

___________
Witko

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 13.02.2014 16:22

Greene on statistiikan erikoismies, joten sellaista huttua ehkä muutaman tastelukenttäkartan kanssa luvassa. Vähän vaikea uskoa että tähänkään tosiaan mitään mullistavaa löytyy.

Mielestäni WK alkaa olla siouxeille melkoinen rasite ja imagotappio jos ja kun tuota jaksetaan jauhaa, on sitä "pari" muutakin verilöylyä amerikassa sattunut, eikä niistäkään kukaan jaksa enää itkeä ja suhtautuminen historiaan on muutoinkin usein realistisempaa. Marttyyrin viitat ja itsesääli pukevat aika huonosti ihmisiä jotka kuitenkin itse samanlaisia veritöitä ylpeinä suorittivat.

Hieman epäilen kyllä Greenen menestystä tällä kertaa. Aina toki näitä deebrown-hengessä eläviä riittää nostamaan kirjan myyntiä alkupäivinä, mutta eivät ilmeisesti kovin hyvin nämä rahastusyritykset Gerryillä, Cochiseilla, ja Red Cloudeilla enää toimi. Ehkä Imaging Geronimo tuo jotain uutta näihin läpi kaluttuihin hahmoihin, mutta tämän kaltainen populaarihistoria on jo ajat sitten kirjoitettu, ainakin pääpiirteittäin.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 13.02.2014 20:11

Vieläkin täällä olen ja totean että mitään uutta ei todellakaan tule tähän loppuunkaluttuun Wounded Kneehen. Ei ole mitään uusia hätkähdyttäviä
silminnäkijöitä vaan tapahtuma oli yksinkertaisesti armeijalta typerästi suoritettu aseistariisunta joka johti tähän myös naisten ja lasten tappamiseen.

Minusta yksi syy on se miksi tästä jankutetaan edelleen milloin missäkin näkökannassa on se, että tämä oli ensimmäinen taistelu näissä Intiaani- sodissa, josta oli otettu paljon valokuvia l. ruumiista ja kaikesta mikä vetoaa
tiettyihin ihmisiin. Itse ihmettelen miksi näin myöhään kuin 1890 ruvetaan ottamaan kuvia raadoista joka asennossa ja milloin kärryissä tai hangessa.
Tälläiset kuvat juuri ruokkivat tietynlaisten ihmisten mielikuvaa järjettömästä teurastuksesta ja antavat hyvin suppean näkökannan koko tapahtumaan.

Sisällissodan taisteluista on kuvia pilvin pimein mutta ei minkään exe. Bear Riverin tai monen muun vastaavan verilöylystä ole otettu kuvan kuvaa. Vaikea oli saada still valokuvaaja heti paikalle.

Kolme kirjaa on kirjoitettu exe. Bear Riveristä, mikä on minusta vähän, koska se oli kova verilöyly ja siinä tapettiin myös näitä lapsia ja naisia sekä kidutettiin.
Marias River oli kova tapahtuma ja verilöyly. Eipä ole paljon omaa kirjallisuutta siitäkään olemassa. No Petkuttaa Varista on fiktiivinen kirja jossa on muutama sivu Marias Riveristä.

Näitä unohdettuja ja paljon rankempia verilöylyjä on ollut myös 1800-luvulla monta ja puhumattakaan 1600 tai 1700-luvuista jotka ovat täynnä niitä.
Oikeasti Kansanmurhia niin kuin Kalifornian alueetkin osoittavat myös.

Tämä ns, "nimekkäiden kirjailijoiden" kirjat niin Geronimosta, Cochisesta, Sitting Bullista, Osceola ym. tms. ovat valitettavasti vain rahastusyrityksiä.
Kyllä Pohjois-Amerikan Nativien historiasta löytyy aiheita loputtomiin mutta nämät em. tapaiset ovat valitettavasti loppuunkaluttuja oli sitten minkävärinen maailmankatsomus"mustavalkoinen tai valkoisenmustapuna".

Minäkin tuen Jerome Greeneä 21 €urolla vain siksi että hinta on halpa ja olen utelias katsomaan mitä 648 sivua oikein ovat tilastojen laatijan mestarille (Nez Perce Summer on niitä tilastoja täynnä) ja lisäksi maantietetoa ehkäpä. Toivottavasti olisi myös sen ajan sääkartat liitteenä.
Voisi vaikka ruveta meteorologiksi ja viellä päälle geologiksi.

Näin on näreet Shamaani. Ei mitään uutta auringon alla.

_______________
Witko masinisti

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » To 13.02.2014 20:27

Mitään mullistavaa tuskin on odotettavissa tuossa Greenen kirjassa.

Yhdysvalloissa on kuitenkin noita keräilijöitä sen verran reippaasti, joiden täytyy hankkia alan kaikki kirjat itselleen, joten kustantaja on saattanut haistaa tässä bisnestä. En tiedä.
Voiko muutaman uuden todistuksen varaan mitään laskea?

Kirjailijan ansiluettelo on kyllä mielestäni aika komea.

Upton & Son's näyttää myyvän tuota 30 dollarilla, mutta siinä on sitten Jerryn nimmari mukana.
Esittelyteksti lupaa, että kokonaisvaltaisin opus sitten 50-vuoteen!!!!

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » To 13.02.2014 20:55

Utleyn klassikohin lisäisin kyllä vielä ainakin tämän:
http://www.amazon.com/Cavalier-Buckskin ... 0806133872

Rohkenen väittää, että kyseessä on "virheetön"opus.

Jari
Jari Teilas

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 14.02.2014 09:43

Jari Teilas kirjoitti:Utleyn klassikohin lisäisin kyllä vielä ainakin tämän:
http://www.amazon.com/Cavalier-Buckskin ... 0806133872

Rohkenen väittää, että kyseessä on "virheetön"opus.

Jari
***********************************************
Vielä riittää aikaa kun ei tarvitse olla töissä tänään niin sanoa jotain kivaa.
Minulla on tuo Utleyn Custer-kirja ja siinä Jari on oikeassa että hyvin on kirjoitettu vaikka itse en ole mikään LBH specialisti.

Shamaanille sellaisia terveisiä nyt. Onko sinulla joku "deebrown trauma vai syndrooma " päällä kun jaksat sitä aina hokea. Onko Markku Henrikssonin:
Alkuperäiset Amerikkalaiset, samaa kategoriaa. Itse en kyllä ole mikään Lakota fanittaja enemmin vaikka Dakotat ja Nakotat 1660-1850 väliseltä ajoilta. Oma ehdoton suosikkini on tässä harrastuksessa Kickapoosit.

Minuun ei tee mitään vaikutusta eri sivistyssanojen termit vaan pidän sitä todella epävarman ihmisen merkkinä korostaa itseään ja luulemaan joksikin asiantuntijaksi. Sama kun luen lehdestä joka päivä yhden kuuluisan juristin kolumnit Pörssirintamalta l. kuivaakin kuivempi aihe, muttä huippulukenut juristi kertoo ne välillä jopa huumorilla höystettynä ja kansanomaisesti.

Sitä taitoa kannattaa treenata. WK ei ole mikään innostuksen aihe enää minulle ollut 15.vuoteen paitsi ennen sitä tapahtunut syksy-1890.
Antaa uusien harrastajien(jos heitä ylipäätänsä on, valitettavaa) itse tulkita nämät WK:t ym.. Sand Creekit.

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 14.02.2014 11:16

Itse pidän Henrikssonin Alkuperäisiä amerikkalaisia erinomaisena kirjana ja aivan samaa luokkaa on Andersonin & Henrikssonin upea yhteistyö Intiaanit. Nämä ovat kyllä laajoja ja hyvin mielenkiintoisia tietopaketteja, vaikka niistä päälleikkäistä tietoa löytyykin. Siltä ei voi välttyä kun tärkeitä asioita käsitellään. Virrankosken teos Pohjois-Amerikan ja Kanadan intiaanit on niinikään kaiken kunnioituksen ansaitseva teos, joka toi intiaanit lähemmäksi lukijaa kuin mikään muu kotimainen kirja.

Wounded Knee oli aikoinaan Brownilta hieno teko tehda intiaanihistoriaa tunnetuksi laajemmalle väestölle. Nykyään vain on tullut luettua ja tutkittua tätä aihepiiriä niin paljon, että huomaa väkisinkin asioita, joihin ei aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Myös kirjoittajien lähtökohdat ovat erilaisia. Joku asettaa päämääräkseen kaupallisen menestyksen ja joku toinen taas kirjoittaa enemmän mielenkiinnosta aihetta kohtaan.

Kaikkien edellämainittujen kirjojen parissa olen viihtynyt, samoin kymmenien muiden Pohjois-Amerikan historiaa käsittelevien kirjojen. Aihepiiri on siksi laaja, että kiinnostavia aiheita löytyy aina. Heittäytyminen aiheesta toiseen on hyvä tapa säilyttää kiinnostus intiaanihistoriaa ja Amerikan historiaa kohtaan.
Haukka

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 14.02.2014 13:11

Witko kirjoitti:
Shamaanille sellaisia terveisiä nyt. Onko sinulla joku "deebrown trauma vai syndrooma " päällä kun jaksat sitä aina hokea.

Minuun ei tee mitään vaikutusta eri sivistyssanojen termit vaan pidän sitä todella epävarman ihmisen merkkinä korostaa itseään ja luulemaan joksikin asiantuntijaksi.
Ei minulla vaan deebrown-kulttiin kuuluvilla, ihmisillä jotka eivät ymmärrä kirjasta löytyvän myös paljon vikaa ja virheitä. Missä olen muuten tällaista hokenut?

Mikäli tämä jälkimmäinen liitty jotenkin minuun, niin saat toki vaikuttua tai olla vaikuttumatta ihan mistä haluat. Akateemissävytteiseen tekstiin usein tulee näitä nk. sivistyssanoja, piti siitä tai ei, jos ei, niin eihän kukaan pakota lukemaan.

Sääolosuhteet ja maantiede pitäisi ehdottomasti liittää taistelukuvauksiin täydellisemmin, vanhan liiton historoitsijoilla ja tutkijoilla idea yhdessä osaamisalueessa pysymisestä vain on turhan syvään taottu. Onneksi maailma kehittyy joskus myös parempaan suuntaan, ja pääsääntöisesti kirjallisuuskin on parantunut.

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 14.02.2014 13:56

Haukka kirjoitti:Itse pidän Henrikssonin Alkuperäisiä amerikkalaisia erinomaisena kirjana ja aivan samaa luokkaa on Andersonin & Henrikssonin upea yhteistyö Intiaanit. Nämä ovat kyllä laajoja ja hyvin mielenkiintoisia tietopaketteja, vaikka niistä päälleikkäistä tietoa löytyykin. Siltä ei voi välttyä kun tärkeitä asioita käsitellään. Virrankosken teos Pohjois-Amerikan ja Kanadan intiaanit on niinikään kaiken kunnioituksen ansaitseva teos, joka toi intiaanit lähemmäksi lukijaa kuin mikään muu kotimainen kirja.

Wounded Knee oli aikoinaan Brownilta hieno teko tehda intiaanihistoriaa tunnetuksi laajemmalle väestölle. Nykyään vain on tullut luettua ja tutkittua tätä aihepiiriä niin paljon, että huomaa väkisinkin asioita, joihin ei aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Myös kirjoittajien lähtökohdat ovat erilaisia. Joku asettaa päämääräkseen kaupallisen menestyksen ja joku toinen taas kirjoittaa enemmän mielenkiinnosta aihetta kohtaan.

Kaikkien edellämainittujen kirjojen parissa olen viihtynyt, samoin kymmenien muiden Pohjois-Amerikan historiaa käsittelevien kirjojen. Aihepiiri on siksi laaja, että kiinnostavia aiheita löytyy aina. Heittäytyminen aiheesta toiseen on hyvä tapa säilyttää kiinnostus intiaanihistoriaa ja Amerikan historiaa kohtaan.
***************************************************
No niin !

Nyt on ainakin hyvä ajokeli Hesaan. Kolmisen tuntia ja sitten lähtö.
Toistan vain saman asian: Minusta Markku Henrikssonin kirja on loistava tietopaketti kun ostin sen 80-luvulla ja aivan samaa luokkaa on Rani Andersonin ja Markku Henriksonin upea Intiaanit-kirja. Virrankoskea en ole valitettavasti Porista onnistunut bongaamaan silloin ja nyt ne menisivät jo tiedoiltaan päällekkäin muiden kirjojen kanssa.

Pekka Hämäläisen Comanche Empireä pidän vaikuttavana kirjana koska menestyi myös Yhdysvaltain laajoilla markkinoilla sekä Rani Andersonin Ghost Dance Religion on myös hieno saavutus suomalaiselta kirjailijalta.
Ja täytyy tuo vanha kehno Jarikin muistaa että hyvin on Suomen markkinoille kirjoitettu Kirjoitettuna Tuuleen. Hyvä lukuelämys ja kova työ kaikissa eri nippeleissä päälle.

Vielä Dee Brownista se että ei kukaan kirjailija maailmassa ole päässyt Intiaanien historiasta tuomaan esille v. 1970 tälläistä esitystä jolla suuri yleisö saatiin kiinnostumaan. Kyllä olisi monen pojan ja tytönkin tietous ja innostus jäänyt tulematta. On sen verran uraa-uurtava kirja tämä Haudatkaa Sydämeni Wounded Kneehin. Historiallisia virheitä kirjassa on ja samalla kirjailijan oma näkemys on Intiaanien puolesta täysin selvä, mutta kirjan ansioita julkisuudessa se ei pudota. Kaikki historia on nykyään tarkemmin tutkittu ja oiottu eri luuloja mutta jos sitä alkusysäystä ei saa jostain tunnetusta kirjasta niin siihen jää vain harvojen asiantuntijoiden piiripyörii leikiksi. Amazon ei ollut Suomessa 80-luvulla ainakaan meikäläiselle auki. Nettihommat olivat ikäänkuin alussa vasta silloin niin mistä hemmetistä olisin saanut sitä tietoa. En juuri mistään. Siniset toivesarjat vai?

Snobbailun yksi tärkein asia on se että kaikki mikä kiinnostaa tavallista rahvasta l. juntteja on tietysti heti haukuttava koska se pudottaa omaa habitusta niin pirusti. Täytyisi varmasti kirjoittaa että minä olen lukenut vain 7.vuotiaana pikku" Amadeuksena" pelkästään kiinalaisen n. 2000 ekr. Sun Tzun kuuluisaa sotastrategin kirjaa Sodankäynnin taito
Musiikki puolelta kuuntelen vain Händelin Sarabandea(on muuten hieno sävellys, Kubrickin Barry Lyndon-elokuvassa mm.).

Jaahas se siitä julistuksesta ja arvaa Haukka-setä kuka huomenna tähän aikaan tai +5.tuntia ottaa kylmän Balboan(Vietnamilainen pirun hyvä olut)
jos toisenkin ja hyvät lomat myös teille muille ensiviikoksi. Palataan sitten täydessä iskussa Maaliskuun alussa ja virtaa on vantuissa taas silloin kiusata ihmisä täällä foorumilla.

_____________
Witko Balboa

P.s. Nenäapinaa on pakko käydä moikkaamassa paikan päällä.
Otan kännyyn taustakuvaksi.

Vastaa Viestiin