Teemalla tiistaisin: Kertomuksia intiaaneista.

[T. Juivanen]

[Chrystaltail]

Mie haluun Greyeyes tatuoinnin

[Haukka]

Samat nimet pyörivät eri listoilla, kun katselin netistä englanninkielisiltä sivuilta kuuluisimpia intiaanineja: Geronimo, Sitting Bull, Crazy Horse, Tecumseh, Red Cloud, Joseph, Pocahontas, Sacagawea, Hiawatha (?), Black Hawk, Pontiac ym.

Miksikähän sitten juuri nämä herrat ja rouvat ovat tunnettuja? Sacagawean nostivat naisasianaiset pinnalle paljon sankarittaren kuoleman jälkeen ja patsaita pystytettiin kiitettävään tahtiin. Pocahontas ja Hiawatha ovat tulleet lapsille tutuiksi elokuva- ja sarjakuvamaailman välityksellä ja Sitting Bull ja Crazy Horse ovat varsinkin Suomessa raivanneet varsinkin lasten mielissä eturivin paikat nimiensä vuoksi. Istuva Härkä ja Hullu Hevonen kuulostavat kiinnostavilta ja jäävät heti kaikkien mieleen. Geronimon kuulee jo imeväisten suusta, joten sekin jää mieleen kertakuulemalta.
Tecumsehit ja muut ovat outoja tavalliselle kansalaiselle. Pontiacinkin tietävät vain jenkkiautojen harrastajat. Kuitenkin uskon, että intiaanikulttuuri ja -historia kiinnostaa suomalaisia enemmän kuin monia muita Euroopan kansoja. Suurin osa heistä ei vain kirjoita tänne koskaan, ikävä kyllä.

[Vieras]

Toden näköisesti päälleni, ainakin kuvainnollisesti valutetaan nyt tervaa ja sen jälkeen ripotellaan kaunis höyhenkuorrutus, koska listaan koviksi, huom. painotan sanaa koviksi intiaaneiksi Leonard Peltierin, Dennis Banksin ja Russell Meansin.

-J

[Woland]

Toden näköisesti päälleni, ainakin kuvainnollisesti valutetaan nyt tervaa ja sen jälkeen ripotellaan kaunis höyhenkuorrutus, koska listaan koviksi, huom. painotan sanaa koviksi intiaaneiksi Leonard Peltierin, Dennis Banksin ja Russell Meansin.

Jarin (?) listaan lisäisin nykynatiiveista John Trudellin. Kaadettakoon tännekin.

[T.Tienpää]

Charles Curtis, jos modernin ajan intiaaneista puhutaan, vaikka 1860 jo syntyikin. Varapressaksi ei tyhmä tai pehmeä kaveri olisi päässyt.

[Simo Hankaniemi]

No jos erittäin sekarotuiset hyväksytään (Means yms.), niin kai Elvis on nostettava esiin "kovana nykyintiaanina".

Naisista maininnan ansaitsevat ainakin Lozen ja Sarah Winnemucca.

[Vieras]

Elviksen rinnalle amerikkalaiset luultavasti tässä tapauksessa näkisivät mielellään myös Iwo Jiman inkkarisankari Ira Hayesin.

-J

[Chrystaltail]

Mie kattelen mielellään Greyeyesiä ja Moraa

[T. Juivanen]

[Rikkis]

Cherokee-pätkä oli ihan hyvä. Odottelin jännityksellä mainitaanko sanallakaan cherokeiden neekeri-orjia, ei pettänyt. Vaikka toiveissa olisi hieman laajempi dokumentti Indian Removal Actista, niin tähän oli saatu kivasti nippelitietoa mukaan. Laajassa yhteydessä tuo ei onnistuisi.

Sain vihdoinkin katsottua tuon cherokee-osan. Olen samaa mieltä, oli varsin hyvä. Sellainen kuin perus-dokkarin pitääkin olla.

Se mitä minä kaipasin on yritys selittää miksi presidentti Jacksonit ja Georgian osavaltiot niin halusivat päästä intiaaneista eroon. Tiedän että se on näin jälkiviisaasti erittäin vaikeaa, etenkin kun kyseessä ovat isot tunteet. Ja nimenomaan kaipaisin sitä näkemystä heidän näkökulmastaan katsottuna, en intiaanien näkökulmasta tulkittuna.

[Simo Hankaniemi]

No jos erittäin sekarotuiset hyväksytään (Means yms.), niin kai Elvis on nostettava esiin "kovana nykyintiaanina".

Naisista maininnan ansaitsevat ainakin Lozen ja Sarah Winnemucca.

Millaisella intiaanigeenien prosenttiosuudella Simo hyväksyy jonkun intiaaniksi, eikä vain sekarotuiseksi?

Täysiverinen on täysiverinen ja kaikki muut ovat sekarotuisia. Jos kupariesineessä on 10% tinaa, niin kysymyksessä ei ole kupariesine, vaan pronssiesine.

En ole itsekään indoeurooppalainen arjalainen valkonaama, vaan perimässä on kohtuu iso loraus itäistä ainesta. "Mongoli"-nimitykseen oikeuttavasta osuudesta jäädään kuitenkin valitettavan kauaksi, vaikka ruotsalaiset ja ruotsinkieliset luultavasti hyväksyvät jo po. pitoisuuden mongoliuden merkiksi.

Rotuhan on myös sosiaalinen kysymys, ei pelkästään biologinen. Keskikoulussa historianopettajan sijainen aikoinaan puhui 1900-luvun alun kieli- ja rotuopeista naureskellen ruotsalaisten käsityksille tyyliin: "Eihän me mitään mongoleita olla, heh heh." Tyyppi hieman yllättyi ja järkyttyi, kun aloin kiivaasti puolustaa suomalaisten mongoliutta. Olin myös Attilan ja hänen mukanaan olleiden suomalais-ugrilaisten heimojen tekemän "lännen valloituksen" kannattaja, mikä rikkoi kaavaa. Koulu-propagandana oli itsestäänselvä asettuminen roomalaisten ja länsieurooppalaisten puolelle hunneja, fennougreja ja germaaneja vastaan.

Nykypäivän USA:ssa suurin osa "intiaaneista" näyttää vähemmän intiaanilta kuin minä. Vastaavasti maassa on miljoonia "latinoita", jotka ovat muutamaa prosenttia vaille täysiä intiaaneja, mutta eivät kulttuurisesti.

Obamaa nimitetään "mustaksi presidentiksi", vaikka hän on mulatti. Minusta mulatista ei saa mustaa muuta kuin kenkälankilla. Mutta valkoisilla arjalaisilla on tämä yhden tipan -periaate. Eli yksi tippa mustaa muuttaa henkilön sosiaalisesti "mustaksi". Intiaaniuden kohdalla näyttää käyneen samoin, yksi tippa intiaaniutta tekee "intiaanin". Ja kun täysiverinen intiaani kasvattaa viikset ja kainalokarvat sekä alkaa mukeltaa espanjaa, hänestä tuleekin "latino".

[Chrystaltail]

Ja kun täysiverinen intiaani kasvattaa viikset ja kainalokarvat hänestä tuleekin "latino".

Jep

[T. Juivanen]

[Simo Hankaniemi]

Wounded Knee -ohjelma oli ainakin minulle varsin nostalginen. Tuli nuoruus ja 1970-luku vahvasti mieleen. Valtauksen kulku oli ehkä hieman ulkokohtaisesti ja vaisusti esitetty. Dokumentissa ei edes mainittu, että WK 1973 oli Pohjois-Amerikan historian suurin taistelu, jos sitä mitattaisiin ammuttujen laukausten määrällä. Filmissä ei näytetty sitä, että hallituksen joukot käyttivät taistelukaasuja ja APC:t ajoivat lähimmillään muutamien kymmenien metrien etäisyydelle intiaanien bunkkereista. Sitä ei mainittu, että WK-tukilentoja oli useampia kuin yksi. Yöllisistä patikkapartioista ei mainittu, jotka kuljettivat ruokaa ja muuta WK:n valtaajille. Ei mainittu sitäkään, että Nixon kutsui koolle jonkin turvallisuusneuvoston, WK:sta alettiin olla tosissaan huolissaan. Eri puolille USA:ta syntyi myös aseellisia intiaaniryhmiä, jotka olisivat aktivoituneet, mikäli WK olisi päättynyt joukkokuolemaan.

Paljon kaikenlaista jäi kertomatta, mutta olihan se mukava nähdä Means jälleen "nuorena soturina", eikä vanhana tragikoomisena pellenä, joka juoksee terapioissa ja horisee jotain feminististä propagandaa. 1970-luvulla elämässä oli tarkoitus. Kippis sille.