Teemalla tiistaisin: Kertomuksia intiaaneista.

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 07.04.2010 19:54

Kallistun vahvasti samalle kannalle T.Tienpään kanssa siinä, että dokumentti cherokeista oli hyvä. Eilen kun katsoin ensimmäiset 25 minuuttia, en saanut fiilistä tarinaan. Tänään, katsoessani loput, olin herkällä ja vastaanottavalla mielellä. Tarina puri kuin salakavala häkä. Karun asiallinen dokumentti Yhdysvaltain harjoittamasta "etnisestä puhdistuksesta". Teko, jonka voisi epäröimättä luokitella yhdeksi heikäläisten monista häpeäpilkuista.
Haukka

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 07.04.2010 20:47

Se ei ollut häpeä vain USA:lle vaan myös cherokeille. He epäonnistuivat karkeasti alueidensa puolustamisessa, vaikka tavallista paremmat mahdollisuudet olivat olemassa. Tuo häpeämarssi leimaa cherokeiden historiaa, heitä ei oikeastaan tunneta juuri muusta.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 08.04.2010 06:30

Simo Hankaniemi kirjoitti:Se ei ollut häpeä vain USA:lle vaan myös cherokeille. He epäonnistuivat karkeasti alueidensa puolustamisessa, vaikka tavallista paremmat mahdollisuudet olivat olemassa. Tuo häpeämarssi leimaa cherokeiden historiaa, heitä ei oikeastaan tunneta juuri muusta.
Cherokeilta puuttuivat suuret johtajat. Yksi hullu hevonen sissisodan erikoismiehenä ja sotapäällikkönä olisi ollut omiaan, samoin Tecumsehin ja Tenkswatavan kaltaiset kansankiihottajat, jotka olisivat saaneet vanhuksetkin tarttumaan aseisiin. Istuvan Härän tyylinen poliittinen ja periksiantamaton johtaja olisi myös ollut paikallaan. Mutta cherokeilla ei ehkä ollut kansakuntana riittävästi sitä verenperintönä saatua vimmaa, kun niin moni heistä edusti jo niin useiden erilaisten rotujen sekoituksia.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Teemalla tiistaisin:Kertomuksia intiaaneista

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 09.04.2010 23:24

Witko tuumii:
Nyt on sitten nähty kolme jaksoa"Kertomuksia intiaaneista". Cherokee -jakso yllätti minut, oli aika hyvin tiivistetty tämä Trail of Tears ja olihan tämä maastamuutto n. 20 000 cherokeeta, aika iso murhenäytelmä nuoren
Yhdysvaltain historiassa. Täytyy sanoa, että valitettavasti cherokeiden
tapahtumat eivät ole myöskään minua kiinnostaneet koskaan niin paljon,
kuin monet muut "alkuperäisten amerikkalaisten kohtalot". Viisi jaksoa
on vähän, kun ajatttelen omaa top viitosta, mutta minulla se olisi tämä:
1. Pakollinen Mayflower nopeasti ja sen jälkeen powhatanien kohtalo ja sitten aina Yhdysvaltain Vapaussotaan saakka. 2. Ehdottomasti Tecumseh, oli älykäs ja karismaattinen henkilö koko Yhdysvaltain intiaanisotien historiassa ja Little Turtle sokeriksi loppuun. 3. Captain Jack ja Modoc- sota ja tietysti rakkaat Nez Percet ja Chief Joseph loppuun myös ympättynä. 4. Tietystysti Geronimo ja apache-sodat. 5. Kyllä se finaali olisi pakko päättää Wounded Knee Creekiin v.1890.(Wounded Knee v. 1973 ei kiinnosta niin paljon, koska siinä oli AIM:n ja muiden eri tahojen poliittista kahnausta).

Ei ole tapana myydä maata, jolla ihmiset kävelevät.
Thansunke Witko, Oglal-Lakota.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » La 10.04.2010 01:16

Minua kyllä kiinnostaa myös WK 1973, koska seurasin sitä median välityksellä reaaliajassa. Olin silloin hiukan vaille 14-vuotias, eli iässä, missä aletaan tiedostaa asioita, jos niitä yleensä koskaan aletaan tiedostaa. 12-14 vuoden iässä koetut jutut vaikuttavat usein erityisen tehokkaasti myöhempään ajatteluun. WK oli Suomenkin TV-uutisissa erittäin usein ja lehdissä oli paljon artikkeleita aiheesta. Vuodesta 1975 tilasin Akwesasne Notes -lehteä, missä oli näännyttävän pitkiä artikkeleita liittyen mm. WK-tapahtumiin ja sen jälkeiseen poliittiseen kuohuntaan USA:ssa. Se oli emotionaalisesti hienoa aikaa. Maailman avautumista noin tiedollisessa mielessä. 1970-luvulla oli isoja kysymyksiä ilmassa. Myöhemmin kaikki latistui. Intiaanejakin on myöhemmin kiinnostanut enää arkeologien työn haittaaminen ja yhdentekevät suuri henki -huutelut. Ja WK:n aikaisen soturikulttuurin tilalle alettiin pikku hiljaa tyrkyttää uhrikulttuuria.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ti 13.04.2010 12:40

Jaa Kevin Costnerissakin inkkariverta ? Ettei se vaan sano ? No mikä ettei. katsoin ja löysin listoilta muitakin yllättäviä (?) nimiä. mm. näillä väitetään virtaavan ainakin tilkka nimenomaan Cherokee- verta:

Sir Winston Churchill !!!!, Bill Clinton (ei todiasteita. Eikö sitä muuten pystyttäisi todistamaan dna- näytteellä ?), Monte Blue, Walter Brennan (se vanha äijä Rio Bravossa), Johnny Depp, David Carradine, James Garner, James Earl Jones, Tom Mix, Chuck Norris, Burt Reynolds, Wes Studi (koko veri), Dennis Weaver, Jack Dempsey, Johnny Cash, Billy Ray Cyrus (eli meidän kaikkien suosikin Hannah Montanankin täytyy olla), Crystal gayle, Loretta Lynn, Willie Nelson, Elvis ja Steven Tyler.

Rupee pian tuntumaan että pärjätäkseen maailmassa pitää olla vähintäänkin osa- aika- Tserokeesi eikä ainakaan esim. tällainen kokopäiväkummajainen.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 13.04.2010 16:01

Kuule Kid, luulenpa että täällä palstoilla on hieman enemmänkin kokopäiväkummajaisia. Itse saatan olosuhteiden pakosta näytellä joskus normaalia ihmistä, joten kuulun vain puolipäiväkummajaisiin. Cherokee-veri olisi tehnyt hyvää meikäläisellekin, sillä porilais-vaasalaisvereni olisi kaivannut sekaan hieman ohuempaa verta. :x

Mutta näillä mennään, sanokoon muut mitä lystäävät.
Haukka

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Ti 13.04.2010 20:55

Tuli taas hyvin todistettua se, kuka intiaaneista oli täysin ylivertaisin.

-J
PS. Mukaan mahtui myös useita, ainakin minulle entuudestaan näkemättömiä valokuvia.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 13.04.2010 21:49

Odotin Geronimo-dokumentilta akateemisempaa otetta, mutta käsikirjoitus oli lukemattomine virheineen kuin peruskoululaisen kyhäämä. Niitä ei tässä flunssaisena viitsi edes ruveta listaamaan. Plussaa olivat muutamat kiinnostavat nykyajan apachet, varsinkin Harjolla tuntuivat olevan näkemykset kohdallaan. Geronimon syntymäaika oli myös yllättävästi oikein, eli "1820-luvun alku", oikeammin noin 1823. Yleensä vuodeksi tarjotaan 1829, mikä ei pidä paikkaansa.

Myös joitakin uusia valokuvia näkyi, ehkä erikoisimpana Geronimo silmälaseissa. Osa kuvituksena käytetyistä vanhoista valokuvista oli ihan mitä sattuu, eivät liittyneet millään tavalla aiheeseen. Navajoidenkin kohtalo oli täysin turha syrjähyppy itse aiheesta.

Näytellyt osuudet olivat turhan niukkoja. Chiricahua-sotatanssia kuvaava pätkä oli kuitenkin tunnelmaltaan melko hyvä, joskaan mitään kilpiä ei kuljeteltu enää 1880-luvulla.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 14.04.2010 06:47

Anonymous kirjoitti:Tuli taas hyvin todistettua se, kuka intiaaneista oli täysin ylivertaisin.

-J
Ei tullut, se on Mike Daggett.


http://news.google.com/newspapers?nid=1 ... 97,1535948

Mike ei nöyrtynyt vaan eli ja kuoli vapaana taistelussa.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » To 15.04.2010 15:07

Opechancanough rokkasi kiitettävästi vielä yli 90-vuotiaana. Miket ja Geronimot olivat jo siinä vaiheessa koiranputkea kasvattamassa.
Nana oli myös kova sälli.

T.Tienpää

Viesti Kirjoittaja T.Tienpää » To 15.04.2010 18:42

Openchaganougin aikaan oli melko helppo rokata kun valkoisia oli noin viisituhatta, Shoshone-Miken aikaan taas 93 miljoonaa.

Tavibosta liikkuu kahdenlaista juttua. Toisen mukaan mies kuoli jo 1870-luvulla, toisen mukaan yli satavuotiaana vasta 1. maailmansodan aikaan espanjantautiin. Äijän kerrotaan myös olleen mukana mahdollisesti jo Yakima-sodassa, todennäköisesti ainakin Paiute-sodassa 1860, Snake-sodissa, ja bannock-sodassa. Tavibon lähettiläät opettivat "Ghost Dancea" myös modoc-shamaaneille ennen Modoc-sotaa. Tavibo pyyhkii lattiaa Openchanougeilla ja Gerryillä.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » To 15.04.2010 23:13

Kyky rokata korkeaan ikään saakka on tietysti merkittävä saavutus, kun suurin osa kuoli alle 40-vuotiaina, mutta mestariluokasta puhuttaessa pitää olla myös monipuolinen paletti. Tässä suhteessa Gerrylle on vaikea nähdä voittajaa. Gerry sentään soti kahta isoa valtiota vastaan yhtä aikaa. Ja hänet maaniteltiin antautumaan, vaikka mitään sellaista aietta ei ollut ennen sitä Gerryn puolelta. Gerry oli sotapäällikkö, parantaja, ylivertainen kauppamies, show-mies, saneli elämäkertansa, oli vielä elämänsä loppuvuosina merkittävä primitiivisen jousiammunnan mainosmies, puhui kolmea kieltä ja lisäksi vähän englantia, oli hyväkuntoinen ja pätevä ampuja vielä lähes 80-vuotiaana, oli vielä yli kuusikymppisenä täysi seksisymboli, lisääntyi loppuun saakka, ratsasti kutsuttuna Washingtonissa puolen miljoonan valkonaaman hurratessa. Ja mikä ehkä parasta, totesi kuolinvuoteellaan, ettei hänen olisi pitänyt antautua vaan sotia loppuun asti Meksikon vuorilla.

Kun satuin Helsingissä ensimmäisiä kertoja olemaan treffeillä kesällä 1979, niin minkähän intiaanin lakanan kokoinen kuva oli kyseisellä typykällä yksiönsä seinällä? No Gerryn. Kenestä intiaanista on kirjoitettu noin 200 kirjaa? Gerrystä. Viidesluokkalaisen poikani historian kirjassa on kuva vain yhdestä intiaanista, kukahan se on? Tietty Gerry. Helsingin seudulla on eräs opiskelijaravintola, jonka nimi on - Geronimo.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 16.04.2010 04:53

Dokumentti Geronimosta oli kyllä suoraansanottuna selkeä pettymys - ainakin minulle. Aika typerää näyttää hänestä vanhoilla päivillä otettua kuvaa moneen kertaan nuoruuden seikkailujen aikana. Eikö löytynyt tarpeeksi pätevää jätkää esittämään nuorta Geronimoa, vai mista hitosta tässä oli kysymys? Budjetin pienuudesta ilmeisesti. Väkisin etsityt valokuvat, joista moni koski vallan eri tapahtumia kuin käsiteltävänä ollut tarina lisäsi lopputuloksen vaatimattomuutta. Uskallan veikata, että tämä dokumentti, joka oli tähänastisista huonoin, ei sytyttänyt kovinkaan montaa katselijaa.

Geronimo ja Hullu Hevonen ovat siis saaneet omat ravintolansa. Ketkähän muut?
Haukka

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 16.04.2010 15:49

Gerry ja Bull ovat tietty omassa luokassaan kun ajatellaan tunnettavuutta. Saavutuksiakin riittää kummallakin.

On jotenkin hiukan sääli että monet hieman tuntemattomat intiaanit ovat jääneet täysin näiden mediaseksikkäiden sankareiden varjoon. Kiinnostavia unhoon jääneitä tyyppejä löytyy pilvin pimein Tavibojen ja Walkarien lisäksi, laitetaan esimerkiksi vaikka yokuts Estanislao:

http://en.wikipedia.org/wiki/Estanislao

Vastaa Viestiin