Kekionga

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Kekionga

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ti 03.11.2009 20:38

Huomenna iltapäivällä suomen aikaa 218 vuotta intiaanien suurimmasta voitosta amerikkalaisia vastaan, tunnetumpi ehkä nimellä St. Clairin taistelu. Ilon päivä oli siis 4.11.1791.

628 amerikkalaissotilasta kuoli parissa tunnissa, camp followerit (pyykkärit ja huorat) ja sen aikaisen lääketieteen armoille joutuneet haavoittuneet mukaanlukien määrä nousee jo hipomaan tuhatta.

Urotyön suorittavat Little Turtlen miamit ja Bluejacketin shawneet, tukenaan koko joukko edellisen vuoden Harmarin voitosta innostuneita mingoja, lenapeja, wyandoteja, sekä "Kolmen tulen kansaa", eli ottawia, ojibwayta, ja potawatomeja.

Respectit sankareille...

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 04.11.2009 23:49

Kunnioitamme sankarien muistoa.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 05.11.2009 14:11

Simo Hankaniemi kirjoitti:Kunnioitamme sankarien muistoa.
Vain me kaksi...nykyajan nuoriso ei osaa kunnioittaa menneen ajan sankareita.


Laitetaas vielä aiheen parasta kirjallisuutta:

- President Washington's Indian War: Sword

- Life and Times of Little Turtle: Carter

Kaksi "must havea" siis, muuta mukavaa tästä:

- Blue Jacket: Sudgen

- The Ohio Frontier: Hurt

- The Miami Indians: Anson


Siinä valitettavan lyhyt lista aiheen parhaasta kirjallisuudesta.

Kuva

Kilpparin syntymävuosi tässä tuo Calvin Youngin "tutkima" 1752. Lewis Carter perusteli melko järkevästi miksi vuosi oli hänen mielestään eri, eli 1747.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » To 05.11.2009 17:23

Älä nyt hätäile. Minäkin osallistun muistotilaisuuteen ja skoolaan nyt hiukan konjakkia sen kunniaksi. Pitää muistaa Indian Time.

Amerikkalaisten tappiot vaihtelevat aika paljon. George Ash, joka taisteli shawneiden parissa sanoi taistelukentällää lojuneen n. 1100 kuollutta amerikkalaista. Perääntymisvaiheessa kuoli sitten lisää. Virallisissa armeijan raporteissa uhrilukuun ei välttämättä sisällytetä kaikkia kaatuneita, kuten esim. siviileitä.

Yli toista tusinaa heimoa oli edustettuna Little Turtlen armeijassa. Kerrotaan, että viimeisimpien joukossa kuolleen kenraali Richard Butlerin sydän revittiin irti ja paloitettiin 14 osaan, jokaista osallistunutta heimoa kohti. Saivat ilmeisesti heimojohtajat soppaansa herkullisen sydänliemikuution.

Ainutlaatuista tässä alkuperäiskansan saavuttamassa suuren mittakaavan voitossa on se, että se saatiin miesalivoimalla.

Kuva

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 05.11.2009 20:53

Toki tuhanteen amerikkalaisraatoon päästään ilman liioittelua. Ungefär 270 sotilasta haavoittui, ja sen ajan tulehduslääkkeillä ja olosuhteilla noista tuskin sataa enempää eli muutamaa viikkoa kauemmin.

Tuohon ne 200-250 camp followeria, ja tuhat on täynnä.

Sword antoi miesluvut intiaanikansojen edustuksista. Tarkistamatta yhteisluku n. 980, ja mm. munseet olivat omana kansana mainittu. Voi olla että cherokeitakin oli joku chickamauga-joukko mukana, juuri nyt en muista...

Aika vähän Ohion sotaa muistetaan, pitkä, ja selvästi omilla luvuillaan kaatuneista puhuttaessa intiaanisotien joukossa. Amerikan pojat menettivät ainakin 3000-4000 ihmistä, mahdollisesti enemmänkin.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Pe 06.11.2009 12:49

shamaani kirjoitti:muuta mukavaa tästä:

- Blue Jacket: Sudgen

- The Ohio Frontier: Hurt

- The Miami Indians: Anson
Juu. Kannattaa laittaa noita listoja. Ohio frontier kiinnostaa mutta saapi jäädä toistaiseksi. Sitten kun on pää täynnä Mississippin länsipuolta niin itään mars.

Nuorna poikana luin kaikki Edward Ellisin nopsajalka- kirjat. Nehän oli ihan loistavia. Vielä toissa kesänäkö luin väijytyksen Ohiossa. St. Clairin verilöylystä en niistä muista lukeneeni vaikka Nopsajalka oli yleensä hyvin perillä asioista. Ja kun Nopsis nyt tuli mieleeni niin heitänpä jannusta pari kyssäriä tuonne toiseen osioon.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 06.11.2009 16:51

Jätin Ohio Frontieristä muutaman kappaleen loppupäästä lukematta. Ei amerikkalais-maajussien viljelytavat jaksaneet riittävästi kiinnostaa. Puoleenväliin asti erittäin hyvä kirja.

Tuo Swordin Presidentti Washington on oikea sotakirja, kummankin puolen toimet käydään läpi ilman suurempia moralisointeja oikeutuksista. Niin valitettavaa kuin kunnon kirjojen puuttuminen Ohion sodista onkin, niin Swordista on kyllä paha laittaa paremmaksi.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Pe 06.11.2009 23:50

Intiaaneilla oli Kekiongassa mitä todennäköisimmin myös alivoima aseistuksen suhteen. Tuskin läheskään kaikilla oli tuliaseita. Tosin jousi ei välttämättä ollut muskettia huonompi noin massiivisessa taistelussa. Jousen epätarkkuus ei liene haitannut massaan ammuttaessa ja tulinopeus oli muskettia paljon suurempi.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » La 07.11.2009 12:18

Simo Hankaniemi kirjoitti:Intiaaneilla oli Kekiongassa mitä todennäköisimmin myös alivoima aseistuksen suhteen. Tuskin läheskään kaikilla oli tuliaseita. Tosin jousi ei välttämättä ollut muskettia huonompi noin massiivisessa taistelussa. Jousen epätarkkuus ei liene haitannut massaan ammuttaessa ja tulinopeus oli muskettia paljon suurempi.
Huonokuntoisempi ja vähemmän ampumatarpeita varmasti. Silti minulle on jäänyt uskomus että tuliaseet olivat metsäseuduilla viimeistään 1750- eteenpäin yleisin sotavaruste tomahawkin ohella. Englantilaiset jakoivat myös avustuksia amerikkalaisia vastaan hyökkäileville intiaaneille, tapa joka taisi pitkäksi aikaa vakiintua.

Intiaaneilla oli varmasti jousia ja nuolia vara-aseina. Kilppari ja Sinitakki järjestivät osan huollosta metsästämään jousilla hiljaisuuden vuoksi, osa lähetettiin paukuttamaan pyssyjä eri paikkoihin amerikkalaisten hämäämiseksi.

St.Clairin joukot olivat myös täyttä roskaväkeä. Suuri osa tuskin oli ikinä osunut lähellekkään maalia, jos nyt aseen sellaista kohti olivat joskus laukaisseet.

Oliko juuri Wequn mainitsema Butler joka sai kentuckylaisia jonkinlaiseen taistelufiilikseen, ja tähän intiaanit sitten iskivät tekemällä rynnäkön. Lähitaistelu sotakirveitä vastaan mursi amerikkalaisten viimeisen vastarinnan ja aiheutti hysteerisen pakomatkan. Oliko rynnäkkö harkittu vai taistelun kiihkossa suoritettu impulsiivinen toimenpide on hieman epäselvää.

Joka tapauksessa tykistön intiaanit hiljensivät tehokkaasti taistelun alkajaisiksi. Myöhemmin tykit haudattiin taistelukentän lähelle, mutta Turtlen vävypoika William Welsh petti intiaanit ja siirtyi amerikkalaisten leiriin, paljastaen myöhemmin tykki-kätkön.

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » La 07.11.2009 19:29

shamaani kirjoitti:
Simo Hankaniemi kirjoitti:Kunnioitamme sankarien muistoa.
Vain me kaksi...nykyajan nuoriso ei osaa kunnioittaa menneen ajan sankareita.

Täällä ei oo nuoria.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » La 07.11.2009 22:32

Idän tuliasemääristä, niin jotkut nykyajan kirjoittajat mainitsevat (mm. T. M. Hamilton) tuliaseiden "syrjäyttäneen" jousen jo varhaisessa vaiheessa. Muutamien esimerkkitapausten perusteella näin ei näytä kuitenkaan olleen laita. Esim. red sticks muskogee -kapinan yhteydessä 1813 vain kolmasosalla oli muistaakseni tuliase. Myös Tippecanoessa hyvin monilla intiaanisotureilla oli jousi. Englantilaisia musketteja oli avaamattomissa pakkauksissa Tippecanoen kylässä, kun jenkit tutkivat paikkoja taistelun jälkeen.

Englantilaiset ja ranskalaiset tukivat kyllä omia liittolaisiaan mm. aseistamalla näitä, mutta ilmeisesti aseita ei kuitenkaan ollut aivan kattavaa määrää. Ja kenttäoloissa musketti ei huonosti hoidettuna pysynyt käyttökunnossa kovinkaan montaa vuotta. Ainakin Afrikasta on tietoja, että musketin käyttöikä oli kenttäoloissa pari vuotta. Voi olla että Amerikassa elinkaari oli hiukan pitempi.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Su 08.11.2009 08:20

Muistaisin lukeneeni, että metsäintiaaneilla olisi musketin käyttöikä kolme vuotta. Enemmän intiaaneilla oli pulaa ruudista. Ilman sitä, suurestakaan ampuma-ase kokoelmasta ei ole paljonkaan hyötyä.
Kyllähän jousta käytettiin idässäkin senkin jälkeen, kun tuliaseet tulivat kuvioihin. G. Washingtonin kuvaili jousta tehokkaaksi intiaaniaseeksi perustuen omiin kokemuksiin Monongahelan taistelussa v.1755. Kickapoot taisivat 1812-sodassa ampua tulinuolia johonkin linnoitukseen. Jousta käytettiin myös Kekiongan taistelussa.

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Su 08.11.2009 08:44

Se, että oliko intiaaneilla huonompi aseistus on hiukan monimutkaisempi kysymys. Varsinkin jos puhutaan yksittäisen taistelijan henkilökohtaisesta varustuksesta. Väittäisin, että keskiverto intiaanilla olisi ollut parempi.
St. Clairin armeijan miehillä taisi esiintyä samoja ongelmia aseissa, kuin Harmarin miehillä. Joillakin oli aseen tukit paskana, lukkopesä saattoi puuttua ja kaiken lisäksi ruuti oli taistelun aattona kostea vuotavien telttojen takia.

Jenkit hävisivät myös psykologisesti. Kentuckyläisten, nostoväen ja vakinaisen väen keskinäiset välit eivät olleet kovin hyvät ja kurja sää, sekä karkuruus olivat ongelmana. Aivan kuten Shamaani totesi monet jenkkisoltut olivat ns. roskaväkeä ja vailla minkäänlaista ampuma- tai taistelukokemusta.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Su 08.11.2009 09:04

Yhdyn uskomuksiin tuliaseiden käyttö-iästä. Intiaanithan vaativat jatkuvasti aseseppiä kyliinsä ensimmäisenä asiana maanluovutuksista neuvoteltaessa. Tosin 1700-luvun lopulle tultaessa alkoi löytyä valkoihoisten seppien opissa olleita intiaaneja, mutta molempien yhteismääräkin täytti vain murto-osan tarpeista. Aseet jäivät siis käyttökelvottomiksi vikojen ilmetessä.

Ohion sodasta pitkän teki juuri se, että Harmarin ja St. Clairin murskatappioiden jälkeen amerikkalaisten oli pakko alkaa kouluttaa sotaväkeä kun "tavalliset kadunmiehet" pettivät suunnitelmissa. Harmi ettei intiaaneilla ollut hieman parempaa huoltoa, sota olisi todennäköisesti jatkunut pitkälle 1800-luvulle. Wayne oli ensimmäinen jolle annettiin mahdollisuus kouluttaa oikea sotilasjoukko, eikä vaadittu mitään "nyt eikä heti" tulosta.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ma 09.11.2009 12:53

shamaani kirjoitti:Jätin Ohio Frontieristä muutaman kappaleen loppupäästä lukematta. Ei amerikkalais-maajussien viljelytavat jaksaneet riittävästi kiinnostaa. Puoleenväliin asti erittäin hyvä kirja.

Tuo Swordin Presidentti Washington on oikea sotakirja, kummankin puolen toimet käydään läpi ilman suurempia moralisointeja oikeutuksista. Niin valitettavaa kuin kunnon kirjojen puuttuminen Ohion sodista onkin, niin Swordista on kyllä paha laittaa paremmaksi.
No sait ylipuhuttua. Vaihdan siis frontierin Wassingtoniin. Vielä tässä kerkee kuulostelemaan muitakin teoksia jossei esim. heikki1niilo1 tule ja tapa.

Ohion rajaseutu rullut tutuksi lähinnä Zane Greyn kirjoista "Betty Zane" ja "rajaseudun henki" . Suosittelen luettaviksi. Ja netistä kandee tutustua sivuihin:

http://www.usgennet.org/usa/topic/colonial/index.html

ja sieltä eritoten:

http://www.usgennet.org/usa/topic/colon ... index.html

Siitä vain tulostelemaan ja lukemaan esim. kolmen seitsikon verisestä vuodesta ja kertomaan tänne kuinka tarinat pitävät kutinsa tunnetun historian kanssa.

Vastaa Viestiin