Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Su 25.10.2009 20:22

Wagon Box -sotilaita johti muistaakseni kapteeni Powell (en millään jaksa nyt tarkistaa nimeä). Hän väitti intiaanien tappioiden olleen 60, mutta mistä hän sen tiesi? Powell romahti psyykkisesti Wagon Boxin seurauksena, joten hänen uskottavuutensa on yhtä tyhjän kanssa.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ma 26.10.2009 13:32

Simo Hankaniemi kirjoitti:Wagon Box -sotilaita johti muistaakseni kapteeni Powell (en millään jaksa nyt tarkistaa nimeä). Hän väitti intiaanien tappioiden olleen 60, mutta mistä hän sen tiesi? Powell romahti psyykkisesti Wagon Boxin seurauksena, joten hänen uskottavuutensa on yhtä tyhjän kanssa.
Powell tietty laski "kaadot", ihan kuin "Sandy" Forsyth Beecher Islandilla...

Ja tästähän raportista Michno on todentanut kaatuneiden lukumäärän absoluuttisen totuuden, eli 61, tai mikä se tarkka määrä sitten raportissa ikinä olikaan...

Greg on hieno mies. Bear-riverin 70 majan 450 shoshonista Michnon mukaan 200 oli sotureita. Gregillä on selvästi parempaa tietoa keräilijä-metsästäjien yhteiskunnan rakenteesta kuin minulla.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ma 26.10.2009 17:47

shamaani kirjoitti:Jo 1979 ilmestyneen John David Unruhin tarkan tutkimuksen mukaan vuosien 1840 ja 1860 välillä yli 300 000 valkoihoisesta matkaajasta vain 362 kuoli intiaanien toimesta. Noin 90% näistä Kalliovuorten länsipuolella pääasiassa Snake-ja Humbold-jokien varrella, sekä Applegaten tiellä.

Tällä perusteella romantisoiduilla elokuvilla ja kaunokirjallisuudella joissa vankkurikaravaanin kimppuun hyökkäävät tasankojen sankariheimot, ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Palatakseni tähän ketjun ensimmäiseen viestiin, nuo kuolleisuusluvut tuntuvat vahvasti liioiteltuja.

Jami Parkinsonin "Path to Glory A Pictorial Celebration of the Santa Fe' Trail -kirjassa" kerrotaan, että myös Santa Fe' tietä kulkeneille todellisuus oli tarua ihmeellisempää. Parkinson kertoo, että tien ensimmäisen 10 vuoden käyttöhistorian aikana vain kahdeksan kulkijaa sai surmansa ja etteivät intiaanit milloinkaan hyökänneet hyvin organisoitujen vankkurikaravaanien kimppuun.

Suurempi uhka näille länteen matkaajille oli paska ja kusi, jota he suruttta lasettelivat tien vierrellä kiemurteleviin jokiin. Sitten seuraavat matkaajat ottivat alempaa virralta vettä keitto ja juomatarpeisiindsa ja POMMI oli valmis!

Jari
Jari Teilas

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ma 26.10.2009 20:14

Jari Teilas kirjoitti:
shamaani kirjoitti:Jo 1979 ilmestyneen John David Unruhin tarkan tutkimuksen mukaan vuosien 1840 ja 1860 välillä yli 300 000 valkoihoisesta matkaajasta vain 362 kuoli intiaanien toimesta. Noin 90% näistä Kalliovuorten länsipuolella pääasiassa Snake-ja Humbold-jokien varrella, sekä Applegaten tiellä.

Tällä perusteella romantisoiduilla elokuvilla ja kaunokirjallisuudella joissa vankkurikaravaanin kimppuun hyökkäävät tasankojen sankariheimot, ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Palatakseni tähän ketjun ensimmäiseen viestiin, nuo kuolleisuusluvut tuntuvat vahvasti liioiteltuja.

Jami Parkinsonin "Path to Glory A Pictorial Celebration of the Santa Fe' Trail -kirjassa" kerrotaan, että myös Santa Fe' tietä kulkeneille todellisuus oli tarua ihmeellisempää. Parkinson kertoo, että tien ensimmäisen 10 vuoden käyttöhistorian aikana vain kahdeksan kulkijaa sai surmansa ja etteivät intiaanit milloinkaan hyökänneet hyvin organisoitujen vankkurikaravaanien kimppuun.

Suurempi uhka näille länteen matkaajille oli paska ja kusi, jota he suruttta lasettelivat tien vierrellä kiemurteleviin jokiin. Sitten seuraavat matkaajat ottivat alempaa virralta vettä keitto ja juomatarpeisiindsa ja POMMI oli valmis!

Jari
Kahdeksan käy järkeen jos ajatellaan Kalliovuoret läpäisevän South Passin itäpuolella, eli tasangoilla tapahtuneita surmia joita siis alle 40 kahdenkymmenen vuoden ajalta.

362 ei ole kuin promilleluku yli sadastatuhannesta. Arviot matkalle hyytyneistä pyörivät 10000 ja 15000 välillä, tuosta se olisi kolmisen prosenttia. Mielestäni kuullostaa kohtuulliselta kun ajatellaan myyttisiä tarinoita miten pelkästään modocit olisivat surmanneet 300 matkaajaa, yli 60 pelkästään yhdellä Bloody Point-massacrella.

Tämmöistä kuitenkin tuputetaan vielä kuluvalla vuosituhannella, esim. juuri Michno kertoo faktana Bloody Pointissa 1852 kuolleen 62 emigranttia vaikka sen ajan lehdet mainitsevat puolet tuosta. Ja sekin todennäköisesti liioittelua.

Tuosta 362 osa mahdollisesti valkoisten rosvojoukkojen tekosia. Miller muistuttaa kirjassaan alueella liikkuneista intiaaneiksi pukeutuneista valkoisista.

Mutta kuten sanottu, taudit ja onnettomuudet ylivoimainen tappaja, tätä ei käy kiistäminen.

Voyageur
Viestit: 493
Liittynyt: Ke 07.04.2010 01:25

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Voyageur » Pe 17.02.2017 23:35

Tuli tuossa katsottua Teemalta Meek's Cutoff elokuva. Ihan kelvollinen mielestäni. Ei mitään suurieleistä mesomista vaan polttavan kuuman
pensaikkomaan yksitoikkoisuus oli käsin kosketeltavaa. Sekä epäluulo opas Stephen Meekiä kohtaan. Totuushan oli että loppupää kuljetusta reitistä oli uutta hänellekin. Valintojen vaikeutta lisäsi vielä vangittu Cayuse mies jonka kanssa ei tahtonut aluksi löytyä yhteistä kieltä.
Mutta Emily Tetherowilla oli ymmärrystä yrittää yhtä kieltä joka lopulta tepsi ja se oli ystävällinen kohtelu ja toisen tarpeiden huomioiminen.
Tarina elokuvassa jäi kesken mutta todellisuudessa tämä Cayuse mies johdatti heidät Deschute joelle nykyisen Cline Falls:in kohdalle.
Stephen Meekistä jäi sanonta" Meek Deserted them in the desert"
Tuo Meekin johtama joukko oli alunperin jotain tuhannen hengen luokkaa ja 200 vankkuria. Tässä Wikin artikkeli asiasta

https://en.wikipedia.org/wiki/Meek_Cutoff

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » La 18.02.2017 20:10

Voyageur kirjoitti:Tuli tuossa katsottua Teemalta Meek's Cutoff elokuva. Ihan kelvollinen mielestäni. Ei mitään suurieleistä mesomista vaan polttavan kuuman
pensaikkomaan yksitoikkoisuus oli käsin kosketeltavaa. Sekä epäluulo opas Stephen Meekiä kohtaan. Totuushan oli että loppupää kuljetusta reitistä oli uutta hänellekin. Valintojen vaikeutta lisäsi vielä vangittu Cayuse mies jonka kanssa ei tahtonut aluksi löytyä yhteistä kieltä.
Mutta Emily Tetherowilla oli ymmärrystä yrittää yhtä kieltä joka lopulta tepsi ja se oli ystävällinen kohtelu ja toisen tarpeiden huomioiminen.
Tarina elokuvassa jäi kesken mutta todellisuudessa tämä Cayuse mies johdatti heidät Deschute joelle nykyisen Cline Falls:in kohdalle.
Stephen Meekistä jäi sanonta" Meek Deserted them in the desert"
Tuo Meekin johtama joukko oli alunperin jotain tuhannen hengen luokkaa ja 200 vankkuria. Tässä Wikin artikkeli asiasta

https://en.wikipedia.org/wiki/Meek_Cutoff
*********************************************
Täytyy vilkaista joskus tuo leffa ja taitaa löytyä myös Ylen Areenastakin. Frontier-sarjaa on tullut katsottua 2.jaksoa ja kiitoksen saa ainakin hyvästä aikalaisten realistisesta ulkonäöstä ja vaatetus myös. Näyttelijät ovat muutamia vakiokasvoja ja Creet ovat pukeutuneet minusta hyvin totuudenmukaisesti l. Hudson Bay huopaa,sotilastakkeja ja hatut ovat välillä koomisia mutta kun kantajat ovat hyvin julmia niin siihen nauru hyytyy.Maisemat ovat upeita kuten odottelinkin kun sarja on Kanadalais-Yhdysvaltalainen yhteistyö hanke.
Kannattaa katsoa!

Kuva

Kuva

Ja jos ei joku ole julman näköinen niin Jasom Momoa 193 cm Mixi on.
Kuva

Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 19.02.2017 17:11

Ostin tuon Meek's Cutoffin dvd:n vuosi - pari sitten vitosella cdonista. Myönnän että revin pelihousuni filmin päättyessä, "ei kai tämä nyt voi tähän loppua..? Ei saatana!"
Potentiaalia tämän tyyppisissä filmeissä kyllä olisi, näyttihän Revenantkin että rajaseutu vielä kiinnostaa ihmisiä.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 28.02.2017 20:11

Hyvin usein Oregonin tiellä kävi näin. Asiasta pitivät huolen paikalliset intiaanit, joilla ei riittänyt kovin suuria sympatioita Oregonin tietä matkaavia siirtolaisia kohtaan.

Kuva

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 01.03.2017 09:12

Tietenkään ei ollut olemassa vain yhtä ja ainoaa Oregonin tietä, vaan varsinkin Wyomingissa vaihtoehtoisten polkujen verkosto mutkitteli yli sata mailia pohjoiseen ja etelään. Ja vastoin Hollywood-leffojen ja sarjakuvalehtien kuvauksia, intiaanien uhka ei ollut pahin vitsaus Oregonin tiellä. Kun vankkurikaravaanit asettuivat öisin ympyrään, miesten suurin energia meni vahtiessa, ettei karja karkaa vapaille laitumille ja häivy sen tien. Kyllähän intiaanit tekivät hyökkäyksiä, mutta useimmin heidät nähtiin kauppakumppaneina kuin vihollisena. Jossakin vaiheessa tilanne muuttui ja hyökkäykset lisääntyivät, mutta kolera ja muut taudit surmasivat matkalaisia eniten.

Oregonin tien varrella sijaitsee useita "Vieraskirjoja", jonne matkailijat kaiversivat nimensä. Tunnetuin näistä paikoista lienee keski-Wyomingissa kohoava Independence Rock "Itsenäisyyskallio", jota kutsutaan myös autiomaan rekisteriksi.

Taustalla Independence Rock


Kuva

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » To 02.03.2017 15:46

Tuolla Oregonin tiellä kuoli tauteihin ja tapaturmiin enemmän emigrantteja kuin Intiaanien hyökäyksissä jotka kyllä alkoivat voimistua heti 1860-luvun alun aikaan,koska Armeija veti pois sotilaita Idän tappotantereille. Kolera kuten Haukka totesi oli yksi suurimpia kuolleisuuden määrissä sitten tuli keripukki,koska ruoka oli kuivattua pekonia pääsääntöisesti ja korppuja eikä C- vitamiinipitoista.Kolera niitti eniten satoa v.1849-1855 välisenä aikana. Hypotermia/hukkuminen oli toinen kova kuolinsyy koska jokien ylitykset olivat hyvin vaarallisia ja uimataito ei ollut emigranttien hallussa kovinkaan paljon.Toinen erikoiselta kuultava syy oli jäädä vaunujen yliajamiksi vaikka nopeus oli vain 2-3 mailia tunnissa.Vaunut olivat kömpelöitä ja vaikea saada pysähtymään nopeasti.Naisväellä oli ongelma hameiden kanssa kun hameenhelma jäi vankkurin pyörään kiinni ja veti henkilön vaunujen alle.

Ennen Fort Laramieta olii syynä myös ampumis-tapaturmat koska aseiden käyttö ei ollut kovinkaan tuttua monille emigranteille.Vasta Fort Laramien jälkeen alkoivat emigrantit tottua aseiden l. kivääreiden ja haulikoiden käyttöön sekä harvojen pistoolin omistajien.Henkirikoset olivat myös vaarana liiallisen alkoholin käytön yhteydessä ja tietysti varkaudet joissa tuomiot olivat lynkkauksia pääsääntöisesti.Sitten päälle eläinten potkut,salamat,kalkkarot,kaatunet puut,tulvat ym. vastaavat.
Kaliforniaan tullessa laskettiin että keripukkiin kuoli perille päästäessä lähes yhtä paljon emigrantteja kuin koleraakin. Jonh Unruh laski että n. 400 000
emigrantista kuoli matkan aikana näihin eri uhkiin n. 16 000 l. n. 4% luokkaa.

Itse reittejähän oli monta ja viiden Osavaltion läpi. Kap Hornin
kautta kiertäminen oli rankka ja piinaavan pitkä matka etelä-rannikolle.

Siinä on tullut se suurempi tenkkapoo.
Kuva

Tässä yksi lähdekirjani tutua tutumpi David Lavenderin kirja Oregonin tiestä.
Kuva

Ja saman miehen kirja laajemmasta alueesta.
Kuva

Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 04.03.2017 11:10

Olen joskus mielessäni ajatellut, että kukahan nuo vankkuritkin keksi. No tietenkään yhtä ja oikeaa vastausta ei ole, sillä vankkurit muotoutuivat kaiken aikaa jo 1700-luvulla. Mutta kun ajattelee noita katettuja vankkureita, jäljet johtavat saksalaisiin mennoniittoihin, jotka alkoivat rakentaa juuri tuontyylisiä vaunuja. Mennoniitat asustelivat Conestoga riverin rannoilla Pennsylvaniassa ja heidän joukostaan löytyi näppäriä vaununtekijöitä, jotka alkoivat toteuttaa näkemyksiään pitkän matkan menopeleistä. Purjekangas ( jota monesti liotettiin vielä pellavaöljyssä ominaisuuksien parantamiseksi) suojeli matkustajia ilmaston ilkeyksiä vastaan ja jämäkkä alusta jaksoi kantaa jopa 6 tonnin lastin. Poppeli ja tammi olivat sopivaa materiaalia puurakenteisiin. Kulkeneuvoa alettiin nimittää Conestoga-vankkureiksi ja kysyntä oli kova. Vetohevosiksi pyrittiin valitsemaan säyseitä yksilöitä, jotka eivät turhia hötkyilleet vaan katselivat maailmanmenoa rauhallisin silmin.

Conestoga-vankkureitten ajatonta muotuilua vuosisatojen hämystä:


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 05.03.2017 11:04

Haukka kirjoitti:Olen joskus mielessäni ajatellut, että kukahan nuo vankkuritkin keksi. No tietenkään yhtä ja oikeaa vastausta ei ole, sillä vankkurit muotoutuivat kaiken aikaa jo 1700-luvulla. Mutta kun ajattelee noita katettuja vankkureita, jäljet johtavat saksalaisiin mennoniittoihin, jotka alkoivat rakentaa juuri tuontyylisiä vaunuja. Mennoniitat asustelivat Conestoga riverin rannoilla Pennsylvaniassa ja heidän joukostaan löytyi näppäriä vaununtekijöitä, jotka alkoivat toteuttaa näkemyksiään pitkän matkan menopeleistä. Purjekangas ( jota monesti liotettiin vielä pellavaöljyssä ominaisuuksien parantamiseksi) suojeli matkustajia ilmaston ilkeyksiä vastaan ja jämäkkä alusta jaksoi kantaa jopa 6 tonnin lastin. Poppeli ja tammi olivat sopivaa materiaalia puurakenteisiin. Kulkeneuvoa alettiin nimittää Conestoga-vankkureiksi ja kysyntä oli kova. Vetohevosiksi pyrittiin valitsemaan säyseitä yksilöitä, jotka eivät turhia hötkyilleet vaan katselivat maailmanmenoa rauhallisin silmin.

Conestoga-vankkureitten ajatonta muotuilua vuosisatojen hämystä:


Kuva
Haukka kirjoitti:Olen joskus mielessäni ajatellut, että kukahan nuo vankkuritkin keksi. No tietenkään yhtä ja oikeaa vastausta ei ole, sillä vankkurit muotoutuivat kaiken aikaa jo 1700-luvulla. Mutta kun ajattelee noita katettuja vankkureita, jäljet johtavat saksalaisiin mennoniittoihin, jotka alkoivat rakentaa juuri tuontyylisiä vaunuja. Mennoniitat asustelivat Conestoga riverin rannoilla Pennsylvaniassa ja heidän joukostaan löytyi näppäriä vaununtekijöitä, jotka alkoivat toteuttaa näkemyksiään pitkän matkan menopeleistä. Purjekangas ( jota monesti liotettiin vielä pellavaöljyssä ominaisuuksien parantamiseksi) suojeli matkustajia ilmaston ilkeyksiä vastaan ja jämäkkä alusta jaksoi kantaa jopa 6 tonnin lastin. Poppeli ja tammi olivat sopivaa materiaalia puurakenteisiin. Kulkeneuvoa alettiin nimittää Conestoga-vankkureiksi ja kysyntä oli kova. Vetohevosiksi pyrittiin valitsemaan säyseitä yksilöitä, jotka eivät turhia hötkyilleet vaan katselivat maailmanmenoa rauhallisin silmin.

Conestoga-vankkureitten ajatonta muotuilua vuosisatojen hämystä:


Kuva
***************************************************
Conestoga-vankkurit oli vankkurien aatelia mutta Oregonin reiteillä niitä ei pahemmin käytetty ja se johtui monesta syystä: Conestoga-vankkurit olivat aivan liian painavia ja isoja sekä kankeita käytettäviksi Oregonin- reittien vaikeakulkuisissa ja vuoristomaisissa olosuhteissa.Preerialla ja tasankoilla ne olivat erinomaisia kulkemaan ja matkustaminen näissä aika arvokkaissa vankkureissa oli lähes ylellisistä jos vaikka vertaa Preeria Kuunareiksi nimettyä Oregonin reiteillä kulkevaa ruumis-vankkuria.Nimi tuuli kuunarin purjekangasta mallista katetta joka oli aivan purjeen näköinen.Nämät olivat kuin puinen liikkuva sänky" neljä jalkaa leveä ja 10 jalkaa pitkä.Härkiä ja muuleja käytettiin useimmin vetoeläiminä ja yksi näissä "kuunareissa"oli hyvä: niiden kantokyky oli yli tonnin painoista lastia ja ne pystyi tervamaan lähes vedenpitäviksi mikä oli suuri helpotus jokien ylityksissä.

Matkaa tekivät 15-20 mailia päivässä mutta vankkureissa istuminen oli täyttä helvettiä ja siksi usein emigrantit kulkivat joku jalan tai ratsain vankkurien vierellä.Syynä olivat liian pienet makuutilat ja istumatilat sekä matkanteko oli todella kuoppaista.Siksi rinnalla kävely oli paljon mukavampaa.

Tässä yksi"Preeria Kuunari" Erään tyypin Conestoga-vankkuri ja kun katsoo malia niin lempinimi"Prairie Schcooner"ei ole ihan tuulesta temmattu.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 06.03.2017 15:43

Jotkut matkustivat preeriakuunarilla onnenmaahan, mutta monet tulivat suoraan helvettiin.

Kyllähän turkiskauppiaat ja muut rajaseutujen äijät tekivät Oregonin tien karkeita hahmotelmia jo 1800-luvun alussa, mutta reitti oli aivan liian vaativa naisille, lapsille ja jopa vankkureille. Vuonna 1836 tilanne muuttui sikäli, että ensimmäinen nainen ilmaantui Oregonin tien kulkijaksi. Kysymyksessä oli Narcissa Whitman, joka vastanaineena matkasi miehensä Marcus Whitmanin kanssa Kalliovuorten poikki. Narcissaa toki kuskattiin niin reellä, proomulla ja jokilaivalla, mutta hän matkusti myös vankkureissa. Istuinmukavuus oli tuolloin sangen vaatimaton ja Narcissa-rouvan takapuoli tuli ruvelle. Mutta urheasti hän suoriutui matkastaan, jonka päätepiste oli Walla Walla laakso. En nyt muista onko tuo paikka Oregonin vaiko Washingtonin osavaltiossa, mutta sinne hänen miehensä seurue päätyi.

Tämä Narcissan matka osoitti sen, että nainen kykeni matkustamaan Oregonin tiellä. Tämä oli kuin lähtökäsky niille kotirouville, jotka olivat haaveilleet toisenlaisesta elämästä länsirannikolla ja uskaltautuivat miestensä ja sukulaistensa matkaan. Tietenkin tämä oli lähtökäsky myös niille rohkeille ja ennakkoluulottomille nuorille naimattomille naisille, jotka halusivat matkustaa Oregonin tietä länteen vain päästäkseen huoraamaan kullankaivajien ja muiden kulkijoiden keskuuteen. Jotkut heistä tienasivat omaisuuden, mutta useimmat päätyivät katuojaan.

Tämäkin viaton tyttönen tuli preeriakuunarin matkassa. Päätyikö hän rikkaaan miehen vaimoksi vaiko kurjaksi huoraksi viheliäiseen ilotaloon, jääköön salaisuudeksi


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 06.03.2017 16:48

Huoraksi.

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 06.03.2017 18:57

Witko Daavidin poika oli vähän karkea nyt,ei tuo nainen kuvassa ollut vosu vaan reipas leipuri ja metsätyttö. Narcissa Whitmanin elämä taas päättyi 29.11.1847 ja aviomies Marcus Whitmanin myös sekä 11 muun ihmisen elämä ja syynä oli tuhkarokko joka aloitti tämän Verilöylyn syyt.

Tässä lähetysasema jossa tämä kaikki tapahtui 29.11.1847.

Kuva

Tässä kaksi Cayuse Päälikköä jotka olivat mukana.Tiloukaikt vasemalla joka runteli Marcuksen kasvot kirveellä lähes tuntemattomaksi.Narcissa sai luodista läpi ikkunan oven suuhun.Oikealo oleva Tomahas hakkasi ensin Marcuksen kirveellä niskaan kaksi kertaa ja tämä eli muutamia tunteja vielä.
Kuva

D.Witko

Vastaa Viestiin