Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 06.03.2017 20:40

Nämä tiukkailmeiset naiset jäivät eloon Whitmanin verilöylyssä.

Kuva

Verilöylyn syyksi riitti epäilys siitä, että tohtori Whitman ja hänen vaimonsa Narcisse olivat tuoneet tuhkarokon intiaanien keskuuteen. Eiväthän alueen intiaanit normaalisti olleet väkivaltaisia, mutta 1840-luvun aikana heidän pinnansa kiristyivät monestakin eri syystä. Ja kaikki syyt liittyivät näihin lähityssaarnaajiin. Whitmanin porukkaa vastaan vehkeilevät katolilaiset papit aiheuttivat omalta osaltaan lisää erimielisyyksiä ja tietenkin pitää ottaa huomioon kielimuuri, joka esti intiaanien ja lähetyssaarnaajien lähemmät kontaktit. Hieman ennen verilöylyä paikallisten intiaanien suhteet Whitmaniin olivat siis jo suurelta osalta rappeutuneet.

Lopulta tilanne johti siihen, että kymmeniä cayuse- ja umatilla-sotureita teki vierailun Whitmanin luo. Vierailu oli olevinaan lääketieteellinen tutustuminen, mutta vaatteidensa alla intiaanit kuljettivat mukanaan kirveitä ja muita tappovälineitä. Nämä vedettiin esiin sopivan hetken tullen ja silminnäkijöiden mukaan hyökkääjien toiminta oli harvinaisen raakaa. Joidenkin väittämien mukaan umatillat ja cayuset olivat sanoneet, että he vapauttivat valkoiset veljensä riivaajista, jotka asuivat heidän sisällään. Tuohon on vaikea ottaa kantaa, mutta ainakin itse Marcus Whitman viipaloitiin lähes tunnistamattomaksi.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 12.03.2017 19:18

Tämä yksi hieman erilainen tarina Oregonin tien varrelta. Vuonna 1856 tohtori John Evans oli kartoittamassa Oregonin tietä ympäröiviä alueita nykyisessä Oregonissa. Oman väittämänsä mukaan hän näki tuolloin valtavan, oudon kiven, josta mursi pienen palan ja jätti loput kivestä jälkeensä— noin 10,000 kilogrammaa. Kun hän palasi Washingtoniin, geologit tutkivat hänen löytöään ja sanoivat, että se oli meteoriitin harvinaisin tyyppi—pallasite.

Vähän sisällissodan syttymisen jälkeen Evans kuoli yllättäen. Hän oli kuitenkin jättänyt joitakin johtolankoja jälkeensä ja kertonut, että meteoriittikivi oli vuorella Port Orfordin lähellä. Tarkalleen ottaen paikassa, joka on korkeampi kuin sitä ympäröivä alue. Kukaan ei silti löytänyt jälkeäkään tästä suuresta jättiläiskivestä, vaikka sitä etsittiin varsin suurin joukoin. Kun tiedemiehet myöhemmin pähkäilivät Evansin jättämän kivenkappaleen todellista alkuperää he sattuivat vertaamaan sitä Chilestä löydettyyn tunnettuun meteoriittiin. Palanen vaikutti selkeästi identtiseltä Chilen löydöksen kanssa. Samalla kun Evansin väitteen aitous kyseenalaistettiin, juttu mutkistui, sillä vuonna 1937 muuan kaivosmies väitti löytäneensä Evansin mainitseman meteoriitin. Hänellä nimittäin oli pala kiveä, joka vastasi täysin Evansilla ollutta palaa. Pahaksi onneksi kaivosmies katosi jäljettömiin ennen kuin kivi pystyttiin jäljittämään.

Paljon myöhemmin vuonna 1993 tapausta arvioitiin uudelleen Smithsonian Archivesissa. Monet faktat osoittivat, että tohtori Evans oli ollut aikoinaan velkaantunut korviaan myöten ja hänen kivilöytönsä oli pelkkä huijaus, jonka avulla hän oli uskonut saavansa suuret rahat. Virallinen johtopäätös oli, että hän oli jotenkin onnistunut saamaan haltuunsa palan chileläistä meteoriitista, joka oli löydetty vuoden 1820 tienoilla. Tällä "löydöksellään" hän oli toivonut voivansa myydä kuvitteellisen meteoriitin löytöpaikan suurella voitolla. Odottamaton keuhkokuume vain sattui tulemaan väliin ja tappamaan Evansin ennen kuin ehti toteuttaa hienon huijauksensa.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 17.03.2017 16:24

Tästä kuvasta on kaikki romantiikka kaukana Oregonin Reitin Mormooni emigranteista ja ei heistä paljon ollut vastusta Intiaaneille.
Kuva

Tässä onkin jo vastusta enemmän sillä vaunukaravaani on lähdössä matkaan Oregonin Tielle
Kuva

Shoshone-kylä,Chief Washakie
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 18.03.2017 12:07

Kaikkien matkalaisten pää ei kestänyt Oregonin tien koettelemuksia ja jotkut tulivat matkan aikana hulluiksi. Eräs tähän kategoriaan kuuluva oli Elizabeth Markham, jonka hauras mieli petti Snake riverin varrella kesken pitkän ja raskaan taivalluksen. Elizabeth jättäytyi matkasta ja sanoi miehelleen ja viidelle lapselleen, ettei hän liiku enää yhtään edemmäksi länteen. Tilanne oli hankala, sillä aviomies halusi ehdottomasti jatkaa matkaa. Elizabeth jäi yksinään korpeen vankkurien etääntyessä näkymättömiin.

Hieman myöhemmin Samuel Markham lähetti teinipoikansa Johnin etsimään äitiään. Hae äippä, kyllä se nyt on jo muuttunut normaaliksi!.

Poika teki työtä käskettyä, mutta epäonnistui tehtävässään ja katosi jäljettömiin. Huolestunut Samuel ja hänen lapsensa olivat suunniltaan kunnes sitten näkivät lähestyvän hahmon, joka osoittautui perheen äidiksi.
- Näitkö Johnia, armaani? isukki kysyi. -Se lähti etsiin sua.
-Näinhän minä John-poikaseni, äiti hymyili. -Hakkasin sen kuoliaaksi kivellä!

Niiltä seisomilta Samuel otti alleen hevosen ja ratsasti etsimään poikaansa. Etsintä tuottikin tuloksia ja hän toi mukanaan pahoin haavoittuneen poikansa. Samuelin ollessa pois oli hänen vaimonsa kuitenkin ehtinyt tehdä lisää pahojaan ja sytyttänyt perheen vankkurit palamaan. Johnin ratsastaessa paikalle liekit nuolivat ahneesti vankkurien kuomua ja puuosia.

Tämä ankea tarina oli vain yksi niistä murhenäytelmistä, joita esiteltiin Oregonin tiellä.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » La 18.03.2017 18:59

Haukka kirjoitti:Kaikkien matkalaisten pää ei kestänyt Oregonin tien koettelemuksia ja jotkut tulivat matkan aikana hulluiksi. Eräs tähän kategoriaan kuuluva oli Elizabeth Markham, jonka hauras mieli petti Snake riverin varrella kesken pitkän ja raskaan taivalluksen. Elizabeth jättäytyi matkasta ja sanoi miehelleen ja viidelle lapselleen, ettei hän liiku enää yhtään edemmäksi länteen. Tilanne oli hankala, sillä aviomies halusi ehdottomasti jatkaa matkaa. Elizabeth jäi yksinään korpeen vankkurien etääntyessä näkymättömiin.

Hieman myöhemmin Samuel Markham lähetti teinipoikansa Johnin etsimään äitiään. Hae äippä, kyllä se nyt on jo muuttunut normaaliksi!.

Poika teki työtä käskettyä, mutta epäonnistui tehtävässään ja katosi jäljettömiin. Huolestunut Samuel ja hänen lapsensa olivat suunniltaan kunnes sitten näkivät lähestyvän hahmon, joka osoittautui perheen äidiksi.
- Näitkö Johnia, armaani? isukki kysyi. -Se lähti etsiin sua.
-Näinhän minä John-poikaseni, äiti hymyili. -Hakkasin sen kuoliaaksi kivellä!

Niiltä seisomilta Samuel otti alleen hevosen ja ratsasti etsimään poikaansa. Etsintä tuottikin tuloksia ja hän toi mukanaan pahoin haavoittuneen poikansa. Samuelin ollessa pois oli hänen vaimonsa kuitenkin ehtinyt tehdä lisää pahojaan ja sytyttänyt perheen vankkurit palamaan. Johnin ratsastaessa paikalle liekit nuolivat ahneesti vankkurien kuomua ja puuosia.

Tämä ankea tarina oli vain yksi niistä murhenäytelmistä, joita esiteltiin Oregonin tiellä.


Kuva
*******************************************************
Hyvin traaginen ja samalla mielenkiintoinen kertomus. Löysin samoin tästä tapahtumasta tietoa ja väitettiin että Isä ja äiti Elizabeth jatkoivat matkaansa yhdessä Oregoniin.Heillä oli toinen lapsi nimeltään Edwin josta tuli myöhemmin arvostettu runoilija ja tämä jatkoi matkaansa aina Kaliforniaan ja häntä Elizabeth ei koskaan enään nähnyt.
Tässä maalaus joka liittyi tähän tapahtumaan
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 19.03.2017 11:49

Paiutet olivat eräs niistä heimoista, jotka kävivät Oregonin tien kulkijoiden kimppuun. Vaikka surmattujen luvut pysyivät pieninä varsinkin ennen Yhdysvaltain sisällissotaa, niin hyökkäyksiä esiintyi. Likimainkaan kaikkia ei kirjattu ylös ja sen vuoksi varsinainen tieto eri tapahtumista onkin hyvin epätarkkaa. Kuvan paiutet eivät välttämättä liittyneet hyökkäyksiin, sillä näitä veijareita riitti moneen lähtöön.

Jos pohjoisen paiutet olivat lähes sotaisessa maineessa, eteläiset puolestaan olivat eniten riistettu läntinen intiaanikansa 1700 - 1800-luvun ajan. Heitä alistivat valkoisten ohella varsinkin oman rodun soturit. Paiutelapsia ja -naisia siepattiin yleisesti ja suurimpia riistäjiä olivat heidän omat ute-veriveljensä, jotka kaupittelivat sieppaamiaan lapsia jopa Salt Lake Cityn mormoneille


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 20.03.2017 11:36

Luvut mitä Intiaanit tappoivat Oregonin Reitillä liikkuvia emigrantteja ovat aika pienet verrattuna muihin kuolleisuus-syihin kuten taudit,tapaturmat ym. vastaavat. V.1840-1860 Intiaanit tappoivat 362. emigranttia Oregon Reitillä. Emigrantit taas tappoivat 426. Intiaania joista 90% kuoli länteen South Passista,enimmäkseen Humboldt-ja Snake Riveriä tai Applegate Trailin eteläpäässä Villametta Valleyssä.Kauppaa käytiin ja joskus kyllä Intiaanit varastivat emigranteilta hevosia,kauppatavaraa mutta usein ilman mitään väkivaltaa.Varsinkin 1840-1850 välisenä aikana.Intiaanien hyökkäykset tehostuivat 1860-luvun alusta alkaen johtuen mm. Armeijan joukkojen vetäminen Idän Tappotantereille Sisällissotaan ja myös Snakes-sota 1864-1868 aiheutti lisää konflikteja.

Shoshonet olivat hallitseva Kansa Oregonin Reitillä ja ympäristössä National Oregon-California Trail Center,Thomas Fork Crossing Soda Springs.
Siouxit,Shosohonet,Crowt,Utet,Kiowat ja Paiutet olivat Kansoja joiden maiden halki emigrantit kulkivat.Shoshonien hyökkäykset olivat useimmin Soda Springsin/Ft.Hallin ja Snake Riverin ympäristössä joka kulkee nykypäivän Etelä-Idahossa.

Shoshoneja
Kuva

Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » La 01.04.2017 16:05

Yksi lyhyt kertomus vähän ennen Oregon Trailin ajoilta mutta nyt ollaan vesillä laivassa.Tonguen Tuho oli tapahtuma.Pacific Northwest yritti avata Tyynenmeren turkiskaupan Tongue-laivallaan ja se päätyi kauheana tapahtumana.Tongue seilasi pitkinTyynenmeren rannikkoa ja kävi kauppaa eri Intiaani Kansojen kanssa ja Vancouverin-saaren edessä se pudotti ankkurinsa ja aloitti kaupankäynnin.Aluksen Kapteeni ja Päällikkö Nuu-chah-nulth Kansasta kiistelivät turkisten hinnasta ja Tonguen Kapteenin pinna paloi kun Päällikkö oli loukkantunut kaupankäynnistä ja silloin Kapteeni potkaisi kaikki turkikset yli laidan mereen.Kostoksi Heimon soturit kiipesivät laivaan ja alkoivat teurastaa miehistöä.Viisi miestä jäi silloin henkiin ja he poistuivat veneellä laivasta siten että yksi mies jäi laivaan ja räjäytti koko ruutivaraston.100-200 Nativea kuoli ja vain yksi 23.miehistön jäsenestä jäi eloon.

Tonguen seilailut oli seilailtu.

Tässä The Tongue ja Nativet.
Kuva

D.Witko

T Tienpää
Viestit: 676
Liittynyt: To 25.08.2016 15:22

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja T Tienpää » Su 23.04.2017 16:43

Satakunta sivua Wagons West edennyt, ja kirja on ihan ok, jopa hyvä. Silti toisesta syystä kyrsii, tuossa Bidwellin ensimmäisessä Kalifornia-porukassa kulkivat mukana Kelseyn veljekset, ja harmi ettei tuosta roskaväestä tehty selvää intiaanien toimesta. Andrew Kelsey yhdessä kaverinsa Stonen kanssa pitivät pomo-intiaaneja jonkinasteisessa orjuudessa ja raiskailivat intiaanityttöjä. Pomojen päästettyä simasuut päiviltä armeija päätti kostaa näiden yhteiskunnan tukipilarien oikeutetun surman teurastamalla vaihtelevien arvioiden mukaan ainakin 60-100 intiaania. Ben Kelsey kunnostautui myös intiaanien murhaajana, varsinaiset sankari-veljekset kyseessä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Bloody_Island_massacre

Madleyn kirjassa kappaleessa 4. käsitellään tapahtumia:

https://books.google.fi/books?id=ya0ODA ... navlinks_s

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 23.04.2017 17:34

Tienpää kirjoitti
Satakunta sivua Wagons West edennyt, ja kirja on ihan ok, jopa hyvä. Silti toisesta syystä kyrsii, tuossa Bidwellin ensimmäisessä Kalifornia-porukassa kulkivat mukana Kelseyn veljekset, ja harmi ettei tuosta roskaväestä tehty selvää intiaanien toimesta. Andrew Kelsey yhdessä kaverinsa Stonen kanssa pitivät pomo-intiaaneja jonkinasteisessa orjuudessa ja raiskailivat intiaanityttöjä. Pomojen päästettyä simasuut päiviltä armeija päätti kostaa näiden yhteiskunnan tukipilarien oikeutetun surman teurastamalla vaihtelevien arvioiden mukaan ainakin 60-100 intiaania. Ben Kelsey kunnostautui myös intiaanien murhaajana, varsinaiset sankari-veljekset kyseessä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Bloody_Island_massacre
**********************************************************

Olen lukenut myös Wagon Westistä näistä perkeleen pikkuveljistä ja Ben Kelseyn naamasta paistaa jo syvä hulluus.
Vuonna 1848-Kalifornian Kultakuumeen aikaan Ben Kelsey sai kuningasajatuksen kun otti viisikymmentä Pomo Intiaania veljensä Andreasin Ranchilta. Kun Ben oli löytänyt tarpeelliset diggersit niin parempi oli myydä koko kaivostoiminta muille kaivostyöntekijöille.Sitten äijä sai malarian ja päätti palata kotiinsa Sonomaan hoitamaan itsensä kuntoon. Pomot jotka hän sinne jätti niin hän pakotti heidät asumaan paikallisten vihamielisten Intiaanien kanssa ja sitten vielä malaria alkoi iskeä huonokuntoisiin Pomoihin jotka näkivät täyttä nälkää vielä kaiken päälle.Vain yhden tai kahden Pomon väitetään jääneen hengiin.Humaaninen velipoika Andreas ja hänen ystänsä pitivät huolen että Pomojen kohtelu oli niin helvetillistä että saivat provosoitua Bloody Islandin Verilöylyn.

Ben Kelsey kuvassa"Sonoma Gang"perustajajäsen.
Kuva

Sonoma Gangin jäseniä L.K.Woodin kauniimpi puolisko Clarissa Hanna Wood.
Kuva


D.Witko

Oho! Tulipas jätti Clarissa

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 24.04.2017 06:37

Tuohon ehdin laittaa nopean, kun ei kannata mennä töihin ennen puoli yhdeksää.

Wagon Westissa vilahtelee koko joukko mielenkiintoisia henkilöhahmoja, joista olisi paljonkin kirjoitettavaa. Kelseyn veljekset tulivatkin jo esille, joten jätän nyt heidät sivuun. WW-kirja mainitsee, että Kelseytä ja Greeniäkin pahempi konna oli Crove C. Cook. Samainen heppu todellakin tappaa intiaanin, joka jonkin matkaa toimi Barleson Bidwellin-karavaanin oppaana. Kirja toteaa myös, että Cook murhasi oregonilaisen opiskelijan Elijah Heddingin. Sattuneesta syystä myös Hedding sattui olemaan intiaani. Muut kirjat kertovat, että Cook oli tunnettu intiaanivihaaja, joten syy veritöihin oli siis pirunmoinen rasismi.

Kirjan Talbot Greenkään ei kuulu varsinaisiin hyviin poikiin, sillä tämä karavaanin lääkäri osoittautuu melkoiseksi lurjukseksi. Tosin hän elelee jonkin aikaa leveästi San Franciscossa, jossa paistattelee niin auringon kuin ihmisten suosionkin hellivässä lämmössä. Mutta pormasteriksi havitteleva Green tekee virheen ja näyttäytyy julkisesti suuren paraatin avaajana. Muuan nainen tunnistaa hänet Paul Geddes-nimiseksi miekkoseksi, jolla on Pennsylvaniassa vaimo ja iso liuta lapsia. Tietenkin Green vannoo viattomuuttaan, mutta lehtimiehet alkavat kuitenkin tutkia hänen menneisyyttään. Saman apäivän amuna, kun Green ollaan valitsemassa pormestariksi, sensaatiolehti heittää pommin. Green eli Paul Geddes on kähveltänyt suuren summan rahaa pennsylvanialaisesta pankista ja tehnyt sen jälkeen katoamistempun. Maineensa puhdistamiseksi Green saa luvan matkustaa itään, mutta mitä tapahtuu: Talbot Green alias Paul Geddes tekee katoamistempun uudelleen.
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 24.04.2017 09:49

Täydennetään edellistä. Eräs nettiartikkeli kertoo, että eräänä keväisenä aamuna 1841 pennsylvanialainen liikemies Paul Geddes lähti pankkiin sijoittaakseen 7000 dollaria työnantajansa rahoja. Geddes vihelteli tyytyväisenä Gettysburgin pääkadulla ja ajatteli miten mukavaa elämä olikaan. Kun oli niin pahuksen hieno fiilis, hän päätti poiketa pelaamaan muutaman nopean pokerikierroksen koska sopiva pelipaikka näytti olevan reitin varrella. Onni ei ollut suosiollinen ja Paul Geddes poistui pokeripöydästä täysin rahattomana. Hänelle oli käynyt samoin kuin niin monille kävi ennen ja jälkeen.

Huono-onnisen pelitapahtuman jälkeen Paul jätti perheensä eikä luonnollisestikaan kehdannut enää näyttäytyä työnantajalleen. Näin ollen hän katosi. Paul Geddes lakkasi olemasta ja tilalle astui uusi henkilö nimeltään Talbot Green, joka ilmaantui eräänlaisen tohtorin ominaisuudessa Bidwellin johtavan vaunukaravaanin yhdeksi matkustajaksi.

Ja vaikka Geddes-Greenin kukoistuskausi Friscossa oli vain vuosikymmenen mittainen, sai hän kunniakseen oman kadun: Green Street. Pormastarina hän olisi päässyt jossakin vaiheessa käsiksi Friscon rahavaroihin ja niillä olisi päässyt pelaamaan taas muutaman kierroksen kunnon pokeria. Valitettavasti näin ei käynyt.

Green Street


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ma 24.04.2017 15:20

Huono-onnisen pelitapahtuman jälkeen Paul jätti perheensä eikä luonnollisestikaan kehdannut enää näyttäytyä työnantajalleen. Näin ollen hän katosi. Paul Geddes lakkasi olemasta ja tilalle astui uusi henkilö nimeltään Talbot Green, joka ilmaantui eräänlaisen tohtorin ominaisuudessa Bidwellin johtavan vaunukaravaanin yhdeksi matkustajaksi.

Ja vaikka Geddes-Greenin kukoistuskausi Friscossa oli vain vuosikymmenen mittainen, sai hän kunniakseen oman kadun: Green Street. Pormastarina hän olisi päässyt jossakin vaiheessa käsiksi Friscon rahavaroihin ja niillä olisi päässyt pelaamaan taas muutaman kierroksen kunnon pokeria. Valitettavasti näin ei käynyt.
Laitetaanpa tarinalle onnellinen loppu. Juutuin tähän pennsylvanialaiseen monikasvoon, josta löytyy jonkin verran tietoa. Erään lähteen mukaan Greenillä oli San Franciscossa monia tukijoita, jotka halusivat selvittää mistä lähteestä Greeniä koskevat ikävät huhut olivat peräisin. Esille kaivettiin mies, joka väitti tunteneensa Greenin Pennsylvaniassa, tosin Paul Geddesin nimellä. Green kiisti itsepintaisesti tämän syytöksen, mutta hänen tukijansa sen sijaan alkoivat epäröidä ja uskoa huhuun. Nämä Greenin ystävät kuitenkin olivat hyvin ymmärtäväisiä ja olivat valmiit maksamaan tämän vanhat velat mikäli sellaisia oli. Green ei suostunut tähän vaan vakuutti yhä uudelleen viattomuuttaan.

Hyvin pian tämän jälkeen Green osti matkalipun Panamaan ja kertoi purjehtivansa merireittiä Pennsylvaniaan, jossa keräisi kasaan todisteet täydellisestä syyttömyydestään. Tämä oli sinänsä erikoinen temppu Greeniltä, sillä hänen yli kymmenen vuoden takaisesta pikku tempauksestaan oli olemassa faktaa ja kaiken lisäksi Paul Geddesistä oli olemassa etsintäkuulutus. Greenin syyllisyydessä ei ollut siis mitään epäilemistä.

Lähdettyään Panaman-laivalla Friscosta Green katosi. Hänen friscolaiset ystävänsä etsivät kuumeisesti tietoa miehestä, ja viimein tärppäsi. Hän vaikutti Texasissa ja oli luomassa uutta uraa maankeinottelijana. Tällä kertaa Green oli ottanut takaisin vanhan nimensä ja esiintyi Paul Geddesinä. Hänestä tehtiin havaintoja myös New Orleansissa ja Tennesseessä. Lopulta Green-Geddes lähettikin kirjeen Friscoon henkiystävälleen Thomas Larkinille ja pyysi tämän apua sotkujensa selvittämiseen. Green-Geddes jopa palasi Friscoon, mutta hänen entiset ystävänsä välttelivät häntä. Pian kävi selväksi, että hän ei voinut jatkaa vanhaa elämäänsä länsirannikon kultakaupungissa. Vähin äänin Green-Geddes palasi Pennsylvaniaan ja väitetään, että hän teki sovinnon perheensä kanssa.

Gettysburg, Paul Geddesin kotikaupunki


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 24.04.2017 19:43

Tässä pikku episodi Oregonin Trailin-ajoilta.Vuonna 1852 teki eräs gangi kyseenalaisen ennätyksen Oregonin mailla sillä he tekivät aikakauden pahimman joukkomurhan .Triskettin Gang oli tämän rosvoporukan nimi ja veljekset Jack ja Henry Triskett tulivat aikaisemmin tulleiden kullankaivajien ja emigratien löydöille ja kun 1852 oli kaivutyö aika huonotuottoista niin nämät veljekset alkoivat hankkia rahaa ryöstämällä diggersejä.Triskettin Gangiin kuului veljesten lisäksi kolme muuta väkivaltaisuuksien"toimeenpanijaa"Fred Cooper,Miles Hearn ja Chris Clover.Tämä julma porukka oli vastuussa jo ennen tätä tapahtumaa lukuisista diggersien ryöstöistä Kaliforniassa.Elokuun alussa-1852 he saapuivat pikkukaupunkiin nimeltään Sailors Diggins ja tämä kaivosleiri oli kasvanut useita tuhansia asukkaita käsittäväksii kaivoskaupungiksi ja kun ajattelee että koko Oregonin territorion asukasluku oli alle 10 000 niin tämä oli iso keskus Sailors Diggers nimeltään.

Läheiset vuoret olivat todella rikkaita ja sinäkin päivänä kun Triskettin Gang ratsasti kaupunkiin niin useimmat miehet olivat vuorilla kaivutyössä.Viisi rosvoa menivät ensin isoimpaan salonkiin ja Fred Cooperilla napsahti päässä.Ehkä juominen ja naisten kaipuu pisti porukan alkamaan väkivaltaisuudet. Cooper oli tunnettu äkkipikaisuudestaan ja viina ja aseet antoivat lisää voimantunnetta.Cooper veti aseen ja ampui sanaakaan sanomatta tavallista viatonta siviiliä joka käveli kadulla rintaan.Sitten alkoi verinen hulluus koko gangi hyppäsi kadulle ja alkoi ampua viattomia siviileitä aivan summamutikassa ja sattumanvaraisesti.Ainakin kaksi naista raiskattiin viiden gangilaisen toimesta ja siviileitä kuoli yhteensä 17.naista,lasta ja vanhusta. Sailorsin Diggersit kuulivat vuorille aseiden paukkeen ja lähtivät nopeasti laskeutumaan kaupunkia kohti ja vaunut olivat täynnä aseita.Kun he saapuivat paikalle voitte varmaan kuvitella miltä heistä tuntui kun he näkivät vaimojaan,lapsiaan tapettuina pitkin katuja.

Voi vain kuvitella miten kaikki miehet reagoicat tähän näkyyn ja Possen huuto perään kaikui.Triskettin Gang oli saanut ryöstettyä 250 paunaa kultaa niin heidän kulkunsa oli aika hidasta ja heille tuli yllätyksenä kuinka nopeasti takaa-ajajat raivostuneina tulivat.Oletettavasti muutama kaivostyöläinen sai surmansa sillä olihan Triskettin Gang tottuneita asemiehiä mutta kansalaisten raivolle he eivät mahtaneet mitään ja kaikki viisi rosvoa hakattiin lähes hengiltä ja ripustettiin sitten roikkumaan puolikuolleina.Täydellinen lynkkaus.Mutta tarinan loppu on edelleen legendaa l. missä ovat 250 paunaa kultapölyä?
Tästä on mielenkiintoisia versioita olemassa...............................kuulemma edelleen kateissa vai onko?

Tässä tämä silloin vilkas kaupunki on nyt, täysin aavekaupunkina Waldo v.1954 kuvattuna ja nimi nykyään on nykyään tuo Waldo ja tässä taas revolveri Colt-Dragoon 1848 -model jota Triskettin Gang käytti tuona Elokuunpäivänä 1852.
Kuva
Kuva

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: Oregonin tie ja intiaanien hyökkäykset

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 24.04.2017 19:50

Tämä kuva jäi pois Waldo ja kuva v.1954.Toinen kuva oli v.1890 jolloin kaupunkissa oli vielä asukkaita vähän.

Kuva

D.Witko

Kuvan ottaja Ben Maxwell oli sen verran nyhverö äijä että ei suostunut jäämään yksin Waldoon yöksi tuona kuvauspäivänä 1954.

D.Witko

Vastaa Viestiin