Inkkareitten fanittaminen

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Chrystaltail

Inkkareitten fanittaminen

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 08:33

Tää tulee jatkuvasti esille ja nimenomaan negatiivisessa valossa. Ihan kun sitä ilmenis vaan yhessä muodossa ja se olisi vallan haitallista.

Ensinnä: Jos inkkarit itte haluu (viisauksia netistä) et niitä kohellaan niinko muitaki ihmisii nii sorry vaa.. Mietitäämpä mitä ihmiset nykysin on... Ulkokuoria :P Meil on Slma, Beckhamit ja inkkarit eikä kukaan poikkee joukosta :)

Siis oikeesti, missä se ongelma on?

Onhan se nyt ihan sama ketä idoliaan kopioi, joku on kopio Victoriasta ja toinen inkkarista..

Miks inkkareilla pitäis olla joku erityissuoja ettei niitä sas fanittaa?

Chrystaltail

Re: Inkkareitten fanittaminen

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 08:34

Chrystaltail kirjoitti: Slma
SAlma...

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 08:44

Ja mikä ero on kuolleitten ihmisten ja aikakausien/tyylien fanituksella? Jos kopsaan 1700/1800 luvun italiasta jotain ja pompin viikon silleen ja sit toisen viikon inkkareiden vastaavasta niin miks italialaiset ei kälätä suu vaahossa kulttuurinsa vääristelystä?

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 08:49

Ja mitä välii sillä on onko fanittaja hourailutilassa, kuumeessa, huumeessa, transsissa vai kiimassa kun ei se fanituksen kohde sitä tule koskaan tietämään? (paitsi ne jotka kohtaa fanejansa oikeessa elämässä)

Viittaus Simon "seksuaalisen huuman kaltaseen tilaan" vai mikä se ny oli..

Ja mitä pahaa on viettää elämänsä jossain fanituksen transsitilassa? Ei kai sitä oo kummempaakaan tekemistä.

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 09:00

Ei kai siinä muuta ku nousee kusi hattuun jos ne soittelee kadulla ja sit joku hippi tulee kumartelemaan. Mutta niinhän se nousee kaikilla muusikoilla koska niitä palvotaan.

Minä kyl kuvaan kaikki nätit inkkarit (ei oo kyl kun kolme kuvaa kun ovat verrattain harvinaisii) ja tuijotan kyl niit kuvii ihan niin pitkää ku huvittaa ja fanitan niit pipipäisenä :roll:

Miks pitäis olla välttämättä olla kiinnostut jostain äklörumasta ulkonäöstä tai jonku söötin soturin hapanneen sielunelämän seurauksena tehdyistä veritöistä tai fanittaa niitä koska se ois jotenki todellisempaa kun jonkun nätin naaman pällistely?

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Ke 14.10.2009 09:42

Haukkaa henkee välillä

Robert sikskouns

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 14.10.2009 11:44

Fanittakaa vapaasti vaikka menninkäisiä.

Viisas ei tietysti fanita yhtään mitään vaan tietää kaiken. Minäkään en fanita mitään, paitsi itseäni, ja itseäkin vain ja ainoastaan ja juuri siksi että en fanita mitään muuta...

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 14:39

Nosikskun Henget ei oo myytävänä, eks muista, ei niit voi vetää.

Shamaani en mitää lupaa tarttekkaan kun SELITYKSIÄ sille miks fanittaminen jotenki estäis "tosiasioitten" tutkimista tai vääristelis sitä. Tai miten nii sotaisa historiallinen näkökulma ois todempi tai oikeempi tapa harrastaa kulttuurintutkimusta ku taiteellinen näkökulma.

Perustelkaa ny ku siitä on jatkuvasti äpinää muun keskustelun yhteydessä.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 14.10.2009 18:13

Chrystaltail kirjoitti: miks fanittaminen jotenki estäis "tosiasioitten" tutkimista tai vääristelis sitä. Tai miten nii sotaisa historiallinen näkökulma ois todempi tai oikeempi tapa harrastaa kulttuurintutkimusta ku taiteellinen näkökulma.
Siksi että jonkin asteisen totuuden alkaessa selkiintyä ilmenee samalla että fanittamisen perusteita ei ollutkaan.

Onko joku väittänyt "sotaisan historian" olevan joku ainut autuaaksi tekevä mielenkiinnon kohde? Useimmat täälläkin harrastavat käsitöitä tai eränkäyntiä, sekä tutkivat muun ohessa intiaanien, tai ainakin tiettyjen kansojen, sosiaalista elämää ja muutakin poliittista historiaa kuin vain sotaa.

Ei se millin tarkka tutkiminenkaan silti aina täysin oikaise vääriä käsityksiä, ihminen uskoo mihin haluaa...

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Ke 14.10.2009 20:13

shamaani kirjoitti:
Chrystaltail kirjoitti: miks fanittaminen jotenki estäis "tosiasioitten" tutkimista tai vääristelis sitä. Tai miten nii sotaisa historiallinen näkökulma ois todempi tai oikeempi tapa harrastaa kulttuurintutkimusta ku taiteellinen näkökulma.
shamaani kirjoitti: Siksi että jonkin asteisen totuuden alkaessa selkiintyä ilmenee samalla että fanittamisen perusteita ei ollutkaan.
OK. Kiitos.

Eiks se riipu just vähä siitä miks/mitä fanittaa? Jos jtn käsitöitä ni ei kai se taidon fanitus lopu vaik minkälaisii juttui paljastuis historiast. Eihä se käsityötaito oo liitännäinen kuin itteensä.
Jos uskoo juttui jotka on kalajuttui ni mitäs siitäki sit.. Kalajuttui o aina kerrottu. Jos fanittaminen perustu kalajuttuihi nii sit voi fanittaa niit kalajuttui edellee ko tietää niitte olevan kalajuttui.
shamaani kirjoitti: Onko joku väittänyt "sotaisan historian" olevan joku ainut autuaaksi tekevä mielenkiinnon kohde?
No on joillaki tääl välil aika hyvii kommenttei siihe suuntaa :D Moon lukenu tarkkaa :lol:
shamaani kirjoitti: Ei se millin tarkka tutkiminenkaan silti aina täysin oikaise vääriä käsityksiä, ihminen uskoo mihin haluaa...
Se o ilmeisesti se uskonvapaus sit....

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 15.10.2009 13:23

Minä näen sanassa 'fanittaa' tyyliä jota esiintyy esim. jääkiekkoyleisössä. Huudetaan suu vaahdossa törkeyksiä kun omalle joukkueelle (fanittamisen kohteelle) tuomitaan jäähy, eikä pystytä niiden "värilasien" takaa tekemään tilanteesta järkiperäistä analyysiä. Palvonnaksi tai päähänpinttymäksi muuttunut ihailu sokaisee ihmisen, neutraali suhtautuminen ei enää onnistu vaan 'fani' alkaa elää palvomansa kohteen ehdoilla ja kohdetta varten.

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » To 15.10.2009 23:35

shamaani kirjoitti: Minä näen sanassa 'fanittaa' tyyliä jota esiintyy esim. jääkiekkoyleisössä. Huudetaan suu vaahdossa törkeyksiä kun omalle joukkueelle (fanittamisen kohteelle) tuomitaan jäähy, eikä pystytä niiden "värilasien" takaa tekemään tilanteesta järkiperäistä analyysiä.
Tollast just näkyy foorumeil :lol:


shamaani kirjoitti: Palvonnaksi tai päähänpinttymäksi muuttunut ihailu sokaisee ihmisen, neutraali suhtautuminen ei enää onnistu vaan 'fani' alkaa elää palvomansa kohteen ehdoilla ja kohdetta varten.
Aloit sit puhuu avioliitost :o


Ilta-Sanomat otsikoi viidestoist kymmenettä kakstuhatyheksä:

"Uudeksi Buddhaksi uskottu aikoo estää eläinten joukkoteurastuksen"

toivottavasti nuo tuolla sokastuvat uskoon.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Pe 16.10.2009 00:23

Minusta fanittaminen on negatiivista silloin, jos fani ei millään halua hyväksyä sitä faktaa, ettei hänen fanittamiensa intiaanien enemmistö halua nykyään elää lainkaan mitään aikaisempien vuosisatojen "intiaanielämää", eikä edes halua keskustella mistään "intiaanikysymyksistä". Tällä en viittaa kehenkään tämän foorumin henkilöön, tämä on vain yleisempi havainto. Negatiivisella fanittajalla on päässään jokin fiksaatio intiaaneista ja tähän muottiin hän haluaa tunkea intiaanit. Se näkyy mm. siinä, että nykyajan intiaaneistakin kertovissa jutuissa käytetään yleensä kuvituksena jotakin 1800-luvun valo-tai muuta kuvaa tai sitten nykyintiaania sulka päässä. Nykyintiaanien ylivoimainen enemmistö ei pidä koskaan sulkaa päässään.

Tilanne on sama, kuin jos esim. japanilainen tulisi Suomeen ja yrittäisi "nähdä" suomalaiset 1800-lukulaisina kaskenpolttajina ja koskenlaskijoina. Keskusteluissa suomalaisten kanssa hän sitten utelisi, että miksi suomalaiset eivät ryhdy taas kylvämään kaskiruista ja harjoittelemaan pölkyllä koskenlaskua. Nyky-Suomea koskevissa artikkeleissaan japanilainen käyttäisi kuvituksena I. K. Inhan valokuvia syrjäkylien mäkitupalaisista ja hyljejäiden vaanijoista. Useimmat suomalaiset piutäisivät tuollaista japanilaista hiukan tärähtäneenä.

Joitakin vuosia sitten sanomalehdessä oli kuva ryhmästä cree-intiaaneja, jotka olivat tulleet tutustumaan suomalaiseen metsätalouteen. Ukoilla oli päällä normipuvut solmioineen ja päässä metsurin kypärä. Olin tyytyväinen, kerrankin asiallinen kuva ja tarina. Ei värjättyjä kalkkunansulkia, eikä sössötyksiä suurista ja pienistä hengistä ja metsänpeikoista osana holistista maailmankuvaa. Intiaanit olivat bisnesmiehiä hakemassa sijoituskohteita. Enemmän tuollaisia juttuja, jotka kuvaavat realistisesti nykyintiaanien elämää ja intressejä.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 16.10.2009 12:12

Olen muuten aina inhonnut koko 'fani'-termiä. En osta ikinä enää entisiä fasupalojakaan.

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » Pe 16.10.2009 12:51

Simo Hankaniemi kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten sanomalehdessä oli kuva ryhmästä cree-intiaaneja, jotka olivat tulleet tutustumaan suomalaiseen metsätalouteen. Ukoilla oli päällä normipuvut solmioineen ja päässä metsurin kypärä. Olin tyytyväinen, kerrankin asiallinen kuva ja tarina. Ei värjättyjä kalkkunansulkia, eikä sössötyksiä suurista ja pienistä hengistä ja metsänpeikoista osana holistista maailmankuvaa. Intiaanit olivat bisnesmiehiä hakemassa sijoituskohteita. Enemmän tuollaisia juttuja, jotka kuvaavat realistisesti nykyintiaanien elämää ja intressejä.
Luuleks et on vaikeempi fanittaa tavan tallaajii ko mielikuvii? Ei o :D

Vastaa Viestiin