Istuva Härkä -näyttely
Tänään aamu-tv:ssä näyttelyyn liittyen Riku Hämäläisen haastattelu jossain puolivälissä ohjelmaa, mukana myös Ernien insertti. Näyttelykamoja ei juuri näy, mutta Kajo-lehti sai kivasti mainosta.
Mulla toi Areenan versio katkeaa kesken, toivottavasti teillä muilla toimii paremmin. Katsottavissa 16.7.2009 asti:
http://areena.yle.fi/video/264483
Ps. Frank, jaksoin sitten googlata, ihan helpolla ei rippaaminen nyt onnistu, ovat Ylellä upottaneet sen streamin aika hyvin. Kyllästyin, jäi sitten tallentamatta.
Mulla toi Areenan versio katkeaa kesken, toivottavasti teillä muilla toimii paremmin. Katsottavissa 16.7.2009 asti:
http://areena.yle.fi/video/264483
Ps. Frank, jaksoin sitten googlata, ihan helpolla ei rippaaminen nyt onnistu, ovat Ylellä upottaneet sen streamin aika hyvin. Kyllästyin, jäi sitten tallentamatta.
-
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Minäkin käytin tämän kesän viimeisen lomapäivistäni Vapriikissa. Ajoitin myös keikan niin, että pääsin kuuntelemaan opastuksen. Oli erittäin hyvä. Itse näyttely oli kyllä pienoinen pettymys, sillä sälää oli odottaamaani vähemmän. Isoja kuvia kylläkin riitti ja hyvä edes niin. On tämä silti hatunnostonarvoinen kulttuuriteko Suomessa.Brazos kirjoitti:Kävimpä sitten minäkin katsastamassa ja sivistämässä itseäni ko. näyttelyllä.
Ihan hyvä setti oli. Satuttiin samaan aikaan opaskierroksen kanssa paikalle, mutta se ei oikein napannut.
Sen verran ohi asian, että tuli käytyä tsekkaamassa samalla kertaa länkkärijuttujakin "suurempi rakkauteni", eli Suomen sisällissota. Tampere 1918 -näyttely on esillä Vapriikissa myös. Ja kyllä kolahti. Jumaliste, että oli komeasti pantu esille.
Jari
Jari Teilas
-
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Meitä oli aika pieni ryhmä, joka kuunteli tarkkaavaisena selostusta. Mutta joo, nää on pahimpia, jotka menee aukoo päätään kesken oppaan työtä, vaikka sitten olisivatkin oikeassa. Kyllä sen asian voi ihan rauhassa käydä oikaisemassa oppaalle sitten kierroksen jälkeen, jos se sitä vaatii.Brazos kirjoitti:Olin torstainan paikalla ja puolesta välistä näyttelyä juututtiin tämän opasryhmän taakse. Silloin ainakin ryhmässä oli 'liikaa' ihmisiä ja pahin joku neropatti kertomassa oppaalle miten asianlaita oikeasti oli.
Tuli kanssa katsastettua se 1918 näyttely, oli ihan katsomisen arvoinen.
miettii Jari
Jari Teilas
-
- Viestit: 231
- Liittynyt: Ke 01.08.2007 11:50
Viimeksi muokannut T. Juivanen, Ma 11.10.2010 23:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 252
- Liittynyt: Pe 09.03.2007 08:05
- Paikkakunta: nord du Québec,
Tuli viimeviikolla käytyä uudestaan Shitting Bull näyttelyssä. Siinä ekassa vitriinissä oli jotain tuttua.
TT
member of F.E.W.S.
Hot Damn
Je Vois Tout
Don't go away mad! Just go away!
Robert Sixcornet
Karhu
Wilawane
Blackhand
BlackArse
Uncle Rhinestone
http://cows-finland.org/kuvagalleria/in ... ?cat=10004
member of F.E.W.S.
Hot Damn
Je Vois Tout
Don't go away mad! Just go away!
Robert Sixcornet
Karhu
Wilawane
Blackhand
BlackArse
Uncle Rhinestone
http://cows-finland.org/kuvagalleria/in ... ?cat=10004
-
- Viestit: 231
- Liittynyt: Ke 01.08.2007 11:50
Viimeksi muokannut T. Juivanen, Ma 11.10.2010 23:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 2476
- Liittynyt: La 24.03.2007 13:56
Käväisimpä minäkin Vapriikissa ja olihan siellä kaikenlaista mielenkiintoista. Päällimäiseksi jäi mieleen ajatus, että "todellisuus on toista kuin mielikuvat" ja se todellisuus kyllä tässä näyttelyssä ainakin jollain tasolla avautui.
You must speak straight so that your words may go as sunlight to our hearts. -Cochise
Tottakai sopii kysyä ja olet ihan oikeassa siinä, että kyllä tuossa näyttelyssä ne viimeisetkin romanttiset mielikuvat katoavat. Sanotaan, että kuva ei valehtele, mutta se on kuitenkin puoli totuutta ja netissä ehkä neljäsosatotuutta, jos sitäkään, koska manipuloinnilla saadaan vaikutettua niin paljon, miltä jokin asia vaikuttaa. On ihan eri asia nähdä jokin asia ihan tuosa silmiensä edessä ja mahdollisesti vielä niin, että sitä voi kosketella tai ainakin kuvitella hipaisevansa.
Se, mikä mielikuvissani ainakin säilyi entiseen verrattuna on se, että intiaanit olivat taitavia käsityön tekijöitä. Täytyy ihmetellä miten joku saa aikaan niin sisitiä jälkeä, kun katseli niitä helmitöitä ja niiden helmien pienuus yllätti minut, niissähän on ollut ihan kaamea pujottelu, ei siinä köppäkyntinen pärjää. Ja senkin uskon,että hyvin harvalla oli mahdollisuuksia niihin suuritöisimpiiin juttuihin, eli komeat puvut ja muut koristukset eivät kyllä olleet mitä arkitodellisuutta. Ja entäs sitten ne piikkisian piikit koristeina. Ihmetellä täytyy sitä sinnikkyyttä, että viitsii sellaisia muokata ja laitella.
Päänahkapaitoja katsellessa tuli mieleen tässä joskus taannoin joskus joulun aikohin tullut Pieni talo preerialla sarja (se minisarja, ei Londonin juttu). Siinä, kun Laura katseli sitä yhtä intiaania, jolla oli päänahka vyöllä ja se jäi niin mieleen se ilme, kun kauhistus ja ihailu vuorotteli tytön kasvoilla, jotain samaa minäkin tunsin. En kyllä pihdeilläkään koskisi siihen paitaan joten ei minusta taitaisi ainakaan arkeologiksi olla, vaikka aihealue kiinnostava onkin.
Yksi mielenkiintoisimpia juttuja näyttelyssä oli minusta ne mustavalkoiset lyhytfilmipätkät, Niistä olisi kiva tietää enemmän, Kuka niitä on kuvannut ja missä olosuhteissa. Oliko tanssit lavastettuja? Olisiko kukaan edes päässyt kuvaamaan aitoa tilannetta!!! Ne pätkät olivat kaikkea muuta kuin koristeellista ja visuaalisesti komeaa pow wowta ja kuitenkin se oli visuaalisesti jotenkin niin mieleenpainuvaa ja kolahtavaa.
Tässä joitain ajatuksia kaiken kaikkiaan mielenkiintoisen näyttelyn herättämiä, ja kyllä - intiaanit kiinnostavat edelleenkin.
Se, mikä mielikuvissani ainakin säilyi entiseen verrattuna on se, että intiaanit olivat taitavia käsityön tekijöitä. Täytyy ihmetellä miten joku saa aikaan niin sisitiä jälkeä, kun katseli niitä helmitöitä ja niiden helmien pienuus yllätti minut, niissähän on ollut ihan kaamea pujottelu, ei siinä köppäkyntinen pärjää. Ja senkin uskon,että hyvin harvalla oli mahdollisuuksia niihin suuritöisimpiiin juttuihin, eli komeat puvut ja muut koristukset eivät kyllä olleet mitä arkitodellisuutta. Ja entäs sitten ne piikkisian piikit koristeina. Ihmetellä täytyy sitä sinnikkyyttä, että viitsii sellaisia muokata ja laitella.
Päänahkapaitoja katsellessa tuli mieleen tässä joskus taannoin joskus joulun aikohin tullut Pieni talo preerialla sarja (se minisarja, ei Londonin juttu). Siinä, kun Laura katseli sitä yhtä intiaania, jolla oli päänahka vyöllä ja se jäi niin mieleen se ilme, kun kauhistus ja ihailu vuorotteli tytön kasvoilla, jotain samaa minäkin tunsin. En kyllä pihdeilläkään koskisi siihen paitaan joten ei minusta taitaisi ainakaan arkeologiksi olla, vaikka aihealue kiinnostava onkin.
Yksi mielenkiintoisimpia juttuja näyttelyssä oli minusta ne mustavalkoiset lyhytfilmipätkät, Niistä olisi kiva tietää enemmän, Kuka niitä on kuvannut ja missä olosuhteissa. Oliko tanssit lavastettuja? Olisiko kukaan edes päässyt kuvaamaan aitoa tilannetta!!! Ne pätkät olivat kaikkea muuta kuin koristeellista ja visuaalisesti komeaa pow wowta ja kuitenkin se oli visuaalisesti jotenkin niin mieleenpainuvaa ja kolahtavaa.
Tässä joitain ajatuksia kaiken kaikkiaan mielenkiintoisen näyttelyn herättämiä, ja kyllä - intiaanit kiinnostavat edelleenkin.
You must speak straight so that your words may go as sunlight to our hearts. -Cochise
Tarkotatko näitä tällasia?
http://www.franksrealm.com/Edison_1894_Buffalodance.mpg
Noita on kuvattu jollain vanhalla studiolla, kun on viel ollu vähän "villejä" jäljel, ne muut videot siel näyttelys tais olla Buffalo Billin sirkuksesta taltioitua kamaa.
http://www.franksrealm.com/Edison_1894_Buffalodance.mpg
Noita on kuvattu jollain vanhalla studiolla, kun on viel ollu vähän "villejä" jäljel, ne muut videot siel näyttelys tais olla Buffalo Billin sirkuksesta taltioitua kamaa.