CUSTER-kirja

[mahpiya]

jep, se on siis ,Wakhúwa Kiŋyáŋpi (Wakúwa Kinyánpi). Kiyapi taasen voi tarkoittaa jotain aivan muuta.Tossa kuitenkin hiukan hämää toi monikko muoto kinyanPI.

ps.Standing Rock Agency, Record of Rations Issued 1885, löytyy henkilö nimeltä Kiŋyáŋ Wakhúwa = Chase Flying, mutta tämä kaveri ei näyttäisi olevan hunkpapa.

[Jari Teilas]

Tässä muutamia opuksia, jotka virheellisesti listaavat Black Moonin LBH:ssa kuolleeksi:
Graham - "Custer Myth"
Hyde - "Red Cloud's Folk"
McLaughlin - "My Friend the Indian"
Miller - "Custer's Fall"
Teilas - "Kirjoitettuna tuuleen - Little Bighorn 1876"

Jari

[Brazos]

Jossakin on pohdittu että Custerin viimeisen reissun kiireisen toiminnan syy olisi politiikka. Kiire kokoukseen. Republikaanien kokous oli pidetty aika päiviä sitten mutta demokraattien puoluekokous pidettiin aikakirjojen mukaan kesäkuun 27.-29. päivä St.Louisissa. Kyseisessä miitinkissä valittiin demokraattien presidentti/ varapresidentti- ehdokkaat. Se ei varmaankaan selitä Custerin kiirettä viimeisellä taistelutantereella sillä millä kuljetuksella Montanasta olisi kerennyt St.Louisiin ajoissa ? Hevosella tuskin vaikka olisi kuinka "hard ass". Jokilaiva Far West taivalsi 700 mailin matkan Fort Abe Lincolniin 54 tunnissa haavoittuneet mukanaan joten vaikka kaikki siipeensä saaneet olisikin jätetty joenpenkalle ei Custer olisi ehtinyt miitinkiin jossa muuten kolmanneksi ja pronssille sijoittui Custerin aikanaan oikeuteen haastanut kenraali Hancock. Seuraavissa valinnoissa neljä vuotta myöhemmin Hancock valittiin sitten demiksien pressaehdokkaaksi.

Ilman muuta politiikkaa, mutta mielestäni intiaanipolitiikkaa, ei presidenttipeliä. Huomatkaa, tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minä uskon että Custer oli kiireestä kantapäähän ammattisotilas tuolloin, kaikki dokumentit viittaavat siihen. Politiikka ja presidentteys varmaankin olivat ajan kysymys, mutta vielä tuolloin.

Custer teki kaikkensa päästäkseen kesän -76 sotaretkelle ja se ei ollut kirkossa kuulutettu että hän sinne pääsisi. Sillä Grant vihasi Custeria ja Sheridan, Sherman ja Terry saivat olla kieli pitkällään hänen jaloissaan, jotta Custer saisi homman.

Luultavaa on, että sodanjohto uskoi selvittävänsä kiusallisen intiaanikysymyksen maan 100-vuotisjuhliin mennessä, mutta erehtyi siinä.
Tässä mielessä voitto intiaaneista olisi tuonut Custerille jalansijaa ainakin senaatissa. Toisaalta aikalaisdokumenteistä käy hyvin selville, että Sheridan tiesi kesäkuusta lähtien erittäin hyvin kuinka paljon "seiskalla" olisi intiaaneja vastassa Bighornilla, tästä häntä raportoitiin koko sotaretken ajan, mutta Sheridan antoi pallon pyöriä.....

Jari

Tähin Kidin esittämään spekulaatioon vielä.

Olen jossain yhteydessä samaan väittämään törmännyt, että todellinen ajokoira ja syvimmät tavoitteet Custerin perseuksissa olisi ollut presidenttipeli ja halu maanjohtoon. Intiaanikysymyksen lopullinen ratkaisu ja kunnia siitä olisi ollut aika tiukkaa valuuttaa poliittisella pelikentällä.

Tietysti olen taipuvainen uskomaan Jarin asiantuntemusta Custerin suhteen, mutta silti...
Ihan näin hypoteettisesti, oliko Custer sotilas niin kiireestä kantapäähän, että pelkkä maine ja kunnia olisi ajanut eteenpäin? Eikös jamppa ollut West Pointissa häntäpäässä? ja yleensä missä tahansa asiassa hännänhuiput, ei niii kauhean omistautuneita asialleen ole. Muistaa vaan ne omat ruotsintunnit, kun kiinnosti ihan helvetisti ja todistuksessa sitten seisoo vitonen.

Nyt täytyy myöntää, että en ole Jarin kirjaa kerinnyt lukea kuin n. 100 sivua ja asiahan on jo voitu siellä spekuloida.

[Kissimmee Kid]

Vitosen ruotsi oli muuten mullakin. Jospa oisin joutunut ruotsiin töihin niin olisi kielikin vissiin tarttunut paremmin.

Ehkäpä ei oikein iskenyt nuorelle Custerille teoriatunnit west pointissa mutta tahti muuttui kentällä ja kentällä ainakin Custer tuli aikaansa viettäneeksi. Sotilasura ei koskaan ole ollut este politiikan puolella ameriikassa. Muistellaanpa vain Wassingtonia, Grantia, Teddy Rooseveltiä tai Eisenhoweria.

George Bush on sukua Wild Bill Hickokille, Osama Bin Barack on sukua karjaparoni Charles Goodnightille ja republikaani John McCainin (joka muuten valmistui sotilasakatemiasta luokkansa viimeisimpinä) seinällä komeilee G.A.Custerin miekka.
Eikä sovi unohtaa Ronald Reagania, jonkinsortinrivollinheilutelija hänkin.
Hurjaa porukkaa...

[Jari Teilas]

Jossakin on pohdittu että Custerin viimeisen reissun kiireisen toiminnan syy olisi politiikka. Kiire kokoukseen. Republikaanien kokous oli pidetty aika päiviä sitten mutta demokraattien puoluekokous pidettiin aikakirjojen mukaan kesäkuun 27.-29. päivä St.Louisissa. Kyseisessä miitinkissä valittiin demokraattien presidentti/ varapresidentti- ehdokkaat. Se ei varmaankaan selitä Custerin kiirettä viimeisellä taistelutantereella sillä millä kuljetuksella Montanasta olisi kerennyt St.Louisiin ajoissa ? Hevosella tuskin vaikka olisi kuinka "hard ass". Jokilaiva Far West taivalsi 700 mailin matkan Fort Abe Lincolniin 54 tunnissa haavoittuneet mukanaan joten vaikka kaikki siipeensä saaneet olisikin jätetty joenpenkalle ei Custer olisi ehtinyt miitinkiin jossa muuten kolmanneksi ja pronssille sijoittui Custerin aikanaan oikeuteen haastanut kenraali Hancock. Seuraavissa valinnoissa neljä vuotta myöhemmin Hancock valittiin sitten demiksien pressaehdokkaaksi.

Ilman muuta politiikkaa, mutta mielestäni intiaanipolitiikkaa, ei presidenttipeliä. Huomatkaa, tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minä uskon että Custer oli kiireestä kantapäähän ammattisotilas tuolloin, kaikki dokumentit viittaavat siihen. Politiikka ja presidentteys varmaankin olivat ajan kysymys, mutta vielä tuolloin.

Custer teki kaikkensa päästäkseen kesän -76 sotaretkelle ja se ei ollut kirkossa kuulutettu että hän sinne pääsisi. Sillä Grant vihasi Custeria ja Sheridan, Sherman ja Terry saivat olla kieli pitkällään hänen jaloissaan, jotta Custer saisi homman.

Luultavaa on, että sodanjohto uskoi selvittävänsä kiusallisen intiaanikysymyksen maan 100-vuotisjuhliin mennessä, mutta erehtyi siinä.
Tässä mielessä voitto intiaaneista olisi tuonut Custerille jalansijaa ainakin senaatissa. Toisaalta aikalaisdokumenteistä käy hyvin selville, että Sheridan tiesi kesäkuusta lähtien erittäin hyvin kuinka paljon "seiskalla" olisi intiaaneja vastassa Bighornilla, tästä häntä raportoitiin koko sotaretken ajan, mutta Sheridan antoi pallon pyöriä.....

Jari

Tähin Kidin esittämään spekulaatioon vielä.

Olen jossain yhteydessä samaan väittämään törmännyt, että todellinen ajokoira ja syvimmät tavoitteet Custerin perseuksissa olisi ollut presidenttipeli ja halu maanjohtoon. Intiaanikysymyksen lopullinen ratkaisu ja kunnia siitä olisi ollut aika tiukkaa valuuttaa poliittisella pelikentällä.

Tietysti olen taipuvainen uskomaan Jarin asiantuntemusta Custerin suhteen, mutta silti...
Ihan näin hypoteettisesti, oliko Custer sotilas niin kiireestä kantapäähän, että pelkkä maine ja kunnia olisi ajanut eteenpäin? Eikös jamppa ollut West Pointissa häntäpäässä? ja yleensä missä tahansa asiassa hännänhuiput, ei niii kauhean omistautuneita asialleen ole. Muistaa vaan ne omat ruotsintunnit, kun kiinnosti ihan helvetisti ja todistuksessa sitten seisoo vitonen.

Nyt täytyy myöntää, että en ole Jarin kirjaa kerinnyt lukea kuin n. 100 sivua ja asiahan on jo voitu siellä spekuloida.

Olettamukseni perustuu puhtaasti Custer -historioitsijoitten päätelmiin.
Enkä myöskään tunne poliittista historiaa, varsinkaan Yhdysvaltalaista, joten en tiedä mitä mieltä he ovat Custerin mahdollisesta presidenttiydestä.

Custerin arikaratiedustelija Red Star on muistaakseni ainoa, joka kertoi kuulleensa muutama yö ennen ratkaisevaa taistelua, että Custer lupasi heille perheineen wigwamit Washingtonista kun hänestä tulisi Suuri Isä voitettuaan ensin intiaanit.
Tähän Red Starin kertomukseen tarttuivat Miller, Sandoz ja Ambrose.

Arvostettu Custer –historioitsija Rober Utley antaa kysymykseen ehkäpä parhaimman vastauksen kirjassaan ”Cavalier in Buckskin”, että ollessaan pitkiäkin aikoja poissa rykmentistään (sisällissota) Custer usein mietti mitä tekisi sodan päätyttyä. Valitsisiko hän tien kapitalistina New Yorkissa, vai ura sotilaana.
Kaikki tietävät minkä hän lopulta valitsi.

Vuonna -76 Custer ei missään tapauksessa tavoitellut vielä presidenttiyttä, hän jahtasi kenraaliutta.
Kuten Kid aiemmin jo totesi kirjoituksessaan puoluekokoukset olivat jo kesän lopulla valinneet ehdokkaansa.

Entä sitten 1880? Tuskin vielä tuolloinkaan. Custer olisi ollut tuolloin vasta 40 -vuotias. Liian nuori tuittupää presidentiksi, joka oli suututtanut -76 presidentin ja tehnyt ”Paavo Väyryset” republikaaneille.
jo tilastojenkin valossa hän olisi 40 –vuotiaana ollut liian nuori maan johtoon. Grant, joka oli pressana -76 oli 46 –vuotias ja John Kennedy, kaikkienaikojen nuorin pressa Yhdysvalloissa oli 43 –vuotias aloittaessaan virkaansa.

Aika presidenttiyteen antoi vielä odottaa…
Luultavasti hän olisi myöhemmin siihen peliin lähtenyt.

Jari

[shamaani]

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tuli hieman surku Custerin kuolemaa. Vioistaan huolimatta olisi ainakin ollut älykkäämpi kuin suurin osa amerikan pressoista.

[Brazos]

Siihen ei kyllä kauheasti vaadita.

Mutta joo, nyt kun miettii asiaa niin todennäköisesti kenraalin natsat oli se lähin tavoite Custerilla ja presidenttiys vasta tulevaisuudessa. Mikä olisi ollut varmaan kohtalaisen selvää kauraa kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä, vihamiehistä huolimatta.

[T. Juivanen]

[Kissimmee Kid]

Custer ja biisonit.

Tarinoita kirjasta "my life on the plains".

Tarina I:

Etsiessään tasangoilta intiaaneja vuonna -67 Custer innostuu lähtemään koiriensa keralla tiedustelemaan ja huomaa yksinäisen buffalon jolloinka päättää lähteä takaa- ajoon. Vauhti on hurja ja koirat jäävät jälkeen. "Se oli komein ja suurin biisoni minkä olin nähnyt tai olen nähnyt tähän päivään saakka", kenraali muisteli. Kova ratsastus tuotti tuloksen ja kenraali saavutti puhvelinsa mutta juuri kun oli aikeissa saattaa metsästys finaaliinsa riista kääntyi äkisti kohti ja hevosen vastattua äkkinäisellä väistöllä ratsastaja tarvitsi myös toisen kätensä pysyäkseen satulassa ja tuli painaneeksi liipaisinta jolloinka revolverin luoti osui heposta päähän. Kontallaan kenraali totesi kuitenkin biisonin menneen menojaan ja tajusi olevansa ilman ratsua vihamielisten intiaanien mailla. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin sillä kun hätä on suurin saapuu aina ratsuväki.

Tarina II:

...Tapahtui vain muutama päivä ennen Washitan taistelua. Custer päätti kokeilla kahden koiransa rohkeutta usuttamalla ne pienen biisonilauman kimppuun. "stag houndsit" sitten hajoittivatkin lauman ja saivat siitä eroon biisonin jota Custer kuvailee sanoilla "young buffalo bull". Toinen koirista tarttuu härkää kaulasta ja toinen iskee hartioihin. Kohta pölisee lumi ja toista koiraa viedään. Pelätessään koiriensa puolesta Custer nousee ratsunsa selästä luottaen ettei treenattu hevonen karkaa ja vetää esiin metsästysveitsensä ja hetken sopivaa tilaisuutta etsien ja sen löytäessään hän sivaltaa biisonilta polvijänteet poikki jolloinka se kaatuu tantereeseen. Sitten Custer lopettaa eläimen revolverillaan.

Tällaisia artikkeleita siis kirjoitti Custer lehteen ja koko ameriikka sai ihmetellä. Eikö tällainen mies muka halutessaan oisi päässyt presidentiksi ennemmin tai myöhemmin ? Poikakenraali. Miksei myös poikapresidentti.

[Jari Teilas]

Custer ja biisonit.

Tarinoita kirjasta "my life on the plains".

Tarina I:

Etsiessään tasangoilta intiaaneja vuonna -67 Custer innostuu lähtemään koiriensa keralla tiedustelemaan ja huomaa yksinäisen buffalon jolloinka päättää lähteä takaa- ajoon. Vauhti on hurja ja koirat jäävät jälkeen. "Se oli komein ja suurin biisoni minkä olin nähnyt tai olen nähnyt tähän päivään saakka", kenraali muisteli. Kova ratsastus tuotti tuloksen ja kenraali saavutti puhvelinsa mutta juuri kun oli aikeissa saattaa metsästys finaaliinsa riista kääntyi äkisti kohti ja hevosen vastattua äkkinäisellä väistöllä ratsastaja tarvitsi myös toisen kätensä pysyäkseen satulassa ja tuli painaneeksi liipaisinta jolloinka revolverin luoti osui heposta päähän. Kontallaan kenraali totesi kuitenkin biisonin menneen menojaan ja tajusi olevansa ilman ratsua vihamielisten intiaanien mailla. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin sillä kun hätä on suurin saapuu aina ratsuväki.

Tarina II:

...Tapahtui vain muutama päivä ennen Washitan taistelua. Custer päätti kokeilla kahden koiransa rohkeutta usuttamalla ne pienen biisonilauman kimppuun. "stag houndsit" sitten hajoittivatkin lauman ja saivat siitä eroon biisonin jota Custer kuvailee sanoilla "young buffalo bull". Toinen koirista tarttuu härkää kaulasta ja toinen iskee hartioihin. Kohta pölisee lumi ja toista koiraa viedään. Pelätessään koiriensa puolesta Custer nousee ratsunsa selästä luottaen ettei treenattu hevonen karkaa ja vetää esiin metsästysveitsensä ja hetken sopivaa tilaisuutta etsien ja sen löytäessään hän sivaltaa biisonilta polvijänteet poikki jolloinka se kaatuu tantereeseen. Sitten Custer lopettaa eläimen revolverillaan.

Tällaisia artikkeleita siis kirjoitti Custer lehteen ja koko ameriikka sai ihmetellä. Eikö tällainen mies muka halutessaan oisi päässyt presidentiksi ennemmin tai myöhemmin ? Poikakenraali. Miksei myös poikapresidentti.

Tässä muuten Remingtonin näkemys tarinan I tapahtumasta.
Tuota "kakkostarinaa" en jaksa lonkalta muistaa.

Jari
PS. Kapteeni Benteenillä oli nimenmuutosehdotus Custerin kirjalle "My life on the Plains".
"My lies on the Plains" joka kertonee myös siitä, että kaikki eivät nielleet Custerin satuja.

[wacinka]

Jumaliste, sain ”Custer –kirjani” täyskustanteena läpi. En arvaa kertoa vielä enempää, mutta julkaisu päivä pitäisi olla 25.6. 2008 (Taistelunvuosipäivä)

Jari

Hi

Tahtoo kirjan..

wacinka....

[Kissimmee Kid]

Custer ampuu paremmin kuin Kiowa- heimo.

Varmistaakseen että intiaanit pysyvät sovitussa, ottaa Custer panttivangeiksi kaksi Kiowa- heimon päällikköä joista toinen on kuuluisa Satanta. Matkalla he ottavat vielä mukaan intiaaniurhon joka osoittautuu Satantan pojaksi jota sittemmin käytetään kuriirina punaisten ja valkoisten välillä. Vankeudessa Satanta innostuu kehumaan poikaansa koko Kiowa- kansan parhaaksi ampujaksi. Eipä tarvinnut enempää yllyttää kenraaliamme. Järjestettiin pilkkaanammuntakilpailu. (Sitä, oliko tapahtumalla katsojia, ei kenraali kerro). Kuitenkin kävi niin että Custer voittaa kilpailun ja pojan isäpappa kiemurtelee yrittäessään keksiä tekosyitä mutta on sitä mieltä että kyllä totuus vielä tulee esiin. Siispä ampumaan uudelleen. Samalla lopputuloksella. Satanta sanoo että se johtuu kivääreistä. Kiväärejä vaihdettiin mutta edelleen Custer on tarkempi.

Paitsi että omisti paljon aseita oli kenraali Custer siis myös oivallinen ampuja tai sitten lopputulos ei ainakaan mairittele Kiowoja.
Onko Custerin ampumataidosta muita tarinoita kuin tuo hänen omansa ?

[Simo Hankaniemi]

Custer ampuu paremmin kuin Kiowa- heimo.

Varmistaakseen että intiaanit pysyvät sovitussa, ottaa Custer panttivangeiksi kaksi Kiowa- heimon päällikköä joista toinen on kuuluisa Satanta. Matkalla he ottavat vielä mukaan intiaaniurhon joka osoittautuu Satantan pojaksi jota sittemmin käytetään kuriirina punaisten ja valkoisten välillä. Vankeudessa Satanta innostuu kehumaan poikaansa koko Kiowa- kansan parhaaksi ampujaksi. Eipä tarvinnut enempää yllyttää kenraaliamme. Järjestettiin pilkkaanammuntakilpailu. (Sitä, oliko tapahtumalla katsojia, ei kenraali kerro). Kuitenkin kävi niin että Custer voittaa kilpailun ja pojan isäpappa kiemurtelee yrittäessään keksiä tekosyitä mutta on sitä mieltä että kyllä totuus vielä tulee esiin. Siispä ampumaan uudelleen. Samalla lopputuloksella. Satanta sanoo että se johtuu kivääreistä. Kiväärejä vaihdettiin mutta edelleen Custer on tarkempi.

Paitsi että omisti paljon aseita oli kenraali Custer siis myös oivallinen ampuja tai sitten lopputulos ei ainakaan mairittele Kiowoja.
Onko Custerin ampumataidosta muita tarinoita kuin tuo hänen omansa ?

Toisten tarinoiden mukaan Custer oli huono ampuja, mutta vaikea sanoa. Olen taipuvainen uskomaan Custeria Set-tainten pojan tapauksessa, sillä kiowilla ei ollut varaa käyttää paljonkaan patruunoita harjoitteluun. Kivääriä käytettiin lähinnä taisteluvälineenä ja oppi saatiin kokemuksen kautta. Joten ei sillä tavalla syntynyt paljonkaan tarkk´ampujia. Intiaanit pyrkivät ampumaan lyhyiltä etäisyyksiltä säästääkseen patruunoita, joten vähänkään pidemmillä matkoilla kokemus loppui. Ammattisotilaana ja innokkaana metsästäjänä Custer oli varmaan kiinnostunut ampumisesta ja hänellä oli myös varaa paukutella riittävästi.

Intiaanipiirien parhaat ampujat olivat varmaankin 1880-luvun chiricahua-apachet ja 1870-luvun Columbian ylängön intiaanit (mm. nez percet). Apachet kävivät niin aktiivisesti sotaa ja saivat jatkuvasti ampumaharjoitusta, että homma oli heillä hanskassa. Geronimo oli vielä yli 80-vuotiaana erittäin hyvä ampuja. Columbian ylängön intiaanien ampumataito perustui runsaaseen pienriistan metsästykseen.

[Rikkis]

... sillä kiowilla ei ollut varaa käyttää paljonkaan patruunoita harjoitteluun. Kivääriä käytettiin lähinnä taisteluvälineenä ja oppi saatiin kokemuksen kautta. Joten ei sillä tavalla syntynyt paljonkaan tarkk´ampujia.

Tähän tarkkuusammuntaan mielenkiintoinen kommentti.

Ihan 1800-luvun alussa (n. 1804-5) yksi North West Companyn veijari (jonka nimeä en nyt heti saa päähäni vaikka vajaa kuukausi sitten luin tarinansa) lähti hidatsakylistä heittämään lenkin crowien kanssa Big Horn -joille ja takaisin. Kirjoitteli että perinteisesti crowit ovat olleet huonoja ampujia koska heillä ei ole ollut ampumatarvikkeita harjoitteluun asti. Nyt kuitenkin a-tarviketilanne oli niin hyvä että harjoittelivat pilkkaan ampumista kovasti.

[Jari Teilas]

Kirjani lähtee uudestaan kauppojen hyllylle (huh huh).
Sain tehdä korjauksia viiden A4 sivun verran, joten toivottavasti suurin osa kämmeistä poistuu nyt tästä "korjatusta painoksesta".

Jari
PS. Kustantaja on mediapinta Oy.