pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Thu 14.02.2019 20:51

Haukka kysyi Nez Perce-sodan 1877 viimeisestä taistelusta

3. Mikä oli tämä kysymyksessä oleva taistelu ja miten se päättyi?
******************************************************************************

3. Nyt vain 40 kilometrin päässä Kanadasta ja Sitting Bulling lakotoista erotti nez percet turvasta. Poker Joe oli kärsinyt tappion Looking Glassin kanssa sotajohtajuudesta, sillä Poker Joe tunsi paremmin Yhdysvaltain armeijan päättäväisyyden tässä pakomatkan katkaisemisessa ja sanoi että leirin perustaminen Snake Creekillä oli itsemurha ja nez percein olisi pakko jatkaa pakoaan välittömästi kohti Kanadaa. Snake Creek oli Bear Pawin-vuoriston äärellä ja tämä eeppinen viiden päivän sota/piiritys sai nimen Battle of Bear Paw 30.09.-05.10.1877. Looking Glass ja Joseph sanoivat että kenraali Otis Howard rämpi joukkoineen ainakin kahden päivän päässä heistä. Nez percet eivät tienneet, että armeijan osastot olivat kuitenkin lennätinyhteydessä keskenään ja täten eversti Nelson Miles tykistöineen oli aivan lähellä 29.09.1877 nez perceitä ja valmiina tekemään yllätyshyökkäyksen leiriin. Mukana oli 30. cheyenne ja sioux scouttia(joista moni oli ollut 15. kuukautta aiemmin kaatamassa kenraali Custeria Little Big Hornissa).

Eversti Miles "joka halusi kovasti kenraalin natsoja ", oli tehnyt yhdeksässä päivässä 520 sotilaan ja siviili vapaaehtoisten lisäksi 260 mailin matkan saadaksen poikki nez percein pakolinjan, jotta nämät eivät pääsisi liittymään Sitting Bullin lakotoihin Kanadaan. Syyskuun 29.päivänä kovassa lumisateessa, joka oli raskasta suojalunta sekä räntäsadetta, Milesin intiaani scoutit löysivät nez percein reitin ja jäljet sekä ottivat muutaman siviilin kanssa yhteenoton nez perce sotureiden kanssa. Samana aamuna 29.päivänä syyskuuta cheyennet löysivät nez percein- leirin Snake Creekillä Bear Paw-vuorten pohjoispuolella ja sinne Miles suuntasi joukkonsa. Samana päivänä nez perce scoutit ilmoittivat johtajilleen että idän suunnassa oli suuri määrä ihmisiä lähestymässä.

Useimmat johtajat halusivat jatkaa nopeasti kohti Kanadaa mutta Looking Glass sanoi, että ne olivat vain assiniboine ja gros ventres intiaaneja metsästämässä. Looking Glassin kanta valitettavasti voitti. Hitaasti seuraavana aamuna 30.päivänä syyskuuta nez perce leiri heräsi ja teki lähtöä 40 kilometrin päässä olevaa Kanadan rajaa. Miles kiirehti hyökkäystään peläten että nez percet pääsevät pakoon ja aika oli aamulla kello 09.15. Samaan aikaan kaksi nez perce scouttia ratsastivat lujaa etelästä, huutaen Sotilaita, Sotilaita!. Vielä kolmas scoutti kalliolla heilutti merkkiä huovallaan-Vihollisia aivan lähellä ! Kohta hyökkäävät ! Kuudensadan laukkaavan hevosen jytinä sai maapinnan vapisemaan, mutta White Bird ja White Horse ohjasivat tyynesti soturinsa asemiin leirin eteen olevalle kaivetulle linjalle. Kun ratsusotilaitten ensimmäinen aalto pyyhkäisi heidän päälleen, nez perce-soturit avasivat tappavan tarkan tulen. Muutamassa sekunnissa he olivat tappaneet kaksikymmentäneljä sotilasta, haavoittaneet neljääkymmentäkahta muuta ja pysäyttäneet hyökkäyksen maahan suistuvien hevosten ja satulasta pudonneitten sotilaitten hurjaan sekamelskaan.

Tässä ensimmäisessä hyökkäysaallossa sai jo Washitan taistelussa mukana ollut veteraani kapteeni Owen Hole surmansa. Hän oli samana aamuna huudahtanut upseeri ystävilleen Voi helvetti! Joudunko kuolemaan näin kylmänä päivänä ja pahanenteinen oli tämä toteamus.
Halen niska repesi kuin puunkanto 50 caliberisen Sharpin luodista. Myöhemmin kun armeijan kirurgi sai luvan hakea kuolleita taistelukentältä , hän shuomasi että Hale oli saanut ainakin seitsemän luodin osumaa, mutta tämä niskalaukaus oli se tappava. Me kävimme lähitaistelua, päällikkö Joseph kertoi, ehkä kymmenisen metrin päässä toisitamme ja puskimme sotilaat taaksepäin päärivistönsä luo niin että heidän kuolleensa jäivät meidän käsiimme. Me saimme haltuumme heidän aseensa ja ampumatarpeensa. Menetimme ensimmäisen päivän ja yön aikana kahdeksantoista miestä ja kolme naista. Kuolleiden joukossa oli Josephin veli Ollokot joka oli nuorten miesten johtaja ja sitkeä vanha profeetta Toohoolhoolzote sekä väitetty Lean Elk aka Poker Joe?

Tästä päivästä alkoi viiden päivän taistelu/piiritys ja kuolonuhreja tuli kummaltakin puolelta lisää..............huomenna jatkuu tämä todella mielenkiintoinen ja eeppinen taistelu koska tätä ei voi nopeasti läpikäydä............

Witko

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Thu 14.02.2019 20:59

Crow olivat pelkureita, sillä Looking Glass oli auttanut v. 1874 heitä voittamaan verivihollisensa siouxit taistelussa, mutta ei se auttanut surkean absaroke Kansan mielessä. Tuossa kuvassa on muuten Custerin crow scoutteja jälkeen Little Big Hornin taistelun. Nämät veltot ottivat ritolat jo ennen taistelun alkua. Akkamaista väkeä!!!

Witko korpee I,II ja III

Haukka
Posts: 6249
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Sat 16.02.2019 09:21

Witkon keskittyessä' taisteluun kerron tässä muutaman jutun itse taistelun ulkopuolelta. Liittyvät tähän:
Samana päivänä nez perce scoutit ilmoittivat johtajilleen että idän suunnassa oli suuri määrä ihmisiä lähestymässä. Useimmat johtajat halusivat jatkaa nopeasti kohti Kanadaa mutta Looking Glass sanoi, että ne olivat vain assiniboine ja gros ventres intiaaneja metsästämässä.
Niinhän ne olivat. Samalla ne olivat osa kahta kansaa, jotka olivat kuuluneet pääsääntöisesti nez percein verivihollisiin.

Amerikkalaisten sotilaiden uhka oli siksi huolestuttava, että jotkut nez perceistä olivat valmiit turvautumaan jopa assiniboinien ja gros ventrein apuun. Kun taistelut Bear Pawilla alkoivat tai jo sitä ennen, osa nez perceistä päätti yrittää pakoon. Joskus nämä pienet pakolaisryhmät käännytettiin takaisin gros ventrein leireistä, mutta toisinaan toimenpiteet olivat paljon armottomampia.

Esimerkiksi nämä tapaukset, joista on silminnäkijäin tietoa. Lokakuun kolmantena gros ventre-tiedustelijat yllättivät pienen ryhmän nez percejä, jotka olivat pujahtaneet sotilasrenkaan läpi. Tämä kohtaaminen kahden intiaaniryhmän välillä tapahtui Box Elder Creekin eteläisen haarukan varrella. Nez percet henkäisivät helpottuneena kun tulijat eivät olleet sotilaita. Syytä varsinaiseen ilonpitoon ei kuitenkaan ollut, sillä gros ventret katsoivat tilanteen mitä otollisemmaksi pikku ammuskelulle. Puron varteen jäi viisi surmattua nez perce miestä. Yksi nainen ja hänen lapsensa otettiin vangeiksi.

Myös gros ventrein uskolliset aseveljet assiniboinet kunnostautuivat omalla tahollaan. He ottivat avosylin vastaan viisi nez perce-tiedustelijaa, mutta kylässä tilanne muuttui. Nez percet riisuttiin tylysti aseista ja heidät päästettiin sen jälkeen jatkamaan matkaansa. Assiniboinet seurasivat ja metsästivät pakenevia nez percejä' kuin biisoneita. Toinenkin vastaava tapaus on tiedossa. Tämä tapahtui lähellä Fort Belknapia. Ystävälliset gros ventret ja assiniboinet tarjosivat yhteisleirissään maukkaan aamiaisen viidelle nez perce-pakolaiselle, joista kaksi oli naista. Kun nez percet jatkoivat kylläisinä matkaansa, nuoret assiniboine-soturit lähtivät heidän peräänsä. Kaikki viisi surmattiin ja heidän päänahkansa laitettiin paaluihin tuulen kuivutettaviksi.
Vastaavia tapauksia oli enemmänkin, sillä niistä tippui tietoa muutaman kanadalais-ranskalaisen metsästäjän kautta. Assiniboinet itse rehvastelivat saavutuksillaan ja kertoivat mielellään auttavansa sotilaita nez percein pyydystämisessä. Assiniboinien pyydystys oli yhtä kuin henki ja skalppi pois. Mutta pienenä kunnianosoituksena assiniboinet syöttivät ja juottivat tulevat uhrinsa hyvin. Sitä seikkaa he muistivat korostaa upseereille.

Ainakin tämä kirja kertoo näistä mielenkiintoisista joskin hyvin verisistä tapahtumista:

Image
Haukka

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Sat 16.02.2019 13:20

Jerome Greenin kirja on erittäin hyvä ja ihmettelen millä väärydellä Haukka Ben S/M on sen saanut ostettua, koska kirja oli Adlibriksessä rajoittettu erä myytävänä ja muistan kuinka Adlibris viisi vuotta sitten pyhästi lupasi, että vain Wikto Kaakki saa sen ainoastaan ostaa Suomessa. Adlibris antoi enemmän lupauksia kuin voin muistaa, mutta rikkoivat ne kaikki. Witko Witi

Hyppään vähäksi aikaa pois Bear Pawin-taistelusta ja niin kuin Haukka tiesi, niin eversti Miles antoi hyvän palkinnon assiniboneille ja sama koski myös gros ventresejä. Jokainen kiinniottaja saisi 25 ponia nez percein mahtavasta hevoslaumasta sekä jokainen assiniboine-ja gros ventre-soturi sai palkkion jokaisesta tapetusta nez percestä ja sitten extra bonus, White Birdistä luvattiin $ 500 elävänä tai kuolleena, mutta sitä palkkiota ei kukaan saanut, sillä White Bird meni heittämällä Kanadaan mukanaan 103 soturia ja 60 naista ja lasta. White Bird oli tapahtuma-aikana 49.vuotias ja hyvin taitava taktikko ja hän oli Lean Elkin kanssa koko ajan samaa mieltä, että hinnalla millä hyvänsä nez percein on päästävä Kanadaan. Josephin yksi tytär Kapkap Ponmin, oli mukana paenneissa nez perceissä.

Armeija halusi julistaa Bear Pawin-taistelua suureksi voitoksi, mutta totuus oli että lähes 300 Nez Perceä pääsi pakoon. Armeijan kirjeenvaihtaja kirjoitti että vain muutama intiaani pääsi pakoon. Näin saatin sitä tosiasiaa pestyä, että tämä ei ollut mikään voitto vaan lähes puolet nez perceistä pääsi pakoon. Kanadalla oli aivan erilainen intiaanipolitiikka kuin Yhdysvalloilla. Sinne pääsi Minnesota-1862 jälkeen päälliköt Medicine Bottle ja Shakopee pakoon ja sama päti Sitting Bullin johtamiin lakotoihin. Toki Kanadassakin oli taisteluita, mutta väkivallankoneisto oli paljon vaisumpi kuin Yhdysvalloissa. Kanadalla oli vain muutamia miehiä palveluksessa joita kutsuttiin nimellä Mounties. Tämä v. 1873 perustettu North West Mounted Police. Mounties haki oikeudenmukaisuutta suhteissaan eri Kansojen kesken. Tämän päivä Kanada on aivan eri luokkaa väkivaltarikoksissa % kuin Yhdysvallat ja tämä on perua oikeidunmukaisesta hallituksesta ja politiikasta mm. eri intiaani Kansojen kesken.

Tässä yksi malli Mounties tuolta aikakaudelta 1870-luvulla.
Image

Tässä ensimmäinen valokuva kuuluista miehestä joka oli Milesin scouttina nec perce-sodassa 1877 Luther "Yellowstone"Kelly.Kuvassa kolmas oikealla.
Image

Witko

Haukka
Posts: 6249
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Sat 16.02.2019 13:56

Meidän on suorastaan pakko tarjota Luther "Yellowstone" Kelly kinkerien sadoille naispuolisille lukijoille. He saavat lepuuttaa silmiään komeassa Kellyssä sillä aikaa kun me raavaat miehet laitamme tietoa intiaaneista. Ja miksei Kellystäkin.

Siinä siis Luther Kelly, joka tunsi Yellowstonen paremmin kuin useimmat muut hänen aikalaisensa,.

Image
Haukka

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Sun 17.02.2019 21:14

Lyödään karumpi mies ja valokuva hänestä. Washita Riverin käynyt ja oli mukana ensin majuri Elliotin kanssa ja oli viimeinen upseeri joka näki Elliotin elossa. Mukana Montanan retkellä v.1876, mutta ei nyt päässyt sentään Little Big Horniin, sillä olisi jäänyt Nez Perce-sota vuonna 1877 väliin. Kapteeni Owen Hale joka sai surmansa ensimmäisessä hyökkäyksessä Bear Pawilla 30.09.1877 ja niska räjähti kuin puunkanto kun 50 caliberinen Sharpin luoti osui. Nez Perce snaipperit tottelivat hyvin Lean Elkin ja White Birdin kehoitusta ampukaa ensin kiiltävänappisia l. upseereita.
Owen Hale oli sama mies joka sanoi Bear Pawin kylmässä aamussa räntäsateessa että: Helvetti! Onko minun mentävä ulos ja kuoltava näin kylmässä säässä. Oli kuoltava, sillä kahdenkymmenmetrin päässä nez percein etulinjasta Owen Hale sai tämän niskalaukauksen ja putosi kuin kivi hevosen selästä.

Kapteeni Owen "Walrus Sea Horses" Hale.
Image

Witko

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Mon 18.02.2019 20:45

Witko wrote:
Thu 14.02.2019 20:51
Haukka kysyi Nez Perce-sodan 1877 viimeisestä taistelusta

3. Mikä oli tämä kysymyksessä oleva taistelu ja miten se päättyi?
******************************************************************************

3. Nyt vain 40 kilometrin päässä Kanadasta ja Sitting Bulling lakotoista erotti nez percet turvasta. Poker Joe oli kärsinyt tappion Looking Glassin kanssa sotajohtajuudesta, sillä Poker Joe tunsi paremmin Yhdysvaltain armeijan päättäväisyyden tässä pakomatkan katkaisemisessa ja sanoi että leirin perustaminen Snake Creekillä oli itsemurha ja nez percein olisi pakko jatkaa pakoaan välittömästi kohti Kanadaa. Snake Creek oli Bear Pawin-vuoriston äärellä ja tämä eeppinen viiden päivän sota/piiritys sai nimen Battle of Bear Paw 30.09.-05.10.1877. Looking Glass ja Joseph sanoivat että kenraali Otis Howard rämpi joukkoineen ainakin kahden päivän päässä heistä. Nez percet eivät tienneet, että armeijan osastot olivat kuitenkin lennätinyhteydessä keskenään ja täten eversti Nelson Miles tykistöineen oli aivan lähellä 29.09.1877 nez perceitä ja valmiina tekemään yllätyshyökkäyksen leiriin. Mukana oli 30. cheyenne ja sioux scouttia(joista moni oli ollut 15. kuukautta aiemmin kaatamassa kenraali Custeria Little Big Hornissa).

Eversti Miles "joka halusi kovasti kenraalin natsoja ", oli tehnyt yhdeksässä päivässä 520 sotilaan ja siviili vapaaehtoisten lisäksi 260 mailin matkan saadaksen poikki nez percein pakolinjan, jotta nämät eivät pääsisi liittymään Sitting Bullin lakotoihin Kanadaan. Syyskuun 29.päivänä kovassa lumisateessa, joka oli raskasta suojalunta sekä räntäsadetta, Milesin intiaani scoutit löysivät nez percein reitin ja jäljet sekä ottivat muutaman siviilin kanssa yhteenoton nez perce sotureiden kanssa. Samana aamuna 29.päivänä syyskuuta cheyennet löysivät nez percein- leirin Snake Creekillä Bear Paw-vuorten pohjoispuolella ja sinne Miles suuntasi joukkonsa. Samana päivänä nez perce scoutit ilmoittivat johtajilleen että idän suunnassa oli suuri määrä ihmisiä lähestymässä.

Useimmat johtajat halusivat jatkaa nopeasti kohti Kanadaa mutta Looking Glass sanoi, että ne olivat vain assiniboine ja gros ventres intiaaneja metsästämässä. Looking Glassin kanta valitettavasti voitti. Hitaasti seuraavana aamuna 30.päivänä syyskuuta nez perce leiri heräsi ja teki lähtöä 40 kilometrin päässä olevaa Kanadan rajaa. Miles kiirehti hyökkäystään peläten että nez percet pääsevät pakoon ja aika oli aamulla kello 09.15. Samaan aikaan kaksi nez perce scouttia ratsastivat lujaa etelästä, huutaen Sotilaita, Sotilaita!. Vielä kolmas scoutti kalliolla heilutti merkkiä huovallaan-Vihollisia aivan lähellä ! Kohta hyökkäävät ! Kuudensadan laukkaavan hevosen jytinä sai maapinnan vapisemaan, mutta White Bird ja White Horse ohjasivat tyynesti soturinsa asemiin leirin eteen olevalle kaivetulle linjalle. Kun ratsusotilaitten ensimmäinen aalto pyyhkäisi heidän päälleen, nez perce-soturit avasivat tappavan tarkan tulen. Muutamassa sekunnissa he olivat tappaneet kaksikymmentäneljä sotilasta, haavoittaneet neljääkymmentäkahta muuta ja pysäyttäneet hyökkäyksen maahan suistuvien hevosten ja satulasta pudonneitten sotilaitten hurjaan sekamelskaan.

Tässä ensimmäisessä hyökkäysaallossa sai jo Washitan taistelussa mukana ollut veteraani kapteeni Owen Hole surmansa. Hän oli samana aamuna huudahtanut upseeri ystävilleen Voi helvetti! Joudunko kuolemaan näin kylmänä päivänä ja pahanenteinen oli tämä toteamus.
Halen niska repesi kuin puunkanto 50 caliberisen Sharpin luodista. Myöhemmin kun armeijan kirurgi sai luvan hakea kuolleita taistelukentältä , hän shuomasi että Hale oli saanut ainakin seitsemän luodin osumaa, mutta tämä niskalaukaus oli se tappava. Me kävimme lähitaistelua, päällikkö Joseph kertoi, ehkä kymmenisen metrin päässä toisitamme ja puskimme sotilaat taaksepäin päärivistönsä luo niin että heidän kuolleensa jäivät meidän käsiimme. Me saimme haltuumme heidän aseensa ja ampumatarpeensa. Menetimme ensimmäisen päivän ja yön aikana kahdeksantoista miestä ja kolme naista. Kuolleiden joukossa oli Josephin veli Ollokot joka oli nuorten miesten johtaja ja sitkeä vanha profeetta Toohoolhoolzote sekä väitetty Lean Elk aka Poker Joe?

Tästä päivästä alkoi viiden päivän taistelu/piiritys ja kuolonuhreja tuli kummaltakin puolelta lisää..............huomenna jatkuu tämä todella mielenkiintoinen ja eeppinen taistelu koska tätä ei voi nopeasti läpikäydä............

Witko
****************************************************************

3. Jatketaan Snake Creekillä Bear Paws vuorten äärellä, Montanassa. 30.09.1877 Bear Pawin taistelu jatkui katkerana ja taistelukenttää pyyhkii jäiset ja lumiset viimat. Nez Percet olivat kaivaneet syvät puolutuslinjat ja näistä ampumapoteroista sotilaat yrittivät saada heitä pois. Tuloksena oli armeijalle kovat tappiot. Cheyenne ja sioux scoutit olivat saaneet nez percein suuret hevoslaumat aamun hyökkäyksessä käsiinsä ja tilanne oli solmussa. 70. soturia ja Joseph olivat lähellä leiriä ja heidän tiensä oli poikki. Samoin olivat naiset ja lapset. Joseph kertoi 14.vuotiaalle tyttärelleen, että hän antaisi hevosen hänelle, jotta hän pääsisi pakoon erään ryhmän kanssa Kanadaan. Joseph aseistamattomana ratsasti sotilaiden piirin läpi takasin leiriin ja useita luodinreikiä leikkasi hänen vaatteitaan ja hevonen haavoittui samalla. Kun naiset ja lapset olivat turvassa, niin nez percet järjestivät rajun vastahyökkäyksen. Kun ilta koitti hyisenä, niin Milesin joukot olivat kärsineet pahimmat tappiot. Pelkästään 18. sotilasta oli kuollut ja 48. sotilasta haavoittunut.

Pelkästään Seitsemännen Ratsuväkirykmentin 110 sotilaasta oli 16 kuollut ja 29.haavoitunutta sekä kaksi intiaani scouttia oli poissa pelistä. Nez Perceillä oli 22. kuollutta soturia mm. Ollokut, Toohoolzote ja Poker Joe ?. Useat nez perce naiset ja lapset olivat myös kuolleita ja haavoittuneita.Ensimmäisen taistelun jälkeisen kylmän ja lumisen yön aikana nez percet ja Yhdysvaltain sotilaat vahvistivat asemiaan. Jotkut nez percet hakivat linjojen välistä pois kuolleet ja haavoittuneet soturinsa. Nez percet kaivoivat suuria ja syviä kaivantoja naisille ja lapsille suojaksi sekä kivääripoteroita sotureille valmiiksi ja näitä kaivantoja oli 230 metrin piiri ympäri kylää kummallakin puolella. Samalla he laittoivat 100. soturia ampumakuoppiin ja jokaisella oli kolme kivääri ja osa niistä takaaladattavaa Winchesterin makasiini/ puoliautomaatti kivääriä. Cow Islandin ryöstösaalista sekä Battle of Big Holen. Yhdysvaltain sotilaat sanoivat että heistä nez perceillä oli hullun pelottova lujuus. Raskaita tappiota oli tulossa edelleen Yhdysvaltain armeijalle..

1.päivänä lokakuuta l. toinen taistelu/piirityspäivä alkoi hyisen jäätävällä lumisateella ja kovalla tuulella. Eversti Miles lähetti sanansaattajan valkoisen lipun alla. Tämä pyysi että Joseph antautuisi ja säästäisi Kansansansa hengen. Joseph sanoi että miettii asiaa, sillä hän oli huomannut tihenevän lumisateen alkavan ja soturit toivoivat, että lumimyrsky antaisi suojan heille paeta Kanadaan. Myöhemmin päivällä saapui muutama Milesin sioux scouttia ja he pyysivät Josephia leiriin keskustelemaan valkoisen lipun turvin. Joseph, viisi muuta nez perceä mukaanlukien Tom Hill tulkkina joka oli nez perce/delaware. Neuvottelut kariutuivat ja Miles otti Josephin vangiksi ja rikkoi näin valkoisen lipun suojaa. Seuraavat kaksi päivää Joseph oli vankina ja ei suostunut antautumaan ollessaan vankina. Miles toi paikalle tykistöä l. 12.paunaisen Napoleon-mörssärin ja Hotchkissejä. Molempina päivinä purevan kylmä tuuli viskoi lumikuuroja taistelukentälle. Kolmantena päivänä nez percet saivat vangiksi yhden Milesin upseereista luutnantti Lowell H. Jeromen ja uhkasivat tappaa hänet jos ei Josephia vapauteta.

Lokakuun,2.päivänä, 1877 suoritettiin vanginvaihto. Samana päivänä Yellow Wolf muisteli että Looking Glass sai osuman vasempaan ohimoonsa cheyenne scoutin kivääristä, koska oli poterossa ja kuuli kun joku nez perce huusi: Katso sioux ratsun selässä ja Looking Glass nosti vähän päätään ampumasuojasta ja samantien snaipperi ampui hänet. Looking Glass olisi ollut todella hyvää apua Sitting Bullin lakotoille, muisteli Yellow Wolf.

Jatkuu huomenna ja mennään lokakuun 3.päivään ja taistelut jatkuivat. Yöllä oli erikoinen tapahtuma, kun nuori haavoittunut sotilas makasi linjojen välissä huutaen vettä. Nez perce soturi hiipi ei-kenenkään-maalle ja antoi vesipullon sotilaalle ja otti tämän pistoolin. Tämä tapaus jäi nuoren sotilaan mieleen loppuiäksi koska sodan hulluuden keskellä oli tälläinen inhimillinen teko ja vielä intiaaneilta, joita hän oli pitänyt julmina raakalaisina. Tämä mies lopetti sotilasuransa tämän nez perce kampanjan jälkeen ja alkoi kirjoittamaan esseitä ja muistiinpanoja tästä nez perce-sodan tapahtumista............................

Witko

Haukka
Posts: 6249
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Tue 19.02.2019 07:46

Jos Poker Joe olisi saanut johtaa nez perce-pakolaisia koko matkan ajan, pakoretki olisi hoitunut vielä paljon sujuvamm8in. Mutta Looking Glass kyseenalaisti Joen kyvyt ja vaati itse päästä johtamaan pakolaisia: - Et sinä mikään johtaja ole, Looking Glass tokaisi eräänä sateisena aamuna, - Nyt minä siirryn johtoon, niin selviämme kaikki Kanadaan,.
Poker Joe hymyili hieman surullisesti ja kohautti olkapäitään: - Hyvä on, senkun siirryt! Katsotaan miten sujuu.

Ei sujunut. Looking Glassin komennossa kaikki meni päin persikkapuuta. Hän itse, kuten Witko jo totesi, sai napin ohimoonsa cheyenne-tarkka-ampujan kivääristä. Todennäköisesti myös Poker Joe menehtyi, joskin oman snaipperin luodista. Siis sotahälinässä tapahtunut sekaannus, jossa nez percein tarkka-ampuja valitsi epähuomiossa väärän kohteen. Jos Joe oli nez perceille elintärkeä olivat sitä nyös heidän appaloosa-poninsa, jotka kestävyydessä olivat täysin ylivertaisia sotilaitten kaakkeihin nähden.

Appaloosia ja nez percejä:

Image

Image
Image
Haukka

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Tue 19.02.2019 19:48

Witko wrote:
Mon 18.02.2019 20:45
Witko wrote:
Thu 14.02.2019 20:51
Haukka kysyi Nez Perce-sodan 1877 viimeisestä taistelusta

3. Mikä oli tämä kysymyksessä oleva taistelu ja miten se päättyi?
******************************************************************************

3. Nyt vain 40 kilometrin päässä Kanadasta ja Sitting Bulling lakotoista erotti nez percet turvasta. Poker Joe oli kärsinyt tappion Looking Glassin kanssa sotajohtajuudesta, sillä Poker Joe tunsi paremmin Yhdysvaltain armeijan päättäväisyyden tässä pakomatkan katkaisemisessa ja sanoi että leirin perustaminen Snake Creekillä oli itsemurha ja nez percein olisi pakko jatkaa pakoaan välittömästi kohti Kanadaa. Snake Creek oli Bear Pawin-vuoriston äärellä ja tämä eeppinen viiden päivän sota/piiritys sai nimen Battle of Bear Paw 30.09.-05.10.1877. Looking Glass ja Joseph sanoivat että kenraali Otis Howard rämpi joukkoineen ainakin kahden päivän päässä heistä. Nez percet eivät tienneet, että armeijan osastot olivat kuitenkin lennätinyhteydessä keskenään ja täten eversti Nelson Miles tykistöineen oli aivan lähellä 29.09.1877 nez perceitä ja valmiina tekemään yllätyshyökkäyksen leiriin. Mukana oli 30. cheyenne ja sioux scouttia(joista moni oli ollut 15. kuukautta aiemmin kaatamassa kenraali Custeria Little Big Hornissa).

Eversti Miles "joka halusi kovasti kenraalin natsoja ", oli tehnyt yhdeksässä päivässä 520 sotilaan ja siviili vapaaehtoisten lisäksi 260 mailin matkan saadaksen poikki nez percein pakolinjan, jotta nämät eivät pääsisi liittymään Sitting Bullin lakotoihin Kanadaan. Syyskuun 29.päivänä kovassa lumisateessa, joka oli raskasta suojalunta sekä räntäsadetta, Milesin intiaani scoutit löysivät nez percein reitin ja jäljet sekä ottivat muutaman siviilin kanssa yhteenoton nez perce sotureiden kanssa. Samana aamuna 29.päivänä syyskuuta cheyennet löysivät nez percein- leirin Snake Creekillä Bear Paw-vuorten pohjoispuolella ja sinne Miles suuntasi joukkonsa. Samana päivänä nez perce scoutit ilmoittivat johtajilleen että idän suunnassa oli suuri määrä ihmisiä lähestymässä.

Useimmat johtajat halusivat jatkaa nopeasti kohti Kanadaa mutta Looking Glass sanoi, että ne olivat vain assiniboine ja gros ventres intiaaneja metsästämässä. Looking Glassin kanta valitettavasti voitti. Hitaasti seuraavana aamuna 30.päivänä syyskuuta nez perce leiri heräsi ja teki lähtöä 40 kilometrin päässä olevaa Kanadan rajaa. Miles kiirehti hyökkäystään peläten että nez percet pääsevät pakoon ja aika oli aamulla kello 09.15. Samaan aikaan kaksi nez perce scouttia ratsastivat lujaa etelästä, huutaen Sotilaita, Sotilaita!. Vielä kolmas scoutti kalliolla heilutti merkkiä huovallaan-Vihollisia aivan lähellä ! Kohta hyökkäävät ! Kuudensadan laukkaavan hevosen jytinä sai maapinnan vapisemaan, mutta White Bird ja White Horse ohjasivat tyynesti soturinsa asemiin leirin eteen olevalle kaivetulle linjalle. Kun ratsusotilaitten ensimmäinen aalto pyyhkäisi heidän päälleen, nez perce-soturit avasivat tappavan tarkan tulen. Muutamassa sekunnissa he olivat tappaneet kaksikymmentäneljä sotilasta, haavoittaneet neljääkymmentäkahta muuta ja pysäyttäneet hyökkäyksen maahan suistuvien hevosten ja satulasta pudonneitten sotilaitten hurjaan sekamelskaan.

Tässä ensimmäisessä hyökkäysaallossa sai jo Washitan taistelussa mukana ollut veteraani kapteeni Owen Hole surmansa. Hän oli samana aamuna huudahtanut upseeri ystävilleen Voi helvetti! Joudunko kuolemaan näin kylmänä päivänä ja pahanenteinen oli tämä toteamus.
Halen niska repesi kuin puunkanto 50 caliberisen Sharpin luodista. Myöhemmin kun armeijan kirurgi sai luvan hakea kuolleita taistelukentältä , hän shuomasi että Hale oli saanut ainakin seitsemän luodin osumaa, mutta tämä niskalaukaus oli se tappava. Me kävimme lähitaistelua, päällikkö Joseph kertoi, ehkä kymmenisen metrin päässä toisitamme ja puskimme sotilaat taaksepäin päärivistönsä luo niin että heidän kuolleensa jäivät meidän käsiimme. Me saimme haltuumme heidän aseensa ja ampumatarpeensa. Menetimme ensimmäisen päivän ja yön aikana kahdeksantoista miestä ja kolme naista. Kuolleiden joukossa oli Josephin veli Ollokot joka oli nuorten miesten johtaja ja sitkeä vanha profeetta Toohoolhoolzote sekä väitetty Lean Elk aka Poker Joe?

Tästä päivästä alkoi viiden päivän taistelu/piiritys ja kuolonuhreja tuli kummaltakin puolelta lisää..............huomenna jatkuu tämä todella mielenkiintoinen ja eeppinen taistelu koska tätä ei voi nopeasti läpikäydä............

Witko
****************************************************************

3. Jatketaan Snake Creekillä Bear Paws vuorten äärellä, Montanassa. 30.09.1877 Bear Pawin taistelu jatkui katkerana ja taistelukenttää pyyhkii jäiset ja lumiset viimat. Nez Percet olivat kaivaneet syvät puolutuslinjat ja näistä ampumapoteroista sotilaat yrittivät saada heitä pois. Tuloksena oli armeijalle kovat tappiot. Cheyenne ja sioux scoutit olivat saaneet nez percein suuret hevoslaumat aamun hyökkäyksessä käsiinsä ja tilanne oli solmussa. 70. soturia ja Joseph olivat lähellä leiriä ja heidän tiensä oli poikki. Samoin olivat naiset ja lapset. Joseph kertoi 14.vuotiaalle tyttärelleen, että hän antaisi hevosen hänelle, jotta hän pääsisi pakoon erään ryhmän kanssa Kanadaan. Joseph aseistamattomana ratsasti sotilaiden piirin läpi takasin leiriin ja useita luodinreikiä leikkasi hänen vaatteitaan ja hevonen haavoittui samalla. Kun naiset ja lapset olivat turvassa, niin nez percet järjestivät rajun vastahyökkäyksen. Kun ilta koitti hyisenä, niin Milesin joukot olivat kärsineet pahimmat tappiot. Pelkästään 18. sotilasta oli kuollut ja 48. sotilasta haavoittunut.

Pelkästään Seitsemännen Ratsuväkirykmentin 110 sotilaasta oli 16 kuollut ja 29.haavoitunutta sekä kaksi intiaani scouttia oli poissa pelistä. Nez Perceillä oli 22. kuollutta soturia mm. Ollokut, Toohoolzote ja Poker Joe ?. Useat nez perce naiset ja lapset olivat myös kuolleita ja haavoittuneita.Ensimmäisen taistelun jälkeisen kylmän ja lumisen yön aikana nez percet ja Yhdysvaltain sotilaat vahvistivat asemiaan. Jotkut nez percet hakivat linjojen välistä pois kuolleet ja haavoittuneet soturinsa. Nez percet kaivoivat suuria ja syviä kaivantoja naisille ja lapsille suojaksi sekä kivääripoteroita sotureille valmiiksi ja näitä kaivantoja oli 230 metrin piiri ympäri kylää kummallakin puolella. Samalla he laittoivat 100. soturia ampumakuoppiin ja jokaisella oli kolme kivääri ja osa niistä takaaladattavaa Winchesterin makasiini/ puoliautomaatti kivääriä. Cow Islandin ryöstösaalista sekä Battle of Big Holen. Yhdysvaltain sotilaat sanoivat että heistä nez perceillä oli hullun pelottova lujuus. Raskaita tappiota oli tulossa edelleen Yhdysvaltain armeijalle..

1.päivänä lokakuuta l. toinen taistelu/piirityspäivä alkoi hyisen jäätävällä lumisateella ja kovalla tuulella. Eversti Miles lähetti sanansaattajan valkoisen lipun alla. Tämä pyysi että Joseph antautuisi ja säästäisi Kansansansa hengen. Joseph sanoi että miettii asiaa, sillä hän oli huomannut tihenevän lumisateen alkavan ja soturit toivoivat, että lumimyrsky antaisi suojan heille paeta Kanadaan. Myöhemmin päivällä saapui muutama Milesin sioux scouttia ja he pyysivät Josephia leiriin keskustelemaan valkoisen lipun turvin. Joseph, viisi muuta nez perceä mukaanlukien Tom Hill tulkkina joka oli nez perce/delaware. Neuvottelut kariutuivat ja Miles otti Josephin vangiksi ja rikkoi näin valkoisen lipun suojaa. Seuraavat kaksi päivää Joseph oli vankina ja ei suostunut antautumaan ollessaan vankina. Miles toi paikalle tykistöä l. 12.paunaisen Napoleon-mörssärin ja Hotchkissejä. Molempina päivinä purevan kylmä tuuli viskoi lumikuuroja taistelukentälle. Kolmantena päivänä nez percet saivat vangiksi yhden Milesin upseereista luutnantti Lowell H. Jeromen ja uhkasivat tappaa hänet jos ei Josephia vapauteta.

Lokakuun,2.päivänä, 1877 suoritettiin vanginvaihto. Samana päivänä Yellow Wolf muisteli että Looking Glass sai osuman vasempaan ohimoonsa cheyenne scoutin kivääristä, koska oli poterossa ja kuuli kun joku nez perce huusi: Katso sioux ratsun selässä ja Looking Glass nosti vähän päätään ampumasuojasta ja samantien snaipperi ampui hänet. Looking Glass olisi ollut todella hyvää apua Sitting Bullin lakotoille, muisteli Yellow Wolf.

Jatkuu huomenna ja mennään lokakuun 3.päivään ja taistelut jatkuivat. Yöllä oli erikoinen tapahtuma, kun nuori haavoittunut sotilas makasi linjojen välissä huutaen vettä. Nez perce soturi hiipi ei-kenenkään-maalle ja antoi vesipullon sotilaalle ja otti tämän pistoolin. Tämä tapaus jäi nuoren sotilaan mieleen loppuiäksi koska sodan hulluuden keskellä oli tälläinen inhimillinen teko ja vielä intiaaneilta, joita hän oli pitänyt julmina raakalaisina. Tämä mies lopetti sotilasuransa tämän nez perce kampanjan jälkeen ja alkoi kirjoittamaan esseitä ja muistiinpanoja tästä nez perce-sodan tapahtumista............................

Witko
**********************************************************

3. Jatkuu Bear Pawin taistelua ja nyt on menossa jo kolmas päivä lokakuuta ja tilanne on jumissa edelleen, sillä Miles happamana joutuu toteamaan että nez percein taistelulinjat ja kaivannot ovat todella vaikeita valloittaa ilman kovia tappioita ja nez percet huutelivat sotilaille, että tulkaa hakemaan meidät !. Lokakuun 3.päivänä Miles toi Napoleon 12. paunaisen mörssärin ja alkoi ampua nez perce leiriä, mutta intiaanit olivat hyvin suojautuneet omiin eri kennoihinsa, joten yksi vanha nainen kuoli sekä yksi pieni tyttö. White Bird ja Yellow Wolf kertoivat myöhemmin toimittajille Kanadassa, että sotilaat olisivat voineet yhtä hyvin lyödä isoa peltirumpua, sillä kanuuna ei meille vahinkoa tehnyt.
4.päivänä lumisateessa ilmestyivät kenraali Howardin joukot, jotka olivat huvenneet, mutta nez percet alkoivat johtajineen keskustella tilanteesta. Tulistus oli edelleen kova etulinjassa, jossa sotilaat yrittivät edetä mutta nez perce snaipperit olivat tappavan tarkkoja ja ratsuväkihyökkäys oli tuhoon tuomittu ajatus lumisessa ja kaivantoja täynnä olevalla taistelukentällä. Jälkeenpäin kun katsottiin taistelinjat, niin todettiin että intiaanit ja sotilaat olivat hyvin lähellä toisiaan.

White Bird kannatti taistelua loppuun asti ja Joseph totesi että hän ei voi jättää naisia ja lapsia sekä haavoittuneita Yhdysvaltain armeijalle. Joseph myönsi että Kanadaan pako on mahdollinen, mutta ei niin monen siviilin kanssa. He tiesivät että tulossa oli vielä kolmas armeijanosasto ja nyt oli pakko tehdä ratkaisu. Koitti 5.päivän kylmä aamu ja tuolloin aamulla ei Joseph pitänyt mitään antautumispuheita ja todellisuudessa Yellow Wolf kertoi että tunnelma oli tuona aamuna hyvin alakuloinen molemmin puolin ja ei siinä pidetty mitään korulauseista antautumispuhetta, vaan Joseph totesi vain että kenraali Howardia hän kuuntelee ja sanoi että hän voi tavata myös eversti Milesin. Ainoan viestin minkä Joseph tuona melankolisena aamuna lähetti Howardille ja Milesille oli että Emme halua sotaa enään!.

Ainoa tapahtuma oli iltäpäivällä klo 14.30, kun Joseph tuli hevosen selässsä Winchester alaspäin kädessä ja viisi nez perceä käveli sivuilla. Josephin vaatteet oli riekaleina ainakin viidestä eri luodinreiästä ja jotkut väittivät että olisi ollut 25. luodinreikää huovassa ja vaatteissa.
Joseph sanoi vain ainoastaan Ei enää taisteluja, Ei enää sotaa ! Nämät lauseet sanottiiin vain molempien osapuolten kesken.
Tämän väitetyn kuuluisan antautumispuheen on täytynyt tapahtua myöhemmin, kun kaikki nez percet jotka olivat vielä leirissä tulivat vielä esiin.
Yellow Wolf sanoi että tilaisuus oli hyvin koruton ja vähäpuheinen, sillä jäätävä tuuli ja lumisade teki taistelukentän puolivälissä puhumisen hyvin vaikeaksi. Joseph ja 87. miestä antautui sekä 184. naista ja 147. lasta. Tämäkö oli se suuri voitto. White Bird ei antautunut, Yellow Wolf samoin sekä muitakin nez perceitä pääsi pakoon Kanadaan l. lähes 300 nez perceä pakeni ja yhdeksän heistä assiniboinet ja gros ventresit tappoivat. Myöhemmin Kanadan puolelta joukko Sitting Bullin lakotoja sekä White Birdin sotureita hyökkäsivät erääseen assiniboine leiriin ja veivät lähes sata ponia ja tappoivat 19 assiniboinea sekä paluumatkalla viisi gros ventresiä. Kanadan Mounties joukot eivät tutkineet asiaa vaan totesivat intiaanien keskenäiseksi taisteluksi.

Tämän väitetyn Josephin korulauseen on täytynyt tapahtunut myöhemmin ja sen kirjasi ylös englanninkielisenä käännöksenä luutnantti Charles Erskine Scott Wood ja siihen on todennäköisesti lisätty näitä korulauseita lisää, koska Josephin on todettu sanoneen vain Missä aurinko on nyt, enään en ikinä taistele.Tiivistin aika paljon tätä Bear Pawin/Snake Creekin taistelua nez perce-sodassa 29.09.-05.10.1877. Luin aika paljon eri 15. nez perce-kirjastani eri kohtia ja nyt ymmärrän miksi tämä Yellow Wolfin-kirja on ollut myrkkyä Yhdysvalloille. Tässä kirjassa on niin paljon pikku detaljeja mm. että sotilaat menivät illalla syömään leiriinsä tukevasti ja lopettivat taistelun, kun taas nez percet eivät olleet tottuneet, että taistelun aikana on aikaa syödä. Samoin oli muutamia mielenkiintoisia tapahtumia kun nez percet näkivät ensi kerran 29.09.1877 sioux ja cheyenne scoutteja ja mitä oikein tapahtui kun he käsimerkein keskustelivat.

Ehdoton suositus tälle kirjalle, joka ei ole turhaan saanut hyviä arvosteluja Amazonissa. Paljon uusia ja mielenkiintoisa valokuvia myös ja selkeästi kirjoitettu 328.sivua.
Image

Ei velka siitä pienene, kun se jaetaan monen kesken!
Joseph, Nez Perce

Witko

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Fri 01.03.2019 20:23

Odottellaan Haukan kommenttia vastauksiin kun mies saa itsensä kokoon ja oikeastaan kasaan, sillä laavuelämä on rankkaa näillä pakkasilla ja pelkän kabanossin syöminen ei anna energiaa ja kun siihen laskee vielä 3-4 täyttä konjakkipulloa/korviketta päivässä, niin kyllä se miestä syö.

Vastaan nez percein ja turistien tapaamiseen juuri avatussa Yellowstonen Kansallispuistossa-1877 nez perce-sodan aikana , kun Haukka ryhdistäytyy.

Kyllä aika vetoiselta Haukan laavu näyttää ja jopa kurjalta asumukselta.
Image

Tällä pitäisi Haukan pärjätä yksi viikko ja kyytipoikana tätä konjakin halppis versiota l. Jallua 3-4 putelia joka hela päivä huh huh!
No se on hyvä puoli että krapula ei iske sillä tällä puteli tahdilla mies on kaatokännissä vuorokaudet läpeensä ja ainoastaan voi miettiä koska maksa ja haima sanoo irti sopimuksen Haukan rovettuneesta kehosta.
Image
Image

Witko

Haukka
Posts: 6249
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Mon 11.03.2019 17:22

Jaloviina en juo enää ikinä ja nuotiomakkaraakin syön vain itseäni huonommassa seurassa. Josko sellaista jostakin löytyy.

Mutta asiaan. Kyllä Witko nez perceistä tietää enemmän kuin keskimääräinen Idahon ja Oregonin asukas. Itsellänikin on pari kirjaa tuosta sodasta tai paremminkin nez perceistä. Poker Joe jäi aika tuntemattomaksi persoonaksi intiaanihistorian sivuilla, mutta nez percet hänet muistavat rohkeana soturina ja taitavana ryhmänjohtajana. Ikävä vain, että Looking Glass otti hänen paikkansa liian heppoisin eväin.

Yellowstonen kansallispuistossa sattunurt episodi on mielenkiintoinen vaikkakin sitä koskevat tiedot vaihtelevat jonkin verran. Jonkinlaista inhimillisyyttä nez percein touhuissa oli vaikkakin nuoria sotureita oli vaikea hillitä. Poker Joe lienee toiminut pelastavana enkelinä Kansallispuiston tapauksessa, josta olisi voinut kehkeytyä melko paha verilöyly. Muistaakseni tämä juttu onkin vielä käsittelemättä joten Witko voi jossakin vaiheessa penkoa kirjojaan ja katsoa mitä yhteistä kerrottavaa Yellowstonesta ja nez perce-pakolaisista löytyy.
Haukka

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Mon 11.03.2019 20:04

Herra Haukka " Wellington " Varanauskis, niin minä lupaan pyhästi että kerron hyvin pian turismin iloja ja kauhuja juuri avatussa v. 1877 Yellowstonen Kansallispuistossa. Kenraali Shermanin ylellinen leiri oli aivan lähellä Yellostonea ja kelpo Tecumseh esiintyi jonkin sortin turistioppaana rikkaille Itärannikon turisteille ja Tecumseh suuttui niin helvetisti, kun kuuli että aivan lähellä hänen leiriään paineli nez percet kohti Kanadaa ja morseviestit lähtivät lähialueiden linnakkeisiin ja hälyttämään lisää sotilasosastoja nez percein perään. Herra Shermanin taika oli melko huono, sillä nez percet Poker Joen johdolla liikkuivat kuin tuuli....................

Tässä esimakua tulevasta. Emma Cowan perheineen oli turisteina Yellowstonessa ja hän jäi vangiksi tuolloin nez perceille, mutta pääsi vapaaksi mm. Poker Joen ansiota. Tässä Emma Cowen perheineen vierailee v. 1905 samoilla paikoilla missä he kohtasivat nez percet-1877. Hawkin perikunnalla ei ollut mitään ansioita näistä vapautuksista, vaikka joku lähde näin väittää. Perikunta oli tuolloinkin täydessä seilissä ja mäskitkin oli jo juotu ja syöty. Sic gloria mundi !
Image

Witko rehti

Haukka
Posts: 6249
Joined: Fri 12.03.2010 21:08
Location: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Haukka » Tue 12.03.2019 10:09

Tuon Yellowstonen historia on erittäin mielenkiintoinen. Siellä oli joku määrätty paikka, jossa eri heimot kävivät viettämässä uskonnollisia menojaan. Eivät kuitenkaan samaan aikaan. Kiowilla oli oma tapahtumansa, croweilla ja cheyenneillä omansa. Myös Rocky Mountainsin nez percet pyyhälsivät keran vuodessa yellowstonen suositulle juhlapaikalle, mutta katsoivat tarkkaan kalenteria varmistaakseen, että paikka oli vapaana. Varmasti kuumat maanalaiset höyryt tarjosivat mahdollisuuden terveydenhoidollisissa tapauksissa.

John Colter-vainaa kertoili hurjia juttuja Yellowstonen alueesta jo joskus 1800-luvun alkupuolella. Kukaan ei uskonut Coltierin jorinoita, mutta tarinoiden pohjalta Yellowstonea alettiin kutsua Coutierin helvetiksi. Melkoinen helvetti se olikin jos uskoo kauempaa tulleiden intiaanien kuvauksia maan alta kohoavista liekeistä ja varsinkin höyrystä. Joskus paneudun tarkemmin aiheeseen "Intiaanit ja yellowstone".

Image
Haukka

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Thu 14.03.2019 21:05

Haukka kysyi Nez Perce-sodasta seuraavaa:

4. Joitakin päiviä ennen tätä lopputaistelua intiaanit tunkeutuivat erääseen tunnettuun matkailukohteeseen, joka oli avattu samalla vuosikymmenellä. Miten matkailukohteen vierailijat reagoivat intiaaneja nähdessään ja millaiseksi tämä turtistien ja intiaanien tapaaminen muodostui?
*********************************************************************
4. Tämä kyseinen tapahtuma tapahtui 20.syyskuuta-7. päivänä lokakuuta, vuonna 1877 Yellowstonen Kansallispuistossa joka oli avattu turisteille viitisen vuotta sitten l. vuonna 1872. Tässä miksi tämä tapahtuma sai väkivaltaiset piirteet nez percein paon aikana juuri tuolloin, johtui hyvin paljon vähän ennen käydystä verilöylystä, joka kyllä kääntyi nez percein voitoksi jälleen kerran. Kyseessä oli Battle of the Big Hole 9.-10. päivänä elokuuta, vuonna 1877 Montanassa. Tämä verilöyly/taistelu alkoi varhain aamulla kun eversti John Gibbonin johtamat 161 sotilaasta ja upseerista koostunut armeijanosasto ja 45. siviiliä ja mukana oli myös yksi 12-paunainen Howfitzer ja takana oli myös 20. siviilin saattelema pakkausvaunu. Gibbon oli tullut taistelemaan ja hänen käskynsä oli annettu, ei neuvotteluja eikä vankeja.

Kun he saapuivat Big Hole-joen rannalle aamulla, niin monet sotilaat ja siviilit varsinkin olivat humalassa vahvasti ja alkoi silmitön naisten ja lasten tappaminen ensin. Eräs nainen jolla oli pieni lapsi sylissä, niin häneltä iski sotilas kiväärin perällä hampaat sisään ja otti lapsen jaloista kiinni ja heitti joen kivikkoon kuoliaaksi, sitten hän meni takaisin äidin luo ja hakkasi tämän pään tohjoksi kiväärinperällä. Ensimmäiset tiipit olivat vielä täysin unessa olevia perheitä ja tämä johti silmittömään teurastukseen. Juopuneiden kiroukset ja naisten sekä lasten itku kuului ympäri leiriä. Nez perce naiset olivat kyllä myös kovalla asenteella mukana, sillä ne joilla olivat kiväärit, niin he ampuivat takaisin päin sotilaita. Gibbonin vasemman puolen johtava upseeri, luutnantti James H. Bradley sai surmansa heti hyökkäyksen alussa.

Gibbon joutui itse vähän paniikkiin, kun hyökkäys seisahtui kovaan nez perce tulitukseen. Hän jäi paikoilleen ja silloin White Bird ja Looking Glass asettivat nez perce snaipperit asemiin ja Gibbonin oli pakko perääntyä. Kuten tavallista niin nez percein tarkka-ampujat olivat mestarillisen tappavia. Yellow Wolf kertoi että alkuhyökkäyksessä oli useat nez percet jääneet ilman aseita ja näitä Gibbonin miehet tappoivat surutta.
Jotain kertoo taistelun kovuudesta että Gibbonin puolelta tapettiin 31 miestä ja 38 haavoittui ja useat vielä vakavasti. Nez percein puolelta kuoli 70-90 intiaania joista vain 30. oli miehiä. Gibbonin howitzeristä ei ollut paljon apua, sillä nez percet hyökkäsivät haupitsin miehistön kimppuun ja tappoivat heistä viisi ja saivat hajoitettua vielä haupitsin lukon. Gibbonilla oli tukala yö miehineen, sillä nez percet käyttivät taas kerran taitavaa taktiikaa ja snaipperit pysyivät vuorten rinteillä asemissa ja pikkuhiljaa nez perce leiri tyhjeni asukkaista, mutta Gibbon oli satimessa snaipperien tulituksen johdosta.

Tämä kertomus oli syynä siihen miksi nez percet olivat hyvin vihamielisiä kun he tapasivat turistit Yellowstonen Kansallispuistossa, sillä niin paljon painoi Big Holen aamuinen verilöyly mieliä ja moni oli menettänyt omaisiaan humalaisten sotilaiden ja siviilien toimesta. Lean Elk ja White Bird sanoivat turisteille että vaikka he suojelisivat heitä, niin ei edes Joseph pystynyt estämään nuoria sotureitaan kostossa Big Holen verilöylystä.
Nyt päästään huomenna jatkamaan tätä tapahtumarikasta ja synkkää tapaamista.......................

Tälläisissä maisemissa Clarks Fork Canyonissa nez percet menivät appalooseillaan. Ei ihme että sotilaat olivat helisemässä. 3 000 metriä oli korkeus.
Image

Witko

Witko
Posts: 7776
Joined: Tue 09.02.2010 14:59
Location: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Postby Witko » Sun 17.03.2019 18:43

Vastaus venyy uuden hobbyn takia tai on niitä ollut aiemminkin. Tälläistä osastosta löytyy. Mukana ollaan kyllä ja kahden viikon sisään on taas kinkerit iskussa meikäläiseltä.

Witko Aqua


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 12 guests