pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » To 11.01.2018 20:38

No niin jatketaan Alabamas ja Coushattas Kansojen(luetaan kyllä kulttuurillisesti yhteiseksi Kansaksi tai heimoiksi,pieniä eroja toki oli).Otin pientä lisätietoa hyvin pitkästä aikaa tästä kirjasta myös joka on muistaakseni Haukallakin Nicholas J. Santoron Atlas Of The Indian Tribes Of North America And The Clash of Cultures ja jotain pientä sieltäkin löytyi Koasati oli nimityksenä Coushattaseista-Ala-bamas.
Kuva.

Mainoksen jälkeen jatketaan.Kun Texas sai itsenäisyyden vuonna 1836 niin tasavallan hallitus kohtasi useita ongelmia ,muun muassa Intiaanipoliitikan
muotoilemisen.Presidentti Sam Houstonin suunnitelmat Intiaaniväestölle edellyttivät rauhaa,ystävyyttä,kauppasuhteita ja rajaseututurvallisuutta.Niin kuin tiedämme seuraaja "Intiaanivihaaja" Mirabeu Lamar olikin jo toista politikkaa suunnitteilla ja siinä oli Texasin tyhjentäminen Intiaaneista,vihamielisistä ainan rauhanomaisiin Intiaaneihin oli se ensimmäinen politiikka.Nyt jopa Lamar antoi tunnustuksen Coushattaseille ja Alabamoille joita kohtaan hänkin sovelsi Houstonin mietteitä ja tämä oli tosiaan ihme.Kun kaikki muut Itä-Texasin Intiaani Kansat oli häädetty niin Lamar osoitti edelleen hyväksyntää Coushattaseille ja Alabamoille.Lamar pyysi Trinity-joen alueen valkoista väestöä kunnioittamaan heidän oikeuksiaan ja nimitti jopa edustajan heille auttamaan suhteissa valkoisen väestön suhteen.Nythän tuntui epätodellisen hyvältä unelta tälläinen ystävyys Lamarilta sekä koko valkoiselta rodulta.

Lisäksi Lamarin hallintoon vuonna 1840 Texasin iloinen kongressi myönsi kaksi eri maa-aluetta molemille Kansoille .Sitten alkoi tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan.Kun henkiinjääneet texasilaiset palasivat takaisin ja alkoivat katsella maa-alueita niin Alabamat ajattelivat vain että avustus oli lähtenyt valkoisille siirtolaisille ja he lähtivät muille kotiseuduille jättäen siat,karjan ja 200 eekkeriä aidattua viljeymaata heidän käyttöönsä.Coushattaseilla ei mennyt yhtään paremmin.Yksi heidän maasta oli jopa sen kokoinen että sen käveli tunnissa läpi Colitan kylä ja toinen Battise kylä.Kaksi aluetta tutkittiin ja siirtolaiset vaativat että maa-alueille laitetaan merkkipaalut jotka osoittivat että se oli heidän texasilaisten maata ja niin se rekistöröitiin uudelleen ja pois Intiaanien käytöstä.Apurahat eivät tulleet koskaan perille ihme kyllä? ja valkoiset olivat vaatineet maat takasin.Tämä oli yksi törkeä esimerkki Yhdysvaltain Intiaanipolitiikasta ja tässä ei kyllä Intiaanit juonitelleet itselleen mitään etuoikeuksia vain lupauksen pitämisen ja luvatun apurahan.

Siinä oli taas kerran karmea esimerkki mitä saa kun auttaa valkoisia heidän sodassaan,pelastaa heidän perheitään ja olivat tulleet Houstonin mukaan San Jacintoon 250.soturin voimalla avuksi mutta taistelut olivat jo alkaneet.Siis jos joku puhuu Intiaanien maan ryöstöpolitiikasta niin kannattaa muistaa nämät kaksi pientä mutta pippurista Kansaa Alabamat ja Coushattasit mikä oli valkoisen väestön oikeudentaju vaikka kyseessä oli liittolais- Kansat jotka omalla panoksellaan antoivat kaiken tukensa kun texasilaiset olivat ahdingossa perheineen pakomatkalla.Kyllä totuus on edelleen se että 90% Intiaaneilta maat vietiin yleensä petoksella eikä edes välitetty lupauksista koskaan.Jos nyt huhtoo että jotkut päälliköt olivat kieroja niin pieni oli sen petkuttamisen määrä promilleissa.Lukekaa historiaa tarkasti eikä aina kyynisesti että kyllä ne Intiaanitkin osasivat olla kieroja, niin ei sillä huijauksella Intiaanit pitkälle pötkineet vaikka nyt katsoisi exe Pine Ridgen reservaatiota missä ylellisyys kukoistaa ja se oli vain yksi esimerkki.Vihaksi pistää Witko Kaakin tämäkin Albamojen ja Coushattasien kohtalo.

D.Witko

Haukka
Viestit: 5730
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Pe 12.01.2018 16:35

Kyllähän alabamoista ja couchattoista on aika niukasti tietoa. Kysymyksen otin sellaisenaan Todd Smithin kirjasta From Dominance to Disappearance. Melkoisena intiaanivihaajana (varsinkin cherokeet) tunnettu Presidentti Mirabeau Bonaparte Lamar joutui niin suureen kiitollisuudenvelkaan näille kahdelle heimolle taannoisen Trinityjoen lautturi-hommelin vuoksi, että hänen oli jatkettava edeltäjänsä Sam Houstonin linjaa: näitä kahta kansaa ei saanut ajaa pois, vaan heille oli taattava asuinmaat Texasista. Tämä taas hyvänä osoituksena ihmisluonteen koukeroisuudesta. Paha Lamar olikin äkkiä hyvä Lamar. Hän jopa puolusti näitä suosikki-intiaanejaan siirtolaisten vihaa vastaan. Lyhyesti kerrottuna jotkut Texasiin jääneet intiaaniryhmät salametsästivät siirtolaisten hevosia ja tämän seurauksena uudisasukkaat surmasivat viisi couchattaa. Tämä masensi syvästi vanhaa päällikkö Colitaa, joka surmatöistä kuultuaan lähetti kirjeen presidentti Lamarille. Lamar puolestaan lähetti tulikivenkatkuisen viestin couchattojen maiden lähellä asuville siirtolaisille: Jättäkää couchattat rauhaan, sillä he ovat heikko ja puolustuskyvytön heimo (No, Lamar hieman vähetteli, sillä määräänsä nähden couchattoilla oli kyllä iskuvoimaa.)

Osoittaakseen, että oli tosissaan, Lamar nimitti intiaaniasiamiehen hoitamaan couchattojen asioita. Samalla Lamar kirjoitti kongressille, että nuori Texasin tasavalta luovuttaisi virallisesti maa-alueen couchattoille ja alabamoille. Mikäpä siinä, kongressi hyväksyi esityksen tammikuussa 1840 ja kummankin kansan kylät päätettiin eristää niiden ympäri rakennetuilla aidoilla. Maanmittaajat alkoivat tehdä mittauksiaan keväällä 1840, mutta he joutuivat keskeyttämään työnsä voimakkaiden sateiden ja niitä seuranneiden tulvien takia. Näin ollen hommaa ei saatu täysin loppuun ja kartoitustyö jäi vaiheeseen. Tuona aikana, kun maanmittaustyö oli tauolla, tapahtui ikäviä. Siirtolaiset, kuten Witko kertoi, änkesivät couchattoille ja alabamoille varatuille maille ja tämä johti molemminpuoleisiin veritöihin. Tietenkin texasilainen valkoinen väestö syytti intiaaneja ja vaati Lamarilta kaikkien intiaanien ulostamista Texasista. Jos couchattat ja alabamat kieltäytyisivät, heidät ajattaisiin pois pakkokeinoin. Myös couchattojen intiaani-asiamies sai varoituksen ja häntä pyydettiin hillitsemään näiden kahden heimon käytöstä. Ellei sana tehoaisi, niin siirtolaiset tulisivat jahtaamaan heitä kuin riistaa.

Sana tehosi. Couchattat ja alabamat jättivät kylänsä, karjansa ja joitakin satoja eekkereitä viljelykseen sopivia maita. Siirtolaiset valtasivat tyhjiksi jääneet alueet, eikä Lamar tehnyt mitään estääkseen tätä. Mutta luulenpa että Lamar ei voinut tehdä mitään, sillä hänen kätensä olivat tavallaan sidotut. Hän tiesi, että auttaessaan näitä kahta pientä kansaa, hän olisi menettänyt texasilaisten suosion.

Suurin osa alabamoista ja couchattoista liittyi creekeihin. Jotkut asettuivat chickasawien territorioon. Tosin myös Texasin Trinity- ja Neches-jokien laaksoon jäi majailemaan parisataa intiaania välittämättä kehoituksesta jättää Texas. Myöhemmin he saivat taas Texasista reservaation ja taisivat olla ainoita intiaaneja, jotka virallisesti asuivat Texasissa..


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Pe 12.01.2018 20:44

Haukka kirjoitti:Kyllähän alabamoista ja couchattoista on aika niukasti tietoa. Kysymyksen otin sellaisenaan Todd Smithin kirjasta From Dominance to Disappearance. Melkoisena intiaanivihaajana (varsinkin cherokeet) tunnettu Presidentti Mirabeau Bonaparte Lamar joutui niin suureen kiitollisuudenvelkaan näille kahdelle heimolle taannoisen Trinityjoen lautturi-hommelin vuoksi, että hänen oli jatkettava edeltäjänsä Sam Houstonin linjaa: näitä kahta kansaa ei saanut ajaa pois, vaan heille oli taattava asuinmaat Texasista. Tämä taas hyvänä osoituksena ihmisluonteen koukeroisuudesta. Paha Lamar olikin äkkiä hyvä Lamar. Hän jopa puolusti näitä suosikki-intiaanejaan siirtolaisten vihaa vastaan. Lyhyesti kerrottuna jotkut Texasiin jääneet intiaaniryhmät salametsästivät siirtolaisten hevosia ja tämän seurauksena uudisasukkaat surmasivat viisi couchattaa. Tämä masensi syvästi vanhaa päällikkö Colitaa, joka surmatöistä kuultuaan lähetti kirjeen presidentti Lamarille. Lamar puolestaan lähetti tulikivenkatkuisen viestin couchattojen maiden lähellä asuville siirtolaisille: Jättäkää couchattat rauhaan, sillä he ovat heikko ja puolustuskyvytön heimo (No, Lamar hieman vähetteli, sillä määräänsä nähden couchattoilla oli kyllä iskuvoimaa.)

Osoittaakseen, että oli tosissaan, Lamar nimitti intiaaniasiamiehen hoitamaan couchattojen asioita. Samalla Lamar kirjoitti kongressille, että nuori Texasin tasavalta luovuttaisi virallisesti maa-alueen couchattoille ja alabamoille. Mikäpä siinä, kongressi hyväksyi esityksen tammikuussa 1840 ja kummankin kansan kylät päätettiin eristää niiden ympäri rakennetuilla aidoilla. Maanmittaajat alkoivat tehdä mittauksiaan keväällä 1840, mutta he joutuivat keskeyttämään työnsä voimakkaiden sateiden ja niitä seuranneiden tulvien takia. Näin ollen hommaa ei saatu täysin loppuun ja kartoitustyö jäi vaiheeseen. Tuona aikana, kun maanmittaustyö oli tauolla, tapahtui ikäviä. Siirtolaiset, kuten Witko kertoi, änkesivät couchattoille ja alabamoille varatuille maille ja tämä johti molemminpuoleisiin veritöihin. Tietenkin texasilainen valkoinen väestö syytti intiaaneja ja vaati Lamarilta kaikkien intiaanien ulostamista Texasista. Jos couchattat ja alabamat kieltäytyisivät, heidät ajattaisiin pois pakkokeinoin. Myös couchattojen intiaani-asiamies sai varoituksen ja häntä pyydettiin hillitsemään näiden kahden heimon käytöstä. Ellei sana tehoaisi, niin siirtolaiset tulisivat jahtaamaan heitä kuin riistaa.

Sana tehosi. Couchattat ja alabamat jättivät kylänsä, karjansa ja joitakin satoja eekkereitä viljelykseen sopivia maita. Siirtolaiset valtasivat tyhjiksi jääneet alueet, eikä Lamar tehnyt mitään estääkseen tätä. Mutta luulenpa että Lamar ei voinut tehdä mitään, sillä hänen kätensä olivat tavallaan sidotut. Hän tiesi, että auttaessaan näitä kahta pientä kansaa, hän olisi menettänyt texasilaisten suosion.

Suurin osa alabamoista ja couchattoista liittyi creekeihin. Jotkut asettuivat chickasawien territorioon. Tosin myös Texasin Trinity- ja Neches-jokien laaksoon jäi majailemaan parisataa intiaania välittämättä kehoituksesta jättää Texas. Myöhemmin he saivat taas Texasista reservaation ja taisivat olla ainoita intiaaneja, jotka virallisesti asuivat Texasissa..


Kuva


**************************************************************
Ensin aloitan hyvin sivistyneesti perkele!
F.Todd Smithin kirja on minulla hyllyssä mutta taas kerran jossain pinoissa.Siellähän se sivulta 172 alkaa tämä alabamojen ja coushattasien alamäki vs. Texas.Miksi sanoin perkele niin lähti äijä tuolta istumalta Iskuun ja kaksi kunnollista Lundia-hylly kokonaisuutta tuli välittömästi ostettua ja ei edes rva Witko uskaltanut sanoa mitään sillä nyt loppui tämä saatanan sekasorto kirjoissa kun niitä on pitkin poikin ja ylösalas ja pinoissa pitkin työhuoneen hyllyjä ja siksi tuo saamarin kirjojen etsintä on ollut välillä tuskaa. Nyt saan kaikki kirjani fiksusti normaali riveihin ja järjestelen aihepiirien mukaan ym.sekavaa witkoilua.Tästä nopeasta päätöksestä ostaa uusia kirjahyllyjä saa kiittää Haukkaa,Alabamoja,Coushattas ja F.Todd Smithiä.

Tänään sain koottua jo yhden kokonaisen hyllykkön ja huomenna aamulla toisen ja sitten alkaa kirja show vol I,vol II ja vol III.Tulee tuo sanonta aikanaan levyistä Rockn Rollin Juhlaa Vol I etc.Ja sitten koko seurakunnalle tiedoksi että tämä ei ollut mikään Witkon kerskailua kirjamäärissä vaan tuo kaoottisuus liian pienillä hyllymäärillä ei vain toiminut jo pariin vuoteen.Nyt on kyllä työhuone ikään kuin täynnä.Tietsikka ja pöytä sentään mahtuivat vielä.

Olen liian liikuttuneessa tilassa kertoakseni tällä haavaa Intiaaneista mutta huomenna on ehta Witko iskussa ja kovassa tiedä häntä............
Tämä urakka vaati kyllä konjamiinia ja muutaman kylmän bissen.Tänään siis!

D.G.Witko

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 15.01.2018 15:49

Haukka kysyi seuraavaa Lännen Napoleonista

2. Lännen Napoleon Santa Anna ei tietänkään ottanut juuri mitään opikseen, vaikka texasilaiset murskasivat hänen joukkonsa San Jacinton taistelussa. Alamosta ei ehtinyt vierähtää kovinkaan pitkää aikaa kun Santa Anna pääsi jälleen puolustamaan rakasta isänmaataan. Mikä tämä taistelu oli, keitä vastaan sitä käytiin ja minkä kovan menetyksen Santa Anna koki isänmaan puolesta kuten hän muisti myöhemmin muistuttaa joka käänteessä.


***********************************************************************

2. Ei todellakaan tämä sinnikäs veikkonen luopunut taistelujen melskeestä kuten San Jaconsin taistelu osoitti jossa Santa Anna osoitti suurenmoista urheutta leikkimällä nutriaa tavallisessa sotamiehen puvussa läheisessä rämeikössä.Sam Houston tunnisti kyllä nutriaksi pukeutuneen Santa Annan ja rämemajavan henki oli vaakalaudalla sillä miehet huusivat lynkkays mentaliteetilla Älä unohda Goliathia! Älä unohda Alamoa!. Sam"Samppa"Houston oli rennolla päällä ja Santa Anna päästettiin luimistellen takaisin Meksikoon Villalleen lepäilemään sodan rasituksista.Lännen Napoleon oli kuitenkin toimen mies ja ajatteli että olisi kiva ottaa mittaa oikean Napoleonin Kansasta l. Ranskasta.Toki Napoleon oli jo lyijymyrkytykseen/arseniikkiin kuollut Saint Helenassa vuonna.1821, mutta Ranskan Kuningas Louis Phillippe I oli sentään oikea kunkku arvoltaan.Tämä sota jäi historiaan verisellä nimellä The Pastry War l. Leivonnais Sota.

Sodan alkusyyt olivat hyvin raa'at ja siksi siitä kertominenkin tuo puistatuksen aallon Witkolle.Battle of Veracruz oli alkumerkki tälle sodalle marraskuun 27.päivänä vuonna 1838.Ranskalaisten fregatit oli tulleet yli Atlantin Kuningas Louis Philippen käskystä.Ranskalaiset fregattien taistelukyky oli vertaansa vailla,pieni kevyitä laivoja joilla oli uskomaton kääntymistaito,todella tehokkaat aseet,tulipallot,räjähdysaineita jotka oli asennettu pommilaivoihin.Sotilastarkkailijat saivat olla ensimmäistä kertaa todistamassa modernin laivaston taistelukykyä.
28.päivänä marraskuuta,1838 Veracruzin edustan linnake San Juan de Uluan' oli pommitettu lähes raunioiksi l. yksi päivä riitti Ranskan laivastolle tuhoamaan Meksikon ylpeyden San Juan de Uluan' linnakkeen.Meksikon viranomaiset kuitenkin kieltäytyivät suostumasta antautumaan ja suostumaan Ranskan ehtoihin ja vaatimuksiin.Ranskan Amiraalin Charles Baudin oli pakko hyökätä itse kaupunkia vastaan ja 5.päivänä,joulukuuta,1838 onnistui vangitsemaan kenraali Mariano Aristan(miehestä tuli muuten myöhemmin Meksikon presidentti v.1851) ja haavoittivat itse kenraali Antonio Lopez' de Santa Annan ja tästä haavoittumisesta alkoi melkoinen legendan synty
haavoittuneen puolelta..................Jatkuu vähän ajan päästä

D.Witko

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 15.01.2018 20:13

Witko kirjoitti:
Haukka kysyi seuraavaa Lännen Napoleonista

2. Lännen Napoleon Santa Anna ei tietänkään ottanut juuri mitään opikseen, vaikka texasilaiset murskasivat hänen joukkonsa San Jacinton taistelussa. Alamosta ei ehtinyt vierähtää kovinkaan pitkää aikaa kun Santa Anna pääsi jälleen puolustamaan rakasta isänmaataan. Mikä tämä taistelu oli, keitä vastaan sitä käytiin ja minkä kovan menetyksen Santa Anna koki isänmaan puolesta kuten hän muisti myöhemmin muistuttaa joka käänteessä.


***********************************************************************

2. Ei todellakaan tämä sinnikäs veikkonen luopunut taistelujen melskeestä kuten San Jaconsin taistelu osoitti jossa Santa Anna osoitti suurenmoista urheutta leikkimällä nutriaa tavallisessa sotamiehen puvussa läheisessä rämeikössä.Sam Houston tunnisti kyllä nutriaksi pukeutuneen Santa Annan ja rämemajavan henki oli vaakalaudalla sillä miehet huusivat lynkkays mentaliteetilla Älä unohda Goliathia! Älä unohda Alamoa!. Sam"Samppa"Houston oli rennolla päällä ja Santa Anna päästettiin luimistellen takaisin Meksikoon Villalleen lepäilemään sodan rasituksista.Lännen Napoleon oli kuitenkin toimen mies ja ajatteli että olisi kiva ottaa mittaa oikean Napoleonin Kansasta l. Ranskasta.Toki Napoleon oli jo lyijymyrkytykseen/arseniikkiin kuollut Saint Helenassa vuonna.1821, mutta Ranskan Kuningas Louis Phillippe I oli sentään oikea kunkku arvoltaan.Tämä sota jäi historiaan verisellä nimellä The Pastry War l. Leivonnais Sota.

Sodan alkusyyt olivat hyvin raa'at ja siksi siitä kertominenkin tuo puistatuksen aallon Witkolle.Battle of Veracruz oli alkumerkki tälle sodalle marraskuun 27.päivänä vuonna 1838.Ranskalaisten fregatit oli tulleet yli Atlantin Kuningas Louis Philippen käskystä.Ranskalaiset fregattien taistelukyky oli vertaansa vailla,pieni kevyitä laivoja joilla oli uskomaton kääntymistaito,todella tehokkaat aseet,tulipallot,räjähdysaineita jotka oli asennettu pommilaivoihin.Sotilastarkkailijat saivat olla ensimmäistä kertaa todistamassa modernin laivaston taistelukykyä.
28.päivänä marraskuuta,1838 Veracruzin edustan linnake San Juan de Uluan' oli pommitettu lähes raunioiksi l. yksi päivä riitti Ranskan laivastolle tuhoamaan Meksikon ylpeyden San Juan de Uluan' linnakkeen.Meksikon viranomaiset kuitenkin kieltäytyivät suostumasta antautumaan ja suostumaan Ranskan ehtoihin ja vaatimuksiin.Ranskan Amiraalin Charles Baudin oli pakko hyökätä itse kaupunkia vastaan ja 5.päivänä,joulukuuta,1838 onnistui vangitsemaan kenraali Mariano Aristan(miehestä tuli muuten myöhemmin Meksikon presidentti v.1851) ja haavoittivat itse kenraali Antonio Lopez' de Santa Annan ja tästä haavoittumisesta alkoi melkoinen legendan synty
haavoittuneen puolelta..................Jatkuu vähän ajan päästä

D.Witko


Jatkuu.............................
Taustaa vähän tälle ko. sodalle.Meksikon hallitus oli jo 1820-luvulta alkaen melkoisessa sekasorrossa sisäisesti.Bandiittilaumat kiersivät ympäri maata tappaen,raiskaten ja ryöväten kaikkia talonpoikia l. peoneita ja kauppojen ryöstely oli arkipäivää.Hallitus ja armeija eivät saaneet mitään järjestystä aikaan.Meksikon Itsenäisyyssota Espanjasta oli onnistunut viimein mutta eri kenraalit olivat vallassa vaihtuen koko ajan.20.presidenttiä 20.vuodessa kertoo jo jotain.Meksikossa asui noihin aikoihin ulkomaalaisia joista mm. ranskalaisia n. 6 000.He valittivat jatkuvasta ryöstelystä,murhista joiden estämiseksi Meksikon hallitus ei tehnyt mitään vuosina 1828-1838 välisenä aikana.Ranska alkoi vaatia velkojaan joita Meksiko oli surutta ottanut Ranskalta taistelussa texasilaisia vastaan mutta yhtään ei ollut maksettu takaisin.Joskus historiassa kun asiat menevät kaoottisiksi niin yksi pieni tapahtuma saa koko kuplan posahtamaan ja niin kävi tässäkin Pastry Wars.Ranskalainen leipomon chef monsiur Remontel sai vuonna 1837 mittansa täyteen kun hänen leipomonsa Tacubayassa olivat tuhonneet humalaiset meksikolaiset sotilaat. Remontel oli niitä miehiä joita ei saanut vaiennettua helposti ja niin hän kääntyi emämaansa Ranskan kuninkaan Louis Philippe I puoleen.

Ranskan hallitus päätti lähettää sotilasretkikunnan eli taistelu fregattien-osaston jota johti 60-tykkinen fregatti Herminie joka oli täysin sen ajan ylivoimaisin insinööritaidon huipputuote ja mukana tuli vanavedessä 50-tykkisiä fregatteja myös. Samalla tuli ultimaatumi Meksikon hallitukselle että sen on välittömästi maksettava Ranskalle 6 ooo ooo Piastresia joka vastasi frangeissa noin 3 000 000 l. huima summa tuohon aikaan.Remontelin vaade joka oli esitetty Louis Philippe I oli sekin huikea summa 60 000 pesoa pitää Meksikon hallituksen maksaa hänelle vahingonkorvausta(hänen leiponsa arvo oli alle 1 000 pesoa), siinä kelpo leipuri vaati kunnon koron itselleen.Tosiasiassa ei pelkkä leipurin korvaus mitään sotaa pelkästään sytyttänyt sillä takana olivat poliittiset ristiriidat,Meksikon suuri velka Ranskalle ja myös kauppasuhteet ym. vastaavat. Ranskaa oli tukemassa Yhdysvallat ja Texas kun taas Meksikon takana oli Englannin Yhdistyneet kuningaskunnat sekä Brittiläinen Kanada. Ranskan ja Meksikon armeijassa oli aika tasamäärä sotilaita vähän yli 3 000 sotilasta /maa.Mutta komentajat,armeija ja tekniikka olivat ylivoimaisesti Ranskan ylivoimaa. Kontra-amiraali Charles Baudin joka johti laivastoa, oli jo Napoleonin sotien veteraani ja ei siinä paljon Santa Anna ja kumppanit painaneet.


Nyt hyppään yli Veracruzin taistelun ja keskitytään Santa Annaan joka oli kutsuttu mukaan komentamaan armeijaa läheiseltä Villaltaan jossa mies vietti ylellistä elämää paitsi naismaailmaassa oli tullut takapakkia oikein kunnolla johtuen San Jacintosin nutria leikistä.Paikalla olleet tejanot muistivat kun humalainen Sam Houston voitonmaljojen takia antoi Santa Annalle lempinimen Los Nutrias.Eräs kuvankaunis aatelinen donna Marie y los Monderos sanoi ensitöikseen kun Santa Anna yritti lemmenleikkiä, että Los Nutrias on rämemajava minkä hänkin tiesi ja ei sellaisten kanssa seksi maistu.Santa Anna masentui pirusti ja veti gallonan tequilaa siltä istumalta.Takaisin 5.päivään Marraskuuta kun ranskalaiset ryntäsivät linnakeeseen ja kaupunkiin.Santa Anna sai pienen osuman toiseen käteensä mutta sitten tuli kunnon isku kun ranskalaisesta tykistä ammuttu rypälepommi osui Santa Annan hummaan ja samalla miehen toinen jalka sai pahan osuman samasta rypälepommista.Hevosen alla kituva Santa Anna saatiin pelastettua mutta jalka jouduttiin amputoimaan vähän polven yläpuolelta ja nyt Santa Anna oli suuri sankari joka oli uhrannut jalkansa Meksikolle.

Jalka haudattiin sotilaallisin kunniamenoin ja Santa Anna kuittaili ja muistutti kansaa uhrauksestaan.Kansan tunnot ovat ailahtelevat ja kun Meksikon hallituksen kassa oli edelleen typötyhjä niin sic transit gloria mundi kävi Santa Annalle.Hän pääsi takaisin vanhalle työpöydälleen ja jalasta hekumoitiin kaiken aikaa mutta sitten Santa Anna teki tyranille suurimman virheen kun ei hallituksen kassa kasvanut, niin Santa Anna päätti nostaa kansalaisiltaan roimasti veroja ja se on varmin konsti missä maassa tahansa että kenkää tulee ja hyvä jos hengissä selviää.Vuonna 1844 mielenosoittajat kaatoivat jalan muistomerkin ensin,sitten itse jalan jota vetivät köyden perässä pitkin Meksiko Cityn katuja huutaen: Kuolema rammalle ja koirat sitä jalkaa kalvaisivat ainoastaan. Santa Anna lähetettiin Kuubaan maanpakoon mutta myöhemmin tämä Los Nutrias oli vielä myöhemmin kuvioissa v.1848 joka onkin toinen juttu......................

D.Witko

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ma 15.01.2018 20:16

Tässä oli kallis jalka l. proteesi.Kallein varmasti koko maailmassa sillä sen takia tuli melkein vallankumous ja itse omistaja pakeni kuumaan Kuubaan.

Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 5730
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Ti 16.01.2018 16:57

Perusteellinen vastaus, joten eipä tuohon juuri muuta. Amputoitu jalka kaivettiin myöhemmin esiin sen alkuperäisestä haudastaan ja sille järjestettiin omat sotilaalliset hautajaiset kuten D. Goljat Witko mainitsi. Jalka itse pistettiin kristalliseen maljakkoon ja haudattiin valtavan, kalliin ja naurettavan yksityiskohtaisen muistomerkin alle Santa Paulan hautausmaalle.

Mutta myös puujalka koki kirjavia vaiheita, sillä välillä se oli isäntänsä kädessä ja toimi monenmoisena työkaluna ja näyte-esineenä. Juhlatilaisuuksissa ja paraateissa Santa Anna heilutti proteesiaan päänsä päällä kuin voitettua palkintoa ja sellainenhan se omalla irvokkaalla tavallaan olikin. Ihmiset saivat kuulla loputtomia jorinoita siitä miten Anna oli uhrautunut isänmaansa puolesta ja uhmannut kuolemaa silmästä silmään. Tosin tälle hienolle mestariteokselle löytyi myös niin sanottu varajalka, joka oli huomattavasti vaatimattomampi. Jotkut ilkeämieliset väittävätkin, että Santa Anna käytti kävellessään pääasiassa tätä varajalkaa kun taas kalliimpi versio oli enemmänkin näyttelyesine.

Vuonna 1847 alkaneessa Meksikon ja Yhdysvaltain sodassa niin palkintojalka kuin varajalkakin kokivat ennennäkemättömiä vaiheita. Ne nimittäin joutuivat yllättäen uuteen kotiin. Tämä tapahtui Santa Annan ollessa syömässä lounasta. Illinoisin neljännen jalkaväen sotilaat eivät kunnioittaneet sotasankarin ruokarauhaa, vaan tunkeutuivat sivistömättömästi rikkomaan lämminhenkisen ruokailutapahtuman tunnelmaa. Santa Anna pyysi kohteliaasti päästä käymään henkilökohtaisilla tarpeillaan hopeoidulla yöastiallaan eli nimikko-potullaan. Illinoisilaiset suostuivat kenraalin pyyntöön, mutta lähettivät yhden sotilaan vartiomieheksi. Santa Anna käpytteli puujalallaan pottunsa äärelle ja vartiomies vahti oven takana. Kun kenraalia ei kuulunut sotilas tuli epäluuloiseksi ja avasi oven. Santa Anna odotti oven takana ja huitaisi potullaan lujan iskun vartijansa takaraivoon. Tarina ei kerro oliko potta tyhjä vai täysi. Vartiomiehen ottaessa lukua Santa Anna pakeni ikkunasta, mutta piti liian kovaa kiirettä. Jalkaproteesi irtosi kiinnikkeistään ja jäi lojumaan maahan. Santa Annalla oli siksi kova kiire, ettei hän ehtinyt jäädä kiinnittämään puujalkaa. Hän onnistui jotenkin pääsemään läheiseen tolppaan sidotun aasin selkään ja hurja pako alkoi.

Sotilaat löysivät irtonaisen puujalan ja korjasivat sen talteen. Jalan löytänyt kersantti esitteli sitä aluksi maatalousnäyttelyissä pientä maksua vastaan. Vuonna 1922 Illinoisin kansalliskaarti otti proteesin huostaansa ja myöhemmin tämä kuuluisa tekojalka kulkeutui Illinoisin sotilaalliseen museoon. Meksikon valtio on yrittänyt ostaa jalkaa takaisin sen kotimaahan useamman vuosikymmenen ajan, mutta Illinoisin sotamuseon edustajat ovat kieltäytyneet jyrkästi myymästä museon suurinta vetonaulaa. .

Jos lähteisiin on uskominen, samaiset sotilaat löysivät myös toisen puujalan, joka oli juuri tuo aiemmin mainittu halvempi malli. Tämä puujalka ei kulkeutunut museoon, vaan luutnantti Abley Doubleday käytti sitä muun muassa baseball-mailana. Myöhemmin kyseinen proteesi kulkeutui ex-kuvernööri Oblesgyn huvilan näyttelytiloihin. Siellä tämä arkikäyttöön soveltuva proteesi on viettänyt rauhaisia eläkepäiviään kenenkään yrittämättä varastaa sitä.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ke 17.01.2018 11:31

Haukka kirjoitti

Vuonna 1847 alkaneessa Meksikon ja Yhdysvaltain sodassa niin palkintojalka kuin varajalkakin kokivat ennennäkemättömiä vaiheita. Ne nimittäin joutuivat yllättäen uuteen kotiin. Tämä tapahtui Santa Annan ollessa syömässä lounasta. Illinoisin neljännen jalkaväen sotilaat eivät kunnioittaneet sotasankarin ruokarauhaa, vaan tunkeutuivat sivistömättömästi rikkomaan lämminhenkisen ruokailutapahtuman tunnelmaa. Santa Anna pyysi kohteliaasti päästä käymään henkilökohtaisilla tarpeillaan hopeoidulla yöastiallaan eli nimikko-potullaan. Illinoisilaiset suostuivat kenraalin pyyntöön, mutta lähettivät yhden sotilaan vartiomieheksi. Santa Anna käpytteli puujalallaan pottunsa äärelle ja vartiomies vahti oven takana. Kun kenraalia ei kuulunut sotilas tuli epäluuloiseksi ja avasi oven. Santa Anna odotti oven takana ja huitaisi potullaan lujan iskun vartijansa takaraivoon. Tarina ei kerro oliko potta tyhjä vai täysi. Vartiomiehen ottaessa lukua Santa Anna pakeni ikkunasta, mutta piti liian kovaa kiirettä. Jalkaproteesi irtosi kiinnikkeistään ja jäi lojumaan maahan. Santa Annalla oli siksi kova kiire, ettei hän ehtinyt jäädä kiinnittämään puujalka
a.
Hän onnistui jotenkin pääsemään läheiseen tolppaan sidotun aasin selkään ja hurja pako alkoi.


***************************************************************
On pakko todeta että Witko sekosi tuosta Santa Annan paosta aasin selässä ja kuvittelen kun aasin koon ja näön tietää niin on ollut melkoinen näky kun puolijalkainen generalissimus hyppää aasin selkään ja alkaa koominen kiitolaukka aasin selässä.Ei aasilla pitkälle pötkitä ainakaan hevosta vastaan.

Tässä autenttinen väritetty vanha daguerro valokuva jossa Santa "Anna" jolkuttelee pakoon kilpavaunuissaan ja siinä aasi saa kyytiä irstaalta omistajaltaan erämaassa jossain päin Meksikoa.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 5730
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Haukka » Ke 17.01.2018 13:45

Hieno valokuva, joka kertoo, että Santa Anna oli naamioitumisen mestari. Kukapa puolialastonta aasinkuljettajaa olisi epäillyt.

Santa Annasta on vaikea mennä sanomaan ihan varmaksi oliko hän sotasankari vai "sotasankari". Ellen nyt ihan väärin muista, hän oli lähtöisin köyhistä oloista. Jotakin ominaisuuksia hänellä siis piti olla, joilla kiskoa itsensä Meksikon huipulle. Ehkä häikäilrmättömyys, hyvä onni, sopivat suhteet oikeisiin henkilöihin ja loistavat puhelahjat. No koulussa hän oli pahemman luokan häirikkö, mutta sotilasuralla hän pääsi sitten loistamaan oikein kunnolla. Kauniit nuoret neitoset ja myös neitosten äidit olivat Santa Annan yksi kompastuskivi. Jos nainen ei ollut suostuvainen, Santa Anna otti hänet väkisin. Harvemmin tarvitsi kuitenkaan näihin väkinäisyyksiin mennä, sillä hän osasi olla hameväelle hyvin miellyttävä. Eivätkä naiset koskaan onnistuneet vaarantamaan Santa Annan uraa, mutta hänen peliriippuvuutensa muodostui riesaksi. Hän velkaantui, eivätkä sikäläisten perimätoimistojen gorillat olleet kovinkaan helläkätisiä, kun he hakivat velkoja maksettaviksi.

Veloissaan pyörivä Santa Anna oli kuitenkin niin korkea-arvoinen heppo, että hänelle oli leikintekoa suorittaa piikku kavallluksia valtion kirstusta. Eiväthän meksikolaiset tuollaisesta tykänneet, mutta kun asia paljastui, Santa Anna oli jo kaukana. Kun piti paeta, se kävi häneltä näppärästi. Ja jos hän pahimmillaan oli kansansa vihaama, niin kyllä häntä rakastettiinkin. Jopa jotkut yhdysvaltalaiset poliitikot ovat ylistäneet hänet maasta taivaaseen.

Sankari nuorena


Kuva

-------------
Haukka

Witko
Viestit: 6924
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

ViestiKirjoittaja Witko » Ke 17.01.2018 19:20

Nyt mennään vuoteen 1847 ja kesäkuun 27.päivään kun ensimmäiset mormooni pioneerit saapuivat Utahiin, niin Birgham Young tapasi Jim Bridgerin ja keskusteli tämän kanssa Utah Valleyn sopivuudesta mormoonien uudeksi siirtokunnaksi ja kuinka hyvät olosuhteet täällä olisi asua.William Clayton joka oli paikalla kirjoitti keskustelun muistiin lehteensä.Oli hyviä puolia ja myös huonoja puolia.Maaperä oli hyvää mutta alkuperäiset asukkaat eivät olleet hyviä.Etelässä päin myös maaperä olisi paljon hedelmällisempää ja paremmin sopisi asuttamiseen kuin tämä Utahin Valley.

1. Maaliskuun alussa vuonna 1849 alkoi tapahtumasarja aamunkoitossa joka jäi verilöylyn nimikeellä historiaan.Paikkana Utah,Pleasant Groven-alueella.
Mitä oikein tapahtui tuona maaliskuun aamunkoitossa ja miksi tästä tuli verilöyly ?

2. Seuraava taistelu kuului samaan tapahtumaketjuun ja siinä lähti Salt Lake Citystä erikois-legioona hyökkäykseen helmikuun alussa vuonna 1850.Kohteena oli Rock Canyon ja se sai verilöylyn mittasuhteet myös.Mikä oli tämän legioonan virallinen nimi ja mistä päin se oli perustettu alunperin ?

3. 14.Helmikuuta,1850 antautuneille järjestettiin julma teloitus jossa laitettiin perheen naiset ja lapset katsomaan tätä teloitusta.
Mikä oli tämän taistelun nimi ja mitä siinä oikein tapahtui ja kuka oli tämän petoksella tehdyn teloituksen alulle panija ?

D.Witko


Palaa sivulle “Intiaanit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa