pahkinoita purtavaksi

Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuureja koskeva keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Pe 15.12.2017 18:10

Tässä vielä uudestaan tuo ensimmäinen uhka.Sitä ennen Helmikuun 12.päivänä vuonna 1836 Santa Anna saapui Guerreroon iltapäivällä.Kenraali Ramirez y Sesma oli samaan aikaan juuri ylittänyt Rio Granden viiden mailin päässä ja oli matkalla Bexariin.Useat armeijan hevoset ja muulit alkoivat pudota alleen l. tuli telelepyörtyä suomeksi juotuaan seisovaa ja hyvin alkaalipitoista vettä puroista ja lammikoista.Sitten iski joukkoihin paha epidemia dysentery l. Punatauti ja sitä tuli myös likaisuuden lisäksi kun monet sotilaat nälissään söivät pieniä punaisia marjoja metsästä tien varrella.Ei ollut ruokahuolto Santa Annan joukoissa kovin kummoinen.Ilman lääketieteellistä hoitoa useat heistä kuolivat sairauteen.

Lisäksi Meksikolaiset olivat likaisissa oloissa ja vaatteissa mikä vain pahensi punatautia.Tällä tavalla ei kyllä taistelukunto ole kummoinenkaan ja vain lukumäärä 6 000 sotilasta ja tykistö antoivat tämän kovan ylivoimaedun Texasilaisiin verrattuna.Eräänä päivänä tämä surkea armeijan joukko-osasto marssi leiriin jossa oli yli 500 Lipan Apachea jotka olivat tien molemilla puolilla asettuneet valmiuteen.Lipaneilla oli tuolloin rauhansopimus Meksikolaisten kanssa mutta heihin ei voinut luottaa ja ainakin he saattaisivat varastaa hevosia ja muuleja osastosta Kauempana olivatkin sitten Comanchet ja heitä oli pakko varoa sillä he voisivat tappaa sotilaita ja eritoten soldaderasit olivat todella vaarassa sillä he olisivat oivia vankeja Comancheille kaupankäynnissä.Comanchet varastivat ruokaa,hevosia ja muuleja jotka olivat osaston perässä.Tällä kertaa Comanchet eivät hyökkääneet meksikolaisten kimppuun mutta he olivat hyvin arvaamattomia niin kuin Lipanitkin ainakin hevosten ja naisten kaappamisessa.

Tällä kertaa Haukka pääsi Witkon piinapenkistä jotenkuten ja nyt on Witkon vuoro joutua Haukan pihteihin.
Osui tuollainen kohta esiin mitä en ole muistanut tai tiennyt minkä lempinimen Cherokeet olivat antaneet Sam Houstonille ?

Vastattiin näihin kimurantteihin pähkinöihin aika surullisesti mutta Witkon luonne on se että hävinnyttä täytyy lyödä ja masentaa koko rahan edestä vaikka ollaan Joulun alla.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 16.12.2017 10:36

Eiköhän Sam Houstonin cherokee-nimi ollut Black Raven. Enpä tiedä mistä nimi tuli, mutta tuskin hän sitä itse itselleen antoi. Hänen vaimonsa Tiana Rogers kutsui häntä nallukaksi (Teddy Bear).

Turha laittaa ennen joulua mitään pidempää kysymyssarjaa, mutta tällaiset pienet kevyet ovat aina paikallaan.

Siispä kysymys: Joukko intiaaneja näki Alamon taistelun. Väitetään, että tämä sama heimo olisi ollut valmis auttamaan Alamon puolustajia, jos... Niin, keitä he olivat, kuka heitä johti ja miksi he eivät tulleet Crockettin ja kumppanien avuksi?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 16.12.2017 13:53

"Haukka"Eiköhän Sam Houstonin cherokee-nimi ollut Black Raven. Enpä tiedä mistä nimi tuli, mutta tuskin hän sitä itse itselleen antoi. Hänen vaimonsa Tiana Rogers kutsui häntä nallukaksi (Teddy Bear).
****************************************************************'
Tuo nimi Golany aka Raven tai Black Raven oli käytössä eniten mutta Cherokeet olivat myös mustan huumorin Kansaa.Sam "Samppa"Houston oli kova juomari niin Sorbuksen ym. alkoholia sisältävään nesteen käyttäjä l. kotoisasti juoppo.Asuessaan Cherokee Nationin joukossa kolme vuotta niin tämä yli 180 cm pitkällä koljooppilla oli kova hinku viinan perään ja Cherokeet antoivat lempinimen Big Drunk.Enemmän kuin kerran Cherokee vaimo Tiana Roggers käski mielitiettynsä ottamaan hevosensa ja ratsastamaan kotiinsa selviämään juopotteluputkestaan.Samppaa lyötiin niin kuin Witko Haukkaakin epäreilusti pelkästä hauskanpidosta ja Sampan jäyhä olemus muuttui ihanan rennoksi kun gallona rommia tai viskiä oli juotu.Aina on sama juttu että vaimot eivät ymmärrä kunnon ryyppäämistä miehiltään.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 16.12.2017 16:45

Olen urheasti yrittänyt pitää omana tietonani huhuja Sam Houstonin alkoholismista, mutta kun Witko sen meni möläyttämään, on minunkin pakko myöntää se. Houston juopotteli itsensä muutamassa kuukaudessa pihalle ensimmäisestä avioliitostaan. Lisäksi hän oli uskoton nuorelle ja nätille vaimolleen ja juoksi kaiken maailman lunttujen perässä. Kerrassaan häpeällistä käytöstä mieheltä, jolla olisi ollut aineksia vaikka mihin. Nyt hänen poliittinen kunnianhimonsa jäi vuosikausiksi rankan juopottelun jalkoihin. Tuo ensimmäinen vaimo oli nimeltään Eliza Allen. Liiton purkauduttua joskus vuonna 1829 tai niillä main Houston karisti Tennesseen pölyt jaloistaan ja teki vaikuttavan ilmestymisen Arkansasiin. Täälläkin viina maittoi, mutta juomakierrettä hillitsi äkillinen rakastuminen. Nainen oli puolittain cherokee, mutta se ei estänyt Houstonin tunteitten roihuamista. Painvastoin, se lisäsi niitä. Houston oli aina tuntenut vetoa tummia naisia kohtaan. Tiana Rodgersista tuli Houstonin edustava vaimo.

Houston, cherokee.


Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 16.12.2017 17:18

Haukka se kyseli Intiaani silminnäkijöistä

Turha laittaa ennen joulua mitään pidempää kysymyssarjaa, mutta tällaiset pienet kevyet ovat aina paikallaan.

Siispä kysymys: Joukko intiaaneja näki Alamon taistelun. Väitetään, että tämä sama heimo olisi ollut valmis auttamaan Alamon puolustajia, jos... Niin, keitä he olivat, kuka heitä johti ja miksi he eivät tulleet Crockettin ja kumppanien avuksi?[/size]
******************************************************
Kyllä Jouluksi saa pähkinöitä laittaa sillä lepoaikaa on runsaasti kinkkua sulatellessa ja ei tarvitse kauheasti edes kyläillä jotkut pakolliset vain.

Hyvin laadittu pähkinä ja juuri kun itse kysyin tästä Kansasta niin helppo muistaa ja Brandsin uusi kirja Lone Star Nation oli hyvä lähdekirja sekä James Donovanin Blood-of Heroesin lisäksi.Alamo Sourcebook 1836 oli odotetusti hiljaa kuin hauta.

Tämä Kansa joka oli Santa Annan tiellä matkalla Bexariin olivat Lipan Apacheja.Vaikka heillä oli rauhansopimus Meksikolaisten kanssa niin eivät he juuri siitä perustaneet.Vuonna 1833 Meksikon poliittiset johtajat San Antoniosta varoittivat Chief Morenoa ja hänen sotureitaan että eivät yhdisty suunnitelmaan Mescalerojen ja Comanchein kanssa ja pitäisivät tämän tiedon että hyökkäykset Texasin uudisasutuksille pysyisivät salaisuutena eikä julista Lipanit siitä mitään tietoa.No,se oli samantekevään koska tämä suunnitelma ei edennyt koskaan pitemmälle.

Nyt vuoteen 1836 ja Helmikuu-Maaliskuu Alamon piirityksessä ja taistelussa.Tarkasti ottaen he olivat silminnäkijöitä 6.päivänä Maaliskuuta,1836 kun Alamo kukistui.Heidän nuori poika päällikkö tuolloin Chief Makoosa johti myöhemmin ryhmää Lipaneita jotka tulivat tunnetuksi joukko Lipan Apacheja Mescalero Reservaatiosta.Meksikolaissyntyinen oli tämä Magoosh Lipan Chief.Lipanit tunsivat sympatiaa Valkosilmäisiä(Amerikkalaisia) kohtaan ja he auttaisivat piirityksessä jos he olisivat taitavia siihen vain.Nuori päällikkö oli epävarma omista pikku soturijoukostaan.Texasilaisten nuori komentaja William Travis kutsui Vapaaehtoisia Amerikan siirtomaakunnista itä-Teksasista kun Santa Annan joukot olivat San Antoniossa 23.päivänä,Helmikuuta 1836.Hänen mieleensä ei edes tullut paikalliset Lipan Apachet ja vielä vähemmän että he liittyisivät puolustajiksi.Travis ei ollut sitä paitsi nähnyt edes yhtään Lipania San Antonion alueella.

Travis ajatteli että Sam Houston hoitaa nämät Intiaaniliittolaiset mukaan puolustajiin ja se ei ole hänen heiniään.Hän ei edes pitänyt ajatuksesta että Intiaanit tulisivat rintarinnan Alamoon Texasilaisten sekaan puolustamaan.James Bowie ja William Travis olivat olleet yhdessä mukana Austinin Kolonniassa vuonna 1830-1831 ja he olivat luoneet hyvät ystävyyssuhteet Lipaneihin tuolloin.Lipanit olivat jo pitkään nauttineet hyvistä ystävyyssuhteista Hispanialaisiin Tejanoihin jotka olivat puolustajina mukana Alamossa.Juan Seguinin isä Erasmo Seguinin Lipanit oli jo vuonna 1812 tunteneet hyvin.
Tuo lauselma"jos he olisivat taitavia"on aika mielenkiintoinen toteamus.Syy heidän kyvyttömyytensä on tuntematon asia ja syy.Lipan-ryhmä asui todennäköisesti vuonna 1836 päällikkönsä Morenon johdolla San Antonion alueella.Moreno ei pitänyt sotureitaan niin pätevinä että he pystyisivät näin massiiviseen sotaan.Toinen tärkeä syy oli tietysti Comanchet joiden kanssa Lipaneilla oli omat salaisuutensa joita he eivät halunneet tiedoksi Meksikolaisille mm.Chief Moreno muisti myös vuoden 1833 sopimuksensa Mescalerojen ja Comanchein kanssa ja tätä ei voinut mennä rikkomaan.

Oli mikä tahansa syy niin Lipanit eivät siis näyteleet mitään roolia Alamossa.Tejanot olivat heidän ystäviään ja tämän johdosta Santa Annan monet upseerit ja miehet saapuivat jalkamiehinä San Antonioon sillä hevosia oli varastettu kiitettävästi matkan varrella.

Tässä hyvä lähdekirja jopa parempi kuin Thomas Brittenin The Lipan Apache

Naiskirjailija mutta 292.sivua tarkkaa tietoa Lipanien historiasta.2009 julkaistu ja olen ostanut sen Amazonista noin neljä vuotta sitten.Väillä kun penkoo kirjoja niin tulee joskus mukava yllätys että tuollainenkin on hankittu joskus Amazonista.
Kuva

D.Witko

P.s. Saa laittaa pari pähkinää lisää jos huvittaa sillä nyt eivät työt paina.

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 16.12.2017 18:04

Tuo lauselma"jos he olisivat taitavia"on aika mielenkiintoinen toteamus.
Onneksi pääsin tuohon kirjaan käsiksi, sillä tuo lause on aika älytön, eikä merkitse yhtään mitään. Mutta kun lukee koko lauseen alusta siitä tulee ihan järjellinen. Lipanit olisivat tulleet auttamaan Alamon puolustajia "Jos he olisivat kyenneet". Miksi he eivät kyenneet on hieman epäselvä. mutta yksi varteenotettava syy on se, että päällikkö Moreno ei saanut kokoon tarpeeksi sotureita. Heillä oli siis riittämätön iskuvoima. Tuohon taas saattoi olla syynä se, että lipaneilla oli ehkä odotettavissa pikku nujakointia comanchien kanssa ja soturit tarvittiin siihen.

Palaan huomenna tähän juttuun.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » La 16.12.2017 19:17

Haukka kirjoitti:
Tuo lauselma"jos he olisivat taitavia"on aika mielenkiintoinen toteamus.
Onneksi pääsin tuohon kirjaan käsiksi, sillä tuo lause on aika älytön, eikä merkitse yhtään mitään. Mutta kun lukee koko lauseen alusta siitä tulee ihan järjellinen. Lipanit olisivat tulleet auttamaan Alamon puolustajia "Jos he olisivat kyenneet". Miksi he eivät kyenneet on hieman epäselvä. mutta yksi varteenotettava syy on se, että päällikkö Moreno ei saanut kokoon tarpeeksi sotureita. Heillä oli siis riittämätön iskuvoima. Tuohon taas saattoi olla syynä se, että lipaneilla oli ehkä odotettavissa pikku nujakointia comanchien kanssa ja soturit tarvittiin siihen.

Palaan huomenna tähän juttuun.
**************************************************
Haukka se nipottaa.Sana able kääntyy taitavaksi,kykenemättömäksi,etevä etc.Onhan tuo minun käännös vähän kömpelö lauseessa mutta samaa asiaa voi sanoa monella tavalla.Kyvytön olisi ollut se paras tai paremmin Lipanit eivät luottaneet itseensä ja tunsivat itsensä epäpäteviksi.Lipaneita lyötiin kuin Haukkaa porstuan matkalla hakemassa joulumäskiä tuleviin saatanallisiin orgioihin Tapaninpäiväksi jolloin Haukka on seksiorjana ja yleisenä panopuuna koko naapurustolle.K-18 kamaa ehdottomasti.Tähän eivät olisi Lipanien kyvyt riittäneet.Kannibalismin leiman he vielä kärsivät mutta tuo"seksiorja"oli jopa tälle hurjalle Kansalle liikaa.

Tässä kuva Haukasta kenraaliharjoituksista ja kuva on otettu 15.12.2017 klo 21.23.
Kuva

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 17.12.2017 11:50

No niin, seksiorjista ei tule kysymyksiä koska kinkerit edustavat koko perheen kirjallisuutta. Mutta tuossa hieman lisää kysymyksiä kun Witko niitä halusi. Helppoja näin joulun alla.

1. Joskus 1830-luvun alkupuolella Jim Bowie ja hänen Rezin-veljensä saivat vihiä legensaarisesta aarteesta, joka odotti noutajaansa maan povessa. Bowie sai Meksikon hallitukselta jopa luvan etsinnöilleen ja tästä innostuneena hän palkkasi pienen retkikunnan etsimään tätä legendaarista paikkaa. Mikä paikka on kysymyksessä ja miten sille kävi?

2. Etsintä ei käynyt aivan ongelmitta, sillä joukko intiaaneja oli asiasta hieman eri mieltä. Keitä he olivat ja millainen yhteenotto Bowien retkikunnan ja intiaanien välille muodostui?

3. Hieman ennen taistelun alkua Bowie oli adoptoitu erääseen heimoon. Kun vanha päällikkö kuoli hänen tilalleen astui kolmikätinen soturi, josta tuli päällikkö. Mitkä olivat näiden päälliköiden nimet ja miten kävi kolmikätiselle ?
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 17.12.2017 19:03

Haukka-poika se kyseli aarteista

1. Joskus 1830-luvun alkupuolella Jim Bowie ja hänen Rezin-veljensä saivat vihiä legensaarisesta aarteesta, joka odotti noutajaansa maan povessa. Bowie sai Meksikon hallitukselta jopa luvan etsinnöilleen ja tästä innostuneena hän palkkasi pienen retkikunnan etsimään tätä legendaarista paikkaa. Mikä paikka on kysymyksessä ja miten sille kävi?
*********************************************************************
[quote]Kunnioitan niin paljon Haukkaa koska mies tietää kaiken niin Texasista kuin Omahastakin että lupaan etten enää rienaa koskaan tänä vuonna -2017 Kinkereitä rienaavilla ja groteskeilla seksijutuilla Haukan ja hänen mahtavan tietämyksen Delawareista johtuen. Haukka-Poikaa jolle on kaikki taivutusmuodot hallinnassa ja eikä pelaa ikinä seksin kanssa(pois se hänestä tuo likainen seksin harrastus joka ei tätä tietäjää kiinnosta) vaan Texas ja pienoisrautatien rakentaminen sekä junaleikit ovat in tällä Haukka-nimisellä epelillä.Delawarein,Mohawkein ja Texasin ammattiasiantuntija Haukka Ylväs III.[/quote]Ja sitten asiaan niin kuin kuuluu historian tutkimuksissa.

1. Jim Bowie joka teki ensimmäisen matkan Meksikon provinssiin vuonna 1828 Stephen F.Austinin kanssa aina San Felipeen missä hän puhui Austinille että tänne tarvitsisi rakentaa puuvillamylly ja hyvä paikka olisi 150 mailia länteenpäin San Antonion Bexariin.Bowielle esiteltiin kaupungin johtava kansalainen,Don Juan Martin de Veramendi josta tulisi pian varakuvernööri Texasiin ja mukana tämän ihana ja rakastettu tyttärensä kuusitoistavuotias Ursula.Bowie pelimiehenä teki useampia matkoja seuraavina vuosina Texasiin ja Ursula oli se suurin syy.Aikaisin vuonna 1831 Bowie muutti Texasiin ja hänestä tuli Meksikon kansalainen.Bowiella oli maata todella paljon n. miljoona eekkeriä ja laillisesti koska hänellä oli nyt Meksikon kansalaisuus.Monet visiot pyörivät miehen mielessä sillä Yhdysvalloissa ja Tenneseessä odottivat vain velkojat ja vankila eri petoksista.Samana vuonna huhtikuussa ihanainen ja rakastettu(ei ryöpätty) Ursula Veramendi sai tulisen kosinnan Bowielta ja siinä mentiin samantien naimisiin Bexarin Kirkossa San Fernandossa.Bowien perhe oli nyt yksi vaikutusvaltaisimmista perheistä Meksikon valtion Coahuilassa Tejasi.

Levoton mies kun Bowie oli, niin ei jaksanut alkaa makoilemaan ja aikaisin vuonna 1832 hän kuuli eri tarinoita tarunomaisesta Hopeakaivoksesta San Saban kukkuloilla luoteen suunnassa toinen nimi tällä legendalla oli Los Almagresin kaivos ja Jim oli niitä miehiä että toimeen käy.Marraskuussa vuonna 1831 Bowien ja hänen veljensä Reza ja yhdeksän muuta miestä lähtivät matkaan ja sata mailia siinä matkaa tehtiin kunnes saavuttiin kaivoksen alueelle.Bowie oli ottanut myös mukaansa matkalle kolmetoistavuotiaan pojan nimeltään Carlos Espalier joka oli orpo mulatti ja Bowie sekä Ursula olivat adoptoineet hänet omaan kotiinsa.Kaivoksen aarteita ei kyllä löytynyt vain ainoastaan yksi iso kalkkikivi joka oli ainoastaan hyvä murskaamaan kaivoksen kalkkipitoista sorapohjaa.Jotkut taas väittivät että Bowie olisi löytänyt jonkilaisen aarteen l. hopeaa mutta se on taas myyttien puolella.

Lähteenä oli yksi kirja jonka oli joku Donovanin renttu riipustanut mutta on tästä San Saban Hopeakaivoksesta kyllä muutenkin monessa kirjassa puhetta ja varmasti löytyy netistäkin jotain saatana vie tuota.
Tässä vanha kartta San Saban legenda kaivoksesta
Kuva

D.Witko,Amateur

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Su 17.12.2017 19:13

Sen verran tuosta San Saban retkikunnasta että kaikki mukana olijat oli nimetty tarkkaan omilla nimillään ja näitä palveliapoikia oli kaksi Charles ja Gonzales.Charles on kyllä tuo Carlos Espalier.Reza itse kertoi että ei ollut mitään aarretta mutta hemmetin kovat taistelut tulivat intiaanien kanssa. Siitä seuraaviissa pähkinöissä.

D.Witko,Noviisi

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Su 17.12.2017 19:33

Ja erittäin hupaisaa oli se, että suurta Jim Bowieta huijattiin. Huijaaja oli vanha velmu Stephen F. Austin.

Asia nimittäin oli niin, että vuonna 1753 Llano Riveria tutkivat espanjalaiset sotilaat kuulivat apacheilta tarinoita punaisen mullan mäestä (cerro-del almagre). Hopeasuonen kerrottiin kulkevan mäen alla ja olevan niin paksu, että osa hopeasta riippui tippukivipuikkoina luolien katoissa. (Kun Apachet hankkivat tuli-aseita, he käyttivät hopeaa luotiensa muovailussa)

Vuonna 1756 Bernardo de Miranda löysi edellä mainitun mäen Rileyvuorilta nykyisestä Llanon piirikunnasta. Paikka on noin kilometrin verran pohjoiseen Honey Creekistä, ja 20 kilometriä paikasta, jossa puro sulautuu Llano Riveriin. Miranda kantoi malminäytteitä Los Almagresin maaperästä Meksikoon. Näytteet eivät lupailleet paljonkaan, mutta syystä tai toisesta kadonneen espanjalaisen kaivoksen legenda syntyi ja paikka nimettiin Los Almagresin kaivokseksi. Kaksi vuotta myöhemmin sotilaat kuskasivat malmia läheiseen linnakkeeseen ja rakensivat alkeellisen sulatusuunin. Kun linnake hylättiin sulatusuuni ja kuonakasa jäivät paikoilleen. Niiden olemassaolo johti ihmisiä harhaan ja kaikki kuvittelivat, että tämä paljon puhuttu kaivos sijaitsi tuon hylätyn linnakkeen lähellä San Saba-joen kupeessa.

Myöhemmin 1800-luvulla Texasiin saapunut Stephen F. Austin kuuli juttuja tästä legendaarisesta kaivoksesta, jossa valtavat määrät hopeaa odotti löytäjäänsä. Austin päätti hyötyä huhusta ja käytti kaivosta pirullisena syöttinä värvätessään uudisasukkaita Texasiin. Ovela Austin nimittäin piirsi kaivoksen Texasin karttaan, mutta muutti sen sijaintia. Näin ollen kaikki kaivoksen hopea-aarteesta kiinnostuneet etsivät Los Almagresin kaivosta väärästä paikasta. Yksi näistä narutettavista oli James Bowie, joka retkikuntineen suunnisti noin 100 kilometriä pieleen siitä paikasta, jossa Austin kuvitteli kaivoksen olevan. Los Almagresin alkuperäistä sijaintia ei todellisuudessa enää tuolloin tiennyt kukaan, korkeintaan vanhuudenpäiviään viettävät apachet, jos hekään.

Bowien ja Austinin jutuissa legenda kadonneesta kaivoksesta kasvoi. Jotkut jopa väittivät löytäneensä sen, mutta kun paikkaa lähdettiin joukolla etsimään, se oli kadonnut. Varhain 1870-luvulla joukko sijoittajia sai varman tiedon hopeasuonesta, joka odotti löytäjäänsä Llanon piirikunnan etelärajalla. Sen uskottiin olevan Los Almagresin kadonnut kaivos. Kaivuut aloitettiin, sillä monet merkit osoittivat, että siellä oli louhittu aiemmin. Paikka nimettiin Sam Houstonin kaivokseksi ja 12 miestä teki vuorotyötä vuorokauden ympäri. Tietenkin kaivostoiminta tarvitsi pääomaa ja sellaisen saamiseksi sanomalehdille tuputettiin paisuteltuja tarinoita niistä valtavista voitoista, joita Sam Houstonin kaivos tuotti. Jokuset sijoittajat innostuivat ja olivat valmiit sijoittamaan tähän varmaakin varmempaan kohteeseen. Mutta heille kävi sikäli köpelösti, että omat sijoitukset menivät ja kuvitellut rikkaudet jäivät saamatta.

"Texasin isä" ja huijari S. F. Austin

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 18.12.2017 20:20

Haukka kysyi kuuluisasta taistelusta?

2. Etsintä ei käynyt aivan ongelmitta, sillä joukko intiaaneja oli asiasta hieman eri mieltä. Keitä he olivat ja millainen yhteenotto Bowien retkikunnan ja intiaanien välille muodostui?
****************************************************

2. 2.päivänä Joulukuuta,1832 lähtivät James ja Reza Bowie yhdeksän muun miehen kanssa San Antoniosta etsimään tarunhohtoista San Saban hopeakaivosta.100 mailia matkattuaan kaivosalueelle päin he eivät olleet löytäneet mitään merkkiä mistään aarteesta tai hopeakaivoksesta.Tämä alue oli ollut vihamielisten Kansojen aluetta jo 1750-luvulta asti Comanchet,Apachet ja Karankawat ajoivat monta alueelle harhaillutta etsijää ulos tai paremmin tappoivat heitä.19.päivänä Joulukuuta,1832 he saivat varoituksen ystävällismieliseltä Comanche joukolta jossa oli 16.Intiaania ja heitä johti päällikkö Isaonie ja tämä oli lähettänyt meksikolaisen tuomaan sanaa Bowien ryhmälle että heidän jäljillään jahtasi 124 Tehuacana ja Waco soturia ja heihin oli liittynyt vielä 40. Caddoa.Bowie teki heti päätöksen että he ratsastaisivat niin paljon kuin hevosista saisi irti Presidio San Saban rauniolle josta he saisivat edes jotain suojaa hyökkääjiä vastaan. Heidän matkaa hidasti hyvin kivikkoinen ja vaikeakulkuinen maasto ja he eivät ehtineet yöksi Espanjalaisen linnakkeen raunioihin.Hevoset olivat täysin loppuun ajettuja ja he pysähtyivät 12 mailin päähän linnakkeesta.

He etsivät hyvää puolustuspaikkaa ja löysivät 40. tammen tammilehdon joka oli pohjoispuolella 10 jalkaa korkea,40 jalkaa pitkä sekä 20 jalkaa leveä oleva tammipuiden helmimäinen jono.He alkoivat heti hakata puolustusaukkoja tammilehvistöön ja hakea hyviä ampumasektoreita.40 jaardia länteen oli Calf Creek ja tämä sai historiassa nimen Battle of Calf Creek joka nosti jo Sandibarin Fightin legendaa Jim Bowiesta vieläkin legendaarisemmaksi.Yksi asia pitää muistaa, että James Bowie ei koskaan leuhkinut tai muutenkaan mainostanut taisteluitaan ja monet aikalaiset sanoivat että James Bowie oli todellinen herrasmies käytökseltään ja ei edes kiroilut koskaan.Veijari oli kyllä mieheksi sillä exe. 18.vuotiaalle nuorikolleen Maria Ursula de Veremandille hän heitti rennosti että on vasta kolmekymppinen ja ei viisi vuotta mikään iso lapinlisä ole.

Seuraavana aamuna hypätessään ratsaille niin he huomasivat Intiaanien sotajoukon noin 200 yardia itään päin ja voimasuhde oli tiukka,164. urhoa heidän 11.miestään vastaan.Bowien miehet kiinnittivät hevosensa puolustuslinjan keskiosan tammiin kiinni ja päättivät että Rezin ja David Buchanan menisivät neuvottelemaan sotureiden tai paremmin heidän päälliköiden kanssa.Käveltyään noin 400 jaardin päähän Intiaaneja kohti niin Rezin joka osasi hiukan Intiaanien kieltä pyysi että he lähettäisivät johtajiaan neuvottelemaan heidän kanssaan.Vastauksena oli sotureilta 12.laukauksen sarja joista yksi osui Buchanin jalkaan ja rikkoi tämän polviluun pahasti...........Huomenna jatkuu tämä yli 13.tunnin pituinen taistelu jossa kuolleita tuli melkoisesti...

D.Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 19.12.2017 18:45

Witko kirjoitti:
Haukka kysyi kuuluisasta taistelusta?

2. Etsintä ei käynyt aivan ongelmitta, sillä joukko intiaaneja oli asiasta hieman eri mieltä. Keitä he olivat ja millainen yhteenotto Bowien retkikunnan ja intiaanien välille muodostui?
****************************************************

2. 2.päivänä Joulukuuta,1832 lähtivät James ja Reza Bowie yhdeksän muun miehen kanssa San Antoniosta etsimään tarunhohtoista San Saban hopeakaivosta.100 mailia matkattuaan kaivosalueelle päin he eivät olleet löytäneet mitään merkkiä mistään aarteesta tai hopeakaivoksesta.Tämä alue oli ollut vihamielisten Kansojen aluetta jo 1750-luvulta asti Comanchet,Apachet ja Karankawat ajoivat monta alueelle harhaillutta etsijää ulos tai paremmin tappoivat heitä.19.päivänä Joulukuuta,1832 he saivat varoituksen ystävällismieliseltä Comanche joukolta jossa oli 16.Intiaania ja heitä johti päällikkö Isaonie ja tämä oli lähettänyt meksikolaisen tuomaan sanaa Bowien ryhmälle että heidän jäljillään jahtasi 124 Tehuacana ja Waco soturia ja heihin oli liittynyt vielä 40. Caddoa.Bowie teki heti päätöksen että he ratsastaisivat niin paljon kuin hevosista saisi irti Presidio San Saban rauniolle josta he saisivat edes jotain suojaa hyökkääjiä vastaan. Heidän matkaa hidasti hyvin kivikkoinen ja vaikeakulkuinen maasto ja he eivät ehtineet yöksi Espanjalaisen linnakkeen raunioihin.Hevoset olivat täysin loppuun ajettuja ja he pysähtyivät 12 mailin päähän linnakkeesta.

He etsivät hyvää puolustuspaikkaa ja löysivät 40. tammen tammilehdon joka oli pohjoispuolella 10 jalkaa korkea,40 jalkaa pitkä sekä 20 jalkaa leveä oleva tammipuiden helmimäinen jono.He alkoivat heti hakata puolustusaukkoja tammilehvistöön ja hakea hyviä ampumasektoreita.40 jaardia länteen oli Calf Creek ja tämä sai historiassa nimen Battle of Calf Creek joka nosti jo Sandibarin Fightin legendaa Jim Bowiesta vieläkin legendaarisemmaksi.Yksi asia pitää muistaa, että James Bowie ei koskaan leuhkinut tai muutenkaan mainostanut taisteluitaan ja monet aikalaiset sanoivat että James Bowie oli todellinen herrasmies käytökseltään ja ei edes kiroilut koskaan.Veijari oli kyllä mieheksi sillä exe. 18.vuotiaalle nuorikolleen Maria Ursula de Veremandille hän heitti rennosti että on vasta kolmekymppinen ja ei viisi vuotta mikään iso lapinlisä ole.

Seuraavana aamuna hypätessään ratsaille niin he huomasivat Intiaanien sotajoukon noin 200 yardia itään päin ja voimasuhde oli tiukka,164. urhoa heidän 11.miestään vastaan.Bowien miehet kiinnittivät hevosensa puolustuslinjan keskiosan tammiin kiinni ja päättivät että Rezin ja David Buchanan menisivät neuvottelemaan sotureiden tai paremmin heidän päälliköiden kanssa.Käveltyään noin 400 jaardin päähän Intiaaneja kohti niin Rezin joka osasi hiukan Intiaanien kieltä pyysi että he lähettäisivät johtajiaan neuvottelemaan heidän kanssaan.Vastauksena oli sotureilta 12.laukauksen sarja joista yksi osui Buchanin jalkaan ja rikkoi tämän polviluun pahasti...........Huomenna jatkuu tämä yli 13.tunnin pituinen taistelu jossa kuolleita tuli melkoisesti...

D.Witko

Taistelu oli alkanut ja Reza vastasi Intiaanien tuleen laukaisten molemmat piippunsa haulikostaan ja ampui pistoolilla päälle ja heitti Buchanin olkapäilleen ja onnistui palaamaan tammilehtoon takaisin.Intiaanit ampuivat uudestaan yhteislaukauksen ja kaksi osui taas Buchaniin(ei kuollut silti) mutta Rezan taika oli vahva sillä kuulat repivät vain hänen metsästyspaitaansa reikiä.Kun Intiaanit huomasivat että Reza oli edelleen vahinkoittumattomana niin kahdeksan soturia lähti jalkaisin hänen peräänsä, niin silloin Rezan kaverit astuivat esiin ja ampuivat neljä Intiaania kuoliaaksi ja loput neljä vetäytyivät.Mäellä noin 60 jaardia koiliseen hevosen selässä oleva päällikkö huusi sotureilleen että ampuisivat yhteislaukauksia anglojen tammilehtoon.Caiaphas Ham Bowien ryhmästä otti päällikön jyvälle ja ampui tätä polveen joka murskasi päällikön polven ja tämän hevonen kuoli samasta kuulasta.Silloin neljän miestä Bowien ryhmästä astui esiin ja ampui päällikön kuoliaaksi.Kuulat repivät purevasti päällikön mahaa ja hän kuoli välittömästi.

Soturit ympäröivät kuolleen päällikkönsä ja kantoivat hänen ruumistaan pois mutta Bowien miehet pitivät kovaa tulitusta päällä ja useat soturit kuolivat Bowien-miesten tappavan tarkasta tulituksesta.Haulikon täysipiipulliset tekivät repivää ja kovaa jälkeä soturijoukossa koska Bowien-miehet käyttivät metallinpalasia,lasia ja kaikkea repivää metallinpalaa haulikoissaan jotta tuho olisi laajempi.Lopulta Intiaanit vetäytyivät ampumaetäisyyden ulkopuolelle.
Yllätys oli tulossa sillä 20.Caddoa oli löytänyt hyvän piilon ja suojan Calf Creekin takana,40 jaardin päästä puolustajien selustasta ja he pääsivät suojan johdosta Bowien-miesten taakse ja avasivat yllätystulen.Caddojen tulitus osui Matthew Doyleen joka sai kuulan vasempaan rintaansa ja joka tuli selästä läpi.Thomas McCaslin juoksi pahasti haavoittuneen Doylen luo ja huusi että mistä suunnasta laukaus tuli ja kohotti kiväärinsä Caddo ryhmän suuntaan mutta kuului laukaus mutta ei McCaslin vaan Caddo joka ampui häntä keskelle mahaa ja McCaslin oli kuoleman oma.Robert Armstrong otti toisen Caddon jyvälle mutta Caddo ehti ensin ja kuula osui Armstrongin kiväärin tukkiin halkaisten sen rikki.

Nyt tilanne oli paha Bowien ryhmälle sillä hyökkääjät ympäröivät heitä yläpuolelta ja suojasta.Tälle raskaalle tulelle alttiina olevat puolustajat keksivät tehdä tammesta barrikaadia johon he tekivät ampuma-aukkoja ja saivat tulitettua Caddoja.Kova taistelu jatkui kolme tuntia ja Bowien ryhmän sarjalaukaukset niittivät kuusi Caddoa maahan.Soturit muuttivat taktiikkaa ja pistivät kuivan ruohon palamaan ja saisivat joko savustettua Bowien miehet ulos ja pääsivät itse samalla savun suojassa etenemään.Bowien miehet repivät kuivaa ruohoa pois maasta ja lähti oman haavoittuneen miehensä luo jotta liekit eivät polttaisi häntä elävältä.Samalla he rakensivat kivenlohkareista rintavarustuksen ja olivat valmiit seuraavaan Intiaanien yritykseen.Ensin liekit eivät kulkeutuneet puolustajien suuntaan mutta sitten tuuli kääntyi pohjoiseen ja tämä ajoi liekit puolustajien päälle.Yksi soturi juoksi ruohoalueele valaisemaan tulella missä puolustajat olisivat mutta Armstrong otti soturin jyvälle jonka tämä maksoi hengellään ja ampui tämän soturin kuoliaaksi.Kun lähes 10 jalkaa korkeat liekit etenivät puolustajien barrikaadille niin soturit lisäsivät tulitusvauhtiaan 20.laukausta minuutissa.

Kaikki työkykyiset Bowien miehet ottivat taljoja,peittoja ym. vastaavaa ja saivat lyötyä liekit matalaksi ja samalla tuuli muutti suuntaa.Taistelu oli alkanut auringonnousun aikaan ja nyt oli jo auringo laskenut.13.tuntia oli kestänyt tämä Battle of Calf Creek.Intiaanit vetätyivät 300 jaardin päähän ja tekivät leirinsä jossa he hoitivat samalla omia haavoittuneitaan.Noin kello yhden aikaan päivällä 13.soturin ryhmä lähestyi puolustajia ja kun he näkivät Bowien-miehet barrikaadien takana ampumavalmiina he käänsivät poninsa pois ja lähtivät.Bowien ryhmä pysyi vielä muutamia päiviä linnoituksessaan ja hoitivat omia haavoittuneita ja olivat valmiina Intiaanien hyökkäykselle.Lopulta he lähtivät yöllä matkaan koska Intiaaneista ei ollut merkkiäkään.Bowien-miehet olivat laskeneet 48.veristä maapilkkua ja päättelivät että 48.Intiaania olisi kuollut.Omat tappiot olivat yksi kuollut ja kolme haavoitunutta ja Buchanin jalka oli pahasti tulehtunut ja he kiirehtivät San Antonioon jonne he saapuivat kymmenen päivän päästä ilman hopeaa tai aarteita mutta kumminkin elossa.Reza oli taistellut suurimman taistelunsa elämässään ja hän kuoli viisi vuotta myöhemmin jälkeen jonka aikana Jim Bowie astui legendaksi Alamossa.

Intiaanien tappiot oivat aika kovat haarukka on arvioitu 30-40 soturia kuoli ja neljäkymmentä haavoittui.Battle of Calf Creek oli aika raskas tappio Intiaaneille.

D.Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 19.12.2017 21:34

Enpä ole milloinkaan kuullut tehuacana-heimosta, mutta varmaan sellainen on Witkon lähteen mukaan ollut. Todennäköisesti kyseessä ovat Texasin tawakonit, jotka yleensä mainitaan yhdessä juuri noiden wacojen kanssa. Suurin osa lähteistä laittaa tämän hyökkäyksen kuitenkin lipan-apachien piikkiin. Tietenkin joukossa oli caddoja sekä tawakoneja.

Tietenkin Texasin intiaanien monet hajanaiset ryhmät liittyivät yhteen jo siksi, että comanchet olivat kaikkien yhteinen vihollinen. Caddot olivat myös vielä 1830-luvulla voimissaan, mutta heidänkin suuruuden päivänsä olivat käytännöllisesti katsoen jo ohi. Tästä taistelusta löytyy netistä useampia versioita ja myös joissakin kirjoissa kuvaillaan lyhyesti samaa tapahtumaa. Ilmeisestikin Bowien veljekset löysivät hiukan hopeaa ennen kuin intiaanit tulivat. Hopea kätkettiin maahan ja Bowiet varoittivat mukana olleita miehiään, etteivät omin lupineen tulisi hopeakätkölle. Miesten väitetään vannoneen jopa valan, etteivät he kajoa tähän hopeaan ilman Bowieiden myöntämää lupaa. Tämän asian todenperäisyydestä ei ole tietoa, mutta epäilen hieman, ettei hopeaa löytynyt. Ainakaan siellä ei ollut tuota vanhaa legendaarista meksikolaista hopeakaivosta, sillä Stephen Austinin kartan kaivos osoitti aivan väärää sijaintia. Tuskin Austin itsekään hopeaa löysi, vaikka varmaan lähetti omia miehiään kaivuuhommiin sinne, missä oletti todellisen kaivoksen olevan. San Antoniossa kerrottiin, että Bowien Ursula-vaimo ehti jo aloittaa surutyön kuvitellessaan miehensä menehtyneen aarteenetsintä-matkallaan..

Vastaus joka tapauksessa oli oikea, heimoista ei tarkkaa tietoa. Bowien porukka menetti vain yhden miehen joskin Doyann haava oli vakava ja Buchananilta meni kävelykyky. McCaslin-vainaa taas kaivettiin maan poveen hyvin lähelle sitä paikkaa, johon "hopea" kätkettiin. Bowie ei missään tapauksessa palannut koskaan takaisin noutamaan pikku aarrettaan, sillä vaimon kuiolemasta alkanut juomakierre esti häntä matkustelemasta kovin pitkiä etäisyyksiä muuta kuin viinan perässä.


Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: pahkinoita purtavaksi

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 20.12.2017 07:22

Lisään tuohon sen, että lipan-apachet tiesivät tarkalleen missä hopeaa oli. Kysymyksessä ei luultavasti ollut ollenkaan espanjalaisten kadonnut kaivos, vaan todennäköisesti hopeasuonia oli enemmän. Lipanit nimittäin kävivät säännöllisin väliajoin kauppareissuillaan San Antoniossa, jossa sikäläiset kiinnittivät huomionsa intiaanien hopeasta tehtyihin koruihin. Hopea itsessään oli ollut tuohon saakka lipaneille vain yhdentekevä koruaines, mutta huomatessaan miten hopea kiinnosti San Antonion kauppiaita lipanit alkoivast hyödyntää sitä kaupankäynnissään. Samalla he huomasivat miten san antoniolaiset yrittivät jäljittää heitä saadakseen selville mistä hopea oli lähtöisin. Jäljitys ei koskaan tuottanut mainittavampaa tulosta ja jotkut otkut jäljittäjistä jäivät sille tielleen. He eivät välttämättä joutuneet lipanien käsiin, sillä myös comanchet, wacot tai caddot olivat saattaneet törmätä hopeanetsijiin ja surmata heidät.

Eikä Bowie välttämättä saanut hopeavinkkiään Stephen F. Austinin tekemästä kartasta kuten monet muut etsijät, vaan kokonaan toisaalta. Eräs vanha päällikkö oli nimittäin ystävystynyt Bowien kanssa ja tähän asiaan liittyykin tämä viimeinen kysymys. Legendaa tai ei, kuka tietää...
Haukka

Vastaa Viestiin