Hauskoja kuvia

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
Vastaa Viestiin
wenona
Viestit: 282
Liittynyt: Ti 13.03.2007 16:33

Viesti Kirjoittaja wenona » La 05.05.2007 12:07

mappe kirjoitti::shock: Tuo ruumis on aikas äklö!
Olen aika lailla samaa mieltä.

Kyllähän totuutta pitää katsoa suoraan silmään, en minä sillä, mutta on eroa "totuuden katsomisella" ja "karmeuksilla mässäilyllä".
Tosin, kuka sen ratkaisee, missä yhteydessä katsotaan totuuksia ja missä hehkutellaan vain julmuuksilla, kaipa se on jossain siellä sisimmän syvyyksissä ....
You must speak straight so that your words may go as sunlight to our hearts. -Cochise

Brazos
Viestit: 556
Liittynyt: Ke 07.03.2007 22:00
Paikkakunta: Yön pimeät kujat

Viesti Kirjoittaja Brazos » La 05.05.2007 13:47

wenona kirjoitti:
mappe kirjoitti::shock: Tuo ruumis on aikas äklö!
Olen aika lailla samaa mieltä.

Kyllähän totuutta pitää katsoa suoraan silmään, en minä sillä, mutta on eroa "totuuden katsomisella" ja "karmeuksilla mässäilyllä".
Tosin, kuka sen ratkaisee, missä yhteydessä katsotaan totuuksia ja missä hehkutellaan vain julmuuksilla, kaipa se on jossain siellä sisimmän syvyyksissä ....
Ruumit aika monesti on äklöjä. Varsinkin jos ovat kohdanneet vähemmän luonnollisen noutajan.

Netti on pullollaan paljon pahempaakin matskua. Ei noista kukaan kicksejä varmaa saa, mutta tosiasiat tosiasioina. Kaveri on tyly esimerkki "ei niin kivoista" inkkareista.

Frank

Viesti Kirjoittaja Frank » La 05.05.2007 13:54

Joo, toisten kuolemalla ja rivoilla vääristyneillä ruuniilla mässäily on sairasta ja aina perseestä mutta niin on turha Jeesustelukin että mitään ei pitäisi näyttää kun jollakulla voi tulla paha mieli tai paskat housuun. Pysyypähän realiteetit esim juuri Intiaani harrastuksessa (ja joillain jopa ihannoinnissa) historian puolesta kuosissa eikä tule turhia "Intiaanit ei ollu julmia eikä halunnu/tehny koskaan pahaa" puheita. Historia juuri semmoisena kuin se olikin kiitos eikä muuta. Ja ei sen puoleen, on ne valkosetkin tehny ihan yhtä pahaa jälkeä välillä.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » La 05.05.2007 14:01

Charlie kirjoitti:Heh heh. Keskustelun nimi on "Hauskoja kuvia", ja mitä täällä on? Pari köyhän pirttiä, murhaajan kuva, torvisoittokunta, kännisiä COWSilaisia, paloiteltu ruumis ja hautakivi.

Onneksi meillä kaikilla on oma käsityksemme "Hauskasta".
Minähän tämän "hauskat kuvat laitoin alulle". Sen verran tuosta mökki -kuvasta, että yritin saada sen hauskuuden aikaan tuolla mökin koolla ja kolmella sen asukkaalla. Pointti oli se, että nyt nousukkaat, eikä tarvitse olla edes sellainen rakentaa Suomessa 250 neliön pytenkejä.
John Luoma ja soittokunta kuva lähtivät sitten vähän käsistä. Pyydän nöyrimmin anteeksi, ikään kuin suuri suosikkini Kunnon sotamies Svejik.
Tuo hautapaasi poiki meneillä olevan jutun sivutuotteena.
Mika koeta kestää :D, yritän jatkossa löytää hauskempia kuvia.

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » La 05.05.2007 17:47

Tässä valokuva Texas Rangereiden huumorista. E –komppanian miehet poseeraavat Thurberissa vuonna 1888. Jätän kuitenkin jokaisen itsensä arvioitavaksi mikä tässä on huumoria.

Texas Rangereiden maine oli todella kova. Vieläpä vuonna 1939 syyskuussa Frank Hamer ja 49 eläkkeellä olevaa Rangeria tarjosi palveluksiaan Englannin kuninkaalle natsi-invaasiota vastaan. Yhdysvalloissa ei oltu mielissään tästä. Kuningas kiitti Rangereja heidän tarjouksestaan. Niin tarunhohtoinen on Texas Rangerien historia, että natsi-Saksassa levisi huhu heidän soluttautumisesta Kolmanteen Valtakuntaan. Gestapon ja propagandaministeriön väitetään uskoneen, että he saavat Texas Rangerit vastaansa.

Jari

PS. Tässä vielä juttu vanhalta hyvältä ajalta.

Vuonna 1891 Bill McDonald sai tehtäväkseen miehineen hajottaa El Pasossa pidettäväksi ilmoitetun
ammattilaisnyrkkeilyottelun. (Ottelut olivat laittomia tuolloin.)
Rangerit tarkkailivat nyrkkeilijöitä ja heidän promoottoreitaan, jotka kiertelivät rajakaupungeissa etsien paikkaa, joka sallisi ottelut. Ennen tulevan ottelun alkua eräässä kapakassa oli myös entinen revolverisankari ja lainvalvoja Bat Masterson. Masterson poltti päreensä jossakin vaiheessa paikan ylityöllistetylle kiinalais-
tarjoilijalle. Hän uhkasi vetää tätä turpaan. Väkijoukossa oli myös Ranger-kapteeni McDonald, joka sanoi
Mastersonille, että hän ei tekisi sitä Mastersonin sijassa. "Sinä sitten varmaan estätä sen", sanoi Masterson uhkaavasti. McDonald nousi tyynesti tuoliltaan ja sanoi: "Minä olen tehnyt sen jo." Tämän jälkeen Bat Masterson pyysi nolona Rangerilta anteeksi.


Kuva
Jari Teilas

mappe
Viestit: 31
Liittynyt: La 24.03.2007 21:16
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja mappe » La 05.05.2007 20:53

Frank kirjoitti:Joo, toisten kuolemalla ja rivoilla vääristyneillä ruuniilla mässäily on sairasta ja aina perseestä mutta niin on turha Jeesustelukin että mitään ei pitäisi näyttää kun jollakulla voi tulla paha mieli tai paskat housuun. Pysyypähän realiteetit esim juuri Intiaani harrastuksessa (ja joillain jopa ihannoinnissa) historian puolesta kuosissa eikä tule turhia "Intiaanit ei ollu julmia eikä halunnu/tehny koskaan pahaa" puheita. Historia juuri semmoisena kuin se olikin kiitos eikä muuta. Ja ei sen puoleen, on ne valkosetkin tehny ihan yhtä pahaa jälkeä välillä.
Joo-o... Totuus on kaunista, vaikka se välillä koskeekin. Loppujen lopuksi on vaan niin, että ihmiset ovat enemminkin turtuneet raakuuksiin ja kauheuksien katseluun. Raakuuksista ja väkivallasta on tehty viihdettä. Toisaalta ei se minua haittaa - kukin taaplaa tyylillään. Mitä enemmän tyylejä, sitä parempi!

Loppujen lopuksi ihminen on eläin ja tiukan paikan - luulen - tullen itse kukin (ainakin minä olen) on jossain määrin valmis tekemään vaikka raakuuksia ja tappamaan, jos vaakakupissa on oma ja/tai jälkeläisten henki ja hyvinvointi. Intiaanien touhu on minun mielestäni siis oikeastaan ymmärrettävää...
Viimeksi muokannut mappe, La 05.05.2007 21:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

mappe
Viestit: 31
Liittynyt: La 24.03.2007 21:16
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja mappe » La 05.05.2007 21:10

Jari Teilas kirjoitti:... sen hauskuuden aikaan tuolla mökin koolla ja kolmella sen asukkaalla. Pointti oli se, että nyt nousukkaat, eikä tarvitse olla edes sellainen rakentaa Suomessa 250 neliön pytenkejä.
Ei nykyään tarvitse olla edes nousukas, jos rakentaa johonkin Nurmijärven idylliin pellon reunaan 300 neliön omakotitalon! Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että maalta ja esim. pääkaupunkiseudun kehyskunnista löytyy se taivas, kunhan vaan on tilaa ympärillä ja naapurit ovat kaukana. Sen onnelan hinta on vaan yksinäisyys ja yksin selviytymisen pakko. Ihmiset hylkäävät sosiaalisen verkoston ja muuttavat "herran kukkaroon" ja rakentavat itselleen kodin, jossa on kaikkea tilasta ja kaikenmaailmanhärveleistä lähtien. Elämä käpertyy kodin neljän seinän sisälle. Lapsiperheet kuvittelevat, että maalla on hyvä kasvattaa kersat hyvässä ympäristössä, mutta aika äkkiä vanhemmat ovatkin kakaravaaran kanssa yksin, kun ei ole sitä sosiaalista verkkoa. Kohta ongelmat kasaantuu ja tulee ero. Noita perhanan 300 neliön linnoja on jatkuvasti ja yhä enenevässä määrin myynnissä...

Minusta kodin pitää olla niin pieni, ettei ihminen ala hapata neljän seinän sisällä. Mieluummin elämän pitää kääntyä ulospäin kuin sisäänpäin. Toiset ihmiset eli se sosiaalinen verkko on todella tärkeä juttu! Yksin kukaan ei ole mitään. Mieluummin siis muuttaisin kahden naisen kanssa minimaalisen pieneen mökkeröön kuin yksin 300 neliön linnaan Nurmijärvelle!

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » La 05.05.2007 22:09

mappe kirjoitti: Ei nykyään tarvitse olla edes nousukas, jos rakentaa johonkin Nurmijärven idylliin pellon reunaan 300 neliön omakotitalon! Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että maalta ja esim. pääkaupunkiseudun kehyskunnista löytyy se taivas, kunhan vaan on tilaa ympärillä ja naapurit ovat kaukana. Sen onnelan hinta on vaan yksinäisyys ja yksin selviytymisen pakko. Ihmiset hylkäävät sosiaalisen verkoston ja muuttavat "herran kukkaroon" ja rakentavat itselleen kodin, jossa on kaikkea tilasta ja kaikenmaailmanhärveleistä lähtien. Elämä käpertyy kodin neljän seinän sisälle. Lapsiperheet kuvittelevat, että maalla on hyvä kasvattaa kersat hyvässä ympäristössä, mutta aika äkkiä vanhemmat ovatkin kakaravaaran kanssa yksin, kun ei ole sitä sosiaalista verkkoa. Kohta ongelmat kasaantuu ja tulee ero. Noita perhanan 300 neliön linnoja on jatkuvasti ja yhä enenevässä määrin myynnissä...

Minusta kodin pitää olla niin pieni, ettei ihminen ala hapata neljän seinän sisällä. Mieluummin elämän pitää kääntyä ulospäin kuin sisäänpäin. Toiset ihmiset eli se sosiaalinen verkko on todella tärkeä juttu! Yksin kukaan ei ole mitään. Mieluummin siis muuttaisin kahden naisen kanssa minimaalisen pieneen mökkeröön kuin yksin 300 neliön linnaan Nurmijärvelle!
Jos ei jotain pysty saamaan, on paras ajatella, että en olisi sitä halunnutkaan ja että se on peräti huono. :roll:

Pearl
Viestit: 97
Liittynyt: La 10.03.2007 10:51
Paikkakunta: Läyliäinen

Viesti Kirjoittaja Pearl » Su 06.05.2007 08:34

Itse kyllä valitsen sen 300 m2 talon huitsin hemmetistä.. Kun jonkun pinohiman Helsingin keskustassa...

Ja se, että asuu metsässä ei tarkoita sitä että kaikki tukiverkosto on kadonnut sekä ystävät. Itse olen tasan sitä mieltä, että lasten on turvallisempi asua maaseudulla kuin stadissa tai jopa siellä nurmijärvellä. Tasan tarkaan täällä maalla on vähemmän mm. huumeita. Ja sen mahdollisesti juopuneen mukulankin sa aika nopeasti kotiin jonkun naapurin toimesta vaikka naapuriin oliskin 500m. Paremmin täällä maalla ihmiset katsovat toistensa perään ja huoletivat toinen toistaan kuin kaupungissa.

Ja parisuhteet kyllä hajoaa muista syistä, kuin siitä, että asuuko kaupungissa vai metsässä tai onko talo 50m2 vai 300m2. Parisuhteiden hajoamminen johtuu ihmisten käpertymisestä oman napansa ympärille jolloin parisuhteen hoitaminen unohtuu ja se nurmi rupeaa maistumaan paremmalta sieltä aidan toiselta puolelta. Ja sillä ei ole mitään tekemistä asunnon koon tai sen paikan mukaan.

T: niin kaupungissa kuin maalla asuva suurperheen äiti.
-:¦:-
¸.·´ .·´¨¨)) -Pearl
((¸¸.·´ ..·´ -:¦:-
((¸¸.·´

mappe
Viestit: 31
Liittynyt: La 24.03.2007 21:16
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja mappe » Su 06.05.2007 09:03

Anonymous kirjoitti:
mappe kirjoitti: Ei nykyään tarvitse olla edes nousukas, jos rakentaa johonkin Nurmijärven idylliin pellon reunaan 300 neliön omakotitalon! Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että maalta ja esim. pääkaupunkiseudun kehyskunnista löytyy se taivas, kunhan vaan on tilaa ympärillä ja naapurit ovat kaukana. Sen onnelan hinta on vaan yksinäisyys ja yksin selviytymisen pakko. Ihmiset hylkäävät sosiaalisen verkoston ja muuttavat "herran kukkaroon" ja rakentavat itselleen kodin, jossa on kaikkea tilasta ja kaikenmaailmanhärveleistä lähtien. Elämä käpertyy kodin neljän seinän sisälle. Lapsiperheet kuvittelevat, että maalla on hyvä kasvattaa kersat hyvässä ympäristössä, mutta aika äkkiä vanhemmat ovatkin kakaravaaran kanssa yksin, kun ei ole sitä sosiaalista verkkoa. Kohta ongelmat kasaantuu ja tulee ero. Noita perhanan 300 neliön linnoja on jatkuvasti ja yhä enenevässä määrin myynnissä...

Minusta kodin pitää olla niin pieni, ettei ihminen ala hapata neljän seinän sisällä. Mieluummin elämän pitää kääntyä ulospäin kuin sisäänpäin. Toiset ihmiset eli se sosiaalinen verkko on todella tärkeä juttu! Yksin kukaan ei ole mitään. Mieluummin siis muuttaisin kahden naisen kanssa minimaalisen pieneen mökkeröön kuin yksin 300 neliön linnaan Nurmijärvelle!
Jos ei jotain pysty saamaan, on paras ajatella, että en olisi sitä halunnutkaan ja että se on peräti huono. :roll:
Eikun kokemuksen kautta opittua ja alan koulutuksen saaneena :roll:

mappe
Viestit: 31
Liittynyt: La 24.03.2007 21:16
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja mappe » Su 06.05.2007 09:19

Pearl kirjoitti:Itse kyllä valitsen sen 300 m2 talon huitsin hemmetistä.. Kun jonkun pinohiman Helsingin keskustassa...
Minä tähtään kyllä maksimissaan kaksioon tuonne Ullanlinnaan tai Punavuoreen, kunhan lapset ovat lentäneet pesästä! Kannatan ehdottomasti sitä pinohimaa - olen syntynyt, kasvanut ja elänyt maalla yhteensä kolmisenkymmentä vuotta!!!
Pearl kirjoitti: Ja se, että asuu metsässä ei tarkoita sitä että kaikki tukiverkosto on kadonnut sekä ystävät. Itse olen tasan sitä mieltä, että lasten on turvallisempi asua maaseudulla kuin stadissa tai jopa siellä nurmijärvellä. Tasan tarkaan täällä maalla on vähemmän mm. huumeita.
Maalla on saatavilla ihan mukavasti kaikenlaista kamaa ja kersat dokaa ihan samalla tavalla. Turvallisuus on minun mielestän enemmänkin illuusio ja ihmisten kuvitelmaa.
Pearl kirjoitti: Parisuhteiden hajoamminen johtuu ihmisten käpertymisestä oman napansa ympärille jolloin parisuhteen hoitaminen unohtuu ja se nurmi rupeaa maistumaan paremmalta sieltä aidan toiselta puolelta. Ja sillä ei ole mitään tekemistä asunnon koon tai sen paikan mukaan.
Minun mielestäni sillä on jossain määrin tekemistä. Kun asiaa tutkii vähän syvemmin, voipi törmätä yllätyksiin. Mitä taas tulee avioeroihin, onko henkihieveriin miehensä hakkaama nainen käpertynyt oman napansa ympärille, kun hän vuosien väkivallan jälkeen viimein päättää viedä itsensä ja lapsensa turvaan ja haluaa eron? Jokaisella parisuhteella ja sen päättymisellä on oma tarina eikä niitä voi niputtaa yhteen millään keinolla. Maailma ei ole mustavalkoinen eivätkä yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyt mallit ja ihanteet tuo meille onnea.

Mad Dog Reno
Viestit: 138
Liittynyt: Pe 02.09.2005 20:14
Paikkakunta: HardWood Ranch in Birdland (Kalvolan Lintumaa)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mad Dog Reno » Su 06.05.2007 09:52

Mä oon samaa mieltä Pearlin kanssa...

Vaikka meillä ei oo kun vajaa 100 neliön tupa. Mielestäni kaikki kehä 3 sisäpuolella ei ole ihmisen asuin paikkaa, mutta tämähän on mun mielipide. Ja olenkin huomannut että monesti on niin että ne jotka ovat maalla on syntyneet niin halajavat kaupunkiin asumaan (toistensa päälle samaan kasaan) ja taasen ME kaupunkilaiset haluamme maalle. :wink:

Kyllä täällä maalla asuminen on niin antoisaa... :lol: vaikka kaikkialla on niin hyviä kuin niitä huonojakin puolia mutta niiden kanssa on vaan pärjättävä! Kaippa se on vaan sittenkin siitä kiinni... :?:
With best regards: Mad Dog Reno

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Su 06.05.2007 10:07

Tiedän, tiedän, kuvassa ei ole mitään hauskaa, mutta kiinnittäkääpä silti huomiota tässä Bismarckissa, Dakota territoriossa sijaitsevan kapakan (kuva vuodelta 1877) upeaa baaritiskiä. Asiakkaiden puolella tiskiä roikkuu pyyheliinoja. Liinat olivat siksi, että asiakkaat saivat pyyhkiä räkäjarrunsa kuiviksi ryystäessään olutta. Siinä sitten kaikenlaiset bakteerit poikineen pääsivät hyppimään räkäjarruista toiseen….

Jari

PS. Vaikka Bismarck tuolloin oli lautahökkeli kylä Yellowstonen varrella monet sen ravintoloista olivat loistokkaita sisustuksiltaan. Kuten tässä kuvassa, jossa kuppilaan on todistettavasti roudattu ainakin kaksi biljardipöytää.


Kuva
Jari Teilas

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Su 06.05.2007 10:18

mappe kirjoitti: Minä tähtään kyllä maksimissaan kaksioon tuonne Ullanlinnaan tai Punavuoreen, kunhan lapset ovat lentäneet pesästä! Kannatan ehdottomasti sitä pinohimaa - olen syntynyt, kasvanut ja elänyt maalla yhteensä kolmisenkymmentä vuotta!!!

Maalla on saatavilla ihan mukavasti kaikenlaista kamaa ja kersat dokaa ihan samalla tavalla. Turvallisuus on minun mielestän enemmänkin illuusio ja ihmisten kuvitelmaa.

Jos sinä haluat johonkin Punavuoreen, niin tervemenoa. Todella monessa muussa paikassa moni muu viettää täyttä ja henkisesti rikasta elämää.

Ja se dokaaminen ja muu on paljon kiinni kasvatuksesta. Iso osa tulee myös ympäristötekijöistä. Ai että maalla on mukavasti saatavilla kaikkea kamaa? :shock:
Ei sitä ainakaan meillä päin vielä ole koulun pihalla tyrkytetty. Puhu sinä omasta puolestasi, mutta ota nyt kuitenkin aivot pois narikasta.

Pearl
Viestit: 97
Liittynyt: La 10.03.2007 10:51
Paikkakunta: Läyliäinen

Viesti Kirjoittaja Pearl » Su 06.05.2007 13:09

Siis itse olen asunut Helsingin Lauttasaaressa 25 vuotta Muuten ihan mukava paikka mutta mm. niitä huumeita olisi saanut samasta rapusta...

Tällä meidän kylässä ei tosiaankaan ole näkynyt huumeita, Mukulat joskus on kännissä ja sitten niitä on roudattu koteihin selviämään. Ja juu samalla lailla ne mukulat dokailee täällä kuin Helsingissä. Mutta Helsingissä talteen kerää poliisi jos sekään. Täällä ystävät, naapurit ym. keräilee humaltuneet tenavat koteihinsa. + Tasantarkkaan entisenä Helsinkiläisenä tiedän, että niitä huumeita saa sieltä useammasta paikasta kuin maaseudulla...

Ja mitä siihen alkoholin käyttöön tulee niin olen samaa mieltä kuin Reno, kotikasvatuksesta ja omasta mallista riippuu juopotteleeko omat muksut.

Sittentuosta henkihieveriin hakkaamisesta ym. Minä asuin tosiaan lapsuuteni ja nuoruus ikäni Helsingin Lauttasaaressa 67 m2 2 huoneen ja keittiön asunnossa meitä oli 4. Lähin sukulainen asui samassa saaressa ja muutkin lkähistöllä eli ns. tukiympäristö olisi ollut. mutta. Isä hakkasi niin meitä lapsia ja äitiä, 5v menin ensimmäisen kerran väliin kun isä piekis mutsia... Itse olen saanut siellä kaupungissa pienessä asunnossa turpaani niin ratsupiiskalla, kuin keinun köysillä ja jopa kameliruoskalla.
Mutsi dokasi jatkuvasti jne... Eli onpa tullut nähtyä myös tuokin puoli elämästä........
Täällä maalla olessa en ole vielä kertaakaan törmännyt kuin yhteen pariskuntaan missä mies riepotteli vaimoaan pitkin pihoja.. ja sekin asui pienessä kasiossa rivitalossa.... Muut tuttavani täällä asuvat enempi vähempi metsässä ja järestään kaikki ovat olleet naimisissa 20 vuotta ( ainakin yhdessä) Ja missään näistä suhteista ei ole näkynyt minkään näköistä fyysistä tai psyykkisen väkivallan merkkejä. MM. lapset ovat hyvä "peili" seurata onko kotona kaikki hyvin.

Omaa Äitiäni pyysin eroamaan isästäni kun olin 12. mutta eipä tuo äiti koskaan sitä tehnyt vaikka sitä rukoilinkin asui mielummin hakkaavan ukon kanssa ja selitteli mustelmiaan kaatumisilla ym...

Joten sanoisin että aika hyvin olen perillä näistä asioista.
-:¦:-
¸.·´ .·´¨¨)) -Pearl
((¸¸.·´ ..·´ -:¦:-
((¸¸.·´

Vastaa Viestiin