1 mile shot

[mooses]

Toi 1.4 km miehentiputus kuulostaa aika uskomattomalta jutulta.

Siis tuon aikaisilla vehkeillä ammuttuna...Tämän luokan matkat ovat jo kova saavutus tämänpäivän snaippereillekin, heillä on kuitenkin käytössä esim. .50BMG kiväärit ja niiden päällä aivan hemmetinmoiset kiikarit ja avustaja vielä vierellä spottaamassa huippukatselukiikareilla kohdetta.

Veikkaan että harva meistä kunnolla edes erottaisi miehenkokoista maalia lakeudella puolentoista kilometrin päästä...
Onko tietoa oliko tossa Sharpsissa minkäänlaista kiikaria päällä? Sellaista messinkiputkea?

[Jari Teilas]

Toi 1.4 km miehentiputus kuulostaa aika uskomattomalta jutulta.

Siis tuon aikaisilla vehkeillä ammuttuna...Tämän luokan matkat ovat jo kova saavutus tämänpäivän snaippereillekin, heillä on kuitenkin käytössä esim. .50BMG kiväärit ja niiden päällä aivan hemmetinmoiset kiikarit ja avustaja vielä vierellä spottaamassa huippukatselukiikareilla kohdetta.

Veikkaan että harva meistä kunnolla edes erottaisi miehenkokoista maalia lakeudella puolentoista kilometrin päästä...
Onko tietoa oliko tossa Sharpsissa minkäänlaista kiikaria päällä? Sellaista messinkiputkea?

Minulla on muistikuva, että olisin lukenut jostakin, että Dixon olisi käyttänyt tuossa kuuluisassa laukauksessaan jonkinlaista asennettavaa tähtäintä. Asia saattaisi selvitä hänen elämäkerrastaan.

Jari

[Brazos]

Nämä on näitä 1:1 000 000 tekoja jotka onnistuessaan erottavat ihmisen muista ja nostavat legendaksi.

[Oscar]

Toi 1.4 km miehentiputus kuulostaa aika uskomattomalta jutulta.

Onko tietoa oliko tossa Sharpsissa minkäänlaista kiikaria päällä? Sellaista messinkiputkea?

Tuosta oli maininta kirjassa "Sharpshooters of the American Civil War 1861-65". Kyseessä oli 1859 mallinen snellarikoneistollinen paperipatruunaa käyttävä Sharps. Takatähtäin oli siis säädettävissä 800 jaardiin (n. 730 m). Sotilas oli itse tehnyt takatähtäimeen puisen jatko-osan. Hän pudotti etelän signaalimiehen tornistaan 1500 jaardin matkalta.

Tuolta matkalta kyseessä on varmasti ollut todella paljon tuuria mukana.

Suustaladattavissa James-kivääreissä tarkka-ampujilla oli sitten käytössään neljä kertaa suurentavia koko piipun pituisia tähtäinkaukoputkia. Ristikoitahan noissakaan "kiikaritähtäimissä" ei ollut.

[Jari Teilas]

[quote="Oscar"]

"Tuosta oli maininta kirjassa "Sharpshooters of the American Civil War 1861-65". Kyseessä oli 1859 mallinen snellarikoneistollinen paperipatruunaa käyttävä Sharps. Takatähtäin oli siis säädettävissä 800 jaardiin (n. 730 m). Sotilas oli itse tehnyt takatähtäimeen puisen jatko-osan. Hän pudotti etelän signaalimiehen tornistaan 1500 jaardin matkalta.
Tuolta matkalta kyseessä on varmasti ollut todella paljon tuuria mukana."




Tuntematta juurikaan aseita, tuollaisen matkan luoti kulkee mustaruutiaseella, sellainenhan kyseessä ilmeisesti oli, useita sekunteja. Jos näin, on kohteen täytynyt olla molemmissa ampumistapauksissa paikallaan.

Jari

[Oscar]

Jos näin, on kohteen täytynyt olla molemmissa ampumistapauksissa paikallaan.

Jari

Juuri näin. Viestimies oli tornissaan tähystämässä eikä juuri paljon liikkunut. Ja se intiaanikin ilmeisesti pysytteli paikallaan.

Vaikka ammutaan nykyaikaisella .50BMG kiväärillä puoleentoista kilometriin, niin kohteen liikkuminen pois tähtäyspisteestä laukaushetkellä hänet saattaa säästää.

[Jari Teilas]

Kouluhistoriassa aina mainittiin, että biisonit vaan ammuttiin sukupuuton partaalle.

Nythän meillä on oikea syyllinen. - Billy Dixon did it.
Kouluhistoria olisikin ollut paljon jännempää, jos tekijät mainittaisiin nimeltä muissakin saavutuksissa, kuin pelkästään "Suurissa Saavutuksissa".

Laskin tuon ylläolevan meriittilistan kaatuneet biisonit, 202 biisonia yhdessä jutussa. Melkonen saavutus! ja Biisoni-parat.

Ihmekös tuo, että biisoneja tuotiin turvaan mm. Norjaan.

Luultavasti eniten biisoneita kellistänyt metsästäjä Wright Moar, joka ampui 20.500 biisonia seitsemän vuoden aikana, ei todennäköisesti ollut intiaanien keskuudessa kovinkaan suosittu
henkilö. Tuskin myöskään biisoninmetsästäjä Brick Bond, joka lokakuun ja joulukuun välisenä
aikana vuonna 1871 ampui 5800 biisonia ja piti viisi nahkuria jatkuvasti kiireisinä, kunnes lopulta itse kuuroutui oman aseensa paukkeesta, ei kuulunut intiaanien ystäväpiiriin.

Jari

[Kissimmee Kid]

Jos vielä palaan tuohon Dixonin biisonin metsästykseen, niin on se ollut melkosen hervotonta touhua. Kun ajattelee että, äijä ampuu päivässä 120 nupopäätä, niin kuka semmosesta määrästä laskee veret, nylkee ja pistää lihat pakkaseen, ennenkuin ne rupeaa pilaantumaan? Ne lihat meni sitten vissiin korpeille ja kotkille, joilla olikin sitten ruokakaappi täys viideksi vuodeksi etiäppäin. - Kuinkahan paljon Dixonin Billy menetti $$ noissa lihoissa?

Usein ampujalla itsellään oli muutama kaveri apunaan, jotka hoitivat nylkemisen. Olen lukenut (Davis –Rosa ”THE WEST”), että hyväkuntoisesta vuodasta maksettiin huippukautena vähintään 2-3 dollaria, joten vuositulot hyvällä ampujalla, kuten Dixon saattoivat nousta 3000 dollariin. Kuuluisin näistä veikoista luultavasti oli Buffalo Bill cody, mutta menestyksekkäin luultavasti Billy Dixon. Muita kuuluisuuksia, jotka lahtasivat puhveleita olivat mm. Wild bill Hickok, Wyatt Earp, Mastersonin pojat sekä ”Setä Bill”, eli Willian Tilghman.

Jari

Billy Dixon sanoo kirjassaan tienanneensa 50$ kuukaudessa muulinajajana. Ennen puhvelinmetsästystä "Billy Dee" metsästi majavia ja saukkoja mutta hinnoista ei ollut puhetta paitsi että suden turkki oli 2,5- 3$ arvoinen. Naispuolisesta biisonista sai yhden dollarin ja miespuolisesta kaksi vuonna -72. Vuonna -74 jopa 4 dollaria per nahka. Nylkijä tienasi yleensä 50$ kuussa tai sitten esim. Dixon sanoi maksaneensa nylkijälleen jopa 20centiä eläimeltä. Hyvä nylkijä, joita Billy boylla oli kaksi, saattoi nylkeä jopa 50 buhvelia päivässä mikä tekee 300USD kuukaudessa (jos olisi jaksanut pitää tahtia yllä).
Paljonko olikaan se kuuluisa ratsumiehen palkka vuonna -76? 13$/kk ? (Voiko vuoden -74 ja -76 dollareita vertailla vai oliko välissä tapahtunut valuutalle jotain ?)

[Kissimmee Kid]

Tuntematta juurikaan aseita, tuollaisen matkan luoti kulkee mustaruutiaseella, sellainenhan kyseessä ilmeisesti oli, useita sekunteja. Jos näin, on kohteen täytynyt olla molemmissa ampumistapauksissa paikallaan.

Jari

Dixonin maalitauluina oli liikkumaton 15 intiaanin ryhmä ratsujensa selässä. Savun tuprahdus ja roiman neljän sekunnin kuluttua kuului kiväärin pamaus. Rontti sekunti ja luoti läjähti lihaan.
Tällaisena kokivat intiaanit tuon maineikkaan laukauksen. Bad medicine...

Luvut saatu artikkelista joka käsittelee kyseisen laukauksen rekonstruktiota. Linkki alla.

http://images.google.fi/images?hl=fi&q= ... a=N&tab=wi

[Kissimmee Kid]

http://www.levergun.com/articles/bdixon.htm

Tässä oikea linkki. Edellinen meni pieleen.

[Jari Teilas]

[quote="Kissimmee Kid
"Billy Dixon sanoo kirjassaan tienanneensa 50$ kuukaudessa muulinajajana. Ennen puhvelinmetsästystä "Billy Dee" metsästi majavia ja saukkoja mutta hinnoista ei ollut puhetta paitsi että suden turkki oli 2,5- 3$ arvoinen. Naispuolisesta biisonista sai yhden dollarin ja miespuolisesta kaksi vuonna -72. Vuonna -74 jopa 4 dollaria per nahka. Nylkijä tienasi yleensä 50$ kuussa tai sitten esim. Dixon sanoi maksaneensa nylkijälleen jopa 20centiä eläimeltä. Hyvä nylkijä, joita Billy boylla oli kaksi, saattoi nylkeä jopa 50 buhvelia päivässä mikä tekee 300USD kuukaudessa (jos olisi jaksanut pitää tahtia yllä).
Paljonko olikaan se kuuluisa ratsumiehen palkka vuonna -76? 13$/kk ? (Voiko vuoden -74 ja -76 dollareita vertailla vai oliko välissä tapahtunut valuutalle jotain ?)[/quote]"



Kyllä voi vertailla.
Hyvätienististä hommaa, vai mitä?
Ei ollutkaan ihme tuohon aikaan rajaseudulla, että Setä Billyn kaltaiset metsästäjät sanelivat sännöt. Kaverit olivat rajua porukkaa, tekivät päätökset nopeasti ja kyselivät vasta perään!!!

Jari

[T. Juivanen]

[Kissimmee Kid]

Naispuolinen ja miespuolinen biisoni ,biologi täällä vaan hymyilee leveästi.

Jep. Kun omistaa muksuja ja katselee niiden pikkupäitä aikansa niin vaimon pää näyttääkin sitten melkoiselta biisonin päältä. Ehkä tämä mielessä puhuin naispuolisista biisoneista.

[Kissimmee Kid]

Minulla on muistikuva, että olisin lukenut jostakin, että Dixon olisi käyttänyt tuossa kuuluisassa laukauksessaan jonkinlaista asennettavaa tähtäintä. Asia saattaisi selvitä hänen elämäkerrastaan.

Jari

Eipä selvinnyt tähtäin asia muistelmista. Itseasiassa mestarislaukaus suoritettiin laina- aseella. Dixon oli hukannut oman sharpsinsa (ja muulinsa) Canadian- jokeen matkalla Adobe Wallsiin. Itse taistelun hän aloitti ensin Sharpsin pienempikaliiberisella kiväärillä mutta sai sitten Hanrahanin baarimikolta "big fiftyn". Päivän taistelussa kuoli 3 valkoihoista ja Dixon kertoo neljännen eli mr. Oldsin kuolleen tapaturmaisesti taistelujen jo tauottua muutaman päivän myöhemmin. Putosi tikkailta ja ampui itseään päähän. Wikipedia kertoo että mrs. Olds joka oli ainoa nainen paikalla ampui miestään vahingossa ojentaessaan tälle ladattua kivääriä. Tiedä sitten halusiko Dixon muistaa asian tahalleen väärin. Miksi vaimo latasi miehensä asetta koska ylimääräisiä kiväärejä ei paikalla ollut. Dixon siunasi itseään että onnistui saamaan itselleen aseen hukattuaan omansa jokeen.
Salaperäisestä torvensoittajasta oli myös puhetta. Epäiltiin että kyseessä oli karannut sotilas mutta jostain syystä Dixon itse uskoi että mies oli jo kauan intiaanien parissa elänyt Meksikolainen. Kertoo kirjassaan että torvensoittaja ammuttiin kuoliaaksi taistelussa miehen rynnätessä pois samojen vankkurien takaa jonne intiaanit olivat tappaneet aikaisemmin kaksi veljestä. Mainitsee oikein ampujankin nimeltä. Itse hän ei kuitenkaan tapausta nähnyt. Taistelupäivän aikana ei juuri tiedetty mitä muissa rakennuksissa tapahtui.

[Jari Teilas]

Minulla on muistikuva, että olisin lukenut jostakin, että Dixon olisi käyttänyt tuossa kuuluisassa laukauksessaan jonkinlaista asennettavaa tähtäintä. Asia saattaisi selvitä hänen elämäkerrastaan.

Jari

Eipä selvinnyt tähtäin asia muistelmista. Itseasiassa mestarislaukaus suoritettiin laina- aseella. Dixon oli hukannut oman sharpsinsa (ja muulinsa) Canadian- jokeen matkalla Adobe Wallsiin. Itse taistelun hän aloitti ensin Sharpsin pienempikaliiberisella kiväärillä mutta sai sitten Hanrahanin baarimikolta "big fiftyn". Päivän taistelussa kuoli 3 valkoihoista ja Dixon kertoo neljännen eli mr. Oldsin kuolleen tapaturmaisesti taistelujen jo tauottua muutaman päivän myöhemmin. Putosi tikkailta ja ampui itseään päähän. Wikipedia kertoo että mrs. Olds joka oli ainoa nainen paikalla ampui miestään vahingossa ojentaessaan tälle ladattua kivääriä. Tiedä sitten halusiko Dixon muistaa asian tahalleen väärin. Miksi vaimo latasi miehensä asetta koska ylimääräisiä kiväärejä ei paikalla ollut. Dixon siunasi itseään että onnistui saamaan itselleen aseen hukattuaan omansa jokeen.
Salaperäisestä torvensoittajasta oli myös puhetta. Epäiltiin että kyseessä oli karannut sotilas mutta jostain syystä Dixon itse uskoi että mies oli jo kauan intiaanien parissa elänyt Meksikolainen. Kertoo kirjassaan että torvensoittaja ammuttiin kuoliaaksi taistelussa miehen rynnätessä pois samojen vankkurien takaa jonne intiaanit olivat tappaneet aikaisemmin kaksi veljestä. Mainitsee oikein ampujankin nimeltä. Itse hän ei kuitenkaan tapausta nähnyt. Taistelupäivän aikana ei juuri tiedetty mitä muissa rakennuksissa tapahtui.

Mielenkiintoin juttu, kiitos tästä.

Nyt ehdotan sinulle, että kaivat esiin vanhat Morgan Kanet: Adobe Walls ja Viimeinen cheyenne, jotka molemmat kertovat Dixonista, Mastersonista, Hanrahanista ja kumppaneista!

Jari