Wild Bill Hickok

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
Vastaa Viestiin
Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ma 04.01.2016 16:54

Haukka kirjoitti:Jos tuosta kirjasta oli kysymys, vaikuttaa, että pääsee lukemaan netistä lähes koko teoksen.

https://books.google.fi/books?id=NFQPVy ... ge&f=false
***********************************************************

Haukalla tuosta nettilinkistä ei ole mitään hyötyä koska hänellä on aikalukko tuohon kirjaan googlessa joten jos miesparka saa kaksi tavua luettua niin ei siitä masennus iske Jari.Onneksi maailmassa on vielä jotain oikeutta etteivät kaiken maailman humpuukivalut käytä toisia iloisia historioitsijoita hyväksi. Witko on rehti Nuuttipukki.

____________
Witko

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ma 04.01.2016 18:18

Jari Teilas kirjoitti:
Haukka kirjoitti:Jos tuosta kirjasta oli kysymys, vaikuttaa, että pääsee lukemaan netistä lähes koko teoksen.

https://books.google.fi/books?id=NFQPVy ... ge&f=false
No jumalavita, tästä kirjasta on paasattu enemmänkin viime päivinä.

Jari :shock:
Luin duunissa huolimattomasti tuon Haukan viestin ja käsitin, että Bellestä oli siinä juttua.
Olin vähän äimänä kun en muistanut että olisi ollut mitään juttua.
No, nyt asia kuitenkin selvisi Witkon viestin myötä.

Jari
Jari Teilas

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 05.01.2016 12:46

Haukka kirjoitti:http://superblinky.com/was-belle-starr- ... -sonlover/

Myös täällä pidetään hyvin todennäköisenä, että murhan teki Bellen poika Eddie. Kyseessä siis kosto. Monet olivat nähneet miten Belle kävi hieman aikaisemmin poikansa kimppuun ruoska kädessään. Samoihin aikoihin huhut äidin ja pojan luvattomasta lemmensuhteesta liikkuivat vilkkaasti. sillä lähes yleisesti uskottiin Belle pakottaneen poikansa mukaan petihommiin. Lisäksi monet olivat nähneet eri tilaisuuksissa miten Eddie oli uhkaillut äitiään. Bellen tytär Pearl uskoi koko loppuelämänsä, että Eddie oli se, joka tappoi heidän äitinsä. Eräs syy Pearlin vahvoihin epäilyihin oli se, että Eddie oli halukas maksamaan yksin äidin haudalle laitettavan muistomerkin.

Monet historioitsijat hyväksyvät sen loppupäätelmän, että Bellen kohtaloksi koitui hänen kyltymätön seksuaalinen ruokahalunsa, joka lopulta laajeni hänen omiin verisukulaisiinsa. Jos Belle olisi pitänyt himokkaat huulensa ja sormensa erillään pojastaan, hän kenties olisi elänyt paljon vanhemmaksi.

Mutta kuten sanotaan: suku on pahin.

Ps. En löytänyt Lonesome Doven nimiluettelosta Jim Julyä, mutta se ei merkitse sitä etteikö hän olisi ollut mukana. Kirjoja en toistaiseksi tilaa, niitä on joka paikka täynnä. Yhden tilatun alta pitäisi hävittää aina vähintään kolme vanhaa. Sillä keinoin rivejä saisi pienennettyä. Mitä tuohon hyvän rintavarustuksen omaavaan Eleanor Dumontiin tulee, hänestä tiedän vielä aika vähän. En tykkää hänen viiksistään. Sopisivat paremmin miehelle.

Kuva
****************************************************
Haukka tuo Eleanor Dumontin alias Madame Moustachen viikset ovat aika rankat ja ei ihme että madame teki itsemurhan sillä ei edes kunnon bosat pelasta kun alkaa viikset kasvaa vanhemalla iällä.Tämä ranskalainen korttihai oli aika huono uhkapeluri sillä hän menetti kaikki rahansa toiselle huijarille ja morfiinia veti kunnon yliannoksen v.1879 kun hävisi kaikki rahansa pelissä l. vi...seen teki itsarin.

Pistetään silti parempi kuva arvon pelurista sillä viikset naisella eivät pure puritaanisen Witkon naismakuun myöskään.

Tässä Eleanor Dumont paremmassa hapessa ja vahvasti retusoituna.
Kuva

__________
Witko

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 05.01.2016 12:55

Haukka kirjoitti:http://superblinky.com/was-belle-starr- ... -sonlover/

Myös täällä pidetään hyvin todennäköisenä, että murhan teki Bellen poika Eddie. Kyseessä siis kosto. Monet olivat nähneet miten Belle kävi hieman aikaisemmin poikansa kimppuun ruoska kädessään. Samoihin aikoihin huhut äidin ja pojan luvattomasta lemmensuhteesta liikkuivat vilkkaasti. sillä lähes yleisesti uskottiin Belle pakottaneen poikansa mukaan petihommiin. Lisäksi monet olivat nähneet eri tilaisuuksissa miten Eddie oli uhkaillut äitiään. Bellen tytär Pearl uskoi koko loppuelämänsä, että Eddie oli se, joka tappoi heidän äitinsä. Eräs syy Pearlin vahvoihin epäilyihin oli se, että Eddie oli halukas maksamaan yksin äidin haudalle laitettavan muistomerkin.

Monet historioitsijat hyväksyvät sen loppupäätelmän, että Bellen kohtaloksi koitui hänen kyltymätön seksuaalinen ruokahalunsa, joka lopulta laajeni hänen omiin verisukulaisiinsa. Jos Belle olisi pitänyt himokkaat huulensa ja sormensa erillään pojastaan, hän kenties olisi elänyt paljon vanhemmaksi.

Mutta kuten sanotaan: suku on pahin.

Ps. En löytänyt Lonesome Doven nimiluettelosta Jim Julyä, mutta se ei merkitse sitä etteikö hän olisi ollut mukana. Kirjoja en toistaiseksi tilaa, niitä on joka paikka täynnä. Yhden tilatun alta pitäisi hävittää aina vähintään kolme vanhaa. Sillä keinoin rivejä saisi pienennettyä. Mitä tuohon hyvän rintavarustuksen omaavaan Eleanor Dumontiin tulee, hänestä tiedän vielä aika vähän. En tykkää hänen viiksistään. Sopisivat paremmin miehelle.

Kuva
****************************************************
Haukka tuo Eleanor Dumontin alias Madame Moustachen viikset ovat aika rankat ja ei ihme että madame teki itsemurhan sillä ei edes kunnon bosat pelasta kun alkaa viikset kasvaa vanhemalla iällä.Tämä ranskalainen korttihai oli aika huono uhkapeluri sillä hän menetti kaikki rahansa toiselle huijarille ja morfiinia veti kunnon yliannoksen v.1879 kun hävisi kaikki rahansa pelissä l. vi...seen teki itsarin.

Pistetään silti parempi kuva arvon pelurista sillä viikset naisella eivät pure puritaanisen Witkon naismakuun myöskään.

Tässä Eleanor Dumont paremmassa hapessa ja vahvasti retusoituna.
Kuva

__________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 05.01.2016 16:36

Varhain 1850-luvulla Kalifornian kultakaupunkien huorien joukkoon ilmaantui naisia, jotka olivat liian tyylikkäitä ilotytöiksi ja liian mahtailevia ja pahennusta herättäviä kunniallisiksi leideiksi.

Eräs näistä nuorista prameasti pukeutuvista naisista oli Eleanor Dumont. Epäilemättä hän sai ympärillään häärineet ihmiset shokkiin kun hän avasi oman peliluolan Nevada Cityssä . Hänen pelinsä nimi oli Vingt-et-un eli 21 eli kotoisesti ventti. Samalla tämä peli oli amerikkalaisen blackjackin edeltäjä. Hän osasi käsitellä miehiä ja pitää nämä silti riittävän etäisyyden päässä itsestään. Hän osasi myös hoitaa pelipöytäänsä ja aluksi hän ansaitsi melkoisesti rahaa. Miehet eivät pahastuneet vaikka hävisivät viikon tienestinsä, heille riitti että he saivat olla lähellä tätä lumoavaa ja mystistä naista, joka käsitteli korttejaan taiturin ottein.

Samoihin aikoihin kun Eleanor leikitteli korteillaan Nevada Cityssä ilmestyi San Fransiscoon toinen eurooppalainen nainen, joka herätti runsaasti huomiota ja pahennusta. Hän oli Lola Montez, nainen, joka oli ehtinyt hurmata satoja miehiä eri puolilla maailmaa. Eleanorin tavoin Lolakin oli tummahiuksinen ja hänen tummat silmänsä saivat miesten sydämet läpättämään vaarallista ylinopeutta. Kun Lola esitti pahennusta herättävän "Hämähäkkitanssinsa", kullankaivajat menivät lopullisesti sekaisin. En tiedä oliko Lolan tanssissa nähtävissä "väärinpäin mennyt hämähäkki" kuten vanha sanonta kuuluu. No oli miten oli, miesten suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua.

Lola ja yksi hänen valloituksistaan

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » Ti 05.01.2016 16:44

Haukka kirjoitti:Varhain 1850-luvulla Kalifornian kultakaupunkien huorien joukkoon ilmaantui naisia, jotka olivat liian tyylikkäitä ilotytöiksi ja liian mahtailevia ja pahennusta herättäviä kunniallisiksi leideiksi.

Eräs näistä nuorista prameasti pukeutuvista naisista oli Eleanor Dumont. Epäilemättä hän sai ympärillään häärineet ihmiset shokkiin kun hän avasi oman peliluolan Nevada Cityssä . Hänen pelinsä nimi oli Vingt-et-un eli 21 eli kotoisesti ventti. Samalla tämä peli oli amerikkalaisen blackjackin edeltäjä. Hän osasi käsitellä miehiä ja pitää nämä silti riittävän etäisyyden päässä itsestään. Hän osasi myös hoitaa pelipöytäänsä ja aluksi hän ansaitsi melkoisesti rahaa. Miehet eivät pahastuneet vaikka hävisivät viikon tienestinsä, heille riitti että he saivat olla lähellä tätä lumoavaa ja mystistä naista, joka käsitteli korttejaan taiturin ottein.

Samoihin aikoihin kun Eleanor leikitteli korteillaan Nevada Cityssä ilmestyi San Fransiscoon toinen eurooppalainen nainen, joka herätti runsaasti huomiota ja pahennusta. Hän oli Lola Montez, nainen, joka oli ehtinyt hurmata satoja miehiä eri puolilla maailmaa. Eleanorin tavoin Lolakin oli tummahiuksinen ja hänen tummat silmänsä saivat miesten sydämet läpättämään vaarallista ylinopeutta. Kun Lola esitti pahennusta herättävän "Hämähäkkitanssinsa", kullankaivajat menivät lopullisesti sekaisin. En tiedä oliko Lolan tanssissa nähtävissä "väärinpäin mennyt hämähäkki" kuten vanha sanonta kuuluu. No oli miten oli, miesten suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua.

Lola ja yksi hänen valloituksistaan

Kuva
******************************************************

Haukka en ikinä unohda Lola Montezia kun joskus ammoin sitten hänestä kuvan heitit foorumille. Tuolle Native valloitukselle kävi kalma aika pian kuvan ottamisen jälkeen ja jos ulkoamuistan niin tuli kuolo Pawneen muodossa.

Tässä tämä todellinen miestennielijä ja upea sellainen
Lola Montez eikä ollut edes rasisti.
Kuva

___________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ti 05.01.2016 17:06

Lola oli kaukana rasistista, hänelle kelpasivat miehet olivat ne sitten mitä rotua tahansa. Tuon kuvan cheyenne-päällikkö oli täysin myyty sinä yönä, jolloin Lola esitteli hänelle hämähäkkitanssinsa. Privaattiesitys, kuten kaikki tietävätkin. Päällikkö, jonka nimi oli muuten Alight- on-a-cloud, oli nähnyt hämähäkkejä joka lähtöön, mutta Lolan esittelemänä siitä tuli ikimuistoinen.

Tosin herra Alight- on-a-cloud kuoli hyvin pian tämän privaattiesityksen jälkeen. Hän sonnustautui vanhaan espanjalaiseen haarniskaan ja lähti tappamaan pawneita. Saattaa olla, että Lola täytti edelleen päällikön ajatukset, eikä hän keskittynyt riittävästi sodankäyntiin. Ilkeä pawnee-soturi tuli ja ampui häntä nuolella silmään.

Lola oli silloin jo muualla, todennäköisesti matkalla San Franciskoon.
Haukka

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 05.01.2016 17:30

Witko kirjoitti:[quote="Haukka


Kuva

___________
Witko
Ilmetty 1800-luvun Amy Winehouse!

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ti 05.01.2016 21:34

Lännen tarinoissa ja elokuvissa nainen on usein kuvattu toissijaisena
henkilönä, joka järkähtämättömänä, kohtaloonsa tyynesti suhtautuvana
ja uhrautuvaisena puolisona näytteli rajaseudun draamassa pientä
roolia.
Todellisuudessa nainen lännessä oli paljon muuta kuin vain vaimo,
äiti tai taloudenhoitaja.

Tässä kaksi hyvin erilaista naiskohtaloa.
Molemmat jutut löytyvät täältä Kinkereiltä, tuhansien hienojen juttujen joukosta.

SARAH SIMS

Naisille tasangot olivat rajaseudunalueisista rankimpia elää.
Joillekin heistä se oli ehkäpä vielä stressaavampaa kuin Sarah Simsille.

Vuonna 1856 Sarah ja hänen miehensä Francis, Uudesta Englannista
ostivat 160 eekkeriä maata Nebraskasta, läheltä Bennett Ferryä.
Heidän tilansa ei ollut kaikkein karuimmasta päästä. Lähistöllä oli
pieni puro, lehto ja myös naapureita.
Täytettyään 32 vuotta Sarah aloitti kodinhoidon kolmen lapsensa kanssa noin 10x10 jalan mökissä.
Simseillä oli kolme lehmää, kaksi härkää, hevonen, sikoja ja kanoja.

He metsästivät villikanoja, sekä keräsivät metsämansikoita ja luumuja. Sarah kirjoitti vanhemmilleen:
"Täällä ei ole koulua eikä kirkkoa. Sää täällä on todella kuivaa ja vesi on vähissä. Joskus
tuulet ovat niin rajuja, että tuntuu kuin ne voisivat viedä pienen mökkimme mennessään."

Sitten vasta rankat ajat alkoivatkin: Yksi Sarahin lapsista kuoli hinkuyskän ja pitkittyneen ripulin seurauksena, Sarahin käsi tulehtui pahoin ja yksi hänen sormistaan jouduttiin amputoimaan, Francis
sairastui vakavasti, ja ensimmäinen talvi oli ankaran kylmä.

"Talvi melkein mursi meidät", Sarah kirjoitti vanhemmilleen. Hän masentui vakavasti ja kirjoitti äidilleen: "Rukoilkaa puolestani, että selviäisin peloistani".
Mutta hän ei selvinnyt. Seuraavien kahdeksan kuukauden aikana hän käyttäytyi dementoituneesti, repi
vaatteitaan, puri itseään ja lapsiaan, rikkoi ikkunoita ja tavaroitaan. Hän yritti tehdä itsemurhan, ja lopulta Francis joutui sitomaan hänet vuoteeseen.
Vähitellen Sarah kuitenkin alkoi kuntoutua ja kirjoitti vanhemmilleen: "Joskus olen vielä aika epätoivoinen.
Tekisin mitä tahansa, jotta tilanteemme kohentuisi."
Seuraava talvi oli leuto ja Francis rakensi lisärakennuksen taloon. Hän kasvatti perunoita ja maissia sekä suolasi myytäväksi 1560 paunaa parasta sianlihaa. Uusia uudisasukkaita virtasi jatkuvasti alueelle
ja sinne rakennettiin koulu. Piristynyt Sarah kylvi toisena keväänä vanhemmiltaan saamiaan kukkien siemeniä pihamaalleen.
Ikäväkseen hän joutui vielä kohtaamaan kuoleman kasvotusten. Kurkkumätä ja sikotauti
veivät vielä neljä hänen yhdeksästä lapsestaan. Vahvistunut Sarah ei kuitenkaan enää murtunut.

BABY DOE
Kun Morgan Kane KANE-kirjassa "Kostaja Tombstonesta No:56" Coloradossa ollessaan tapasi hopeakuningas Horace Taborin kauniin nuoren vaimon Baby Doen, Kane ja Baby Doe tyytyivät syömään toisiaan vielä vain silmillään.
KANE-kirjassa "Morgan Kanen jalanjäljissä No:75", mitään ei enää jätetty epäselväksi. Baby Doe halusi, ja
sai...ja mikä oli Morganin antaessa, kun edessä hengitti Coloradon kaunein nainen.
Ehkäpä Baby Doen sanat silti saattavat kuulostaa huvittavalta, kun hän kirjassa sanoo Kanelle: "Minä olen narttu!
Meillä nartuilla on kiima-aika. Minulla on nyt."
Mutta millainen nainen todellisuudessa oli tuo Louis Mastersonin kuvaama vaarallisen kaunis Baby Doe?

Elizabeth "Baby Doe" McCourt syntyi vuonna 1854 Oshkoshsa Wisconsinissa, varakkaaseen perheeseen. Hän koki elämänsä aikana molemmat ääripäät, valtavan rikkauden sekä köyhyyden.

Elizabeth oli kaunis nuori nainen, ja 16-vuotiaana hänellä oli jo lempinimenä "The belle of Oshkosh", jota kaupungin nuoret miehet ahkerasti piirittivät.
Vuonna 1877 onni suosi Harvey Doe nimistä miestä, joka onnistui solmimaan avioliiton Elizabethin kanssa.
Pian häittensä jälkeen nuoripari suuntasi askeleensa Denveriin matkalla olevaan junaan, joka oli kuljettava heidät Central Cityyn, jossa Harveyn isällä oli valtaus.
Hyvin pian Baby Doe kuitenkin huomasi, että avioliitto Harveyn kanssa oli virhe. Mies oli laiska ja hän vaihtoi jatkuvasti työtä kaupungista toiseen.

Baby Doe erosi miehestään useiden sovintoyritysten jälkeen vuonna 1878. Hän vieraili Leadvillessä 1879 ja muutti sinne 1881.
Sattumalta hän tapasi "Saddle Rock Cafessa" kaupungin rikkaimman miehen ”Hopeakuningas” Horace Taborin ja he rakastuivat ensisilmäyksellä.
Tabor oli tuolloin 50-vuotias ja Baby Doe 26. Mikä oli Leadvillen rikkaimman miehen rakastuessa nuoreen naiseen, josta sanomalehdet kirjoittivat hänen olleen Coloradon kaunein.
Baby Doelle kerrottiin olleen upeat hiukset, suuren unelman siniset silmät, ja vertaansa vailla olevat
olkapäät ja povi.
Horace tahtoi avioeron Augusta-vaimostaan ja naida Baby Doensa välittömästi.
Kaikki ei mennyt aivan herrasmiesmäisesti ja sääntöjenmukaisesti, mutta lopulta 1. maaliskuuta vuonna 1883 Horace Tabor talutti 28-vuotiaan Elizabeth McCourt Doen vihille Washingtonissa suurenluokan seremonioineen.
Baby Doe oli pukeutunut 7000 dollaria maksavaan morsiuspukuun ja kaulassaan hänellä oli 75 000 dollaria maksava kaulakoru. Presidentti Chester A. Arthur oli yksi kutsuvieraista. Hänen on kerrottu pitävän Baby Doeta kädestä ja sanoneen: "Minä en ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa morsianta."

Taborit saivat myöhemmin kaksi tytärtä, joille he antoivat lempinimiksi Lillie ja Silver.
Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi alamäki.
Kaivosten ehtyminen, joukko huijareita, huonot investoinnit ja vanhoillis-konservatiivien vetäytyminen pois Taborin tukijoista, joiden varaan hän oli laskenut, veivät hopeakuninkaan pian vararikkoon.
Baby Doe oli romahduksen tullessa 38-vuotias eikä enää milloinkaan voinut elää yltäkylläistä
ja tuhlailevaa elämää, johon hän oli miehensä kanssa tottunut.

He olivat pennittömiä. Horace sairastui.
Vuonna 1899 liput laskettiin puolitankoon Denverissä 10 000 ihmisen seuratessa hautajaisia,
kun hopeakuningas saatettiin viimeiseen lepoonsa.
Puille paljaille jäänyt Baby Doe muutti tyttäriensä kanssa Chicagoon
sukulaistensa luo.
Baby Doe ja Silver palasivat vuosia myöhemmin takaisin Leadvilleen.
Toinen tyttäristä, Lillie päätti jäädä Chicagoon. Bady Doe ja Silver elivät vaatimatonta elämää Leadvillen kaivoshökkelikylässä.
Silver alkoi juoda ja sotkeutui skandaaliin erään saluunan pitäjän kanssa.
Sitten hän muutti Denveriin ja ajautui lopulta Chicagoon, johon saapuessaan hän oli jo aineiden sekakäyttäjä.
Silver liikkui useiden miesten matkassa, kunnes lopulta vuonna 1925 hänet löydettiin
murhattuna.
Vuodet kuluivat ja kuluttivat Baby Doeta, joka eli hirvittävässä köyhyydessä. Sairastuttuaan hän hoiti itseään tärpätillä ja laardilla, ja vain ystävällisten naapureiden turvin Baby Doe eli päivästä toiseen kurjassa hökkelissään, ehtyneen ja hylätyn kaivoksensa tuntumassa.
Helmikuussa vuonna 1935 lumimyrsky iski Leadvilleen. Joitakin päiviä ennen sen päättymistä eräs naapureista huomasi, ettei Baby Doen mökin piipusta enää noussut savua. Kun naapurit menivät katsomaa mitä oli tapahtunut, he löysivät Bady Doen lattialta kuolleeksi jäätyneenä.
Baby Doe Tabor "Hopeakuningatar", Yhdysvaltojen yksi rikkaimmista naisista 1880-luvulla, oli kuollut köyhänä ja yksinäisenä ja hylättynä vuonna 1935.
Hänet haudattiin Denveriin Mt. Olivetin hautausmaalle rakkaan miehensä Horacen viereen.

Terv. Jari
Jari Teilas

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Ke 06.01.2016 12:33

Jarin tarinassa Baby Doella oli erillinen kiima-aika jolloin hän oli valmis parittelemaan. Hieno ilmaus. Nevada Cityn uhkapeliuri Eleanore Dumontilla ei varsinaista kiima-aikaa ollut tai jos oli kukaan ei tiennyt siitä. Hän piti Nevadan aikoinaan visusti kiinni yksityisyydestään eikä tiettävästi päästänyt ainuttakaan miestä lähelleen. Ainakaan noin intiimissä mielessä. Hänen flirttailunsa oli vain houkutin, jolla hän sai miehet pelipöytänsä äärelle.

Koska keskustelu Eleonoresta jäi hieman kesken, laitan hieman lisää.

Kun kultakuume tasaantui, myös Eleonor jätti pelipyödät. Varhain 1860-luvulla hän ryhtyi karjatilalliseksi, mutta jouduttuaan pois vanhasta tutusta ympäristöstään hän oli enemmän tai vähemmän eksyksissä. Yksinäisyisyyteen kyllästyneenä Eleanor alkoi vilkuilla ympärilleen tutkivin silmin ja hänen huomionsa kiinnittyi komeaan ja hienosti pukeutuneeseen Jack McKnighiin, joka esiintyi karjanostajana. Eleonoren suureksi harmiksi McKnight osoitttautui huijariksi. Joka eleli huijattujen rahoilla. Tosin Eleonore sai tietää tämän vasta sitten kun oli jo joutunut lipeväkielisen ihastuksensa huijaamaksi.

McKnight ei saanut pitkään iloita viimeisimmästä huijauksestaan, sillä Eleanor jäljitti hänet. Mitä sen jälkeen tapahtui, siitä eri lähteet ilmeisesti ovat eri mieltä. Mutta lopputulos oli sama. Kaksipiippuinen haulikko sylki matkaan molemmat piipullisensa ja aseen takana oli ex-pelipöydänpitäjä Eleonore Dumont. Mcknight lyyhistyi kasaan, eikä noussut enää omin avuin. Hänen huijauksilleen oli kirjoitettu lopullinen piste.

1860-luvulla Eleonoren kauneus alkoi rapistua. Hän lihoi eikä välittänyt enää ulkonäöstään. Hänen kielenkäyttönsä muuttui karkeammaksi ja hänen käytöksensä ronskimmaksi. Lisätäkseen uskottavuuttaan tiukkana kurinpitäjänä hän kasvatti viikset. Se kävi häneltä helposti, sillä hänen karvankasvunsa oli runsaanpuoleinen.
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.01.2016 15:29

Eleanor Dumont oli nainen joka oli todella rohkea ja samalla taitava korttipöydässä.Hän oli todennäköisesti syntynyt New Orleansin Ranskalais-kortteleissä mutta taitavasti hän loi itselleen kuvan että oli syntyisin Ranskasta ja tämä oli hyvin eksoottinen lisä koska ennen tätä rapistumista hän oli hyvin kaunis ja muodokas mustahiuksinen nainen jolla oli charmia ja käytöstapoja vaikka joskus toimi pelipöytien jälkeen prostitoituna. Hän kävi melkein kaikki vaaralliset kaupungit läpi Lännessä ja hänestä riittää monia juttuja. Deadwoodissa hän olisi ollut Calamity Janen ystävä ja erään kerran kun hän jätti pelipöytään voittorahansa ja ja pisti ne käsilaukkuunsa niin kaksi roistoa sanoivat Eleanorille että käsilaukka tänne, mutta Eleanor tyttö sanoi että se ei käy ja veti hameen suojasta pienen derringerin ja ampui suoraan toista roistoa reiteen ja tämä putosi siihen ja toinen otti ritolat.

Samoin oli juttu kun hän oli työssä pelipöydässä Fort Benton,Montana jota kutsuttiin silloin "Verisin paikka koko Lännessä"(tämä ehkä myös tarkoitti että Eleanor oli työskennellyt kaikissa verisissä eri paikoissa Lännessä)Front Street oli tämä pääkatu joka oli täynnä saluunoita,huoria,pelipaikkoja.hotelleja ja mitä erilaisimpia murhamiehiä ja tavallisia mainareita väliltä.Tämä nainen osasi olla myös reilu sillä usein voitetuaan jonkun putipuhtaaksi pelipöydässä niin hän saattoi antaa hävitylle rahaa että tämä saisi ruokaa ja majapaikan.

Toisen kerran hän osoitti päättäväisyyttä ja kunnon maalaisjärkeä kun Kesäkuussa v.1867 hän kuuli pelipöydässä että höyrylaiva Walter B. Dance oli tulossa satamaan ja laituriin. Eleanor oli lukenut että ko. laivassa oli isorokkoon sairastuneita ihmisiä, niin hän juoksi kaksi pistoolia kädessään pitkin pääkatua ja huusi samaan aikaan asukkaille mitä lastia oli tulossa. Laiturilla hän heilutti pistoolejaan ja huusi kapteenille(Oli Hawkin perikunnan irstaita kapteeneita tämä jeppe ja kipparin alku) että jos laituriin tulette niin hän ampuu.

Tämä komean näköinen niljake mistä Haukka jo kertoi Jack McKnight joka huijasi Eleanorin rahat niin uskon että hän sai ne molemmat piipulliset Eleanorin haulikosta ja vaikka Eleanoria ei tästä koskaan virallisesti syytetty(mikä oli ihan oikein) niin hän myönsi vuosia tapahtuman jälkeen että hän lahtasi tämän huijarin.
Minusta Elenorista löytyy vielä lisää kirjoitettavaa.......... ja on myös toinen tyttö jonka ampumataidot vetivät vertoja Annie Oaykleylle koska hän ampui kiväärillä ei haulikolla. Hänestä myös lisää juttua arvon setät/(Haukka on irstas-setä)...........

Tässä yksi Elenorin mielipaikoista Carson City ,Nevada jossa valittevasti joutui varmasti itse ensi kertaa huijatuksi.......
Kuva

__________________________
Witko The Vatupassi

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » To 07.01.2016 17:09

Joskus 1860-luvun alussa Eleonore liittyi hetkeksi aikaa kaivosmiesten porukoihin. Tämä tapahtui Bannackin kaupungissa Montanassa, jossa hän oli laajentanut repertuaariaan hieman yksinkertaisempiin uhkapeleihin. Lisäksi Eleonore pyöritti ilotaloa. Ei mitään hienojen luxushuorien paikkaa, vaan ihan tavallisia tyttöjä, jotka olivat päätyneet ammattiinsa kukin mistäkin syystä. Madame Moustache (rouva viiksi) -liikanimi annettiin hänelle juuri noihin aikoihin.

Varmaan tästä on eri versioita, mutta minun lähteeni Montanasta väittävät, että nimi sai alkunsa aivan vahingossa. Muuan humaltunut kullankaivaja käytti epähienosti tätä nimeä hänestä. Muutamat henkilöt sattuivat kuulemaan tämän ja ottivat nimen käyttään välittömästi. Eleanoren viikset eivät vielä tuolloin olleet kovinkaan näkyvät, mutta loukkauksesta toivuttuaan hän päätti näyttää että hän oli todellinen Madame Moustache.

Räkäjarrut kasvoivat nopeaan tahtiin ja pian kaikki tunsivat hänet viiksistään. Ilotalon uusimmat tulokkaat olivat ihmeissään ja kuiskuttelivat salaa toisilleen, että onko rouva mahdollisesti setä. Eleonora kuuli huhut ja otti tytöt tiukkaan puhutteluunsa.

“Yhden asian minä voin teille kertoa. Minulla ei ole munia enkä aio koskaan hankkia sellaisia.”

Tytöt uskoivat eivätkä vinoilleet enää milloinkaan madamen viiksistä.

Vielä kerran:

Kuva
Haukka

Witko
Viestit: 7880
Liittynyt: Ti 09.02.2010 14:59
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Witko » To 07.01.2016 20:23

Haukka kirjoitti:Joskus 1860-luvun alussa Eleonore liittyi hetkeksi aikaa kaivosmiesten porukoihin. Tämä tapahtui Bannackin kaupungissa Montanassa, jossa hän oli laajentanut repertuaariaan hieman yksinkertaisempiin uhkapeleihin. Lisäksi Eleonore pyöritti ilotaloa. Ei mitään hienojen luxushuorien paikkaa, vaan ihan tavallisia tyttöjä, jotka olivat päätyneet ammattiinsa kukin mistäkin syystä. Madame Moustache (rouva viiksi) -liikanimi annettiin hänelle juuri noihin aikoihin.

Varmaan tästä on eri versioita, mutta minun lähteeni Montanasta väittävät, että nimi sai alkunsa aivan vahingossa. Muuan humaltunut kullankaivaja käytti epähienosti tätä nimeä hänestä. Muutamat henkilöt sattuivat kuulemaan tämän ja ottivat nimen käyttään välittömästi. Eleanoren viikset eivät vielä tuolloin olleet kovinkaan näkyvät, mutta loukkauksesta toivuttuaan hän päätti näyttää että hän oli todellinen Madame Moustache.

Räkäjarrut kasvoivat nopeaan tahtiin ja pian kaikki tunsivat hänet viiksistään. Ilotalon uusimmat tulokkaat olivat ihmeissään ja kuiskuttelivat salaa toisilleen, että onko rouva mahdollisesti setä. Eleonora kuuli huhut ja otti tytöt tiukkaan puhutteluunsa.

“Yhden asian minä voin teille kertoa. Minulla ei ole munia enkä aio koskaan hankkia sellaisia.”

Tytöt uskoivat eivätkä vinoilleet enää milloinkaan madamen viiksistä.

Vielä kerran:

Kuva
**********************************************
Haukka sinä suur-kelmi älä masenna Witkoa sillä Eleanor on minun idolini ennen viiksiä.Luin tuon Montana jutun myös ja noin se meni.Kovan luokan bisnes nainen ja kyllä monessa mukana. Hänen loppunsa oli jotenkin masentava tai sitten hän oli kuten siteerattiin väsynyt elämään" Bodie Morning News raportoi näin hänen elämäänsä 9.09.1879. Siis hänen ruuminsa vieressä 08.09.1879 oli myös kirje jossa hän itse totesi olevansa väsynyt elämään.Viimeinen pysäkki oli tosiaan tämä Bodie,Kalifornia.
Oliko hän jo liikaa nähnyt ja tiesi että menneet suuruuden ajat olivat ohi ikuisesti. Silloin kun hän saapui kaksikymppisenä Kaliforniaan Gold Rushin aikoihin San Franciscoon nimellä Simone Jules,pikku petite ranskalainen kaunis nainen .lemmikki.Louisianan tyttönä hän oli salaperäinen Ventin l. Vingt-et-un esitaistelija. Blackjackin edeltäjä.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta että kun hän tuona kohtalokkaana iltana lainasi $300 ja hävisi ne korttipöydässä niin hän ei puhunut mitään kenellekkään vaan lähti kävelemään kaupungista noin kilometrin päähän ja joi punaviiniä pullollisen johon oli lisätty tappava annos morfiinia ja näin tämä nainen teki itsemurhan ja uskon että hän oli todella väsynyt elämään eikä tuo pelkkä 300 taalaa selitä tätä itsemurhaa minusta.

Kyllä Boudien kaupungi silti hänet muisti hyvin ja kunnioittaen sillä asukkaat järjestivät rahakeräyksen jotta hänelle saataisiin kunnon hautajaiset ja paikalla oli todella paljon ihmisiä kun hänet haudattiin silti itse hautakivi on kadonnut.

Tässä ei ole desperados vaan hyvin kuvankaunis tyttö joka syntyi v. 1852 Kalifornian Kultakuumeen aikana ja pisti Lola Montezia paremmaksi vielä. Oli 45.vuotiaana perittynä $ 2. 000 000 taskussa.

Kahden miljoonan taalan tyttö ja kaunis sellainen Lotta Crabtree hyvin suosittu näyttelijä 22.vuotiaana $ 80.000 vuositulot. Witko ei voi vastustaa kauniita naisia.

Kuva

________
Witko

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » Pe 08.01.2016 11:16

Ehkä oli Lotta Crabtreen onni, että hänen isänsä John Ashworth Crabtree, ei ollutkaan odottamassa häntä San Franciscon satamassa kuten oli luvannut. Isukki oli lopettanut kirjakauppiaan uransa ja häipynyt Friscon kultakentille. Lotan äiti Mary Ann kiroili hillitysti ja ajatteli, että kyllä hän pärjää ilman miestäänkin.

Friscossa Mary Ann ja Lotta ystyvystyivät erään taiteilijaseurueen kanssa ja huomasivat, että taiteilijaelämässä oli jotakin kiehtovaa. Eipä mennyt kauankaan kun hyvin nuori Lotta aloitti tanssituntinsa. Lopulta he löysivät isänsä Grass Valleystä ja kolmikko siirtyi asumaan saman katon alle. Mary Annin hoitaessa kotitaloutta hänen 6-vuotias Lotta tyttärensä tanssi ja lauloi kaivosmiehille. Mainarit olivat ihastuksissaan punatukkaisen Lotan taidoista ja hykuttivat hänet kolikoihin ja kultahippuihin.

Samaan aikaan Friscon maisemissa liikkunut irlantilaissyntyinen hämähäkkitanssijatar Lola Montez kiinnitti nopeasti huomionsa Lottan esityksiin ja yritti houkutella tätä mukanaan Australian kiertueelle. Lotta oli haltioissaan, mutta hänen äitinsä sanoi tiukan ein Lolan houkutuksille. Tämä oli varmasti paras ratkaisu, sillä Lola Montezin Australian-matka oli yhtä skandaalinkäryinen kuin hänen aiempi elämänsä. Lotta olisi oppinut pahoille tavoille Lolan seurassa ja tietäähän sen mitä siitä olisi tullut.

Lola siis häipyi kengurujen maahan kieron managerinsa kanssa, mutta vielä lähtiessään hän mainitsi Lotta Crabtreen kyvyistä ja kehoitti Mary Annia hyödyntämään tyttärensä monipuolisuutta viihde-elämän palveluksessa.

Lotasta tuli kansainvälinen tähti ja samalla ensimmäinen kalifornialainen estraasitaiteilija, joka saavutti näin valtaisan menestyksen.

Kuva
Haukka

Haukka
Viestit: 6326
Liittynyt: Pe 12.03.2010 21:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Haukka » La 09.01.2016 12:52

Lisää ihanaisesta Lotasta.

Lotta Crabtree ei mennyt koskaan naimisiin. Hänellä saattoi olla joitakin romansseja, mutta hänen ainainen matkustelunsa ja elämäntyylinsä eivät olleet ihanteellisia avioliiton solmimiseen. Lisäksi hänen äitinsä Mary Ann valvoi tyttärensä mahdollisia mies-suhteita ja pyrki estämään tiukalla otteellaan tämän romanssit. Kyllä kauniilla Lotalla ottajia olisi ollut, sillä jo pelkästään hänen cayenne-pippurin väriset hiuksensa vetivät miehiä puoleensa. Kun Lotta oli lisäksi hyvin viehättävä, miehet suorastaan parveilivat hänen ympärillään.

Jopa Mary Ann Crabtree myönsi itse, että Lotta keräili miehiä samalla tavalla kuin jotkut keräilevät posliiniastioita. Mutta siinä kaikki, Lotan makuuhuoneessa ei juuri testoteroni tuoksahdellut, Hänen äitinsä olisi järjestänyt tyttärensä sängystä löytyvälle rajaseudun jepelle äkkilähdön – parhaassa tapauksessa äkkilähdön suorasääristen valtakuntaan. Mary Anne Crabtree ei häikäillyt käyttää kovia keinoja silloin kun niitä vaadittiin.

Lotasta tuli 1880- ja -90 lukujen rikkain amerikkalainen naistähti ja on selvä, että kaiken maailman onnenonkijat yrittivät päästä hänen aviomiehekseen. Lotta ja äiti sanoivat ei ja passittivat miehet matkoihinsa. Esiintymisen ohella Lotta matkusti, maalasi ja oli aktiivinen hyväntekeväisyystyössä. Häntä ei kuitenkaan huolittu kunnianarvoisaan hienojen naisten klubiin Sorosesiin koska hän poltti sikareita. Sellainen tapa ei kuulunut hienolle naiselle.

Tämä oli äiti Mary Annelle hirveän nöytyyttävää, mutta Lotta vain nauroi ja ravisteli klubin naisjäsenille hameitaan, joiden kerrotaan olleen hätkähdyttävän lyhyitä. Perheenemännät ja hienot ladyt nyrpistelivät nenäänsä, mutta olivat salaa kateellisia Lotalle joka oli tienannut moninkertaisesti enemmän kuin näiden ilkeämielisten ladyjen aviomiehet yhteensä,

Kuva
Haukka

Vastaa Viestiin