Aamutähden poika - Son of the Morning Star

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
Vastaa Viestiin
Rikkis
Viestit: 342
Liittynyt: Su 04.09.2005 09:51

Aamutähden poika - Son of the Morning Star

Viesti Kirjoittaja Rikkis » La 28.03.2009 21:12

Tästä Aamutähden Poika -leffasta/minisarjasta on keskusteltu täällä eri topikeissa. On se nyt varmaan ansainnut oman aihealueensakin.

Katselin ton viime lauantaina tulleen ekan osan äsken. Edellisestä kerrasta onkin jo ehkä 15 vuotta. Ihan tarkkoja ei muistikuvat olleet. Pikainen arvostelu:

Leffana aika pitkästyttävä. On tainnut sekä nykyelokuvien leikkaustyyli nopeutua, että tollanen dramaattinen lähestymistapa vähän ainakin allekirjoittaneella mennä pois muodista. Muuten toi kahden kertojanaisen käyttö toimi itse asiassa paljon paremmin kuin muistin.

Toimenpiteitä ja tapahtumia tulkitsen näytetyn enemmänkin symbolisesti kuin realistisesti. Niinpä en jaksa mitenkään olla kärmeissäni "vääristä käyttäytymisistä". Esimerkiksi vaikka se kohtaus kun Custer jahtaa inkkareita ja nämä hajaantuvat, jolloin niitä ei sitten voinutkaan ampua. Kohtauksenahan se oli ihan naurettava; etäisyyttä oli sata metriä, miten ihmeessä se "hajaantuminen" olisi vaikuttanut siihen ammuskeluun. Mutta kun tuon tulkitsee elokuvamaiseksi tavaksi esittää edellä muutaman kymmenen kilometrin päässä pakenevan porukan hajaantuminen, on se ainakin dramaattisempi tapa kuin näyttää kahta porukkaa jotka ei koskaan edes näe toisiaan ja joista jälkimmäisiä sitten ketuttaa.

Kamojen osalta molempien osapuolten kamoissa oli sama lähestymistapa: Periaatteessa kamat oli yllättävän hyvät (paremmat kuin muistin), mutta kummallakin olivat aivan liian juhlallisia ja puhtaita. Kaikki kekkaloivat koko ajan parhaimmissa juhlavaatteissaan, eikä niissä ollut pölyn hiukkastakaan, olivat aivan kuin juuri vaatekaupan hyllyltä otettuja - mitä ne tietysti olivatkin. Vaikutelma oli samanlainen kuin jos Markku Pölösen jossain Pohjois-Karjala-kansandraamassa kaikki miehet kulkisivat frakeissa ja smokeissa ja naiset iltapuvuissa. Niin aamulypsyllä kuin kyläkaupassa keskikaljaa ja makkaraa ostaessa.

Lopulta parasta rainassa olivat sitten kulissit. Maisemat olivat juuri sitä mitä kussakin kohtauksessa pitikin. Little Big Horn oli kukkulaisempaa, itäisemmät tasangot vähän tasaisempaa, Mustat Kukkulat täynnä graniittia ja kynttiläkuusia jne. Maisemien avaruus ja "loppuminen tuon lähikukkulan jälkeen" toivat juuri sellaisen hämmentävän tunnelman mitä siellä oikeastikin tapahtuu. Custerin koti ja linnakkeet olivat myös hyvin autenttisen oloisia. Linnakkeet olivat juuri tuollaisia hajanaisesti ripoteltuja taloja pitkin isoa aukeaa peltoa. Ainoa mikä niistä ehkä puuttui oli etupihoille perustetut pikku puutarhat. Custerien kodin sisäkuvaukset olisi saatettu kuvata vaikkapa heidän koti-replika-museossaan, tai erinomaisissa lavasteissa.

Tosin tällä kulissipuolella tuli myös pahin floppi: Washitassa tipit roihahtivat palamaan kuin niihin olisi bensaa valeltu, ja paloivat kuin soihdut. Kokeilkaapa joskus tuikata tuleen vaikkapa vanhat kenkänne - voipi olla hieman erilainen lopputulos oikeasti nahkaa poltellessa.

Kyllä siis varmaan kannattaa kohta se 2-osakin katsoa.

T. Juivanen
Viestit: 231
Liittynyt: Ke 01.08.2007 11:50

Viesti Kirjoittaja T. Juivanen » Su 29.03.2009 01:34

:lol:
Viimeksi muokannut T. Juivanen, Ma 11.10.2010 23:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Su 29.03.2009 02:27

Little Big Horn oli oudon vaisusti kuvattu. Intiaanien toiminta oli kuin 1950-luvun B-länkkäreistä. Stunt-miesten piti välttämättä päästä taas näyttämään, miten ratsukon kimppuun hypätään joen penkereeltä tai vaikka puun latvasta.

Renon hyökkäyksen yhteydessä ei tullut ollenkaan ilmi se, että hyökkäys tyssäsi intiaanien tulivoimaan. Luoteja ja nuolia satoi vastaan niin paljon, ettei sekaan ollut menemistä. Filmissä intiaanit ratsastelevat yksin ja kaksin Renoa vastaan ja tulevat ammutuiksi.

Myös Custerin osaston taistelussa tuli ei tule esille. Nuolia olisi pitänyt lennellä kuin rakeita. Jos Custeria vastaan soti konservatiivisesti arvioiden 1000 jousimiestä ja jokainen ampui keskimäärin esim. 15 nuolta, niin se tarkoittaa sitä, että puolen tunnin aikana satoi 15 000 nuolta niskaan ja luodit päälle. Nykytekniikalla ei olisi ollut erityisen vaikeaa rakentaa tätä nuolten surinaa filmiin. Nyt siellä lenteli keppejä sen verran kuin 10 ampujaa olisi ollut asialla. Nuolten olematon uppoama myös "ärsytti", ilmeisesti joku gender-tutkija oli ollut asiantuntijana. Nuoli menee normaalisti sisään sulitusta myöten, jos ei osu luihin. Ja voi mennä kokonaan läpikin ihmisen torson kokoisesta lihaklöntistä.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ma 30.03.2009 13:43

Toinen jakso olikin jo parempi. Liikaa asiaa oli ehkä yritetty tupata mukaan ja silti jotain jouduttiin jättämään poies. Mutta menihän se. Täytyy katsoa uudestaan joskus ja ehkä "syväluotaavammin".

Renon hyökkäyksen kohdalla tuli vähän sellainen ahtaan paikan kammo. Koko touhu oli viety liian pienelle alueelle. Oikeat mittasuhteet puuttuivat. Hyökkäyksen pysähtymisen syyt riippuvat keltä kysytään. Lähimmät intiaanit olivat satojen yaardien päässä ja eräskin todisti (DeRudio) että sotilaiden karbiinit eivät yltäneet intiaaneihin mutta jotkin intiaanien ammuksista ylsivät kyllä sotilaisiin saakka (?). Mihinkään luotimereen saatikka nuolimereen (joista kukaan ei ole maininnut mitään) Reno ei siis ratsastanut. Intiaanit ratsastelivatkin paikalla pikkuryhmissä sanoi moni. Linjaan kuoli tollain äkkiä muistellakseni yksi sotilas eivätkä intiaanit tulleet iholle ennenkuin perääntyminen metsästä alkoi.

Custerin viimeiseksi näkymäksi jäi nuolikuuro joka lenteli yli äijän maatessa turpeella selällään (tässä tv- elokuvassa). Myös Custerin viime vaiheet riippuvat keltä kysytään. Eri syistä tosin kuin Renon. En epäile etteikö nuoli menisi läpikin ihmiskehosta mutta jospa ne tosiaan osuivatkin luihin tuossa leffassa eivätkä sen vuoksi uponneet enempää. Ehkä niitä tosiasiassa ammuttiinkin kaaressa vähän kauempaa heinikossa lymyten. Suorasuuntauksella olisi voinut tulla pari omaa maalia.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ti 31.03.2009 01:58

Elokuvassa näytetyissä kohtauksissa nuolet ammuttiin suorasuuntauksella, lyhyeltä matkalta. Ihminen tai muu vastaavan kokoinen nisäkäs ei myöskään kuole sekunnissa hyvänkään osuman jälkeen ja sodassa useimmat osumat ovat vähemmän hyviä. Nuolesta osuman saaneiden sotilaiden olisi pitänyt kirkua, oksentaa verta ja vapista ja sätkiä shokkitilassa. Isoihin suoniin osuttaessa veri syöksyy ulos kuin limonadipullosta. Pää- ja jalkaosumat ovat tavallisimpia, näitä ei kuvattu ensimmäistäkään.

Renon hyökkäyksen kohdalla etäisyys saattoi tosiaan olla alkuvaiheessa niin pitkä, ettei jousia käytetty. Tosin hyvällä jousella kantama on 200 m ja intiaanina ainakin minä olisin ampunut jo siltä etäisyydeltä. Takaa-ajovaiheessa nuolia olisi pitänyt lennellä tiuhaan tahtiin, kun etäisyys oli lyhyt ja suurimmalla osalla intiaaneista oli aseena jousi. Filmissä jäi epäselväksi, että miksi ne intiaanit oikein ratsastelevat ja mitä ne yrittävät tehdä. Filmi-intiaanien aseistus myös jäi jokseenkin epäselväksi. Vaikutti siltä, ettei näyttelijöiden enemmistöllä ollut mitään asetta, kunhan ratsastelivat.

Sama kritiikki kuin nuolien kohdalla on paikallaan myös tuliaseiden tapauksessa. Keltään ei hajonnut leuka, käsivarsia tai sormia ei katkeillut jne. Kukaan ei juossut suolet ulkona.

Taistelusta jäi kesäteatteri- tai operettiesityksen maku. Toisaalta se oli ilmeisesti tarkoituskin, kun kyseessä oli laajalle yleisölle melko halvalla tehty TV-filmi.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Ti 31.03.2009 09:42

Käsittääkseni kyseesä ei ollut dokumentti' jossa olisi pyritty mahdollisen tarkkaan kuvaukseen taistelusta suolenpätkineen.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ti 31.03.2009 11:31

Biisonin liha on mureaa ja vähäkorrestelistista. Siksi pistääkin harmittamaan kun:

George Catlin kertoo kuinka monisatapäinen Sioux- joukkio ratsasti biisonilauman perään ja palasi illansuussa mukanaan neljätoistasataa biisoninkieltä jotka vaihtoivat muutamaan gallonaan wiskyä. Kaikki muu osa eläimistä jäi preerialle.
Intiaanit sytyttelivät preeriapaloja syksyisin jotta ruoho olisi komiaa keväällä. Siinä ohessa paloi sadan mailin alueelta myös metsää ja siitäpä kärsivät myös eläimet mm. biisonit.
Mormonit katselivat kun oglala- joukkio kaatoi biisoneita ja ottivat vain parhaat palat mutta raivostuivat jos valkoinen mies söi biisonin lihaa.
Cheyennien vankina ollut nainen kuvasi myös eläinjahdista jossa kaadetuista biisoneista otettiin vain paras ja muu ruho jäi mätänemään.
Crow- intiaanit ampuivat huvikseen biisoneita. tapauksen todisti ratsumies.

Paitsi että metsää poltettiin sitä myös kaadettiin. Sioux naiset kaatoivat puuta saadakseen pähkinöitä "täällä tänään poissa huomenna"- mentaliteetilla.
Valkoiset kaatoivat puita joissa saattoi olla intiaanin tomumaja ja se oli tietysti syy lähteä sotapolulle. Mutta syyllistyivät intiaanit itsekin tällaisiin tekoihin. Crow joukkio pudotteli puusta Sioux kuolleita ja hakkasi tomumajat nuuskaksi ja täräyttivätpä vielä kiväärillä pääkallosta läpitse. Taisivat olla army scoutteja koska oli varaa tuhlata panoksia (?).

Nämä tarinat kertoi Connell kirjassaan "son of the morning star". Ja jep. Emmä sitä tv leffaa dokumenttina ottanutkaan. Voisi se olla maailman paras elokuva vaikka ny vähän historiallisesti pieleen menisikin.

Koskaan en ole syönyt biisonin lihaa vaikka sitä myydäänkin lähikaupoissa. Semmonen pieni köntsä ties mistä hännänmutkasta ja hinta on kova ja niissä paketeissa varoitellaan että saattaa sisältää hauleja. Biisonimakkaraa tuli syötyä ja ihan hyvää. Nyttemmin sitä ei ole hyllyillä näkynyt. Vapaa mies kaatoi buffalonsa ja söi siitä mitä halusi. Vähän taidan olla kade.

Ja ampui niitä biisoneita valkoinenkin mies sen verran että ylsi ainakin tasatulokseen...

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Ke 01.04.2009 22:49

Itse olen katsonut rainan useaan otteeseen, eikä koskaan pitkästymisen fiilis ole iskenyt. Elokuvallisesti homma toimi kokonaisvaltaisesti hyvin, varsinkin jos siihen arki- tai inhorealistisuuteen ei hirveästi painota. Taistelijoiden tarina miehisessä hiekkalaatikolla naisnäkökulmien kautta oli hyvä veto välttäen homman muuttumiseksi puhtaaksi äijäseikkailuksi.
Intiaanien kamat vaikutti hyviltä varsinkin kangasvaatteiden runsaus oli piristävää, eikä valkoinen osapuoli myöskään ollut epäuskottava.
Leffan suurin puute oli samojen kohtausten käyttö uudestaan ja eri tilanteista ikäänkuin filmirullista olisi ollut pulaa. Populaa olisi pitänyt olla enemmän joukkokohtauksissa varsinkin intianien miesylivoima LBH:ssä jäi uupumaan. Lumen puute Washitassa ihmetytti. Rodney olisi voinut jättää lopussa kuolinlaulun laulamatta.
Floyd 'Red Crow' Westerman oli turhan iäkkään oloinen n. 45-vuotiaan Sitting Bullin rooliin. Sheridan ja Cooke olivat visuaalisesti uskottavia.
TV-elokuvat harvoin onnistuvat siedettävästi spektaakkeli kuvauksissa, mutta tämä tekee poikkeuksen.

Tiedustelija joka kuoli siinä jokikohtauksessa Renon perääntymisessä, oliko sen tarkoitus esittää C.A. Varnumia? Oli meinaan aika saman näköinen.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » To 02.04.2009 06:00

Wequashim kirjoitti:
Tiedustelija joka kuoli siinä jokikohtauksessa Renon perääntymisessä, oliko sen tarkoitus esittää C.A. Varnumia? Oli meinaan aika saman näköinen.
Varnum oli vakanssiltaan luutnantti ja hänen tehtänänään oli toimia tiedustelijoiden päällikkönä. Charles Varnun selvisi hengissä LBH:sta. Kirjoitti vieläpä kirjan aiheesta "Custer's Chief of Scouts", mutta kuoli kesken kirjoitusuraan vuonna 1936.

Mies, joka jää intiaanien väliin joella on tiedustelija Lonesome Charley Reynolds.
Jos taas tarkoitat kaveria, joka ammutaan hevosen selästä virtaan ja toinen sotilas yrittää auttaa häntä vetämällä hänet omalla ratsullaan virran vastarannalle on luutnantti "Benny" Hodgson.

Jari
Jari Teilas

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » To 02.04.2009 09:35

Jari Teilas kirjoitti:
Mies, joka jää intiaanien väliin joella on tiedustelija Lonesome Charley Reynolds.

Jari
Joo, tätä heppua tarkoitin. Oli vain niin näköinen Varnumin valokuvan kanssa.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » To 02.04.2009 10:08

Wequashim kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti:
Mies, joka jää intiaanien väliin joella on tiedustelija Lonesome Charley Reynolds.

Jari
Joo, tätä heppua tarkoitin. Oli vain niin näköinen Varnumin valokuvan kanssa.
Varnum on se kaveri, joka esimerkiksi on tiedustelijoiden mukana The Crow's Nestillä. Hänellä on sellainen ratsuväenhattu päässään, joka lieri on taivutettu ylös yhdeltä sivulta.

Jari
Jari Teilas

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » To 02.04.2009 10:30

Custerin hattu oli muuten taivutettu vasemmalta puolelta. Kiväärimies taivutti hatun lievettä jotta ampuminen poskelta onnistuisi paremmin.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Su 29.01.2012 09:35

Kissimmee Kid kirjoitti:Biisonin liha on mureaa ja vähäkorrestelistista. Siksi pistääkin harmittamaan kun:

George Catlin kertoo kuinka monisatapäinen Sioux- joukkio ratsasti biisonilauman perään ja palasi illansuussa mukanaan neljätoistasataa biisoninkieltä jotka vaihtoivat muutamaan gallonaan wiskyä. Kaikki muu osa eläimistä jäi preerialle.
Intiaanit sytyttelivät preeriapaloja syksyisin jotta ruoho olisi komiaa keväällä. Siinä ohessa paloi sadan mailin alueelta myös metsää ja siitäpä kärsivät myös eläimet mm. biisonit.
Mormonit katselivat kun oglala- joukkio kaatoi biisoneita ja ottivat vain parhaat palat mutta raivostuivat jos valkoinen mies söi biisonin lihaa.
Cheyennien vankina ollut nainen kuvasi myös eläinjahdista jossa kaadetuista biisoneista otettiin vain paras ja muu ruho jäi mätänemään.
Crow- intiaanit ampuivat huvikseen biisoneita. tapauksen todisti ratsumies.

Paitsi että metsää poltettiin sitä myös kaadettiin. Sioux naiset kaatoivat puuta saadakseen pähkinöitä "täällä tänään poissa huomenna"- mentaliteetilla.
Valkoiset kaatoivat puita joissa saattoi olla intiaanin tomumaja ja se oli tietysti syy lähteä sotapolulle. Mutta syyllistyivät intiaanit itsekin tällaisiin tekoihin. Crow joukkio pudotteli puusta Sioux kuolleita ja hakkasi tomumajat nuuskaksi ja täräyttivätpä vielä kiväärillä pääkallosta läpitse. Taisivat olla army scoutteja koska oli varaa tuhlata panoksia (?).

Nämä tarinat kertoi Connell kirjassaan "son of the morning star". Ja jep. Emmä sitä tv leffaa dokumenttina ottanutkaan. Voisi se olla maailman paras elokuva vaikka ny vähän historiallisesti pieleen menisikin.

Koskaan en ole syönyt biisonin lihaa vaikka sitä myydäänkin lähikaupoissa. Semmonen pieni köntsä ties mistä hännänmutkasta ja hinta on kova ja niissä paketeissa varoitellaan että saattaa sisältää hauleja. Biisonimakkaraa tuli syötyä ja ihan hyvää. Nyttemmin sitä ei ole hyllyillä näkynyt. Vapaa mies kaatoi buffalonsa ja söi siitä mitä halusi. Vähän taidan olla kade.

Ja ampui niitä biisoneita valkoinenkin mies sen verran että ylsi ainakin tasatulokseen...
Biisonin hävittämisetä on tietty omiakin kirjoja, mutta yleisesti tämä on erinomainen johdatus aiheeseen "jalo villi":

Kuva

http://www.amazon.com/Ecological-Indian ... 657&sr=8-1

Vastaa Viestiin