Viesti
Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 16:19
"Saattaa olla, että valkoiset amerikkalaiset haluavat matkia
natseja. Mutta me emme aio esittää juutalaisten osaa". – Rap Brown
"Väistykää syrjään, tai me tallaamme teidät jalkoihimme!" – Stokely
Carmichael
"Jumalauta, minä rupean itse Malcolm X:ksi, ja jos ne pulunnussijat
haluaa tappaa minut, niin sopii yrittää." –Bobby Seale
"Minä en alistu teidän väkivaltaanne. Minä teen lopun teidän
väkivaltaisuuksistanne minun kansaani kohtaan. Sinulla on aseesi,
sika, ja minulla on omani. Jos sinä ammut minua niin minä ammun
baptisti-takaisin." - Huey P. Newton
"Minä olen JOTAKIN. Olen ehkä köyhä, mutta minä OLEN." -Jesse
Jackson
Ennen kuin nuo sanat lausuttiin, ennen kuin Nat Turner oli nähnyt
näkynsä, ennen kuin Rosa Parks oli kavunnut valkoisille varatulle
paikalle bussissa Montgomeryssä, Alabamassa, tai kun neljä pientä
pyhäkoululaista kuoli pommi-iskussa, jonka "huppupäät" tekivät
kirkkoon, oli paljon tapahtunut. Amerikan mustan väestön pitkä
marssi orjuudesta vapauteen oli vaatinut kovan veron. Veri oli
virrannut kuin kesäinen sade. Tuo veri virtasi myös Lännen
taivaan alla.
Pulitzer –palkinnon voittanut historioitsija James Truslow Adams on
kuitenkin väittänyt, että mustat eivät näytelleet mitenkään tärkeää
osaa Amerikan rajaseudun kehityksessä. OLIKOHAN IHAN NOIN?
"Täällä Kaliforniassa ei ole näkyvissä minkäänlaisia rajoituksia,
tai mahdollisuuksia siitä, etteivätkö mustat voisi menestyä täällä."
Näin kirjoitti afroamerikkalainen kirjanoppinut W. E. B. DuBois
käytyään ensimmäisen kerran Missisipin takana vuonna 1913. Vaikka
Dubois näin kirjoittikin, kaikille mustille mahdollisuudet menestyä
lännessä eivät olleet näin yksinkertaisia.
Esim. vuosien 1889 –1939 välillä 2522 mustaa, joukossa 50 naista,
hirtettiin Yhdysvalloissa. Mutta paljon ennen kuin "huppupäät"
pistivät ”hickoryn palamaan”...
Ensimmäinen afrikkalainen, jonka nimi mainitaan Uuden maailman
historiallisessa kronikassa, oli orja nimeltä Stephen Dorantes, tai
Estevan. Estevan toimi vuonna 1527 Espanjasta Uuteen maailmaan
saapuneen purjelaivan kipparin Andres Dorantesin palvelijana.
Estevan ei ollut ainoa laivan afrikkalainen, mutta hänestä tuli
ensimmäinen afrikkalainen tulokas, joka oli asunut sekä Euroopassa,
että Uudessa maailmassa. Vuonna 1539 kuvernööri Mendoza valitsi
retkikunnan, jonka tarkoituksena oli löytää Cibolan kuuluisat
aarteet, johtajaksi italialaisen papin, Marcos de Nizan. Estevan,
joka tunsi alueen oli looginen valinta hänen oppaakseen. Vaikka
kukaan ei milloinkaan ole löytänyt Cibolan kultaisia kaupunkeja, on
afrikkalainen opas Estevan juurtunut pysyvästi mukaan tähän
legendaan.
Useita afrikkalaisia oli mukana myös tutkimusmatkaaja John C.
Fremontin kolmannella retkellä Missisippi –joen takana. Yksi heistä,
Mifflin Gibbs, josta myöhemmin tuli liikemies, sanomalehden
julkaisija sekä kansalaisoikeustaistelija Kalifornian
kultaryntäyksen aikoina. Toinen Fremontin matkalla mukana ollut oli
Saunders Jackson. Hän pestautui retkikuntaan, sillä hän tarvitsi 700
dollaria ostaakseen perheensä vapaaksi (minkä myöhemmin tekikin).
Luultavasti kuitenkin kuuluisin Fremontin mustista kumppaneista oli,
18 –vuotias afrikkalainen Jacob Dodson, joka oli ollut Fremontin
appiukon, Thomas Hart Bentin entinen palvelija. Tämä kookas ja
erinomainen lasson sekä luodikon käsittelijä oli taistellut monissa
taisteluissa yhdessä sekä Fremontin, että Kit Carsonin rinnalla.
Jean Baptiste Pointe de Sable, vuonna 1745 syntynyt, ranskalaisen
merenkävijän sekä afrikkalaisen naisorjan poika oli melkoinen
erikoisuus tuohon aikaan. Tämä Daniel Boonen ja päällikkö Pontiacin
ystävä oli nimittäin saanut koulutuksensa Pariisissa. Hän ihaili
Eurooppalaista taidetta ja oli laajalti tunnettu sekä pidetty niin
valkoisten turkiskauppiaiden kuin intiaanienkin keskuudessa. Hän
oli myös ensimmäisten muuttajien mukana, jotka saapuivat Chicagossa.
Myöhemmin intiaanit ovat kertoneet, että ensimmäinen valkoinen mies,
joka tuli Chicagoon oli musta.
Vuonna 1788 Du Sable ja hänen intiaaninaisensa Catherine
avioituivat. Liiton tuolloin sinetöi katollinen pappi nimeltä
Cahokia. De Sable asusteli perheensä kanssa omalla maatilallaan
Chicagossa. Hänellä oli siipikarjaa sekä myös oma mylly
Erikoisuutenaan voidaan pitää sitä, että kodin seinille oli
ripustettu 24 taulua, jotka olivat eurooppalaisten maalareiden
tekemiä.
PS: Jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1902 Professori Richard R. Wright,
Jr kirjoitti artikkelin "Negro Companions of the Spanish Explorers"
American Anthropologist –julkaisuun ja väitti, että ensimmäiset
afrikkalaiset saapuivat Amerikkaan jo vuonna 1619 ja että he
myöhemmin omistivat maata Jamestownissa, Virginiassa. Myös vuonna
1919 musta amatöörihistorioitsija Delilah Beasley
kirjoitti "neekereiden" mukanaolosta Lännessä. ("Nergro Trailblazers
of California") Vaikka kirja oli puutteellinen ja niukka tiedoiltaan
se on silti on tylysti unohdettu valkoisten historiankirjoissa.
Jari Teilas