Buffalo soldiers

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 21.11.2008 15:40

Simon mainitsemaa mustaa kaveria on pidetty nimenomaa sotilaskarkurina joka sitten töräytteli trumpetilla Adobe Wallsilla. Kuinkahan äijän kävi tappion jälkeen kun ei torvensoitto tuottanut haluttua tulosta..?

Vihollisten sormiluista saatettiin tehdä koruja, mutta muuten näihin amerikkalaisten vouhotuksiin kidutuksista ja silpomisista pitää suhtautua samalla varauksella kuin intiaanien omiin kertomuksiin miten vain vastapuoli syyllistyi julmuuksiin. Totuus löytynee jostain sieltä välistä, psykopaatteja sadisteja riitti taatusti määrällisesti enemmän vanhan mantereen väestä, pelkkä väkimäärä kertoo todennäköisyyden...

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 21.11.2008 16:24

Saattoi olla tuolla "inkkari-puolella", kun joku aikoinaan kyseli Custerin afrikan-amerikkalaisesta tiedustelijasta, Isaiah Dormanista. Mutta hyvin tämä ilmoitus tänne "puhvelisolttujenkin-ketjuun mahtuu.

Nimittäin uusimman LBHA Newsletterin mukaan Dr. Lilah Morton Pengran kirjoittama elämäkerta Isaiah Dormanista ilmestyy piakkoin.

Jari
Jari Teilas

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ke 03.12.2008 20:28

Kissimmee Kid kirjoitti:Kun Ranald Mackenzie hyökkäsi pienemmän Bighornin jälkimainingeissa Dull Knifen kylään löydettiin teltoista mm. ihmissormista tehty kaulanauha ja kassi joka sisälsi irtihakattuja käsiä jotka olivat kuuluneet shoshoni- lapsille.
En muista juttua lukeneeni. Pieni epäilyksen varjo: mistä erottaa shoshonin, crowin, arapahon tai jonkun muun käsi?

Tasanko-intiaanien perinteeseen liittyi usko että vihollinen elää "autuaammilla metsästysmailla" siinä fyysisessä kunnossa jona sinne on lähtenyt. Tyypillisesti saatettiin skalpin lisäksi vetää vatsa ja raajojen lihakset halki, sekä lyödä jalkaterät ja kädet irti. Ymmärtääkseni ei ollut kovinkaan tavallista silti varastoida muita voitonmerkkejä kuin päänahka. Ja nämäkin hävitettiin tietyin väliajoin. Sen sijaan usein mainostettu kiduttelu ei voinut olla kovinkaan yleistä tasangoilla.

Idempänä asia oli tietysti toisin. Mm. Moravian/Gnadenhutten verilöylyn suorittaneen osaston johtaja (joka ei itse verilöylyyn osallistunut) eversti Crawford, THE George Washingtonin ystävä, sai kylmää kyytiä wyandotien luovuttaessa äijän lenapeille. Rääkkäyksestä on tarkka kuvaus ainakin Drimmerin Captured by the Indians-kirjassa.

Myös jonkin asteinen kannibalismi näyttäisi olleen melko tyypillistä idän intiaaneille. Vielä 1800-luvun puolessa välissä ojibwayt raatelivat tappamiltaan sissetoneilta lihansuikaleita menoihinsa.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » To 04.12.2008 10:13

shamaani kirjoitti:
Kissimmee Kid kirjoitti:Kun Ranald Mackenzie hyökkäsi pienemmän Bighornin jälkimainingeissa Dull Knifen kylään löydettiin teltoista mm. ihmissormista tehty kaulanauha ja kassi joka sisälsi irtihakattuja käsiä jotka olivat kuuluneet shoshoni- lapsille.
En muista juttua lukeneeni. Pieni epäilyksen varjo: mistä erottaa shoshonin, crowin, arapahon tai jonkun muun käsi?

Tasanko-intiaanien perinteeseen liittyi usko että vihollinen elää "autuaammilla metsästysmailla" siinä fyysisessä kunnossa jona sinne on lähtenyt. Tyypillisesti saatettiin skalpin lisäksi vetää vatsa ja raajojen lihakset halki, sekä lyödä jalkaterät ja kädet irti. Ymmärtääkseni ei ollut kovinkaan tavallista silti varastoida muita voitonmerkkejä kuin päänahka. Ja nämäkin hävitettiin tietyin väliajoin. Sen sijaan usein mainostettu kiduttelu ei voinut olla kovinkaan yleistä tasangoilla.

Idempänä asia oli tietysti toisin. Mm. Moravian/Gnadenhutten verilöylyn suorittaneen osaston johtaja (joka ei itse verilöylyyn osallistunut) eversti Crawford, THE George Washingtonin ystävä, sai kylmää kyytiä wyandotien luovuttaessa äijän lenapeille. Rääkkäyksestä on tarkka kuvaus ainakin Drimmerin Captured by the Indians-kirjassa.

Myös jonkin asteinen kannibalismi näyttäisi olleen melko tyypillistä idän intiaaneille. Vielä 1800-luvun puolessa välissä ojibwayt raatelivat tappamiltaan sissetoneilta lihansuikaleita menoihinsa.
Cheyenne- leirissä oli juhlittu voitokasta retkeä Shoshoneita vastaan. Kassissa olleita käsiä luonnehdittiin tuoreiksi ja ne olivat kaikki oikean puolen käsiä joita oli tusinan verran. kirja on Cyrus Bradyn The Sioux indian wars.
Intiaani oli villi ja brutaali. Heidän mielestään silpomiselle ja kidutukselle oli kuitenkin hyvä syy. Valkoinen mies ei tietenkään niitä syitä hyväksynyt.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 04.12.2008 12:39

Kissimmee Kid kirjoitti:Cheyenne- leirissä oli juhlittu voitokasta retkeä Shoshoneita vastaan. Kassissa olleita käsiä luonnehdittiin tuoreiksi ja ne olivat kaikki oikean puolen käsiä joita oli tusinan verran. kirja on Cyrus Bradyn The Sioux indian wars.
Intiaani oli villi ja brutaali. Heidän mielestään silpomiselle ja kidutukselle oli kuitenkin hyvä syy. Valkoinen mies ei tietenkään niitä syitä hyväksynyt.
Ahaa, noinkin vanhaa teosta. Mulla on Bradyn Northwestern Fights & Fighters. Huonompiakin kirjailijoita on, mutta sata vuotta sitten asenteet ja ajatusmaailmat olivat hieman eri luokkaa kuin nykyisin. Paitsi siinä suhteessa että amerikkailaiset saa omasta mielestään raiskata, murhata ja kiduttaa, muut eivät.

Vanhan maailman asukkaat olivat omasta mielestään sivistyneitä, ja saivat siksi suorittaa hirmutekoja rankaisutta. Oppimattomilta pakanoilta ei voi samaa toimintamallia tietysti hyväksyä...

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » To 04.12.2008 13:59

...Paitsi siinä suhteessa että amerikkailaiset saa omasta mielestään raiskata, murhata ja kiduttaa, muut eivät.
Eivät saa. Kaikkea bullshia nyt sattuu mutta valkoinen mies ei voi käsittää että silpomisiin ja kidutuksiin otetaan isät, äidit, siskot ja lapsetkin mukaan.
Bradyn kirja on sata vuotta vanha mutta en siteerannutkaan hänen tai kenenkään aikalaisensa ajatuksia. Kirjassa kerrottiin mitä leiristä löydettiin ja ompa olemassa valokuvakin samankaltaisesta sormikaulanauhasta. juuri sen jossain näin. Oisko ollut täällä kinkereillä, jopa.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » To 04.12.2008 18:24

Kissimmee Kid kirjoitti:Eivät saa. Kaikkea bullshia nyt sattuu mutta valkoinen mies ei voi käsittää että silpomisiin ja kidutuksiin otetaan isät, äidit, siskot ja lapsetkin mukaan.
Jaa. Chivingtonin joukko koostui tietääkseni valkoisista, ja silpoi kaikki murhaamansa pikkuvauvat. Presidentti Grant ylipäällikkö Shermanin kera suunnittelivat modocien kansanmurhan, miesten, naisten, lasten. Modocit sen sijaan eivät 1872-73 sodassa tappaneet kuin aikuisia miehiä, toisin kuin amerikkalaiset offensiivissaan, vaan pahimpana modoc-murhaajana pidetty Hooker-Jim itse totesi amerikkalaisnaisille että modocit ovat miehiä, eikä heidän tapoihinsa kuulu vahingoittaa naisia tai lapsia.
Brady muuten "unohti" asian kirjassaan mainita, toisin kuin paikalla olleet.
Pelkästään noiden kahden tapahtuman väliseen kymmeneen vuoteen mahtuu enemmän samankaltaista tapahtumaa mitä jaksaa yhdessä päivässä kirjoittaa. Hirmutöiden suorittajista tuli valkoisen väestön kansallissankareita. Vaikka jokin pieni väestönosa ei näitä touhuja hyväksynyt, niin suurin osa piti toimintaa oikeutettuna.

Sormiluista löytyy omastakin kirjastosta kuva, käsien keräily kuulostaa omituiselta. Tosin Belgialaisethan tätä harrasti Kongossa satakunta vuotta sitten. Jäänyt ilmeisesti paikallistenkin traditioksi jos nyky-lehtien kirjoitteluun on uskomista...

Melko suuri prosentti amerikkalaisista hyväksyi muutamia vuosia sitten siviilien pommitukset, mutta kauhistelee edelleen jos omien sotilaiden keskellä räjähtää pommi. Kidutuksenhan amerikka onkin lainsäädännöllä mahdollistanut.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Su 07.12.2008 02:14

Puheet "tuoreista shoshone-käsistä" kuulostavat höpöjutuilta. En ainakaan tältä istumalta muista sen enempää cheyenne- kuin shoshone-historiastakaan tällaista yhteenottoa tuolta hyvinkin rajatulta ajalta, jossa shoshonet olisivat kärsineet tuon suuruisia menetyksiä. Sen sijaan sormikaulakoru on tunnettu juttu ja kyseinen esine on esitelty useammassakin intiaanikirjassa valokuvin. Koru on jossakin isoimmista museoista USA:ssa.

Intiaanit olivat kiduttajina ja silpojina onnettomia harrastelijoita eurooppalaisiin verrattuna. Intiaaneilta jäivät keksimättä myös aito uskonkiihko ja rotuopit.

Vaikka kyllä eurooppalaisetkin ovat saaneet osansa vuosituhansien kuluessa. Eurooppalaiset eivät vain ole antaneet ansaittua kunniaa esim. kuningas Attilan upealle "lännen valloitukselle". Tosin germaanit korottivat Attilan jumalaksi nimeltä Ezel.

Rikkis
Viestit: 342
Liittynyt: Su 04.09.2005 09:51

Viesti Kirjoittaja Rikkis » Su 07.12.2008 11:29

Simo Hankaniemi kirjoitti:En ainakaan tältä istumalta muista sen enempää cheyenne- kuin shoshone-historiastakaan tällaista yhteenottoa tuolta hyvinkin rajatulta ajalta, jossa shoshonet olisivat kärsineet tuon suuruisia menetyksiä.


Tuo suunta on aika surkeasti lähteiden kattama, joten ei tuo aivan mahdotontakaan ole.
Simo Hankaniemi kirjoitti:Tosin germaanit korottivat Attilan jumalaksi nimeltä Ezel.
Taitaa olla Nibelungin laulusta tuo Attilan ja Ezelin nimien yhdistäminen. Joka tapauksessa pieni kyökki-etymologinen kannunvalanta tuo tähän hauskoja mielleyhtymiä: Ezel on hollanniksi sama kuin Esel saksaksi, ja suomeksi tarkoittavat aasia. Pitivätkö germaanit siis Attilaa aasina?

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Su 07.12.2008 21:04

Ja höpöjuttua onkin. Tarkistin Cozzensin ja Goodrichin kirjoista lausuntoja silminnäkijöiltä, tulos sormikaulanauhoja, ei tuoreita tai muitakaan käsiä. Mukana todistuksia mm. Heraldin kirjeenvaihtajalta ja tiedustelija Frank Groudilta. Intiaanivihaaja Goodrich on yleisesti muistanut mainita kaikki ilman faktoja jääneet huhupuheet, joten outoa ettei tuoreita käsiä mainita lainkaan?
Kylään hyökänneistä intiaanitiedustelijoista 14 oli pawneita tai shoshoneja Frank Northin komennossa. Myös kahdeksan arapahoa/oglalaa mahtui joukkoon. Samat oglalat olivat vain pari kuukautta aiemmin taistelleet cheyennien aseveljinä.

Mitä taas tulee Bradyyn, niin hänen lähteensä olivat harvinaisen vähälukuiset pohjautuen lähinnä muutaman upseerin raporttiin. Kokonaiskuva voi olla ok, mutta yksityiskohdissa löytyy ties mitä naurettavuuksia "silminnäkijöiden" omista sankariteoista "väärin muistamisen"...

Bradyn kunniaksi että vähensi capt. Jacksonin vielä 30 vuotta Lost river-taistelun jälkeen inttämät 120 kuollutta modocia vain viiteentoista. Tosin koko kylässä ei ollut kuin 14 tai 15 äijää. Yleisesti ottaen intiaanien tappiot ovat todellisista kohtuullisella prosentilla kasvaneet Bradynkin kohdalla.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Su 07.12.2008 23:37

12 kuollutta shoshonea tarkoittaa isoa taistelua tai joukkomurhaa, kun puhutaan 1870-luvun jälkipuolesta Montanassa. Varsinkin kun kaikilta kuolleilta tuskin saatiin "oikeita käsiä" haltuun. Kyllä tällaisesta yhteenotoista olisi jotakin muutakin tietoa kuin höpöpuhe jostakin käsisäkistä. Paljon pienemmistäkin yhteenotoista tiedetään oleelliset yksityiskohdat.

Ei Sand Creekissäkään ollut "400-500"soturia, vaikka Chivington näin kirjoitti. Eikä Geronimolla ollut valkoisten naisten päänahoista ommeltua viittaa, vaikka joku valkoinen toimittaja niin väitti. Eikä Jeesus ollut yliluonnollinen olento, eikä Muhammed noussut taivaisiin. Ihmiset kirjoittavat valtavasti puppua omien etujensa edistämiseksi. Intiaanileiriin hyökänneillä valkoisilla oli pääsääntöisesti aina kova tarve todistaa tapahtuman "oikeutus" erilaisilla "löydöillä" ja väitteillä. Puheena oleva tapahtuma noudattaa yleistä kaavaa.

Kissimmee Kid
Viestit: 281
Liittynyt: To 14.02.2008 13:55

Viesti Kirjoittaja Kissimmee Kid » Ma 08.12.2008 10:57

No joo. Toisinaan kirjoitettu teksti on lukijan vastuulla. Varsinkin jos eletään ihmisten muistin varassa. Suomalaisista kaukopartioista on kirjoitettu monenkin kirjailijan voimin ja jonkun verran löytyy niistäkin ristiriitaisuuksia. Juoni kulkee samaan suuntaan kaikissa mutta päästettiinkö otettu vanki vapaaksi joen ylityksen jälkeen vaiko ennen tai kerrotaanko jopa että se oli vileeni kun löi vangin kirveellä kuoliaaksi.
Bradyn kunniaksi täytyy kumminkin sanoa että jonkinlainen kunnioitus/ ihailu paistaa myös teksteissä (kuten myös Custerin kirjassa) intiaaneja kohtaan enkä aistinut mitään asiattomia mustamaalauksia. Jos jotain unohti mainita niin sitä en tiedä. Suuresti syventynyt oli kirjaansa ja sisällytti siihen paljon kirjeenvaihtoa ja silminnäkijä- lausuntoja sekä myös spekuloi. Yksittäisen ihmisen muistelot voi aina kyseenalaistaa mutta myös viralliset asiakirjat (niinkuin on tehty ns. reno- oikeudenkäynnin kohdalla).
Kyseinen käsikassi voi olla huuhaata mutta tarviiko sen olla ? Mainitut sormikaulanauhat ainakin ovat totta. Jos haluaisin tehdä itselleni tai vaikkapa vaimolle lahjaksi sellaisen niin kassi täynnä käsiä on loistavaa materiaalia sitä tarkoitusta varten. Niinpä pidän mahdollisena että sellainen kassi oli olemassa.

http://www.lakotawritings.com/The_decli ... Indian.htm

Tuollaisesta linkistä löytyy ainakin jokin maininta kyseisestä selkkauksesta. Se on siinä Red Cloudin Ja Spotted Tailin valokuvien alla.

Mitä muuten tapahtui Dull Knifen Cheyenneille jotka pakenivat MacKenzien hyökkäystä ? Tarina kertoo että Crazy Horse ei suostunut ottamaan heitä huomaansa ja että Cheyennet tästä suivaantuneina menivät lähimpään indian agencyyn ja kevään koittaessa lähtivät sotilaiden mukana tavoittamaan Siouxeja. Tästä on erilaista tietoa kulkemassa.
Olivatko intiaanit samanlaisia "takinkääntäjiä" kuin Euroopan kansatkin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeenkin.

Lopuksi nykyisen oppi- isäni Billy Dixonin kertomaa kirjassaan: Paljon on kirjoitettu intiaanien ja valkoisten verisistä yhteenotoista mutta mielestäni kahden intiaaniheimon väliset yhteenotot olivat pahempia.

Ja vielä tuohon amatöörimäiseen kiduttamiseen. Eversti Crawford tuskin kiljui riemusta kun Lenapin ketale työnsi valkeen roviolle jolla hän seisoi.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ma 08.12.2008 13:59

Kissimmee Kid kirjoitti:No joo. Toisinaan kirjoitettu teksti on lukijan vastuulla. Varsinkin jos eletään ihmisten muistin varassa. Suomalaisista kaukopartioista on kirjoitettu monenkin kirjailijan voimin ja jonkun verran löytyy niistäkin ristiriitaisuuksia. Juoni kulkee samaan suuntaan kaikissa mutta päästettiinkö otettu vanki vapaaksi joen ylityksen jälkeen vaiko ennen tai kerrotaanko jopa että se oli vileeni kun löi vangin kirveellä kuoliaaksi.
Bradyn kunniaksi täytyy kumminkin sanoa että jonkinlainen kunnioitus/ ihailu paistaa myös teksteissä (kuten myös Custerin kirjassa) intiaaneja kohtaan enkä aistinut mitään asiattomia mustamaalauksia. Jos jotain unohti mainita niin sitä en tiedä. Suuresti syventynyt oli kirjaansa ja sisällytti siihen paljon kirjeenvaihtoa ja silminnäkijä- lausuntoja sekä myös spekuloi. Yksittäisen ihmisen muistelot voi aina kyseenalaistaa mutta myös viralliset asiakirjat (niinkuin on tehty ns. reno- oikeudenkäynnin kohdalla).
Kyseinen käsikassi voi olla huuhaata mutta tarviiko sen olla ? Mainitut sormikaulanauhat ainakin ovat totta. Jos haluaisin tehdä itselleni tai vaikkapa vaimolle lahjaksi sellaisen niin kassi täynnä käsiä on loistavaa materiaalia sitä tarkoitusta varten. Niinpä pidän mahdollisena että sellainen kassi oli olemassa.

http://www.lakotawritings.com/The_decli ... Indian.htm

Tuollaisesta linkistä löytyy ainakin jokin maininta kyseisestä selkkauksesta. Se on siinä Red Cloudin Ja Spotted Tailin valokuvien alla.

Mitä muuten tapahtui Dull Knifen Cheyenneille jotka pakenivat MacKenzien hyökkäystä ? Tarina kertoo että Crazy Horse ei suostunut ottamaan heitä huomaansa ja että Cheyennet tästä suivaantuneina menivät lähimpään indian agencyyn ja kevään koittaessa lähtivät sotilaiden mukana tavoittamaan Siouxeja. Tästä on erilaista tietoa kulkemassa.
Olivatko intiaanit samanlaisia "takinkääntäjiä" kuin Euroopan kansatkin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeenkin.

Lopuksi nykyisen oppi- isäni Billy Dixonin kertomaa kirjassaan: Paljon on kirjoitettu intiaanien ja valkoisten verisistä yhteenotoista mutta mielestäni kahden intiaaniheimon väliset yhteenotot olivat pahempia.

Ja vielä tuohon amatöörimäiseen kiduttamiseen. Eversti Crawford tuskin kiljui riemusta kun Lenapin ketale työnsi valkeen roviolle jolla hän seisoi.
Ei minusta tässä ole mitään ihmeellistä. Minulla on useita kirjoja, joissa esitellään näitä "kaulakoruja".
En näe mitään syytä olla uskomatta tällaisiin "käsi-juttuihin".

Jari

PS. Kun Mackenzie hyökkäsi 25. 11. 1876 Dull Knifen leiriin, virallisen (kuka niihin sitten uskoo) dokumentoinnin mukaa, seitsemän sotilasta ja kolmekymmentä cheyenneä kaatui. Näistä sylilapsia olisi ollut yksitoista.
Jari Teilas

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Ma 08.12.2008 14:31

Olen samaa mieltä Simon kanssa, epäuskottavan tarinasta tekee nimenomaa käsien väitetty lukumäärä. 12 surmattua lasta tarkoittaisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä useita surmattuja aikuisia. Uhrimäärä nousisi mitä todennäköisimmin yli kahdenkymmenen, jopa kolmeenkymmeneen. Shoshonit asuivat jo tuolloin Wind River-reservaatissaan, ja asiasta olisi tarkempaa dokumenttia intiaaniasiamiehen raporteista.

Ainoa selvä "käsienkerääjä"-heimo oli Tonkawat. Kannibaali-uskomus juontaa juurensa nimenomaa tavasta keittää vihollisten kädet ja sitten purra niitä voitontanssissa.

Seuraava tunnettu käsien ja käsivarsien kuivaaja olivat uudisasukkaat. Esim. dakota Taoyatedutalta, parhaiten nimellä Little Crow tunnettu, leikattiin 1863 päänahan lisäksi talteen kädet kyynärvarsineen, joita sitten pitkään esiteltiin lasikuvun alla museoissa. Tyypillisempää tietysti oli pään leikkaaminen irti, ja näiden huomattavasti "skalppia" groteskimpien voitonmerkkien esittely.
Tapauksia nyt ei jaksa edes luetella, mutta muutamana esimerkkinä Crookin eka Arizonan reissu jolloin paraatikenttä reunustettiin tapettujen apachien päillä, joista myös tapporahaa maksettiin, sekä neljän hirtetyn "modoc-johtajan" päät, jotka leikattiin talteen ja varastoitiin lasipurkeissa armeijan museoon.

Päät muuten palautettiin vasta 1980-luvulla ensimmäisellä Schonchin Johnin-sukua tunnustavalle ämmälle joka ei niistä ole suostunut tähän päivään mennessä luopumaan. Oikeutta ilmeisesti käydään vainajien lepoon saattamiseksi.

Simo Hankaniemi
Viestit: 957
Liittynyt: Pe 09.03.2007 05:43

Viesti Kirjoittaja Simo Hankaniemi » Ke 10.12.2008 00:42

"Käsijuttu" on kouluesimerkki lähdekritiikin soveltamisesta. Totuudessa on kaksi osaa, 1) havainnon autenttisuus 2) havainnon validius. Tässä tapauksessa jää epäselväksi, onko käsisäkki todella havaittu vai ei, eli onko kyse autenttisesta havainnosta vai ns. paskapuheesta. Pykälä kahden kohdalla tilanne on se, ettei havainto ole validi, eli oppinut mielipide ei voi pitää havaintoa tunnettuihin tosiasioihin sopivana.

Ainakaan minulle ei ole tullut vastaan 41 vuoden lukemisen aikana yhtään tapausta, jossa mistään pohjoisamerikkalaisesta intiaanileiristä olisi löytynyt säkillistä "lasten oikeanpuoleisia käsiä". En myöskään tunne yhtään tapausta, jossa lasten käsiä olisi kerätty talteen vihollisilta. Lasten skalpeeraus on kyllä tunnettu ilmiö. Kämmenet ja myös esim. sukupuolielimet leikattiin vihollissotureilta. Ilmeisesti tällä tavalla emotionaalisesti kostettiin se, että vihollissoturi oli kädellään käyttänyt asetta voittajan heimoa vastaan. Samalla tavalla ranskalaiset "kostivat" satavuotisen sodan aikana vangiksi saaduille englantilaisille jousimiehille leikkaamalla pois jousikäden kolme sormea. Siittimen leikkaaminen taas on ymmärrettävää vihollisen "miehuuden" riistämistä ja häpäisemistä.

Mainostetut cheyennien sormikaulakorut, joita on tietääkseni havaittu kaksi kappaletta, ovat poikkeuksellisia. En tunne vastaavia esineitä minkään muun pohjoisamerikkalaisen heimon parista. Eivätkä nuo korut olleet hyökkäyksen aikaan uusia, eivätkä liity mitenkään väitettyyn "käsisäkkiin".

Poikkeukselliset väitteet vaativat tuekseen poikkeuksellisia todisteita. Poikkeuksellinen todiste olisi tässä tapauksessa itse säkki käsineen. Tai paikalla otettu valokuva ja esim. cheyenne-vangeilta saadut yksityiskohtaiset kertomukset siitä, mistä kädet olivat peräisin. Jos tällaisia todisteita ei ole, eikä ole edes arvauksia käsien todellisesta lähteestä, niin juttu jää paskapuheeksi.
$

Vastaa Viestiin