Buffalo soldiers

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 11:29

Wequashim kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti: Joskus tuntuu kuin Hollywoodilla olisi ollut pakkomielle kuvata
länkkäreissään aina sivuosissa olevat afroamerikkalaiset silmiään
pyörittelevinä ja lappuhaalareihin pukeutuneina mukavina veitikoina.
Posse-leffassa mainittiin alussa muistaakseni, että kolmasosa cowboysta oli musta. Kuinka todellinen sitten tuo luku lieneekään, mutta käsittääkseni heidän osuutensa on huomattavasti suurempi, kuin mitä Hollywoodin kultakauden paskarainat antavat ymmärtää. Intiaanitkin ovat toimineet karjapaimenina tiettävästi yllättävän paljon.
Olen lukenut, että joka viides lehmipoika olisi ollut afrikan-amerikkalainen. en millään jaksa muistaa kuitenkaan mikä oli kyseinen kirja.

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 11:30

[quote="Wequashim Mihin kansanmurhaan nämä oikein osallistuivat?[/quote]

Shamaani luultavasti tarkoittaa Etelä-Dakotan Wounded Kneetä?

Jari
Jari Teilas

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » Pe 08.02.2008 11:56

Jari Teilas kirjoitti:[quote="Wequashim Mihin kansanmurhaan nämä oikein osallistuivat?
Shamaani luultavasti tarkoittaa Etelä-Dakotan Wounded Kneetä?

Jari
Sehän on kuitenkin yksi harvoista matseista missä lakotat saivat kunnolla turpiinsa. Kuten aikaisemminkin on ollut puhetta lakotat itse suorittivat vastaavanlaisia kansanmurhia muita intiaaneja kohtaan, joten jenkkien toimia, olivat ne sitten valkoisten tai mustien tekemiä, voidaan tässä tapauksessa verrata vaikka liittoutuneiden lentäjien aikaansaannoksiin Dresdenin pommituksissa.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 08.02.2008 12:35

Wequashim kirjoitti:
shamaani kirjoitti:Joku loistava ihmisoikeusjournalisti päätteli aikoinaan nerokkaasti että intiaanit eivät skalpeeranneet puhvelisotilaita kunnioituksesta näitä kohtaan. Täydellisen tietämättömyyden ja laiskuuden aiheuttama johtopäätös, sillä päänahan ottamatta jättäminen oli harkittu loukkaus "valkoisen miehen orjia" kohtaan.
Intiaanien halveksunta afrikkalaisia kohtaan kuulosta aika omituiselta siihen nähden, miten ainakin idässä, lähinnä kaakkois-alueella, heihin suhtauduttiin. Heitä oli liittynyt intiaaneihin 1500-luvulta lähtien. Hernando De Soton retkikunnasta erosi Johan Biscayan niminen afrikkalainen ja asui coosa-heimon luona yksitoista vuotta. Eräs meni naimisiin yuchi-kuningattaren kanssa. Niin ranskalaisilla kuin englantilaisilla oli pelko perseessä, että afrot ja intiaanit alkaisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä.
Siirtokuntien perustamisvaiheessa afrojen rooli ei ollut pelkästään orjien asema, vaan toimivat mm. farmareina, sotilaina, tulkkeina ja kauppiaina. Ennen Yamasee-sotaa Etelä-Carolinen orjat olivat lähinna intiaaneja. En ole ainakaan kuullut tai lukenut, että eteläisten metsäintiaanien keskinäinen skalpeeraus olisi vähentynyt joidenkin oma "rotuisten" orjuuttamisen myötä.
Creek- ja seminole sodissa suhteellisen suuri osa heimojen parissa elävissä mustista taisteli yhdysvaltalaisia vastaan.
Tasankointiaanit taistelivat metsävillejä vastaan näiden ilmaantuessa länteen ennen 1800-luvun puoltaväliä ja taatusti kohtasivat myös näiden parissa toimivia mustia intiaaneja. Miten siis tasankointiaanit saivat käsityksen, että mustat olisivat lähinnä halveksittavia orjia, joiden päänahka ei olisi minkään arvoinen?
Itseltäkään ei sympatiaa neekerisotilaita kohtaan heru; valkoisten sotilastovereidensa alempiarvoisina halveksimina, juuri orjuudesta vapautuneina, nämä olivat palkkasotureina valmiita osallistumaan uuteen ihmisoikeusrikkomukseen ja kansanmurhaan. Yhtä kaikki, ymmärsivät sen tai eivät.
Mihin kansanmurhaan nämä oikein osallistuivat?
En kyllä maininnut intiaanien vaan valkoisten sotilaiden halveksivan mustia aseveljiään. Halveksunta ja harkittu loukkaus ovat eri asioita. Jari varmaan tietää asiasta paremmin, mutta LBH:ssa taistelleen neekerin penis leikattiin poikki ja asetettiin tämän suuhun suurimpana mahdollisena kunnianloukkauksena. En nyt muista leikattiinko skalppi, jos näin, niin se tod.näk. paiskattiin kaverin naamalle tai viereen, eikä edelleenkään kunnianosoituksena.
Mitä taas tulee kaakkoisiin intiaanikansoihin niin varmaan tiedät näiden itse pitäneen mustia orjia. Ei tuo nyt suoranaiselta kunnioitukselta omaan korvaan kalskahda. Veikkaan kuitenkin monien intiaanien pitäneen afroja enemmän ihmisinä mitä anglojen.

Kansanmurhana pidän ihmisten surmaamista rodun tai etnisen taustan perusteella. Amerikan pojat sitä nyt on harrastaneet Gnadenhuttenista Wounded Kneehen. Ja tuohon kategoriaan voi mielestäni laskea myös afrikkalaisten orjien pitämisen ja kohtelun...

Oscar
Viestit: 139
Liittynyt: Pe 02.09.2005 21:44
Paikkakunta: Fishcock City
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Oscar » Pe 08.02.2008 12:47

shamaani kirjoitti: Itseltäkään ei sympatiaa neekerisotilaita kohtaan heru; valkoisten sotilastovereidensa alempiarvoisina halveksimina, juuri orjuudesta vapautuneina, nämä olivat palkkasotureina valmiita osallistumaan uuteen ihmisoikeusrikkomukseen ja kansanmurhaan. Yhtä kaikki, ymmärsivät sen tai eivät.
Jotenkin on vaikeita käsitteitä varsinkin vähänkään kaukaisempaan historiaan sijoitettavaksi nuo käsitteet "kansanmurha" ja "ihmisoikeusrikkomukset". Intiaanit taisivat keskenäänkin harrastaa jonkin verran "ihmisoikeusrikkomuksia".

Kautta historian on ollut Attilat, Tsingis Kaanit, jne. lista on loputon. Riippuu aina siitä, miltä puolelta itse asiaa yksilötasolla katsoo.

Suomen kannalta ihmisoikeuksien rikkojat ja kansanmurhaajat ovat vuosisatojen ajan tulleet Novgorodin suunnalta. Eikä historian opetuksia ole syytä unohtaa vielä nytkään...
--- With malice toward none - with charity for all ---
www: Oscar McKenzie
cows.fi

Brazos
Viestit: 556
Liittynyt: Ke 07.03.2007 22:00
Paikkakunta: Yön pimeät kujat

Viesti Kirjoittaja Brazos » Pe 08.02.2008 12:51

Wequashim kirjoitti:
Jari Teilas kirjoitti: Joskus tuntuu kuin Hollywoodilla olisi ollut pakkomielle kuvata
länkkäreissään aina sivuosissa olevat afroamerikkalaiset silmiään
pyörittelevinä ja lappuhaalareihin pukeutuneina mukavina veitikoina.
Posse-leffassa mainittiin alussa muistaakseni, että kolmasosa cowboysta oli musta. Kuinka todellinen sitten tuo luku lieneekään, mutta käsittääkseni heidän osuutensa on huomattavasti suurempi, kuin mitä Hollywoodin kultakauden paskarainat antavat ymmärtää. Intiaanitkin ovat toimineet karjapaimenina tiettävästi yllättävän paljon.
Jostain on tarttunut päähän, että kolmasosa cowboysta olisi ollut "colored" jonka voisi kuvitella käsittävän meksikaanit, afrot, intiaanit. Joku paremmin englannin nyansseja ymmärtävä voi valaista termiä, mutta itse käsitän sen sisältävän kaikkia valkoisista poikkeavat rodut.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 08.02.2008 12:53

Frank kirjoitti:No en tarkota nostaa mitään sotaa mutta... päänahan jättämättä ottaminen ei ole aina loukkaus... tulee mieleen tarinoita josista on lukenut kun esim kaikki muut tapetut on silvottu ja skalpeerattu mutta, sitten tapetuista urheimman jos sellainen on erottunut joukosta, ruumis on jätetty koskemattomaksi ja joskus jopa aseteltu "kunnialliseen" asentoon. Tällöin siis skalpeeraamattomuus on enempikin kunnianaosoitus.

Peace & love man... Kritiikki on aina tervetullutta. Ja totta tuokin mitä skriivaat, tyylit vaihteli.

Tuo argumentti että intiaanit jotenkin erityisesti kunnioittivat puhvelisotilaita yli muiden on nyt vaan itseä ärsyttänyt pitkän aikaa. Mistä moinen tieto lähtenyt liikkeelle? Joku tiipiin( Simolle kahnun)suu kysely pidetty kiowien ja comanchien keskuudessa vai? Pitäisi saada vähän parempaa faktaa kuin jonkun orjuuden traumoja liennyttävän, mustien kansallistuntoa kohottavan, väen vängällä yhdeltä tai parilta kohteliaalta intiaanilta haluamansa tiedon lypsäneen kolumnistin päätelmän.

Ja vaikka joku varteenotettava historoitsija tai antropologi väittämää tukisi, muutama homma hieman arveluttaisi silti;
mustia pidettiin kurinalaisina sotilaina jotka tottelivat käskyjä mukisematta. Tasanko-intiaanit taas kunnioittivat rämäpäisyyttä. Miten mustien rohkeus erottui valkoisista sotilaista? Vähemmän paskankäryä ilmassa ja kusiläiskiä haaroissa kenties?
Itse pidän mustia ihan ihmisinä, ja sellaisina varmasti myös puhvelisotilaat tunsivat ihan samanlaista pelkoa taisteluissa kuin muutkin normaalit ihmiset.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 08.02.2008 12:58

Oscar kirjoitti:

Jotenkin on vaikeita käsitteitä varsinkin vähänkään kaukaisempaan historiaan sijoitettavaksi nuo käsitteet "kansanmurha" ja "ihmisoikeusrikkomukset". Intiaanit taisivat keskenäänkin harrastaa jonkin verran "ihmisoikeusrikkomuksia".

Kautta historian on ollut Attilat, Tsingis Kaanit, jne. lista on loputon. Riippuu aina siitä, miltä puolelta itse asiaa yksilötasolla katsoo.

Suomen kannalta ihmisoikeuksien rikkojat ja kansanmurhaajat ovat vuosisatojen ajan tulleet Novgorodin suunnalta. Eikä historian opetuksia ole syytä unohtaa vielä nytkään...
Nimenomaan näin, rotu tai etninen perimä ei tee kenestäkään parempaa, rohkeampaa, pelkurimpaa jne

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 13:25

shamaani kirjoitti:
Wequashim kirjoitti:
shamaani kirjoitti: En kyllä maininnut intiaanien vaan valkoisten sotilaiden halveksivan mustia aseveljiään. Halveksunta ja harkittu loukkaus ovat eri asioita. Jari varmaan tietää asiasta paremmin, mutta LBH:ssa taistelleen neekerin penis leikattiin poikki ja asetettiin tämän suuhun suurimpana mahdollisena kunnianloukkauksena. En nyt muista leikattiinko skalppi, jos näin, niin se tod.näk. paiskattiin kaverin naamalle tai viereen, eikä edelleenkään kunnianosoituksena.
Sotaretken ainoa mustamies oli scoutti Isaiah Dorman. Tästä Dormanin "raatelemisesta" on olemassa aika monta "silminnäkijä lausuntoa", joten on aika vaikea tietää varmaa totuutta mitä hänelle lopultakin tehtiin. Hänen verensä on kerrottu juoksutetun ulos kuten myös tuo letkun leikkaaminen ym.

TV-elokuvassa "Son of the Morning Star" on nopea kohtaus, jossa intiaanisoturi vetäisee Dormanilta skalpin. Tähän elokuvaan (vaikka siinä on paljon virheitä)oli palkattu nyt jo edesmennyt John Carroll, ylivertainen Custer-historioitsija vahtimaan käsikirjoitusta, joten Carroll on varmaankin ollut hajuilla kun Dormanin skalpin leikkausta on kuvattu.

Jari
PS. Dormanista kirjoiteltiin pitkään LBH-ketjussa viime kesän kieppeillä.
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 16:19

"Saattaa olla, että valkoiset amerikkalaiset haluavat matkia
natseja. Mutta me emme aio esittää juutalaisten osaa". – Rap Brown
"Väistykää syrjään, tai me tallaamme teidät jalkoihimme!" – Stokely
Carmichael
"Jumalauta, minä rupean itse Malcolm X:ksi, ja jos ne pulunnussijat
haluaa tappaa minut, niin sopii yrittää." –Bobby Seale
"Minä en alistu teidän väkivaltaanne. Minä teen lopun teidän
väkivaltaisuuksistanne minun kansaani kohtaan. Sinulla on aseesi,
sika, ja minulla on omani. Jos sinä ammut minua niin minä ammun
baptisti-takaisin." - Huey P. Newton
"Minä olen JOTAKIN. Olen ehkä köyhä, mutta minä OLEN." -Jesse
Jackson

Ennen kuin nuo sanat lausuttiin, ennen kuin Nat Turner oli nähnyt
näkynsä, ennen kuin Rosa Parks oli kavunnut valkoisille varatulle
paikalle bussissa Montgomeryssä, Alabamassa, tai kun neljä pientä
pyhäkoululaista kuoli pommi-iskussa, jonka "huppupäät" tekivät
kirkkoon, oli paljon tapahtunut. Amerikan mustan väestön pitkä
marssi orjuudesta vapauteen oli vaatinut kovan veron. Veri oli
virrannut kuin kesäinen sade. Tuo veri virtasi myös Lännen
taivaan alla.

Pulitzer –palkinnon voittanut historioitsija James Truslow Adams on
kuitenkin väittänyt, että mustat eivät näytelleet mitenkään tärkeää
osaa Amerikan rajaseudun kehityksessä. OLIKOHAN IHAN NOIN?

"Täällä Kaliforniassa ei ole näkyvissä minkäänlaisia rajoituksia,
tai mahdollisuuksia siitä, etteivätkö mustat voisi menestyä täällä."
Näin kirjoitti afroamerikkalainen kirjanoppinut W. E. B. DuBois
käytyään ensimmäisen kerran Missisipin takana vuonna 1913. Vaikka
Dubois näin kirjoittikin, kaikille mustille mahdollisuudet menestyä
lännessä eivät olleet näin yksinkertaisia.
Esim. vuosien 1889 –1939 välillä 2522 mustaa, joukossa 50 naista,
hirtettiin Yhdysvalloissa. Mutta paljon ennen kuin "huppupäät"
pistivät ”hickoryn palamaan”...

Ensimmäinen afrikkalainen, jonka nimi mainitaan Uuden maailman
historiallisessa kronikassa, oli orja nimeltä Stephen Dorantes, tai
Estevan. Estevan toimi vuonna 1527 Espanjasta Uuteen maailmaan
saapuneen purjelaivan kipparin Andres Dorantesin palvelijana.
Estevan ei ollut ainoa laivan afrikkalainen, mutta hänestä tuli
ensimmäinen afrikkalainen tulokas, joka oli asunut sekä Euroopassa,
että Uudessa maailmassa. Vuonna 1539 kuvernööri Mendoza valitsi
retkikunnan, jonka tarkoituksena oli löytää Cibolan kuuluisat
aarteet, johtajaksi italialaisen papin, Marcos de Nizan. Estevan,
joka tunsi alueen oli looginen valinta hänen oppaakseen. Vaikka
kukaan ei milloinkaan ole löytänyt Cibolan kultaisia kaupunkeja, on
afrikkalainen opas Estevan juurtunut pysyvästi mukaan tähän
legendaan.

Useita afrikkalaisia oli mukana myös tutkimusmatkaaja John C.
Fremontin kolmannella retkellä Missisippi –joen takana. Yksi heistä,
Mifflin Gibbs, josta myöhemmin tuli liikemies, sanomalehden
julkaisija sekä kansalaisoikeustaistelija Kalifornian
kultaryntäyksen aikoina. Toinen Fremontin matkalla mukana ollut oli
Saunders Jackson. Hän pestautui retkikuntaan, sillä hän tarvitsi 700
dollaria ostaakseen perheensä vapaaksi (minkä myöhemmin tekikin).
Luultavasti kuitenkin kuuluisin Fremontin mustista kumppaneista oli,
18 –vuotias afrikkalainen Jacob Dodson, joka oli ollut Fremontin
appiukon, Thomas Hart Bentin entinen palvelija. Tämä kookas ja
erinomainen lasson sekä luodikon käsittelijä oli taistellut monissa
taisteluissa yhdessä sekä Fremontin, että Kit Carsonin rinnalla.

Jean Baptiste Pointe de Sable, vuonna 1745 syntynyt, ranskalaisen
merenkävijän sekä afrikkalaisen naisorjan poika oli melkoinen
erikoisuus tuohon aikaan. Tämä Daniel Boonen ja päällikkö Pontiacin
ystävä oli nimittäin saanut koulutuksensa Pariisissa. Hän ihaili
Eurooppalaista taidetta ja oli laajalti tunnettu sekä pidetty niin
valkoisten turkiskauppiaiden kuin intiaanienkin keskuudessa. Hän
oli myös ensimmäisten muuttajien mukana, jotka saapuivat Chicagossa.
Myöhemmin intiaanit ovat kertoneet, että ensimmäinen valkoinen mies,
joka tuli Chicagoon oli musta.
Vuonna 1788 Du Sable ja hänen intiaaninaisensa Catherine
avioituivat. Liiton tuolloin sinetöi katollinen pappi nimeltä
Cahokia. De Sable asusteli perheensä kanssa omalla maatilallaan
Chicagossa. Hänellä oli siipikarjaa sekä myös oma mylly
Erikoisuutenaan voidaan pitää sitä, että kodin seinille oli
ripustettu 24 taulua, jotka olivat eurooppalaisten maalareiden
tekemiä.



PS: Jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1902 Professori Richard R. Wright,
Jr kirjoitti artikkelin "Negro Companions of the Spanish Explorers"
American Anthropologist –julkaisuun ja väitti, että ensimmäiset
afrikkalaiset saapuivat Amerikkaan jo vuonna 1619 ja että he
myöhemmin omistivat maata Jamestownissa, Virginiassa. Myös vuonna
1919 musta amatöörihistorioitsija Delilah Beasley
kirjoitti "neekereiden" mukanaolosta Lännessä. ("Nergro Trailblazers
of California") Vaikka kirja oli puutteellinen ja niukka tiedoiltaan
se on silti on tylysti unohdettu valkoisten historiankirjoissa.
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 16:33

Vuonna 1790 18 prosenttia Kalifornian väestöstä oli syntyperältään
afrikkalaisia. Kun ensimmäiset 44 henkilöä (11 perhettä) perusti Los
Angelesin, 26 heistä oli afrikkalaiset esi-isät.
Kun pennitön Meksikon-sodan veteraani James W. Marshall löysi
Kaliforniasta kultaa vuonna 1848 Kalifornian väkiluku nousi pian
huimiin lukuihin. Vuonna 1852 siellä asui jo yli 225,000 ihmistä,
joista 100,000 oli kullankaivajia. Afroamerikkalaisia Kaliforniassa
oli tuolloin noin 2000 ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 4000.
Daniel Rogers oli yksi mustista "neljäyseistä". Kun hän antoi 1000
dollaria kultana isännälleen, ostaakseen itsensä vapaaksi, isäntä
piti kylmästi rahat itsellään, mutta kieltäytyi vapauttamasta
Rogersia. Monien valkoisten isäntien painostuksesta Rogersin "massa"
lopulta suostui vapauttamaan orjansa ja niin Daniel Rogers osti koko
perheensä vapaaksi kultakentiltä saamillaan tuloilla. Yhtä hyvä onni
ei ollut mustalle miehelle, joka tunnettiin vain nimellä Dick. Hän
löysi kultaa 1000 dollarin edestä, mutta menetti kaiken yhdessä
illassa korttipöydässä ja lopulta tappoi itsensä.
Suurin osa mustista uudisasukkaista kuitenkin työskenteli muualla
kuin kultavaltauksilla. Kaliforniassa oli vuonna 1854 kolme mustille
tarkoitettua kirkkoa, kaksikerroksinen kulttuurikeskus, jossa oli
800 kirjaa käsittävä kirjasto ja lukusali. Sisällissodan päättyessä
Kaliforniaan oli syntynyt kolme mustille suunnattu sanomalehteä. Ne
kaikki olivat erittäin hienosti taitettuja ja niissä korostettiin
kansalaisoikeus- ajattelua.
"Poni-postissa" ratsasti kaksi afroamerikkalaista. William Robinson
kuljetti postia välillä, Stocton – Mines. Toinen poniratsumies
George Monroe, oli mustan kullankaivajan poika, josta myöhemmin tuli
yksi Kalifornian kuuluisimmista postivaunukuskeista. Monroe
valittiin ajamaan vaunuja kun presidentti Grant tuli
tutustumiskäynnille Yosemite –laaksoon. George Monroesta tuli
lopulta niin kuuluisa kuski, että reitti, jota hän ajoi, nimettiin
lopulta hänen mukaansa.
32-vuotias Biddy Mason niminen naisorja taapersi Missisipiltä
Kaliforniaan, seuraten isäntäänsä, joka tuli kultakentille noin 300
vankkuria käsittävässä letkassa. Biddyn tehtävänä matkalla oli
huolehtia isäntänsä karjasta. Kun isäntä päätti palata takaisin
kotiin orjiensa kanssa vuonna 1856, Biddyllä oli jo muita
suunnitelmia. Hän sai vakuutettua paikallisen sheriffin tutkimaan
vapautumistaan orjuudesta. Lopulta Biddy Mason kolmen tyttärensä
kanssa vapautettiin orjuudesta. Rouva paiski kovasti hommia, teki
onnistuneita sijoituksia ja ansaitsi itselleen ison maatilan.
Maatilastaan saaduilla tuloillaan hän teki lahjoituksia kouluille,
kirkoille ja sairaaloille. Hän auttoi myös paikallisissa selleissä
lojuvia aliravittuja mustia vankeja. Buddy Mason kuoli vuonna 1891
arvostettuna henkilönä.

Jari
Jari Teilas

mahpiya
Viestit: 592
Liittynyt: Ke 07.03.2007 21:48

Viesti Kirjoittaja mahpiya » Pe 08.02.2008 19:12

Täällä on hyvää keskustelua. Miksi Buffalo sotilaat olisivat olleet sen enempää ihailun tai kunnioituksen kohteena intiaanien keskuudessa kuin kukaan muukaan tuon ajan sotilas riippumatta rodusta tai heimosta,joka taisteli loppuun asti hengestään. Voi olla että Dorman sai extra kohtelua LBH:ssa, ollessaan ensin tuttu Lakotojen keskuudessa ja sitten käännyttyään valkoisten puolelle ja tulleessaan sotimaan heitä vastaan. Niin tai näin , mutta voisi kuvitella että ihonväri ei vaikuttanut siihen vaan että mitkä olivat miehen teot ja sitä kautta tulivat sitten seuraukset.

shamaani
Viestit: 1397
Liittynyt: Pe 07.09.2007 15:37

Viesti Kirjoittaja shamaani » Pe 08.02.2008 19:45

mahpiya kirjoitti:Täällä on hyvää keskustelua. Miksi Buffalo sotilaat olisivat olleet sen enempää ihailun tai kunnioituksen kohteena intiaanien keskuudessa kuin kukaan muukaan tuon ajan sotilas riippumatta rodusta tai heimosta,joka taisteli loppuun asti hengestään. Voi olla että Dorman sai extra kohtelua LBH:ssa, ollessaan ensin tuttu Lakotojen keskuudessa ja sitten käännyttyään valkoisten puolelle ja tulleessaan sotimaan heitä vastaan. Niin tai näin , mutta voisi kuvitella että ihonväri ei vaikuttanut siihen vaan että mitkä olivat miehen teot ja sitä kautta tulivat sitten seuraukset.
Siinähän tuo omakin manifesti noin tiivistettynä.

Jos kansanmurha tuntuu muutamaan kohtaan liian rajulta sanalta, niin Californian kultalöydön jälkeen taudeilta säästyneet natiivit kyllä hävitettiin melko tehokkaasti alueelta. Etninen puhdistus sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 08.02.2008 19:52

mahpiya kirjoitti:Voi olla että Dorman sai extra kohtelua LBH:ssa, ollessaan ensin tuttu Lakotojen keskuudessa ja sitten käännyttyään valkoisten puolelle ja tulleessaan sotimaan heitä vastaan. Niin tai näin , mutta voisi kuvitella että ihonväri ei vaikuttanut siihen vaan että mitkä olivat miehen teot ja sitä kautta tulivat sitten seuraukset.
Hyvin oletettavaa tosiaankin on, että LBH:ssä hutkittiin ensin ja vasta sitten tutkittiin.

Jari
Jari Teilas

mahpiya
Viestit: 592
Liittynyt: Ke 07.03.2007 21:48

Viesti Kirjoittaja mahpiya » Pe 08.02.2008 20:02

Yhtä tarunomaiselta (omasta mielestäni) kuulostaa se että Sitting Bull olis tullut paikalle kun Dormania ns. vietiin ja kehoittanut muita jättämään hänet rauhaan ja jopa juottanut häntä. Mikä olisi ollut motiivi tähän, kaksi soturia taistelu kentällä taistelussa, vaikkakin he tunsivat toisensa. Saattoi ollakin näin, mene ja tiedä, siltikin mielestäni Sitting Bull oli ennenkaikkea lakota-soturi ja tuskin näki vaivaa petturin takia. Muita mielipiteitä?

Vastaa Viestiin