Nahkasukan jälkeläisiä

[Crossfox]

Oscar, meni hetki kunnes tunnistin ton jepen aseen, sehän on M1863 Zouave Rifle by Remington. Kaksipantainen, messinki kalusteilla ja nallilukkoinen .58
Ei mikään huono valinta kaverilta, tarkka peli.

http://www.sharpsburg-arsenal.com/Rifle ... ngton.html

[Jari Teilas]

Simpson Everett (Jack) Stilwell (1849 – 1903) pahamaineisen Frank Stillwell’in (Tombstone Arizona).
Jack oli perin kunnollinen kaveri ja toimi armeijan tiedustelijana useita vuosia. Hän oli mm. Custerin, Milesin ja Mackenzien tiedustelijana, mutta suurimpaan kuuluisuuteen hän pomppasi
ollessaan tiedustelijana majuri George A. Forsyth'in joukoissa tämän jahdatessa cheyennejä vuonna –68. Yksi monista lännen legendoista syntyi juuri tuolloin kun osa Forsythin miehistä oli joutunut
cheyennen -päällikkö Roman Nosen sotureiden piirittämiksi Repubulica –virralla. Stilwell ja toinen tiedustelija Pierre Trudeau murtautuivat yön turvin saartoketjun lävitse etsiäkseen pikaista apua. Cheyennet "haistoivat" kuitenkin tilanteen ja olivat tarkkoina. Riippuen siitä kumpi tiedustelijoista myöhemmin oli tarinan kertomisvuorossa, sankari vaihtui aina. Molemmat kuitenkin kertoivat saman stoorin. Miehet olivat piiloutuneet intiaaneja mutalammikkoon, jossa puhvelit usein ottivat yöllisiä kylpyjään kun Roman Nosen soturit etsiessään heitä melkein astuivat miesten päälle. Mutta tämä oli vielä pientä, sillä samaan aikaan sähisi iso "kalkkaromato" miesten
kasvojen edessä. "Ihmepelastuminen" tapahtui kun toinen miehistä pruiskautti valtavan tupakkamällin "madon" silmille.

Myöhemmin Jack Stilwell toimi mm. poliisikomisariona Anadarkossa. Hän opiskeli samalla myös lakia ja toimi asianajajana. Vuonna 1898 hän muutti asumaan lähelle William F. Codyn karjatilaa Codyssa, Wyomingissa. Kerrotaan, että Jack kuoli krooniseen munuaistulehdukseen vuonna 1903. Eläessään hän oli ollut erittäin arvostettu, rohkea ja lojaalihenkilö, toisin kuin nuorena ammuttu
veljensä Frank.

Jari

[Charlie]

Toivottavasti et Jari lopeta tätä nahkasukka-projektia, minulle ainakin nämä ovat olleet hyviä yhteenvetoja niin tutuista nimistä, mutta omalta osaltani huolimattomasta tiedosta.

[Jari Teilas]

Toivottavasti et Jari lopeta tätä nahkasukka-projektia, minulle ainakin nämä ovat olleet hyviä yhteenvetoja niin tutuista nimistä, mutta omalta osaltani huolimattomasta tiedosta.

Tom Horn’in ura Lännen valloituksessa ei ollut pelkästään toimia
tiedustelijana, mutta hyvin hän mahtuu tähän ”nahkasukan jälke-
läisiin -osioon.

Tom Horn syntyi Missourissa 1860 ja jo14 -vuotiaana karkasi omille
teilleen. Horn toimi aluksi postivaunukuskina Santa Fe:n reitillä ja
oppi espanjankielen. Kuuluisa tiedustelija Al Sieber ja Horn
tapasivat ensimmäisen kerran Prescottissa vuonna 1876.
Tom Hornin vuosista apachi-itiedustelijana ja Sieberin apulaisena
Arizonassa on tietoa kovin niukanlaisesti ja ne mitä elämäkerta
paljastaa on luultavasti suuresti liioiteltuja. (Omassa
elämäkerrassaan Horn kuvaa rooliaan taisteluissa apacheja vastaan
suuremmaksi mitä se todellisuudessa oli.)
Al Sieber kertoi, että Tom Horn toimi rahtaushommissa armeijassa
vuonna 1882. Hän oli yksi kenraali Crookin 76 muulikuskeista, jotka
olivat "Harmaaketun" mukana kun tämä työntyi joukkoineen syvälle
Sierra Madrelle vuonna 1883. Yllättävää kuitenkin on, ettei
ainoassakaan päiväkirjamerkinnöissä, joita Madren reissulla monet
sotilaat pitivät, mainita kertaakaan Tom Hornia!

Kun kapteeni Emmet Crawfordin haavoittuessa kuolettavasti
meksikolaisten rajarosvojen luodeista vuonna 1886 lähellä Nacoria
Meksikossa, Crawfordin joukko-osaston jahdatessa Geronimoa myös Tom
Horn haavoittui samassa rytäkässä käsivarteensa.

Elämäkerrassaan Tom Horn kertoo, että oli mukana luutnantti Charles
B. Gatewoodin matkassa kun tämä neuvotteli Geronimon
kanssa täydellisestä antautumisesta vuonna 1886.
Voi olla, että hän olikin. Tutkijat vain eivät ole löytäneet
ainoatakaan virallista asiapaperia, jossa olisi mainittu, että Tom
Horn oli tuolloin paikalla.


Vuonna 1890 Tom Hornista tuli Pinkertonin agentti. Neljä vuotta
kestänyt periodi Pinkertonin leivissä oli luultavasti Alan
Pinkertonin mieleen.

Vuonna 1898 hän oli mukana Tampassa kun Rooseveltin "rajuja
ratsumiehiä" valmennettiin Espanja-Amerikka sotaa varten. Tom Horn
sairastui kuitenkin ennen kuin joukot lähtivät Kuubaan ja hänet
kotiutettiin syksyllä 1898.

Myöhemmin hän "myi aseensa" mm. henkilökohtaisesti Wyomingin
karjakuningas John C. Coblelle suojatakseen" tämän intressejään.
Toisin sanoen karjamiehet pyysivät Tom Hornin salamurhaamaan heille
haitalliseksi käyneitä paikallisia karjavarkaita.(Yksi Hornin
uhreista oli musta karjavaras Isom Dart)
Sitten jokin vinksahti Tom Hornin mielessä, sillä hän alkoi tehdä
tappamisestaan taidetta. (Horn ei itse koskaan myöntänyt murhia ja
veikin lopulta salaisuuden mukanaan hautaansa)
Hän signeerasi työnsä/salamurhan, jättämällä hylsyn murhatun
karjamiehen pään viereen. Tom Horn piti myös salaista muistikirjaa
ampumistaan henkilöistä.
Sitten hän teki anteeksiantamattoman virheen johon lopulta
puututtiin. Hän ampui ilmeisesti vahingossa Wyomingilaisen
lammasfarmarin pojan. Tätä tekoa ei voitu enää ohittaa
olankohautuksella vaikka pientilallisia karjankasvattajia kaatuikin
salamurhaajan luodeista kuin keiloja tuolloin.
14 -vuotiaan Willie Nickell'in murhaa tutkimaan pestattiin Joe
LeFors (joskus myös LeFores). Tuolloin Joe LeFors tapasi ensimmäisen
kerran Tom Hornin ja linkitti hänet mukaan juttuun. Hän sai Hornin
kertomaan murhanneensa Nickellin, apulaisensa ja erään reportterin
kuunnellessa viereisessä huoneessa.
LeFors kirjoitti omissa muistelmissaan, ettei Horn tuolloin ollut humalassa
kun hän antoi lausuntonsa murhasta, vaikka monet tuolloin väittivät, että
Horn olisi ollut aivan "pää jäässä".
Horn kiisti loppuun saakka murhanneensa Nickellin ja vei salaisuuden
mukanaan mennessään hirteen Cheyennessä.

Kun Tom Horn'in hirttopäivä läheni karjaparoni John Coble ja Tom
Hornin naisystävä Clendolene Kimmel anoivat toistuvasti ynseältä
kuvernööriltä armahdusta Hornille. Jos syytetty kertoisi
toimeksiantajiensa nimilistan, asiaa voitaisiin harkita, tuli
vastaukseksi. Murhamies kuitenkin vaikeni päättäväisesti, eikä
suostunut paljastamaan toimeksiantajiensa nimiä.

Marraskuun 20. päivä vuonna 1903 Tom Horn seisoi tyynesti
hirttosilmukka kaulassaan kuunnelleen kuinka vesipisarat ropisivat
astiaan, joka vastapainollaan vapauttaisi salvan, joka taas laukaisisi
auki lattialuukun, jonne teloitettava Horn hetken kuluttua putoaisi.
Vapaaehtoispuusepät, jotka hirttolavan olivat kyhänneet olivat
kuitenkin tyrineet hommassaan. Kun Horn 47 sekuntia myöhemmin putosi
tyhjyyteen hänen niskansa ei katkennut. Köysi kuitenkin löi hänet
tajuttomaksi ja 16 minuuttia myöhemmin telottajat totesivat Tom Hornin
kuolleeksi.

Jari

PS. Kun köysi Tom Hornin kaulassa kiristyi ja tappoi miekkosen, monet
Lännen "vanhoistaparroista" olivat sitä mieltä, että sama köysi veti
myös lopullisesti kiinni esiripun Villissä Lännessä.

[Jari Teilas]

Frank Joshua ja Luther Heddon North

Frank North (1840 – 1885) syntyi Ludlowvillessä, New Yorkissa, mutta
vietti lapsuutensa Richlandissa, Ohiossa, kunnes muutti vuonna 1858
Nebraskaan.. Sillä hän tutustui työskennellessään muutaman
sudenpyytäjän kanssa Pawnee –intiaaneihin ja opetteli heidän
kielensä. Vuonna 1859 Frank toimi intiaaniagentti H. W. DuPyen
tulkkina Pawnee –reservaatissa Fullertonissa, Nebraskassa. Siellä
hänen nuorempi Luther –veljensä (1846 – 1935), joka oli toiminut
aikaisemmin tukkihommissa jäi samoihin hommiin broidinsa kanssa.
Vuonna 1864 Frank aloitti armeijan tiedustelijana ja vuotta
myöhemmin kenraalimajuri Samuel R. Curtis ehdotti, että armeija
perustaisi erillisen Pawnee –intiaaneista koostuva tiedusteluosasto,
jonka johtoon North valittaisiin, sillä hän tunsi intiaanien tavat
ja osasi heidän kielensä. Lisäksi pawneet olivat verivihollisia
siouxien kanssa, jotka taas "työllistivät" armeijaa.
Luther, joka oli ollut jo muutamia vuosia Pawnee –reservaatissa
tulkkina (sillä hän oli myös opetellut isoveljensä lailla pawnee –
kielen) pelastui vuonna 1863 täpärästi Spotted Tail'in Brule -
sotureiden hyökkäykseltä. Hän pestautui vielä samana vuonna kenraali
Alfred Sullyn Nebraskan 2. ratsuväkirykmenttiin ja otti osaa
kenraali Sullyn johtamaan retkeen, jossa ratsuväki etsi kiihkeästi
sotaisia sioux –intiaaneja.
Näihin aikoihin myös isoveli Frank kävi Pawnee –intiaaneineen kovia
kahakoita vihamielisten intiaanien kanssa Tongue –joella Dakota
territoriossa. Vuonna 1865 komppania palasi sotareissultaan asemalle
takaisin ja joulupäivänä Frank avioitui Mary Louse Smith’in kanssa.
Vuonna 1866 veljesten tiet yhtyivät heidän toimiessaan tiedustelijoiden
kärjessä Pawnee –intiaaneineen. Northin poikien esimiehinä toimi vuosien
saatossa joukko rajaseudun armeijankuuluisimpia upseereita kuten mm.
Augur, Carr, Custer, Curtis, Crook, Mackenzie ja Sully.
Yksi kuuluisimmista taisteluista intiaanien kanssa, joissa Northin
veljekset olivat mukana oli Summit Springsin taistelu. Carr johti
tuolloin 250 sotilastaan ja 50 pawnee –tiedustelijaa päällikkö Tall
Bullin sotureita vastaan. Buffalo Bill –Cody oli yksi
tiedustelijoista. Hän myös väitti itse surmanneensa päällikkö Tall
Bullin. Vuonna 1917 kuitenkin Luther North kertoi Walter Campille,
että hänen Frank veljensä nitisti tuolloin päällikön. (Tiedetään
myös, että vuonna 1873 tasangoilla pidettiin revolverikilpa-ammunta,
jossa Frank north löi laudalta kaikki muut, jopa mukana olleen
pistoleerojen prinssin, Wild Bill Hickokin) Lutherin mukaan Cody
tuli paikalle paljon myöhemmin, vasta silloin kun koko taistelu oli
jo käyty. Frank North ja Bill Cody kuitenkin ystävystyvät niin
paljon, että Frank lähti mukaan –80 luvulla Buffalo Billin
sirkuksen. Viimeisinä elinvuosinaan Frank kärsi astmasta. Hän kuoli
Nebraskassa vuonna 1885.
Luther muutti vuonna 1890 Omahaan ja yhdeksän vuotta myöhemmin
avioitui Elvira s. Coolidgen kanssa. Luther North kuoli vuonna 1935
Nebraskassa.

Jari

[Jari Teilas]

Yksi tarina ehkäpä kaikkien aikojen legendaarisemmasta nahkasukan jälkeläisestä:

"Vuoden 1835 menestyksekkään metsästyskauden päätteeksi järjestettiin
Green Riverin rannalla vuotuinen kesän rendezvous, johon nuori
Christopher "Kit" Carson ( 1809 – 1868) osallistui myös.
Tässä kirjavassa "sakissa" oli myös kapteeni Shunar,
voimakasrakenteinen fransmanni, jota yleisesti pidettiin
Kalliovuorten yhtenä pahimmista "riitapukareista".
Turkismarkkinat keräsivät vuorten villit partaiset miehet ja
intiaanit yhteen kilpailemaan, pelaamaan sekä tanssimaan keskenään
mahtavien juominkien säestäessä juhlia.
Humaltunut pahantekijä Shunar aloitti rettelöinnin rendezvousin
toisena päivänä.
Hän yritti ärsyttää jokaista kohdalleen osunutta, mutta vanhat
vuortenmiehet tunsivat tämän fransmannin maineen ja mieluummin
nielivät hänen loukkauksensa ja jatkoivat juhlintaansa. Mutta nuori
Kit Carson ei niellyt. Lopulta hän nousi ylös ja sanoi kylmästi
Shunarille, että tappaisi hänet jos tämä ei jättäisi rauhallisia
miehiä rauhaan, jotka halusivat vain juhlia metsästyskauden päätöstä
yhdessä.
Muuta ei tarvittu. Shunar ei vastannut mitään, marssi vain omaan
majaansa. Carson tunsi metsästäjien säännöt ja tämä tarkoitti vain
yhtä asiaa, seurauksena olisi kaksintaistelu. Kit Carson poistui
myös omaan majaansa. Hetken kuluttua molemmat miehet ilmestyivät
majoistaan ja nousivat ratsuilleen. Tapahtumalla oli valtavasti
silminnäkijöitä. Kapteeni Shunar oli valinnut aseekseen kivääriinsä
ja Kit Carson dragoon –tussarin.
Sitten miehet syöksyivät ratsuillaan täyttä laukkaa kohti toisiaan
kunnes heidän hevostensa turvat lähes koskettivat toisiaan. "Olenko
minä sen henkilö, jota sinä etsit?" kysyi Kit Carson
Shunarilta. "Et!" valehteli fransmanni ja vetäisi arvaamatta
kiväärinsä satulakotelostaan. Ennen kuin hän sai laukaistua aseensa
Kit Carson ampui aseellaan Shunarin kivääriä pitävään käteen, sillä
seurauksella, että fransmannin kyynärpää vaurioitui pahoin ja hänen
ampuma kuula vain raapaisi Kitin päälakea ja hänen nuppinsa sai
palovammoja palaneesta ruudista.
Aikalaiskertomuksien mukaan Kit Carson kuitenkin säästi Shunarin
hengen antaen riitapukarille vain kunnon opetuksen.
Joissakin lähteissä, kuten esim. Anna-Liisa Kukkamäen Villi Länsi –
kirjassa, syy tähän kaksintaisteluun oli se, että Shunar oli
loukannut paikalla ollutta Waanibe –nimistä arapaho -tyttöä ja
herrasmiesmäinen Kit otti kaksintaistelussa Shunarin hengiltä.
Kukkamäki jatkaa kirjassaan, että kun Waaniben isä kuuli tapauksesta
hän kysyi Carsonilta haluaisiko tämä tyttärensä vaimokseen ja Kithän
halusi."

.....Noh se mikä lopullinen totuus tästä jutusta on jääköön
arvailujen varaan.

Jari

[Jari Teilas]

Yksi viimeisistä suurista (nahkasukan jälkeläisistä) oli palkkionmetsästäjä
John Brigham Call ( 1872 -1943). Saalistaja ja jäljittäjä, jonka kärsivällisyys
toi myös usein tuloksen. Call oli ammattimainen ihmismetsästäjä, joka
elämänsä aikana ehti toimia myös hallituksen palkkaamana
metsästäjänä, apulais-sheriffinä, poliisiupseerina, sotilaana sekä
vielä ennen kuolemaansa rautateiden palkkaamana erikoisagenttina.
Uransa aikana hänen ammattitaitoaan pidettiin suuressa arvossa, ja
hän oli haluttu mies niin eri virastojen tehtäviin, niin yksityisten
kuin liittohallituksenkin. Onkin pitkälti elokuvateollisuuden sekä
kirjallisuuden ansiota, että John Callin edustamasta lajityypistä
on tullut kaikkien halveksima ammattikunta. Vuosina 1890 -1925 ihmiset
Lännessä oppivat tietämään mitä tarkoitti sanonta: "The Bee on
sinun jäljilläsi ja tulee nappaamaan päänahkasi." "The Bee" oli
Callin lempinimi, ja se tunnettiin Utahissa, Uudessa Meksikossa,
Arizonassa, Nevadassa, jopa niinkin kaukana pohjoisessa kuin
Kanadassa, jossa hänen taitojaan käytettiin jäljittämään ihmistä tai
eläintä.

John Brigham Call syntyi Cache Valleyssa Utahissa 16-lapsiseen
mormoniperheeseen. Hän kasvoi mormoniperheille tyypillisessä
rakastavassa ilmapiirissä, jossa säännöllisesti palvottiin Herraa.
Väkivalta oli heille täysin vierasta. Kun perheen isä palkkasi
elonkorjuutöihin puoliverisen intiaanin, nuori John ystävystyi tähän
Brigham Cityn reservaatista tulleeseen. Puoliverinen Amoz opetti
Johnin rakastamaan luontoa ja lukemaan sen hiljaista kieltä,
ymmärtämään ääniä ja lukemaan ihmisen jättämiä jälkiä. Samoihin
aikoihin Johnin Thomas-setä lahjoitti tälle Sharps-kiväärin sekä Colt
cap-and-ball-revolverin, jotka hän oli tuonut mukanaan Utahin Black
Hawk-sodasta. Johnin elämässä käänteentekevää tapaus oli Amozin
kuolema. Miehet olivat kahdestaan jäljittämässä hevosvarkaita, kun
yksi varkaista ampui Amozin. Suvun tarinoissa uskotaan juuri tämän
tapauksen vaikuttaneen Johnin ajautumiseen palkkionmetsästäjäksi,
koska Amoz oli mahdollisesti ainoa ihminen, josta John välitti. John
ei avioitunut milloinkaan ja tapasi perhettään harvoin tapauksen
jälkeen.

Sukulaiset sanovat Callin olleen kaikkein kärsivällisin ihminen,
jonka he tunsivat. Hänen kerrotaan mm. odottaneen viisi vuorokautta
Utahin autiomaassa vedenottopaikalla tuhoa tehnyttä, riehaantunutta
Mustang-oria, josta oli luvattu 500 dollarin palkkio. Kärsivällinen
odottaminen tuotti toivotun tuloksen.

Amozin kuoleman jälkeen Johnin kerrotaan kulkeneen osavaltiosta
toiseen päätyen lopulta Arizonaan, joka oli lainsuojattomien
turvasatama, koska se oli vielä villi ja vapaa. Arizona oli
lainsuojattomien Mekka korkeine etsintäpalkkioineen. Oli
luonnollista, että "The Bee" ilmestyi myös sinne. Hän olikin ahkera
vieras sheriffin toimistoissa Prescott'ista Bisbee'n , joista hän
etsi aina uusia etsintäkuulutettujen julisteita. Usein sheriffit
pyysivät häntä apulaisekseen, joskus hän lupautuikin, mutta
useimmiten hän jäljitti etsintäkuulutetun yksin.

Kuinka monia etsintäkuulutettuja John Call sai kiinni kaiken
kaikkiaan ei tiedetä, koska useimmat heistä oli vähemmän tunnettuja
lain rikkojia eivätkä siten laajalti tunnettuja. Arkistoista käy
ilmi, että hän oli ottanut kiinni Fenegies-nimisen pankkirosvon,
josta oli luvattu 1000 dollaria, sekä ”kuuron'”Charlie Hanksin , joka
oli ollut Butch Cassidyn koplan jäsen, ja epäilemättä monia muita.
Sukulaiset uskovat Johnin ansainneen palkkionmetsästäjänä ollessaan
yli 10 000 dollaria, joka oli suuri palkka siihen aikaan. John kuoli
1943 virantoimituksessa jahdatessaan junaryöstäjiä.

Jari

[shamaani]

Nyt näyttäis Jari puuttuvan yksi lännenhahmo joukosta: Musta Majava.
Ja tällä en siis tarkoita mitään naispuolisten afrikkalaisperäisten haarojenväliä, vaan lenape-trapper Black Beaveria. Muistaakseni tunnettiin myös nimellä Fall Leaf.
Löytyiskö äijästä enemmän tietoa?

[Jari Teilas]

Nyt näyttäis Jari puuttuvan yksi lännenhahmo joukosta: Musta Majava.
Ja tällä en siis tarkoita mitään naispuolisten afrikkalaisperäisten haarojenväliä, vaan lenape-trapper Black Beaveria. Muistaakseni tunnettiin myös nimellä Fall Leaf.
Löytyiskö äijästä enemmän tietoa?

Joo, tämä on se Delaware scoutti. Aikataulu on aika kiireinen tänään, mutta laitan huomenissa dataa kaverista.

Kuvaruutukuulumisiin Jari

[Jari Teilas]

Tämän veeran irtosi matskua:

Black Beaver (1806-1880)
Tämä Delaware –tiedustelija ja ”head man” syntyi nykyisessä Bellevillessä, Illinoisissa. BB:n intiaaninimi oli Suck-tum-mah-kway. Hän oli yksi heimon jäsenistä, jotka kirjoittivat vetoomuksen intiaaniasiamies William Clarkille, vedoten Delewar –intiaanien huonoon kohteluun, nälänhätään ja siihen, että heidät siirrettiin vastoin omaa tahtoaan mailtaan Missisipille.
BB oli tulkkina Comanche -, Kiowa - ja Wishita –heimojen ensimmäisessä konferenssissa, jota johti Richard Dodge Red Riverillä vuonna 1834.
Bb vietti useita vuosia Kalliovuorilla ja Columbian latvoilla trapperina ja vuortenmiehenä oppien tuntemaan tasangot ja vuoret kuin taskunsa. Hänet kuvattiin kostopoliitikkona intiaanioppaana ja tulkkina.
Black Beaverista on kirjoitettu: ”Hallitus vaati jatkuvasti hänen palvelujaan ja hänen palveluksensa armeijalle sekä tasankojen ja Kalliovuorten tieteelliselle tutkimukselle olivat korvaamattomia.”

Lähes jokaisessa mantereen ylittävässä tutkimusretkikunnassa, jossa BB oli mukana, hän oli kaikkein älykkäin ja luotettavin opas.

Meksikon sodassa BB johti intiaaneista kasattua tiedusteluryhmää ja sodan jälkeen häntä alettiin kutsua ”Captain” Black Beaver.

Vuonna 1849 hän toimi oppaana ryhmälle valkoisia jotka matkasivat Fort Smithistä, Arkansasta Albuquerqueen.

Sisällissodan sytyttyä BB toimi tiedustelijana aina Etelän linnoituksilta Fort Leavenworthiin.

BB ei ollut ainoastaan Deleware –heimopäällikkö, vaan myös hyvin arvostettu henkilö Comanchien ja Kiowien parissa, toimien usein heidän ja valkoisten välillä.
Häntä arvostettiin rohkeudestaan, älykkyydestään ja oikeudenmukaisuudestaan.

BB:n valokuvaa säilytetään Bureau of American Ethnological archivessa.

Black Beaver kuoli Anadarkossa, Oklahomassa vuonna 8. 3. 1880. Suurta tiedustelijaa ja heimopäällikköä jäi kaipaamaan leski ja lapset.

Jari

[shamaani]

Sääli ettei äijästä löydy biographya. Black Beaverin mainittiin puhuvan englantia, ranskaa, espanjaa, ja kahdeksaa eri intiaani-kieltä, lenapea, shawneeta, caddoa, wichitaa, cherokeeta, comanchea, kiowaa + yhtä josta en mainintaa löytänyt.

[Jari Teilas]

Sääli ettei äijästä löydy biographya. Black Beaverin mainittiin puhuvan englantia, ranskaa, espanjaa, ja kahdeksaa eri intiaani-kieltä, lenapea, shawneeta, caddoa, wichitaa, cherokeeta, comanchea, kiowaa + yhtä josta en mainintaa löytänyt.

AbeBooksista löytyis tällaiset:

http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... D0%26y%3D0

http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... D0%26y%3D0

Jari

[Jari Teilas]

Sääli ettei äijästä löydy biographya. Black Beaverin mainittiin puhuvan englantia, ranskaa, espanjaa, ja kahdeksaa eri intiaani-kieltä, lenapea, shawneeta, caddoa, wichitaa, cherokeeta, comanchea, kiowaa + yhtä josta en mainintaa löytänyt.

AbeBooksista löytyis tällaiset:

http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... D0%26y%3D0

http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... D0%26y%3D0

Jari

Nyt kun tuo taala on kuralla euroon verrattuna kannattaa tehdä hankintoja harrastuksensa varjolla. Nyt viimeinkin päätin hankkia itselleni kauan haaveillun Karl Bodmer's America -kirjan.
http://www.abebooks.com/servlet/BookDet ... 6%26y%3D11
Jari

[Jari Teilas]

Sääli ettei äijästä löydy biographya. Black Beaverin mainittiin puhuvan englantia, ranskaa, espanjaa, ja kahdeksaa eri intiaani-kieltä, lenapea, shawneeta, caddoa, wichitaa, cherokeeta, comanchea, kiowaa + yhtä josta en mainintaa löytänyt.

Sen verran vielä aiheesta, että käytin lähteenä Dan L. Thrappin kirjaa "Encyclopedia of Frontier Biography Vol.I" ja "The Old West /The Scouts" Time-Life Books.
Thrappin kirjassa kerrotaan, että Black Beaverista löytyy tietoa seuraavista kirjoista:
Frederick W. Hodge "Handbook of American Indians North of Mexico, Vol. I & II", sekä saman miekkosen kirjasta "Frontier of Northwest Texas 1846-1876".
Frederick J. Dockstader "Great North American Indians".
C. A. Weslager "The Delaware Indians: A History".

Jari

[Jari Teilas]

Taiteilija John Woodhousen näkemys Black Beaverista kirjassa The Scouts / Olde West Series.

Jari