Akat asialla

Historiaan ja historianharrastukseen liittyvä keskustelu
Vastaa Viestiin
Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Akat asialla

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 20.06.2007 16:19

Aloitetaampas Baby Doesta.

Elizabeth "Baby Doe" McCourt syntyi vuonna 1854 Oshkoshsa
Wisconsinissa, varakkaaseen perheeseen. Hän koki elämänsä aikana
molemmat ääripäät, valtavan rikkauden sekä köyhyyden.
Elizabeth oli kaunis nuori nainen, ja 16-vuotiaana hänellä oli jo
lempinimenä "The belle of Oshkosh", jota kaupungin nuoret miehet
ahkerasti piirittivät. Vuonna 1877 onni suosi Harvey Doe nimistä
miestä, joka onnistui solmimaan avioliiton Elizabethin kanssa.
Pian häittensä jälkeen nuoripari suuntasi askeleensa Denveriin
matkalla olevaan junaan, joka oli kuljettava heidät Central Cityyn,
jossa Harveyn isällä oli valtaus. Pian Baby Doe kuitenkin huomasi,
että avioliitto Harveyn kanssa oli virhe. Mies oli laiska ja hän
vaihtoi jatkuvasti työtä kaupungista toiseen.

Baby Doe erosi miehestään useiden sovintoyritysten jälkeen vuonna
1878. Hän vieraili Leadvillessä 1879 ja muutti sinne 1881. Sattumalta
hän tapasi "Saddle Rock Cafessa" kaupungin rikkaimman miehen Horace
Taborin, 'Hopeakuninkaan'. He rakastuivat ensisilmäyksellä. Tabor oli
tuolloin 50-vuotias ja Baby Doe 26. Mikä oli Leadvillen rikkaimman
miehen rakastuessa nuoreen naiseen, josta sanomalehdet kirjoittivat,
että hän oli Coloradon kaunein. Baby Doelle sanottiin olleen upeat
hiukset, suuren unelman siniset silmät, ja vertaansa vailla olevat
olkapäät ja povi. (Löytäessäni lopulta valokuvan Baby Doesta olin
kuitenkin hiukan pettynyt!)
Horace tahtoi avioeron Augusta-vaimostaan ja naida Baby Doensa
välittömästi. Kaikki ei mennyt aivan herrasmiesmäisesti ja
sääntöjenmukaisesti, mutta lopulta 1. maaliskuuta vuonna 1883 Horace
Tabor talutti 28-vuotiaan Elizabeth McCourt Doen vihille
Washingtonissa suurenluokan seremonioineen. Baby Doe oli pukeutunut
7000 dollaria maksavaan morsiuspukuun ja kaulassaan hänellä oli 75
000 dollaria maksava kaulakoru. Presidentti Chester A. Arthur oli
yksi kutsuvieraista. Hänen on kerrottu pitävän Baby Doeta kädestä ja
sanoneen: "Minä en ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa morsianta."

Taborit saivat myöhemmin kaksi tytärtä, joille he antoivat
lempinimiksi Lillie ja Silver.
Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi alamäki. Kaivosten ehtyminen,
joukko huijareita, huonot investoinnit ja vanhoillis-konservatiivien
vetäytyminen pois Taborin tukijoista, joiden varaan hän oli laskenut,
veivät 'hopeakuninkaan' pian vararikkoon. Baby Doe oli romahduksen
tullessa 38-vuotias eikä enää milloinkaan voinut elää yltäkylläistä
ja tuhlailevaa elämää, johon hän oli miehensä kanssa tottunut.
He olivat pennittömiä. Horace sairastui. Vuonna 1899 liput laskettiin
puolitankoon Denverissä 10 000 ihmisen seuratessa hautajaisia,
kun 'hopeakuningas' saatettiin viimeiseen lepoonsa. 'Puille
paljaille' jäänyt Baby Doe muutti tyttäriensä kanssa Chicagoon
sukulaistensa luo.
Baby Doe ja Silver palasivat vuosia myöhemmin takaisin Leadvilleen.
Toinen tyttäristä, Lillie päätti jäädä Chicagoon. Bady Doe ja Silver
elivät vaatimatonta elämää Leadvillen kaivoshökkelikylässä. Silver
alkoi juoda ja sotkeutui skandaaliin erään saluunan pitäjän kanssa.
Sitten hän muutti Denveriin ja ajautui lopulta Chicagoon, johon
saapuessaan hän oli jo aineiden sekakäyttäjä. Silver liikkui useiden
miesten matkassa, kunnes lopulta vuonna 1925 hänet löydettiin
murhattuna.
Vuodet kuluivat ja kuluttivat Baby Doeta, joka eli hirvittävässä
köyhyydessä. Sairastuttuaan hän hoiti itseään tärpätillä ja
laardilla, ja vain ystävällisten naapureiden turvin Baby Doe eli
päivästä toiseen kurjassa hökkelissään, ehtyneen ja hylätyn
kaivoksensa tuntumassa.
Helmikuussa vuonna 1935 lumimyrsky iski Leadvilleen. Joitakin päiviä
ennen sen päättymistä eräs naapureista huomasi, ettei Baby Doen mökin
piipusta enää noussut savua. Kun naapurit menivät katsomaa mitä oli
tapahtunut, he löysivät Bady Doen lattialta kuolleeksi jäätyneenä.
Baby Doe Tabor "Hopeakuningatar", Yhdysvaltojen yksi rikkaimmista
naisista 1880-luvulla, oli kuollut köyhänä ja yksinäisenä ja
hylättynä vuonna 1935. Hänet haudattiin Denveriin Mt. Olivetin
hautausmaalle rakkaan miehensä Horacen viereen.

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Akat asialla

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 20.06.2007 17:25

"Carry Nation (1846-1911)oli hentorakenteinen ja tummatukkainen
nainen, joka oli syntynyt Garrardin piirikunnassa, Kentuckyssä.
Carryllä oli melko iloton menneisyys. Hänen ensimmäinen miehensä oli
sanan täydessä merkityksessä juonut itsensä hengiltä. Hento vaimo ei
tätä unohtanut. Eniten maailmassa hän vihasi alkoholia ja tupakkaa.
Vuoden leskeydenajan jälkeen hän meni naimisiin David Nation nimisen
presbyteerisen papin kanssa. Mies oli tunnettu raittiusihminen ja
pari sopi hyvin yhteen. He kehittivät aivan uusia taistelumenetelmiä
kamppailussaan alkoholia ja tupakkaa vastaan. David puhui turmelusta
vastaan kirkossa ja saluunoissa – peitettyään ensin huolellisesti
saluunoiden seinille ripustetut alastomien kaunottarien kuvat. Carry
ei tyytynyt vain samaan. Kun David uhkasi helvetillä, Carry kiersi
kaikkein hurjimmat paheen pesät. Hänen esiintymisiään todella
pelättiin!!! Hänellä oli nimittäin tapana astua suoraan baaritiskin
ääreen. hän odotti kunnes keskustelu vaimeni. Tavallisesti se vaimeni
heti, sillä Carry tunnettiin. Sitten hento nainen otti esiin
kangassalkustaan, joka oli aina hänen mukanaan, raamattunsa ja luki
sieltä kohdan, jossa ruoskittiin pahetta. Sitten hän sulki pyhän
kirjansa, pani sen takaisin salkkuunsa ja kaivoi sieltä esiin
kirveen!!! Eräs silminnäkijä kertoi , miten tapahtumat sitten
kehittyivät: "Hän astui baaritiskin taakse ja löi nopein, tuimin
iskuin pullot ja lasit säpäleiksi. Kukaan ei häntä estänyt. Mitä
naiselle olisi voinut tehdä? Viinankatku levisi pilvenä saluunaan.
Silmät loistaen Carry astui takaisin baaritiskin ääreen. Hiljaisuuden
vallitessa hän luki vielä kohdan raamatusta. Sitten hän työnsi
kirveen ja raamatun salkkuunsa ja poistui yhtä hiljaa kuin oli
tullutkin."
Carry Nationilla oli vielä toinenkin käyttäytymistapa., josta hän oli
kuuluisa. Kadulla hän kulki aina muutaman askeleen edellä Davidiaan
ja kaikilta tupakoivilta miehiltä hän savukkeet ja piiput suusta.
Tiettävästi kukaan ei koskaan puolustautunut. (Mitähän olisi
syntynyt, jos Carry olisi joskus kohdannut vaikkapa Ben Thompsonin,
John Ringon tai vaikkapa Clay Allisonin?)

Carry Nation ei ollut poikkeuksellinen ilmiö Lännen taivaan alla.
Vain hänen menettelytapansa olivat yksilölliset. Hän ja monet muut
naiset, jotka taistelivat hurskain lauluin pahetta vastaan, olivat
myöhemmin niin paljon maan julkiseen elämään vaikuttaneen
naisliikkeen edeltäjiä.

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Akat asialla

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 20.06.2007 17:31

"Naiset olivat harvinaisuus Villissä Lännessä. Miehet saattoivat
jonottaa saluunan ovella vain nähdäkseen vilahduksen ohikulkevasta
naisesta. Näissä oloissa porttolan omistaja oli kunnioitettu ja
rakastettu ja hänen murhaajalleen kostettiin nopeammin kuin
suurrikolliselle."

-APU-lehti 60-luvulla.

"Naisia on täällä vähän eikä heidän joukossaan ole kaunottaria."
kirjoitti eräs kullankaivaja itärannikolla asuvalle ystävälleen. Hän
ei ilmeisestikään tuntenut Virginia Cityn miss Bulettea.
Julia Bullette (1832 – 1867) oli yksi seikkailunhaluisista naisista,
jotka olivat tulleet Länteen kullankaivajien jäljessä. Hän ei
kuitenkaan kaivanut kultaa, ei seulonut soraa jokirantojen
hietikoilla, hänen ammattinsa oli yhtä vanha kuin tuottoisakin.
Mainarit tekivät työt kaivoksillaan, miss Bullette otti heiltä sen
tulokset. Hän myös huolellisesti noudatti vanhaa kauppatapaa, jonka
mukaan kysynnän ja tarjonnan lait määräsivät hinnan. Hyvinä iltoina
Julia saattoi hankkia jopa tuhat dollaria, ja pian hän oli rikkaampi
kuin kullankaivajat.
Hän rakennutti Virginia Cityyn loisteliaan talon ja tuotti sinne San
Franciscosta joukon tyttöjä.
"Julian palatsi" saavutti suuren suosion. Hän tuotti ensiluokkaisia
viinejä Ranskasta ja tarjosi vierailleen valikoituja ranskalaisia
herkkuja ja puetti tyttönsä Pariisin viimeisen muodin mukaan.
Palatsista tuli pian miesvaltaisen kaupungin seuraelämän keskus.
Miss Bulletten suosio nousi huippuunsa silloin, kun kullankaivajien
leirissä puhkesi lavantautiepidemia. Julia ei epäröinyt muuttaessaan
taloaan sairaalaksi ja tyttöjään hoitajattariksi.
Tämän jälkeen miehet Virginia Cityssä kunnioittivat ja rakastivat
häntä enemmän kuin koskaan. He nimittivät Julia Bulletten kaupungin
kunniapalopäälliköksi. Miss Bulletten uran huippukohta oli
heinäkuunneljäs vuonna 1861, jolloin ruiskuvaunuissa istuva Julia
kuljetettiin riemusaatossa läpi kaupungin.
Erään palomiehen päiväkirjasta: "Se oli suurenmoinen juhla. Aurinko
paistoi koko päivän, mutta Julian juhlijoiden säteilevien kasvojen
rinnalla se kalpeni."

Suuren kultakuumeen ensi vuosina Länteen rientävien miesten seurassa
tuli etupäässä vain kevytkenkäisiä naisia. Mutta pian länteen tuli
yhä enemmän uudisraivaajia, joilla oli vaimot mukanaan ja heidän
silmissään miss Bulletten kaltaiset "keijut" ja "seireenit"
olivat "arvottomia letukoita".
Ammattirakkauden korkeasuhdanne oli pian ohi. Miss Bulletten
porttolan kävijämäärät vähenivät ja nekin jotka palveluita käyttivät,
tulivat ja menivät kuin varkain takaovesta. Julian yhteiskunnallinen
asema heikkeni. Kaupungin rouvasihmiset saivat jopa aikaan sen, että
Julialta evättiin hänen vakituinen paikkansa kaupungin teatterin
etupermannolta. Hänet sijoitettiin tylysti syrjäiseen aitioon, joka
oli puoliksi verhon peittämä. Silti hän kaikesta huolimatta pystyi
säilyttämään joukon "vaikutusvaltaisia ja kullanarvoisia ystäviään"
ympärillään. Sitten tuli Julian loppu.
Tammikuussa 1867 vasta 35-vuotias Julia Bullette löydettiin
kuristettuna asunnostaan, kaikki hänelle kuuluneet korut
varastettuina.
Rehellinen suru täytti Virginia Cityn miesten mielet Julian
väkivaltaisen kuoleman johdosta. Kaupungin naisia tapahtuma ei
suurestikaan järkyttänyt. Mutta nyt miehet eivät
välittäneet "siveydenharjoittajien" mielipiteistä. Julia Bulletten
hautajaiset olivat vielä vaikuttavammat kuin se riemusaatto
heinäkuussa 1861, jolloin hänet oli kuljetettu läpi kaupungin. Sama
palomies, joka ikuisti riemusaaton päiväkirjassaan, kuvasi myös
monien rakastaman naisen viimeistä matkaa: "Taivas oli harmaa ja
matalalla. Pilvistä lankesi hiljainen sade. Mutta pystyikö se
pesemään pois kyyneleet niiden miesten kasvoilta, jotka hartaina
astelivat arkun jäljessä. Ei, siihen se ei pystynyt. Kuulen vieläkin
korvissani märän maan äänen kun sitä vyörytettiin hautaan,
palomiesten soittokunnan soittaessa laulua "The girl I left behind
me". kuulen vielä tuhansista karkeista kurkuista nousevan nyyhkeen,
joka oli samalla yhteinen vala; kostoa alhaiselle murhaajalle. Julia
on poissa."

Miehet kostivat, ja pian ryöstömurhaaja saatiin kiinni. Mies oli
ranskalainen John Millain, joka viimeiseen asti väitti, ettei ollut
syyllinen. Kuitenkin häneltä löytyi kaikki Julialle kuuluneet korut.
Kaupungin kunniallisten naisten keskuudessa vallitsi tapahtuman
johdosta hämminki, mutta he eivät kuitenkaan uskaltaneet hyväksyä
John Millainin rikosta. Silti hirttopäivään sakka John Millain sai
selliinsä koreittain hedelmiä sekä muita herkkuja joita kiitolliset
naiset olivat hänelle valmistaneet.
Legenda jatkaa: "Silmukka jo kaulassaan rikollinen käytti tilaisuutta
hyväkseen loppunsa julistamiseksi. Kauniisti muotoilluin lausein hän
kiitti kaupungin rouvia osakseen tulleesta ymmärryksestä ja
huolenpidosta."
Sen jälkeen hänet hirtettiin.

Jari
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Akat asialla

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 20.06.2007 18:25

Tässä valokuva Doolin & Dalton -misuista Cattle Annie (tuo pitempi) ja Little Britches, joille Setä Bill (liittovaltion sheriffi William Tilghman) joutui kerran antamaan piiskaa pyllyille! (Tilghmanin tehtävänä oli jäljittää Doolin koplaa.

Jari

Kuva
Jari Teilas

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Re: Akat asialla

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Ke 20.06.2007 18:31

San Franciscolainen prostituoitu ja kovanluokan bisnesnainen Ah Toy
(1829-1929) oli yksi ensimmäisistä kiinalaisista naisista, joka
saapui "Friscoon" Kalifornian kultaryntäyksen ensimmäisinä päivinä.
Siellä Ah Toy keräsi yksinäisyyttä ja kaipuuta potevien mainareiden
kultahippuset omiin taskuihinsa, tarjoamalla heille palveluitaan.
Prostituutio oli tuolloin kaupungissa suuri bisnes.
Ah Toy oli kaksikymppinen saapuessaan vuonna 1849 San Franciscoon.
Aikalaiskertomuksissa hänet on kuvattu poikkeuksellisen kauniiksi
naiseksi, jolla oli mukanaan vaatekomerollinen täynnä kauniita
leninkejä ja koruja. Ah toy puhui myös moitteetonta englantia. Hänen
aikaisemmasta elämästään Hong Kongissa ei tiedetä, mutta
historioitsijat olettavat, että hän oli
pyörittänyt "huorabisnestään" jo siellä, asiakkainaan ulkomaalaiset.
San Franciscossa hän laskutti asiakkaitaan " kertalaakista" unssin
verran kultaa (noin 16 dollaria). Kerrotaan, että miesten jonot
saattoivat joskus olla jopa korttelin mittaiset!
Seuraavien kahden vuoden aikana Ah Toy tuotti Kantonista ja Hong
Kongista tyttöjä "Friscoon". Hän aloitti "bisneksensä" siellä jo
ennen kuin kiinalaiset ottivat "huorabisneksen" omaan hallintaansa.
(Kuten hänen maanmiehensä Norman Assing, joka jatkuvasti yritti
kiristää Ah Toyta)
Sen aikaisista San Franciscolaisista oikeudenasiakirjoista käy ilmi,
että Ah Toy vältti säännöllisesti kaikki hänen bisnekseensä
liittyvät oikeusjutut. Se takasivat hänen vaikutusvaltaiset
asiakasystävänsä. Silloinkin kun San Francisco yritti pestä kasvonsa
tästä kaduilla rehottavasta paheesta.
Vuonna 1859 Ah Toy hävisi täydellisesti kuvioista. Ainoa uutinen
hänestä oli hänen kuolinilmoituksensa ja muistokirjoituksensa, joka
ilmestyi helmikuussa 1929 San Jose Mercury Heraldissa. Siinä
kerrottiin, että hän oli asunut Santa Claran piirikunnassa ja
miehensä kuoltua hän oli muuttanut lankonsa luo asumaan. Ah Toy
kuoli vain kuukautta ennen 100-vuotissyntymäpäiviään.

Jari
Jari Teilas

Chrystaltail

Viesti Kirjoittaja Chrystaltail » La 12.09.2009 20:13

No on se nyt hitto jos siellei yhtään kunnon pahisnaista ollu :?

Wequashim
Viestit: 463
Liittynyt: Ke 07.03.2007 20:49

Viesti Kirjoittaja Wequashim » To 22.10.2009 20:57

Ah Toyn tapaus on sinänsä mielenkiintoinen, koska jonkun väitteen mukaan kiinalaiset olisivat olleet yleisesti ottaen alinta kastia ko. alalla. Himotuimmat olivat ranskalaiset, joiden furburger houkutteli ukkeleita useiden satojen mailien päästä.
San Franciscon lihamarkkinoiden 300:sta duunarista "rotukoostumus" oli kultaryntäyksen aikaan seuraavalainen.
90 valkoista, joista 75 irlannista.
75 kiinalaista.
135 intiaania, meksikolaista ja mustaa.

Jari Teilas
Viestit: 2476
Liittynyt: La 24.03.2007 13:56

Viesti Kirjoittaja Jari Teilas » Pe 23.10.2009 09:02

Wequashim kirjoitti:Ah Toyn tapaus on sinänsä mielenkiintoinen, koska jonkun väitteen mukaan kiinalaiset olisivat olleet yleisesti ottaen alinta kastia ko. alalla. Himotuimmat olivat ranskalaiset, joiden furburger houkutteli ukkeleita useiden satojen mailien päästä.
San Franciscon lihamarkkinoiden 300:sta duunarista "rotukoostumus" oli kultaryntäyksen aikaan seuraavalainen.
90 valkoista, joista 75 irlannista.
75 kiinalaista.
135 intiaania, meksikolaista ja mustaa.
Tämä "neljäysien" buumi oli ilmeisesti muutenkin vailla vertaansa. Esimerkiksi Dodge Cityn kunnianpäivinä kaupungissa oli noin kolmisenkymmentä "langennuta pulua", jos en nyt ihan väärin muista pari päivää sitten lukeneeni.

Jari

PS. Ah Toysta on oma seikkailunsa muuten eräässä Morgan Kanessa.
Jari Teilas

Vastaa Viestiin