Muistoja viime vuoden MM-matkasta Blackpooliin...

Tanssiin liittyvä keskustelu
Vastaa Viestiin
Vieras

Muistoja viime vuoden MM-matkasta Blackpooliin...

Viesti Kirjoittaja Vieras » Su 18.05.2008 20:58

Tuossa äskettäin surffatessani netissä päädyin taas erilaisten rivitanssiseurojen ja – keskustelupalstojen sivuille. Ihan vain, päivittääkseni tulevia tapahtumia, niin kuin varmasti moni muukin lajin harrastaja. Jos ei nyt ihan päivittäin, mutta kuitenkin. Aikani selaillessani aloitin katselemaan vanhoja kisakuvia. Etenkin viime vuoden Blackboolin kuvat herättivät paljon muistoja. Paljon tunteita ja ajatuksia.

Ensimmäinen kerta kun suomalaiset lähtevät niin suurella joukolla kisaamaan maailmanmestaruudesta ja haastamaan luokkansa parhaat. Koko matka oli täynnä odotusta ja jännitystä. Onnistunut suoritus ja hyvä sijoitus olivat asioita, joiden takia salilla oltiin nähnyt verta, hikeä ja kyyneleitä. Tietenkin moni muukin asia jännitti suuresti. Miten lennot sujuu, tuleeko laukut myös mukana, millainen hotelli, ja miten pärjäisi noin yleensäkin…

Parasta tietenkin oli, että matkaa ei tarvinnut taivaltaa yksin, vaan loistavien ystävien seurassa. He todella olivat sekä henkisiä ja fyysisiä tukia koko matkan. Lisää suomi – porukkaa tavattiin Helsingin lentokentällä, joten yhteenkuuluvuus alkoi jo Suomessa.

Oli todella mahtaa tuntea se henki ja fiilis, mikä meillä suomalaisilla oli. Vaikka porukkaa oli saapunut eri paikoista, eri päivinä, eri lennoilla ja vielä asustivat eri hotelleja sekä edustivat eri seuroja niin Suomen Maajoukkue oli kasassa kannustajineen ja yhteistyö oli saumatonta. Hetki hetkeltä tunnelma tiivistyi suomalaisleirissä. Kannustettiin, autettiin, iloittiin ja lohdutettiin. Uskallettiin pyytää, autettiin pyyteettömästi. Näyttävämpää ryntäystä eivät suomalaiset olisivat voineet tehdä!

Katsellessani noita kuvia toisena perään tuli hieman haikea olo. Ne hetket olivat vain niin ainutlaatuisia. Naurua, riemua, onnistumista, kaikkea, mistä sydän riemuitsee. Ne hetket kun kaikki oli täydellistä, kun kaikki me olimme voittamattomia.

Sillä hengellä olisi voinut siirtää vuoria. Kannustajat elivät hengessä ja kisaajat elivät kannustuksesta. Vaikka täällä suomessa kisaamme toisiamme vastaan, niin sen yhden viikonlopun me kaikki vedimme yhtä köyttä.

En voi, enkä koskaan haluakaan unohtaa niitä hetkiä. Se hetkin kun erotetaan kakkonen ykkösestä. Se jännittynyt aika, jolloin olisi voinut kuulla neulan tippuvan lattialle ja se huutomyrsky, kun tilanne selviää. Huuto, se kannustus soi vieläkin korvissani. Suomenliput liehuu ja pääkoppa on tajunnan rajamailla. Vihdoin kova työ palkitaan, vihdoin olen paras, vaikka huipulle on matkaa…

No, arki tulee, on läsnä ja uudet kuviot on menossa. Voiton huuma vaihtuu pyykinpesuun ja laskujen maksuun. Päivät alkavat toistaa itseään. Viikosta toiseen töihin, kotiin, tanssimaan nukkumaan ja oravanpyörä on valmis. Enää pysti hyllyllä on todisteena sitä hetkestä, jonka joskus koin.

Mutta niin kuin sanotaan: Aika kultaa muistot. Eli kultaisista muistoista tulee vieläkin kultaisemmat, kai? Lämmöllä mustan Fannyn upeaa suoritusta ja makeaa voittoa, CH&T:sin nuorten mahtavaa esitystä. Etenkin Susannan, Pauliinan ja Britan uskomatonta venymistä maailman seitsemän parhaan joukkoon yli 40 kisakumppanista. Oli myös ihanaa nähdä Arin ja Jutan läsnäolo ja turvautua heihin, kun itse oli pelkkää kysymysmerkkiä. Hehän ovat Blackboolin ”vanhoja kävijöitä”. Mutta viimeisenä muttei vähäisimpänä ystävät, äidit, isät, sisarukset, puolisot. He jotka eivät kisanneet tai eivät tanssineet ollenkaan. Kiitos, että olitte paikalla. Kiitos, että sain jakaa nämä tunnelmat teidän kanssa! Kiitos kannustuksesta!

Lopetellessani kirjoitelmaani tulin siihen tulokseen, että tulevan kesän Blackpoolin reissulta voi odottaa mitä vain. Ainakin suurella höngällä sinne lähdetään taas. Toivonkin, että saisimme taas muodostettua suomalasileirin, jossa kannustamme ja tuemme toisiamme jaksamaan ja yltämään korkeisiin suorituksiin. Eli siis helistimet, räikät, torvet ja banderollit sekä suomenliput reppuun: TÄÄLTÄ TULLAAN MAAILMA!

nimim. ”Maailmanmestaruuden voi voittaa vain kerran ensimmäisen kerran…”
[/size]

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Ma 19.05.2008 11:30

Kiitos ihanasta muistelusta. Tippa meinasi tulla linssiin. Tapaamisiin taas tänä vuonna ja toivotaan yhtä ikimuistoista reissua.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » Ma 19.05.2008 22:04

Tunteet ja ajatukset olivat hyvin samanlaiset, hieno reissu :D

Vastaa Viestiin